23.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/10

(1)

Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (jäljempänä ’KLM’) on Alankomaiden johtava kansainvälinen lentoyhtiö, jonka kotikenttä on Schipholin lentoasema Amsterdamissa. KLM harjoittaa säännöllistä matkustaja- ja rahtilentoliikennettä, ja sillä on runsaasti kohteita Euroopassa ja muualla maailmassa. KLM:llä on osakkuuksia muun muassa Transavia Airlines BV:ssä; se on tytäryhtiö, jossa KLM:llä on enemmistö (80 prosenttia) ja joka on erikoistunut matkustajaliikenteeseen (reitti- ja tilauslentoihin) pääasiassa Alankomaista Välimeren lomakohteisiin.

(2)

KLM:llä on myös 50 prosentin osuus Martinair Holland NV:stä (jäljempänä ’Martinair’). Loput 50 prosenttia omistaa Koninklijke Nedlloyd NV (jäljempänä ’Nedlloyd’). Komissio katsoo, että tässä tilanteessa KLM ja Nedlloyd pystyvät käyttämään Martinairissa asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (jäljempänä ’sulautuma-asetus’) 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ’ratkaisevaa vaikutusvaltaa’. Näin ollen niillä on sulautuma-asetuksessa tarkoitettu yhteinen määräysvalta Martinairissa. Martinair on Alankomaiden toiseksi suurin lentoyhtiö, jonka kotikenttä on Schipholin lentoasema ja joka tarjoaa pääasiassa tilauslentoja Amsterdamista Välimeren lomakohteisiin. Sillä on myös säännöllisiä matkustajalentoja joihinkin kaukokohteisiin pääasiassa Pohjois-Amerikassa.

(3)

KLM teki 1 päivänä syyskuuta 1998 sulautuma-asetuksen 4 artiklan mukaisen ilmoituksen suunnitellusta keskittymästä, jolla KLM hankkii määräysvallan koko Martinairista (2). Ilmoitus peruutettiin 22 päivänä syyskuuta 1998 (3) sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut KLM:lle suullisesti aikomuksestaan julistaa ilmoituksen epätäydelliseksi. KLM teki toimenpiteestä uuden ilmoituksen 21 päivänä joulukuuta 1998 (4). Komissio päätti 1 päivänä helmikuuta 1999 aloittaa sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn (5) ja antoi 19 päivänä maaliskuuta 1999 liiketoimea koskevan väitetiedoksiannon. Toukokuun 31 päivänä 1999 KLM ilmoitti komissiolle luopuneensa liiketoimesta.

(4)

Komissio lähetti KLM:lle 25 päivänä kesäkuuta 1999 väitetiedoksiannon, jossa se ilmaisi alustavan näkemyksensä siitä, että 1 päivänä syyskuuta 1998 tehty ilmoitus sisälsi virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa (jollei toisin mainita, tämän päätöksen viittaukset ”ilmoitukseen” tarkoittavat 1 päivänä syyskuuta 1998 tehtyä ilmoitusta). Väitetiedoksianto oli laadittu englanniksi. Vastauksessaan KLM vastustaa englannin kielen käyttöä ja pyytää asian käsittelyä hollanniksi. KLM viittaa Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (6) 3 artiklaan, jossa säädetään, että yhteisön toimielimen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle henkilölle osoittamat asiakirjat laaditaan kyseisen jäsenvaltion kielellä. KLM väittää, että sen valinta käyttää englannin kieltä liittyi ainoastaan ilmoitukseen (joka siis oli englanninkielinen) eikä se menettänyt ilmoituksen myötä oikeuttaan saada 25 päivänä kesäkuuta 1999 päivättyä väitetiedoksiantoa omalla kielellään. KLM selvittää valinneensa ilmoituksen esittämiskieleksi englannin helpottaakseen komission työtä ottaen huomioon yrityskeskittymien valvontamenettelyissä sovellettavat tiukat ja ehdottomat määräajat. KLM:n mukaan nyt sovellettavaan menettelyyn ei sovelleta tällaisia määräaikoja.

(5)

Asetuksen N:o 1 2 artiklan mukaan yhteisön toimielimille osoitetut asiakirjat laaditaan millä tahansa virallisella kielellä lähettäjän valinnan mukaan. Toimielimen vastaus on laadittava samalla lähettäjän valitsemalla kielellä. Tämä yleinen sääntö ilmaistaan yrityskeskittymien valvonnasta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4064/89 säädetyistä ilmoituksista, määräajoista ja kuulemisista 1 päivänä maaliskuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 447/98 (7) 2 artiklan 4 kohdassa. Siinä säädetään, että osapuolten ilmoitusta varten valitsemasta kielestä tulee menettelykieli. KLM väittää valinneensa englannin ainoastaan ilmoitusta seuraavaa menettelyä varten, ei nyt käynnissä olevaa menettelyä varten. Komission mielestä säädöstä sovelletaan kaikkiin sulautuma-asetuksen mukaisiin, ilmoitettuun toimenpiteeseen liittyviin menettelyihin, ei ainoastaan menettelyihin, joissa tehdään keskittymän aineellista puolta koskevia päätöksiä, kuten 6 tai 8 artiklan mukaisiin päätöksiin. Sulautuma-asetuksen 4 artiklan mukaiseen ilmoitukseen liittyviä mahdollisia menettelyjä on useita, kuten sulautuma-asetuksen 11 artiklan 5 kohdan tai 13 artiklan 2 kohdan mukaiseen päätökseen johtavat menettelyt, 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan, c alakohdan tai d alakohdan taikka 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan, b alakohdan tai c alakohdan mukaiset menettelyt, 6 artiklan 3 kohdan tai 8 artiklan 5 kohdan mukaisen päätöksen kumoamista koskevaan päätökseen johtavat menettelyt taikka asiakirjojen saatavuuteen liittyvät menettelyt. Kaikki nämä menettelyt liittyvät ilmoitukseen, jonka kielen osapuolet ovat siis voineet valita.

(6)

Tässä asiassa ilmoitus annettiin englanniksi ja kaikki yhteydenpito osapuolten kanssa hoidettiin englanniksi. Jos KLM:n pyyntöä noudatettaisiin, KLM:n komissiolle englanniksi esittämistä selvityksistä olisi keskusteltava hollanniksi. Sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen menettely liittyy ilmoitukseen erottamattomasti. Näistä syistä komissio katsoo englannin olevan oikea kieli käytettäväksi tämän menettelyn yhteydessä.

(7)

Ilmoituksen mukaan KLM-konsernin ja Martinairin toiminta on päällekkäistä kolmella alalla: tilauslennot Välimerelle, reittilennot Pohjois-Amerikkaan ja rahtikuljetukset. Virheelliset tai harhaanjohtavat tiedot koskevat KLM:n tytäryhtiön Transavian harjoittamaa matkustajaliikennettä Välimeren kohteisiin: KLM esitti virheellisiä tietoja Transavian tilauslentokohteista ja jätti ilmoittamatta merkityksellisiä tietoja Transavian reittilennoista.

(8)

Ilmoituksen CO-lomakkeen sivulla 40 on taulukko, jossa luetellaan Transavian ja Martinairin tilauslentojen Välimeren kohteet vuoden 1998 kesäkaudella. Taulukko muodostaa yhteenvedon, jossa vertaillaan eri maiden kohteita. Välimeren maiksi määritellään aiemmin ilmoituksessa (8) Kypros, Egypti, Ranska, Israel, Malta, Espanja, Italia, Portugali, Kreikka, Turkki, Tunisia ja Marokko. Martinairille luetellaan 12 kohdetta ja Transavialle 46. Taulukon mukaan päällekkäisyyksiä esiintyy vain 6 kohteessa (Ibiza, Korfu, Kos, Antalya, Dalaman ja Monastir).

(9)

Taulukkoa edeltää sivulla 39 lausunto, jonka mukaan Transavian ja Martinairin toiminnat täydentävät suurelta osin toisiaan:

”Transavian ja Martinairin tilauslennot täydentävät suurelta osin toisiaan. Martinair käyttää suuria lentokoneita (B747, MD-11, B767) vain muutamaan Välimeren kohteeseen. Transavia käyttää pienempiä lentokoneita (B757), joilla se lentää useaan (muuhun) kohteeseen, joista useimpia ei niiden koon vuoksi voida hoitaa Martinairin koneilla.”

Ilmoituksen sivulla 40 on seuraava taulukko:

”Transavian ja Martinairin tilauslentokohteet Välimeren alueella kesällä 1998

(10)

Tutkimuksessa ilmeni, että tämän lisäksi Transavia lensi vuonna 1998 tilauslentoja vähintään 10 muuhun niin kutsuttuun Välimeren kohteeseen (nimittäin Alicante, Las Palmas, Teneriffa, Malaga, Palma de Mallorca, Faro, Funchal, Rhodos, Heraklion ja Djerba), joita ei lueteltu taulukossa. Nämä tiedot ilmenivät Transavian aikataulusta, joka toimitettiin vastauksena tietopyyntöön (9). Alicantea, Funchalia, Rhodosta ja Djerbaa lukuun ottamatta myös Martinair tarjoaa tilauslentoja näihin kohteisiin. Siten Transavia lentää kaikkiin Martinairin kohteisiin, mikä merkitsee sitä, että todellisuudessa Transavian ja Martinairin kohteet menevät täysin päällekkäin.

(11)

Ilmoittamatta jätettyihin kohteisiin kuuluu lisäksi useita sekä lomamatkailijoiden että Transavian ja Martinairin kannalta tärkeimpiä kohteita. Esimerkiksi Espanjalla on merkittävä etumatka suosituimpana kohdemaana, ja tiedoista pois jätettyihin kohteisiin Espanjassa ja sen saarilla kuuluu eräitä maan merkittävimpiä turistilentoasemia.

(12)

KLM ei maininnut ilmoituksessa missään kohdin, että Transavialla on runsaasti reittilentoja Välimeren lomakohteisiin ja että se myy pakettimatkojen järjestäjille paikkoja kyseisille lennoille.

(13)

Ilmoituksen 6 jakso on nimeltään ”Markkinoiden määrittely”. Kohdassa I (Vaikutusalaan kuuluvat markkinat) toistetaan CO-lomakkeen 6.1 kysymys. Tämän jälkeen KLM toteaa kohdassa A (Euroopan (pakettimatkojen) tilauslentojen markkinat) (10), että osapuolten pienen ([…] %) (11) markkinaosuuden vuoksi vaikutusalaan kuuluvia markkinoita ei ole (12). Vaikka KLM siis väittää, että tilauslentojen markkinoihin ei kohdistu vaikutusta, se kuitenkin ilmoittaa kuvailevansa markkinoita ikään kuin ne olisivat vaikutusalaan kuuluvat markkinat: ”Jotta komissio saisi asian kannalta merkityksellistä tietoa, näitä markkinoita kuvaillaan ikään kuin kyseessä olisivat vaikutusalaan kuuluvat markkinat.” (13) Kuvaus esitetään ilmoituksen sivuilla 26–41 ilman lisäotsikoita.

(14)

Tuotemarkkinat määritellään seuraavasti:

”KLM (pääasiassa Transavian kautta) (14) ja Martinair toimivat molemmat tuotemarkkinoilla, jotka muodostuvat matkanjärjestäjien pyynnöstä tapahtuvista matkustajien lentokuljetuksista, jotka liitetään majoituksen sisältäviin, järjestettyihin ulkomaan lomapaketteihin Välimeren maihin.” (15)

(15)

Ilmoituksessa kutsutaan näitä markkinoita ”tilauslentojen markkinoiksi”, jotka voidaan erottaa reittilentojen markkinoista. Tilaus- ja reittilentojen väliset erot määritellään seuraavasti:

”Tilauslentojen markkinat voidaan erottaa kyseisiin kohteisiin tehtävien reittilentojen markkinoista. Tilauslentojen markkinoilla lentoyhtiöiden asiakkaina eivät ensinnäkään ole matkustajat kuten reittilentojen markkinoilla. Tilauslentojen markkinoilla lentoyhtiöiden asiakkaita ovat matkanjärjestäjät. Matkanjärjestäjät pyytävät lentoyhtiöitä lentämään tiettyyn lomakohteeseen tietyin väliajoin ja tiettyä kapasiteettia käyttäen. Ne ostavat tilauslennoilta (vähimmäismäärän) paikkoja, joita kutsutaan kiintiöksi. Matkanjärjestäjät ja niiden edustajat myyvät kyseiset paikat matkustajille omaan laskuunsa osana pakettimatkaa. Tämä tekee palvelusta selvästi reittilennoista poikkeavan.” (16)

(16)

Kyseisessä kappaleessa ei mainita, että Transavialla on reittilentoja Välimeren kohteisiin ja että se myy matkanjärjestäjille kyseisille lennoille kiintiöpaikkoja, jotka ne sisällyttävät pakettimatkoihin. Ilmoitettujen asiakirjojen joukossa ei ollut Transavian kohteita sisältävää karttaa eikä johdanto-osan 10 kappaleessa mainittua aikataulua.

(17)

Ainoa maininta siitä, että Transavialla edes on reittilentoja, on seuraavassa kappaleessa, jossa kuvaillaan Pohjois-Amerikan lentojen markkinoita (”B. Länsi-Eurooppa (via Amsterdam) – Yhdysvaltain/Kanadan markkinat”). Alaviitteessä, joka koskee lausuntoa, että Martinair ei osallistu KLM:n kanta-asiakasohjelmaan, todetaan seuraavaa: ”Transavian matkustajat osallistuvat KLM:n kanta-asiakasohjelmaan vain matkustaessaan Transavian reittilennoilla ja kun KLM ei lennä kyseisiin kohteisiin itse.” (17) Tämä tieto ei sisälly reittilentoja koskeviin tietoihin vaan KLM:n kanta-asiakasohjelmaan osallistumista koskeviin tietoihin (18).

(18)

Kohdassa II (”III kappaleessa tarkoitettuihin vaikutusalaan kuuluviin markkinoihin liittyvät markkinat”) toistetaan CO-lomakkeen 6.2 kysymys: ”Kuvailkaa sellaiset relevantit tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat, joita ilmoitettu toimi koskee ja jotka liittyvät tiiviisti vaikutusalaan kuuluviin markkinoihin (valmistusketjun aikaisemmassa tai myöhäisemmässä vaiheessa sijaitseviin markkinoihin tai vierekkäisiin horisontaalisiin markkinoihin), joilla joku keskittymän osapuolista toimii ja jotka eivät itse muodosta tämän jakson III kappaleessa tarkoitettuja vaikutusalaan kuuluvia markkinoita.”

(19)

Vastauksena tähän KLM selittää lyhyesti, että KLM ja Martinair omistavat molemmat eräästä matkanjärjestäjästä osuuden, joka ei oikeuta määräysvaltaan, ja että KLM:llä on osuus eräässä tietokonepohjaisessa varausjärjestelmässä. Ilmoitus jatkuu seuraavasti:

”Lisäksi Martinairilla on tilauslentotoimintaa muihin kohteisiin (esimerkiksi Karibialle). KLM toimii Euroopan tilauslentomarkkinoilla vain tytäryhtiönsä Transavian kautta. KLM:llä ja Martinairilla on reittilentoja useisiin muihin kohteisiin.” (19)

(20)

Tässä kohdassa ei mainita, että Transavialla on reittilentoja Välimeren kohteisiin. Ainoa Transaviaa koskeva lausunto kyseisessä kohdassa on seuraava: ”KLM toimii Euroopan tilauslentomarkkinoilla vain tytäryhtiönsä Transavian kautta.” (20)

(21)

Asiaa koskeneissa tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että Transavialla oli runsaasti reittilentoja Välimeren kohteisiin ja että se myi paikkoja näillä lennoilla matkanjärjestäjille, jotka puolestaan ottivat ne osaksi pakettimatkoja.

(22)

Vastauksessaan tietopyyntöön (21) KLM totesi 9 päivänä syyskuuta 1998 päivätyssä kirjeessä, että Transavialla oli reittilentoja Malagaan, Alicanteen, Barcelonaan, Casablancaan, Djerbaan, Faroon, Funchaliin, Heraklioniin, Lissaboniin, Las Palmasiin, Maltaan, Nizzaan, Palma de Mallorcalle ja Teneriffalle (yhteensä […]* matkustajaa yhteen suuntaan vuonna 1997). Tilanne ei ole sen jälkeen muuttunut merkittävästi; Transavialla on edelleen runsaasti reittilentoja Välimeren kohteisiin. Useimpiin kohteisiin lennetään myös Transavian tilauslennoilla. KLM:n kirjeessä ei mainita, että matkanjärjestäjille myydään paikkoja näiltä reittilennoilta.

(23)

Vasta joulukuussa 1998 toimitetuissa asiakirjoissa (22) KLM antoi lisätietoja matkanjärjestäjille reittilennoilta myymistään paikoista. KLM totesi seuraavaa: ”Kiintiöpaikkoja todellakin myydään matkanjärjestäjille (23), ja maksu, joka matkanjärjestäjiltä peritään kiintiöpaikoista reittilennoilla, on yhtä suuri kuin muilla kuin reittilennoilla perittävä maksu” (24). Jälkimmäinen lausunto vahvistetaan KLM:n kirjeessä 4 päivänä maaliskuuta 1999, josta ilmenee, että matkanjärjestäjille myytyjen kiintiöpaikkojen keskimääräiset bruttohinnat ovat reittilennoilla lähes samat kuin muilla lennoilla. Joulukuussa 1998 tehdyssä ilmoituksessa KLM totesi seuraavaa: ”Todellisuus on kuitenkin harvoin mustaa tai valkoista; reittilentojen ja tilauslentojen välinen raja kuuluu harmaaseen alueeseen. Kiintiöpaikat, joita matkanjärjestäjille myydään reittilennoilla suosittuihin Välimeren lomakohteisiin, muistuttavat vastaavia palveluita tilauslennoilla.” (25) Toimitetuista tiedoista voidaan laskea, että […]*  (26) matkustajasta, jotka Transavia (27) kuljetti reittilennoilla Välimeren kohteisiin (28) vuoden 1997 kesäkaudella ja talvikaudella 1997/1998, yhteensä […]*  (29) paikkaa myytiin matkanjärjestäjille kiintiöpohjalta ja […]*  (30) paikkaa myytiin matkanjärjestäjille muuten. Tiettyjen kohteiden osalta suurin osa kaikista matkustajapaikoista (31) myydään matkanjärjestäjille.

(24)

Vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon KLM luonnehtii 10 kappaleessa mainittujen kohteiden puuttumista hallinnolliseksi virheeksi. KLM selittää, että kyseisiä tietoja ilmoittaessaan se käytti lähteenä Transavian julkaisemaa lennoilla jaettavaa lehteä. Lehdessä on kartta Transavian liikennöimistä kohteista. Reittilentokohteet on merkitty keltaisella pisteellä ja tilauslentokohteet punaisella. Kohteet, joihin lennetään sekä tilaus- että reittilentoja, on kuitenkin nekin merkitty keltaisella. Näitä kohteita ovat Alicante, Las Palmas, Teneriffa, Malaga, Palma de Mallorca, Faro, Funchal, Rhodos, Heraklion ja Djerba. KLM väittää, että näiden kohteiden virheellinen merkintätapa tässä lehdessä on syynä siihen, ettei niitä mainita tilauslentokohteina.

(25)

KLM viittaa myös ilmoituksen liitteenä olevaan SH&E:n tutkimukseen, jonka se väittää tekevän selväksi, että Transavia lentää myös muihin tilauslentokohteisiin. KLM toteaa, että jokaiselle ilmoitusta ja sen liitteitä tarkastelevalle olisi pitänyt olla selvää, että ilmoituksen taulukon ja aikaisempia vuosia koskevien liitteiden taulukoiden väliset erot johtuivat virheestä, ja että ilmoituksen tarkempi tutkiminen oli aiheellisesti herättänyt kysymyksiä komissiossa.

(26)

Ilmoituksen liitteessä X on luettelo KLM:n ja Martinairin kohteista, mutta ei luetteloa Transavian kohteista. Ilmoitukseen sisältyneiden asiakirjojen joukossa ei ollut karttaa Transavian kohteista eikä 10 kappaleessa mainittua aikataulua. Ilmoituksen liite VIII sisältää SH&E:n tutkimuksen ”Euroopan tilauslentomarkkinat – KLM hankkii Nedlloydin 50 prosentin osuuden Martinairista” kesäkuulta 1998. Tutkimuksen tekstiosuus on 60 sivua. Tutkimuksen liitteessä 2 (”Muut kuin reittilentojen matkustajat Belgiasta, Saksasta, Alankomaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta Välimeren kohteittain ja lentoyhtiöittäin”) on vuosilta 1993, 1995 ja 1997 taulukot, joissa luetellaan kaikki Välimeren kohteet, joihin on tilauslentoja Schipholista, ja jokaisen kohteen kokonaismatkustajamäärä, kilpailijoiden kuljettamien matkustajien määrä ja KLM:n, Martinairin ja Transavian kuljettamien matkustajien määrä. Taulukoista voidaan päätellä, että Transavia lensi vuosina 1993–1997 muille kuin ilmoituksen CO-lomakkeen sivulla 40 vuoden 1998 osalta mainituille lentoasemille, mukaan lukien 10 kappaleessa mainitut 10 kohdetta.

(27)

CO-lomakkeen johdanto sisältää jakson ”Täydellisten ja totuudenmukaisten tietojen tarve”, jossa todetaan seuraavaa:

”Kaikkien tässä lomakkeessa vaadittujen tietojen on oltava täydellisiä ja totuudenmukaisia. Vaaditut tiedot on annettava tämän lomakkeen asiaa koskevassa jaksossa. Liitteitä käytetään vain täydentämään lomakkeessa annettuja tietoja.”

(28)

Tilauslentokohteita koskevat tiedot CO-lomakkeen sivulla 40 olevassa taulukossa ovat selkeitä eikä niihin sisälly moniselitteisyyttä. Mitään helposti havaittavaa selvää virhettä ei ole. Taulukossa ei viitata osapuolten mainitsemaan tutkimukseen eikä mihinkään muuhunkaan tietolähteeseen. Ainoa kerta, kun kappaleessa viitataan tutkimukseen, on sivulla 34 relevanttien markkinoiden maantieteellisen ulottuvuuden määrittelyn yhteydessä, jolloin sillä perustellaan maantieteellisten markkinoiden määrittelyä Euroopan laajuisiksi (32). Tässä yhteydessä KLM toteaa: ”KLM ja Martinair yhtyvät tässä ilmoituksessa SH&E:n päätelmään.” (33)

(29)

SH&E:n tutkimus viittaa sitä paitsi vuosiin 1993–1997 eikä sisällä kesää 1998 koskevia tietoja. Tilastotiedot tutkimuksen liitteessä on esitetty siten, ettei vertaaminen ilmoituksessa esitettyyn taulukkoon ole helppoa. Sitä paitsi lentoyhtiöt muokkaavat liikennöimiensä kohteiden valikoimaa aika ajoin. Näin ollen ei ollut mahdollista päätellä suoraan, että 10 kappaleessa mainittujen 10 kohteen sisältyminen vuoteen 1997 asti ulottuvaan SH&E:n tutkimukseen ja niiden puuttuminen vuodelta 1998 annetuista tiedoista merkitsi KLM:n tekemää virhettä eikä muutosta liikennöitävien kohteiden valikoimassa. Siten SH&E:n tutkimuksen liitteeseen sisältyvät tiedot eivät voi korjata virheellisiä tietoja, jotka on annettu asiaa koskevassa ilmoituksen CO-lomakkeen jaksossa.

(30)

KLM väittää, että Transavian reittilennoilla myymät paikat eivät ole osa relevantteja tuotemarkkinoita eikä niitä sen vuoksi tarvinnut mainita. KLM antoi seuraavan kirjallisen vastauksen suulliseen kysymykseen siitä, sisältyvätkö Transavian reittilennot ilmoituksessa annettuihin markkinaosuustietoihin:

”Tällaiset markkinaosuudet eivät sisälly SH&E:n analyysiin eivätkä siten myöskään KLM:n ilmoitukseen. Martinair tarjoaa Välimeren kohteisiin vain tilauslentoja, minkä vuoksi Martinairin ja Transavian toiminta ei ole päällekkäistä tilauslentojen Välimeren markkinoilla. Tilauslentojen Välimeren markkinat Euroopassa poikkeavat huomattavasti reittilentojen markkinoista seuraavista syistä:

Muut kuin reittilennot (tilauslennot) myydään käytännöllisesti katsoen vain reitin toisessa päässä; muiden kuin reittilentojen (tilauslentojen) matkustajat ostavat paikkansa matkanjärjestäjältä ja reittilentojen matkustajat ostavat paikkansa pääasiassa matkatoimistoilta tai suoraan lentoyhtiöltä; paikat muille kuin reittilennoille (tilauslennoille) myydään matkanjärjestäjille toisin kuin paikat reittilennoille, joita myydään matkanjärjestäjille vain pieninä kiintiöinä; muut kuin reittilennot (tilauslennot) lennetään yhden tai useamman matkanjärjestäjän taloudellisella vastuulla, reittilennoista taloudellisen vastuun kantaa lentoyhtiö; seuraamukset peruutuksista ovat reittilennoilla olemattomat tai vähintäänkin vapaammat; muiden kuin reittilentojen (tilauslentojen) markkinoilla toimii paljon enemmän ja erilaisia yrittäjiä.

Vastauksena komission tietopyyntöön toimitettuja tietoja ei voida lisätä ilmoituksen sivulla 62 annettuun KLM-konsernin markkinaosuuteen. Transavian reittilentojen ottaminen mukaan markkinapohjaan nostaisi väistämättä kokonaismarkkinapohjaa, koska silloin mukaan olisi otettava myös muiden lentoyhtiöiden reittilennot. … …” (34).

(31)

CO-lomakkeessa edellytetyt tiedot markkinoiden määrittelystä on esitetty lomakkeen 6 jaksossa. Jaksossa 6.I relevantit tuotemarkkinat määritellään seuraavasti: ”Relevantteihin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen vuoksi. Relevantit tuotemarkkinat saattavat joissakin tapauksissa muodostua tietystä määrästä tuotteita ja/tai palveluja, joiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet ovat suurelta osin samankaltaisia ja jotka ovat vaihdettavissa keskenään.”

(32)

Koska osa paikoista Transavian reittilennoilla myydään pakettimatkojen järjestäjille samaan hintaan ja samoin taloudellisin ehdoin (kiintiöt) kuin paikat tilauslennoilla, komissio katsoo näiden paikkojen olevan osa samoja tuotemarkkinoita. KLM ei voi jättää pois näitä tietoja, vaikka tällainen markkinoiden määritelmä merkitsisi sitä, että myös muiden lentoyhtiöiden reittilennoille myydyt paikat olisi sisällytettävä relevantteihin tuotemarkkinoihin.

(33)

Komissio havaitsee KLM:n uskoneen, etteivät matkanjärjestäjille Transavian reittilennoilla myydyt paikat kuulu samoille markkinoille kuin tilauslennoille myydyt paikat. Vaikka näin oletettaisiinkin, tämä toiminta olisi pitänyt mainita vastauksena CO-lomakkeen 6.2 kysymykseen tiiviisti vaikutusalaan kuuluviin markkinoihin liittyvillä markkinoilla (niin kutsutuilla lähimarkkinoilla) tapahtuvana toimintana. Lähimarkkinoita koskevan kysymyksen tarkoitus on nimenomaan saada tarvittavat tiedot silloin, kun osapuolet ovat käyttäneet markkinoiden määritelmää, joka saattaa olla komission soveltamaa määritelmää kapeampi.

(34)

KLM selvitti yksityiskohtaisesti, miksi reittilennot eivät sen mielestä olleet osa relevantteja tuotemarkkinoita, ja oli siten tietoinen siitä, että sen markkinat olivat lähimarkkinat. Vastauksessaan lähimarkkinoita koskevaan 6.2 kysymykseen KLM ei jättänyt kohtaa tyhjäksi, vaan viittasi omaan osuuteensa ja Martinairin osuuteen matkanjärjestäjistä ja omaan osuuteensa eräässä tietokonepohjaisessa paikanvarausjärjestelmässä. Edelleen se ilmoitti Martinairilla olevan tilauslentoliikennettä muihin kohteisiin (Karibialle) ja että sillä ja Martinairilla oli reittilentoja useisiin muihin kohteisiin (35). Tilaus- ja reittilentoja koskeva lausunto osoittaa KLM:n ymmärtäneen lähimarkkinoita koskevan kysymyksen; kuitenkaan se ei tässä kohden maininnut Transavian reittilentoja. Tässä yhteydessä KLM:n yksityiskohtainen selvitys muusta toiminnasta lähimarkkinoilla vahvistaa vaikutelmaa siitä, että tiedot ovat täydellisiä, ja tekee Transavian reittilentojen poisjättämisestä harhaanjohtavan.

(35)

CO-lomakkeen sivulla 40 olevassa, Transavian tilauslentokohteita koskevassa taulukossa annetut tiedot ovat virheellisiä, koska vähintään 10 kohdetta, joista useimmat ovat hyvin tärkeitä, on jätetty mainitsematta. Tietojen virheellisyyttä korostaa ennen taulukkoa esitetty lausunto, jonka mukaan ”Transavian ja Martinairin tilauslennot täydentävät suurelta osin toisiaan” (36). Varsinkin Espanjan, Portugalin ja Kreikan tärkeiden kohteiden poisjättäminen taulukosta antaa virheellisen vaikutelman siitä, että Transavian ja Martinairin toiminnan päällekkäisyys on vähäistä. Palvelujen täydentävyyttä koskevan maininnan (sivulla 39) ei voida ymmärtää liittyvän vain koneiden kokoon ottaen huomioon, missä yhteydessä lausunto esitettiin eli välittömästi ennen taulukkoa. Lisäksi lausunto, että Transavia lentää ”muihin” kohteisiin kuin Martinair, tukee lukijan taulukosta saamaa väärää vaikutelmaa.

(36)

Näiden virheellisten tietojen ilmoittamisessa oli kyseessä törkeä huolimattomuus. Vaikka hyväksyttäisiinkin osapuolten selitys, jonka mukaan ne käyttivät lähteenä Transavian lennoilla jaettavaa lehteä, asiaan liittyy silti huomattavaa huolimattomuutta. Lennoilla jaettava lehti on markkinointi- tai myynninedistämisesite, jonka tietojen paikkansapitävyys ei välttämättä ole taattu. Osapuolten olisi pitänyt käyttää luotettavampaa tietolähdettä kuten Transavian sisäisiä tilastoja tai komissiolle myöhemmässä vaiheessa lähetettyä Transavian aikataulua. KLM:n olisi ollut helppo saada nämä tiedot, onhan Transavia sen täydessä määräysvallassa oleva tytäryhtiö.

(37)

Näin ollen se, että KLM ei esittänyt tästä asiasta oikeita tietoja, merkitsee rikkomista, josta voidaan sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan määrätä sakkoja.

(38)

Tiedot siitä, että Transavialla on reittilentoja Välimeren kohteisiin ja että Transavia myy matkanjärjestäjille paikkoja näille lennoille, on jätetty pois, mikä tekee Transaviaa koskevista tiedoista sekä harhaanjohtavia että virheellisiä sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(39)

Kun muiden CO-lomakkeessa annettujen tietojen yhteydessä ei ilmoiteta Transavian Välimeren alueelle liikennöimiä reittilentoja, kyseessä ei ole pelkkä niiden mainitsematta jättäminen, vaan kuten edellä (III ja IV jakso) selvitettiin, tällä johdetaan lukijaa merkittävästi harhaan, sillä todellisesta tilanteesta annetaan vääristynyt kuva. Siten kyseiset tiedot ovat 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja.

(40)

Komissio ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että KLM salasi Transavian reittilentoja koskevat tiedot tahallaan. Ainakin asiaan liittyy huomattavaa huolimattomuutta, sillä tiedot, niiden merkitys ja velvollisuus ilmoittaa ne CO-lomakkeessa on tai olisi pitänyt olla KLM:n tiedossa.

(41)

Näin ollen myös se, että KLM jätti nämä tiedot ilmoittamatta, on rikkominen, josta voidaan määrätä sakkoa.

(42)

Sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan komissio voi määrätä yrityksille vähintään 1 000 ja enintään 50 000 euron sakon, jos nämä tahallaan tai tuottamuksesta antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja sulautuma-asetuksen 4 artiklassa tarkoitetussa ilmoituksessa. Asetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan sakon suuruutta määrättäessä komission on otettava huomioon rikkomuksen luonne ja sen vakavuus. Näin ollen komissio ottaa huomioon kaikki raskauttavat tai lieventävät asianhaarat.

(43)

KLM syyllistyi rikkomiseen antamalla sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja. Näiden virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen ilmoittamisessa oli kyse vähintäänkin törkeästä huolimattomuudesta.

(44)

KLM:n on katsottava syyllistyneen sulautuma-asetuksen vakavaan rikkomiseen seuraavista syistä:

(45)

Tiedolla siitä, onko yksittäisissä kohteissa osapuolten välisiä päällekkäisyyksiä, on selvästi merkitystä toimenpiteen kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta. Näin on riippumatta siitä, muodostuvatko relevantit markkinat yksittäisistä reiteistä vai kaikista tai tietyistä Välimeren kohteiden reiteistä. Mainitsematta jätetyt Transavian kohteet ovat Espanjan, Portugalin ja Kreikan suuria lomakohteita, jotka houkuttelevat runsaasti matkustajia. Myös tiedolla siitä, että Transavia lentää kaikkiin Martinairin merkityksellisiin kohteisiin, on merkitystä Martinairin ja Transavian välisen todellisen kilpailun arvioimiseksi, erityisesti, kun otetaan huomioon osapuolten useaan otteeseen esittämät lausunnot siitä, että Martinairin ja Transavian toiminnat täydentävät toisiaan (37).

(46)

Myös tieto siitä, että Transavia lentää useisiin tärkeisiin lomakohteisiin rinnakkain sekä reitti- että tilauslentoja, on selkeästi tärkeä Transavian markkina-aseman arvioinnin kannalta. Riippumatta siitä, ovatko reittilennoille myydyt paikat osa relevantteja tuotemarkkinoita, tieto siitä, että Transavialla on runsaasti reittilentoja tilauslentokohteisiinsa, on merkityksellinen Transavian markkinavoiman arvioimiseksi näillä reiteillä.

(47)

KLM korostaa, että ilmoituksen valmisteluvaiheessa sillä oli useita tapaamisia komission yksiköiden kanssa, että näissä kokouksissa käsiteltiin useita ilmoitusluonnoksia ja että se noudatti hyvässä uskossa komission tekemiä ehdotuksia ja huomautuksia. Se myös huomauttaa ilmoituksen laatimisen tässä asiassa olleen erittäin monimutkaista, koska tietojen saaminen oli vaikeaa. KLM:n mukaan ei myöskään ole näytetty toteen, että se on esittänyt ”virheellisiä ja harhaanjohtavia” tietoja, tai ainakaan asian erityisolosuhteet huomioon ottaen tällaisten tietojen toimittamista ei voida käyttää sakkojen määräämisen perusteena. Komissio ei hyväksy näitä väitteitä jäljempänä esitetyistä syistä.

(48)

Väitetiedoksiantoon esittämissään huomautuksissa KLM selittää Transavian tilauslentokohteiden puuttumisen aiheutuneen hallinnollisesta virheestä (38). Lisäksi se väittää, että virheen olisi pitänyt olla ilmeinen kenelle tahansa ilmoitusta tarkastelevalle.

(49)

KLM väittää, että kyseinen taulukko sisällytettiin CO-lomakkeen tekstiin ainoastaan komission pyynnöstä ja että käynnissä olleen vuoden 1998 kesäsesongin osalta ei ollut vielä saatavissa yksityiskohtaisia tietoja markkinaosuuksista. Ilmoituksen sivun 40 taulukkoa ei kuitenkaan esitetä tämän päätöksen 26 kappaleessa mainittuun SH&E:n tutkimukseen sisältyneiden tietojen lisäyksenä tai päivityksenä. Se annetaan esimerkkinä sen jälkeen, kun KLM on väittänyt Transavian ja Martinairin toiminnan täydentävän suurelta osin toisiaan. KLM:n väite, jonka mukaan taulukkoa olisi voitu lukea ainoastaan yhdessä tutkimuksen kanssa, on perusteeton, sillä tutkimukseen ei edes viitata.

(50)

Perusteeton on myös KLM:n väite, että taulukon virheellisyys on ilmeinen. Jos KLM itse, joka tuntee oman toimintansa paljon paremmin kuin kukaan muu, ei huomannut kyseisten tilauslentokohteiden puuttumista, kyseessä ei varmasti ollut niin ilmeinen virhe, että kuka tahansa ilmoitusta tarkkaan lukeva olisi sen voinut huomata.

(51)

KLM korostaa, ettei sen tarkoituksena ollut salata näitä tietoja komissiolta ja että komissio liioittelee sen tekemän hallinnollisen virheen vakavuutta. Selvitys siitä, millä tavoin KLM hankki Transavian tilauslentokohteita koskevat tiedot, osoittaa kuitenkin suurta huolimattomuutta. Lennoilla jaettavan lehden käyttäminen tietolähteenä luotettavampien lähteiden sijaan on osoitus KLM:n vakavasta laiminlyönnistä, mitä tulee velvollisuuteen valikoida tarvittavat tiedot huolellisesti, erityisesti, kun otetaan huomioon, että Transavia on KLM:n yksinomaisessa määräysvallassa oleva tytäryhtiö.

(52)

KLM väittää, ettei se yhteydenpidossaan komission kanssa missään vaiheessa pyrkinyt salaamaan sitä, että KLM-konserni ja sen tytäryhtiö Transavia liikennöivät reittilentoja Euroopassa yleensä ja erityisesti Välimeren alueelle. Se ilmoittaa myös, että se olisi antanut enemmän tietoja Transavian reittilennoista, jos komissio olisi niitä pyytänyt ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa käydyissä keskusteluissa. KLM viittaa SH&E:n tutkimukseen, josta sen mukaan käy selvästi ilmi, että 47 prosenttia kaikista alankomaalaisista lomamatkalaisista käyttää matkaansa reittilentoa. KLM esittää, että olisi käsittämätöntä, ellei suuren osan näistä matkustajista oletettaisi käyttävän KLM-konsernin lentoyhtiöitä.

(53)

Ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa pidetyissä kokouksissa keskityttiin pääasiassa markkinoiden määritelmän selvittämiseen. Komissio hyväksyy sen, että koska KLM ei ilmoittanut Transavian myyvän huomattavia määriä paikkoja reittilennoillaan pakettimatkojen järjestäjille, komissio ei alun perin suunnitellut näiden toimintojen ottamista huomioon markkinoiden määrittelyssä. Tämä ei kuitenkaan poista KLM:ltä velvoitetta ilmoittaa näitä toimintoja koskevia täydellisiä tietoja ainakin vastauksena CO-lomakkeen 6.2 kysymykseen (39). SH&E:n tutkimuksessa esitetyt tiedot koskevat lisäksi kaikkia alankomaalaisia lomamatkustajia, eivät pelkästään asiakkaita, jotka ostavat pakettimatkan matkanjärjestäjältä. Sen vuoksi näiden tietojen perusteella ei ollut mahdollista päätellä, että Transavia myi paikkoja reittilennoillaan pakettimatkojen järjestäjille. Transaviaa koskevien tietojen esittämistapa oli kaikissa luonnoksissa sellainen, ettei tällaisten kysymysten herääminen komissiossa ollut todennäköistä. Transavia esitettiin aina tilauslentojen harjoittajana. Tieto siitä, että Transavia liikennöi myös reittilentoja, annettiin vasta ilmoituksen lopullisessa versiossa sivun 45 alaviitteessä 11, joka koskee Transavian osallistumista KLM:n kanta-asiakasohjelmaan. Kyseinen tieto ei sisältynyt aikaisempiin luonnoksiin. Sen vuoksi perustelu, jonka mukaan komissio olisi voinut, tai sen olisi pitänyt pyytää tätä tietoa, on perusteeton.

(54)

KLM väittää edelleen, että reittilentoja koskevat tiedot eivät muuttaneet sen markkinaosuutta, minkä vuoksi tietojen pois jättäminen oli merkityksetöntä. Yhtiön todellinen markkinaosuus on kuitenkin vain yksi osa-alue sen markkinavahvuuden mittaamisessa. Transavia harjoittaa reittiliikennettä kohteisiin, joihin se liikennöi myös tilauslentopohjalta, mikä on selvästikin tekijä, joka voi vahvistaa sen asemaa näillä reiteillä ja on sen vuoksi merkityksellinen komission arvioidessa kilpailua sulautuman yhteydessä. Näin ollen se, tietääkö komissio näiden toimintojen olemassaolosta sekä niiden luonteesta ja laajuudesta vai ei, vaikuttaa todennäköisesti sen arvioon asian aineellisesta puolesta sekä mahdollisten korjaustoimenpiteiden luonteesta ja laajuudesta.

(55)

Jos Transavialla ei esimerkiksi todellakaan olisi reittiliikennettä näihin kohteisiin, voitaisiin väittää, että muiden reittilentoyhtiöiden olisi melko helppoa aloittaa tällainen toiminta ja myydä paikkoja yksityishenkilöille ja matkanjärjestäjille ja että tämän vuoksi sulautuma olisi hyväksyttävä. Samoin jos joillakin kyseessä olevista reiteistä havaittaisiin mahdollinen määräävä asema, pelkästään Martinairin toimintaan tai Transavian tilauslentotoimintaan kohdistuva korjaustoimenpide saattaisi olla riittämätön, sillä Transavian huomattava myynti matkanjärjestäjille kyseisten kohteiden reittilennoilla jäisi huomiotta tai korjaustoimenpiteellä ei olisi vaikutusta siihen.

(56)

Sulautuma-asetuksen mukaisesti käynnistettyjen menettelyiden kannalta on hyvin tärkeää, että sulautuman osapuolet antavat ilmoitusta tehdessään täydelliset tiedot. Näin ollen yritysten on oltava erityisen huolellisia ilmoittaessaan sulautumaansa koskevia yksityiskohtia.

(57)

Nyt kyseessä olevassa asiassa KLM antoi virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa, mikä osoitti vähintäänkin törkeää huolimattomuutta. Lisäksi kyseiset tiedot olivat selvästi merkityksellisiä toimenpiteen kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta.

(58)

KLM ei antanut oikeita tietoja omasta aloitteestaan vaan vasta komission tutkimuksen seurauksena. Transavian muita tilauslentokohteita koskevat täydelliset tiedot voitiin johtaa ainoastaan tietopyyntöön saadusta vastauksesta ja ne vahvistettiin lopulta suullisesti. Tieto siitä, että Transavia lentää reittilentoja Välimeren kohteisiin, annettiin vastauksena tietopyyntöön. Se, että KLM myy matkanjärjestäjille paikkoja reittilennoillaan samoin taloudellisin ehdoin kuin tilauslennoillaan, ja tämän toiminnan merkitys vahvistui täysin vasta 21 päivänä joulukuuta 1998 tehdyssä ilmoituksessa ja komission tämän jälkeen suorittamassa ilmoitukseen sisältyneiden tietojen tutkimuksessa.

(59)

KLM:n toimintaa arvioitaessa on pidettävä mielessä myös se, että KLM on suuri eurooppalainen yhtiö, jolla on merkittävää liiketoimintaa Euroopassa. KLM:llä on myös aikaisempaa kokemusta sulautuma-asetuksen mukaisen ilmoituksen tekemisestä.

(60)

Kuten 47–55 kappaleessa on selvitetty tarkemmin, KLM:n mukaan lieventävänä seikkana on lyhyesti se, että väitetyt rikkomiset eivät olleet tahallisia, että komission olisi pitänyt kyetä havaitsemaan tietojen puuttuminen ja pyytämään niitä ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa (joka tässä tapauksessa kesti melko kauan) ja etteivät puuttuneet tiedot olleet asian lopputuloksen kannalta ratkaisevia.

(61)

Komissio katsoo, että näiden väitteiden merkitys jää vähäiseksi suhteessa niiden vaikutukseen rikkomisen vakavuuteen ja sen myötä myös määrättävän sakon suuruuteen. Rikkomisten tahallisuudesta ei ole mitään näyttöä, ja KLM:n yhteydenpito komissioon ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa osoitti vähintäänkin halua varmistaa ilmoituksen hyväksyttävyys. Vastuu kaiken merkityksellisen tiedon antamisesta oli kuitenkin KLM:llä, eikä se ollut tarpeeksi huolellinen asiaa hoitaessaan. Rikkomisiin liittyvä huolimattomuus on kummassakin tapauksessa hyvin merkittävää. KLM:n ei olisi pitänyt luottaa lennoilla jaettavaan lehteen kerätessään tietoa niin ratkaisevasta asiasta kuin Transavian tilauslentokohteista. Se olisi voinut ilmoittaa Transavian reittilennoista ja sen olisi pitänyt ymmärtää tietojen antamisen merkitys, vaikka komissio ei sitä erikseen pyytänytkään tai siitä muistuttanutkaan. Lisäksi on ilman muuta mahdollista, että ellei komissio olisi havainnut jompaakumpaa osaa puuttuvista tiedoista, niiden poisjääminen olisi vaikuttanut sulautuman aineellista puolta koskevaan päätökseen tavalla, josta KLM olisi saattanut hyötyä.

(62)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon asiaan liittyvät olosuhteet komissio katsoo, että on asianmukaista määrätä KLM:lle sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla 40 000 euroa sakkoa,

Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV

Amsterdamseweg 55

NL-1182 GP Amstelveen