52004PC0627

Bryssel 29.9.2004

KOM(2004) 627 lopullinen

2004/0222 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

liittymistä valmistelevasta tukivälineestä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Yleiskatsaus

Parhaillaan on käynnissä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien mukaisten, yhteisön ulkomaanapua koskevien puitteiden tarkastelu, ja tätä luonnosta onkin tarkasteltava tässä yhteydessä. Tarkoituksena on (mahdollisimman pitkälle) yhdenmukaistaa yhteisön ulkomaanavun välineet, mutta on muistettava, että liittymistä edeltävää tukea annetaan hyvin erikoislaatuisessa tilanteessa:

- Tällä välineellä myönnettävää tukea ohjaa liittymistä valmisteleva prosessi (Eurooppa-kumppanuus, liittymiskumppanuus, luvuittain käytävät neuvottelut, määräaikaiskertomukset jne.) sekä prosessin asettamat erityisvaatimukset, kuten toiminnan joustavuus, joka mahdollistaa uusien prioriteettien nopean omaksumisen.

- Koska liittyminen on tuen saajien tavoitteena vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä, myös tukitoiminta tapahtuu keskipitkällä aikavälillä eikä siis pitkällä aikavälillä kuten perinteinen kehitysapu.

- Yksi liittymistä valmistelevan tuen keskeisistä piirteistä on sen lähentämistehtävä – tuen tärkein tehtävä on kehityksen tukemisen lisäksi valmistaa maita liittymisen jälkeiseen aikaan.

Tämä asetusluonnos on puiteasetus, jolla luodaan liittymistä valmistelevan tuen yhtenäinen väline. Tämän vuoksi asetuksella korvataan Phare-asetuksen lisäksi mm. Sapard-, Ispa-, Phare CBC- ja koordinointiasetukset sekä Turkkia koskeva asetus ja Cards-asetus. Sen tueksi annetaan erityisiä täytäntöönpanosääntöjä, joilla puiteasetuksessa nimetyt toiminta-alat määritellään tarkemmin.

Edunsaajamaat jaetaan kahteen luokkaan sen mukaan, ovatko ne ehdokasmaita vaiko mahdollisia ehdokasmaita. Mahdolliset ehdokasmaat luetellaan asetuksen liitteessä I ja ehdokasmaat liitteessä II.

Mahdolliset ehdokasmaat saavat edelleen tukea niiden suuntaviivojen mukaisesti, joista nyt säädetään Cards-asetuksella: tukea myönnetään instituutioiden kehittämiseen ja demokratisointiin, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehittämiseen, alueelliseen ja rajatylittävään yhteistyöhön ja jossakin määrin lainsäädännön yhdenmukaistamiseen yhteisön säännöstön kanssa, erityisesti jos tämä on EU:n ja tuensaajamaan yhteisen edun mukaista.

Vastaavaa tukea saavat myös ehdokasmaat , minkä lisäksi niille myönnetään tukea liittymisen jälkeen tapahtuvan rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston täytäntöönpanon valmistelua sekä yhteisön säännöstön täysimittaista täytäntöönpanoa varten.

Maa voidaan siirtää liitteestä I liitteeseen II vain, jos neuvosto on tehnyt päätöksen, jolla maalle on myönnetty ehdokasmaan asema. Tällöin annettaisiin lupa tehdä siirto liitteestä I liitteeseen II antamalla neuvoston asetus ”kevennetyn” menettelyn mukaisesti, kuten 17 artiklassa säädetään.

Yksi asetuksen keskeisistä ominaisuuksista on, että tunnustetuille hakijamaille myönnetään tukea kolmella eri osa-alueella (aluekehitys, maaseudun kehittäminen ja henkilövoimavarojen kehittäminen), jolloin tavoitteena on tukea rakennerahastojen tai maaseudun kehittämisrahastojen hallinnointisääntöjen ja -periaatteiden vaiheittaista omaksumista näissä maissa. Näillä kolmella osa-alueella pyritään mahdollisimman tarkoin noudattamaan rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahastojen sääntöjä ja niiden institutionaalisia puitteita (esim. komiteamenettelyjä) sekä samalla pohjustamaan kansallisia puitteita, joilla edistetään taloudellista ja yhteiskunnallista koheesiota sekä elinkelpoisia maatalousrakenteita ja jotka samalla vastaavat Euroopan unionin jäsenyyden asettamia vaatimuksia.

Keskustelut rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston muodostamasta järjestelmästä vuotta 2007 seuraavalla jaksolla ovat yhä kesken. Rakennerahastoja ja maaseudun kehittämisrahastoa koskevat osa-alueet onkin tässä asetuksessa määritelty lähinnä käyttämällä dynaamisia viittauksia rakennerahastoista ja maaseudun kehittämisrahastosta annettuihin asetuksiin. Komissiolle myönnetään valtuudet antaa näiden osa-alueiden täytäntöönpanosääntöjä ja määritellä kunkin yksittäisen osa-alueen tukipuitteet, kun rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston uudet säännöt ovat valmiit.

Tiivistäen voidaan todeta, että asetus rakentuu tuoreimmasta liittymistä valmistelevasta prosessista saaduille keskeisille kokemuksille, erityisesti sen vuoksi, että siinä

- virtaviivaistetaan liittymistä valmisteleva tuki tehostamalla eri osa-alueiden välistä koordinaatiota yhtenäisten tukipuitteiden avulla. Näihin yhtenäisiin puitteisiin liitetään Phare-/Ispa-/Sapard-rakenne, ja niitä täydennetään muilla rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston osa-alueilla. Tavoitteena on täytäntöönpanosääntöjen yhdenmukaistaminen siten, että mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon rakennerahastoista ja maaseudun kehittämisestä annettujen asetusten erityispiirteet, sekä sellaisten komiteamenettelyjen luominen, jolla varmistetaan eri osa-alueiden mahdollisimman tehokas koordinointi,

- pyritään aiempaa paremmin valmistelemaan liittymisen jälkeen tapahtuvaa rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston täytäntöönpanoa. Tätä varten painotetaan entistä enemmän instituutioiden kehittämistä ja liittymisen lähestyessä pyritään asteittain jäljittelemään rakennerahastosääntöjä.

2. Erityissäännöksiä koskevia huomiota

2.1. Oikeusperusta

Oikeusperustana on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 181 a artikla eikä siis sen 179 artikla, vaikka monia liitteissä luetelluista edunsaajamaista pidetään kansainvälisesti kehitysmaina.

Se, että jotkin edunsaajamaat voidaan katsoa kehitysmaiksi, ei kuitenkaan automaattisesti mahdollista 179 artiklan käyttöä ehdotuksen perustana. Mainittua artiklaa käytetään säädettäessä sellaisista toimenpiteistä, joilla edistetään yhteisön toimintaa kehitysyhteistyöpolitiikan alalla. Tämä ei kuitenkaan ole nyt käsillä olevan ehdotuksen keskeinen sisältö, vaan ehdotuksella pyritään valmistamaan eräitä maita unionin jäsenyyteen. Ainoa perustamissopimuksen säännös, jossa viitataan assosiaatiosopimuksiin ja unionin jäsenehdokkaina olevien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, on 181 a artikla.

Tämän vuoksi sitä on pidettävä sopivana oikeusperustana asetukselle, joka koskee ainoastaan sellaisia maita, joilla on assosiaatiosopimus tai joiden kanssa valmistellaan tällaista sopimusta. Näin on erityisesti siksi, että tällaisten maiden jäsenyys on näköpiirissä, mikä koskee myös nyt käsillä olevan asetuksen liitteissä lueteltuja edunsaajamaita.

2.2. 1 osasto: Tavoitteet ja periaatteet

2.2.1. 1 artikla: Eduns aajat ja yleistavoite

Asetuksen 1 artiklassa ilmoitetaan yleistavoite: maan lähentyminen Euroopan unioniin siten, että potentiaalisena lopputavoitteena on unionin jäsenyys. Liitteessä 1 luetellaan maat, jotka ovat jäsenyyttä valmistelevassa vaiheessa, ja liitteessä 2 maat, jotka on virallisesti tunnustettu ehdokasmaiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti. Kun jokin maa tunnustetaan virallisesti ehdokasmaaksi, tätä asetusta on vastaavasti muutettava siirtämällä kyseinen maa liitteestä 1 liitteeseen 2. Tämä järjestelmä vaikuttaa aiheelliselta, sillä sekä neuvosto että parlamentti on toistuvasti vahvistanut, että Länsi-Balkanin maiden jäsenyys voi olla mahdollinen. Maat olisi kuitenkin erotettava toisistaan niiden tilanteen mukaisesti, jotta kutakin maata voidaan arvioida sen omien piirteiden pohjalta.

2.2.2. 2 artikla: Soveltamisala

Asetuksen 2 artiklassa säädetään avun kohdealoista, mutta luettelo ei ole täydellinen. Nämä kohdealat määritetään siten, että varmistetaan niiden johdonmukaisuus yhteisön aiempaan, joko Cards-asetuksen tai Turkkia koskevan asetuksen nojalla myönnettyyn apuun nähden. Tähän päästään asettamalla tavoitteet yleisesti ottaen vastaamaan näissä kahdessa asetuksessa asetettuja tavoitteita. Mainitun artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa nimetyt kohdealat ovat kummankin edunsaajamaaryhmän kohdalla samat, ja ne liittyvät erityisesti sisällissodasta ja sisäisistä levottomuuksista toipuvien maiden tilanteeseen (demokratian, oikeusvaltion, julkishallinnon uudistusten, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen, kansalaisyhteiskunnan ja laajasti ymmärretyn eheytyksen tukeminen). Saman kohdan g alakohta, joka on myös sama molemmille edunsaajamaaryhmille, koskee laajemmassa eurooppalaisessa yhteydessä toteutettavan alueellisen yhteistyön eri muotoja.

Tavoitteet eroavat kuitenkin mainitun artiklan 2 ja 3 alakohdassa: ehdokasmaiden saama tuki on suunnattava yhteisön säännöstön täysimittaiseen täytäntöönpanoon (ks. 2 artiklan 3 kohdan a alakohta), mutta niillä mailla, jotka eivät ole vielä ehdokasmaita, tavoite on rajatumpi ja suunnattu selkeämmin yhteisön ja edunsaajamaan yleisiin etuihin, jolloin oletuksena ei ole yhteisön täysjäsenyys (ks. 2 artiklan 2 kohdan a alakohta). Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tavoitellaan muiden kuin ehdokasmaiden osalta yleistä taloudellista ja sosiaalista kehitystä, mutta ehdokasmaiden tavoitteet on 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa selvästi suunnattu yhteisön talous- ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanon tukemiseen liittymisen jälkeen.

2.2.3. 3 artikla: Osa-alueet

Asetuksen 3 artiklassa säädetään viidestä o sa-alueesta, joilla eri toiminta-aloja käsitellään: siirtymävaihe ja instituutioiden kehittäminen, alueellinen ja rajatylittävä yhteistyö, aluekehitys, henkilövoimavarojen kehittäminen ja maaseudun kehittäminen. Lisäksi artiklassa myönnetään komissiolle valtuudet säätää tarvittaessa kunkin osa-alueen täytäntöönpanosäännöistä. Näiden täytäntöönpanosääntöjen antamista varten on tarkoitus käyttää komiteamenettelyä (hallintokomitea).

Koska kyseessä on puiteasetus, avun täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on annettava komission asetuksia tai päätöksiä. Täytäntöönpanosäännöt voivat olla erilaisia eri osa-alueilla, jos yhteisön varojen tehokas hallinnointi tätä edellyttää.

2.2.4. 4 artikla: Tukipuitteet ja varojen myöntäminen

Komissio myöntää tukea maa- ja osa-aluekohtaisesti monivuotisten suuntaa-antavien puitteiden pohjalta. Politiikan perustan muodostaa kumppanuusasiakirja, jossa määritetään avun suunnittelun prioriteetit (ehdokasmaiden kohdalla liittymiskumppanuus ja liitteen 1 mahdollisten ehdokasmaiden osalta Eurooppa-kumppanuus).

2.3. II osasto: Osa-alueet

Asetuksen II osastossa määritellään 3 artiklassa säädetyt osa-alueett. Näiden osa-alueiden perustana ovat nyt käynnissä olevasta, liittymistä valmistelevasta prosessista saadut kokemukset, jotka osoittavat, että laaja-alaista instituutioiden kehittämistä tukevia toimia tarvitaan merkittävässä määrin ja että ehdokasmaita on selvästikin voimakkaasti tuettava, kun ne valmistautuvat panemaan täytäntöön yhteisön rakenne- ja koheesiopolitiikkaa. Ehdokasmaat voivat saada tukea kaikilta viideltä osa-alueelta, mutta mahdollisten ehdokasmaiden tuki rajataan ensimmäiseen ja toiseen osa-alueeseen (siirtymävaihe ja instituutioiden kehittäminen sekä alueellinen ja rajatylittävä yhteistyö).

Aluekehitystä, henkilövoimavarojen kehittämistä ja maaseudun kehittämistä käsitellään kolmella eri osa-alueella, ja tämän jaon tausta-ajatuksena on, että ehdokasmaat kohtaavat liittymisen jälkeen täsmälleen samanlaisen jaottelun yhteisön maatalous- ja koheesiopolitiikassa.

Kuten nyt käynnissä oleva laajentumisprosessi on osoittanut, liittymisen jälkeen tapahtuvan rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston täytäntöönpanon ja hallinnoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tämä monimutkainen järjestelmä on jo tullut tutuksi, mikä edellyttää intensiivistä ja pitkäaikaista oppimisprosessia. Ehdokasmaille olisikin tarjottava mahdollisuus ”harjoitella” yhteisön maaseutu- ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa. Tähän voidaan päästä soveltamalla ennen liittymistä sääntöjä, jotka mahdollisimman hyvin vastaavat rakennerahastoja ja maaseudun kehittämisrahastoa.

2.3.1. 5 artikla: Siirtymävaiheen tuen ja instituutioiden kehittämisen osa-alue

Tätä voidaan pitää keskeisenä osa-alueena, ja siinä käsitellään liitteessä 1 luetelluille maille tarjotun siirtymistuen lisäksi kaikkia instituutioiden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Sen piiriin kuuluvat lisäksi kaikki yhteistyötoimenpiteet, jotka eivät sisälly muihin osa-alueisiin. Tausta-ajatuksen mukaisesti se on myös osa-alue, jonka komitean avulla tukea koordinoidaan (ks. 11 artiklan 2 kohta). Tämä toissijainen yleistoiminto mahdollistaa nopean reagoinnin ja sopeutumisen muuttuviin tarpeisiin ja uusiin prioriteetteihin.

Käytännössä ensimmäisen osa-alueen toimintaa ”oletusarvona” rajoittaa se, että yhteisön yhteisen maatalous- ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanon ja hallinnon valmistelu sekä politiikan kehittäminen sisältyvät osa-alueisiin III, IV ja V (ks. 7 artiklan 1 kohta, 8 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 1 kohta).

Aloilla, jotka yleensä kuuluvat osa-alueiden III, IV ja V piiriin, toimitaan siis ensimmäisen osa-alueen puitteissa vain silloin, kun kyseisessä maassa ei ole käynnissä vastaavaa toimintaa osa-alueilla III–V.

Edellä selvitetyn vuoksi osa-alue I kattaisi mahdollisten ehdokasmaiden osalta kaikki 2 artiklan 1 kohdassa määritellyt kohdealat g luetelmakohdan sisältöä (alueellinen ja rajatylittävä yhteistyö) lukuun ottamatta, sillä viimeksi mainittua käsitellään osa-alueella II (joka määritellään 6 artiklassa). Näin olleen se muistuttaa alaltaan Phare-ohjelmaa, myös Phare-ohjelman taloudellisen ja sosiaalisen koheesion osioita mutta ilman Phare CBC:tä.

Ehdokasmaiden osalta osa-alueella I käsiteltäisiin yleensä 2 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa ja 2 artiklan 3 kohdan a alakohdassa lueteltuja kohdealoja. Näin ollen sen voidaan sanoa vastaavan Pharea, jossa on erityisesti korostettu konfliktin jälkitilanteita mutta ilman taloudellista ja sosiaalista koheesiota ja CBC:tä.

Kummankin maaryhmän osalta 5 artiklan mukaiseen tukeen sisältyvät instituutioiden kehittämiiseen tähtäävät toimenpiteet sekä niihin liittyvät investoinnit.

Osa-alue I kattaisi myös edunsaajamaiden osallistumisen niihin yhteisön ohjelmiin, jotka ovat merkittäviä yhteisön säännöstön kannalta. Lisäksi voidaan katsoa, että osallistuminen yhteisön ohjelmiin jo ennen unionin jäseneksi liittymistä on eräänlaista instituutioiden kehittämistä, koska se edistää sellaisten hallintorakenteiden syntymistä, joiden ansioista edunsaajamaan väestö voi vähintäänkin heti liittymisestä lähtien täysimittaisesti hyötyä tällaisista ohjelmista.

2.3.2. 6 artikla: Alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön osa-alue

Tämä o sa-alue on avoin kummallekin edunsaajamaaryhmälle. Siinä tuetaan valtioiden rajat ylittävää toimintaa edunsaajamaiden välillä sekä edunsaajamaiden ja jäsenvaltioiden välillä. Siinä tuettaisiin lisäksi edunsaajamaiden osallistumista valtioiden välisiin ja alueiden välisiin ohjelmiin, joihin osallistuu sekä jäsenvaltioita että EU:n ulkopuolisia maita ja joita hallinnoidaan muilla välineillä (esim. ENPI). Länsi-Balkanin osalta osa-alueella jatketaan aiemmin Cards-asetuksen mukaisesti tukea saaneen alueellisen yhteistyön tukemista.

2.3.3. 7 artikla: Alue kehityksen osa-alue

Ainoastaan ehdokasmaiden käytettävissä olevalla osa-alueella III on tarkoitus jäljitellä mahdollisimman pitkälle Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa. Näin edunsaajamaat voivat mahdollisimman paljon lähestyä rakennerahastojen ja maaseudun kehitysrahaston käytäntöjä, vaikka toiminta toteutetaan ulkomaanavun pohjalta.

Tämä lisää tehokkuutta, koska siirtyminen ehdokasmaasta jäsenvaltioksi edellyttää näin ollen ainoastaan varainhoitoasetuksen noudattamisen kannalta ehdottoman välttämättömiä muutoksia menettelyihin ja perusteisiin. Lisäksi tämä antaa näille maille parhaat mahdollisuudet valmistautua Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston täytäntöönpanoon liittymisen jälkeen. Kun osa-alueen III mukaisiin toimenpiteisiin sovelletaan samoja komiteamenettelysääntöjä (myös komitealle toimitettavien toimenpiteiden määrittely), joita sovelletaan myös Euroopan aluekehitysrahastoon ja koheesiorahastoon (ks. 11 artiklan 1 kohdan b alakohta), varmistetaan mahdollisimman tarkka jäljittelyprosessi.

2.3.4. 8 artikla: Henkilövoimavarojen kehittämisen osa-alue

Myös osa-alue IV on ainoastaan ehdokasmaiden saatavilla, ja sen tarkoituksena on valmistaa niitä suunnittelemaan, panemaan täytäntöön ja hallinnoimaan Euroopan sosiaalirahastoa Euroopan työllisyysstrategian puitteissa. Näin ollen siinä on otettava huomioon yhteisön tavoitteet sosiaalisen osallisuuden edistämisen, koulutuksen sekä tasa-arvon alalla. Osa-alueella keskitytään soveltuvien rakenteiden ja poliittisten järjestelmien perustamiseen politiikan ja ohjelmien suunnittelua, hallintaa ja toteuttamista sekä ESR-tyyppisen toiminnan toteuttamista varten sovittujen poliittisten prioriteettien suuntaisesti.

2.3.5. 9 artikla: Maaseudun kehittämisen osa-alue

Kuten myös osa-alueiden III ja IV kohdalla hallinnollisena tavoitteena on auttaa kyseisiä maita valmistautumaan jäsenyyden jälkeisiin EU-rahoitteisiin maaseudun kehitysohjelmiin. Tähän päästään toteuttamalla jäsenyyttä edeltävä tuki järjestelyin, jotka mahdollisimman tarkoin muistuttavat liittymisen jälkeen vaadittavia järjestelyitä.

Jotta saavutettaisiin osa-alueen toiminnallinen tavoite, eli maatalouden ja maaseudun kestävä sopeuttaminen, tukea saaviin toimiin (jotka on tarkoitus täsmentää täytäntöönpanoasetuksessa) ei voida sisällyttää kaikkia niitä toimia, jotka ovat tukikelpoisia jäsenvaltioiden maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen mukaisesti. Jotkin maaseudun kehittämistoimenpiteet, joita EU:n jäsenvaltioissa ei enää pidetä tarpeellisina, voivat yhä olla tärkeitä maissa, joiden maataloussektori ja maaseutu eivät ole yhtä kehittyneitä, joten niiden olisi oltava tukikelpoisia liittymistä valmistelevan tukivälineen nojalla.

2.4. III osasto: Hallin nointi ja täytäntöönpano

Tässä osastossa säädetään toimielinten välisestä tasapainosta, jossa neuvosto on ensisijainen lainsäätäjä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 181 a artiklan alalla ja komissio toimii täytäntöönpanotehtävässä, jonka neuvosto on sille myöntänyt perustamissopimuksen 202 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja 211 artiklan neljännen luetelmakohdan mukaisesti.

2.4.1. 10 artikla: Tuen hallin nointi, kertomukset

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komissio käyttää neuvoston sille siirtämää täytäntöönpanovaltaa. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetäänkin, että komissio on neuvosto lle nähden vastuussa tuen täytäntöönpanosta ja että se toimii 11 artiklassa säädetyn komiteamenettelyn mukaisesti. Tässä artiklassa myös vahvistetaan, että komissio on vastuussa varainhoitoasetuksen 48 artiklan mukaisesti vastuussa talousarvion täytäntöönpanosta.

Asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanossa on noudatettava varainhoitoasetuksessa vahvistettuja ulkopuolelle suuntautuvan tuen sääntöjä. Tämä säännös tekee täytäntöönpanoprosessista riittävän joustavan, sillä kyseisten tehtävien toteuttamiseen voidaan käyttää kaikkia saatavilla olevia täytäntöönpanomenetelmiä. Komissio voi siis hyödyntää keskitettyä suoraa hallintoa, keskitettyä epäsuoraa hallintoa (myös virastoja, yhteisön elimiä ja kansallisia julkisen sektorin elimiä tai elimiä, joilla on julkisen sektorin tehtävä), hajatutun hallinnon eri vaiheita sekä yhteishallintoa kansainvälisten järjestöjen kanssa. Eri osa-alueilla voidaan tavoitteiden mukaisesti soveltaa erilaisia täytäntöönpanomenetelmiä, jos tämä on perusteltua. Jotta rajatylittävät yhteistyötoimet voitaisiin koordinoida Euroopan naapuruuspolitiikan välineen nojalla toteutettavien toimien kanssa, on tarjottu mahdollisuus siirtää täytäntöönpano jäsenvaltioiden vastuulle. Tällainen tuki voitaisiin toteuttaa myös yhteishallinnon avulla.

Asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio voi vastata sellaisten varojen hallinnoinnista, jotka muut avustajat, kuten jäsenvaltiot tai EU:n ulkopuoliset maat, ovat antaneet sen käyttöön. Tällaisia varoja käsitellään talousarvioissa varainhoitoasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuina tiettyyn käyttötarkoitukseen sidottuina varoina.

Asetuksen 10 artiklan 5 kohdassa säädetään mahdollisuudesta jakaa talousarviositoumukset. Tällaisten jaettujen talousarviositoumusten käyttömahdollisuus on tarkoitettu ohjelmia varten, joilla on läheinen yhteys muihin EU-ohjelmiin, joissa myös käytetään jaettuja talousarviositoumuksia.

Neuvosto myöntää komissiolle toimenpiteen täytäntöönpanoluvan, mutta vastapainona tälle on komiteapäätösjärjestelmä sekä 10 artiklan 6 kohtaan kirjattu velvoite, jonka mukaan komission on raportoitava vuosittain neuvostolle ja parlamentille.

2.4.2. 11 artikla: Komiteat

Asetuksen 11 artiklassa säädetään komiteamenettelyjärjestelmästä, jossa hyödynnetään viittä jo nyt toiminnassa olevaa komiteaa.

- Osa-alueet I ja II: siirtymävaiheen tukea ja instituutioiden kehittämistä käsittelevä komitea (Phare-komitean seuraaja)

- Osa-alueet III ja V: asetuksen (EY) N:o 1260/1999 47 artiklan nojalla perustetut komiteat sekä osa-alueen V osalta myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 11 artiklan nojalla perustettu komitea

- Osa-alue IV: perustamissopimuksen 147 artiklan nojalla perustettu ESR-komitea.

Phare-komitean seuraajaa koskeva menettely kuvataan yksityiskohtaisesti, koska kyseinen komitea menettää oikeusperustansa tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohtaan sisältyvien loppusäännösten mukaisesti.

Muiden komiteoiden osalta menettelyissä noudatetaan sitä, mikä on jo tapahtunut rakennerahastojen ja aluekehitysrahastojen yhteydessä, tosin tietyin muutoksin. Esimerkiksi työjärjestys on ehkä vahvistettava eri osa-alueiden täytäntöönpanosäännöissä.

Maatalous- ja koheesiopolitiikan alalla annettavan tuen osalta ehdokasmaat ovat näin ollen tekemisissä samojen komiteoiden kanssa, joiden tehtävänä on myös arvioida näiden alojen toimenpiteitä liittymisen jälkeen. Näiden komiteoiden osallistumisen ansiosta ehdokasmaat saavat täysimittaisen hyödyn tästä oppimiskokemuksesta. Näin myös varmistetaan toiminnan mahdollisimman hyvä vastaavuus rakennerahastoihin ja maaseudun kehittämisrahastoon nähden liittymisen jälkeen.

Lisäksi artiklassa säädetään osa-alueesta I vastaavan komitean koordinointitehtävästä ja mainitaan muut komiteamenettelyyn liittyvät vakiosäännökset.

2.4.3. 12 artikla: Tukityypit

Asetuksen 12 artiklassa annetaan avoin luettelo tukityypeistä ja niihin käytettävistä välineistä.

Kyseisen 12 artiklan 1 kohdassa toistetaan varainhoitoasetuksen täytäntöönpanosääntöjen 231 artikla, jossa luetellaan tiettyjä rahoituskelpoisia toimia.

Kyseisen 12 artiklan 2 kohdassa selvitetään, että tiettyjä onnistuneita välineitä, jotka on suunniteltu ehdokasmaiden avuksi yhteisön säännöstön omaksumisessa ja täytäntöönpanossa (kuten kummitoiminta ja teknisen avun tiedonvaihtotoimisto TAIEX), käytetään edelleen tämän asetuksen edunsaajien avustamiseksi.

Asetuksen 13 artiklassa annetaan toimintabudjetista rahoitettavien tukitoimien avoin luettelo, ja siinä luetellaan erityisesti ne menot, jotka kuuluisivat nyttemmin poistuneen BA-budjettikohdan piirin. Siinä pyritään kattamaan myös rakennerahastoista ja maaseudun kehittämisrahastosta annetuissa asetuksissa säädetyt tukitoimet, jotta toimia ja tukikelpoisuutta voitaisiin erityisesti osa-alueiden III–V osalta edelleen yhdenmukaistaa.

2.4.4. 14 artikla: Tuen täytäntöönpano

Tämän säännöksen perustana ovat varainhoitoasetuksen II osan 4 osastossa, erityisesti 163 ja 166 artiklassa sekä 167 artiklan 2 kohdassa säädetyt puitteet.

Asetuksen 14 artiklassa säädetäänkin komission ja edunsaajamaan suhteita koskevista yleisistä puitteista. Artikla tarjoaa perustan yhteisön tuen täytäntöönpanolle. Tätä koskevat yksityiskohtaiset säännökset olisi jätettävä täytäntöönpanosääntöihin. Tukisuhteen aluksi olisi tehtävä vakiomuotoiset puitesopimukset, joihin sisältyy yleisiä täytäntöönpanosääntöjä ja joissa säädetään perusrakenteista ja -säännöistä (esim. täytäntöönpanevat elimet, rahoitusvirrat, toimet petosten torjumiseksi jne.). Mahdollisuuksien mukaan olisi yhdenmukaistettava kaikkia eri osa-alueita koskevat säännöt, mutta tarvittaessa olisi myös voitava tehdä sopimuksia, joihin sisältyy yksittäisiä osa-alueita koskevia erityissääntöjä, mikä mahdollistaa esim. eri osa-alueiden hajauttamisen vaihtelevissa määrin.

2.4.5. 15 artikla: Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen

Asetuksen 15 artiklan säännöksillä komissiolle annetaan valtuudet tehdä tarvittavat kahdenväliset sopimukset yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi. Tätä koskevat yksityiskohtaiset säännökset annetaan varainhoitoasetuksessa ja varainhoitoasetuksen täytäntöönpanosäännöissä. Niistä on kuitenkin tehtävä erityissopimukset edunsaajamaiden kanssa, koska, toisin kuin jäsenvaltioita, näitä maita ei sido Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklassa säädetty periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä yhteisön päämäärään, eikä myöskään mainitusta artiklasta johdettu yhteisön säännöstö.

Jotta moitteettoman varainhoidon periaate täyttyisi, tällaisiin puitesopimuksiin olisi sisällytettävä seuraavia seikkoja: säännöksiä, joilla määritellään petoksen ja väärinkäytöksen käsitteet, rahoitusvalvonnan toimenpiteitä, joita sopimusviranomainen, komissio ja tilintarkastustuomioistuin voivat toteuttaa, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) annettava mahdollisuus tehdä tarkastuksia, jotka vastaavat asetuksessa (EY) N:o 2158/96 säädettyjä paikalla suoritettavia tarkastuksia, sopimusviranomaista koskeva velvoite toteuttaa korruptiota ehkäiseviä toimenpiteitä, menettely, jonka mukaisesti epäillyistä petoksista ja väärinkäytöksistä ilmoitetaan komissiolle, menettely, jolla tilit tarkastetaan ja hyväksytään, jos käytetään hajautettua hallintoa, hallinnollisten ja taloudellisten sanktioiden käyttö (myös epäluotettavien ehdokkaiden ja tarjoajien poissulkeminen) sekä komission päätösten täytäntöönpantavuus saatavien takaisinperimiseksi, kun käytetään keskitettyä hallintoa.

2.4.6. 16 artikla: Osallistumista ja alkuperää koskevat säännöt, tukikelpoisuus

EU:n jäsenvaltioiden, Euroopan talousalueen ja IPA- ja ENPI-asetusten edunsaajamaiden luonnolliset ja oikeushenkilöt sekä kansainväliset järjestöt voivat osallistua tarjouskilpailuihin ja sopimuksiin. Tarvikkeiden alkuperän osalta noudatetaan samoja sääntöjä. Osallistumismahdollisuus voidaan avata myös muille vastavuoroisuuden pohjalta. Lisäksi on varauduttu mahdollisuuteen myöntää poikkeus asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

Asetuksen 16 artiklan 1–6 kohdassa toistetaan tarkasti, tosin hieman lyhennettynä, yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamista koskevan asetusluonnoksen teksti. Mainitun asetuksen periaatteet toistetaan tässä yhteydessä, koska asetus ei ole vielä tullut voimaan ja siitä voidaan lopulta joutua luopumaan, jolloin sen sijaan omaksutaan toimintatapa, jossa tällaiset säännökset integroidaan ulkomaanavun uusiin välineisiin.

Luonnolliset henkilöt (tai luonnollisten henkilöiden ryhmät, kuten kansalaisjärjestöt) mainitaan erikseen tuen mahdollisina vastaanottajina. Tähän on syynä varainhoitoasetuksen 114 artikla, jolla muutoin suljettaisiin pois tämä mahdollisuus ainakin keskitetysti hallinnoiduissa ohjelmissa. Koska pienhankeohjelman (SPP) kaltaiset ohjelmat ovat osoittautuneet erittäin onnistuneiksi välineiksi aiemmassa liittymistä valmistelevassa strategiassa, tällaisen mahdollisuuden säilyttäminen vaikuttaa toivottavalta.

Tätä yksittäistä viittausta lukuun ottamatta asetuksessa ei täsmennetä mahdollisia lopullisia edunsaajia. Tässä noudatetaan varainhoitoasetuksen logiikkaa, jonka mukaan yhteisön tuki on toimintasuuntautunutta eikä edunsaajasuuntautunutta. Yhteisön tuen edunsaaja voi toisin sanoen olla kuka hyvänsä, kunhan edunsaaja edistää toiminnallaan tavoitellun päämäärän saavuttamista.

2.4.7. 17 artikla: Tuen keskeyt täminen

Asetuksen 17 artiklassa säädetään yhteisön tuen myöntämistä koskevasta muuttumattomuuslausekkeesta (clausula rebus sic stantibus), ja siinä annetaan neuvostolle valta tehdä – komission ehdotuksesta – tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia, jos edunsaajamaa loukkaa demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen oikeuksien kaltaisia perusperiaatteita tai jos edistyminen Eurooppa-kumppanuuden tai liittymiskumppanuuden osalta on riittämätöntä. Länsi-Balkanin maiden osalta artiklan 2 kohdassa toistetaan erityisehdot, jotka tähän mennessä on annettu asetuksen (EY) N:o 2666/2000 5 artiklan 2 kohdassa (Cards-asetus).

2.5. IV osasto : Siirtymäsäännökset ja loppusäännökset

2.5.1. 18 artikla: Edunsaajamaan asema

Asetuksen 18 artiklassa säädetään yksinkertaistetusta menettelystä, jolla asetusta voidaan muuttaa edunsaajamaan aseman osalta. Kun kyseessä on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artikla, jonka nojalla neuvosto on yksimielisesti päättänyt myöntää hakijan aseman edunsaajamaalle, se voi tämän jälkeen muuttaa tämän asetuksen liitteitä tekemällä yksinkertaisen määräenemmistöpäätöksen. Neuvoston ei siis tarvitse ryhtyä täysimittaiseen lainsäädäntöprosessiin, mikä edellyttäisi tämän asetuksen virallista muuttamista toisella asetuksella.

2.5.2. 19 artikla: Eri välineiden suhteita koskeva säännös

Asetuksen 19 artiklassa sallitaan muissa maantieteellisesti määritellyissä ulko maanavun välineissä säädetyn vastavuoroisuuden pohjalta tapahtuva osallistuminen muulta oikeusperustalta toteutettaviin ohjelmiin, jos alueellinen, rajatylittävä, ylikansallinen tai maailmanlaajuinen toimintatapa tarjoaa lisäarvoa.

2.5.3. 20 artikla: Siirtymäsäännökset

Asetuksen 20 artiklalla kumotaan Phare-asetus, CBC-asetus, koordinointiasetus, Ispa-asetus, Sapard-asetus, Kyprosta/Maltaa koskeva asetus sekä Turkkia koskeva asetus. Cards-asetusta ei tarvitse kumota, koska sen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2006. Säännöksillä pyritään helpottamaan siirtymistä tukivälineestä toiseen (tärkeintä Cards-asetuksen ja Turkin kohdalla) sekä varmistamaan, että kumottuja asetuksia voidaan edelleen käyttää käynnissä olevan tukitoiminnan oikeusperustana.

2.5.4. 21 artikla: Voimaantulo.

Tämän asetuksen on tarkoitus tulla voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä, mutta sitä sovelletaan vasta 1. tammikuuta 2007 alkaen. Tämän viivästyksen syynä on se, että kumottavia asetuksia tarvitaan nykyisten rahoitusnäkymien loppuun asti, mutta uusi asetus voi samalla jo toimia oikeusperustana täytäntöönpanosääntöjen laatimista ja niistä päättämistä varten, mikä olisikin tehtävä mahdollisimman pian.

2004/0222 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

liittymistä valmistelevasta tukivälineestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 181 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

sekä katsoo seuraavaa:

Yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan avun tehokkuuden lisäämiseksi on suunniteltu uusia puitteita tuen suunnittelulle ja tarjoamiselle. Euroopan parlamentin ja neuvoston [..] päivänä [..]kuuta antamalla asetuksella (EY) N:o ..... (täydennetään) pyritään luomaan kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön väline. Euroopan parlamentin ja neuvoston [..] päivänä [..]kuuta [..] antamalla asetuksella (EY) N:o..... (täydennetään) otetaan käyttöön eurooppalainen naapuruuden- ja kumppanuuden väline. Tämän asetuksen aiheena on kolmas yleinen tukiväline, jolla annetaan tukea Euroopan ulkomaan avun politiikoille.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa todetaan, että unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien periaatteita.

Helsingissä vuonna 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto otti vastaan Turkin tasavallan esittämän hakemuksen Euroopan unionin jäseneksi, ja liittymistä valmistelevaa tukea on tarjottu Turkin tasavallalle vuodesta 2002.

Santa Maria da Feirassa 20 päivänä kesäkuuta vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto[3] korosti, että Länsi-Balkanin maat ovat mahdollisia Euroopan unionin jäsenehdokkaita.

Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto[4] muistutti päätelmistä, jotka se oli tehnyt Kööpenhaminassa joulukuussa 2002 ja Brysselissä maaliskuussa 2003, ja toisti aikovansa tukea vakaasti, täysimääräisesti ja tehokkaasti Länsi-Balkanin maiden lähentymistä Eurooppaan sekä totesi, että niistä tulee Euroopan unionin erottamaton osa, kun ne täyttävät asetetut kriteerit.

Thessalonikissa vuonna 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi myös, että vakautus- ja assosiaatioprosessi muodostaa yleiset puitteet Länsi-Balkanin maiden Eurooppa-politiikalle aina niiden liittymiseen asti.

Thessalonikissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä koskevassa päätöslauselmassaan Euroopan parlamentti tunnusti, että kaikki Länsi-Balkanin maat etenevät kohti liittymistä, mutta korosti samalla, että kutakin maata olisi arvioitava sen omien ansioiden mukaan.[5]

Kaikkia Länsi-Balkanin maita voidaan näin olleen pitää mahdollisina ehdokasmaina, mutta olisi kuitenkin selkeästi erotettava toisistaan varsinaiset ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat.

Brysselissä 17 ja 18 päivänä kesäkuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto suositteli liittymisneuvottelujen aloittamista Kroatian kanssa.[6]

Yhteisön tuen johdonmukaisuuden turvaamiseksi ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille olisi myönnettävä tukea johdonmukaisissa puitteissa, joissa otetaan huomioon aiemmista liittymistä edeltävistä tukivälineistä sekä asetuksesta (EY) N:o 2666/2000 saadut kokemukset.

Ehdokasmaille sekä mahdollisille ehdokasmaille myönnettävällä tuella olisi edelleenkin tuettava näiden maiden pyrkimyksiä, jotka liittyvät kansanvaltaisten instituutioiden ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen, kansalaisyhteiskunnan kehityksen tukemiseen ja alueellisen yhteistyön sekä eheytyksen ja uudelleenrakentamisen edistämiseen, ja tuella olisi edistettävä kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä näissä maissa, minkä vuoksi se olisi suunnattava erilaisiin toimenpiteisiin instituutioiden kehittämiseksi.

Ehdokasmailla annettava tuki olisi lisäksi kohdistettava yhteisön säännöstön täysimittaiseen omaksumiseen ja täytäntöönpanoon, ja sen avulla olisi erityisesti valmistettava ehdokasmaita yhteisön maatalous- ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon.

Mahdollisille ehdokasmaille myönnettävään tukeen voi sisältyä jonkinasteinen lähentyminen yhteisön säännöstöön sekä investointihankkeille annettavaa tukea.

Tuen perustana olisi oltava kattava monivuotinen strategia, jossa otetaan huomioon vakautus- ja assosiaatioprosessin sekä liittymistä valmistelevan prosessin painopistealueet.

Siirtymävaiheen tukea ja instituutioiden kehittämistä sekä alueellista ja rajatylittävää yhteistyötä käsittelevien osa-alueiden olisi katettava kaikki edunsaajamaat, jotta voitaisiin tukea niiden siirtymävaihetta ja lähentymisprosessia Euroopan unioniin nähden ja rohkaista niiden välistä alueellista yhteistyötä.

Aluekehityksen, henkilöstövoimavarojen ja maaseudun kehittämisen osa-alueiden olisi katettava ainoastaan tunnustetut ehdokasmaat, jotta voitaisiin helpottaa niiden valmistautumista liittymisen jälkeiseen aikaan ja erityisesti yhteisön koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoon.

Tukea olisi hallinnoitava asetukseen (EY) N:o 1605/2002 sisältyvien, yhteisön ulkomaanapua koskevien sääntöjen mukaisesti ja hyödyntäen liittymistä valmistelevassa prosessissa arvokkaiksi osoittautuneita rakenteita, kuten hajautettua hallintoa, kummitoimintaa ja teknisen avun tiedonvaihtotoimistoa, mutta myös innovatiivisia toimintatapoja, kuten täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden välityksellä hallinnointivastuun jakamalla, olisi voitava käyttää, kun kyse on Euroopan unionin ulkorajojen yli suuntautuvista rajatylittävistä ohjelmista.

Siirtymävaiheen tukea ja instituutioiden kehittämistä koskevan osa-alueen sekä alueellista ja rajatylittävää yhteistyötä koskevan osa-alueen täytäntöönpanon edellyttämät toimet ovat hallintotoimenpiteitä, jotka liittyvät talousarviovaikutuksiltaan merkittävien ohjelmien täytäntöönpanoon; tämän vuoksi niistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivän kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti toimittamalla hallintokomitealle monivuotiset suuntaa-antavat suunnitteluasiakirjat.

Alueellisen kehittämisen osa-alueiden, henkilövoimavarojen ja maaseudun kehittämisen osa-alueiden täytäntöönpanon edellyttämät toimet ovat läheisessä yhteydessä rakennerahastojen toimintatapoihin, ja niistä olisi tämän vuoksi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivän kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti osittain neuvoa-antavien komiteoiden ja hallintokomiteoiden kautta, jotta voitaisiin mahdollisimman paljon hyödyntää rakennerahastoissa käytettäviä päätöksentekomenettelyitä.

Jos komissio panee tämän päätöksen täytäntöön keskitettyä hallintoa käyttäen, se pyrkii mahdollisimman tarkoin turvaamaan Euroopan yhteisön taloudelliset edut, erityisesti soveltamalla tähän liittyviä yhteisön säännöstön sääntöjä ja normeja, ja jos komissio panee tämän päätöksen täytäntöön jotakin muuta hallintotapaa käyttäen, Euroopan yhteisön taloudelliset edut olisi turvattava tekemällä täytäntöönpanosopimuksia, joihin sisältyy näiltä osin riittävät vakuudet.

Tarjouskilpailujen ja sopimusten osallistumiskelpoisuutta koskevat säännöt sekä tarvikkeiden alkuperää koskevat säännöt olisi määritettävä avun sidonnaisuuksien purkamiseen liittyvien, Euroopan unionissa viime aikoina tapahtuneiden muutosten mukaisesti, mutta niihin olisi jätettävä riittävästi joustavuutta, jotta alalla tapahtuviin muutoksiin voidaan reagoida.

Jos edunsaajamaa rikkoo Euroopan unionin perustana olevia periaatteita tai se ei edisty riittävästi Kööpenhaminan perusteisiin ja Eurooppa-kumppanuudessa tai liittymiskumppanuudessa määritettyihin ensisijaisiin tavoitteisiin nähden, neuvoston on komission ehdotuksen pohjalta voitava toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Olisi myös säädettävä neuvoston mahdollisuudesta muuttaa tätä asetusta yksinkertaistetulla menettelyllä siltä osin, joka koskee edunsaajamaan sijoittumista liitteeseen 1 tai 2.

Kahdesta muusta ulkomaanavun alueellisesta välineestä hyötyvien maiden olisi vastavuoroisuuden pohjalta voitava osallistua tämän asetuksen mukaisiin toimiin, jos näin saavutetaan lisäarvoa kyseisen toimen alueellisen, rajatylittävän, kansainvälisen tai maailmanlaajuisen luonteen vuoksi.

Koska tämän tukivälineen mukaiset toimet liittyvät asteittaiseen lähentymiseen Euroopan unionin normien ja politiikkojen sekä tarvittaessa myös yhteisön säännöstön osalta ja koska niiden tavoitteena on unionin jäsenyys, toimia ei voida riittävissä määrin käsitellä jäsenvaltioiden tasolla, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan 2 kohdan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Koska tästä välineestä suunnitellut toimet rajoittuvat siihen, mikä on tarpeen edunsaajamaiden auttamiseksi asteittain lähentymään Euroopan unionin standardeja ja politiikkoja, erityisesti unioniin liittymistä varten, ne ovat EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan 2 kohdan suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

Kun perustetaan uusi järjestelmä liittymistä valmistelevaa yhteisön tukea varten, on tarpeen kumota taloudellisen tuen myöntämisestä Unkarin tasavallalle ja Puolan kansantasavallalle 18 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3906/89[7], Phare-ohjelman yhteydessä täytäntöönpantavasta rajatylittävän yhteistyön ohjelmasta 18 päivänä joulukuuta 1998 annettu komissio asetus (EY) N:o 2760/98[8], Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneille valtioille osana liittymistä edeltävää strategiaa annettavan tuen yhteensovittamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 3906/89 muuttamisesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1266/1999[9], liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1267/1999[10], yhteisön tuesta maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskeville liittymistä valmisteleville toimenpiteille jäsenyyttä hakeneissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa liittymistä edeltävänä aikana 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1268/1999[11], Kyproksen tasavallan ja Maltan tasavallan liittymistä valmistelevan strategian mukaisten toimien toteuttamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 555/2000[12], Albanialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Kroatialle, Jugoslavian liittotasavallalle ja entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle annettavasta avusta ja asetuksen (EY) N:o 1628/96 kumoamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 3906/89 ja (ETY) N:o 1360/90 sekä päätösten 97/256/EY ja 1999/311/EY muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2666/2000[13] ja liittymistä valmistelevasta rahoitustuesta Turkille ja asetusten (ETY) N:o 3906/89, (EY) N:o 1267/1999, (EY) N:o 1268/1999 ja (EY) N:o 555/2000 muuttamisesta 17 päivänä joulukuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2500/2001[14],

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO: YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla Edunsaajat ja yleistavoite

Yhteisö tukee liitteissä lueteltuja maita, kun ne Euroopan unionin jäsenyyttä varten asteittain lähentyvät unionin standardeja ja politiikkoja ja tarvittaessa myös yhteisön säännöstöä.

2 artikla Soveltamisala

(1) Tukea käytetään soveltuvin osin seuraavien alojen hyväksi:

(a) kansanvaltaisten instituutioiden ja oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen;

(b) julkishallinnon uudistaminen, myös sellaisen järjestelmän perustaminen, joka mahdollistaa tuen hallinnoinnin hajauttamisen edunsaajamaalle asetuksessa (EY) N:o 1605/2002[15] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

(c) talousuudistus;

(d) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tukeminen ja suojelu sekä vähemmistöjen oikeuksien entistä parempi kunnioittaminen;

(e) kansalaisyhteiskunnan kehittäminen;

(f) eheytys, luottamusta rakentavat toimenpiteet ja uudelleenrakentaminen;

(g) alueellinen ja rajatylittävä yhteistyö.

(2) Liitteessä 1 luetelluissa maissa tukea käytetään myös seuraavilla aloilla:

(a) asteittainen lähentyminen yhteisön säännöstöön;

(b) yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehittäminen.

(3) Liitteessä 2 luetelluissa maissa tukea käytetään erityisesti seuraavien alojen hyväksi:

(a) yhteisön säännöstön omaksuminen ja täytäntöönpano;

(b) politiikan suunnittelun tukeminen sekä valmistautuminen yhteisön yhteisen maatalous- ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon ja hallinointiin.

3 artikla Osa-alueet

(1) Tuki suunnitellaan ja pannaan täytäntöön seuraavina osa-alueina:

(a) Siirtymävaiheen tuki ja instituutioiden kehittäminen;

(b) alueellinen ja rajatylittävä yhteistyö;

(c) alueellinen kehitys;

(d) henkilövoimavarojen kehittäminen;

(e) maaseudun kehittäminen.

(2) Komissio varmistaa eri osa-alueilla myönnettävän tuen yhteensovittamisen ja johdonmukaisuuden.

(3) Komissio antaa tämän asetuksen täytäntöönpanosäännöt 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos tällaiset säännöt koskevat tämän asetuksen 7–9 artiklan täytäntöönpanoa, on ensin kuultava kyseisestä osa-alueesta vastaavia komiteoita noudattaen päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä menettelyä ja sen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4 artikla Tuen puitteet ja varojen myöntäminen

(1) Komissio laatii strategisen lähestysmistavan pohjalta ja rahoitusnäkymät sekä Eurooppa-kumppanuudet ja liittymiskumppanuudet huomioon ottaen suuntaa-antavat monivuotiset puitteet, joissa varat jaetaan osa-alueittain ja maittain sekä tarvittaessa myös aiheittain. Ne tarkistetaan vuosittain ottaen huomioon tietyt objektiiviset perusteet, kuten vastaanottokyky, tarvearviointi, ehtojen noudattaminen ja hallinnolliset valmiudet. Niitä tarkistetaan tarvittaessa myös vakautusvälineen perustamista koskevan asetuksen nojalla toteutettavien poikkeuksellisten tukitoimenpiteiden tai siirtymävaiheen ohjelmien yhteydessä. Jäsenvaltioiden kanssa tehtävään rajatylittävään yhteistyöhön myönnettävien varojen on määrältään vähintäänkin vastattava Euroopan aluekehitysrahastosta myönnettävää rahoitusta.

(2) Komissio antaa vuosittain suuntaa-antavat monivuotiset puitteet tiedoksi neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

(3) Liitteessä 1 lueteltujen maiden saama tuki perustuu Eurooppa-kumppanuuksiin. Tuen suunnittelun perustana ovat yhdet yhtenäiset maa- ja osa-aluekohtaiset puitteet, jotka kattavat kunkin valtion tilanneanalyysissä määritellyt painopisteet, joihin yhdentymisessä Euroopan unioniin on keskityttävä; näissä on otettava huomioon Eurooppa-neuvoston määrittämät perusteet sekä edistyminen vakautus- ja assosiaatiosopimusten täytäntöönpanossa, alueellinen yhteistyö mukaan luettuna.

(4) Liitteessä 2 lueteltujen maiden saama tuki on perustuu liittymiskumppanuuksiin. Tuen suunnittelun perustana ovat yhdet yhtenäiset maa- ja osa-aluekohtaiset puitteet, jotka kattavat kunkin valtion tilanneanalyysissä määritellyt painopisteet, joihin yhdentymisessä Euroopan unioniin on keskityttävä; näissä on otettava huomioon poliittiset ja taloudelliset perusteet sekä edistyminen yhteisön säännöstön omaksumisesa ja täytäntöönpanossa.

II OSASTO: ERI OSA-ALUEITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

5 artikla Siirtymävaiheen tuen ja instituutioiden kehittämisen osa-alue

(1) Siirtymävaiheen tukea ja instituutioiden kehittämistä koskevalla osa-alueella autetaan liitteessä 1 ja 2 lueteltuja maita saavuttamaan 2 artiklassa asetetut tavoitteet.

(2) Tuella voidaan muun muassa rahoittaa valmiuksien ja instituutioiden kehittämistä sekä investointeja, jos viimeksi mainittu ei kuulu tämän asetuksen 6–9 artiklan piiriin.

(3) Tämän osa-alueen tuella voidaan myös tukea liitteissä 1 ja 2 lueteltujen maiden osallistumista yhteisön ohjelmiin ja virastoihin.

6 artikla Alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön osa-alue

(1) Alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön osa-alueella voidaan tukea liitteissä 1 ja 2 lueteltujen maiden alueellista, rajatylittävää sekä tarvittaessa kansainvälistä ja alueidenvälistä yhteistyötä, joka toteutetaan näiden maiden kesken sekä näiden maiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä.

(2) Tällaisen yhteistyön tavoitteena on oltava vakauden, turvallisuuden ja vaurauden edistäminen kaikkien osallistuvien maiden yhteisen edun mukaisesti sekä niiden sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen tukeminen.

(3) Yhteistyö on tarvittaessa koordinoitava muiden sellaisten välineiden kanssa, joilla tehdään rajatylittävää, kansanvälistä ja alueidenvälistä yhteistyötä. Kun kyseessä on rajatylittävä yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa, tämän osa-alueen on katettava alueita kyseisen rajan tai kyseisten rajojen kummallakin puolella.

(4) Tässä artiklassa annettujen tavoitteiden asettamissa rajoissa tältä osa-alueelta voidaan muun muassa rahoittaa valmiuksien ja instituutioiden kehittämistä sekä investointeja.

7 artikla Aluekehityksen osa-alue

(1) Aluekehityksen osa-alueelta tuetaan liitteessä 2 lueteltujen maiden politiikan suunnittelua sekä valmistautumista yhteisön koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon ja hallintaan, erityisesti valmisteluja Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa varten.

(2) Sillä voidaan erityisesti edistää asetuksen [(EY) N:o 1783/1999[16]] ja asetuksen [(EY) N:o 1164/1994[17]] mukaisten toimien rahoitusta.

8 artikla Henkilövoimavarojen kehittämisen osa-alue

(1) Henkilövoimavarojen kehittämisen osa-alueelta tuetaan liitteessä 2 lueteltujen ehdokasmaiden politiikan suunnittelua sekä valmistautumista yhteisön koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon ja hallintaan, erityisesti valmisteluja Euroopan sosiaalirahastoa varten.

(2) Sillä voidaan erityisesti edistää asetuksen [(EY) N:o 1784/1999[18]] mukaisten toimien rahoitusta.

9 artikla Maaseudun kehittämisen osa-alue

(1) Maaseudun kehittämisen osa-alueelta tuetaan liitteessä 2 lueteltuja ehdokasmaita politiikan suunnittelussa sekä valmistautumisessa yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon ja hallintoon. Sillä on erityisesti edistettävä maatalousalan ja maaseudun kestävää sopeutumista ja ehdokasmaiden valmistautumista yhteistä maatalouspolitiikkaa ja siihen liittyviä toimintalinjoja koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon.

(2) Sillä voidaan erityisesti edistää asetuksen [(EY) N:o 1257/1999[19]] mukaisten toimien rahoitusta.

III OSASTO: HALLINNOINTI JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

10 artikla Tuen hallinnointi, kertomukset

(1) Tämän asetuksen täytäntöönpanosta vastaa komissio, joka toimii 11 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(2) Tämän asetuksen mukaiset toimet on pantava täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1605/2002[20] mukaisesti. Yhteisön rahoitusta voidaan myöntää erityisesti komission ja edunsaajamaan välisinä rahoitussopimuksina, kansallisten tai kansainvälisten julkisen sektorin elinten tai toiminnan toteuttamisesta vastaavien luonnollisten tai oikeushenkilöiden kanssa tehtävinä hankinta- tai tukisopimuksina taikka työsopimuksina. Tämän asetuksen 6 artiklan mukaisissa, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavissa rajatylittävissä ohjelmissa tehtävien täytäntöönpano siirretään pääsääntöisesti jäsenvaltioille, jolloin niitä hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asetuksen (EY) N:o 1605/2002 soveltuvien säännösten mukaisesti. Jos hallinto toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, hallinnoinnista vastaavan viranomaisen on toimittava neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti.

(3) Komissio voi vastaanottaa ja hallinnoida myös varoja, jotka on saatu muilta avunantajilta asetuksen 1605/2002 18 artiklan mukaisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, kun tarkoituksena on toteuttaa toimia yhdessä näiden avunantajien kanssa.

(4) Komissio voi asetuksen (EY) N:o 1605/2002 54 artiklan mukaisesti päättää tehtävien uskomisesta viranomaisen hoidettavaksi ja erityisesti talousarvion täytäntöönpanotehtävien antamisesta mainitun asetuksen 54 artiklan 2 kohdassa luetelluille elimille. Mainitun asetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määritellyille elimille voidaan antaa viranomaisen tehtäviä, jos ne ovat asemaltaan tunnustetusti kansainvälisiä, noudattavat kansainvälisesti tunnustettuja hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja ovat viranomaisvalvonnassa.

(5) Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin useiden vuosien ajalle.

(6) Komissio lähettää joka vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tällä välineellä toteutetuista yhteisön tuista. Kertomus sisältää tiedot vuoden aikana rahoitetuista toimista ja seurantatyön päätelmistä, ja siinä arvioidaan tuen toteuttamisella saadut tulokset.

11 artikla Komiteat

(1) Komissiota avustavat seuraavat komiteat, jotka muodostuvat jäsenvaltioiden edustajista ja joiden puheenjohtajana on komission edustaja.

(a) Perustetaan siirtymävaiheen ja instituutioiden kehittämistä käsittelevä komitea, joka antaa lausunnon 5 ja 6 artiklan yhteydessä laadituista monivuotisista suuntaa-antavista suunnitteluasiakirjoista Eurooppa-kumppanuuksissa ja liittymiskumppanuuksissa määritettyjen strategisten toimintatapojen ja ensisijaisten tavoitteiden pohjalta. Tähän artiklaan viitattaessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä kyseisen päätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kuusi viikkoa. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

(b) Asetuksen (EY) N:o 1260/1999[21] 47 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti perustetun komitean on annettava mainitussa asetuksessa vahvistettujen sääntöjen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti lausunto 7 artiklan yhteydessä myönnettävästä tuesta.

(c) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 147 artiklan mukaisesti perustetun komitean on annettava asetuksessa (EY) N:o 1260/1999[22] vahvistettujen sääntöjen ja erityisesti sen 49 artiklan mukaisesti lausunto 8 artiklan yhteydessä myönnettävästä tuesta.

(d) Asetuksen (EY) N:o 1260/1999[23] 47 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1258/1999[24] 11 artiklan mukaisesti perustettujen komiteoiden on annettava mainituissa asetuksissa vahvistettujen sääntöjen ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 1260/1999 47 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 1258/1999 12 15 artiklan mukaisesti lausunto 9 artiklan yhteydessä myönnettävästä tuesta.

(2) Instituutioiden kehittämistä käsittelevä komitea on vastuussa tuen koordinoinnista tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

(3) Euroopan investointipankkia edustava tarkkailija osallistuu komiteoiden istuntoihin investointipankkia koskevien kysymysten osalta.

12 artikla Tukityypit

(1) Tämän asetuksen nojalla voidaan antaa tukea muun muassa investointirahoituksena, hankintasopimuksina, avustuksina, korkotuet mukaan luettuina, erityislainoina, lainatakuina, rahoitustukena, talousarviotukena sekä muina talousarviotuen erityismuotoina, ja tuella voidaan osallistua kansainvälisten rahoituslaitosten tai alueellisten kehityspankkien pääomaan. Budjettituen edellytyksenä on, että kumppanimaan julkisen rahoituksen hallinto on riittävän avointa, luotettavaa ja tehokasta sekä se, että maassa on käytössä hyvin määritellyt alakohtaiset tai makrotalouden toimintalinjat, joilla on kansainvälisten rahoituslaitosten hyväksyntä.

(2) Tuki voidaan myös toteuttaa hallinnollisina yhteistyötoimenpiteinä, joihin osallistuu jäsenvaltioista lähetettyjä julkisen sektorin asiantuntijoita. Tällaiset hankkeet on pantava täytäntöön komission antamien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

13 artikla Tuen täytäntöönpano

Tukea voidaan myös käyttää sellaisten kustannusten kattamiseen, jotka liittyvät ohjelman hallinnon ja sen tavoitteiden saavuttamisen kannalta välittömästi tarpeellisiin valmisteluihin, seurantaan, valvontaan, tarkastuksiin ja arviointiin; tällaisia ovat erityisesti tutkimuksiin, kokouksiin, viestintään ja tiedotukseen ja tietojenvaihtoon tarkoitettuihin tietoteknisiin verkostoihin liittyvät menot sekä kaikki muut menot, jotka johtuvat sellaisesta hallinnollisesta ja teknisestä avusta, jota komissio käyttää ohjelman hallinnoinnissa. Tämä kattaa myös hallinnollisen tuen kustannukset, kun ohjelman hallinnointia siirretään EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitseviin komission lähetystöihin.

14 artikla Tuen täytäntöönpano

(1) Komissio ja edunsaajamaat tekevät puitesopimuksia tuen täytäntöönpanosta.

(2) Komissio ja edunsaajamaa tai sen täytäntöönpanoviranomaiset voivat tarvittaessa tehdä täydentäviä sopimuksia tuen täytäntöönpanosta.

15 artikla Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen

(1) Kaikkiin tämän asetuksen seurauksena tehtäviin sopimuksiin on sisällytettävä tiettyjä säännöksiä, joilla neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/1995, (EY, Euratom) N:o 2185/1996 ja (EY, Euratom) N:o 1073/1999 mukaisesti varmistetaan yhteisön taloudellisten etujen suoja, erityisesti petosten, korruption ja muiden väärinkäytösten varalta.

(2) Kaikissa sopimuksissa on erikseen määrättävä komission ja tilintarkastustuomioistuimen valtuudesta tarkastaa kaikkien yhteisöiltä varoja saaneiden toimeksisaajien ja alihankkijoiden tilit joko asiakirjojen perusteella tai paikalla tehtävin tarkastuksin. Niissä on myös erikseen valtuutettava komissio tekemään paikallisia tarkastuksia, kuten asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2185/1996 säädetään.

(3) Kaikissa tuen täytäntöönpanosta johtuvissa sopimuksissa on varmistettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut komission ja tilintarkastustuomioistuimen oikeudet sekä sopimuksen täytäntöönpanon aikana että sen jälkeen.

16 artikla Osallistumista ja alkuperää koskevat säännöt, tukikelpoisuus

(1) Tämän asetuksen nojalla rahoitettaviin hankinta- tai tukisopimusten tarjouskilpailuun osallistuminen on avointa kaikille perussopimusten soveltamisalaan kuuluvien Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden luonnollisille ja oikeushenkilöille.

(2) Tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavien hankinta- tai tukisopimusten tarjouskilpailu on lisäksi avoin luonnollisille ja oikeushenkilöille

- jostakin tämän asetuksen edunsaajamaasta,

- jostakin eurooppalaisen naapuruuden- ja kumppanuuden välineen edunsaajamaasta,

- jostakin Euroopan talousalueen maasta, ja

- jostakin muusta maasta, jonka osalta komissio on päättänyt taata vastavuoroisen mahdollisuuden saada yhteisön ulkomaan apua.

(3) Tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavien hankinta- tai tukisopimusten tarjouskilpailu on myös avoin kaikille kansainvälisille järjestöille.

(4) Edellä lueteltuja kansalaisuusedellytyksiä ei sovelleta asiantuntijoihin, joita ehdotetaan sopimusten myöntämismenettelyn yhteydessä.

(5) Kaikkien tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavien sopimusten nojalla hankittavien tarvikkeiden ja materiaalien on oltava peräisin yhteisöstä tai 2 kohdan mukaisesti tukikelpoisesta maasta.

(6) Komissio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sallia muista maista tulevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden osallistumisen tai muuta alkuperää olevien tarvikkeiden tai materiaalien käyttämisen.

(7) Luonnolliset henkilöt voivat saada avustuksia asetuksen (EY) N:o 1605/2002 114 artiklan mukaisesti.

17 artikla Tuen keskeyttäminen

(1) Kansanvallan, ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja perusvapauksien periaatteiden noudattaminen on olennainen tekijä tämän asetuksen soveltamisessa ja sen mukaisen tuen myöntämisessä. Yhteisön tukea Albanialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Kroatialle, entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle sekä Serbialle ja Montenegrolle koskevat myös 29 päivänä huhtikuuta 1997 annetuissa neuvoston päätelmissä määritellyt edellytykset, erityisesti tuen vastaanottajien sitoutuminen demokraattisten, taloudellisten ja institutionaalisten uudistusten toteuttamiseen.

(2) Jos edunsaajamaa ei kunnioita näitä periaatteita tai sitoumuksia, jotka sisältyvät sen Euroopan unionin kanssa tekemään kumppanuussopimukseen, tai jos sen edistyminen liittymisperusteiden saavuttamisessa on riittämätöntä, neuvosto voi komission ehdotuksesta määräenemmistöpäätöksellä toteuttaa aiheelliset toimet tämän päätöksen nojalla myönnettävän tuen osalta.

IV OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla Edunsaajamaan asema

Jos tämän asetuksen liitteessä 1 luetellulle edunsaajamaalle myönnetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla ja komission ehdotuksen pohjalta tehdyllä neuvoston määräenemmistöpäätöksellä ehdokasmaan asema, komissio siirtää kyseisen maan tämän asetuksen liitteestä 1 liitteeseen 2.

19 artikla Eri välineiden suhteita koskeva säännös

Yhteisön tuen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi komissio voi päättää, että myös muut maat ja alueet voivat hyötyä tämän asetuksen nojalla toteutettavista toimista, jos kyseinen hanke tai ohjelma on luonteeltaan alueellinen, rajatylittävä, kansainvälinen tai maailmanlaajuinen.

20 artikla Siirtymäsäännökset

(1) Kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2007 seuraavat asetukset:

- neuvoston asetus (ETY) N:o 3906/1989,

- neuvoston asetus (EY) N:o 2760/1998,

- neuvoston asetus (EY) N:o 1266/1999,

- neuvoston asetus (EY) N:o 1267/1999,

- neuvoston asetus (EY) N:o 268/1999,

- neuvoston asetus (EY) N:o 555/2000, ja

- neuvoston asetus (EY) N:o 2500/2001.

(2) Kumottuja asetuksia ja asetusta (EY) N:o 2666/2000 sovelletaan edelleen vuotta 2007 edeltävien varainhoitovuosien oikeudellisten asiakirjojen ja sitoumusten täytäntöönpanoon.

(3) Jos siirtyminen asetuksilla (ETY) N:o 3906/1989, (EY) N:o 2760/1998, (EY) N:o 1266/1999, (EY) N:o 1267/1999, (EY) N:o 1268/1999, (EY) N:o 555/2000, (EY) N:o 2666/2000 tai (EY) N:o 2500/2001 perustetusta järjestelmästä tällä asetuksella perustettuun järjestelmään edellyttää erityistoimenpiteitä, komissio päättää tällaisista toimenpiteistä tämän asetuksen 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

21 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE 1

esimerkiksi:

- Albania

- Bosnia ja Hertsegovina

- Serbia ja Montenegro

- entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

LIITE 2

esimerkiksi:

- Kroatia

- Turkki

LEGISLATIVE FINANCIAL STATEMENT

+++++ TABLE +++++

1. BUDGET LINES + HEADINGS (AS IN PDB 2005)

05 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE OF POLICY AREA ‘AGRICULTURE’

05 01 04 03 The SAPARD pre-accession Instrument – Expenditure on administrative management

05 05 SPECIAL ACCESSION PROGRAMME FOR AGRICULTURE AND RURAL DEVELOPMENT (SAPARD)

05 05 01 01 The SAPARD pre-accession Instrument

05 05 01 02 The SAPARD pre-accession Instrument – Completion of the SAPARD pre-accession assistance relating to eight applicant countries

05 49 EXPENDITURE ON ADMINISTRATIVE MANAGEMENT OF PROGRAMMES COMMITTED IN ACCORDANCE WITH THE FORMER FINANCIAL REGULATION

05 49 04 03 The SAPARD Pre-accession Instrument – Expenditure on administrative management

06 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE OF POLICY AREA ‘ENERGY AND TRANSPORT’

06 01 04 09 Intelligent energy – Europe programme (2003 to 2006): external strand – Coopener - Expenditure on administrative management

06 04 CONVENTIONAL AND RENEWABLE ENERGIES

06 04 02 Intelligent energy – Europe programme (2003 to 2006): external strand – Coopener (in part)

07 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE OF POLICY AREA ‘ENVIRONMENT’

07 01 04 05 LIFE (European Financial Instrument for the Environment – 2000 to 2006 – Operations outside Community territory – Expenditure on administrative management (in part)

07 02 GLOBAL ENVIRONMENTAL AFFAIRS

07 02 02 LIFE (European Financial Instrument for the Environment – 2000 to 2006 – Operations outside Community territory (in part)

13 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE OF POLICY AREA ‘REGIONAL POLICY’

13 01 04 02 Instrument for structural policies for pre-accession (ISPA) – Expenditure on administrative management

13 05 PRE-ACCESSION INTERVENTIONS RELATED TO THE STRUCTURAL POLICIES

13 05 01 01 Instrument for structural policies for pre-accession

13 05 01 02 Instrument for structural policies for pre-accession – Closure of pre- accession assistance relating to eight applicant countries

13 49 EXPENDITURE ON ADMINISTRATIVE MANAGEMENT OF PROGRAMMES COMMITTED IN ACCORDANCE WITH THE FORMER FINANCIAL REGULATION

13 49 04 02 Instrument for structural policies for pre-accession – Expenditure on administrative management

14 03 INTERNATIONAL ASPECTS OF TAXATION AND CUSTOMS

14 03 02 Customs co-operation and international assistance (Customs 2007) (in part)

19 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE OF POLICY AREA ‘EXTERNAL RELATIONS’

19 01 04 08 Assistance for the countries of the western Balkans – Expenditure on administrative management

19 01 04 11 Development and consolidation of democracy and the rule of law – Respect for human rights and fundamental freedoms – Expenditure on administrative management (partially)

19 04 EUROPEAN INITIATIVE FOR DEMOCRACY AND HUMAN RIGHTS (EIDHR)

19 04 02 Support for the victims of human rights’ abuses (partially)

19 04 03 Development and consolidation of democracy and the rule of law – Respect for human rights and fundamental freedoms (partially)

19 04 04 Support for the activities of international criminal tribunals and the International Criminal Court (partially)

19 07 RELATIONS WITH THE WESTERN BALKANS

19 07 01 Assistance for the countries of the western Balkans

19 07 02 Assistance to Serbia and Montenegro

19 07 03 Aid for the reconstruction of Kosovo

19 07 04 Interim civilian administrations

19 49 EXPENDITURE ON ADMINISTRATIVE MANAGEMENT OF PROGRAMMES COMMITTED IN ACCORDANCE WITH THE FORMER FINANCIAL REGULATION

19 49 04 07 Assistance for the countries of the western Balkans – Expenditure on administrative management

19 49 04 10 Development and consolidation of democracy and the rule of law – Respect for human rights and fundamental freedoms – Expenditure on administrative management (partially)

22 01 ADMINISTRATIVE EXPENDITURE ON POLICY AREA ‘ENLARGEMENT’

22 01 04 01 Pre-accession assistance for countries of central and eastern Europe – Expenditure on administrative management

22 01 04 02 Pre-accession strategy for Turkey – Expenditure on administrative management

22 01 04 03 Phasing-out of pre-accession assistance for new Member States – Expenditure on administrative management

22 01 04 05 Technical Assistance Information Exchange Office (TAIEX) actions in the framework of the pre-accession instruments – Expenditure on administrative management

22 02 PRE-ACCESSION ASSISTANCE INSTRUMENTS

22 02 01 Pre-accession assistance for countries of central and eastern Europe

22 02 02 Cross-border co-operation for central and eastern Europe

22 02 03 Completion of the Phare pre-accession assistance

22 02 04 01 Pre-accession assistance for Turkey

22 02 04 02 Completion of the former co-operation with Turkey

22 02 05 Pre-accession assistance for Malta and Cyprus

22 02 06 Technical Assistance Information Exchange Office (TAIEX) actions in the framework of the pre-accession instruments

22 02 07 Impact of enlargement in EU border regions – Preparatory actions

22 02 08 Subsidy for organising traineeships for young diplomats from the applicant countries

22 02 09 Pilot project on demining activities in Cyprus

22 02 10 Pre-accession multi-country horizontal programmes

22 04 INFORMATION AND COMMUNICATION STRATEGY

22 04 01 Prince - Information and communication strategy

22 49 EXPENDITURE ON ADMINISTRATIVE MANAGEMENT OF PROGRAMMES COMMITTED IN ACCORDANCE WITH THE FORMER FINANCIAL REGULATION

22 49 04 01 Pre-accession assistance for countries of central and eastern Europe – Expenditure on administrative management

22 49 04 02 Pre-accession assistance for Turkey – Expenditure on administrative management

22 49 04 03 Pre-accession strategy for Malta and Cyprus – Expenditure on administrative management

In addition, under title 4 (Employment and social affairs), a new chapter will have to be created to host the Human Resources Development Component of the IPA, with a corresponding “support administrative expenditure” item in the article 04 01 04 XX.

2. OVERALL FIGURES

2.1. Total allocation for action (Part B): € million for commitment

€ 14 653 million euros

2.2. Period of application:

2007-2013

(start and expiry years)

2.3. Overall multi-annual estimate of expenditure: (current prices)

(a) Schedule of commitment appropriations/payment appropriations (financial intervention) (see point 6.1.1)

€ million

+++++ TABLE +++++

(b1) Technical and administrative assistance: of which staff (see point 6.1.2)

+++++ TABLE +++++

(b2) Technical and administrative assistance: of which support expenditure (see point 6.1.2)

+++++ TABLE +++++

+++++ TABLE +++++

(c) Overall financial impact of human resources and other administrative expenditure (see points 7.2 and 7.3)

+++++ TABLE +++++

+++++ TABLE +++++

* following years only applies to payment appropriations

2.4. Compatibility with financial programming and financial perspective

Proposal is compatible with the 2007-2013 financial programming of heading 4, as set out in the Communication from the Commission “Building our common Future: Policy challenges and Budgetary means of the Enlarged Union 2007-2013” – COM (2004) 101 of 10 February 2004.

2.5. Financial impact on revenue:

Proposal has no financial implications (involves technical aspects regarding implementation of a measure)

3. BUDGET CHARACTERISTICS

+++++ TABLE +++++

4. LEGAL BASIS

Article 181a of the Treaty

5. DESCRIPTION AND GROUNDS

5.1. Need for Community intervention

5.1.1. Objectives pursued

The Instrument is intended to facilitate the entry into the Union of those countries deemed to be candidates or potential candidates for membership. This covers Turkey and the countries of the Western Balkans.

The intention is that future candidate countries should be treated broadly the same as past candidate countries. As the countries of the Western Balkans become candidate countries, it is proposed that they will receive per capita per year about the level of assistance established in the financial perspective 2000-2006, under heading 7, for the 10 candidate countries in central and eastern Europe. For Turkey, taking into account the size and absorption capacity of the country, it is proposed that there will be a gradual increase in assistance over the period 2007-2013, towards this level. After the accession of 8 of the central and eastern European candidate countries in 2004, assistance to the remaining countries, Bulgaria and Romania, was increased by 20%, 30% and 40% over the years 2004-2006, in the run up to their planned accession in 2007. Such an enhanced level of funding is not proposed under IPA.

The Instrument will focus on two main priorities:

- helping countries to fulfil the political, economic and acquis-related criteria for membership (the Accession Criteria) and to build up administrative and judicial capacity

- helping countries prepare for EU Structural, Cohesion and Rural Development Funds (EU Funds) after accession (both by preparing the necessary structures and systems and by financing projects)

To do this, the Instrument will have five Components:

- Transition Assistance and Institution Building (both “soft”, in terms of know-how, and “hard”, in terms of physical investment) to help countries meet the Accession Criteria and improve their administrative and judicial capacity

- Regional and Cross-Border Co-operation

- Regional Development (to help prepare for Structural Funds ERDF programmes - and Cohesion Funds)

- Human Resources Development (to help prepare for Structural Funds ESF programmes)

- Rural Development (to help prepare for Agriculture and Rural Development).

There will be a clear differentiation within the Instrument between assistance to potential candidates (or “pre-candidates”), listed in Annex I of the Regulation, and to recognised candidate countries, listed in Annex II of the Regulation.

For pre-candidate countries, the assistance will consist of institution building, in particular to strengthen the Copenhagen political criteria, enhance administrative and judicial capacity and selectively promote some alignment with the acquis in areas of mutual advantage. This will be complemented by regional and cross-border co-operation, investment to promote economic and social development and other transition measures to foster stabilisation and reconciliation throughout the Western Balkans. The pre-candidate countries will, therefore, benefit only from the Transition and Institution Building Component and the Regional and Cross-border Co-operation Components of the Instrument. They will, therefore, receive a level of funding less than that proposed for candidate countries.

For the candidate countries, the full pre-accession package will apply. The institution building effort will, therefore, focus on full rather than selective alignment with the acquis, and these countries will also benefit from the other three components of the Instrument designed to help prepare candidate countries for EU Funds after accession.

The assistance to pre-candidate countries will also be designed to bring them step by step, within a coherent framework, closer to candidate country status, and ultimately membership.

Decisions on when pre-candidate countries will become candidate countries and when candidate countries will join the Union are for the European Council and this Regulation will respond to the implications of those decisions.

The objectives of this Instrument will also embrace the objectives for sustainable development outlined in COM (2004) 101final.

Specific objectives to target specific sectoral objectives for preparation for accession will be fixed for each Component.

The development and consolidation of democracy and the rule of law, and respect for human rights and fundamental freedoms constitute key objectives of the European Union’s external policies. Within the framework of the present Regulation and its geographical scope, the European Community will contribute to the implementation of operations advancing respect for human rights and fundamental freedoms, promoting and strengthening democratic processes, [including where appropriate through election observation and assistance,] and developing and consolidating the rule of law and good governance.

5.1.2 and 5.1.3 Ex post and ex ante evaluation

The Commission carried out in the second half of 2003 an extensive high-level review of the whole range of European Community external instruments, in the context of the preparation of its proposals for the new financial perspectives. The Commission established the “Peace Group” which was tasked with leading the identification of the future priorities for external relations and the instruments needed to serve those priorities. This Group functioned at both the level of the external relations Commissioners and the services. It met regularly between April and December 2003 and developed the principles, which were set out in the Communication “Building our Common Future, Policy Challenges and Budgetary Means of the Enlarged Union 2007-2013”[25]. The need to align objectives and instruments more closely to European Union values and interests was identified as being fundamentally important.

In particular, the “Peace Group” underlined that the European Union’s values, reflected by its democratic tradition, social model and integration experience, include human dignity, the rule of law, human rights, solidarity, equality between the sexes, adherence to the multilateral system of the United Nations and support, within the multilateral economic system, for regionalism as a force for development and stability. It emphasised that its interests drive the European Union to promote stable international growth founded on sustainable development. In this way it guarantees itself increasing outlets and quality jobs on competitive, open and regulated markets. Finally, the “Peace Group” recommended that the European Union promotes its values and interests by operating simultaneously as a continental power, and as a global economic and political player.

As far as external community instruments are concerned, the “Peace Group” recognised that the European Union's co-operation and assistance policy is the result of 50 years of successive sedimentation, which results in a multiplication of assistance instruments and a fragmentation of aid management both in terms of programming and implementation functions (even if recent policy and structural reforms have helped to improve coherence and consistency of the European Union's co-operation and assistance policy).

The “Peace Group” put forward that the European Union’s framework for external assistance should be rationalised and simplified by a reduction in the number of legal bases, the number of budget lines, and the number of programmes. More precisely, it recommended that:

- the complex structure of existing aid programs (EDF, ALA, MEDA, TACIS, CARDS, etc…) covering a wide range of interventions (peacekeeping and post-crisis operations; rehabilitation; economic reforms; projects; human rights programs; budgetary support) should be significantly streamlined;

- European Community and Member States policies and implementation should be harmonised.

Furthermore, the “Peace Group” underlined the following points:

- Large geographic programmes based on the principles of ownership and partnership with partner countries and regions and thematic programmes allowing for policy initiatives by the Community should be maintained;

- Strategy papers, subject to regular reviews, are the right tool to ensure overall policy coherence and to respect external policy objectives in the different areas as well as in the external aspects of internal policies;

- Resources should be allocated to partner countries according to expected and measured performances and strategy papers process, backed up by stronger analytical capabilities, should confront goals and achievements;

- Performance-based allocations do not mean increased conditionality in the traditional sense and the issue of political conditionality should be approached cautiously, on the basis of lessons drawn from experience;

- Though this is not necessarily a solution in each and every case, such concerns for results, namely the political and economic reforms in the partner countries, leads the Commission to suggest, where possible, moving further financial and technical assistance from projects towards sector programmes, budget support and macro-economic financial assistance which facilitate both the absorption by the partner country since its own budgetary procedures are used, and donors’ co-ordination as well as quick disbursement subject to compliance though.

The current proposal also takes account of the vast literature of work on development, the practice of other international and bi-lateral donors, as well as of the principles and objectives of the reform of the management of external assistance launched by the Commission in May 2000.

In addition, the inter service group which prepared this legislative proposal looked in detail at the lessons that could be learned from past pre-accession assistance, and this work is also reflected in the proposal.

5.2. Action envisaged and budget intervention arrangements

There will be two principal types of actions – one focusing on assistance to pre-candidate countries, to continue the work started under CARDS and to help prepare them for candidate country status and one focusing on candidate countries, to help prepare them for membership of the Union.

The detailed planning of these actions will fall within a Reinforced Pre-accession Strategic Approach. This will start with the system of European Partnerships and Annual Reports, introduced for pre-candidate countries, and of Accession Partnerships and Regular Reports, in place for candidate countries. From these a multi-annual framework, to be reviewed annually, with an allocation of funds by Component and by country will be prepared. These allocations will be made on the basis of certain criteria, whilst providing for flexibility to adapt to the specific pre-accession needs of the individual countries.

As set out in the thematic strategy, measures receiving Community support in pursuit of the present Regulation’s objectives in the field of promoting democratisation and the rule of law, and respect for human rights and fundamental freedoms shall include

- pertinent global, regional and country projects and programmes of local and EU non-governmental and civil society based organisations,

- co-operation with international organisations in the field of democratisation and human rights.

Until beneficiary countries are able to participate in the Community Programme ‘Erasmus’, under Article 5.3 of the Regulation, this Instrument will continue to provide access for those countries to the TEMPUS Plus programme.

5.3. Methods of implementation

Implementation (From Centralised to Decentralised Management)

- Experience has shown that it is vital, for the broad approach needed for pre-accession aid, to have available the whole range of implementation methods (from centralised to full decentralisation of financial management to the beneficiary countries, as well as joint management with international organisations) offered by the Financial Regulation. This approach will, therefore, be maintained in this Instrument. The Regulation also leaves open the possibility for programme implementation under indirect centralised management arrangements by national public sector bodies or bodies governed by private law with a public service mission, or by an executive agency.

- It is likely that different modalities will apply for different Components of this Instrument, with full decentralisation as the ultimate objective. Moreover the speed at which beneficiary countries are able to move down the road of decentralisation is also likely to vary from Component to Component. An appropriate mix of centralised and decentralised management structures will need to be put in place, taking into account the quality of the management and control systems of beneficiary countries, in line with the requirements of the Financial Regulation.

- It is, nonetheless, important that the highest level of decentralisation possible for the individual beneficiary country concerned should be pursued as soon as feasible, without delaying the flow of assistance. A start on the process of moving to partially decentralised management will, therefore, be made at the earliest possible point, starting with pre-candidate countries. For Components where the only realistic approach is to proceed to full decentralisation from the start of programme implementation, preparation for the implementation of a limited number of key measures could facilitate an early start of programme implementation.

- In addition, there is, at present, a large European Agency for Reconstruction in the Western Balkans. The Commission will reflect on how best to handle these ongoing tasks within the IPA, bearing in mind the political and technical complexities of the EU’s operations in the Western Balkans.

6. FINANCIAL IMPACT

6.1. Total financial impact on Part B - (over the entire programming period) (current prices)

6.1.1. Financial intervention

Commitments (in € million)

+++++ TABLE +++++

7.2. Overall financial impact of human resources (2004 prices)

+++++ TABLE +++++

The amounts are total expenditure for twelve months.

7.3. Other administrative expenditure deriving from the action (2004 prices)

+++++ TABLE +++++

The amounts are total expenditure for twelve months.

(2004 prices)

+++++ TABLE +++++

Human and adminstrative resource needs will be covered from within the allocation made to the DG managing the activities under the annual allocation procedure.

The allocation of posts will depend on the one hand on the internal organisation of the next Commission, and on the other hand on a possible reallocation of posts between the services, following the new financial perspectives.

8. FOLLOW-UP AND EVALUATION

8.1. Follow-up arrangements

Art. 27 (4) of the Financial Regulation obliges the Commission to undertake both ex ante and ex post evaluations, to be applied to all programmes and activities which entail significant spending. Evaluation results are to be disseminated to spending, legislative and budgetary authorities. Due to the fact that the obligation is already in place, the Regulation itself does not mention either monitoring or evaluation.

Provisions will be made within Framework Agreements to ensure the beneficiary countries make the necessary arrangements to enable independent monitoring and evaluation. In outline, the system is envisaged as follows:

- Project implementation will be monitored through the Joint Monitoring Committee (JMC). This includes the NAO, the NAC and the Commission services. The JMC will meet at least once a year to review all IPA-funded programmes in order to assess their progress towards meeting the objectives set out in the Financing Agreements and the Accession/European Partnership. The JMC may recommend a change of priorities and/or reallocation of IPA funds.

- The JMC will be assisted by Sectoral Monitoring Sub-Committees (SMSC) for each component and sector, which will include all relevant institutions and partners involved, including the Commission Services, in accordance with the specific monitoring arrangements that will be established for each component. The SMSC, inter alia, will, review in detail the progress made towards achieving the objectives set out in its relevant programme and will report to the JMC on all IPA financed actions in its component or sector.

- The Commission services shall ensure that an ex-post evaluation is carried out after completion of the programme.

8.2. Arrangements and schedule for the planned evaluation

In application of current rules and in view of the vast scope of the activities foreseen, an evaluation system covering the different levels of intervention and types of instruments has been set up.

Notably, the financial regulation, as well as the internal control standards, calls for regular evaluation of all (sizable) activities. This is translated into the evaluation of single operations (e.g. development projects), of programmes (e.g. national programmes) and policy sectors or themes (e.g. transport or gender issues). Evaluations of are also necessary and ongoing of wider legal obligations such as the 3 Cs (Coherence, Complementarity, Coordination).

As set out above, project implementation will be monitored through the Joint Monitoring Committee (JMC) in each beneficiary country, assisted by Sectoral Monitoring Sub-Committees (SMSC) for each component and sector. Each Component will have its own specific evaluation scheme. For Institution Building, there is an ongoing scheme of Interim Evaluation, and these interim evaluations, prepared by independent evaluators, are reviewed by the JMC. This Interim Evaluation scheme generates over 130 individual country, sectoral and thematic reports a year. Thematic reports covering such issues as nuclear issues, civil society, public administration, justice and home affairs, national aid coordination, twinning, SMEs, and statistics have been prepared.

These works will be complemented by relevant works on databases, meta-analyses, methodology and training.

9. ANTI-FRAUD MEASURES

The protection of the Community’s financial interests and the fight against fraud and irregularities form an integral part of this Regulation.

Administrative monitoring of contracts and payments will be the responsibility of the EC Delegations in beneficiary countries.

Each of the operations financed under this regulation will be supervised at all stages in the project cycle through the delegations. Supervision will take account of contractual obligations as well as of the principles of cost/benefit analysis and sound financial management.

For Cross Border co-operation programmes operating under shared management the Member State where the joint managing authority is located is responsible for ensuring sound financial management and the legality and regularity of the transactions.

Moreover, any agreement or contract concluded pursuant to this Regulation shall expressly provide for monitoring of spending authorised under the projects/programmes and the proper implementation of activities as well as financial control by the Commission, including the European Anti-Fraud Office (OLAF), and audits by the Court of Auditors, if necessary on the spot. They shall authorise the Commission (OLAF) to carry out on-the-spot checks and inspections in accordance with Council Regulation (Euratom, EC) No 2185/96 of 11 November 1996 concerning on-the-spot checks and inspections carried out by the Commission in order to protect the European Communities’ financial interests against fraud and irregularities.

Particular attention will be paid to the nature of expenditure (eligibility of expenditure), to respect for budgets (actual expenditure) and to verify supporting information and relevant documentation (evidence of expenditure).

In practise, this would mean that framework agreements would contain provisions making reference notably to the following:

- Definitions of the notions of irregularity, fraud, active and passive corruption and conflict of interest;

- Measures in the filed of financial control by the contracting authority, the Commission and the Court of Auditors;

- The possibility for OLAF to conduct on-the-spot checks equivalent to the ones foreseen by Regulation (EC) 2185/96

- The obligation of the contracting authority of the third country to take preventive measures in the field of corruption

- The procedure for the communication of cases of suspected fraud and irregularities to the Commission;

- The procedures for the clearance of accounts in the case of decentralised management

- The application of administrative and financial sanctions (including the exclusion of non-reliable candidates and tenderers)

- Enforceability of Commission decisions in the area of recovery in case of centralised management.

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] Santa Maria da Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto; puheenjohtajan päätelmien 66 ja 67 kohta.

[4] Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto; puheenjohtajiston päätelmät 11638/03, nro 40

[5] Euroopan parlamentin päätöslauselma 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 kokoontuneesta Thessalonikin Eurooppa-neuvostosta, pöytäkirja 3.7.2003 – tilapäinen painos; P5_TA (2003) 0320, 34 kohta.

[6] Brysselissä 17 ja 18 päivänä kesäkuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajiston päätelmät, 10679/04, 31 kohta.

[7] EYVL L 375, 23.12.1989, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 769/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 1).

[8] EYVL L 345, 19.12.1998, s. 49. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1822/2003 (EUVL L 267, 17.10.2003, s. 9).

[9] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 68.

[10] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 73. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 769/2004.

[11] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 87. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 769/2004.

[12] EYVL L 68, 16.3.2000, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 769/2004.

[13] EYVL L 306, 7.12.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2415/2001 (EYVL L 327, 12.12.2001, s. 3).

[14] EYVL L 342, 27.12.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 769/2004.

[15] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

[16] EYVL L 213, 13.8.1999, s. 1.

[17] EYVL L 130, 25.5.1994, s. 1.

[18] EYVL L 213, 13.8.1999, s. 5.

[19] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

[20] EYVL L 248, 16.9. 2002, s. 1.

[21] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

[22] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

[23] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

[24] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

[25] COM(2004) 101 du 10 février 2004.