61994J0212

1 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Lampaan- ja vuohenliha - Muuttuva teurastuspalkkio - Toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan viennin yhteydessä perittävä vastaava summa (clawback) - Laskutapa - Tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota vastaavan suuruinen määrä - Viejän todistustaakka - Tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen palkkioiden keskiarvoa vastaava summa - Pätevyys

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohta; komission asetus (ETY) N:o 1922/92)

2 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Lampaan- ja vuohenliha - Muuttuva teurastuspalkkio - Toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan viennin yhteydessä perittävä vastaava summa (clawback) - Laskutapa - Tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota vastaavan suuruinen määrä - Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kauppiailta edellyttämät todisteet - Kansallisten sääntöjen soveltaminen - Kansallisten sääntöjen soveltamisen edellytykset

(EY:n perustamissopimuksen 5 artikla; komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohta ja komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 1 ja 2 artikla)

3 Ennakkoratkaisukysymykset - Pätevyyden arviointi - Asetuksen toteaminen pätemättömäksi - Vaikutukset - Ajallinen rajoittaminen - Poikkeukset sellaisen toimijan osalta, joka on pannut vireille oikeudenkäynnin tai tehnyt vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti - Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90 10.3.1992 antamassa tuomiossa vahvistaman poikkeuksen soveltamisala - Sellaisten toimijoiden, joihin sovelletaan poikkeusta, mahdollisuus vedota perusteettomasti maksetun summan korvaamista koskevien hakemustensa tueksi siihen, että kyseinen asetus on taannehtivasti pätemätön - Rajoitukset

(Komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohta)

4 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Lampaan- ja vuohenliha - Muuttuva teurastuspalkkio - Toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan viennin yhteydessä perittävä vastaava summa (clawback) - Perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskeva hakemus - Kansallisen oikeuden soveltaminen - Kansallisen oikeuden soveltamisen edellytykset

(Komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 2 artiklan 1 kohta)

5 Koska takaisinperinnällä lampaan- ja vuohenlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä on tarkoitus estää yhteisön sisäisen kaupan häiriöitä, jotka johtuvat muuttuvan teurastuspalkkion soveltamisesta, se on järjestettävä siten, että sillä neutralisoidaan palkkion vaikutus silloin, kun kyseiseltä alueelta viedään tuotteita, joiden osalta tällainen tukitoimenpide on toteutettu, ilman että tämän alueen tuottajat hyötyvät tästä, mikä tapahtuisi, jos takaisin peritty summa olisi pienempi kuin myönnetty palkkio, ja ilman että näiden kilpailuasemaan vaikutettaisiin, mikä tapahtuisi, jos takaisin peritty summa ylittäisi palkkion suuruuden.

Asetuksessa N:o 1922/92 tarkoitetuista kahdesta vaihtoehdosta ensimmäisen vaihtoehdon mukaan takaisin perittävää summaa tai perusteettomasti maksetun summan korvaamista koskevan laskutavan osalta ei ole epäilystäkään siitä, että tämä takaisinperinnän laskutapa, jonka avulla kauppiaat voivat todistaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion määrän, vastaa takaisinperintäjärjestelmän tarkoitusta, koska sillä vahvistetaan tämän summan suuruus samalle tasolle kuin myönnetty palkkio.

Niiden todisteiden osalta, jotka on esitettävä ensimmäisen vaihtoehdon mukaisessa menettelyssä, ei näytä olevan ilmeisen kohtuutonta asettaa tällainen velvollisuus viejille. Asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdassa, jotka kumpikin koskevat lampaan- ja vuohenlihan yhteistä markkinajärjestelyä, säädetään selvästi, että takaisin perittävän summan on vastattava palkkiota siten, että huolellisen toimijan, joka tietää joutuvansa maksamaan takaisin perittävän summan, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin esittääkseen tarvittavat todisteet tästä vastaavuudesta. Viejällä on myös tiedossaan se toimija, jolta tämä on ostanut tuotteet, joiden osalta summa peritään takaisin, joten tämän on helppo toimittaa vaaditut todisteet. Lisäksi jos viejä ei pysty esittämään näitä todisteita, asetuksessa N:o 1922/92 säädetään toisesta takaisin perittävän summan laskutavasta.

Tämä toisen vaihtoehdon mukainen laskutapa perustuu neljälle viikolle vahvistettujen palkkioiden määrien keskiarvoon, ja siinä on pakostikin otettu huomioon sekä ajankohta, jolloin tuote saatettiin ensimmäistä kertaa markkinoille, että ajankohta, jolloin tuote vietiin maasta; myös tämä laskutapa vastaa takaisinperintäjärjestelmän tarkoitusta. Toisaalta tämän vaihtoehdon mukaan on mahdollista vähentää tuntuvasti takaisin perittävän summan muutoksia verrattuna vanhaan, pätemättömäksi todettuun laskutapaan, jonka mukaan takaisin perittävä summa vastaa ainoastaan tuotteiden vientiviikolle vahvistetun palkkion summaa, ja toisaalta neljän viikon ajalta vahvistetun keskiarvon käyttäminen varmistaa sen, että takaisin perittävä summa on niin lähellä palkkiota kuin mahdollista.

6 Todisteiden vaatimisella, josta säädetään asetuksen N:o 1633/84 takaisinperintäjärjestelmää lampaan- ja vuohenlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä koskevassa 4 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, sekä asetuksen N:o 1922/92 perusteettomasti perityn maksun korvaamisen edellytyksiä koskevassa 2 artiklassa, on katsottava tarkoitettavan sitä, että kauppiaiden on pystyttävä todistamaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja asetuksessa N:o 1922/92 asetetussa määräajassa takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruus; sovellettavat kansalliset säännökset eivät kuitenkaan saa vaikuttaa yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja tehokkuuteen.

Tämän osalta ja ottaen huomioon sen, että perustamissopimuksen 5 artiklassa asetetaan jäsenvaltioiden viranomaisille rehdin yhteistyön velvoite, jonka mukaan näiden on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka heikentävät yhteisön oikeuden soveltamisen tehokkuutta, sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyt yksityiskohtaiset säännöt eivät saa näin ollen olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samanlaisia jäsenvaltion sisäisiä menettelyjä, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön säännöstön täytäntöönpano tai yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

7 Ennen 10.3.1992 perusteettomasti takaisin perittyjen summien korvaamista koskevien hakemusten osalta yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., 10.3.1992 annetun tuomion 30 kohtaa on tulkittava siten, että siinä toimijoille tai heidän oikeudenomistajilleen, jotka ovat ennen tätä ajankohtaa panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, annetaan mahdollisuus vedota takaisinperintäjärjestelmää lampaan- ja vuohenlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä koskevan asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen asetuksen voimaantulosta lähtien, jollei kansallisessa lainsäädännössä yhteisön oikeudessa asetetuin rajoituksin mahdollisesti säädetä sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla rajoitetaan sitä hakemuksen esittämistä edeltävää aikaa, jolta perusteettomasti maksettu summa voidaan saada korvatuksi.

8 Sellaisten kysymysten osalta, joista ei ole säädetty asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa, jolla on muutettu asetusta N:o 1633/84 ja joka koskee lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamisen yksityiskohtaisia sääntöjä ja perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamisen edellytyksiä, kansallisten tuomioistuinten, joiden ratkaistavaksi on saatettu perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskeva hakemus, on sovellettava kansallista oikeutta, mutta kuitenkin niin, etteivät yksityiskohtaiset säännöt saa olla epäedullisempia kuin vastaavat sisäisiä menettelyjä koskevat säännöt, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

Tämän osalta on todettava, että kansallinen säännös, jonka mukaan viranomaiselle oikeudellisen virheen perusteella maksettua summaa ei voida saada takaisin, jollei tätä maksua suoritettaessa varata mahdollisuutta käyttää oikeussuojakeinoja, ei selvästikään vastaa näitä edellytyksiä, koska se saattaa vaikuttaa niiden oikeuksien tosiasialliseen suojaan, joita kyseisillä toimijoilla on yhteisön oikeuden mukaisesti. Lisäksi mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa mainitaan nimenomaisesti ne oikeussubjektit, jotka voivat esittää korvaushakemuksen ilman, että siinä asetetaan näiden toimintaa maksamishetkellä koskevia edellytyksiä.

Sitä vastoin yhteisön oikeudessa ei aseteta esteitä sille, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä kielletään perusteettomasti perittyjen summien palauttaminen silloin, kun tämä johtaisi perusteettomasti oikeudenomistajien taloudelliseen hyötymiseen.

Asiassa C-212/94,

jonka High Court of Justice, Queen's Bench Division on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

FMC plc, FMC (Meat) Ltd, DT Duggins Ltd, Marshall (Lamberhurst) Ltd, Montelupo Ltd, North Devon Meat Ltd

vastaan

Intervention Board for Agricultural Produce, Ministry of Agriculture, Fisheries and Food

ennakkoratkaisun lampaiden muuttuvan teuraspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1984 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 (EYVL L 154, s. 27) 4 artiklan 1 kohdan pätevyydestä ja tulkinnasta, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1633/84 muuttamisesta sekä takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä yhteisön tuomioistuimen yhdistetyissä tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman tuomion vuoksi 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 (EYVL L 195, s. 10) 1 artiklalla, sekä edellä mainitun asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan tulkinnasta ja pätevyydestä sekä yhteisöjen tuomioistuimen 10.3.1992 yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., antaman tuomion 30 kohdan tulkinnasta (Kok. 1992, s. I-1781),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. N. Kakouris sekä tuomarit G. F. Mancini, F. A. Schockweiler (esittelevä tuomari), J. L. Murray ja H. Ragnemalm,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- pääasian kantajien puolesta barrister C. Quigley solicitor H. Smithin valtuuttamana,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Assistant Treasury Solicitor J. E. Collins, jota avustaa G. Barling, QC, ja barrister D. Anderson,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja T. Van Rijn ja oikeudellisen yksikön virkamies X. Lewis,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan pääasian kantajien, asiamiehenään C. Quigley, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehinään J. E. Collins ja G. Barling, sekä komission, asiamiehinään T. Van Rijn ja barrister P. Watson, esittämät suulliset huomautukset 26.10.1995 pidetyssä istunnossa,

kuultuaan julkisasiamiehen 7.12.1995 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 High Court of Justice, Queen's Bench Division on esittänyt 1.7.1994 tekemällään päätöksellä, joka saapui yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.1994, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä lampaiden muuttuvan teuraspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1984 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 (EYVL L 154, s. 27) 4 artiklan 1 kohdan pätevyydestä ja tulkinnasta, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1633/84 muuttamisesta sekä takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä yhteisön tuomioistuimen yhdistetyissä tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman tuomion vuoksi 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 (EYVL L 195, s. 10) 1 artiklalla, sekä edellä mainitun asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan tulkinnasta ja pätevyydestä ja yhteisöjen tuomioistuimen 10.3.1992 asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., antaman tuomion 30 kohdan tulkinnasta (Kok. 1992, s. I-1781).

2 Nämä kysymykset esitettiin asiassa, jossa asianosaisina olivat toisaalta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet FMC plc -, FMC (Meat) Ltd -, DT Duggins Ltd -, Marshall (Lamberhurst) Ltd -, Montelupo Ltd - ja North Devon Meat Ltd -nimiset yhtiöt (jäljempänä FMC ym.) sekä toisaalta Intervention Board for Agricultural Produce (Yhdistyneen kuningaskunnan maatalouden interventioasioita hoitava virasto, jäljempänä interventiovirasto) ja Ministry of Agriculture, Fisheries and Food (Yhdistyneen kuningaskunnan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö, jäljempänä ministeriö).

3 Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely luotiin 27.6.1980 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1837/80 (EYVL L 183, s. 1), jota muutettiin 31.3.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 871/84 (EYVL L 90, s. 35), ja tässä markkinajärjestelyssä säädettiin useista markkinoiden tukimekanismeista.

4 Tämä yhteinen markkinajärjestely oli kuitenkin epätäydellinen siltä osin kuin sillä luotiin lampaanliha-alalla yhteismarkkinoiden asemesta useita alueellisia markkinoita ja siltä osin kuin yksi tukitoimenpide eli lampaiden muuttuva teurastuspalkkio rajoitettiin koskemaan ainoastaan Ison-Britannian lampaanlihan tuottajia.

5 Tämä palkkio voitiin myöntää silloin kun markkinahinta oli alle 85 prosenttia perushinnasta, ja komissio vahvisti joka viikko palkkion määrän. Eläinten, joista palkkiota oli myönnetty, oli oltava 21 päivän määräaikana siitä, kun ne oli saatettu ensimmäistä kertaa markkinoille teurastettaviksi, joko teurastettuja Isossa-Britanniassa tai viedyt Isosta-Britanniasta.

6 Teurastuspalkkion soveltamisesta aiheutuvien kaupan häiriöiden välttämiseksi asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että komission oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta voitiin periä "tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota vastaavan suuruinen määrä" silloin, kun tuotteet, joista tämä palkkio oli myönnetty, vietiin Isosta-Britanniasta. Tämän määrän, jota kutsutaan takaisin perittäväksi summaksi (clawback), maksoivat viejät.

7 Takaisin perittävän summan laskemisen ja perimisen yksityiskohtaisista säännöistä säädettiin asetuksessa N:o 1633/84.

8 Tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että vietäessä Isosta-Britanniasta tuotteita, joista oli myönnetty muuttuva teurastuspalkkio, näistä oli perittävä summa, joka vastasi vahvistettua palkkion määrää sen viikon osalta, jonka aikana kyseiset tuotteet vietiin maasta. Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan oli vahvistettava riittävä vakuus siten, että se kattoi 1 kohdan mukaisesti aiheutuneen summan ja joka vapautettiin heti kun tämä määrä oli maksettu.

9 Asetus N:o 1837/80, jota muutettiin vuonna 1984, korvattiin 1.1.1990 alkaen 25.9.1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3013/89 (EYVL L 289, s. 1), jossa säädetään lampaan- ja vuohenlihan yhteisestä markkinajärjestelystä tietyin siirtymätoimenpitein. Näiden siirtymäsäännösten mukaisesti asetuksen 24 artiklassa säädetään siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta voi myöntää muuttuvaa teurastuspalkkiota markkinointivuoden 1992 loppuun asti. Palkkiota maksettaessa tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota vastaava takaisin perittävä summa on perittävä silloin, kun eläin viedään Isosta-Britanniasta.

10 Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettiin 7.11.1991 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3246/91 (EYVL L 307, s. 16) lupa lopettaa lampaiden teurastuspalkkion myöntäminen markkinointivuoden 1992 alusta.

11 Edellä mainitussa asiassa Lomas ym. 10.3.1992 annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi pätemättömäksi asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan, koska siinä vahvistetaan takaisin perittävä summa määräksi, joka ei yleensä täysin vastaa tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota ja koska siinä siten ylitetään asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa komissiolle annettu valtuutus. Palkkio maksettiin sen viikon osalta vahvistetun suuruisena, jolloin eläin saatettiin markkinoille, kun taas takaisin perittävä summa vastasi sen viikon osalta vahvistettua summaa, jonka kuluessa eläin vietiin maasta. Eläin, josta palkkiota oli maksettu, voitiin kuitenkin viedä maasta 21 päivän kuluessa siitä, kun se saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille. Vakuuden antamista koskeva asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 2 kohta todettiin samoin perustein pätemättömäksi.

12 Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi, että asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen ei voitu vedota ennen tämän tuomion antamisen ajankohtaa, lukuun ottamatta sellaisia taloudellisia toimijoita tai näiden oikeudenomistajia, jotka olivat panneet vireille oikeudenkäynnin tai jotka olivat tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti (30 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta).

13 Tämän tuomion vuoksi komissio antoi asetuksen N:o 1922/92, jolla muutettiin asetusta N:o 1633/84 ja jossa vahvistettiin takaisin perityn summan korvaamisen edellytykset.

14 Tämän asetuksen 1 artiklassa muutetaan takaisin perittävän summan laskemisen ja perimisen yksityiskohtaisia sääntöjä seuraavalla tavalla.

15 Kauppiaat voivat valita kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan takaisin perittävä summa vastaa kyseisistä tuotteista tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota; jotta tätä laskutapaa voitaisiin soveltaa näihin kauppiaisiin, heidän on toimitettava tietyssä määräajassa Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävät todisteet takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion määrästä. Toisen vaihtoehdon mukaan takaisin perittävä summa vastaa tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen palkkioiden keskiarvoa. Jos toimija ei ilmoita valitsemaansa vaihtoehtoa asetetun määräjan kuluessa tai jos ensimmäisen vaihtoehdon osalta todisteita ei esitetä asianmukaisella tavalla, vakuus menetetään kokonaan.

16 Asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa säädetään perusteettomasti perityn summan korvaamisen edellytyksistä.

17 Myös siinä annetaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset korvaavat asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä määräajassa ja siinä säädettyä menettelyä noudattaen takaisin perityn summan ja samojen tuotteiden osalta tosiasiallisesti saadun palkkiosumman välisen erotuksen tukkukauppiaille tai näiden edustajille, jotka olivat ennen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Lomas ym. antamaa tuomiota aloittaneet menettelyn tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti tässä tuomiossa pätemättömäksi todettua laskutapaa vastaan. Kauppiaiden on toimitettava pyyntönsä tueksi 30.11.1992 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille riittävät todisteet takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti saadun palkkion suuruudesta. Toisen vaihtoehdon mukaan kauppiaat voivat hakea tosiasiallisesti maksetun summan ja tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävällä viikolle vahvistettujen palkkioiden summien keskiarvon erotuksen korvaamista.

18 Asetuksen 3 artiklassa säädetään, että sitä sovelletaan kaikissa tilanteissa, joissa takaisin perittävää summaa ei ollut vielä maksettu asiassa Lomas ym. annetun tuomion julistamisajankohtana tai joissa 2 artiklassa tarkoitettu menettely on aloitettu tai vastaava valitus jätetty sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

19 FMC ym. ovat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneita yhtiöitä, jotka vievät Isosta-Britanniasta lampaita ja lampaanlihaa.

20 Yhdistyneessä kuningaskunnassa interventiovirasto ja ministeriö vastaavat lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn kansallisesta täytäntöönpanosta.

21 Vuosina 1980-1992 FMC ym. maksoivat interventiovirastolle takaisinperintänä yhteensä 67 356 379 Ison-Britannian puntaa (GBP) Isosta-Britanniasta viedyistä lampaanlihan määristä. Ne ilmoittivat, että nämä maksut suoritettiin siinä uskossa, että neuvoston perättäisten asetusten mukainen velvollisuus maksaa takaisin perittävä summa oli lainmukainen.

22 FMC ym. saattoivat 6.3.1992 High Court of Justicen käsiteltäväksi 67 356 379 GBP:n suuruisen korvaushakemuksen, joka vastasi niiden vuosina 1980-1992 maksamia takaisin perittyjä summia, koska ei ollut olemassa oikeudellisia velvoiteita, joiden perusteella niiden olisi pitänyt maksaa tällaisia maksuja. Näiden yhtiöiden mukaan väitetty lainvastaisuus kävi ilmi ensinnäkin asiassa Lomas ym. annetusta tuomiosta, jossa asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohta todettiin pätemättömiksi, ja yleisemmin tavasta, jolla komissio ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset olivat soveltaneet tätä lainvastaista järjestelmää. Toissijaisesti FMC ym. pyysi High Court of Justicessa tosiasiallisesti maksettujen summien ja summan, joka olisi peritty takaisin, jos asetuksen N:o 1837/80, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 871/84 ja asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdalla, 9 artiklan 3 kohdan mukainen oikeudellinen maksuvelvollisuus olisi ollut olemassa, välisen erotuksen (summaa ei ole täsmennetty) korvaamista.

23 Asiassa Lomas ym. annetun tuomion julistamisajankohtana viejät eivät olleet vielä maksaneet kaikkia takaisin perittäviä summia useista kehotuksista huolimatta, joten interventiovirasto esitti myöhemmin asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan perusteella, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, takaisin perittävän summan maksamista koskevan maksumääräyksen. Toista kantajaa kehotettiin maksamaan 116 626,11 GBP, kolmatta 432 825,15 GBP, neljättä 43 288,57 GBP ja kuudetta 239 823,42 GBP.

24 Koska nämä yhtiöt katsoivat, että asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohta, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna asetuksella N:o 1922/92, oli pätemätön, ne kieltäytyivät maksamasta vaadittuja summia ja aloittivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa välitoimia koskevan menettelyn, jotta interventiovirasto ei voisi realisoida asetettua vakuutta ennen kuin takaisin perittävä summa laskettaisiin lainmukaisesti asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdan perusteella. Koska välitoimia koskeva hakemus hylättiin, kyseiset yritykset maksoivat 15.4.1994 yhteensä 847 665,58 GBP varaten kuitenkin samalla mahdollisuuden oikeussuojakeinojen käyttämiseen. Kantajat hakivat myös tämän maksetun määrän palauttamista High Court of Justicessa.

25 Yhteisöjen tuomioistuimen istunnossa 26.10.1995 FMC ym. täsmensivät kuitenkin, että heidän kanteellaan kansallisessa tuomioistuimessa oli tarkoituksena ainoastaan saada korvausta tosiasiallisesti maksetun takaisin perityn summan ja niiden summien välisestä erotuksesta, jotka niiden olisi pitänyt maksaa, jos olisi sovellettu päteviä yhteisön oikeuden säännöksiä.

26 Ottaen huomioon, että oikeudenkäyntiasiassa oli kyse asiaa koskevien yhteisön oikeuden säännösten pätevyyden arvioinnista ja että tämä aiheutti yhteisön oikeuden tulkintaongelmia, High Court of Justice, Queen's Bench Division päätti lykätä asian ratkaisua ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 [sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 1 artiklalla] 4 artiklan 1 kohta pätemätön erityisesti sen vuoksi, että siinä ylitetään neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdassa annettu toimivalta ja/tai että siinä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta sikäli kuin

a) kauppiaat, jotka valitsevat 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen takaisin perittävän summan maksamisen, on toimitettava 4 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti toimivaltaisille kansallisille viranomaisille riittävät todisteet takaisinperinnän alaisuuteen kuuluvista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruudesta;

b) sellaiset kauppiaat, jotka eivät voi esittää tällaisia todisteita, voivat valita ainoastaan 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun vaihtoehdon, jonka mukaan takaisin perittävä summa vahvistetaan tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen palkkioiden keskiarvoa vastaavaksi summaksi?

2) Jos vastaus kysymykseen 1 a) on kielteinen, minkälaisia todisteita kansalliset tuomioistuimet voivat vaatia kauppiailta?

3) Ennen 10.3.1992 esitettyjen takaisin perittyjen summien korvaamista koskevien hakemusten osalta, onko Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., antaman tuomion 30 kohdan katsottava tarkoittavan sitä, että sen mukaan kauppiaat, jotka ovat panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti ennen tätä ajankohtaa, voivat vedota komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen

a) ainoastaan silloin, kun on kyse takaisinperinnästä, joka liittyy sen ajankohdan jälkeiseen aikaan, jolloin nämä nostivat kanteen tai tekivät vastaavan valituksen; tai

b) myös silloin, kun on kyse takaisinperinnästä, joka liittyy sitä ajankohtaa edeltävään aikaan, jolloin nämä panivat vireille oikeudenkäynnin tai tekivät vastaavan valituksen, jollei joistakin vanhentumista koskevista määräajoista muuta johdu; tai

c) silloin, kun on kyse takaisinperinnästä, joka liittyy johonkin muuhun aikaan, ja jos näin on, mihin aikaan?

4) Onko komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 2 artikla pätemätön erityisesti sen vuoksi, että sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta sikäli kuin

a) kauppiaiden, jotka valitsevat korvauksen hakemisen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella, on ilmoitettava 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti takaisinperinnän alaisuuteen kuuluvista samoista tuotteista tosiasiallisesti saadun palkkion suuruus ja esitettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille riittävät todisteet, jotka tukevat näitä tietoja;

b) sellaiset kauppiaat, jotka eivät voi esittää tällaisia tietoja ja todisteita, voivat valita ainoastaan 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun järjestelyn, jonka mukaan korvataan tosiasiallisesti maksetun takaisin perittävän summan ja tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen palkkioiden summien keskiarvon erotus?

5) Jos vastaus kysymykseen 4 a) on kielteinen, minkälaisia todisteita toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat vaatia kauppiailta?

6) Kun kansallisen tuomioistuimen on annettava ratkaisu sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, joka koskee takaisin perityn summan korvaushakemusta,

a) mitä yhteisön oikeuden aineellisia säännöksiä (jos näitä ylipäänsä on olemassa) sovelletaan sen määrittämiseen, mikä summa on korvattava;

b) onko kansallisen tuomioistuimen perusteltua vai onko sen velvollisuutena yhteisön oikeuden mukaisesti ottaa huomioon seuraavat tekijät (ja jos on, mitkä tekijät), joista jokainen saattaa kansallisen oikeuden mukaisesti vähentää toimivaltaisen viranomaisen maksuvelvollisuutta tai lakkauttaa sen kokonaan:

i) periaate, jonka mukaan kantajan tehtävänä on todistaa, että väitetty liiallinen periminen on olemassa ja että se on väitetyn suuruinen;

ii) se, että summat maksettiin oikeudellisen virheen vuoksi, paitsi jos ne maksettiin varaten mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja;

iii) se, että perusteettomasti maksettujen summien korvaaminen voi kokonaan tai osittain johtaa perusteettomasti kauppiaan taloudelliseen hyötymiseen;

iv) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79 (sellaisena kuin se on muutettuna) 2 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa ja sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyt vanhentumista koskevat määräajat?"

Ensimmäinen ja neljäs ennakkoratkaisukysymys

27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä ja neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä, joita on syytä käsitellä yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko uusi takaisin perittävän summan laskutapa, joka on otettu käyttöön asetuksen N:o 1922/92, jolla muutettiin asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohtaa, 1 artiklalla, ja lainvastaisesti takaisin perittyjen summien korvaamisjärjestelmä pätevä.

28 Jotta näihin kysymyksiin voitaisiin vastata, on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. asia 106/81, Kind v. komissio, tuomio 15.9.1982, Kok. 1982, s. 2885; asia 61/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 431; asiat C-181/88, C-182/88 ja C-218/88, Deschamps ym., tuomio 13.12.1989, Kok. 1989, s. 4381 ja viimeksi em. asiassa Lomas ym. annettu tuomio), takaisinperintä on periaatteessa pätevä, ja yhteisöjen tuomioistuin on kieltänyt ainoastaan joitakin takaisinperinnän soveltamistapoja.

29 Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut näissä tuomioissa, että vaikka rahasummien perimisellä toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan viennin yhteydessä riippumatta siitä, millä perusteella niitä peritään, rajoitetaan periaatteessa tuotteiden vapaata liikkuuvuutta yhteismarkkinoilla, tällainen perintä voi kuitenkin olla perusteltua osana sellaisten markkinoiden järjestelyä, jotka eivät ole vielä aukottomasti yhdentyneet, kun tällä takaisinperinnällä on tarkoitus korjata niitä epäoikeudenmukaisia tilanteita, jotka aiheutuvat mainitun järjestelyn epätäydellisestä toteuttamisesta, jotta tähän järjestelmään kuuluvia tuotteita voisi koskea vapaa liikkuvuus yhtäläisin edellytyksin eri aluiden tuottajien välisen kilpailun vääristymättä keinotekoisesti.

30 Tämän oikeuskäytännön mukaisesti lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn epätäydellisyys, joka johtuu erityisesti siitä, että yksi tukitoimenpide eli tässä tapauksessa muuttuva teurastuspalkkio, on rajoitettu koskemaan tietyn alueen tuottajia, joiden kilpailuasema saattaa tämän vuoksi parantua, voi edellyttää korjaavia toimenpiteitä, jotta kaikkien alueiden tuottajien kilpailuasema saatetaan yhtäläiseksi erityisesti takaisinperinnällä silloin, kun kyseiseltä alueelta viedään tuotteita, joista on myönnetty palkkiota.

31 Koska takaisinperinnällä on tarkoitus estää yhteisön sisäisen kaupan häiriöitä, jotka johtuvat muuttuvan teurastuspalkkion soveltamisesta, se on järjestettävä siten, että sillä neutralisoidaan palkkion vaikutus silloin, kun kyseiseltä alueelta viedään tuotteita, joiden osalta tällainen tukitoimenpide on toteutettu, ilman että tämän alueen tuottajat hyötyvät tästä, mikä tapahtuisi, jos takaisin peritty summa olisi pienempi kuin myönnetty palkkio, ja ilman että näiden kilpailuasemaan vaikutettaisiin, mikä tapahtuisi, jos takaisin peritty summa ylittäisi palkkion suuruuden.

32 Takaisinperintäjärjestelmän tämä tarkoitus huomioon ottaen on syytä tarkastella asetuksen N:o 1922/92 1 ja 2 artiklan lainmukaisuutta.

33 Järjestelmässä, joka on luotu tällä ETY:n perustamissopimuksen 176 artiklan mukaisesti annetulla asetuksella, säädetään sekä vielä maksamatta olevan takaisin perittävän summan että perusteettomasti perityn summan korvaamisen osalta ja siitä, että viejät voivat valita kahdesta laskutavasta.

34 Ensimmäisessä vaihtoehdossa, jonka voivat valita kauppiaat, jotka pystyvät todistamaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille takaisinperinnän alaisuuteen kuuluvista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion määrän, takaisin perittävä summa vahvistetaan samalle tasolle kuin myönnetty teurastuspalkkio.

35 Tämän vuoksi ei ole epäilystäkään siitä, että tämä takaisinperinnän laskutapa vastaa takaisinperintäjärjestelmän tarkoitusta.

36 Niiden todisteiden osalta, jotka on voitava esittää, jotta voidaan valita ensimmäisen vaihtoehdon mukainen takaisinperinnän laskutapa, ei näytä olevan ilmeisen kohtuutonta asettaa tällainen velvollisuus viejille. Asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdassa säädetään selvästi, että takaisin perittävän summan on vastattava palkkiota siten, että huolellisen toimijan, joka tietää joutuvansa maksamaan takaisin perittävän summan, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin esittääkseen tarvittavat todisteet tästä vastaavuudesta. Viejällä on myös tiedossaan se toimija, jolta hän on ostanut tuotteet, joiden osalta summa peritään takaisin, joten hänen on helppo toimittaa vaaditut todisteet. Lisäksi jos viejä ei pysty esittämään näitä todisteita, asetuksessa N:o 1922/92 säädetään toisesta takaisin perittävän summan laskutavasta.

37 Tämän toisen vaihtoehdon, joka käy ilmi asetuksen N:o 1922/92 viidennestä perustelukappaleesta, mukaan takaisin perittävä summa vahvistetaan tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen teurastuspalkkioiden keskiarvoa vastaavaksi summaksi, jotta voitaisiin varautua käytännön ongelmiin, joita kauppiaat voivat kohdata ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti vaadittujen todisteiden esittämisessä.

38 On syytä korostaa, että tässä järjestelmässä poiketaan olennaisesti asiassa Lomas ym. annetussa tuomiossa pätemättömäksi todetusta laskutavasta, jonka mukaan takaisin perittävä summa vastasi ainoastaan kyseisten tuotteiden vientiviikolle vahvistettua palkkiota.

39 Koska teurastuspalkkio myönnettiin sen määräisenä, joka oli vahvistettu sille viikolle, jolloin eläin saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille, ja koska tämä oli vietävä maasta 21 päivän kuluessa siitä, kun se saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille, vanha järjestelmä johti itse asiassa siihen, että takaisin perittävä summa oli tavallisesti erisuuruinen kuin palkkio, koska yleensä eläimen saattaminen ensimmäistä kertaa markkinoille ja sen vieminen maasta ei tapahdu saman viikon aikana. Tämän vuoksi palkkion määrän äkilliset muutokset viikosta toiseen saattavat aiheuttaa huomattavia poikkeamia maksetun palkkion ja takaisin perittävän summan välillä saman tuotteen osalta.

40 Sitä vastoin toisen vaihtoehdon mukainen uusi järjestelmä perustuu neljälle viikolle vahvistettujen palkkioiden määrien keskiarvoon, jossa on väistämättä otettu huomioon sekä ajankohta, jolloin tuote saatettiin ensimmäistä kertaa markkinoille, että ajankohta, jolloin tuote vietiin maasta. Tässä järjestelmässä on siis mahdollista vähentää tuntuvasti takaisin perittävän summan muutoksia verrattuna vanhaan laskutapaan, ja neljän viikon ajalta vahvistetun keskiarvon käyttäminen varmistaa sen, että takaisin perittävä summa on niin lähellä palkkiota kuin mahdollista.

41 Lisäksi sellaisten pääasian kantajien kaltaisten toimijoiden osalta, jotka ovat lampaiden ja lampaanlihan vientiä harjoittavia yhtiöitä, takaisin perittävän summan ja palkkion vastaavuutta ei voida arvioida erikseen tarkasteltavien liiketoimien perusteella. Jos katsotaan, että tällaisissa liiketoimissa saattaa esiintyä näiden kahden summan pieniä vaihteluja, nämä vaihtelut saattavat johtua joko siitä, että takaisin perittävä summa ylittää palkkion, tai päinvastoin siitä, että palkkio ylittää takaisin perittävän summan, vaikka pitemmällä aikavälillä tarkastellen neljän viikon aikana vahvistetun keskiarvon soveltaminen saa aikaan sen, että jokainen kauppias palauttaa keskimäärin viemiensä tuotteiden takaisinperintänä palkkiota vastaavan määrän.

42 Tämän vuoksi toisen vaihtoehdon mukainen laskutapa vastaa myös takaisinperinnän tarkoitusta neutralisoida palkkion vaikutusta silloin, kun tuote, josta tukea on myönnetty, viedään maasta.

43 Tältä osin ei voida väittää, että tämä uusi järjestelmä on ristiriidassa asetuksen N:o 1837/80 ja asetuksen N:o 3013/89 kanssa; näissä asetuksissa säädetään, että vietäessä Isosta-Britanniasta sellaisia tuotteita, joista on myönnetty muuttuva teurastuspalkkio, tosiasiallisesti myönnettyä palkkiota vastaava summa peritään takaisin. Termiä "vastaava" ei tule ymmärtää siten, että sillä tarkoitetaan täysin samaa summaa kaikissa toimissa, eikä ainakaan toisessa vaihtoehdossa mainittujen kaltaisissa tilanteissa, joissa aikaisemmin maksetun palkkion tarkkaa määrää ei voida enää selvittää, vaan sen on katsottava kyseisen sääntelyn tavoitteiden mukaisesti tarkoittavan sitä, että takaisinperinnän on johdettava palkkiosta aiheutuvien epäoikeudenmukaisten tilanteiden tosiasialliseen korjaamiseen. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, tämä edellytys täyttyy asetuksen N:o 1922/92 1 ja 2 artiklassa säädetyllä takaisin perittävän summan laskutavalla.

44 On syytä lisäksi todeta, että pääasian kantajat, joita pyydettiin esittämään näkemyksensä tästä asiasta suullisessa käsittelyssä, eivät pystyneet esittämään vaihtoehtoista järjestelmää, joka olisi takaisinperintäjärjestelmän tavoitteiden mukainen ja joka mahdollistaisi takaisin perittävän summan vahvistamisen lähemmäksi palkkion suuruutta.

45 Edellä esitetyn perusteella on syytä vastata ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että ensimmäisen ja neljännen kysymyksen tarkastelun perusteella ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, jotka saattaisivat vaikuttaa asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, tai asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan pätevyyteen.

Toinen ja viides ennakkoratkaisukysymys

46 Toisessa ja viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessä, joita on syytä käsitellä yhdessä, kysytään pääasiallisesti sitä, mitä todisteita toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat vaatia kauppiailta asetuksen N:o 1633/84, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, 4 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa säädetyn ensimmäisen vaihtoehdon osalta laskettaessa takaisin perittävää summaa tai korvattaessa lainvastaisesti takaisin perittyä summaa.

47 Tämän suhteen voidaan todeta, että asetuksen N:o 1922/92 1 artiklasta käy ilmi, että voidakseen valita takaisin maksettavan summan osalta ensimmäisen vaihtoehdon mukaisen laskutavan kauppiaiden on toimitettava "Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävät todisteet edellä tarkoitetun takaisinperinnän alaisia tuotteita varten tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruudesta". Tämän saman artiklan mukaisesti "mainitut viranomaiset voivat pidentää todisteen esittämiselle asetettua määräaikaa 60 päivällä".

48 Lisäksi asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa säädetään perusteettomasti maksetun takaisin perityn summan korvaamisesta, että kauppiaat, jotka ennen asiassa Lomas ym. annettua tuomiota olivat panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tässä tuomiossa pätemättömäksi todettua takaisin maksettavaa summaa koskevaa laskutapaa vastaan ja jotka halusivat valita ensimmäisen vaihtoehdon mukaisen laskutavan, oli annettava 30.11.1992 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi päivämäärän, josta alkaen hakemus tehdään, tästä päivästä asiassa Lomas ym. annetun tuomion julistamispäivään eli 10.3.1992 maksetun takaisin perittävän summan sekä "tosiasiallisesti saadun palkkion suuruuden" samojen, takaisinperinnän alaisten tuotteiden osalta; näiden oli myös esitettävä "Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävät todisteet, jotka tukevat edellä tarkoitettuja tietoja".

49 Tämän vuoksi asetuksessa N:o 1922/92 säädetään tiettyjen määräaikoja koskevien säännösten lisäksi ainoastaan siitä, että kauppiaiden on pystyttävä esittämään Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävällä tavalla kyseisten tuotteiden osalta tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruus.

50 Lisäksi asetuksessa N:o 1922/92 kansallisten viranomaisten tehtäväksi jätetään siitä huolehtiminen, että toimijoiden toimittamat todisteet ovat riittävät.

51 Koska tällä alalla ei ole annettu yhteisön säännöksiä, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten on tämän osalta toimittava kansallisen oikeuden perusteella; jollei yhteisön oikeudessa asetetuista rajoituksista muuta johdu.

52 Tämän osalta on täsmennettävä, että EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan nojalla jäsenvaltioille kuuluvan rehdin yhteistyön velvoitteen mukaisesti jäsenvaltioiden viranomaisten on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka saattavat vaarantaa yhteisön oikeuden tavoitteiden saavuttamista tai sen tehokkuutta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyt yksityiskohtaiset säännöt eivät saa näin ollen olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samanlaisia jäsenvaltion sisäisiä menettelyjä, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön säännöstön täytäntöönpano tai yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (ks. tältä osin viimeksi asia C-312/93, Peterbroeck, tuomio 14.12.1995, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

53 Tämän vuoksi on syytä vastata toiseen ja viidenteen kysymykseen, että asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, ja asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa tarkoitettujen todisteiden vaatimisen on katsottava tarkoittavan sitä, että kauppiaiden on pystyttävä todistamaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja asetuksessa N:o 1922/92 asetetussa määräajassa takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruus, sillä edellytyksellä, että sovellettavat kansalliset säännökset eivät vaikuta yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja tehokkuuteen.

Kolmas ennakkoratkaisukysymys

54 Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiallisesti sitä, tarkoittaako asiassa Lomas ym. annetun tuomion 30 kohta sitä, että viejä, joka täyttää siinä mainitut edellytykset, voi hakea korvausta ainoastaan, jos summa on peritty perusteettomasti vasta sen jälkeen, kun hän on nostanut kanteen, vai myös silloin, jos summa on peritty perusteettomasti ennen tätä ajankohtaa.

55 Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vastata, on syytä todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan ennakkoratkaisupyynnön perusteella, että yhteisön säädös, päätös tai muu toimi on pätemätön, vaikuttaa periaatteessa kumoamistuomion lailla kyseisen toimen voimaantuloajankohdasta lähtien, ja siitä aiheutuu seurauksia myös pätemättömäksi todetun säädöksen, päätöksen tai toimen soveltamisen perusteella suoritettuun perintään.

56 Yhteisöjen tuomioistuin voi myös itse tuomiossa rajoittaa ajallisesti yhteisön asetuksen ennakkoratkaisupyynnön perusteella tapahtuvan pätemättömäksi toteamisen vaikutuksia silloin, kun pakottavat oikeusvarmuusnäkökohdat sitä edellyttävät. Tämä mahdollisuus ilmenee tulkitessa yhdessä perustamissopimuksen 173, 174 ja 177 artiklaa, ottaen huomioon, että pätemättömyyden arviointia koskevat ennakkoratkaisumenettely ja kumoamiskanne ovat perustamissopimuksessa vahvistetut kaksi tapaa valvoa lainmukaisuutta.

57 Tämän osalta yhteisöjen tuomioistuimen on sen käyttäessä mahdollisuutta rajoittaa ajallisesti yhteisön asetuksen ennakkoratkaisupyynnön perusteella tapahtuvaa pätemättömäksi toteamista määriteltävä, voidaanko tästä rajoituksesta poiketa tuomiossa sen pääasian asianosaisen hyväksi, joka on nostanut kansallisessa tuomioistuimessa asetuksen kansallista täytäntöönpanotoimea koskevan kanteen, vai onko päinvastoin katsottava, että asetuksen pätemättömäksi toteaminen, jolla on vaikutuksia ainoastaan tulevaisuudessa, on riittävä korjaamiskeino tämän asianosaisen osalta.

58 Käyttäessään tätä mahdollisuutta yhteisöjen tuomioistuin valvoo erityisesti sitä, että ne, joita asia koskee, saavat edelleen tehokasta oikeusturvaa silloin, kun toimielimet syyllistyvät yhteisön oikeuden rikkomiseen, ja että 177 artiklan mukainen tehokas vaikutus (effet utile) ei vaarannu (ks. asia C-228/92, Roquette Frères, tuomio 24.4.1994, Kok. 1994, s. I-1445, 27 kohta).

59 Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Lomas ym. annetussa tuomiossa, että jos perittyjä summia koskevien vaatimusten tueksi asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen voitaisiin vedota ajanjaksona ennen ennakkoratkaisupyynnön perusteella tapahtunutta pätemättömäksi toteamista, tämä saattaisi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia seurauksia ja vakavia järjestelyvaikeuksia; yhteisöjen tuomioistuin totesi samassa tuomiossa, että pakottavat oikeusvarmuusnäkökohdat estävät sen, että oikeudelliset tilanteet, joilla ei ole enää merkitystä, asetetaan kyseenalaisiksi, mutta tuomioistuin katsoi, että tästä periaatteesta oli syytä tehdä poikkeus sellaisten taloudellisten toimijoiden tai heidän oikeudenomistajiensa osalta, jotka olivat riittävän ajoissa vedonneet oikeuksiinsa.

60 Tämän vuoksi yhteisön tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen ei voida vedota tämän tuomion julistamista edeltävänä ajankohtana, lukuun ottamatta sellaisia taloudellisia toimijoita tai näiden oikeudenomistajia, jotka olivat ennen tätä ajankohtaa panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti (30 kohta).

61 Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuin ei ole asettanut lisärajoituksia kyseisten toimijoiden mahdollisuudelle nostaa sellainen kanne kansallisessa tuomioistuimessa, jolla pyritään ennen yhteisön säännösten pätemättömyyden toteavan, ennakkoratkaisupyyntöön perustuvan tuomion julistamista perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamiseen, eikä se myöskään ole rajannut takaisin perittävän summan maksamisen aikaa, jonka kuluessa oikeussubjektit voivat vedota siihen, että yhteisöjen tuomioistuin totesi asetuksen pätemättömaksi.

62 Tämän vuoksi näiden toimijoiden on voitava vedota asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen sekä sen jälkeen, kun he nostivat kanteen tai tekivät vastaavan valituksen, että myös sitä ennen, koska muuten kyseisiltä toimijoilta viedään oikeus tosiasialliseen oikeussuojaan silloin, kun toimielimet syyllistyvät yhteisön oikeuden rikkomiseen; tämä mahdollisuus on siis periaatteessa olemassa siitä lähtien kun yhteisöjen tuomioistuimen pätemättömiksi toteamat toimet tulivat voimaan.

63 Koska tätä koskevia yhteisön säännöksiä ei ole, perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskevaan hakemukseen on sovellettava kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja yksityiskohtaisia sääntöjä, kuitenkin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä edellytyksellä, että nämä yksityiskohtaiset säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin vastaavat valituksia koskevat säännöt luonteeltaan kansallisissa asioissa, eivätkä ne saa käytännössä tehdä mahdottomaksi tai erittäin vaikeaksi yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä (ks. esim. asia C-388/91, Steenhorst-Neerings, tuomio 27.10.1993, Kok. 1993, s. I-5475, 15 kohta; asia C-410/92, Johnson, tuomio 6.12.1994, Kok. 1994, s. I-5483, 21 kohta ja em. asiassa Peterbroeck annettu tuomio, 12 kohta).

64 Oikeuskäytännöstä käy erityisesti ilmi, että yhteisön oikeuden vastaista ei ole soveltaa sellaista kansallista vanhentumista koskevaa säännöstä, jolla rajoitetaan sitä hakemuksen esittämistä edeltävää aikaa, jolta perusteettomasti perityt maksut voidaan korvata, jos tämä säännös ei ole syrjivä eikä sillä rajoiteta niitä oikeussubjektien oikeuksia, jotka aiheutuvat siitä, että toimi on todettu ennakkoratkaisupyynnön perusteella pätemättömäksi (ks. em. asiassa Johnson annettu tuomio).

65 Tämän osalta on syytä täsmentää, että asiassa Johnson annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi jo, että oikeussubjektien oikeutta vedota yhteisön oikeuteen ei estä sellaisen kansallisen säännöksen soveltaminen, jossa ei kielletä kanteen nostamista, vaan ainoastaan rajoitetaan yhdeksi vuodeksi ennen hakemuksen tekemistä aika, jolta korvauksia voidaan saada.

66 Tämän vuoksi kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on syytä vastata, että ennen 10.3.1992 perusteettomasti takaisin perittyjen summien korvaamista koskevien hakemusten osalta asiassa Lomas ym. annetun tuomion 30 kohtaa on tulkittava siten, että siinä toimijoille tai heidän oikeudenomistajilleen, jotka ovat ennen tätä ajankohtaa panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, annetaan mahdollisuus vedota asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen asetuksen voimaantulosta lähtien, jollei kansallisessa lainsäädännössä yhteisön oikeudessa asetetuin rajoituksin mahdollisesti säädetä sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla rajoitetaan sitä hakemuksen esittämistä edeltävää aikaa, jolta perusteettomasti maksettu summa voidaan saada korvatuksi.

Kuudes ennakkoratkaisukysymys

67 Kuudes kysymys koskee pääasiallisesti sitä, onko olemassa sellaisia yhteisön oikeuden aineellisia tai menettelyä koskevia säännöksiä, jotka kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon voidakseen ratkaista perusteettomasti perittyä summaa koskevan korvaushakemuksen, ja jos tällaisia säännöksiä ei ole, onko yhteisön oikeuden vastaista sellaisten kansallisten säännösten soveltaminen, joiden mukaan todistustaakka liiallisena perityn summan olemassaolosta ja suuruudesta kuuluu kantajalle ja joiden mukaan julkiselle viranomaiselle maksettujen summien korvaaminen on mahdollista ainoastaan, jos summa on maksettu varaten mahdollisuuden oikeussuojakeinojen käyttämiseen, ja joiden mukaan perusteettomasti maksetun summan palauttaminen ei voi johtaa perusteettomasti kauppiaan taloudelliseen hyötymiseen ja lopuksi joiden mukaan korvaus on mahdollista vasta tietyn ajan kuluttua.

68 Tämän osalta on syytä todeta ensinnäkin, että asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa on perusteettomasti perityn summan korvaamisen osalta säännökset toimijoista, joilla on oikeus panna vireille takaisin perittyä summaa koskeva oikeudenkäynti, mahdollisesti korvattavasta summasta sekä tiedoista, jotka on toimitettava tietyssä määräajassa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Nämä säännökset sitovat kansallisia tuomioistuimia.

69 Lisäksi asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan 1 kohdassa viitataan nimenomaisesti sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin määräaikoihin ja menettelysääntöihin. Lisäksi tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että todistelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaan, lukuun ottamatta sääntöä, jonka mukaan todistustaakka kuuluu kantajalle.

70 Asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan selkeän sanamuodon mukaan on siis hylättävä komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan näkemys, jonka mukaan tuonti- ja vientitullien korvaamisesta tai palauttamisesta 2 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79 2 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa (EYVL L 175, s. 1) säädettyä kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovellettaisiin vastaavasti perusteettomasti perityn summan palauttamista koskeviin kanteisiin.

71 On syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti silloin, kun yhteisön säännöksiä ei ole kyseisellä alalla, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on vahvistettava perusteettomasti maksettujen summien palauttamista koskeviin kanteisiin liittyvät menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt; nämä yksityiskohtaiset säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin vastaavat säännöt luonteeltaan kansallisissa asioissa, eivätkä ne saa käytännössä tehdä mahdottomaksi tai erittäin vaikeaksi yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä (ks. viimeksi em. asia Peterbroeck, tuomion 12 kohta).

72 Tämän osalta on täsmennettävä, että kansallinen säännös, jonka mukaan viranomaiselle oikeudellisen virheen perusteella maksettua summaa ei voida saada takaisin, jollei tätä maksua suoritettaessa varata mahdollisuutta käyttää oikeussuojakeinoja, ei vastaa selvästi näitä edellytyksiä, koska se saattaa vaikuttaa niiden oikeuksien tosiasialliseen suojaan, joita kyseisillä toimijoilla on yhteisön oikeuden mukaisesti.

73 Lisäksi kuten edellä todettiin, asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan 1 kohdassa mainitaan nimenomaisesti ne oikeussubjektit, jotka voivat esittää korvaushakemuksen ilman, että siinä asetetaan näiden toimintaa maksamishetkellä koskevia edellytyksiä.

74 Sitä vastoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeudessa ei aseteta esteitä sille, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä kielletään perusteettomasti perittyjen summien palauttaminen silloin, kun tämä johtaisi perusteettomasti oikeudenomistajien taloudelliseen hyötymiseen (ks. erityisesti asia 68/79, Just, tuomio 27.2.1980, Kok. 1980, s. 501).

75 Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä asetettujen vanhentumismääräaikojen osalta on syytä viitata tämän tuomion 63-65 kohdassa esitettyyn.

76 Perusteettomasti maksettua summaa koskevien todistelusääntöjen osalta on syytä soveltaa vastaavasti tämän tuomion 51 ja 52 kohdassa esitettyjä periaatteita palkkion suuruutta koskevan todistelun osalta.

77 Ottaen huomioon edellä esitetyn kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen on syytä vastata, että sellaisten kysymysten osalta, joista ei ole säädetty asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa, kansallisten tuomioistuinten, joiden ratkaistavaksi on saatettu perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskeva hakemus, on sovellettava kansallista oikeutta, mutta kuitenkin niin, etteivät yksityiskohtaiset säännöt saa olla epäedullisempia kuin vastaavat säännöt luonteeltaan kansallisissa asioissa, eivätkä ne saa käytännössä tehdä mahdottomaksi tai erittäin vaikeaksi yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä.

Oikeudenkäyntikulut

78 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on ratkaissut High Court of Justice, Queen's Bench Divisionin 1.7.1994 tekemällä päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Kysymysten tarkastelun perusteella ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, jotka saattaisivat vaikuttaa lampaiden muuttuvan teuraspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1984 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan pätevyyteen, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1633/84 muuttamisesta sekä takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä yhteisön tuomioistuimen yhdistetyissä tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman tuomion vuoksi 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 1 artiklalla, tai asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan pätevyyteen.

2) Edellä mainitun asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin tämä artikla on muutettuna edellä mainitun asetuksen N:o 1922/92 1 artiklalla, ja asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa tarkoitettujen todisteiden vaatimisen on katsottava tarkoittavan sitä, että kauppiaiden on pystyttävä todistamaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja asetuksessa N:o 1922/92 asetetussa määräajassa takaisinperinnän alaisista tuotteista tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruus, sillä edellytyksellä, että sovellettavat kansalliset säännökset eivät vaikuta yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja tehokkuuteen.

3) Ennen 10.3.1992 perusteettomasti takaisin perittyjen summien korvaamista koskevien hakemusten osalta yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., annetun tuomion 30 kohtaa on tulkittava siten, että siinä toimijoille tai heidän oikeudenomistajilleen, jotka ovat ennen tätä ajankohtaa panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, annetaan mahdollisuus vedota edellä mainitun asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen asetuksen voimaantulosta lähtien, jollei kansallisessa lainsäädännössä yhteisön oikeudessa asetetuin rajoituksin mahdollisesti säädetä sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla rajoitetaan sitä hakemuksen esittämistä edeltävää aikaa, jolta perusteettomasti maksettu summa voidaan saada korvatuksi.

4) Sellaisten kysymysten osalta, joista ei ole säädetty edellä mainitun asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa, kansallisten tuomioistuinten, joiden ratkaistavaksi on saatettu perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskeva hakemus, on sovellettava kansallista oikeutta, mutta kuitenkin niin, etteivät yksityiskohtaiset säännöt saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samanlaisia jäsenvaltion sisäisiä menettelyjä, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön säännöstön täytäntöönpano tai yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.