LIITE

I   Kyselyyn saaduista vastauksista kerättyjä esimerkkejä parhaista käytännöistä

Bulgaria

Bulgarialainen Dobrichin kunta aikoo järjestää lapsille, opiskelijoille ja aikuisille suunnatun ilmoituskampanjan, johon osallistuvat paikallislehdet, -radio ja -televisio. Tavoitteena on tehdä kohdakkoin käyttöönotettavaa jätteiden lajittelua tutuksi. Tuonnempana kunta on valmis jakamaan järjestelmän käyttöönotosta saamansa tulokset ja kokemukset AK:n kanssa.

Kypros

Kyproslainen kreikankielinen Ayios Athanasiosin kunta muodosti ”ympäristökasvatustiimin” entisistä opettajista, jotka tuntevat alan hyvin. Samalla Grundtvig-ohjelmaan osallistuvat ovat perustaneet ympäristöseikkoihin huomiota kiinnittävän ohjelman. Kunta oli tämän prosessin keskeisin järjestäjä. Ympäristönsuojelua, kierrätystä, kestävyysajatusta jne. toimillaan edistävät oppilaitokset tekevät nykyään yhteistyötä.

Espanja

Espanjassa julkishallinnon osasto ”Área de Gobierno de Medio Ambiente, Dirección General de Sostenibilidad y Agenda 21, Departemento de Educación para el Desarrollo Sostenibile” on käynnistänyt urheilutapahtumien ympäristömenettelyjä koskevan hankkeen. Sen tavoitteena on valjastaa mahdollisuudet, joita urheilu tarjoaa ympäristökasvatuksen välineenä, jotta ympäristönäkökohdat otetaan huomioon urheilutapahtumien järjestämisessä. Tavoitteena on myös edistää tapahtumien järjestäjien, urheilijoiden ja yleisön ympäristö- ja kaupunkimyönteistä julkista osaamista ja käyttäytymistä. Ympäristökäytänteitä toteutetaan urheilutapahtumien järjestämisessä kolmella lohkolla:

—	Madrid kansallisten ja kansainvälisten urheilukilpailujen tapahtumapaikkana; yhteistyötä tehdään asiaankuuluvien liittojen kanssa

—	Madrid edellä mainittua pienempien, usein piiritason tapahtumien järjestäjänä

—	urheilutapahtumiin osallistuvan vapaaehtoisista koostuvan erityisen ympäristöryhmän perustaminen.

Tapahtumat voidaan ympäristövaikutustensa perusteella luokitella kolmeen ryhmään:

—	esim. sisähalleissa, ulkokentillä, stadioneilla, uimastadioneilla, urheiluhalleissa, urheilukentillä jne. järjestettävät tapahtumat

—	katuympäristössä järjestettävät urheilutapahtumat, kuten maratonit ja pyöräilykilpailut, jotka edellyttävät liikenteenohjausta, reittien valmistelua ja jätehuollon järjestämistä

—	viheralueilla, eli tässä tapauksessa puistoissa, järjestettävät urheilutapahtumat, kuten yleisurheilukilpailut, pyöräilykilpailut tai ulkona järjestettävät uintikisat.

Kulloistakin tapahtumaa valmisteltaessa, sen aikana ja tapahtuman jälkeen toteutettavat ympäristötoimet, joilla varaudutaan ympäristövaikutuksiin (erityistä huomiota kiinnitetään jätehuoltoon, liikenteeseen sekä energian ja veden kulutukseen), voidaan luokitella hyviksi ympäristökäytännöiksi.

Huhtikuussa 2007 edellä mainittu osasto järjesti 30. Madridin maratonin yhdessä yksityisen järjestäjätahon MAPOMAn kanssa. Tässä yhteydessä toteutettiin seuraavat ympäristötoimet:

—	jätteiden minimointi, pesusienien, appelsiinien ja pullonkorkkien siivoaminen

—	kierrätyksen tehostaminen, t-paitojen ja muovipullojen kierrätys ja kierrätyspisteiden järjestäminen

—	ympäristötietoisuuden parantaminen juoksijoiden ja katsojien parissa

—	yhteydet joukkoviestimiin

—	reitin varrella olevan Retiro-puiston helposti vahingoittuvien alueiden suojelu

—	liikkuminen: bioetanolia polttoaineena käyttävät, ympäristöä säästävät autot kilpailun virallisina ajoneuvoina

—	yhteistyö Punaisen Ristin vapaaehtoisten kanssa (ympäristöasiat) sekä Emmaus-liikkeen kanssa

—	sponsorointi: yleishyödyllinen jätteenkierrätysorganisaatio Ecoembes

—	sidosryhmät: hallinnon koulutus-, puhtaanapito- ja keräysosastot (ympäristösektori), Mapoma (maratonin järjestäjät), Ecoembes, Punainen Risti, Setém (reilun kaupan liike), Emmaus.

Tulokset aiempaan verrattuna:

—	Pakkauksia kierrätettiin 5 780 kg enemmän.

—	70 000 sientä, pullonkorkkia ja orgaanista jätettä korjattiin pois.

—	Tapahtuman jälkien siivoamiseen kului puoli tuntia vähemmän aikaa.

—	88 prosenttia osallistujista oli tyytyväisiä ympäristötoimiin.

—	63 prosenttia noudatti ympäristömenettelyjä käytännössä

—	Järjestäjille, osallistujille ja katsojille kyseessä oli oppimiskokemus.

Osaton aloitteisiin lukeutuvat lisäksi

—	KEVÄT-, KESÄ- JA SYYSKOULUT

Näiden ohjelmien osana toteutettavat toimet on suunnattu aikuisille, aikuisille ja lapsille yhdessä sekä lapsille omana ryhmänään. Nämä vuodenaikoja noudattelevat ohjelmat kuuluvat ympäristökasvatuksen osaston toimialaan.

Vihreät reitit. Toiminnot toteutetaan historiallisesti, kasvitieteellisesti ja kulttuurisesti tärkeissä kaupungin puistoissa, joita ovat Retiro, Casa de Campo, Oeste, Fuente del Berro, Quinta de los Molinos, El Capricho, Juan Carlos I, Tierno Galván ja Lineal del Manzanares.

Ympäristöteemapäivät ja -työpajat. Nämä toteutetaan kunnan ympäristötoimen toimipaikoissa, ja niiden tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kaupunkiympäristöä ja parantaa sitä. Paikoista mainittakoon esimerkkeinä Retiro- ja Casa de Campo -puistojen viher- ja kasvihuoneet, perhos- ja hyönteiskeskus, lintu- ja haikarakeskus ja Migas Calientesin kompostointilaitos. Lisäksi järjestetään esim. lintujen rengastukseen, siirtolapuutarhoihin, lasten työpajatoimintaan ja pyöräilyyn liittyviä teemapäiviä.

Kurssit. Kurssien aiheet valitaan siten, että ne herättävät ihmiset toimimaan ympäristöä säästävämmin. Esimerkkeinä mainittakoon perinteinen ja luonnonmukainen puutarhanhoito, puistojen linnusto, miten vesi on läsnä kaupungissa, ekologinen kotipuutarha ja ilmastonmuutos.

—	TEEMAPÄIVIEN, KONGRESSIEN JA NÄYTTELYIDEN JÄRJESTÄMINEN

Ympäristökasvatuksen osasto tarjoaa oppimisen tueksi teemapäiviä, kongresseja ja seminaareja. Esimerkkeinä tuoreimmista mainittakoon

—	ensimmäinen kestävän liikkumisen bioetanolipäivä

—	”Puiden salaisuudet” -näyttely

—	CONAMA-säätiön puolivuosittain järjestämä kansallinen ympäristökongressi ja siihen liittyvä kunnan näyttelyosasto sekä kuntaedustajien osallistumisen koordinointi

—	ensimmäinen teemapäivä aiheesta ”Kestävyysperiaatteiden mukainen liikkuvuus yrityselämässä” yhteistyössä kauppakamarin ja liikkuvuussäätiön kanssa

—	ensimmäinen teemapäivä kestäväpohjaisesta puutarhanhoidosta tulevaisuuden kaupungissa — yhteistyössä ympäristöarvojen säilyttämisjaoston kanssa.

Saksa

Esimerkki 1

Saksalaisessa Bremenin osavaltiossa on kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset otettu osaksi osavaltion koulutoimen instituutin (LIS) tarjoamaa jatkuvan koulutuksen ohjelmaa. Samoin Bremenin osavaltiossa toteutetaan Aktion plus -hanketta, jonka avulla on tarkoitus säästää energiaa Bremenin kouluissa ja saada koululaiset samalla ymmärtämään kestävän kehityksen merkitys.

Esimerkki 2

Berlin-Brandenburgin koulutoimen ja median instituutti (LISUM) järjestää säännöllisesti opettajille suunnattuja koulutustapahtumia, joiden aiheet liittyvät kestävään kehitykseen. Lisäksi vuodesta 2000 alkaen on järjestetty vuosittain asiantuntijakonferensseja ja niiden yhteydessä koulutuspainotteisia seminaareja, joissa on käsitelty kestävää kehitystä. Vuonna 2008 instituutti järjestää Brandenburgissa alueidenvälisen kongressin aiheesta Global Learning for Sustainable Development. Kongressin lähtökohtana ovat YK:n vuosituhattavoitteet ja koulutuksen vuosikymmen, ja sen tavoitteena on lisätä Berliinissä ja Brandenburgissa tietoisuutta koulutus- ja nuorisokysymyksistä ja opetusministerien konferenssin laatimasta opetussuunnitelmasta. Lisäksi pyritään edistämään sen toteuttamista koulutusohjelmin ja hankkein.

Itävalta

Esimerkki 1

Ylä-Itävalta pitää tervetulleena unionin kattavaa mallia, jolla edistetään kestävään kehitykseen liittyvien näkökohtien tiedostamista esiopetuksessa ja alakouluissa. Mallissa tulisi kuitenkin pitäytyä avainkohtiin. Tätä yksityiskohtaisemman tiedon tarjonnan tulisi kuulua paikallis- ja alueviranomaisille, jotka ovat muita paremmassa asemassa vastaamaan oppilaiden tiedollisiin erityistarpeisiin. On ilahduttavaa, että oppilaiden keskuuteen levitetään valistustoimin yhteiseurooppalaista näkemystä kestävästä kehityksestä.

Esimerkki 2

Ylä-Itävallan osavaltion ympäristö- ja luontoakatemia on toteuttanut kestävää kehitystä tukevia koulutus- ja tiedotustoimia vuodesta 1989. Akatemialla on ”Agenda 21” -hallintokeskus, joka käynnistää, tukee ja edistää paikallisia ”Agenda 21” -prosesseja tulevaisuuden ympäristön puolesta. Paikallistasolla menetelmiä yhdistellään valikoiden (esim. lehtiset, kunnallinen tiedotuslehti, julisteet, ulkomainokset, Internet-sivustot, tiedotusillat, henkilökohtaiset kontaktit ja mediayhteydet).

Ylä-Itävallan kunnat osallistuvat myös osavaltion ympäristösuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Kunta- ja aluetason poliittiset päättäjät kutsuttiin koolle ja heille jaettiin tietoa, minkä tarkoituksena rohkaista heitä perustamaan ilmastoliittoumia/ilmastonmuutoksen torjuntayhteisöjä ja käynnistämään paikallisia ja alueellisia Agenda 21 -prosesseja.

Ylä-Itävallan akatemian ympäristö- ja luontoalan jatkokoulutusohjelma sisältää kuntien ympäristöasiantuntijoiden koulutuksen sekä opettajille ja muille kasvatusalalla toimiville tarjottavaa jatkokoulutusta. Tavoitteena on parantaa valveutuneisuutta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen elämäntavan merkityksestä. Lisäksi on valmistettu koulutusjakso, joka on tarkoitettu kuntien ja alueiden kehitysprosesseihin osallistuville.

Puola

Esimerkki 1

Puolan valtakunnallinen ”Ympäristötodistus”-ohjelma oppilaitosten tukemiseksi ja sertifioimiseksi kestävän kehityksen alalla

Ohjelman tavoitteena on oppilaitosten tukeminen kestävän kehityksen alalla sekä niiden sertifioiminen. Ohjelmaa toteutetaan kahdella tasolla: Kestävän kehityksen periaatteita noudattaville esi- ja alakouluille voidaan myöntää I-luokan ympäristötodistus ja kestävän kehityksen keskuksina toimiville esi- ja alakouluille voidaan puolestaan myöntää II-luokan ympäristötodistus.

Ohjelmaa on toteutettu tammikuusta 2000. Kyseessä on koulutusaloite, jonka toteuttamisesta huolehtivat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot. Aloite tukee Puolan valtiollista koulutusjärjestelmää muokkaamalla asenteita ja parantamalla lasten, nuorten ja oppilaitoksia ympäröivien yhteisöjen ympäristötietoisuutta. Tietyt vaatimukset täyttäville oppilaitoksille myönnettävät I- ja II-luokan ympäristötodistukset ovat esimerkkejä Puolan koulutusjärjestelmässä kestävän kehityksen alalla myönnettävistä laatumerkinnöistä. Ohjelmaa tukevat maan ympäristö- ja opetusministeriöt sekä kansallisen ympäristö- ja vesihuoltorahaston puheenjohtaja. Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Puolan opettajakunnan jatkokoulutuskeskuksen kanssa. Ympäristötodistuksen tavoitteena on levittää kestävän kehityksen ajatusta inspiroimalla oppilaitosten lähiseudun yhteisöjä ja tukemalla oppilaitosten kestävän kehityksen paikalliskeskuksien ominaisuudessa toteuttamia toimia.

Puolan Trzebwssa avattiin 22. huhtikuuta 2005”Vihreä luokka”, joka tarkoitettiin koululaisten ohella koko paikallisyhteisölle. Sen ansiosta koulu ja kunta ovat voineet hyötyä

—	ulkoalueesta, jossa voidaan järjestää oppitunteja, pelejä ja koulun juhlia

—	”vihreästä luokkatilasta”, jossa on mahdollista tarkkailla eläimien ja kasvien muodostamaa ”miniekosysteemiä” sekä järjestää luonnonmateriaaleja hyödyntäviä kuvaamataidon ja käsityötunteja

—	lapsia, opettajia, vanhempia ja paikallisia asukkaita palvelevasta virkistysalueesta

—	alueesta, jonka siistiydestä ja kunnosta huolehtia.

Tämän lisäksi ohjelma integroi koulun koko ympäristön ja paikallisyhteisön sekä osoitti, että jopa hyvin pieni koulu voi toimia tehokkaasti yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja tehtävien suorittamiseksi. Vaikka ohjelma on itsessään arvokas, sen tuloksia tulisi levittää nykyistä laajemmalle ja tehokkaammin. Myös sertifiointiin liittyvää hakumenettelyä tulisi yksinkertaistaa.

Esimerkki 2

Wrześnian alakoulun numero 1 ”ekoyksiköt”

Puolalaisen Wrześnian alakoulun numero 1:n johto, opettajat, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat ovat vuodesta 1999 toteuttaneet yhdessä monia ympäristöaloitteita. Toiminta huipentui, kun koululle myönnettiin tammikuussa 2007 arvokas (Puolan presidentin tukema) ”ympäristönsuojelija”-diplomi. Sitä ennen koululle oli myönnetty vuosina 2004–2006 peräkkäin kaikkiaan kolme ”ympäristötoimija”-diplomia.

Kun on kyse ekoyksiköistä, aloitteisiin kuului joka vuosi järjestettävän ”siivotaan maailma” -kampanjan lisäksi säännöllinen osallistuminen ympäristöaiheisiin kilpailuihin, matkoihin ja marsseihin. Näiden ympäristöhankkeiden tavoitteena oli parantaa tietoisuutta ja edistää eläinten ja kasvien suojelua (esim. lajittelemalla jätteitä ja kierrätysmateriaaleja keräystä varten).

Vuonna 2004 koulu sai alueellisen ympäristönsuojelu- ja vesihuoltorahaston ensimmäisen palkinnon, joka oli 70 000 złotya. Palkintorahoilla kouluun perustettiin ympäristö- ja luontotietokeskus, jonka käytettävissä on multimediavälineistöä, opetuksen apuvälineitä, tietokoneohjelmia sekä kannettava sääasema, jota voidaan käyttää säätilan havainnointiin maastossa.

Koulu käynnisti luokille 4–6 suunnatun ja edelleen käynnissä olevan koulutusohjelman ”Alueemme ympäristö”. Se kattaa kuusiluokkaisen alakoulun ja yläkoulun yleissivistävään opetukseen liittyvät ympäristökasvatusohjelmat ja muut opetuslinjat.

Ohjelman keskeisiä teemoja ovat luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu ja ekologia. Oppitunnit järjestetään luonnossa koulun välittömässä läheisyydessä. Ohjelma tutustuttaa luonnonsuojelun eri muotoihin Wrześnian alueella sekä muihin erottamattomasti luonnonympäristöön liittyviin kysymyksiin, kuten alueelliseen maiseman-, vesien-, ilman- ja maaperänsuojeluun, jätehuoltoon, erilaisten kasviyhdyskuntien toimintaan ja terveisiin elämäntapoihin.

Lukuvuonna 2003–2004 koulu toteutti lisäksi opetushankkeen, jonka yhteydessä rakennettiin Nowy Folwarkista Leśniczówka Słomówkoon ulottuva luontopolku. Hankkeen ansiosta kaupungin laitamille valmistui luontopolku, jonka ansiosta kunnan ja ympäröivien seutujen oppilaiden luonnonopin ja biologian tunnit voidaan pitää luonnossa.

Esimerkki 3

Ympäristökasvatusmateriaali ”Vihreä paketti”

Näitä Varsovassa toimipaikkaansa pitävän Keski- ja Itä-Euroopan alueellisen ympäristökeskuksen tarjoamia oppimateriaalipaketteja hyödynnettiin Wielkopolskan alueen kouluissa.

Paketti on opetusministeriön hyväksymä, ja myös ympäristöministeriö on arvioinut sitä myönteisesti. Kyseessä yläkoulun oppilaiden ja opettajien käyttöön suunniteltu ilmainen ympäristökasvatuksen multimediapaketti, joka soveltuu myös muille luokka-asteille. Paketissa on kaikkiaan viisi osaa, jotka koostuvat 22:sta ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyvästä aiheesta. Pakettiin kuuluu myös opettajanopas, joka sisältää tuntisuunnitelmat ja taustamateriaalia. Sen lisäksi paketissa on opetusohjelmaa sisältävä videokasetti ja CD-ROM-levy, jolle on tallennettu runsaasti tietoa ympäristönsuojelusta, ongelmanratkaisuun kannustava peli ja muuta hyödyllistä materiaalia.

Sen lisäksi, että ”Vihreä paketti” auttaa oppilaita omaksumaan tietoa, se auttaa erityisesti juurruttamaan uusia arvoja ja rohkaisee ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen koulussa, kotona ja lähiympäristössä. Osallistuessaan toimintaan, keskusteluihin, roolileikkeihin ja päätöksentekoon oppilaat toimivat opettajan kumppaneina. Opettajien ja oppilaiden välityksellä ”Vihreän paketin” arvot välittyvät myös koteihin ja koko yhteiskuntaan.

Paketin ensimmäistä versiota jaettiin ainoastaan erikseen järjestettyjen kurssien osanottajille. Aluksi valtakunnalliset kurssit suunnattiin työelämässä oleville opettajille ja opettajien kouluttajille, jotka olivat ilmaisset halunsa toimia paikalliskoordinaattoreina ja järjestää aihetta käsitteleviä kursseja alueensa yläkoulun opettajille.

Vuonna 2002 järjestettiin huhtikuun ja heinäkuun välisenä aika viidesti työryhmäkoulutusta, joihin osallistui kaikkiaan 104 henkeä. Mukana oli 13 wielkopolskalaista (Poznanista, Piłasta, Kaliszista, Koninista, Gnieznosta ja Lesznosta).

”Vihreän paketin” toinen, 5 000 kappaleen painos valmistui huhtikuussa 2003. Siinä otettiin huomioon opettajien ensimmäisestä painoksesta saamat kokemukset. Paketti sisälsi uusia filmejä, paranneltuja tuntisuunnitelmia ja CD-levyn. Paketteja toimitettiin valtion laitoksille ja organisaatioille, jotka olivat ilmaisseet kiinnostuksensa jakaa ”Vihreitä paketteja” yläkoulun opettajille.

Esimerkki 4

Poznanilaisen Adam Mickiewicz -yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan filosofian laitoksen kestävän aluekehityksen jatkotutkinto (EU-rahoituksen hankkiminen kestävän kehityksen edistämiseksi aluekohtaisesti)

Kestävän kehityksen yliopistokurssi on arvokas aloite, kun ajatellaan paikallisten ympäristöön liittyvien tarpeiden tyydyttämistä. Tätä silmällä pitäen Poznanilainen Adam Mickiewicz -yliopisto käynnistää lukuvuonna 2007–2008 kestävän aluekehityksen jatkotutkintoon tähtäävät opinnot. Kurssi on suunnattu paikallis- ja alueyhteisöille ja niiden palveluksessa oleville, virkamiehille, yksityisten ja julkisten yritysten työntekijöille, vapaaehtoisille sekä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajille, jotka haluavat saattaa profiilinsa kestävän kehityksen strategiaa vastaavaksi. Opiskelijavalinta kurssille käynnistyi keväällä 2007. Kurssin johtajana on tohtori Piotr Warych.

Kurssin tavoitteena on kouluttaa kestävästä kehityksestä, yhteiskunta- ja taloustieteestä sekä ympäristötieteestä perustiedot omaavia perustutkinnon suorittaneita hyödyntämään tietojaan yksityis- ja työelämässä. Kurssin suorittaneiden tulisi pystyä ymmärtämään ja analysoimaan luonnon prosesseja ja eri tekijöiden monimutkaista vuorovaikutusta. On varmaa, että kurssin suorittaneet osaltaan levittävät kestävän kehityksen ajatusta ja sen soveltamista talouden ja yhteiskunnan prosesseissa.

Kreikka

Kreikkalaisen Ateenan läänin virallisen koulujärjestelmän puitteissa on varsinkin viime vuosina edistetty yhteistyössä alueellisen perusopetuksesta vastaavan viranomaisen kanssa opettajista koostuvien työryhmien perustamisessa käsittelemään ympäristöön ja yhteisöllisyyteen liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on ollut lisätä oppilaiden valveutuneisuutta ja parantaa oppimismetodeja. Mitä tulee tiedotuskampanjoihin, Ateenan lääni pyrkii ilmoittamaan tiedotusvälineille etukäteen aina, kun se aikoo järjestää joko yksin tai toisen tahon kanssa tai osallistua kestävään kehitykseen liittyvään, kansalaisyhteiskuntakeskeiseen tapahtumaan. Lisäksi se pyrkii helpottamaan sanoman välittämistä suurelle yleisölle toimittamalla audiovisuaalista materiaalia asianmukaisessa muodossa ja saamaan näin myös yleisön mukaan. On luonnollisesti erityisen tärkeää, että radio- ja televisiolähetykset ajoitetaan siten, että ne tavoittavat toimintojen ja aloitteiden kohderyhmään kuuluvat.

Ruotsi

Esimerkki 1

Taalainmaalla, joka koostuu kaikkiaan 15 kunnasta, joista yksi on Orsa, käynnistetään syksyllä 2007 kolmevuotinen hanke, johon osallistuu 15 läänissä toimivaa ala- ja yläkoulua (mukana on 2 Orsasta). Hankkeen tavoitteena on, että

—	kestävä kehitys vaikuttaa koulun koko toimintaan ja että oppilaat omaksuvat pitkäjänteisesti kestäväpohjaisen yhteiskunnan edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä halun osallistua sellaisen rakentamiseen

—	kestävän kehityksen menetelmiä, metodeja ja välineitä kehitetään, testataan ja arvioidaan koulun kaikessa toiminnassa, jotta tietoa ja kokemuksia voidaan järjestelmällisesti jakaa ja vaihtaa muiden koulujen kanssa niin Ruotsissa kuin kansainvälisesti.

Lisäksi hankkeella pyritään varmistamaan, että

—	siihen osallistuvien koulujen oppilaat omaksuvat tietoa ja näkemyksen siitä, mitä kestävä kehitys tarkoittaa teoriassa ja käytännössä

—	koulujen henkilökunta tietää kestävästä kehityksestä ja pystyy välittämään sen teoriaa ja käytäntöä oppilaille

—	hankkeeseen osallistuvat koulut suunnittelevat toimintansa siten, että opetussuunnitelmassa kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet ja suuntaviivat voidaan toteuttaa

—	koulut voivat rakentaa oman opetuksensa globaalien kysymysten perustalle

—	oppilaiden kiinnostus luonnontieteisiin ja kestävän kehityksen teknologiaan kasvaa

—	koulujen oppilaat ja henkilökunta tiedostavat ja ymmärtävät entistä paremmin terveyden ja kestävän kehityksen välisen yhteyden.

Taalainmaan alueen tutkimuslaitos osallistuu hankkeeseen sitä seuraamalla ja arvioimalla mukana olevien koulujen noudattamia toimintamalleja ja niiden saavuttamia tuloksia. Tavoitteena on löytää hyviä ja tehokkaita menetelmiä ja lähestymistapoja, joita soveltaa kestävän kehityksen opettamisessa.

Esimerkki 2

Ympäristökäräjät (Miljötinget)

Ympäristökäräjät on vuotuinen ympäristötapahtuma Taalainmaan ja Gävleborgin läänien yhdeksäsluokkalaisille ja keskiasteen oppilaille. Sillä pyritään lujittamaan nuorten sitoutumista ympäristökysymyksiin. Tapahtuma on sävyltään vakavamielinen mutta samalla kepeä. Siihen osallistuu puhujina liike-elämän, politiikan ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Tapahtumassa ei luonnollisestikaan suvaita huumeita. Sen järjestäjinä toimivat Taalainmaan alue ja Gävleborgin läänin maakäräjät.

1990-luvun alkupuolelta lähtien Orsan kunnan lapsi- ja koulutuspoliittisiin tavoitteisiin on kuulunut toiminta, joka tähtää erityyppisten ympäristöansioista myönnettävien tunnustusten (ekokoulu, vihreä lippu jne.) saavuttamiseen. Tämä on osoitus ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen keskeisestä asemasta kouluopetuksessa Orsan kunnassa. Koulussa tehtävä työ kantaa lisäksi hedelmää kodeissa, kun lapset välittävät saamansa viestin muille perheidensä jäsenille.

Orsan kunnan koulutoimi edistää kyseistä prosessia useilla rintamilla. Mainittakoon esimerkkeinä Skattungbyn ”ekojuna-kampanja”, koko opetushenkilöstölle järjestetty koulutus aiheesta ”Pidä Ruotsi puhtaana”, minkä lisäksi muutamat opettajat ovat suorittaneet Orsassa Taalainmaan yliopiston viiden opintopisteen laajuisen ympäristötieteen kurssin.

Orsassa toimii aktiivinen ympäristökoulutuksen verkosto, joka kokoontuu säännöllisesti kuukausittain. ”Tulevaisuuslaiva”-aloitteeseen liittyen perustettiin ”Taalalaislaiva”, jonka puitteissa kokoonnutaan vuosittain yhteen Taalainmaan kunnista. Anders Sundvall on hankkeen puuhamiehiä kunnassa. Useille kouluille on myönnetty vihreä lippu tai ekokoulu-tunnustus. Nämä koulut tekevät aktiivisesti työtä kestävän kehityksen hyväksi.

Kunnan kouluruokailussa laajennetaan ”vaatimustenmukaisten” (ympäristönsuojelulliset, eläinten hyvinvointia sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat normit täyttävien) aterioiden tarjontaa vuosi vuodelta. Parissa koulussa viljellään lisäksi omia vihanneksia kouluruokalan tarpeisiin.

Vuonna 1997 Taalainmaalle perustettiin koko läänin kattava kouluverkosto, jossa huomio kohdistetaan jatkokoulutukseen, kokemustenvaihtoon soveltuvien foorumien perustamiseen, kouluille tarkoitettuun vihreä lippu -tunnustukseen jne. Opettajat ovat tuoneet julki mielipiteen, että työtä tulee jatkaa ja kehittää. Tätä nykyä lääni ei ole budjetoinut varoja toimintaa varten. Mainittujen aloitteiden ansioista kuitenkin suuri joukko ruotsalaiskouluista, joille on myönnetty vihreä lippu tai kestävän kehityksen toimijan asema, on Taalainmaalla.

Nykyään tiedostetaan paljon aikaisempaa paremmin, että työskentely kestävän kehityksen hyväksi on tärkeää. Mutta kun valveutuneisuus pitäisi osoittaa muuttamalla käyttäytymistä, osoittautuu ongelma heti vaikeammaksi. Koulut voivat antaa suuren panoksen takaamalla, että tulevilla sukupolvilla on tarvittavat tiedot ja taidot pitkäjänteisen kestävän kehityksen puolesta tehtävään työhön.

II   Vaikeudet kansalaisille tiedottamisessa ja näiden valveuttamisessa kestävästä kehityksestä

—	Kestävästä kehityksestä jaetaan järjestelmällisesti tietoa kunnan julkaisujen avulla (kunnallislehti, tiedotuslehtiset ja ilmoitukset). Vaikeutena on puutteellinen peruskoulutus ympäristökysymyksissä.

—

Unionin tasolla on olemassa asianmukaiset strategia-, suunnittelu- ja ohjelmapuitteet, jotka tarjoavat suuntaviivat kestävää kehitystä varten, mutta yhä ilmenee puutteita, kun tietoja ja taitoja ryhdytään soveltamaan käytännössä ja välittämään suurelle yleisölle. Näin ollen tarvitaan kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen paneutuvia eritysohjelmia, joiden yhteydessä tulee kehittää uudenlaisia opetusmenetelmiä ja innovoivia koulutuksen, valmiuksien kehittämisen ja oppimisen kokeiluja. Vakiintuneita opetusohjelmia tulisi muokata unionin uusien jäsenvaltioiden olosuhteisiin soveltuviksi erikoistuneiksi ohjelmiksi. Valveuttaminen kestävästä kehityksestä on vaikeaa, koska — suunnitteluyksiköiltä puuttuu monialaista tietämystä ja yhteistyökykyä — hallintorakenteiden jäykkyys vaikeuttaa yhteistyötä — ei ole selvitetty ennakolta, miten kansalaisten, yhteisöjen ja yksityissektorin tarpeet kyetään täyttämään — päätöksenteko- ja asiantuntijapiireissä ei panna kylliksi painoa tiedottamiseen ja valveuttamiseen, jotta paikkakunnan ympäristöhallintoa pystyttäisiin parantamaan ja kannustamaan kansalaisia suurempaan vastuullisuuteen ympäristöasioissa — määrärahoja on niukasti.

—

Toisaalla on esitetty näkemys, jonka mukaan kestävää kehitystä edistävien toimintalinjojen tulee olla johdonmukaisia ja uskottavia. Brandenburgin osavaltiossa Saksassa katsotaan, että suurelta osin vapaaehtoistyötä tekevillä yhdistyksillä on tärkeä tehtävä koulutus- ja tiedotustyössä muodollisen opetuksen laitosten, kuten koulujen, jatkokoulutuslaitosten ja korkea-asteen oppilaitosten, toiminnan täydentäjinä. Nämä vapaaehtoisyhdistykset ylläpitävät koulutuskeskuksia ja järjestävät määräajoin tapahtumia osana säännönmukaista toimintaansa. Nämä riippumattomat koulutuksen tarjoajat, kuten termi kuuluu, ovat kuitenkin tavallisesti vailla jatkuvaan toimintaan riittäviä varoja. Useissa tapauksissa ne eivät kykene hankkimaan omin avuin tarvittavaa, julkisen vallan rahalliseen tukeen oikeuttavaa määrää varoja, ja oppilaitosten mahdollisuudet hankkia tuloja tällä alalla ovat lievästi sanottuna vähäiset. Niinpä olisi mitä toivottavinta perustaa rahoitusväline kestävyysperiaatteita käsittelevien yhdistysten harjoittamaa koulutustoimintaa tukemaan. EU:n rakennerahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto eivät käytännössä oikein sovellu tähän — joko siksi, ettei asia kuulu niiden tehtäväpiiriin, tai siksi, että jäsenvaltiot painottavat rahastotoimien operatiivisessa toteutuksessa muita prioriteetteja.

—

Ylä-Itävallan osavaltiossa on koettu merkittäväksi vaikeudeksi se, että termi ”kestävyys” paljaaltaan vaikuttaa jokseenkin oudolta ja epähavainnolliselta, mikä hankaloittaa viestintää. Lisäksi on käynyt ilmi, että silloinkin, kun käsitteen ”kestävä kehitys” merkitys kyetään tekemään kutakuinkin selväksi, ymmärryksestä on vielä aimo matka käytännön toimintaan periaatteen toteuttamiseksi.

—

Suurimmaksi vaikeudeksi kestävää kehitystä koskevassa valveuttamistyössä on Puolassa osoittautunut yleinen tiedonpuute kohderyhmien keskuudessa, olivatpa nämä sitten opiskelijoita, maanviljelijöitä, julkishallinnon tai peräti tiedemaailman edustajia. Käsite ”kestävä kehitys”, joka aiemmin yhdistettiin pelkästään ympäristönsuojeluun ja ekologisiin kysymyksiin, ymmärretään hyvin yleisesti väärin. Käsitteen merkittävyys talous-, yhteiskunta- ja kulttuurielämässä on jäänyt kokonaan huomiotta. Kestävä kehitys ei ole aihe, jonka viestimet pystyvät välittämään suppeina informaatiopurskeina, minkä vuoksi ihmiset eivät rohkaistu perehtymään asiaan paremmin tai noudattamaan ajatusta käytännössä.