92001E2520

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2520/01

esittäjä(t): Erik Meijer (GUE/NGL) komissiolle

(18. syyskuuta 2001)

Aihe: Omakielisen opetuksen ja hallinnon esikuvallinen merkitys keinona ehkäistä kansallismielisiä jännitteitä

1. Onko komissio tietoinen, että kaksi kolmasosaa nykyisistä 48:sta Euroopan valtiosta, kuten kuusi nykyistä EU:n jäsenvaltiota Kreikka, Belgia, Italia, Saksa, Suomi ja Irlanti ja lisäksi Norja, Albania, Puola, Liettua, Islanti, Malta, Slovenia, Ukraina, Moldova ja Tekin tasavalta, on perustettu vasta sen jälkeen, kun Wienin kongressissa vuonna 1815 yritettiin jäädyttää Euroopan valtioiden rajat lopullisesti, minkä yhteydessä keskeisessä asemassa eivät olleet maiden asukkaiden kannalta asianmukaiset kieli- ja kulttuurirajat vaan sotien tulosten ja kuninkaallisten avioliittojen sekä sopimusten, joilla vuoristot tai joet säilytettiin valtioiden rajoina, vahvistaminen?

2. Onko komissio lisäksi tietoinen, että uusien valtioiden perustamiseen ja vanhojen valtioiden yhdistämiseen johtanutta yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ruokki useimmissa tapauksissa se, että useilla alueilla hallinnossa ja opetuksessa ei käytetty kansankieltä vaan hallitsijoiden, virkamiesten ja sotilaiden vierasta kieltä, mistä syntyi kahtiajako nk. ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisten välillä, ja että tämä tilanne johti useissa tilanteissa kansallisiin liikkeisiin ja joskus myös väkivaltaisiin taisteluihin, ennen kuin toteutettiin hallinnollisia muutoksia muodostamalla valtioista liittovaltioita ja muuttamalla rajoja?

3. Onko komissio kysymyksen esittäjän kanssa yhtä mieltä siitä, että esteetön opetus ja hallinto paikallisella tai alueellisella kotimaisella enemmistön kielellä on paras keino ehkäistä kansallismielisiä jännitteitä, että voimme oppia paljon Euroopan kansojen rauhallisesta ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta yhteiselosta viime vuosikymmeninä kielitaisteluilla aikaansaaduista

muutoksista Vlaanderenissa (Flanderi), Fryslânissa (Friisinmaa), Catalynyassa (Katalonia), Euskadissa (Baskimaa) ja Südtirolissa (Etelä-Tiroli) ja että nämä myönteiset esimerkit ovat yhä ajankohtaisia mm. Slovakian eteläosassa, Sebian pohjoisosassa, Romanian keskiosassa ja Makedonian koillisosassa?

4. Pitääkö komissio tilannetta, joka on esimerkiksi tällä hetkellä ajankohtainen Chroscicyssä (ks. kysymyksen esittäjän tätä aihetta koskevat samana päivänä esitetyt kysymykset) hyvänä esimerkkinä siitä tavasta, jolla tulevien jäsenvaltioiden on suhtauduttava paikallisten ja alueellisten väestön enemmistön muodostaviin kansanryhmiin, jotka käyttävät vähemmistökieltä?

Viviane Redingin komission puolesta antamayhteinen vastauskirjallisiin kysymyksiin E-2519/01 ja E-2520/01

(6. joulukuuta 2001)

Arvoisan parlamentin jäsenen mainitseman tapauksen suhteen komissio ei ole saanut tietoonsa seikkoja, joiden perusteella voisi olettaa, että yhteisön lainsäädäntöä on sovellettu epäasianmukaisesti tai että EY:n perustamissopimuksen 7 artiklaa (entistä 4 artiklaa) on rikottu vakavasti ja jatkuvasti. Komissio muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa (entisessä 126 artiklassa) säädetään, että koulutuksen järjestäminen ja sen kielellinen monimuotoisuus ovat jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio muistuttaa mieliin kielellistä monimuotoisuutta edistävät ponnistelut erityisesti Euroopan kielten teemavuoden yhteydessä sekä sen, että EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan (entisen 128 artiklan) mukaisesti yhteisö myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta.

Lisätietojen saamiseksi arvoisaa parlamentin jäsentä pyydetään tutustumaan vastaukseen, jonka komissio antoi Hans Modrowin samaa aihetta käsittelevään kirjalliseen kysymykseen E-2538/01(1).

(1) Katso sivu 27.