Kanne 15.8.2008 — Melli Bank v. neuvosto

(Asia T-332/08)

(2008/C 247/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Melli Bank plc (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: R. Gordon, QC, barrister M. Hoskins ja solicitor T. Din)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tässä asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehty neuvoston päätös 2008/475/EY (1) niiltä osin kuin kantaja sisällytetään luetteloon sellaisista luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään kyseisen säännöksen mukaisesti. Kantaja on riitauttanut saman päätöksen asiassa T-246/08, Melli Bank vastaan neuvosto (2).

Kantaja esittää kanteensa tueksi, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se ei ole ilmoittanut minkäänlaisia yksittäisiä ja nimenomaisia syitä sille, että kantaja sisällytettiin kyseiseen luetteloon. Kantaja väittää, ettei sitä ole sisällytetty luetteloon sen takia, että se itse tukisi Iranin ydinohjelmaa, vaan yksinomaan sen takia, että se on sellaisen emoyhtiön tytäryhtiö, jonka uskotaan olevan osallisena kyseisessä toiminnassa.

Kantaja väittää lisäksi, että jos neuvoston asetuksen N:o 423/2007 (3) 7 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan neuvosto sisällyttämään luetteloon sellaisista luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään, jokainen tytäryhtiö, jonka omistaa tai jota hallitsee kyseiseen luetteloon sisällytetty emoyhtiö, kyseinen säännös olisi todettava pätemättömäksi, koska sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta.

Kantaja katsoo, että tytäryhtiön pakollinen sisällyttäminen luetteloon on tarpeetonta ja epäasianmukaista asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta, koska emoyhtiön sisällyttäminen kyseiseen luetteloon estää Euroopan unioniin sijoittautunutta tytäryhtiötä ottamasta emoyhtiöltä vastaan sellaisia ohjeita, joilla suoraan tai välillisesti pyrittäisiin kiertämään niitä rajoituksia, joita emoyhtiön sisällyttämisestä luetteloon aiheutuu.

Kantaja väittää lopuksi, että kyseisen neuvoston asetuksen 7 artiklan 2 kohdan d alakohtaa olisi tulkittava siten, että neuvostolla on harkintavaltaa sen osalta, sisällyttääkö se luettelossa olevan emoyhtiön tytäryhtiön luetteloon eikä siten, että neuvosto olisi tähän velvollinen.

(1)  EUVL L 163, s. 29.

(2)  EUVL C 197, s. 34.

(3)  Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1).