–

Maria Tirkkonen, edustajanaan A. Kuusniemi-Laine, asianajaja,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään S. Hartikainen,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Tokár ja I. Koskinen,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty Maria Tirkkosen vireille panemassa asiassa, joka koskee sitä, että Maaseutuvirasto hylkäsi hänen tarjouksensa, jonka hän esitti tullakseen valituksi ”Neuvo 2020 – Maatilojen neuvontajärjestelmän” osion ”tuotantoeläimet, terveydenhoitosuunnitelmat” neuvojaksi.

3

Direktiivin 2004/18 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään muun muassa seuraavaa:

”– –

– –

5.   ’Puitejärjestelyllä’ tarkoitetaan yhden tai useamman hankintaviranomaisen ja yhden tai useamman taloudellisen toimijan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot erityisesti hintojen ja tarvittaessa ennakoitujen määrien osalta.

– –”

4

Puitejärjestelyjä koskevassa mainitun direktiivin 32 artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa:

”– –

2.   Tehdäkseen puitejärjestelyn hankintaviranomaisen on noudatettava kaikissa menettelyn vaiheissa tässä direktiivissä tarkoitettuja sääntöjä puitejärjestelyyn perustuvien hankintasopimusten tekemiseen saakka. Puitejärjestelyn osapuolet valitaan 53 artiklan mukaisesti laadittuja hankintasopimuksen tekoperusteita soveltaen.

Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset tehdään 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Menettelyjä noudatetaan ainoastaan niiden hankintaviranomaisten ja taloudellisten toimijoiden välillä, jotka ovat puitejärjestelyn alkuperäisiä osapuolia.

Puitejärjestelyyn perustuvia hankintasopimuksia tehtäessä osapuolet eivät missään tapauksessa eivätkä etenkään 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa saa tehdä huomattavia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin.

– –

4.   Jos puitejärjestely tehdään usean taloudellisen toimijan kanssa, näitä on oltava vähintään kolme edellyttäen, että valintaperusteet täyttäviä taloudellisia toimijoita ja/tai sopimuksentekoperusteet täyttäviä tarjouksia on riittävä määrä.

Useiden taloudellisten toimijoiden kanssa tehtyihin puitejärjestelyihin perustuvat hankintasopimukset voidaan tehdä:

5

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) 15 artiklan, joka koskee neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalveluja, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on oltava asianmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettua ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Tämän toimenpiteen mukaiset tuensaajat on valittava tarjouspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja sen on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja.

– –”

6

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jossa tuensaajille annetaan maankäyttöä ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa, jäljempänä ’maatilojen neuvontajärjestelmä’ – –”

7

Mainitun asetuksen 13 artiklan, jonka otsikko on ”Maatilojen neuvontajärjestelmään liittyvät erityisvaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatilojen neuvontajärjestelmässä toimivilla neuvojilla on riittävä pätevyys ja että heitä koulutetaan säännöllisesti.”

8

Asetuksen N:o 1305/2013 soveltamissäännöistä 17.7.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 18) 7 artiklassa, joka koskee neuvontapalveluja tarjoavien viranomaisten tai elinten valintaa, säädetään seuraavaa:

”Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tarjouspyynnöissä on noudatettava julkisia hankintoja koskevia sovellettavia unionin ja kansallisia sääntöjä. Niissä on otettava asianmukaisesti huomioon se, missä määrin hakijat täyttävät kyseisessä artiklassa tarkoitetut pätevyysvaatimukset.”

9

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18 kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) 91 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan direktiivi 2004/18 kumottiin 18 päivästä huhtikuuta 2016.

10

Direktiivi 2004/18 on saatettu osaksi Suomen oikeutta julkisista hankinnoista annetulla lailla (348/2007) (jäljempänä julkisista hankinnoista annettu laki).

11

Lisäksi on mainittava, että maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) pääasiaan sovellettavan version 45 §:n 1 momentin mukaan neuvojat valitaan noudattaen, mitä julkisista hankinnoista annetussa laissa säädetään, ja että heidät valitaan ja hyväksytään määräajaksi, joka päättyy Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 voimassaolon päättyessä. Kyseisen lain 45 §:n 2 momentin mukaan valitsemisen ja hyväksymisen edellytyksenä on, että neuvojalla on neuvontatehtävän laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus ja että hän täyttää lisäksi mainitun lain 46 §:ssä vaaditut kelpoisuusehdot.

12

Saman lain 45 §:n 3 momentin mukaan neuvojan tulee ylläpitää ja kehittää maatilojen neuvonnan edellyttämää ammattitaitoa.

13

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Suomen tasavalta on ottanut käyttöön Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020, jota varten Maaseutuvirasto käynnisti 16.9.2014 julkaistulla hankintailmoituksella tarjouspyyntömenettelyn Neuvo 2020 – Maatilojen neuvontajärjestelmään liittyviä neuvontapalveluja koskevien sopimusten tekemiseksi ajalle 1.1.2015–31.12.2020.

14

Pääasiassa kyseessä olevien neuvontapalvelujen suorittamiseen sovelletaan tarjouspyyntöön liitetyssä puitesopimusluonnoksessa asetettuja ehtoja.

15

Mainitussa hankintailmoituksessa tarkoitettuja neuvontapalveluja tarjotaan viljelijöille ja ympäristökorvauksiin sisältyvän ympäristösopimuksen tehneille muille maankäyttäjille. Kyseisen edellytyksen täyttävät, neuvontaa haluavat viljelijät voivat vapaasti kääntyä valitsemansa Neuvo 2020 – Maatilojen neuvontajärjestelmään kuuluvan neuvojan puoleen. Neuvojalle maksetaan tällöin korvaus tehdyn työn perusteella siten, että Maaseutuvirasto maksaa arvonlisäverottoman tuntikorvauksen ja viljelijän maksettavaksi jää ainoastaan arvonlisäveron määrä.

16

Maatilojen neuvontapalvelujen tarjoajien valitsemiseksi ja asetuksen N:o 1305/2013 15 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 1306/2013 13 artiklan 1 kohdan noudattamiseksi Maaseutuvirasto asetti ehdokkaille, jotka halusivat tulla valituiksi kyseisessä menettelyssä, velvollisuuden osoittaa, että he olivat päteviä, säännöllisesti koulutettuja ja kokeneita neuvojia aloilla, joilla he aikoivat antaa neuvontaa.

17

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, Maaseutuvirasto teki ensin 18.12.2014 ehdollisen hankintapäätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla se valitsi kaikki tarjouksen jättäneet neuvojat, jotka täyttivät tarjouspyynnössä ja sen liitteissä edellytetyt kelpoisuusehdot ja vähimmäisvaatimukset. Toisessa vaiheessa Maaseutuvirasto valitsi lopullisella hankintapäätöksellä ne näistä ehdokkaista, jotka olivat suorittaneet hyväksyttävästi tarjouspyynnön liitteessä mainitun tentin.

18

Tirkkonen ei kuulunut riidanalaisessa päätöksessä ehdollisesti hyväksyttyihin neuvojiin, koska hän ei ollut täyttänyt tarjouslomakkeen kohtaa 7 ”Tarjouksen muotovaatimusten ja tarjouspyynnön mukaisuuden täyttyminen”, jossa tarjoajan oli rastittamalla ruudun ”kyllä” tai ruudun ”ei” ilmoitettava, hyväksyykö hän tarjouspyyntöön liitetyn puitesopimusluonnoksen ehdot. Maaseutuvirasto piti kyseisen puitesopimusluonnoksen ehtojen hyväksymistä välttämättömänä ja hylkäsi riidanalaisella päätöksellä Tirkkosen ehdokkuuden eikä antanut tämän muuttaa tarjoustaan rastittamalla mainitun lomakkeen 7 kohdan ruudun ”kyllä”.

19

Tirkkonen valitti mainitusta päätöksestä markkinaoikeuteen saadakseen oikeuden täydentää tarjousasiakirjojaan ja täyttää mainitun lomakkeen kohdan 7. Hän väitti tässä yhteydessä, että pääasiassa kyseessä oleva tarjouspyyntö merkitsi lupajärjestelmää ja että se näin ollen jää julkisen hankinnan käsitteen ulkopuolelle. Niinpä hän katsoi, että hänen olisi pitänyt antaa täydentää tarjoustaan.

20

Koska Tirkkosen vaatimuksia ei hyväksytty 7.9.2015 annetussa tuomiossa, hän valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, sovelletaanko pääasiassa julkisista hankinnoista annettua lakia, koska 2.6.2016 annetusta tuomiosta Falk Pharma (C-410/14, EU:C:2016:399) ilmenee, että tarjouksen ja siis sopimuspuolen valinta on osatekijä, joka kuuluu olennaisesti direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”julkista hankintaa koskeva sopimus”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee kuitenkin, että koska tarjoajien oli suoritettava hyväksyttävästi tarjouspyynnössä kuvattu tentti ennen lopullista hyväksymistään tarjouspyyntöön liitettyyn puitejärjestelyyn, kyseiset vaatimukset saattaisivat merkitä 26.3.2015 annetussa tuomiossa Ambisig (C-601/13, EU:C:2015:204, 31 ja 32 kohta) tarkoitettuja ratkaisevia ominaisuuksia ja johtaa luokittelemiseen direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ”julkista hankintaa koskevaksi sopimukseksi”.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin yhtäältä, ettei pääasiassa kyseessä olevassa tarjouspyynnössä määritetä hankintasopimuksen tekoperusteita, joiden perusteella olisi suoritettu tarjousten keskinäistä vertailua, ja toisaalta, ettei Maaseutuvirasto ollut pisteyttänyt eikä verrannut tarjouksia. Niinpä kaikki kyseisen tarjouspyynnön vaatimukset täyttävät ja mainitun tarjouspyynnön liitteessä mainitun tentin hyväksyttävästi suorittaneet tarjoajat hyväksyttiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan puitejärjestelyyn.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin, että vaikka puitejärjestelyyn hyväksyttyjen tarjoajien määrää ei ole rajoitettu ennalta hankinta-asiakirjoissa, tarjoajien määrää on tosiasiallisesti rajoitettu mainittujen vaatimusten täyttämistä koskevalla velvoitteella.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee lisäksi, että 2.6.2016 annettuun tuomioon Falk Pharma (C-410/14, EU:C:2016:399) johtaneessa asiassa kyseessä olleen sopimusjärjestelmän erityispiirre liittyi siihen, että se oli koko voimassaolonsa ajan jatkuvasti avoinna kiinnostuneille toimijoille, mikä riitti erottamaan kyseisen järjestelmän direktiivissä 2004/18 tarkoitetusta puitejärjestelystä. Nyt käsiteltävässä asiassa neuvontapalvelujen tarjoaja ei voi enää liittyä Neuvo 2020 – Maatilojen neuvontajärjestelmään sen jälkeen, kun Maaseutuvirasto on tehnyt lopullisen hankintapäätöksen, mikä rajoittaa niiden talouden toimijoiden määrää, jotka voivat tarjota neuvontapalvelua.

25

Korkein hallinto-oikeus on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko hankintadirektiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että direktiivissä tarkoitettu julkisia hankintoja koskevan sopimuksen määritelmä kattaa sellaisen sopimusjärjestelyn,

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna julkista hankintaa koskevana sopimuksena on pidettävä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista maatilojen neuvontajärjestelmää, jossa julkinen yksikkö valitsee kaikki talouden toimijat, jos nämä täyttävät tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset ja ovat suorittaneet hyväksyttävästi tarjouspyynnössä mainitun tentin, ja johon ei hyväksytä yhtään uutta toimijaa kyseisen järjestelmän rajattuna voimassaoloaikana.

27

Aluksi on todettava, että koska direktiivi 2004/18 on kumottu vasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, sen tulkinnalla on edelleen merkitystä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pääasian ratkaisemiseksi.

28

Kuten Euroopan komissio esittää, maatilojen neuvontajärjestelmässä tehdään julkisen yksikön, joka voisi olla direktiivissä 2004/18 tarkoitettu hankintaviranomainen, ja talouden toimijoiden välillä vastikkeellisia sopimuksia, jotka koskevat palvelujen suorittamista, mikä vastaa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainitun käsitteen ”julkista hankintaa koskeva sopimus” määritelmää.

29

On kuitenkin muistutettava, että direktiivin 2004/18 tarkoituksena oli estää se, että kotimaisia tarjoajia tai ehdokkaita suositaan hankintaviranomaisen tehdessä hankintasopimuksia. Kyseinen vaara liittyy kuitenkin läheisesti yksinoikeuteen, joka seuraa sen toimijan, jonka tarjous on hyväksytty, tai niiden talouden toimijoiden, joiden tarjoukset on hyväksytty, kun kyse on puitejärjestelystä, valinnasta hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, mikä on julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyn tarkoitus (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Falk Pharma, C-410/14, EU:C:2016:399, 35 ja 36 kohta).

30

Tässä yhteydessä on mainittava unionin tuomioistuimen jo korostaneen, että tarjouksen ja siis sopimuspuolen valinta on osatekijä, joka kuuluu olennaisesti kyseisen direktiivin mukaiseen julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevaan kehykseen ja näin ollen sen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”julkista hankintaa koskeva sopimus” (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Falk Pharma, C-410/14, EU:C:2016:399, 38 kohta).

31

Niinpä sellaisen talouden toimijan, jolle annettaisiin hankintasopimukseen perustuva yksinoikeus, nimeämättä jättämisestä seuraa, ettei hankintaviranomaisen toimintaan tarvitse soveltaa direktiivin 2004/18 täsmällisiä säännöksiä sitä varten, että sitä estettäisiin valitsemasta hankintasopimuksen sopimuspuoli kotimaisia toimijoita suosimalla (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Falk Pharma, C-410/14, EU:C:2016:399, 37 kohta).

32

Nyt käsiteltävässä asiassa on näin ollen selvitettävä, valitsiko Maaseutuvirasto yhden tarjouksen kaikista niistä tarjouksista, jotka täyttivät sen tarjouspyynnössään asettamat ehdot.

33

Tässä yhteydessä on mainittava ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevän, että Maaseutuviraston tarkoituksena oli muodostaa suuri, tietyt edellytykset täyttävistä neuvojista koostuva ”pooli”. Koska Maaseutuvirasto valitsee kaikki kyseiset vaatimukset täyttävät ehdokkaat, on selvää – kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 39 kohdassa –, ettei se tee mitään valintaa hyväksymiskelpoisten tarjousten välillä vaan valvoo ainoastaan, että laadulliset perusteet täyttyvät.

34

Se ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevä seikka, että pääasiassa kyseessä olevaan maatilojen neuvontajärjestelmään pääsy on rajoitettu alustavaan ajanjaksoon, joka päättyy tentin järjestämishetkellä tai viimeistään lopullisen hankintapäätöksen julkaisemiseen, ja että Tirkkosen kaltaisen neuvojan ei ole tästä syystä mahdollista liittyä kyseiseen maatilojen neuvontajärjestelmään, ei voi saattaa tätä arviointia kyseenalaiseksi.

35

Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 51 ja 52 kohdassa, sillä, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maatilojen neuvontajärjestelmä ole 2.6.2016 annetun tuomion Falk Pharma (C-410/14, EU:C:2016:399) taustalla olevasta asiayhteydestä poiketen jatkuvasti avoinna kiinnostuneille talouden toimijoille, ei näet ole merkitystä. Nyt käsiteltävässä asiassa ratkaiseva osatekijä liittyy siihen, ettei hankintaviranomainen maininnut mitään hankintasopimuksen tekoperustetta, jolla hyväksymiskelpoisia tarjouksia olisi voitu verrata ja asettaa järjestykseen. Tällaisen osatekijän, joka 2.6.2016 annetun tuomion Falk Pharma (C-410/14, EU:C:2016:399) 38 kohdan mukaan kuuluu olennaisesti julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevaan kehykseen, puuttuessa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maatilojen neuvontajärjestelmä ei voi olla direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu julkista hankintaa koskeva sopimus.

36

Lisäksi on muistutettava, että siinäkin tapauksessa, että tarjoajien soveltuvuuden tarkistaminen ja sopimuspuolen valinta tapahtuisi samanaikaisesti, kyseisiä kahta toimenpidettä on pidettävä kahtena erillisenä toimenpiteenä, joihin sovelletaan eri oikeussääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 20.9.1988, Beentjes, 31/87, EU:C:1988:422, 15 ja 16 kohta ja tuomio 24.1.2008, Lianakis ym., C-532/06, EU:C:2008:40, 26 kohta).

37

Niinpä ”hankintasopimuksen tekoperusteina” ei voida pitää perusteita, joilla ei pyritä yksilöimään kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta vaan jotka liittyvät lähinnä sen arvioimiseen, kykenevätkö tarjoajat täyttämään kyseisen sopimuksen. Perusteiden, jotka koskevat lähinnä kokemusta, pätevyyttä ja resursseja, joilla voidaan taata kyseisen sopimuksen asianmukainen täyttäminen, on nimittäin katsottu liittyvän tarjoajien kykyyn täyttää kyseinen sopimus, eikä niiden ole katsottu olevan ”hankintasopimuksen tekoperusteita”, vaikka hankintaviranomainen olisi luokitellut ne sellaisiksi (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2008, Lianakis ym., C-532/06, EU:C:2008:40, 30 ja 31 kohta).

38

Tähän päätelmään ei vaikuta ratkaisu, joka omaksuttiin 26.3.2015 annetussa tuomiossa Ambisig (C-601/13, EU:C:2015:204, 31–34 kohta), jossa unionin tuomioistuin totesi olennaisilta osin, että julkisia hankintoja koskevan sopimuksen täyttämisestä vastaavan työryhmän jäsenten pätevyys ja kokemus voivat sisältyä sopimuksen tekoperusteena hankintailmoitukseen tai tarjouspyyntöasiakirjoihin, koska julkista hankintaa koskevan sopimuksen täyttämisen laadukkuus voi riippua ratkaisevasti sopimusta täyttävien henkilöiden ammatillisista ansioista, jotka muodostuvat heidän ammattikokemuksestaan ja heidän koulutuksestaan, varsinkin silloin, kun hankinnan kohteena oleva suoritus on immateriaalinen ja koostuu koulutus- ja neuvontapalveluista.

39

Tätä arviointia on kuitenkin tarkasteltava kyseiseen tuomioon johtaneen asian olosuhteiden valossa eli siinä valossa, että hankintaviranomainen valitsi useista hyväksymiskelpoisista tarjouksista tarjouksen, jonka se aikoi hyväksyä. Pääasiasta poiketen hankintaviranomainen tosiasiallisesti vertaili 26.3.2015 annettuun tuomioon Ambisig (C-601/13, EU:C:2015:204, 11, 13 ja 28–34 kohta) johtaneessa asiassa hyväksymiskelpoisia tarjouksia yksilöidäkseen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen. Viimeksi mainitussa asiassa ehdotetun työryhmän kokemus oli tarjouksen olennainen ominaisuus eikä pelkästään tarjoajien soveltuvuuden arviointiperuste.

40

Edellä esitetystä arvioinnista seuraa, ettei Maaseutuviraston julkaisemassa tarjouspyynnössä mainittuja vaatimuksia voida pitää direktiivissä 2004/18 tarkoitettuina hankintasopimuksen tekoperusteina.

41

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna julkista hankintaa koskevana sopimuksena ei ole pidettävä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista maatilojen neuvontajärjestelmää, jossa julkinen yksikkö valitsee kaikki talouden toimijat, jotka täyttävät tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset ja jotka ovat suorittaneet hyväksyttävästi kyseisessä tarjouspyynnössä mainitun tentin, vaikka yhtään uutta toimijaa ei voida hyväksyä kyseisen järjestelmän rajattuna voimassaoloaikana.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna julkista hankintaa koskevana sopimuksena ei ole pidettävä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista maatilojen neuvontajärjestelmää, jossa julkinen yksikkö valitsee kaikki talouden toimijat, jotka täyttävät tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset ja jotka ovat suorittaneet hyväksyttävästi kyseisessä tarjouspyynnössä mainitun tentin, vaikka yhtään uutta toimijaa ei voida hyväksyä kyseisen järjestelmän rajattuna voimassaoloaikana.