92002E1855

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1855/02

esittäjä(t): Jan Mulder (ELDR) neuvostolle

(28. kesäkuuta 2002)

Aihe: Merkintärokotteiden käyttöä koskevien OIE:n sääntöjen muuttaminen

Pariisissa toukokuussa 2002 pidetyssä kansainvälisen eläinkulkutautiviraston (OIE) vuosikokouksessa hyväksyttiin sen ajanjakson lyhentäminen, jonka jälkeen alue, jossa eläimet on rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan, voidaan todeta suu- ja sorkkatautivapaaksi alueeksi (kyseinen ajanjakso lyhentyi 12:sta 6:teen kuukauteen). Ehtona on, että tehdään verikoetutkimus, jolla osoitetaan, että tautia ei enää esiinny ja että rokotetuista eläimistä ei tavata tautia. Viime mainittu todentaminen on nimittäin mahdollista, jos turvaudutaan merkintärokotteilla tehtäviin hätärokotuksiin, jota varten on olemassa vastaavia testimenetelmiä.

1. Toivatko EU:n jäsenvaltiot esiin sen mahdollisuuden, että kyseinen ajanjakso lyhennettäisiin kolmeen kuukauteen, eli samaan ajanjaksoon, joka koskee alueita, joista suu- ja sorkkatauti uhka on poistettu tuhoamalla kaikki eläimet? Jos jäsenvaltiot eivät ehdottaneet tätä, miksi eivät?

Direktiivin 2001/89/EY(1) hyväksymisen jälkeen on niin kutsuttujen merkintärokotteiden käyttö sallittu perinteisen sikaruton torjumisessa. Sittemmin on tullut saataville vastaavanlaisia rokotteita suu- ja sorkkataudin varalle ja Euroopan lääkearviointivirasto Lontoossa on antanut niistä myönteisen lausunnon. Niitä vastaavia testimenetelmiä kehitetään parhaillaan.

2. Ovatko jäsenvaltiot vastaavasti esittäneet OIE:n sääntöjen muuttamista edellä mainitun ajanjakson lyhentämiseksi myös sikaruton osalta? Jos jäsenvaltiot eivät ole tätä ehdottaneet, mikseivät ole?

(1) EYVL L 316, 1.12.2001, s. 5.

Vastaus

(11. marraskuuta 2002)

1. Maailman eläintautijärjestö (OIE) hyväksyi 26.31. toukokuuta 2002 pidetyssä 70. istunnossaan suu- ja sorkkataudin osalta virallisen taudista vapaan aseman uudelleen myöntämiseen vaadittavan ajanjakson lyhentämisen 12:sta 6:een kuukauteen. Toisaalta se pani merkille, että käytössä on uusia serologisia testejä, joilla voidaan erottaa toisistaan rokotettujen eläinten vasta-aineet ja virustartunnan saaneiden eläinten vasta-aineet. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä uudet testit, joita ei vielä tässä vaiheessa ole virallisesti hyväksytty, eivät paljasta tarttuvaa virusta 100 % varmuudella.

Jos jokin maa on suorittanut hätärokotuksia eikä halua teurastaa rokotettuja eläimiä, mutta haluaa kuitenkin uudestaan taudista vapaan maan aseman ilman rokotuksia 6 kuukauden kuluttua (eikä 12 kuukauden kuluttua, kuten OIE:n entisissä säännöissä), sen on esitettävä OIE:lle erittäin tarkkoja epidemiologisia tietoja, mukaan lukien tulokset kaikille rokotetuille eläimille tehdyistä uusista testeistä, osoittaakseen, ettei virusta ole esiintynyt.

Lisäksi on muistettava, että Euroopan komissio laatii parhaillaan direktiiviehdotusta, jonka tarkoituksena on tarkistaa ja saattaa ajan tasalle yhteisön voimassa olevat suu- ja sorkkatautia koskevat säännöt uusimman tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioilla ja Euroopan parlamentilla on luonnollisesti kaikki mahdollisuudet vaikuttaa kannanotoillaan ehdotettaviin toimenpiteisiin.

Ennen uusien määräysten hyväksymistä jäsenvaltioiden on noudatettava nykyisiä sääntöjä, joista on säädetty 18. marraskuuta 1985 annetussa direktiivissä 85/511/ETY.

2. Klassisen sikaruton osalta OIE:n säännöstön uusi tätä eläintautia koskeva luku on täysin tässä asiassa sovellettavan, 23. lokakuuta 2001 annetun yhteisön direktiivin 2001/89/EY säännösten mukainen.

Tämän direktiivin mukaan perussääntönä on rokotusten kieltäminen, vaikka tietyissä olosuhteissa hätärokotusta voidaankin käyttää erittäin tarkkoja sääntöjä noudattaen. Säännöt edellyttävät rokotussuunnitelmaa (suunnitelman on aina oltava komission hyväksymä) sekä perinteisten rokotteiden käyttämistä. Merkkirokotteita voidaan käyttää sillä varauksella, että kehitetään erotteleva serologinen testi.

Tässä vaiheessa tällainen testi on vasta kehitteillä, joten on pitäydyttävä nykyisin voimassa olevissa rokottamissäännöissä ja toimittava niiden mukaisesti myönnettäessä uudelleen virallinen taudista vapaa asema, mikäli rokotuksia on suoritettu.

3. Euroopan yhteisö ei ole OIE:n jäsen. Jäsenvaltiot ottavat osaa tämän kansainvälisen järjestön kokouksiin ja ovat sen jäseniä yksittäisinä valtioina. Koska yhteisön lainsäädäntö kattaa useita OIE:n käsittelemiä kysymyksiä, jäsenvaltiot koordinoivat kantojaan ennen kokouksia ja niiden aikana.