52001DC0727

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN UNIONIN TULEVAISUUDESTA - EUROOPPALAINEN HALLINTOTAPA - YHTEISÖMENETTELYN UUDISTAMINEN

Laekenissa kokoontuva Eurooppa-neuvosto aloittaa uuden vaiheen Euroopan yhdentymisessä.

Alun perin kuutta valtiota varten perustettuun Euroopan unioniin kuuluu nykyään viisitoista jäsenvaltiota. Tulevaisuudessa siihen voi kuulua kolmisenkymmentä maata. Unionin toimintakenttä on laajentunut: taloudellista toimintaa ovat tulleet täydentämään yhteinen raha, oikeus- ja turvallisuusasiat sekä ulko- ja puolustuspolitiikka. Viisikymmentä toimintavuotta ovat johtaneet konkreettisiin tuloksiin, kuten esimerkiksi euro osoittaa, mutta kokonaisuus on vähitellen menettänyt johdonmukaisuuttaan. Euroopan kansojen välinen sovinto, joka alun perin oli Euroopan kehittämisen perustana, on saanut alkuperäisen poliittisen kunnianhimon unohtumaan. Kansalaiset, joille Euroopan yhteisö on tuonut rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin, kohtaavat mekanismeja, joiden merkitystä he eivät ymmärrä.

Samanaikaisesti maailma on muuttunut. Kaupankäynti on moninkertaistunut ja teollisuusmaiden vauraus on lisääntynyt uuden teknologian kehityksen myötä. Valtioiden väliset ja sisäiset erot kuitenkin kasvavat ja toimintaympäristö heikkenee. Viime syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat osoittaneet demokratian ja vapauden haavoittuvuuden. Eurooppalaiset voivat vaikuttaa maailman tapahtumien kulkuun ainoastaan yhdentymisen kautta, edellyttäen, että he ovat yksimielisiä. Näihin uusiin haasteisiin vastaamiseksi Euroopan valtioiden ja kansojen yhdentymistä on syvennettävä.

Näihin objektiivisiin muutostekijöihin on lisättävä unionin laajentuminen. Nizzassa joulukuussa 2000 pidetyssä kokouksessa jäsenvaltiot tekivät tarvittavat päätökset, joilla varmistetaan uusien valtioiden liittyminen teknisesti. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan keskusteltu Euroopan yhdentymisen suunnasta eikä siitä, miten laajalle yhteistyö ulotetaan. Itse asiassa Nizzan sopimuksella tehdyt muutokset eivät keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä auta vastaamaan laajentuneen unionin kehittämisen vaatimuksiin. Valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat siksi jo Nizzassa siitä, että käynnistetään uusia uudistuksia, joita on valmisteltava laajan keskustelun avulla.

Keskustelun ensimmäisinä kuukausina on käynyt ilmi, että kansalaiset pitävät tärkeinä kulttuurisen monimuotoisuuden ylläpitämistä, yhteisten arvojen puolustamista ja edistämistä sekä Euroopan sosiaalista mallia. He toivovat, että Euroopalla olisi aktiivinen kansainvälinen rooli. On siis vastattava odotuksiin Euroopasta, joka on pidemmälle kehittynyt ja jolla on selkeämmät tavoitteet.

Laekenin Eurooppa-neuvoston toivotaan toteuttavan tarvittavat aloitteet tämän prosessin jatkamiseksi. Yksi aloitteista on kutsua koolle valmistelukunta valmistelemaan unionin perussopimusten tulevaa uudistamista. Tämä menettely, jota Euroopan parlamentti ja komissio ovat tukeneet useita kuukausia, on merkittävä uudistus, ja siinä on mukana valtioiden ja komission edustajien lisäksi sekä Euroopan että kansallisella tasolla valittuja edustajia.

Komission mukaan valmistelukunnan tehtävänä on määritellä uskottavia suuntaviivoja, jotta laajentunut Eurooppa kykenisi jatkamaan poliittista, taloudellista ja sosiaalista yhdentymistään.

Komissio avustaa valmistelukunnan työssä tarpeen mukaan, ja se on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni voi olla taustalleen uskollinen mutta sen on uudistuttava. Komission mielestä tulevien uudistusten tavoite on yhteisömenettelyn uudistaminen. Valtioiden ja kansojen unionia heijastava menettely tarjoaa puitteet, jotka ovat yhtäaikaa ylikansalliset ja jäsenvaltioita kunnioittavat. Siinä yhdistyvät valtioiden väliset neuvottelut, kansan tahdon ilmaisu sekä voimakkaiden ja pysyvien toimielinten toiminta. Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassaan komissio on jo ehdottanut eräitä toimia, joita voidaan soveltaa viipymättä perussopimusten uudistamiseen yhteisömenettelyn vahvistamiseksi. Komissio aikoo pohtia tätä lisää toimielinten välisen keskustelun yhteydessä.

Laekenissa alkavassa uudessa, perussopimusten suhteen aivan uudenlaisessa vaiheessa komissio korostaa yhteisöhenkeä, jotta kansallisten etujen ja lyhyen aikavälin huolenaiheiden joukosta olisi mahdollista erottaa yleinen eurooppalainen etu. Komissio puolustaa ajatusta Euroopasta, joka on vaativa ja nykyaikainen mutta menestyksensä taustalla olevien periaatteiden mukainen.

Tässä tiedonannossa rajoitutaan selostamaan sitä tapaa, jolla komissio lähestyy Laekenin Eurooppa-neuvostoa. Komissio toivoo, että Laekenin julistuksessa tarkennetaan miten ja missä hengessä valmistelukunnan jäsenten on työskenneltävä, jotta sen keskusteluissa saadaan vastaus kahteen peruskysymykseen: Mitä haluamme tehdä yhdessä- Miten lujitamme demokraattista legitimiteettiä ja Euroopan unionin toimielinjärjestelmän tehokkuutta-

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi Euroopan johtajien on osoitettava todellista poliittista tahtoa. Euroopan rakentamisen saavutukset, kansalaisten odotukset ja maailmanlaajuistumisen vaatimukset osoittavat selvästi, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa määrätietoisesti poliittista ja demokraattista yhdentymistä vielä pidemmälle. Komissio myötävaikuttaa valmistelukunnan työhön tämän mukaisesti.

Toisenlainen tapa rakentaa Eurooppa

Tulevaa Euroopan unionia ei rakenneta ilman kansalaisten tukea eikä ilman kansallisten ja eurooppalaisten poliittisten päättäjien sitoutumista. Heidän on tehtävä selväksi Euroopan tuoma lisäarvo - vaikka heikko osallistuminen Euroopan parlamentin vaaleihin kaikkialla Euroopassa on merkki tietynlaisesta välinpitämättömyydestä EU:n toimielinjärjestelmää kohtaan.

On siis osoittautunut tarpeelliseksi ottaa tulevien toimielinuudistusten pohjaksi mahdollisimman laaja konsensus jo uudistusten suunnitteluvaiheessa. Nizzan sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa toivottiin laaja-alaista ja perusteellista keskustelua. Tulevia toimielinuudistuksia koskevaa pohdintaa täydentämässä pitäisi olla asianomaisten organisaatioiden epävirallinen verkosto, todellinen Euroopan tulevaisuutta koskeva foorumi. Jotta hanke onnistuisi, komissio suosittelee, että jo nyt sovitaan kyseisen foorumin sekä uudistuksien valmistelusta vastaavan tulevan valmistelukunnan välisestä toiminnallisesta suhteesta.

Jos Laekenin Eurooppa-neuvosto vahvistaa Gentin epävirallisen kokouksen suuntaviivat, ensi vuoden alussa kutsutaan koolle valmistelukunta. Siihen kuuluu viidentoista jäsenvaltion ja ehdokasmaiden hallitusten ja parlamenttien edustajia sekä Euroopan parlamentin ja komission edustajia. On tärkeää, että talous- ja sosiaalikomitealla samoin kuin alueiden komitealla on valmistelukunnassa aktiivinen tarkkailijan tehtävä. Tällä tavoin valmistelukunta on avoin unionin tulevaisuutta koskevalla foorumilla käytäville keskusteluille ja Euroopan alueiden huolenaiheille.

Valmistelukunnalla on vastuu osoittaa, että Euroopan unioni voi rakentua toisella tavoin. Se ei saa epäonnistua. Euroopan odotuksia kuunnellen sen on todistettava kykynsä esittää uskottavia ehdotuksia Euroopan kehittämisen syventämiseksi, demokraattisen legitimiteetin lujittamiseksi ja toimielinten tehostamiseksi. Valmistelukunnan aikaansaaman tuloksen on oltava haasteiden tasoinen. Jos näin on, komissio on ensimmäisenä pyytämässä, että perussopimuksia tarkistava hallitustenvälinen konferenssi vahvistaa tuloksen.

Komissio suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota valmistelukunnan organisaatioon. Valmistelukunnan esikuvana on perusoikeuskirjan laatimisessa käytetty malli, mutta sillä on kuitenkin laajemmat ja poliittisemmat päämäärät. Valmistelukunnan puheenjohtajaksi on luonnollisesti valittava henkilö, jolla on kiistatonta eurooppalaista auktoriteettia ja joka raportoi Eurooppa-neuvostolle säännöllisesti keskustelujen kulusta. Tehokkuuden vuoksi hänellä pitäisi olla apunaan suppea puheenjohtajisto ja operationaalinen sihteeristö. Perusoikeuskirjaa koskevista neuvotteluista saatu kokemus osoittaa konsensuspohjaisen työskentelyn merkityksen. Konsensus ei kuitenkaan ei edellytä yksimielisyyteen pääsyä. Komissio on sitä mieltä, että valmistelukunnan työskentelyn laadun takaamiseksi on tuotava esille hallitsevat suuntaukset ja yksittäiset näkökannat, sillä tulevalle hallitustenväliselle konferenssille on esitettävä mahdollisimman haasteellisia, toimivia ja johdonmukaisia suosituksia. Komissio ei tyydy vesitettyyn konsensusratkaisuun.

Komissio aikoo esittää ehdotuksia, joita voidaan hyödyntää valmistelukunnan työssä. Se korostaa, että on tärkeää saada hallitustenvälinen konferenssi päätökseen ennen vuonna 2004 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja, jotta ei kävisi niin, että vaalit ovat käynnissä ennen kuin perussopimusten uudistus on saatu päätökseen, jolloin Euroopan unionin ja sen toimielinten kehityksen suunnasta vallitsisi epävarmuus.

Tulevien uudistusten haasteet

Nizzan julistuksessa esitetään muun muassa neljä tarkastelunaihetta: kansallisten kansanedustuslaitosten asema, perussopimusten yksinkertaistaminen, perusoikeuskirjan asema sekä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon tarkentaminen. Nämä ovat merkittäviä kysymyksiä, mutta ne eivät riitä tuleviin uudistuksiin liittyvien haasteiden ilmaisemiseen. Miten voidaan keskustella toimivallasta pohtimatta sitä, mitä unionin jäsenvaltiot haluavat tehdä yhdessä- Miten voidaan tarkastella kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa perehtymättä laajemmin Euroopan unionin toimielinten legitimiteettin ja tehokkuuteen- Nizzassa esitettyihin neljään aiheeseen rajoittuva lähestymistapa heikentäisi valmistelukunnan uskottavuutta. Siksi komissio on sitä mieltä, että Laekenin julistuksen on laajennettava käsiteltävien aiheiden alaa. Valmistelukunnan työskentelyn aikana on joka tapauksessa otettava huomioon julkisten keskustelujen sisältö ja annettava kaikille valmistelukunnan jäsenille mahdollisuus esittää näkökantoja heidän mielestään oleellisista seikoista.

Euroopan kehittämisen lujittaminen

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa esitetyt keskeiset tavoitteet - taloudellinen ja sosiaalinen edistys, unionin ominaislaadun korostaminen kansainvälisellä tasolla, kansalaisten oikeuksien suoja, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ja yhteisön säännöstön kehittäminen - eivät yleensä herätä vastustusta. Toisinaan mielipiteet kuitenkin vaihtelevat siitä tavasta, jolla nämä tavoitteet aiotaan saavuttaa, mitä osoittavat veto-oikeuden poistamisen herättämä vastustus tai nykyisiä perussopimuksia koskevat poikkeukset.

Laajentuminen lisää unionin sisäisiä eroja jo pelkästään siksi, että jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa. Valmistelukunta ei voi olla keskustelematta tietyistä yhdessä toteutettavista toimista. Tarkoituksena ei tietenkään ole kehottaa valmistelukuntaa suunnittelemaan yhteisten politiikkojen kehityssuuntaa. Komissio aikoo myös jatkossa ehdottaa tarpeellisina pitämiään mukautuksia lainsäätäjälle perussopimuksissa määrättyjä menettelyjä noudattaen.

Valmistelukunnan on ilman muuta arvioitava, onko unionilla käytössään asianmukaiset välineet tavoitteisiinsa vastaamiseksi. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että unionin on käytävä kansainvälisiä raha- ja rahoituskeskusteluja johdonmukaisesti, mutta onko unioni todella järjestäytynyt siten, että sen kannat voidaan esittää voimakkaalla ja vakaalla tavalla- Sama koskee ulkopolitiikkaa, jonka osalta ei edes tarvitse korostaa tarvetta esittää kantansa yksimielisesti. Entä talous- ja veropolitiikan, Euroopan sosiaalisen mallin puolustamisen tai poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön alalla, antavatko perussopimukset mahdollisuuden toimia etujemme kannalta parhaalla tavalla- Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen suhteen toiset, kuten komissio, ovat sitä mieltä, että olisi perustettava Euroopan syyttäjäviranomainen.

Näillä esimerkeillä komissio haluaa ainoastaan korostaa tarvetta tarkastella unionin välineitä, menetelmiä ja organisaatiota, jotta voitaisiin arvioida, onko niiden avulla mahdollista saavuttaa perussopimuksessa vahvistetut hyvin yleiset tavoitteet, joita kaikki jäsenvaltiot kannattavat.

Tämä ennakkokeskustelu Euroopan kehittämisestä olisi erityisen hyödyllinen sen selvittämiseksi, missä hengessä ja millä tavoittein valmistelukunnan täytyy - Nizzan julistuksen vaatimusten mukaan - tarkentaa toimivallan jako toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja valvoa sen noudattamista. Yhteinen etu vaatii, että ei aseteta kyseenalaiseksi Euroopan yhdentymisen viidenkymmenen vuoden tuloksia ja yleistä johdonmukaisuutta. Se kuitenkin edellyttää, että Euroopan kehittämisen tässä vaiheessa tarkastellaan huolellisesti toimivaltajaon nykytilannetta, jotta se voidaan tarvittaessa määritellä uudestaan. Joka tapauksessa on pyrittävä unionin ja sen jäsenvaltioiden vastuualueiden mahdollisimman rationaaliseen esittämiseen ja vastuualueiden selkiyttämiseen. On myös pohdittava, miten toimivaltaa käytetään ja miten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudatetaan.

Unionilla on toimivaltaa vain siksi, että kunkin jäsenvaltion omien kansallisten menettelyjen mukaisesti ratifioidut perussopimukset ovat antaneet sille tehtäviä ja välineitä toimimista varten. Asioissa, joissa unionilla ei ole yksinomaista toimivaltaa, sen on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, eli toimittava harkiten ja vain silloin, kun se on tarpeen vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä menetelmää ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

Mutta näiden periaatteiden siirtäminen perussopimusten eri määräyksiin ja niiden soveltaminen ei ole johdonmukaista. Yleisen edun mukaisesti unioni mukauttaa toimintansa tarpeiden mukaan, ja on vaikeaa esittää teoreettisesti, mikä on unionin toimivalta niillä aloilla, joilla myös jäsenvaltioilla on toimivaltaa. Toimivaltaa koskevat luettelot voisivat haitata Euroopan rakentamisen myöhempää kehitystä. Siksi komissio suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden valvontaan, mikä edellyttää toimimista asianmukaisimmalla tasolla.

Valmistelukunnan olisi lisäksi tarkasteltava sitä tapaa, jolla perussopimukset jakavat toimivaltaa, sekä toimivallan harjoittamiseen tarkoitettuja päätöksentekomenettelyjä ja oikeudellisia välineitä. Olisi siis mahdollista esittää toimivaltajakoa koskevia malleja ja rationalisoida niitä. Unionilla olisi siten käytössään joitakin malleja, joiden avulla voitaisiin mukauttaa nykyistä toimivaltajakoa unionin ja jäsenvaltioiden kesken sen mukaan, mikä on Euroopan tulevan kehittämisen kannalta tarpeellista.

Euroopan kehittämiseen liittyvästi perussopimusten yksinkertaistamisen pitäisi antaa mahdollisuus koota perussopimusten keskeiset määräykset yhteen perustekstiin. Toinen asiakirja sisältäisi muut määräykset. Komissio otti tähän kantaa 12. heinäkuuta 2000 antamassaan tiedonannossa [1], joka koski Firenzen yliopistollisen Eurooppa-instituutin tekemää tutkimusta. Näin laadittu perussopimus olisi luettavampi, ja tämän jaon ansiosta olisi mahdollista ottaa käyttöön kevennettyjä tarkistusmenettelyjä, jotka ovat välttämättömiä pian kolmisenkymmentä jäsenvaltiota sisältävälle unionille.

[1] Komission tiedonanto 12.7.2000 - Uusi perussopimus Euroopan unionille (KOM(2000) 434).

Yksinkertaistaminen ei voi asettaa kyseenalaiseksi poliittisia valintoja, jotka ovat olleet perussopimusten laadintatyön pohjana. On kuitenkin myönnettävä, että tietyt valinnat tekevät perussopimuksista erityisen monimutkaisia. Monimutkaisuuden syynä ovat esimerkiksi päätöksentekovälineiden ja -menettelyjen liiallinen määrä, tietyille jäsenvaltioille myönnetyt poikkeukset sekä yhteisömenettelyjen ja hallitustenvälisten menettelyjen rinnakkaisuus. Komissio ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että valmistelukunnan työskentelyn yhteydessä voitaisiin tarkastella uudelleen eräitä näistä vaihtoehdoista. Näitä poliittisia näkökohtia olisi siis selkiytettävä ennen yksinkertaistamisen aloittamista.

Perusoikeuskirjan olisi löydettävä paikkansa uudelleen järjestettyjen perussopimusten joukossa. Tekstillä, jossa vahvistetaan juhlallisesti jäsenvaltioiden perustuslaillisista perinteistä sekä niiden kansainvälisistä ja eurooppalaisista velvollisuuksista aiheutuvat oikeudet ja vapaudet, ei voisikaan olla muunlaista asemaa. Vaikka tiettyjä teknisiä kysymyksiä on tarkasteltava perusteellisemmin, tällainen toimi antaisi perussopimuksille vahvan poliittisen johdonmukaisuuden ja rakenteen, jonka yksinkertainen logiikka olisi kansalaisten kannalta ymmärrettävä.

Toimivallan selkiyttäminen, perussopimusten yksinkertaistaminen ja perusoikeuskirjan sisällyttäminen ovat käynnistäneet prosessin, joka on luonteeltaan perustuslaillinen. Komissio pitää aiheellisena tarkastella Euroopan rakentamiseen käytetyn viidenkymmenen vuoden jälkeen mahdollisuutta antaa unionille perusteksti ja pohtia tällaisen tekstin hyväksymis- ja tarkistusmenettelyjä.

Demokraattisen legitimiteetin lujittaminen ja Euroopan toimielinjärjestelmän tehostaminen

Millaisia toimielimiä tarvitaan Euroopan kehittämiseen- Nykyinen yhteisöjärjestelmä vastaa hyvin tyydyttävällä tavalla nykyisen unionin tarpeisiin, mutta sitä kannattaa silti tarkastella sekä demokraattisen legitimiteetin että tehokkuuden kannalta. Tässä yhteydessä komissio on sitä mieltä, että valmistelukunta ei voi tutkia kansallisten parlamenttien asemaa pohtimatta yhteisten toimielinten demokraattista legitimiteettiä ja tasapainoa, joka niiden välillä on säilytettävä.

Euroopan parlamentin lakiasäätävää asemaa olisi vahvistettava ja sen jäsenten vaalitapaa mukautettava sen mukaisesti, miten perussopimuksessa jo nyt määrätään, äänestäjien ja edustajien lähentämiseksi ja eurooppalaisten poliittisten puolueiden aseman vahvistamiseksi. Neuvoston lakiasäätävä tehtävä olisi määriteltävä paremmin. Ensimmäinen, hyvin helppo tehtävä olisi tehdä selkeä ero neuvoston lainsäädäntö- ja täytäntöönpanotehtävien välille. Silloin kun neuvosto harjoittaa lainsäädäntötehtäviään, sen kokousten pitäisi olla avoimia yleisölle. Komission pitäisi puolestaan keskittyä strategisiin tehtäviin ja lujittaa aloitekykyään. Olisi aiheellista arvioida tarkkaan, mitä hyötyä ja haittaa olisi komission puheenjohtajan nimeämistavan mahdollisesta muutoksesta, pitäen mielessä sen hyvin erityislaatuisen roolin, jonka nykyinen järjestelmä antaa komissiolle eurooppalaisen yleisen edun vuoksi.

Tässä yhteydessä olisi myös keskusteltava kansallisten parlamenttien asemasta. Nykyään kansalliset parlamentit hyväksyvät perussopimusten ratifioinnin. Niiden osallistuminen valmistelukuntaan antaisi niille tilaisuuden vaikuttaa perussopimusten tarkistusprosessiin jo varhaisessa vaiheessa. Kansallisilla parlamenteilla on maiden perinteiden mukaan vaihtelevat valtuudet valvoa neuvostoon kuuluvia hallitusten edustajia. Amsterdamin sopimukseen liitetyllä pöytäkirjalla lisättiin kansallisille parlamenteille tiedottamista yhteisön lainsäädäntöaloitteista.

Näitä järjestelyjä on vielä paranneltava ja etsittävä sekä kansallisella että yhteisön tasolla tehokkaimmat keinot, jotta kansalliset parlamentit eivät jäisi Euroopan tasolla tehtyjen päätösten ulkopuolelle. Yhteisöjärjestelmän kokonaistehokkuus on silti säilytettävä, mikä ei onnistuisi, jos uusi lakiasäätävä kamari perustetaan.

Tehokkuuden osalta on laajennettava enemmistöpäätösmenettelyn soveltamisalaa, missä Nizzan sopimus ei oikeastaan onnistunut.

Tehokkuuden vuoksi on myös selkiytettävä eri toimielinten keskinäisiä tehtäviä. Toimielinjärjestelmälle on palautettava todellinen toimeenpanotehtävä ja yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa on tiivistettävä yhteisten politiikkojen valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi. On myös tarpeen selvittää, mikä todella kuuluu lainsäädännän piiriin, jotta Euroopan lainsäädäntöelimet keskittyisivät vahvistamaan yleisiä normeja kodifioimatta yksityiskohtaisesti niitä tapoja, joilla normit pannaan täytäntöön.

Mitä tulee toimielinten toimintaan, Euroopan komissio on käynnistänyt merkittävän hallintouudistuksen, joka on ulotettava komissaarien kollegion tasolle, kun Nizzan sopimus tulee voimaan ja komissaarien määrä kasvaa. Tarvittaviin uudistuksiin kuuluu myös neuvoston toiminnan parantaminen. Valmistelukunnan olisi lisäksi pohdittava Eurooppa-neuvoston asemaa. Sen olisi työskentelyssään keskityttävä esittämään yleisiä suuntaviivoja ja valmisteltava toimiaan avoimemmin ja kollektiivisemmin institutionaalisissa puitteissa. Toimielinten työskentelytapojen uudistukset eivät välttämättä vaadi muutoksia perussopimuksiin, ja eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa korostettiinkin, että on tärkeää parantaa unionin toimintaa jo nyt.

Päätelmät

1900-luvun maailmanlaajuisista selkkauksista alkunsa saanut Euroopan kehittäminen on edelleen merkityksellistä. Kansalaisilla on Eurooppaa kohtaan joitakin epäilyksiä ja huolia, mutta - kuten julkisesta keskustelusta käy ilmi - he pitävät yhteisiä politiikkoja hyvin tarpeellisina. Kansalaiset haluavat Euroopan tasolla annettavia vastauksia ja paremmin järjestäytyneen Euroopan, joka kykenisi vastaamaan maailmanlaajuistumisen haasteisiin, käsittelemään kansainvälisiä kriisejä, hallitsemaan muuttoliikkeitä ja toimimaan yhtenäisemmin talous- ja työllisyyspolitiikan alalla.

Euroopan unioni kykenee vastaamaan näihin odotuksiin siksi, että sen johtajat ovat ilmaisseet poliittisen tahtonsa korkeimmalla mahdollisella tasolla, Eurooppa-neuvoston kokousten yhteydessä, ja siksi, että sen toimielinjärjestelmä on erityislaatuinen, oikeudellisten sääntöjen ja menettelyjen sääntelemä järjestelmä, jossa eurooppalaisista kysymyksistä keskustellaan avoimesti ja jonka tekemät päätökset sitovat kaikkia.

Tämänhetkisen Euroopan rakentamiseksi yhteisömenettely on pystynyt irrottautumaan hallitustenvälisistä puitteista soveltamatta yhteisiin eurooppalaisiin toimielimiin kansallisia malleja, jotka olisivat sopimattomia jäsenvaltioiden perustuslaillisten perinteiden erilaisuuden vuoksi. Menettely on osoittanut tehokkuutensa, joka on säilytettävä, mutta sen on lisättävä demokraattista legitimiteettiään. Perussopimusten tulevissa uudistuksissa on siten keskityttävä uudistamaan yhteisömenettelyä. Komissio avustaa valmistelukunnan työskentelyssä yleisen edun nimissä ja sille perussopimuksissa annetun tehtävän mukaisesti.