92001E3533

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3533/01

esittäjä(t): Charles Tannock (PPE-DE) komissiolle

(8. tammikuuta 2002)

Aihe: Potilaan oikeus hakeutua hoitoon (leikkaukset mukaan lukien) muissa jäsenvaltioissa

Katsooko komissio, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen heinäkuussa 2001 tapauksessa B. S. M. Geraets-Smits v Stichting Ziekenfonds ja H. T. M. Peerbooms v Stichting CZ Groep Zorgverzekeringen

(tapaus C-157/99) antamalla tuomiolla, jossa tuomioistuin päätti muun muassa, että sairaanhoitopalvelut, joita on tutkittu riittävästi ja jotka on todettu päteviksi kansainvälisessä lääketieteessä, kuuluvat palvelujen tarjoamisen vapauden piiriin ja että lupa voidaan evätä vain, jos potilas voi saada samaa tai yhtä tehokasta hoitoa ajoissa jossakin hoitolaitoksessa, jonka kanssa potilaan sairausvakuutuskassalla on sopimus, on vaikutuksia Ison-Britannian kansalaisille, jotka matkustavat muihin jäsenvaltioihin leikkaushoitoon kuten esimerkiksi sydän- tai lonkkaleikkauksiin tai saadakseen muuta kansainvälisesti tunnustettua lääketieteellistä hoitoa? Katsooko komissio, että jos potilaat joutuisivat odottamaan kohtuuttoman pitkään hoidon saamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa, heillä olisi oikeus saada hoitoa jossakin toisessa jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa ja että heillä olisi oikeus esittää palatessaan lasku Ison-Britannian hallitukselle?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antamayhteinen vastauskirjallisiin kysymyksiin P-3476/01 ja E-3533/01

(11. helmikuuta 2002)

Komissio on tietoinen niistä useista tärkeistä kysymyksistä, joita on tuotu esille toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen hoitokulujen korvaamisesta annettujen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten johdosta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön lainsäädäntö ei heikennä jäsenvaltioiden toimivaltuuksia säätää omasta sosiaalilainsäädännöstään. Koko yhteisöä koskevan yhdenmukaistetun säännöstön puuttuessa kunkin jäsenvaltion on määriteltävä edellytykset, jotka koskevat ensinnäkin oikeutta tai velvollisuutta kuulua tiettyyn sosiaaliturvajärjestelmään, ja toiseksi oikeutta sosiaaliturvaetuuksiin. Jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava yhteisön lainsäädäntöä käyttäessään tällaisia toimivaltuuksia.

EY:n perustamissopimuksen 2830 artiklaa (entistä 3036 artiklaa) sovelletaan siten kansallisiin sosiaaliturvatoimiin, mikä saattaa rajoittaa mahdollisuutta hankkia lääkintälaitteita tai lääkevalmisteita ja tuoda niitä toisesta maasta (Decker, 24 kohta)(1). Tiettyjen palveluiden erityisluonne ei sulje niitä EY:n perustamissopimuksen palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan 4950 artiklan (entisen 5960 artiklan) soveltamisalan ulkopuolelle (Kohll, 21 kohta)(2). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tästä syystä tunnustanut, että ennakkolupien myöntäminen toisessa jäsenvaltiossa hankituille hoitoalan palveluille ja tuotteille voi tietyissä olosuhteissa muodostaa esteen tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle yhteisössä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tällaista estettä voidaan pitää perusteltuna pakottavien yleisen edun mukaisten syiden vuoksi. Näitä syitä voivat olla sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksellisen vakauden säilyttäminen sekä kaikkien saatavilla olevien sairaanhoito- ja sairaalapalvelujen turvaaminen (B. S. M. Geraets, ent. Smits, vastaan Stichting Ziekenfonds VGZ ja H. T. M. Peerbooms vastaan Stichting CZ Groep Zorgverzekeringen(3)).

Jos jäsenvaltio vetoaa tällaisiin syihin, on vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen arvioitava, ovatko sen ehdottamat toimet suhteellisuutta koskevien vaatimusten mukaiset. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden asettamat edellytykset ovat oikeutettuja, jos ne perustuvat etukäteen tiedossa oleviin objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin.

Komissio on tietoinen siitä, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainituissa asioissa antamat päätökset ovat johtaneet useisiin tulkintaongelmiin, kuten siihen, miten suhteellisuutta koskevien vaatimusten täyttymistä voidaan arvioida käytännössä. Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa näiden kysymysten ratkaisemiseksi.

(1) Asia C-120/95.

(2) Asia C-158/96.

(3) Asia C-157/99.