EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62006CJ0044

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 8 päivänä maaliskuuta 2007.
Gerlach und Co. mbH vastaan Hauptzollamt Frankfurt (Oder).
Ennakkoratkaisupyyntö: Finanzgericht des Landes Brandenburg - Saksa.
Tulliliitto - Yhteisön passitus - Todisteet passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tapahtumapaikasta - Kolmen kuukauden määräaika - Määräajan myöntäminen tuontitullien kantamispäätöksen tekemisen jälkeen.
Asia C-44/06.

Oikeustapauskokoelma 2007 I-02071

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2007:153

Asia C-44/06

Gerlach und Co. mbH

vastaan

Hauptzollamt Frankfurt (Oder)

(Finanzgericht des Landes Brandenburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Tulliliitto – Yhteisön passitus – Todisteet passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tapahtumapaikasta – Kolmen kuukauden määräaika – Määräajan myöntäminen tuontitullien kantamispäätöksen tekemisen jälkeen

Tuomion tiivistelmä

Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Yhteisön passitus – Yhteisön ulkoinen passitus

(Komission asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohta)

Yhteisön passitusjärjestelmän soveltamisesta ja yksinkertaistamisesta annetun asetuksen N:o 1062/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1429/90, 11 a artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, ei voi sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksen tuontitullien kantamisesta, myöntää tätä päätöstä vastaan käytävän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä passitusmenettelystä vastanneelle kolmen kuukauden määräaikaa todisteiden esittämiseksi passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

Tällainen edellä mainitun määräajan jälkikäteinen ilmoittaminen on nimittäin ristiriidassa kyseisen 11 a artiklan 2 kohdan sanamuodon kanssa, ja sillä loukataan passituksesta vastaavalla olevaa, mainittuun säännökseen perustuvaa oikeutta esittää tehokkaasti näkemyksensä passituksen säännönmukaisuudesta ennen sellaisen kantamispäätöksen tekemistä, jonka adressaattina se on ja jolla vaikutetaan merkittävällä tavalla sen etuihin.

(ks. 37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselma)




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

8 päivänä maaliskuuta 2007 (*)

Tulliliitto – Yhteisön passitus – Todisteet passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tapahtumapaikasta – Kolmen kuukauden määräaika – Määräajan myöntäminen tuontitullien kantamispäätöksen tekemisen jälkeen

Asiassa C‑44/06,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Finanzgericht des Landes Brandenburg (Saksa) on esittänyt 12.10.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.1.2006, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Gerlach und Co. mbH

vastaan

Hauptzollamt Frankfurt (Oder),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Schintgen sekä tuomarit A. Tizzano (esittelevä tuomari) ja A. Borg Barthet,

julkisasiamies: E. Sharpston,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Gerlach und Co. mbH, edustajanaan Steuerberater G. Schemmann, avustajanaan Rechtsanwalt T. Krüger,

–        Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään J. Hottiaux, avustajanaan avocat B. Wägenbaur,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön passitusjärjestelmän soveltamisesta ja yksinkertaistamisesta 27.3.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1062/87 (EYVL L 107, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.5.1990 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1429/90 (EYVL L 137, s. 21; jäljempänä asetus N:o 1062/87), 11 a artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Gerlach & Co. mbH -niminen yhtiö (jäljempänä Gerlach) ja Hauptzollamt Frankfurt (Oder) (tulliviranomainen, jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee tuontitullien kantamista.

 Yhteisön lainsäädäntö

3        Tosiseikkojen tapahtuma-aikana yhteisön passitusjärjestelmää säänneltiin yhtäältä yhteisön passitusjärjestelmästä 13.12.1976 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 222/77 (EYVL 1977, L 38, s. 1), sellaisena kuin se oli muutettuna 22.2.1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 474/90 (EYVL L 51, s. 1; jäljempänä asetus N:o 222/77), ja toisaalta asetuksella N:o 1062/87.

4        Asetuksen N:o 222/77 36 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun yhteisön passituksen kuluessa tai sen yhteydessä todetaan, että tietyssä jäsenvaltiossa on tapahtunut rikkomus tai säännönvastaisuus, tämän jäsenvaltion on perittävä mahdollisesti kannettavat tullit ja muut maksut lakiensa, asetustensa tai hallinnollisten määräystensä mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellisten toimenpiteiden toteuttamista.”

5        Sellaisten tapausten varalta, että rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, edellä mainitun artiklan 2 ja 3 kohdassa esitetään useita lähtökohtia, joiden avulla voidaan estää toimivaltaristiriitoja.

6        Täsmällisemmin sanottuna asetuksen N:o 222/77 36 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Jos lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, rikkomusta tai säännönvastaisuutta on pidettävä tapahtuneena

–        jäsenvaltiossa, johon lähtötoimipaikka kuuluu,

tai

–        jäsenvaltiossa, johon rajatoimipaikka yhteisöön tultaessa kuuluu ja johon rajanylitystodistus on annettu,

jollei asetettavassa määräajassa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla esitetä todisteita passituksen säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

Jollei tällaisia todisteita esitetä, ja jos kyseistä rikkomusta tai säännönvastaisuutta on näin ollen edelleen pidettävä lähtöjäsenvaltiossa tai 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tulojäsenvaltiossa tapahtuneena, tämän jäsenvaltion on kannettava kyseisiä tavaroita koskevat tullit ja muut maksut omien lakien, asetusten ja hallinnollisten säännöstensä mukaisesti.

– –”

7        Asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jos lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, lähtötoimipaikan on ilmoitettava siitä passituksesta vastaavalle viipymättä ja viimeistään yhdentoista kuukauden kuluttua yhteisön passitusilmoituksen kirjaamispäivästä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tiedonannossa on mainittava erityisesti määräaika, jonka kuluessa todiste passituksen säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta voidaan esittää lähtötoimipaikassa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla.

Tämän määräajan on oltava kolme kuukautta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekopäivästä. Jos asianmukaisia todisteita ei ole esitetty tämän määräajan kuluessa, toimivaltaisen jäsenvaltion on kannettava kyseiset tullit ja muut maksut. Jos tämä jäsenvaltio ei ole se, jossa lähtötoimipaikka on, tämän toimipaikan on ilmoitettava asiasta viipymättä kyseiselle jäsenvaltiolle.”

 Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys

8        Ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee, että Hauptzollamt asetti Gerlachin pyynnöstä 6. ja 13.7.1990 yhteisön passitusjärjestelmään kaksi eläviä vasikoita sisältävää lähetystä, jotka olivat peräisin Puolasta ja joiden määränpäänä oli Barcelonan (Espanja) tullitoimipaikka.

9        Saatuaan La Jonqueran (Espanja) ja Barcelonan tulliviranomaisten leimaamat saapumisilmoitukset, joilla osoitettiin, että kyseiset lähetykset oli esitetty määrätoimipaikassa, Hauptzollamt päätti yhteisön passitusmenettelyn.

10      Euroopan yhteisöjen komission sekä Potsdamin ja Hannoverin tullivalvontaviranomaisten sittemmin suorittamissa tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että mainituissa saapumisilmoituksissa olevat espanjalaiset leimat olivat väärennettyjä ja että karjan kuljetuksen aikana oli syyllistytty säännönvastaisuuksiin. Näiden säännönvastaisuuksien tarkkaa tapahtumapaikkaa ei voitu määrittää.

11      Tämän johdosta Hauptzollamt osoitti passitusmenettelystä vastanneelle Gerlachille 30.1.1992 ja 4.2.1992 kaksi maksuunpanopäätöstä, joissa määrättiin kyseessä oleviin kahteen lähetykseen liittyvien tuontitullien jälkikäteisestä kantamisesta.

12      Gerlach teki maksuunpanopäätöksistä oikaisuvaatimuksen ja pyysi samalla niiden täytäntöönpanon lykkäystä.

13      Hauptzollamt ilmoitti Gerlachille 2.4.1992 päivätyllä kirjeellä, että lähetettyjä tavaroita ei ollut esitetty määrätoimipaikassa ja että Gerlachilla oli mahdollisuus esittää 7.7.1992 mennessä todisteet siitä, että passitusmenettelyt oli päätetty sääntöjenmukaisesti, tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta. Maksuunpanopäätöksen täytäntöönpanoa lykättiin edellä mainitun määräajan päättymiseen saakka.

14      Koska Gerlach ei ollut määräajan päättyessä esittänyt pyydettyjä todisteita, Hauptzollamt hylkäsi oikaisuvaatimuksen perusteettomana 28.7.1998 tekemällään päätöksellä.

15      Tämän jälkeen Gerlach nosti Finanzgericht des Landes Brandenburgissa kanteen, jossa vaadittiin maksuunpanopäätöksen ja oikaisuvaatimuksesta tehdyn päätöksen kumoamista.

16      Kanteessaan Gerlach moittii Hauptzollamtia siitä, että se on myöntänyt ensin mainitulle asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan vasta päätettyään tuontitullien kantamisesta. Tältä osin Gerlach vetoaa asiassa C-233/98, Lensing & Brockhausen, 21.10.1999 annettuun tuomioon (Kok. 1999, s. I-7349), josta sen mukaan ilmenee, että passitusmenettelyn täyttämättä jättämisen yhteydessä lähtöjäsenvaltiolla on oikeus kantaa tulli passitusmenettelystä vastanneelta vain, jos mainittu jäsenvaltio on ilmoittanut tälle ennakkoon, että se voi esittää kolmen kuukauden määräajan kuluessa todisteet rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

17      Hauptzollamt vastustaa tätä Gerlachin väitettä ja toteaa, että sille joka tapauksessa annettiin oikaisumenettelyn yhteydessä esillä oleva kolmen kuukauden määräaika. Näin ollen mahdollinen määräajan asettamisen osalta tehty menettelyvirhe on korjattu.

18      Tässä tilanteessa Finanzgericht des Landes Brandenburg päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko kansallisilla tulliviranomaisilla oikeus ennen asetuksen [N:o 1062/87] 11 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikan osoittamista koskevan määräajan asettamista merkitä maksut kirjanpitoon ja asettaa tämä määräaika oikeudellisesti tehokkaalla tavalla vasta muutoksenhakumenettelyn yhteydessä?”

19      Kansallinen tuomioistuin kallistuu vastaamaan kysymykseen myöntävästi. Se katsoo, että se jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, voi merkitä maksut kirjanpitoon ennen asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan asettamista kunhan passitusmenettelystä vastanneelle myönnetään mainittu määräaika muutoksenhakumenettelyn yhteydessä.

20      Finanzgerichtin mukaan tulliviranomaisen olisi lähtökohtaisesti ensin myönnettävä passitusmenettelystä vastanneelle kyseessä oleva määräaika ja vasta tämän määräajan päätyttyä ryhdyttävä maksujen kantamiseen. Näiden menettelyjen järjestyksen vaihtaminen ei kuitenkaan sen mukaan ole kiellettyä. Kyseisen tuomioistuimen mukaan ratkaisevaa on se, että passitusmenettelystä vastanneelle tosiasiallisesti myönnetään kolmen kuukauden määräaika ja että tälle näin myönnetään todellinen mahdollisuus esittää vaaditut todisteet ennen kantamismenettelyn päättymistä. Maksuunpanopäätös, johon on haettu muutosta, ei ole vielä luonteeltaan lopullinen. Niinpä mikäli kansallinen viranomainen myöntää kyseessä olevan määräajan muutoksenhakumenettelyn yhteydessä, passitusmenettelystä vastaavalla on edelleen mahdollisuus esittää tarvittavat todisteet ja saada täten riidanalainen maksuunpanopäätös kumotuksi. Kyseisen tuomioistuimen mukaan täten myös tässä tilanteessa noudatetaan passitusmenettelystä vastanneen oikeuksia.

21      Finanzgericht tosin myöntää, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Lensing & Brockhausen antamassaan tuomiossa ja asiassa C-300/03, Honeywell Aerospace, 20.1.2005 antamassaan tuomiossa (Kok. 2005, s. I-689) todennut, että lähtöjäsenvaltio voi kantaa tuontitullit ainoastaan, jos se on ilmoittanut passituksesta vastaavalle, että tällä on käytettävissään mainittu kolmen kuukauden määräaika, mutta se katsoo kuitenkin, että ratkaisua, joihin näissä asioissa päädyttiin, ei voida soveltaa nyt esillä olevaan asiaan.

22      Finanzgericht toteaa yhtäältä, että edellä mainittuihin tuomioihin johtaneissa tilanteissa passitusmenettelystä vastanneille ei ollut myönnetty mitään määräaikaa, kun taas nyt esillä olevassa asiassa määräaika asetettiin maksuunpanopäätöksen tekemisen jälkeen mutta ennen kuin siitä tuli luonteeltaan lopullinen. Toisaalta yhteisöjen tuomioistuin ei sen mukaan ole tulkinnut edellä mainitussa asiassa Honeywell Aerospace antamassaan tuomiossa nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevaa asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohtaa vaan sitä seurannutta säännöstä eli tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 379 artiklan 2 kohtaa.

 Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi

23      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään pääpiirteissään, onko asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, voi sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksen tuontitullien kantamisesta, myöntää tätä päätöstä vastaan käytävän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä passitusmenettelystä vastanneelle kolmen kuukauden määräajan todisteiden esittämiseksi passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

 Asianosaisten vaatimukset

24      Gerlach ja komissio katsovat, että lähtöjäsenvaltio voi määrittää tuontitullit ja kantaa ne vasta sen jälkeen, kun pääasiassa kyseessä oleva kolmen kuukauden määräaika on päättynyt ja todisteita menettelyn säännönmukaisuudesta ei ole esitetty tai passitusmenettelystä vastanneen esittämät todisteet ovat olleet riittämättömiä.

25      Tätä tulkintaa tukevat edellä mainituissa asioissa Lensing & Brockhausen ja Honeywell Aerospace annetut tuomiot, joissa yhteisöjen tuomioistuin on jo käsitellyt Finanzgerichtin nyt esillä olevassa asiassa esittämää kysymystä. Mainittujen tuomioiden sanamuoto ei ole epäselvä, ja niiden tuomiolauselmia voidaan soveltaa täysin analogisesti pääasiassa esillä olevaan tilanteeseen.

26      Lisäksi Gerlachin ja komission mukaan kyseisenlainen tulkinta on seurausta itse asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohdan sanamuodosta, jossa edellytetään ensinnäkin pääasiassa kyseessä olevan kolmen kuukauden määräajan asettamista ja toiseksi, mikäli vaadittuja todisteita ei ole esitetty kyseisen määräajan kuluessa, tullien ja muiden maksujen kantamista.

27      Komissio lisää, että myös mainitun säännöksen päämäärä vahvistaa esitetyn tulkinnan, sillä säännöksellä pyritään takaamaan tullien nopea kantaminen kannustamalla passitusmenettelystä vastaavaa toimimaan aktiivisesti yhteistyössä tilanteen selvittämiseksi. Tämän päämäärän vastaista olisi se, että lähtöjäsenvaltio myöntää pääasiassa kyseessä olevan määräajan tullien kantamisen jälkeen.

28      Mikäli passitusmenettelystä vastaava kykenisi sen jälkeen, kun päätös tuontitullien kantamisesta on tehty, osoittamaan säädetyssä määräajassa, että säännönvastaisuudet ovat tapahtuneet muussa jäsenvaltiossa, jonka tehtävänä kantamisen toteuttaminen täten olisi, lähtöjäsenvaltion olisi peruttava jo tehty päätös ja siirrettävä asia toimivaltaiselle jäsenvaltiolle. Tähän tulkintaan sisältyy haittatekijä, eli menettelyn hidastuminen, mikä olisi vastoin kyseisenlaisen määräajan asettamisen tehokasta vaikutusta.

29      Komissio korostaa lopuksi, että ehdotettu ratkaisu on yhteisön oikeuden yleisperiaatteiden mukainen. On kiistatonta, että mikäli hallintomenettelyssä säädetään asianosaisella olevasta oikeudesta tulla kuulluksi, oikeudellinen toimenpide, jolla kyseinen menettely päätetään, voidaan tehdä vasta asianosaisen kuulemisen jälkeen.

 Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus asiaan

30      Asetuksen N:o 222/77 36 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos pääasiassa esillä olevankaltaisessa tilanteessa lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, rikkomusta tai säännönvastaisuutta on pidettävä tapahtuneena jäsenvaltiossa, johon lähtötoimipaikka kuuluu, jollei asetettavassa määräajassa esitetä todisteita passituksen säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

31      Asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jos lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, lähtötoimipaikan on ilmoitettava siitä passituksesta vastaavalle viipymättä ja viimeistään yhdentoista kuukauden kuluttua yhteisön passitusilmoituksen kirjaamispäivästä.

32      Saman artiklan 2 kohdan mukaan edellä tarkoitetussa tiedonannossa on mainittava erityisesti määräaika, jonka kuluessa todiste passituksen säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta voidaan esittää lähtötoimipaikassa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tämä määräaika on kolme kuukautta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekopäivästä. Jos mainittuja todisteita ei ole esitetty tämän määräajan kuluessa, toimivaltaisen jäsenvaltion on kannettava jälkikäteen kyseiset tullit ja muut maksut.

33      Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että jo itse asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohdan, samoin kuin sitä seuranneiden sisällöltään samanlaisten säännösten, eli passitusjärjestelmän soveltamisesta ja yksinkertaistamisesta 21.4.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1214/92 (EYVL L 132, s. 1) 49 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 2454/93 379 artiklan 2 kohdan, sanamuodosta seuraa, että lähtötoimipaikan passituksesta vastaavalle antama ilmoitus määräajasta, jonka kuluessa vaaditut todisteet voidaan esittää, on luonteeltaan pakottava ja kyseinen ilmoitus on annettava ennen tullivelan kantamista (ks. vastaavasti asia C-460/01, komissio v. Alankomaat, tuomio 14.4.2005, Kok. 2005, s. I-2613, 62 ja 80 kohta).

34      Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että tällä määräajalla pyritään suojelemaan passituksesta vastaavan etuja myöntämällä tälle kolme kuukautta aikaa esittää tarvittaessa todiste passituksen säännönmukaisuudesta tai säännönvastaisuuden tai rikkomuksen tosiasiallisesta tapahtumapaikasta (ks. asia C-112/01, SPKR, tuomio 14.11.2002, Kok. 2002, s. I-10655, 38 kohta ja em. asia Honeywell Aerospace, tuomion 24 kohta).

35      Tämän seurauksena jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, voi kantaa tuontitullit ainoastaan, jos se on ennen tätä ilmoittanut passituksesta vastaavalle, että tällä on kolme kuukautta aikaa esittää pyydetyt todisteet, ja jos näitä todisteita ei ole esitetty tässä määräajassa (ks. vastaavasti em. asia Lensing & Brockhausen, tuomion 29 kohta ja em. asia Honeywell Aerospace, tuomion 23 kohta).

36      Tässä tilanteessa mainittua määräaikaa ei voida myöntää ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet päätöksen tuontitullien kantamisesta tätä päätöstä vastaan käytävässä muutoksenhakumenettelyssä. Tilanteen on oltava näin sitä suuremmalla syyllä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseinen päätös on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen.

37      Tällainen kyseisen määräajan jälkikäteinen ilmoittaminen on ristiriidassa asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohdan säännösten kanssa, ja sillä loukataan passituksesta vastaavalla olevaa, mainittuun säännökseen perustuvaa oikeutta esittää tehokkaasti näkemyksensä passituksen säännönmukaisuudesta ennen sellaisen kantamispäätöksen tekemistä, jonka adressaattina se on ja jolla vaikutetaan merkittävällä tavalla sen etuihin.

38      Tämän oikeuden noudattaminen on yhteisön oikeusjärjestyksen perusperiaate, joka on taattava kaikissa menettelyissä – yhteisön passitusjärjestelmä mukaan luettuna –, joita käydään tiettyä henkilöä vastaan ja jotka voivat päätyä hänelle vastaiseen päätökseen (ks. vastaavasti asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 21 ja 30 kohta; asia C-462/98 P, Mediocurso v. komissio, tuomio 21.9.2000, Kok. 2000, s. I-7183, 36 kohta ja asia C-278/02, Espanja v. komissio, tuomio 9.6.2005, Kok. 2005, s. I-5093, 37 kohta).

39      Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava niin, että asetuksen N:o 1062/87 11 a artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, ei voi sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksen tuontitullien kantamisesta, myöntää tätä päätöstä vastaan käytävän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä passitusmenettelystä vastanneelle kolmen kuukauden määräaikaa todisteiden esittämiseksi passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

 Oikeudenkäyntikulut

40      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön passitusjärjestelmän soveltamisesta ja yksinkertaistamisesta 27.3.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1062/87, sellaisena kuin se on muutettuna 29.5.1990 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1429/90, 11 a artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio, johon lähtötoimipaikka kuuluu, ei voi sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksen tuontitullien kantamisesta, myöntää tätä päätöstä vastaan käytävän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä passitusmenettelystä vastanneelle kolmen kuukauden määräaikaa todisteiden esittämiseksi passitusmenettelyn säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: saksa.

Top