91999E2491

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2491/99

esittäjä(t): Pere Esteve (ELDR) komissiolle

(16. joulukuuta 1999)

Aihe: Euroopan jokien virtaamien juoksuttaminen vesistöstä toiseen

Makea vesi jakaantuu epätasaisesti Euroopan mantereella. Joillakin alueilla vedestä on ylijäämää ja joillakin on selkeästi puutetta vedestä.

Onko komissiolla alueiden välisen yhteistyön puitteissa suunnitelmia toiminnasta, jolla edistetään Euroopan unionin eri jäsenvaltioihin kuuluvien vesistöjen välistä jokien virtaamien juoksuttamista?

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(2. helmikuuta 2000)

Maantieteellisistä ja ilmastollisista eroista, mutta myös ihmisen toiminnan vaikutusten eroavaisuuksista ja erilaisista perinteistä johtuen jäsenvaltioiden ja niiden alueiden vesiongelmat ovat erilaisia, samoin kuin niiden ratkaisemiseksi omaksutut lähestymistavat. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi parlamentti, neuvosto, jäsenvaltiot ja kansalaisjärjestöt pitävät uutta eurooppalaista vesipolitiikkaa tarpeellisena.

Ehdotetussa vesipolitiikkaa koskevassa direktiivissä(1)(2), joka on parhaillaan parlamentin toisessa käsittelyssä, laajennetaan vesiensuojelu koskemaan kaikkia vesistöjä, kannustetaan vesivarojen kestävään käyttöön, asetetaan määräajat kaikkien vesistöjen hyvän tilan saavuttamiselle päästörajat ja veden laatua koskevat tavoitteet yhdistävää lähestymistapaa noudattamalla, varmistetaan, että kaikki valuma-alueiden hallintaa koskevat tarvittavat toimenpiteet pannaan täytäntöön, turvataan tavoitteiden yhteensovittaminen jäsenvaltioille tai alueille yhteisten valuma-alueiden osalta, edellytetään veden määrää koskevien kysymysten käsittelyä siltä osin kuin ne edistävät laatua koskevan tavoitteen saavuttamista esimerkiksi asettamalla tavoitteeksi vedenoton ja luonnollisen täyttymisen välinen kestävä tasapaino, sekä lisätään avoimuutta ja kaikkien kansalaisten ja muiden osapuolien osallistumista valuma-alueiden hallintasuunnitelmien laatimiseen.

Komissio on vakuuttunut siitä, että veteen liittyviä ongelmia on parasta käsitellä niiden lähteellä. Tämän vuoksi ehdotetussa vesipolitiikkaa koskevassa direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on yhdessä käsiteltävä yhteisten valuma-alueidensa vesiongelmat, mutta tämä ei välttämättä koske suurten vesimäärien siirtoa valuma-alueiden välillä. Yhteisö sitoutuminen tässä vaiheessa vesien virtausten muuttamiseen ei edistäisi kestävää kehitystä eikä EY:n perustamissopimuksen mukaista periaatetta, jonka mukaan ongelmat tulisi käsitellä niiden lähteillä, joka on myös yksi ehdotetun vesipolitiikkaa koskevan direktiivin perusperiaatteista. Tarvittavat tiedot ovat saatavilla vasta sitten, kun vesipolitiikkaa koskeva direktiivi on hyväksytty ja vastaavat tavoitteet asetettu. Komissio katsoo parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä helmikuussa 1993(3) ehdotuksesta annetun lausunnon tukevan sen käsitystä asiasta.

Jos yksittäiset hankkeet täyttävät säädetyt ympäristötavoitteet ja osapuolten välillä päästään yhteisymmärrykseen, vesipolitiikkadirektiivi ei kuitenkaan estäisi tällaisia ratkaisuja. Lisäksi komission rahoitusvälineitä kuten rakennerahastoja ja koheesiorahastoa on käytettävä samanaikaisesti ja pitkällä aikavälillä talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ympäristönsuojelun hyväksi eli siten, että niillä tuetaan kestävää

kehitystä. Tulevaisuudessa Interreg III -yhteisöaloitteen tukikelpoisiin toimenpiteisiin kuuluu aluesuunnittelun yhteydessä yhteistyö vesivarojen kestävän hoidon (esim. tulvat ja kuivuudet) alalla.

(1) EYVL C 108, 7.4.1998.

(2) Neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 22.10.1999. Sitä ei ole vielä julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

(3) EYVL C 150, 28.5.1999.