Asia T-202/02

Makedoniko Metro ja Michaniki AE

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Julkiset rakennusurakat – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen laiminlyönti – Direktiivin 89/665/ETY 3 artikla – Vahingonkorvauskanne – Tutkimatta jättäminen

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 14.1.2004  

Määräyksen tiivistelmä

1.     Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Se, että komissio ei aloita jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, ei voi olla lainvastaista – Vahingonkorvausvaatimus – Tutkimatta jättäminen

(EY 226 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

2.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission kanneoikeus – Vapaa harkinta – Kantelun esittäneiden asianomaisten menettelyllinen asema, joka on erilainen kuin kilpailuoikeuden alalla

(EY 226 artikla; neuvoston asetus N:o 17)

3.     Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt – Direktiivi 89/665/ETY – Menettely, jonka nojalla komissio voi ryhtyä toimenpiteisiin, jos julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia yhteisön säännöksiä rikotaan selvästi ja ilmeisesti – Menettely, joka ei liity EY 226 artiklan tarkoittamaan jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn – Komission valinta olla käyttämättä kyseistä menettelyä ei voi olla lainvastainen

(EY 226 artikla; neuvoston direktiivin 89/665/ETY 3 artikla)

4.     Kumoamiskanne – Yhteisöjen tuomioistuinten toimivalta – Täysi harkintavalta – Toimielimelle osoitettu määräys – Määräyksen antaminen ei ole sallittua

(EY 230 artikla)

1.     Koska komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklan mukaista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, sen päätös olla aloittamatta tällaista menettelyä ei missään tapauksessa muodosta lainvastaista toimintaa, joten siitä ei voi syntyä yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta, ja ainoa toiminta, joka mahdollisesti voidaan riitauttaa vahingon aiheuttajana, on kyseessä olevan jäsenvaltion toiminta. Tästä seuraa, että sellaisia korvausvaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi, jotka perustuvat siihen, että komissio ei ole nostanut jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevaa kannetta.

(ks. 43 ja 44 kohta)

2.     Komissiolle kantelun esittäneiden asianomaisten menettelyllinen asema on perustavalla tavalla erilainen EY 226 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä kuin asetuksen N:o 17 mukaisen menettelyn yhteydessä.

Komissiolla ei nimittäin ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklassa määrättyä menettelyä, vaan sillä on vapaa harkintavalta, minkä vuoksi yksityisillä ei ole oikeutta vaatia komissiota määrittelemään kantaansa tietyn suuntaisesti. Tästä seuraa, että tällaisessa menettelyssä kantelijoilla ei ole mahdollisuutta saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi kannetta mahdollisesta kantelun käsittelyn lopettamista koskevasta päätöksestä, eikä niillä ole sellaisia menettelyllisiä oikeuksia, joita niillä on asetuksen N:o 17 mukaisessa menettelyssä ja joiden perusteella kantelijat voivat vaatia komissiota antamaan tietoja ja kuulemaan niitä.

(ks. 46 kohta)

3.     Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/665/ETY 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio voi vedota tämän säännöksen seuraavissa kohdissa tarkoitettuun menettelyyn silloin kun se katsoo ennen sopimuksen tekemistä, että julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37/EY soveltamisalaan kuuluvan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä on rikottu selkeällä ja ilmeisellä tavalla julkisia hankintoja koskevia yhteisön säännöksiä.

Tämän säännöksen, joka ei muodosta poikkeusta EY 226 artiklaan eikä korvaa sitä, selkeästä sanamuodosta ilmenee, että siinä myönnetään komissiolle vain toimivalta käyttää siinä säädettyä menettelyä. Tällaisen toimivallan käyttämättä jättämistä koskeva valinta ei voi olla lainvastainen eikä siksi voi johtaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiseen. On myös huomattava, että vaikka komissiota olisi pyydetty käyttämään tätä toimivaltaansa, se säilyttäisi silti vapauden tutkia sen sijaan sille EY 226 artiklan nojalla toimitetun kantelun.

(ks. 49 ja 50 kohta)

4.     Yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi antaa yhteisön toimielimelle määräyksiä loukkaamatta hallintoviranomaisen oikeuksia. Tämän periaatteen vuoksi vaatimuksia, joiden mukaan vastaajana oleva toimielin on määrättävä toteuttamaan kumoamistuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, ei voida kumoamiskanteen yhteydessä ottaa tutkittavaksi, ja tätä periaatetta sovelletaan pääsääntöisesti myös täyden harkintavallan puitteissa.

(ks. 53 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)

14 päivänä tammikuuta 2004 (*)

Julkiset rakennusurakat – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen laiminlyönti – Direktiivin 89/665/ETY 3 artikla – Vahingonkorvauskanne – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T‑202/02,

Makedoniko Metro, kotipaikka Thessaloniki (Kreikka), ja

Michaniki AE, kotipaikka Maroussi Attikis (Kreikka),

edustajanaan asianajaja C. Gonis, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään M. Konstantinidis, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat korvauksia vahingosta, jonka ne väittävät kärsineensä komission sen päätöksen johdosta, jolla päätettiin lopettaa kantajien 23.1.1997 esittämän sen kantelun nro 97/4188/P käsitteleminen, joka koski Kreikan valtion päätöstä toteuttaa Thessalonikin (Kreikka) metron suunnittelua, rakentamista, omarahoitusta ja toimintaa koskevan tarjouskilpailun,

 

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOSTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit V. Tiili ja M. Vilaras,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asian taustalla olevat tosiseikat

1       Ensimmäinen kantaja on Makedoniko Metro ‑ryhmittymä (jäljempänä Makedoniko Metro), joka muodostettiin Thessalonikin metron suunnittelua, rakentamista, omarahoitusta ja toimintaa koskevaa urakkaa koskevaan julkiseen ja kansainväliseen tarjouspyyntömenettelyyn osallistumista varten. Toinen kantaja, Michaniki AE (jäljempänä Michaniki) on Kreikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka kuuluu Makedoniko Metroon (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina kantajat).

2       Kreikan valtio päätti järjestää kansainvälisen tarjouskilpailun Thessalonikin metron suunnittelusta, rakentamisesta, omarahoituksesta ja toiminnasta, ja hankinnan hinnaksi arvioitiin 65 000 000 000 Kreikan drakmaa (GRD). Kreikan valtio valitsi, että tähän tarjouskilpailuun sovelletaan rajoitettua sopimuksentekomenettelyä, johon kuuluu kuusi vaihetta: niiden ehdokkaiden esivalinta, joita kehotettiin jättämään tarjous, esivalinnan läpäisseiden ehdokkaiden tarjoukset, niiden teknisten tarjousten arviointi, niiden taloutta ja rahoitusta koskevien tarjousten arviointi, hankintaviranomaisen ja väliaikaiseksi urakoitsijaksi nimitetyn tarjoajan väliset neuvottelut ja sopimuksen allekirjoittaminen.

3       Kreikan ympäristö‑, aluesuunnittelu‑ ja yleisten töiden ministeriö (jäljempänä ministeriö) hyväksyi hankintailmoituksen 18.6.1992 tekemällään päätöksellä aloittaen näin sopimuksentekomenettelyn ensimmäisen vaiheen (ehdokkaiden esivalinta). Ensimmäisen vaiheen päättyessä kahdeksan ryhmittymää, muun muassa Makedoniko Metro ja Thessaloniki Metro ‑ryhmittymä (jäljempänä Thessaloniki Metro), saivat luvan jättää tarjoukset.

4       Ministeriö hyväksyi 1.2.1993 tekemällään päätöksellä tarjouskilpailumenettelyn toiseen vaiheeseen (esivalinnan läpäisseiden ehdokkaiden tarjoukset) liittyvät asiakirjat, joihin sisältyi muun muassa täydentävä hankintailmoitus ja erityiset sopimusehdot.

5       Edellä tarkoitettujen hankintailmoitusten määräyksistä yhdessä luettuina käy ilmi, että urakoitsijoiden ryhmittymää, joka on esivalittu, on mahdollista laajentaa menettelyn toisen vaiheen aikana ottamalla uusia jäseniä mutta että tämä laajentaminen on mahdollista kuitenkin vain siihen ajankohtaan asti, jolloin tarjoajien on jätettävä tarjoukset.

6       Menettelyn toisessa vaiheessa muun muassa Makedoniko Metro ja Thessaloniki Metro esittelivät tekniset suunnitelmat, taloudelliset selvitykset ja rahoitusta koskevat tarjoukset.

7       Esivalinnan aikana Makedoniko Metron jäseninä olivat Michaniki ja yritykset Edi-Stra-Edilizia Stradale SpA, Fidel SpA ja Teknocenter-Centro Servici Administrativi Srl, joiden vastaavat osallistumisosuudet olivat 70, 20, 5 ja 5 prosenttia sen osakepääomasta.

8       Menettelyn toisen vaiheen aikana Makedoniko Metro laajeni AEG Westinghouse Transport Systems GmbH ‑nimisen yrityksen liityttyä siihen. Edellä mainittujen neljän yrityksen osallistumisosuudet olivat tämän jälkeen vastaavasti 63, 17, 5 ja 5 prosenttia, kun taas AEG Westinghouse Transport Systems GmbH:n osallistumisosuus oli 10 prosenttia kyseisestä osakepääomasta.

9       Makedoniko Metro nimitettiin 14.6.1994 tässä viimeksi mainitussa kokoonpanossa väliaikaiseksi urakoitsijaksi.

10     Sen jälkeen kun neuvotteluista vastaava lautakunta muodostettiin 24.6.1994 tehdyllä päätöksellä ja kun Kreikan valtion ja väliaikaisena urakoitsijana toimineen Makedoniko Metron väliset neuvottelut olivat alkaneet, Makedoniko Metro ilmoitti 29.3.1996 päivätyllä kirjeellä ministeriölle uuden kokoonpanonsa, johon kuuluivat Michaniki, ABB Daimler-Benz Transportation Deutschland GmbH ‑yritys (jäljempänä Adtranz) ja Fidel Group ‑ryhmittymä, joka puolestaan koostui yrityksistä Edi-Stra-Edilizia Stradale SpA, Fidel SpA ja Teknocenter-Centro Servizi Administrativi Srl, siten, että Michanikin osallistumisosuus oli 80 prosenttia sen osakepääomasta, Adtranzin osallistumisosuus oli 19 prosenttia ja Fidel Groupin osallistumisosuus oli 1 prosentti.

11     Myöhemmin Makedoniko Metro ilmoitti 14.6.1996 päivätyllä kirjeellä suurten rakennusurakoiden lautakunnalle vastauksena kysymyksiin, jotka koskivat huhuja, joiden mukaan Fidel Group ‑ryhmittymän jäsenet olivat konkurssissa ja kyseiset yhtiöt purettaisiin, että tämän ryhmittymän yritykset eivät enää kuuluneet Makedoniko Metroon ja että Makedoniko Metron jäseninä tuona ajankohtana olivat Michaniki, Adtranz ja Belgian Transport and Urban Infrastructure Consult ‑yritys (Transurb Consult), joiden vastaavat osallistumisosuudet olivat 80,65, 19 ja 0,35 prosenttia sen osakepääomasta.

12     Ministeriö totesi Makedoniko Metron ottamien kantojen poikenneen olennaisesti tarjousehdot sisältäneisiin asiakirjoihin sisältyvistä määräyksistä ja katsoi neuvotteluiden epäonnistuneen, minkä vuoksi se määräsi 29.11.1996 päivätyllä päätöksellään, että Kreikan valtion ja Makedoniko Metron väliset neuvottelut päätetään, ja se pyysi Thessaloniki Metroa aloittamaan neuvottelut uuden väliaikaisen urakoitsijan asemassa.

13     Makedoniko Metro nosti 10.12.1996 Symvoulio tis Epikrateiasissa (Kreikan korkein hallinto-oikeus) kumoamiskanteen ministeriön 29.11.1996 tekemästä päätöksestä. Symvoulio tis Epikrateias hylkäsi tämän kanteen 6.3.1998 tekemällään päätöksellä nro 971/1998, koska Makedoniko Metro ei sen mukaan saanut muuttaa kokoonpanoaan kyseessä olevan menettelyn aikana sen jälkeen, kun tarjoukset oli tehty ja kun se oli valittu väliaikaiseksi urakoitsijaksi, ja koska näin ollen se ei saanut uudessa kokoonpanossaan vaatia riidanalaisen toimen kumoamista.

14     Lisäksi kantajat nostivat Dioikitiko Protodikeio Athinonissa (Ateenan ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuin) (Kreikka) Kreikan valtiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa ne vaativat korvausta vahingosta, jonka ne väittivät kärsineensä sen johdosta, että neuvottelut keskeytettiin ja että kyseessä oleva sopimus päätettiin olla tekemättä Makedoniko Metron kanssa. Kyseinen hallintotuomioistuin hylkäsi kanteen 30.4.1999 tekemällään päätöksellä, jossa se seurasi Symvoulio tis Epikrateiasin tekemää tulkintaa.

15     Kantajat ovat hakeneet muutosta tähän päätökseen Dioikitiko Efeteio Athinonissa (Ateenan hallinnollinen muutoksenhakutuomioistuin), joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) ja julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä direktiivi 89/665/ETY), tulkinnasta.

16     Yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi asiassa C‑57/01, Makedoniko Metro ja Michaniki, 23.1.2003 antamallaan tuomiolla (Kok. 2003, s. I‑1091) tämän ennakkoratkaisukysymyksen ja totesi, että direktiiviä 93/37/ETY on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään julkisia rakennusurakoita tai julkisia käyttöoikeusurakoita koskevaan tarjouskilpailuun osallistuvan ryhmittymän kokoonpanon muuttaminen sen jälkeen, kun tarjoukset on jätetty. Yhteisöjen tuomioistuin totesi myös, että siltä osin kuin julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn yhteydessä tehdyllä hankintaviranomaisen päätöksellä loukataan yhteisön lainsäädännössä urakoitsijaryhmittymälle myönnettyjä oikeuksia, tämän ryhmittymän on voitava saada käyttää direktiivissä 89/665/ETY säädettyjä muutoksenhakukeinoja.

17     Makedoniko Metro toimitti samanaikaisesti komissiolle kantelun, joka rekisteröitiin numerolle 97/4188/P. Tässä kantelussa Makedoniko Metro ilmoitti edellä mainitun 29.11.1996 tehdyn ministeriön päätöksen ja väitti, että koska Kreikan tasavalta ei tehnyt sen kanssa Thessalonikin metron rakentamista koskevaa sopimusta, se oli laiminlyönyt julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan. Näin ollen Makedoniko Metro vaati komissiota, joka valvoo perustamissopimusten noudattamista, aloittamaan Kreikan tasavaltaa vastaan kaikki tarvittavat menettelyt ja toimenpiteet, muun muassa EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, ja toteuttamaan direktiivin 89/665/ETY 3 artiklassa tarkoitetun menettelyn, jonka avulla komissio voi, silloin kun se ennen sopimuksen allekirjoittamista katsoo, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn aikana on tapahtunut selkeä ja ilmeinen rikkomus, ryhtyä toimenpiteisiin kyseisen jäsenvaltion ja hankintaviranomaisen kanssa, jotta asianmukaiset toimenpiteet toteutettaisiin kaikkien väitettyjen rikkomusten nopeaa korjaamista varten.

18     Komissio kehotti 30.7.1997 päivätyllä telekopiolla Kreikan viranomaisia lykkäämään sopimuksentekomenettelyn tulosten hyväksymistä ja kyseessä olevan sopimuksen allekirjoittamista uuden väliaikaisen urakoitsijan kanssa siihen asti, kunnes komissio saa päätökseen tätä asiakirja-aineistoa koskevan tutkinnan.

19     Makedoniko Metron kantelua käsiteltiin ensimmäisen kerran komission 7.4.1998 pidetyssä kokouksessa. Komissio havaitsi tuolloin, että tarjouskilpailun laajoissa asiakirjoissa oli määräyksiä, joita tarjouksen tekijät saattoivat tulkita eri tavoin siltä osin kuin on kyse niitä koskevista täsmällisistä edellytyksistä. Ottaen kuitenkin huomioon tarjouspyyntömenettelyn ja siihen liittyvien asiakirjojen monitahoisuuden komissio päätteli, ettei voida väittää, ettei sopimuksen tekevä viranomainen ollut mahdollistanut aidosti kilpailullista menettelyä. Tässä asiayhteydessä komissio katsoi, että sellaista yhdenvertaisen kohtelun periaatteen selkeää loukkaamista ei ollut voitu osoittaa, joka edellyttäisi kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn aloittamisen. Komissio päätti tässä yhteydessä myös, että komission jäsen Monti valtuutetaan ottamaan yhteyttä toimivaltaisiin Kreikan viranomaisiin, jotta näille ilmoitetaan komission kanta tästä asiasta, ja jotta kyseisten viranomaisten asiassa tulevaisuudessa noudattamaa politiikkaa koskevat huomiot ja vakuutukset otetaan vastaan.

20     Komission jäsen Monti kehotti Kreikan viranomaisia 20.5.1998 päivätyllä kirjeellä ja ennen kuin komissio teki lopullisen päätöksen kantelun jatkotoimenpiteistä, toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta tarjouspyynnöt ja sopimusasiakirjat laaditaan siten, että vältytään eriäviltä tulkinnoilta ja jotta taataan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen. Tältä osin Monti vaati näitä samoja viranomaisia varmistumaan siitä, että asiassa sovellettavia sääntöjä noudatetaan, ja toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet sen välttämiseksi, että tällaisia tilanteita ilmenee tulevaisuudessa.

21     Kreikan viranomaiset toimittivat vastauksensa tähän kirjeeseen 26.6.1998. Makedoniko Metro esitti huomautuksensa tästä samasta kirjeestä 15.7.1998 päivätyssä kirjeessä.

22     Komission sisämarkkinoita ja rahoituspalveluja käsittelevän pääosaston (PO) pääjohtaja ilmoitti Makedoniko Metrolle 30.7.1998 päivätyllä kirjeellä, että sen yksiköt tulisivat ehdottamaan komissiolle asian käsittelyn päättämistä, elleivät kantajat pysty toimittamaan lisäseikkoja, joista ilmenee, että julkisia rakennusurakoita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on rikottu.

23     Komissio päätti 20.8.1998 (eikä 27.8.1998, kuten kantajat kanteessaan toteavat) päivätyllä päätöksellä lopettaa asian käsittelemisen.

24     Kantajat esittivät komissiolle komission jäsen Montille osoitetuilla kirjeillä, jotka oli päivätty 10.9.1998, 7.10.1998, 21.10.1998 ja 25.11.1998, tiettyjä lisäseikkoja, jotka liittyvät muun muassa siihen kantajien mukaan lainvastaisen tapaan, jolla toimivaltainen viranomainen oli käynyt neuvotteluita Makedoniko Metron kanssa, Symvoulio tis Epikrateiasin tuomioon ja Thessaloniki Metron tarjouksessa oletettavasti oleviin useisiin teknisiin poikkeavuuksiin. Kantajien mukaan näistä seikoista ilmenee selkeiden ja merkittävien yhteisön oikeutta ja muun muassa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevien rikkomisten olemassaolo, ja niiden perusteella voidaan näin ollen aloittaa kilpailusääntöjen rikkomista koskeva menettely. Kantajat vaativat lisäksi 25.11.1998 päivätyssä kirjeessään, että niille ilmoitettaisiin komission suunnittelemista toimista, jotta vältettäisiin sellaisen käyttöoikeutta koskevan sopimuksen allekirjoittaminen, joka on kantajien mukaan lainvastainen ja huomattavasti tarjouspyynnön asiakirjoista poikkeava.

25     Tutkittuaan kantajien edellä mainitut kirjeet, sisämarkkinoita ja rahoituspalveluja käsittelevän PO:n pääjohtaja ilmoitti kantajille 10.12.1998 päivätyllä kirjeellä, että hänen yksikkönsä katsoivat, ”että niiden tietoon ei ollut saatettu yhtäkään uutta seikkaa, jonka perusteella uuden kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn aloittaminen tämän asian puitteissa olisi perusteltua”.

26     Lopuksi kantajien Euroopan oikeusasiamiehelle 25.9.1998 ja 23.11.1998 osoittamissa kirjeissä esittämän kantelun johdosta Euroopan oikeusasiamies huomautti 30.1.2001 tekemässään päätöksessä, että komissio oli osoittanut huonoa hallintoa kun se ei perustellut riittävällä tavalla kantelijalle päätöstään lopettaa asian käsittely ja epäämällä kantelijalta mahdollisuuden tuoda esiin näkökantansa ennen asian käsittelyn lopettamista. Sen sijaan oikeusasiamies hylkäsi Makedoniko Metron väitteet, jotka koskivat yhtäältä sitä, että komission päätös lopettaa asian käsitteleminen perustui poliittisille arviointiperusteille, joilla ei ole lainkaan oikeudellista perustaa, eikä yleiseen etuun, ja toisaalta sitä, että kantelun tutkinnalle ja kantelijalle tämän tutkinnan tuloksista ilmoittamiselle asetettu määräaika oli kohtuuttoman pitkä. Lopuksi oikeusasiamies muistutti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että komissiolla oli laaja harkintavalta EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisessa.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

27     Kantajat nostivat esillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 3.7.2002 toimittamallaan kannekirjelmällä.

28     Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 8.10.2002 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan perusteella.

29     Kantajat esittivät 16.12.2002 huomautuksensa tästä oikeudenkäyntiväitteestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla kantajat esittivät hakemuksen, jolla he vaativat prosessinjohtotoimen määräämistä koskien tiettyjen komission asiakirjojen esittämistä. Komissio esitti tästä hakemuksesta huomautuksensa 7.1.2003.

30     Kantajat vaativat kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       ottaa koko kanteen tutkittavaksi

–       velvoittaa komission maksamaan

–       Michanikille 23 578 050 euron suuruisen summan, johon lisätään 29.11.1996 tai [20.]8.1996 alkaen 8 prosentin suuruinen korko, sekä 224 654 euron ja 60 000 000 euron summat, joihin lisätään kanteen nostamisesta alkaen 8 prosentin suuruinen viivästyskorko

–       Michanikin hallituksen puheenjohtajalle Emfietzogloulle 15 000 000 euron suuruisen summan, johon lisätään nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamisesta alkaen 8 prosentin suuruinen viivästyskorko, korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

–       Michanikille 1 025 839 597 euron suuruisen summan, johon lisätään nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamisesta alkaen 8 prosentin suuruinen viivästyskorko, korvauksena menetetyistä tuloista

–       Makedoniko Metrolle 110 754 352 euron suuruinen kokonaissumma, josta 20 prosenttia kuuluu Adtranzille ja 0,35 prosenttia Transurb Consultille

–       velvoittaa komission osoittamaan kaikille yksiköilleen muistion, jolla palautetaan Michanikin ja sen hallituksen puheenjohtajan Emfietzogloun maine ja kunnia

–       velvoittaa komission lisäämään asiakirja-aineistoon ja antamaan kantajille tiedoksi 7.4.1998 ja 20.8.1998 pidettyjen kokousten pöytäkirjat ja näissä kokouksissa tehdyt päätökset, sekä kaikki Moggin, Montin ja komission puheenjohtaja Prodin kirjeiden alkuperäiskappaleet

–       kuulee todistajina

–       silloin tehtävissä toiminutta oikeusasiamies Södermania

–       hänen avustajiaan Hardenia ja Verheeckea

–       Michanikin hallituksen puheenjohtajaa Emfietzoglouta

–       kaikkia henkilöitä, joiden kuuleminen vaikuttaa tarpeelliselta sen jälkeen, kun komissio on toimittanut vaaditut asiakirjat

–       velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

31     Oikeudenkäyntiväitteessään komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       hylkää kanteen perusteettomana

–       velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32     Oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       hylkää oikeudenkäyntiväitteen

–       toissijaisesti siirtää oikeudenkäyntiväitteen käsiteltäväksi pääasian yhteydessä

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Tutkittavaksi ottaminen

33     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan kolmannen kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoja esitettyjen asiakirjojen perusteella siten, että hakemus voidaan ratkaista ilman suullisen käsittelyn aloittamista.

 Korvausvaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten väitteet

34     Komissio katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimissa ei voida nostaa vahingonkorvauskannetta sellaisten päätösten perusteella, jotka on tehty EY 226 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisen kantelun tutkinnan yhteydessä. Tältä osin komissio muistuttaa yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön, jonka mukaan komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklan mukaista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä. Näin ollen sen päätös olla aloittamatta tällaista menettelyä jäsenvaltiota vastaan ei voi muodostaa lainvastaista toimintaa, eikä se voi synnyttää sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta.

35     Siltä osin kuin on kyse kantelijan asemasta EY 226 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, komissio väittää, että kantelun esittäjillä ei ole mahdollisuutta saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi kannetta, joka koskee niiden esittämän kantelun käsittelyn lopettamista koskevaa mahdollista päätöstä, ja että kantelun esittäjillä ei ole sellaisia menettelyllisiä oikeuksia, jotka olisivat verrattavissa niihin, joita kantelun esittäjillä voi olla muun muassa 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204) nojalla aloitetun menettelyn puitteissa. Komission mukaan tästä seuraa, että komission päätöksiä, joissa kieltäydytään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisesta ja lopetetaan kantelun käsittely, ei voida tällä perusteella pitää lainvastaisina, ja ne eivät voineet siis olla vahingonkorvauskanteen perustana, vaikka komissio ei ollutkaan perustellut riittävästi kantelun käsittelyn lopettamista koskevaa päätöstä, eikä ollut antanut kantelijoille riittävästi aikaa näkökantansa esittämiseksi ennen kyseistä käsittelyn lopettamista.

36     Komissio katsoo, että kannekirjelmästä seuraa joka tapauksessa, että kantajat vaativat korvausta sen seikan perusteella, että komission riidanalaisista toimista on niiden mukaan aiheutunut, että ne menettivät kyseessä olevan rakennusurakan Kreikan valtion kanssa, eivätkä sen seikan perusteella, että kyseisten toimien perustelut ovat riittämättömät tai ne on tehty puolustautumisoikeuksien vastaisesti. Lisäksi komission kantelun käsittelyn yhteydessä toteuttamat hallinnolliset toimenpiteet eivät komission mukaan vaikuta EY 226 artiklassa määrättyyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen luonteeseen tai muuta sitä. Tältä osin komissio katsoo, että sillä asiassa oleva harkintavalta poissulkee yksityisiltä oikeuden vaatia komissiolta konkreettista kannanottoa, nostaa kumoamiskanne komission kieltäytymisestä aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely tai nostaa vahingonkorvauskanne tämän kieltäytymisen perusteella.

37     Lopuksi, ja toisin kuin kantajat ovat useaan kertaan kanteessaan väittäneet, komissio katsoo, että koska sen päätös olla aloittamatta EY 226 artiklassa tarkoitettua menettelyä ei ole oikeudellisesti sitova (asia 48/65, Lütticke v. komissio, tuomio 1.3.1966, Kok. 1966, s. 27), kyseisellä päätöksellä ei voida ”hyväksyä” saatikka ”pakottaa hyväksymään” Kreikan valtion lainvastaiseksi väitettyä toimenpidettä, joka koskee Makedoniko Metron poissulkemista Thessalonikin metron rakentamista koskevan sopimuksen neuvotteluista. Komission mukaan nämä perustelut ovat täten täysin virheelliset, ja on ilmeistä, ettei niitä voida ottaa tutkittaviksi.

38     Kantajat korostavat aluksi, että päättäessään lopettaa kantelun käsittelyn komissio loukkasi yhteisön oikeuden perustavanlaatuisia periaatteita ja rikkoi yhteisön oikeuden perustavanlaatuisia sääntöjä, niin aineellisia kuin menettelyllisiä, kuten yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden, suhteellisuuden, hyvän hallinnon, huolellisuuden ja luottamuksensuojan periaatteita. Kantajien mukaan komissio on erityisesti laiminlyönyt hyvän hallinnon velvollisuuttaan loukkaamalla kantajien oikeutta tulla kuulluiksi ja saada tietoja, ja laiminlyömällä perusteluvelvollisuutta, minkä oikeusasiamies kantajien mukaan totesi 30.1.2001 tekemässään päätöksessä. Tämän vuoksi kantajat vaativat, että asiakirja-aineistoon lisätään komission 7.4.1998 ja 20.8.1998 tekemät päätökset ja niiden kokousten pöytäkirjat, joiden aikana nämä päätökset tehtiin. Kantajien mukaan tällaisista rikkomuksista voi syntyä sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu.

39     Siltä osin kuin on kyse komissiolla EY 226 artiklassa määrätyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisessa olevasta harkintavallasta, kantajat katsovat, että sitä ei pidä rinnastaa, kuten oikeusasiamieskin on 30.1.2001 tekemässään päätöksessä katsonut, itsevaltaiseen tai mielivaltaiseen toimivaltaan. Komission toimintaa ei nimittäin ole vapautettu sen harkintavallan käyttämisen yhteydessä tuomioistuinvalvonnasta (asia C‑16/90, Nölle, tuomio 22.10.1991, Kok. 1991, s. I‑5163, 12 kohta). Tällaisessa tapauksessa komission on noudatettava yhteisön oikeuden perustavanlaatuisia periaatteita ja erityisesti huolellisuuden periaatetta hyvän hallinnon periaatteesta johtuvana periaatteena. Näissä olosuhteissa huolellisuuden periaatteen soveltamisella yhdessä kuulluksi tulemisen oikeuden ja perusteluvelvollisuuden kanssa voidaan kantajien mukaan taata yhteisön toimielinten päätösten oikeellisuus ja niiden sisällön lainmukaisuus.

40     Tämän jälkeen kantajat riitauttavat väitteen, jonka mukaan 23.1.1997 esitetty kantelu koski ainoastaan EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamista Kreikan tasavaltaa vastaan. Kantajien mukaan Makedoniko Metro on tässä kantelussa, moitittuaan ensin edellä mainittua, 29.11.1996 tehtyä ministeriön päätöstä, jota se piti lainvastaisena, ja yleisten töiden ministerin ja ministeriön lautakuntien toimintaa, vaatinut lisäksi komissiota perustamissopimusten noudattamisen valvojan asemassaan, joka sille on määrätty muun muassa EY 211 artiklassa, toteuttamaan ”tarpeelliset toimenpiteet julkisia rakennusurakoita koskevien perustavanlaatuisten periaatteiden ja sääntöjen soveltamiseksi” ja soveltamaan direktiivin 89/665/ETY 3 artiklaa yhdessä tämän direktiivin 2 artiklan kanssa.

41     Lopuksi kantajat korostavat kanteessaan esitettyjä väitteitä ja perusteluita ja katsovat, että esillä oleva kanne täyttää EY 288 artiklan sen toisen kohdan edellytykset, jossa ei niiden mukaan määrätä mitään erityistä rajoitusta siltä osin kuin on kyse henkilöistä, joilla on oikeus nostaa vastaavanlainen kanne. Tältä osin ne katsovat, että sillä seikalla ei ole merkitystä, että ne toimenpiteet eivät ole sitovia, jotka komissio toteutti kantelun tutkimisen ja sen käsittelyn lopettamista koskevan päätöksen yhteydessä.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

42     Alustavasti on todettava, että kantajat vaativat korvausta vahingosta, joka niille on aiheutunut yhtäältä sen vuoksi, että komissio ei aloittanut Kreikan tasavaltaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä direktiivin 89/665/ETY ja direktiivin 96/37/EY rikkomisen ja yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamisen vuoksi, ja toisaalta sen vuoksi, että komissio ei toteuttanut direktiivin 89/665/ETY 3 artiklassa säädettyä menettelyä. Koska komissio ei aloittanut näitä menettelyitä eikä toteuttanut perustamissopimusten noudattamisen valvojan asemassaan mitään toimenpidettä, jonka avulla esillä olevassa asiassa olisi voitu soveltaa julkisten sopimusten tekomenettelyitä koskevia yhteisön säännöksiä, se ylitti kantajien mukaan harkintavaltansa rajat ja syyllistyi kantelun käsittelyn yhteydessä huolellisuusvelvollisuuden ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, josta aiheutuu yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen.

43     Siltä osin kuin ensimmäiseksi on kyse siitä, että Kreikan tasavaltaa vastaan ei nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan siltä osin kuin komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklan mukaista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, sen päätös olla aloittamasta tällaista menettelyä ei missään tapauksessa muodosta lainvastaista toimintaa siten, että siitä ei synny yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta ja että ainoa toiminta, joka mahdollisesti voidaan riitauttaa vahingon aiheuttajana on kyseessä olevan jäsenvaltion toiminta, eli esillä olevassa asiassa Kreikan valtion toiminta (asia C‑72/90, Asia Motor France v. komissio, määräys 23.5.1990, Kok. 1990, s. I‑2181, 13 kohta; asia T‑571/93, Levebvre v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II‑2379, 61 kohta; asia T‑201/96, Smanor ym. v. komissio, määräys 3.7.1997, Kok. 1997, s. II‑1081, 30 kohta; asia T‑361/99, Meyer v. komissio ja EIP, määräys 10.4.2000, Kok. 2000, s. II‑2031, 13 kohta ja asia T‑209/00, Lamberts v. oikeusasiamies, tuomio 10.4.2002, Kok. 2002, s. II‑2203, 53 kohta).

44     Tästä seuraa, että sellaisia korvausvaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi, jotka perustuvat siihen, että komissio ei ole aloittanut jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevaa kannetta (edellä 43 kohdassa mainittu asiassa Asia Motor France v. komissio annettu määräys, 15 kohta ja edellä 43 kohdassa mainittu asiassa Smanor ym. v. komissio annettu määräys, 31 kohta).

45     Tätä päätelmää ei voida kumota kantajien väitteellä, jonka mukaan komissio on kantelun tutkimisen yhteydessä loukannut yleisiä oikeusperiaatteita ja erityisesti kantajien menettelyllisiä oikeuksia, kuten oikeutta tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuutta.

46     On nimittäin aiheellista muistuttaa, että komissiolle kantelun esittäneiden asianomaisten menettelyllinen asema on perustavalla tavalla erilainen EY 226 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä kuin asetuksen N:o 17 mukaisen menettelyn yhteydessä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklassa määrättyä menettelyä, vaan sillä on laaja harkintavalta, minkä vuoksi yksityisillä ei ole oikeutta vaatia komissiota määrittelemään kantaansa tietyn suuntaisesti (ks. mm. asia 247/87, Star Fruit v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok. 1989, s. 291, 11 kohta ja asia C‑422/97 P, Sateba v. komissio, tuomio 17.7.1998, Kok. 1998, s. I‑4913, 42 kohta). Tästä seuraa, että EY 226 artiklan mukaisessa menettelyssä kantelijoilla ei ole mahdollisuutta saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi kannetta mahdollisesta kantelun käsittelyn lopettamista koskevasta päätöksestä, eikä niillä ole sellaisia menettelyllisiä oikeuksia, joita niillä on asetuksen N:o 17 mukaisessa menettelyssä ja joiden perusteella kantelijat voivat vaatia komissiota antamaan tietoja ja kuulemaan niitä (asia T‑83/97, Sateba v. komissio, määräys 29.9.1997, Kok. 1997, s. II‑1523, 32 kohta, joka vahvistettiin muutoksenhaun yhteydessä em. asiassa Sateba v. komissio, määräys 17.7.1998, 42 kohta).

47     On myös korostettava, että, kuten kantajat itse ovat todenneet, Makedoniko Metron kantelun käsittelyn lopettamista koskevaan komission päätökseen sisältyvien arviointien vaikutuksena ei ole ratkaista kantajien ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen välistä riita-asiaa, joka koskee tämän viranomaisen avaaman julkisen rakennusurakan tekomenettelyn laillisuutta. Tässä päätöksessä ilmaistu näkemys on sellainen tosiseikka, jonka kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi asia on saatettu, voi tietysti ottaa huomioon asiaa tutkiessaan. EY 226 artiklan mukaisesta tutkimuksesta johtuvat arvioinnit eivät kuitenkaan sido kansallisia tuomioistuimia (edellä 46 kohdassa mainittu asia Sateba v. komissio, määräys 29.9.1997, 41 kohta).

48     Toiseksi vaatimuksia, joilla pyritään saamaan korvauksia vahingosta, jonka kantajat väittävät kärsineensä sen vuoksi, että komissio ei aloittanut direktiivin 89/665/ETY 3 artiklassa tarkoitettua menettelyä, ei myöskään voida ottaa tutkittavaksi.

49     Tämän artiklan 1 kohdassa säädetään nimittäin, että komissio voi vedota seuraavissa kohdissa tarkoitettuun menettelyyn silloin kun se katsoo ennen sopimuksen tekemistä, että direktiivin 93/37/EY soveltamisalaan kuuluvan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä on rikottu selkeällä ja ilmeisellä tavalla julkisia hankintoja koskevia yhteisön säännöksiä.

50     Tämän säännöksen, joka ei muodosta poikkeusta EY 226 artiklaan, eikä korvaa sitä, selkeästä sanamuodosta ilmenee, että siinä myönnetään komissiolle vain toimivalta käyttää siinä säädettyä menettelyä. Tällaisen toimivallan käyttämättä jättämistä koskeva valinta ei voi johtaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiseen. Muuten komissio säilyttäisi vapauden tutkia mieluummin sille EY 226 artiklan nojalla toimitetun kantelun, vaikka sitä olisi pyydetty käyttämään tätä toimivaltaansa (ks. tältä osin asia C‑359/93, komissio v. Alankomaat, tuomio 24.1.1995, Kok. 1995, s. I‑157, 12 ja 13 kohta; asia C‑353/96, komissio v. Irlanti, tuomio 17.12.1998, Kok. 1998, s. I‑8565, 22 kohta; edellä 46 kohdassa mainittu asia Sateba v. komissio, määräys 29.9.1997, 36 ja 37 kohta, joka vahvistettiin muutoksenhaun yhteydessä edellä 46 kohdassa mainitussa asiassa Sateba v. komissio, määräys 17.7.1998, 32 kohta).

51     Ottaen huomioon edellä todetun, esillä olevan kanteen korvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta. Näissä olosuhteissa ei ole tarpeellista määrätä kantajien vaatimia prosessinjohtotoimia eikä asian selvittämistoimia.

 Määräyksen antamista koskeva vaatimus

52     Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta vaatimustensa kolmannessa osassa komission velvoittamista ”osoittamaan kaikille yksiköilleen muistion, jolla palautetaan Michanikin ja sen hallituksen puheenjohtajan Emfietzogloun maine ja kunnia”.

53     On muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi antaa yhteisön toimielimelle määräyksiä riistämättä hallintoviranomaisen oikeuksia. Tämän periaatteen vuoksi kumoamiskanteen yhteydessä esitettyjä vaatimuksia, joiden mukaan vastaajana oleva toimielin on määrättävä toteuttamaan kumoamistuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, ei voida ottaa tutkittavaksi, mutta sitä sovelletaan pääsääntöisesti myös täyden harkintavallan puitteissa (ks. analogisesti asia T‑156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. II‑407, 150 kohta).

54     Tästä johtuu, että nämä vaatimukset on myös jätettävä tutkimatta.

55     Kaiken edellä todetun perusteella esillä oleva kanne jätetään kokonaisuudessaan tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

56     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on komission esittämien vaatimusten mukaisesti velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

On määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä tammikuuta 2004.

H. Jung

H. Legal

kirjaaja

neljännen jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: kreikka.