15.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/121

(1)

Lokakuussa 2008 käydyn epävirallisen kirjeenvaihdon perusteella ja Islannin parlamentin (Althingi) säädettyä 6 päivänä lokakuuta muun muassa rahoitusalan epätavallisista olosuhteista johtuvista valtionkassamaksuista vastaavasta viranomaisesta annetun lain nro 125/2008 (jäljempänä ’poikkeuslaki’), jossa Islannin valtiolle myönnettiin laajat toimivaltuudet puuttua pankkialan toimintaan, EFTAn valvontaviranomaisen (jäljempänä ’viranomainen’) puheenjohtaja pyysi Islannin viranomaisia 10 päivänä lokakuuta 2008 päivätyssä kirjeessään ilmoittamaan valvontaviranomaiselle poikkeuslain nojalla toteutettavista valtiontukitoimenpiteistä.

(2)

Yhteydenpitoa ja kirjeenvaihtoa jatkettiin silloin tällöin, mihin sisältyi erityisesti valvontaviranomaisen 18 päivänä kesäkuuta 2009 lähettämä kirje, jossa Islannin viranomaisia muistutettiin valtiontukitoimenpiteistä ilmoittamisen tarpeellisuudesta ja pöytäkirjassa 3 olevaan 3 artiklaan sisältyvästä täytäntöönpanokieltoa koskevasta lausekkeesta (nk. standstill-lauseke). Islannin viranomaiset ilmoittivat lopulta 15 päivänä syyskuuta 2010 taannehtivasti valtiontuesta, joka on myönnetty Landsbankin tiettyjen toimintojen uudelleen käynnistämiseen sekä uuden Landsbanki Bankin (’NBI’, nyttemmin Landsbankinn) perustamiseen ja pääomittamiseen (2).

(3)

Valvontaviranomainen ilmoitti Islannin viranomaisille 15 päivänä joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä (3), että se oli päättänyt aloittaa pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka liittyy Islannin valtion toteuttamiin toimenpiteisiin, jotka koskevat (vanhan) Landsbanki Islands hf:n tiettyjen toimintojen uudelleen käynnistämistä sekä uuden Landsbanki Islandsin (NBI hf) perustamista ja pääomittamista (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’). Valvontaviranomainen pyysi toimittamaan myös yksityiskohtaisen suunnitelman Landsbankinnin rakenneuudistuksesta31 päivään maaliskuuta 2011 mennessä.

(4)

Maaliskuun 24 päivänä 2011 asianomaiset osapuolet toimittivat valvontaviranomaiselle sähköpostitse yhden huomautuksen, joka toimitettiin edelleen Islannin viranomaisille 25 päivänä toukokuuta 2011. Islannin viranomaiset eivät vastanneet kyseiseen huomautukseen.

(5)

Islannin viranomaiset toimittivat Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelman 31 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Tarkistettu rakenneuudistussuunnitelma, josta käy ilmi muun muassa 22 päivänä huhtikuuta 2010 täytäntöönpantu Spkef Savings Bankin (SpKef) talletusten ja varojen siirto, josta ei ole ilmoitettu, ja Sparisjodur Svarfdaelan (SpSv) osto, toimitettiin 23 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Valvontaviranomainen pyysi tietoja rakenneuudistussuunnitelmasta 11 päivänä heinäkuuta 2011 ja 13 päivänä helmikuuta 2012. Islannin viranomaiset vastasivat tietopyyntöön 17 päivänä lokakuuta 2011 ja 13 päivänä maaliskuuta 2012. Lopulliset sitoumukset toimitettiin 6 ja 13 päivänä kesäkuuta 2012.

(7)

Valvontaviranomainen hyväksyi 20 päivänä kesäkuuta 2012 päätöksessä N:o 212/12/KOL (jäljempänä ’SpSv-säästöpankkia koskeva päätös’) Landsbankinnille myönnetyn valtiontuen mahdollisen käytön SpSv:n ostoon. Valvontaviranomainen hyväksyi väliaikaisesti 21 päivänä kesäkuuta 2011 tekemällään päätöksellä N:o 253/10/KOL pelastamistukiohjelman, jolla suoritetaan Islannin keskuspankin (’CBI’) saatavat säästöpankeilta, myös SpSv:ltä. Huhtikuun 13 päivänä 2011 tekemällään päätöksellä 127/11/KOL valvontaviranomainen hyväksyi pelastamistukiohjelmaan tehdyt muutokset (’säästöpankkeja koskevat päätökset’).

(8)

Lisäksi valvontaviranomainen tapasi Islannin viranomaiset 7 päivänä kesäkuuta 2011 sekä 27 ja 28 päivänä helmikuuta 2012.

(9)

Valvontaviranomainen kuvailee tässä jaksossa vuodesta 2008 alkaen ilmenneitä Islannin rahoitusjärjestelmän romahdukseen ja uudelleen rakentamiseen liittyviä tapahtumia, tosiseikkoja sekä taloudellista, poliittista ja lainsäädännöllistä kehitystä, joita on tarpeen käsitellä kyseessä olevien tukitoimenpiteiden arvioinnin asiayhteydessä. Ensin esitetään Landsbankin romahdukseen johtaneet tapahtumat.

(10)

Vuoden 2008 syksyllä Islannin pankit kohtasivat talletuspaon niin ulkomailla kuin Islannissakin. Kotimaan nostot kasvoivat siinä määrin, että jossain vaiheessa Islannin pankkeja ja Islannin keskuspankkia uhkasi käteisvarojen puute.

(11)

Islannin pankkien kasvu perustui valtaosin pääsyyn ulkomaisille velkapaperimarkkinoille, etenkin vuosina 2003–2006. Tämä rahoituslähde alkoi kuitenkin ehtyä, ja myös ulkomaiset luottoluokituslaitokset ilmaisivat olevansa huolissaan pankkien luotonannon ja talletusten välisestä alhaisesta suhteesta muihin (ulkomaisiin) pankkeihin verrattuna.

(12)

Islannin liikepankit (etenkin Landsbanki) vastasivat tilanteeseen keräämällä talletuksia ulkomailta. Landsbankin asiakastalletukset kolminkertaistuivat vuoden 2006 kolmannen vuosineljänneksen lopusta vuoden 2007 puoliväliin — kasvu oli lähes 10 miljardia euroa. Suurimman osuuden tästä kasvusta muodostivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevissa Landsbankin konttoreissa avatut tilit. Niiden vähittäistalletukset kasvoivat nollasta 6,6 miljardiin euroon ja tukkutalletukset (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden konttoreissa) 2,5 miljardiin euroon.

(13)

Euroopan keskuspankki esitti 3 päivänä lokakuuta 2008 Landsbankille 400 miljoonan euron suuruisen vakuuksien muutospyynnön, ja vaikka pyyntö peruttiin myöhemmin, Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijainneen pankin konttorista alkoi talletuspako ja pankin oli asettava käyttöön suuret määrät Englannin puntia. Islannin keskuspankki torjui Landsbankin avunpyynnön 6 päivänä lokakuuta. Kun pankki ei pystynyt asettamaan saataville Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitustarkastusviranomaisen (Financial Services Authority) vaatimia varoja, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomainen sulki konttorin. Seuraavana päivänä Alankomaiden keskuspankki pyysi, että Landsbankin Amsterdamin konttoriin nimetään konkurssipesänhoitaja. Samana päivänä FME vapautti sille poikkeuslaissa (4) annettujen valtuuksien nojalla Landsbankin johtokunnan tehtävistään määräajaksi, otti itselleen yhtiökokouksen valtuudet ja nimitti sen paikalle väliaikaisen hallintoneuvoston (Resolution Committee).

(14)

Islannin viranomaiset selvensivät valvontaviranomaiselle toimittamissaan huomautuksissa, että Islannin pankkialan romahduksen syyt ja viranomaisten toimintatarve selvitetään varsin yksityiskohtaisesti Islannin parlamentin perustaman erityisen tutkintakomitean (jäljempänä ’tutkintakomitea’) (5) laatimassa raportissa; kyseisen komitean tehtävänä oli tutkia ja analysoida kolmen suurimman pankin romahdukseen johtaneita prosesseja. Valvontaviranomainen esittää jäljempänä lyhyesti tutkintakomitean päätelmät Landsbankin romahduksen tärkeimmistä syistä. Tiedot ovat peräisin tutkintakomitean raportin luvuista 2 (Tiivistelmä) ja 21 (Islannin pankkien romahduksen syyt — vastuu, virheet ja huolimattomuus).

(15)

Vuonna 2007 alkanut rahoitusmarkkinoiden maksuvalmiuden yleinen heikentyminen johti lopulta Islannin kolmen suurimman pankin romahdukseen, sillä niiden liiketoiminta riippui yhä enemmän rahoituksen saamisesta kansainvälisten markkinoiden kautta. Islannin pankkien romahdus johtui kuitenkin lukuisista monimutkaisista seikoista. Tutkintakomitea tutki suurimpien pankkien romahduksen syitä, ja on pantava merkille, että valtaosa päätelmistä koskee kaikkia kolmea pankkia ja että monet päätelmät liittyvät toisiinsa. Jäljempänä käsitellään lyhyesti pankkien toimintaan liittyviä epäonnistumisen syitä.

(16)

Tutkintakomitea totesi, että romahdusta edeltäneinä vuosina pankit olivat kasvattaneet taseitaan ja luottosalkkujaan niin voimakkaasti, ettei niiden toiminta- ja hallintokapasiteetti enää riittänyt. Kyseisten kolmen pankin yhdistetyt varat olivat lisääntyneet eksponentiaalisesti siten, että ne olivat 1,4 biljoonaa Islannin kruunua (6) vuonna 2003 ja 14,4 biljoonaa Islannin kruunua vuoden 2008 toisella neljänneksellä. Merkityksellistä on se, että suuri osa näiden kolmen pankin kasvusta oli tapahtunut ulkomaisille osapuolille lainaamisessa, joka lisääntyi huomattavasti vuonna 2007 (7) erityisesti kansainvälisen maksuvalmiuskriisin puhjettua. Tutkintakomitea katsoi tämän perusteella, että lainaustoiminnan lisääntyminen johtui pitkälti sellaisille yrityksille myönnetyistä lainoista, joille muut olivat kieltäytyneet myöntämistä lainaa. Raportissa todettiin lisäksi, että riskialttiimmasta sijoituspankkitoiminnasta oli tullut yhä suurempi osa pankkien toimintaa ja että kasvu myötävaikutti ongelmien syntymiseen.

(17)

Pankkien kasvua helpottivat huomattavasti pääsy kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, hyvät luottoluokitukset ja pääsy Euroopan markkinoille ETA-sopimuksen perusteella. Islannin pankit ottivat vuonna 2005 14 miljardia euroa lainaa ulkomaisilla vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien markkinoilla varsin suotuisin ehdoin. Kun Euroopan vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien markkinoille pääsy vaikeutui, pankit rahoittivat toimintansa Yhdysvaltojen markkinoilla, ja islantilaiset vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit liitettiin vakuudellisiin velkasitoumuksiin. Romahdusta edeltäneenä aikana pankit olivat yhä riippuvaisempia lyhytaikaisista lainoista, mikä johti suuriin ja tutkintakomitean mukaan ennakoitavissa olleisiin jälleenrahoitusriskeihin.

(18)

Kaikkien Islannin suurimpien pankkien pääasialliset omistajat olivat suurimpien velallisten joukossa (8). Samson Holding Company (’Samson’) oli Landsbankin suurin osakkeenomistaja pankin yksityistämisestä lähtien. Kun Landsbanki kaatui, Samsonin osaomistaja Björgólfur Thor Björgólfsson ja hänelle kuuluvat yritykset olivat pankin suurimpia velkojia. Hänen isänsä ja Samsonin osaomistaja Björgólfur Guðmundsson oli pankin kolmanneksi suurin velkoja. Heidän saatavansa pankilta olivat yhteensä yli 200 miljardia Islannin kruunua, joka oli enemmän kuin pankin oma pääoma. Tutkintakomitea katsoi, että tiettyjen osakkeenomistajien oli poikkeuksellisen helppo saada omistajina lainaa pankeilta. Landsbankin tapauksessa tämän todistaa se, että vielä 30 päivänä syyskuuta 2008, jolloin oli selvää, ettei Landsbankilla ollut riittävästi ulkomaista valuuttaa täyttääkseen sitoumuksensa ulkomailla, pankki myönsi Björgólfur Thor Björgólfssonin omistamalle yritykselle 153 miljoonan euron lainan. Se totesi myös, että tutkimuksessa saatiin selviä viitteitä siitä, että jokaisessa pankissa suurimpien osakkeenomistajien etujen ja pankin etujen väliset rajat hämärtyivät. Suurten osakkeenomistajien merkittävästä asemasta oli siten haittaa muille osakkeenomistajille ja velkojille.

(19)

Riskien epänormaalista keskittymisestä suurimpiin osakkeenomistajiin tutkintakomitea totesi, etteivät pankin omaisuuseräsalkut olleet riittävän monipuolisia. Tutkintakomitea katsoi, että suuria riskikeskittymiä koskevia eurooppalaisia sääntöjä tulkittiin suppeasti erityisesti osakkeenomistajien tapauksessa ja että pankit olivat pyrkineet kiertämään sääntöjä.

(20)

Landsbankin (ja kahden muun suurimman pankin) vakavaraisuussuhde oli raporttien mukaan aina hieman lakisääteistä vähimmäismäärää suurempi, mutta tutkintakomitea totesi, etteivät vakavaraisuussuhteet vastanneet tarkalleen pankkien rahoituksellista vahvuutta. Tämä johtui pankkien omien osakkeiden altistumisesta riskeille ensisijaisten vakuuksien ja osakkeita koskevien termiinisopimusten kautta. Yrityksen itsensä rahoittaman osakepääoman, josta tutkintakomitea käyttää nimitystä ”heikko oma pääoma”, osuus oli yli 25 prosenttia pankkien pääomapohjista (tai yli 50 prosenttia, jos sitä verrataan ydinpääomaan eli osakkeenomistajien pääomaan, josta on vähennetty aineeton omaisuus). Tämän lisäksi ongelmia aiheutti riski, jolle pankit altistuivat toistensa osakkeiden hallussapidon vuoksi. Vuoden 2008 puoliväliin mennessä pankkien omien osakkeiden suora rahoitus ja kahden muun pankin osakkeiden ristikkäisrahoitus olivat noin 400 miljardia Islannin kruunua ja noin 70 prosenttia ydinpääomasta. Tutkintakomitean mielestä osakkeenomistajien omaa pääomaa rahoitettiin lainaamalla itse järjestelmästä siinä määrin, että järjestelmän vakaus vaarantui. Pankit pitivät huomattavan määrän omista osakkeistaan lainojensa vakuutena, minkä vuoksi niiden lainasalkkujen laatu heikkeni osakkeiden hintojen laskettua. Tämä vaikutti pankkien suorituskykyyn ja aiheutti lisäpainetta niiden osakkeiden hintojen laskemiseen, minkä vuoksi (tutkintakomitea päätteli käytettävissä olleista tiedoista) pankit pyrkivät keinotekoisesti luomaan epänormaalia kysyntää omille osakkeilleen.

(21)

Vuonna 2001 kolmen suurimman pankin taseet olivat (yhdessä) hieman Islannin vuotuista bruttokansantuotetta (BKT) suuremmat. Vuoden 2007 loppuun mennessä pankeista oli tullut kansainvälisiä, ja niiden varat olivat yhdeksänkertaiset Islannin BKT:hen nähden. Tutkintakomitean raportin mukaan vuoteen 2006 mennessä tarkkailijat totesivat, että pankkijärjestelmä oli laajentunut Islannin keskuspankin kapasiteetin ulkopuolelle, ja epäilivät, pystyykö se täyttämään tehtävänsä viimesijaisena lainaajana. Vuoden 2007 loppuun mennessä Islannin lyhytaikaiset lainat (jotka johtuivat lähinnä pankkien rahoituksesta) olivat 15 kertaa suuremmat kuin valuuttavarannot, ja myös kyseisiin kolmeen pankkiin tehtyjen ulkomaisten talletusten määrä oli 8 kertaa valuuttavarantoja suurempi. Tallettajien ja sijoittajien takuurahaston varat olivat erittäin vähäiset verrattuna pankkitalletuksiin, jotka sillä oli tarkoitus taata. Tutkintakomitean mukaan nämä tekijät altistivat Islannin pankit talletuspaolle.

(22)

Tutkintakomitea totesi, ettei asiasta vastaavilla Islannin valvontaelimillä ollut uskottavuutta, jota olisi tarvittu, kun viimesijaisella lainaajalla ei ollut riittävästi varoja. Raportin mukaan Islannin rahoitusalan valvontaviranomaisella (FME) ja Islannin keskuspankilla ei ollut asiantuntemusta eikä kokemusta pankkien sääntelystä vaikeina taloudellisina aikoina, mutta ne olisivat voineet toteuttaa toimia pankkien riskitason alentamiseksi. Esimerkiksi FME ei kasvanut samassa suhteessa kuin pankit, eivätkä lainsäätäjän käytännöt pysyneet pankkitoiminnan nopean kehityksen tahdissa. Raportissa suhtaudutaan kriittisesti myös hallitukseen ja todetaan, että viranomaisten olisi pitänyt toteuttaa toimia pankeista talouteen aiheutuvan mahdollisen vaikutuksen vähentämiseksi pienentämällä niiden kokoa tai velvoittamalla yksi tai useampi pankki siirtämään pääkonttorinsa ulkomaille (9).

(23)

Tutkintakomitean raportissa viitataan koko taloutta koskeviin tapahtumiin, jotka edistivät pankkien nopeaa kasvua ja lisäsivät rahoituspalvelualan ja muun talouden koon ja vaikutuksen välistä epätasapainoa. Raportissa todettiin, että hallituksen politiikka (erityisesti finanssipolitiikka) erittäin todennäköisesti myötävaikutti liialliseen laajentumiseen ja epätasapainoon ja ettei Islannin keskuspankin rahapolitiikka ollut riittävän rajoittavaa. Raportissa todetaan myös, että Islannin asuntorahoitusrahaston lainanantosääntöjen höllentäminen oli ”suurimpia virheitä, joita raha- ja finanssipolitiikan hoidossa tehtiin pankkien romahdusta edeltävällä kaudella” (10). Raportissa arvostellaan myös sitä, miten helposti pankit pystyivät ottamaan lainaa Islannin keskuspankilta, minkä vuoksi Islannin keskuspankin lyhytaikaisten vakuuslainojen määrä lisääntyi siten, että se oli 30 miljardia ISK syksyllä 2005 ja 500 miljardia ISK lokakuun 2008 alkuun mennessä.

(24)

Raportissa todetaan, että vuonna 2006 Islannin kruunun arvo oli kestämättömän korkea, että Islannin vaihtotaseen alijäämä oli yli 16 prosenttia BKT:stä ja että ulkomaanrahan määräiset velat, joista on vähennetty varat, olivat lähellä vuotuisen BKT:n kokonaismäärää. Finanssikriisille oli kaikki edellytykset. Vuoden 2007 loppuun mennessä kruunun arvo alentui, ja Islannin ja pankkien luottoriskinvaihtosopimusten hintaerot lisääntyivät eksponentiaalisesti.

(25)

Kolmen suurimman liikepankin (myös Landsbankin) romahdettua lokakuussa 2008 Islannin viranomaisilla oli ennennäkemätön haaste taata pankkitoiminnan jatkuminen Islannissa (11). Islannin hallituksen noudattamasta menettelytavasta säädetään pääasiassa poikkeuslaissa (12), jonka Islannin parlamentti hyväksyi 6 päivänä lokakuuta 2008. Kyseisessä laissa myönnetään FME:lle poikkeuksellinen toimivalta valvoa rahoitusalan yrityksiä sekä tarvittaessa määrätä niiden varoista ja veloista. Valtiovarainministeri valtuutettiin valtionkassan puolesta jakamaan varoja, jotta voitaisiin perustaa uusia rahoitusalan yrityksiä. Lisäksi rahoitusalan yritysten konkurssimenettelyissä talletuksille annetaan etusija muihin vaateisiin nähden. Hallitus ilmoitti, että Islannissa sijaitseviin kotimaisiin liike- ja säästöpankkeihin sekä niiden sivukonttoreihin tehdyt talletukset suojataan täysin.

(26)

Politiikan painopisteissä keskityttiin aluksi kotimaisten pankki-, maksu- ja selvitysjärjestelmien perustoimintojen turvaamiseen. Ensimmäisinä romahduksen jälkeisinä viikkoina Islannin hallitus laati myös talousohjelman yhteistyössä Kansainvälisen valuuttarahaston (jäljempänä ’IMF’) kanssa, minkä seurauksena 20 päivänä marraskuuta 2008 hyväksyttiin Islannin pyytämä rahaston kaksivuotinen valmiusluottojärjestely, johon sisältyi rahastosta Islannin valuuttavarantojen vahvistamiseksi myönnetty 2,1 miljardin Yhdysvaltain dollarin laina. Lisäksi Pohjoismaat ja jotkin muut kauppakumppanit myönsivät lainoja jopa 3 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. IMF:n myöntämästä lainasta 827 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria asetettiin saataville heti, ja loppusumma maksettiin kahdeksassa yhtä suuressa erässä, jotka edellyttivät ohjelman arviointia neljännesvuosittain.

(27)

IMF:n ohjelma oli laajapohjainen vakautusohjelma, jossa keskityttiin kolmeen päätavoitteeseen. Tavoitteena oli ensinnäkin vakauttaa ja palauttaa luottamus kruunuun, jotta voitiin hillitä kriisin kielteistä vaikutusta talouteen. Toimenpiteisiin sisältyi pääomaliikkeiden rajoitusten käyttöönotto pääomapaon estämiseksi. Toiseksi ohjelmaan sisältyi kattava pankkien rakenneuudistusstrategia, jonka tavoitteena oli viime kädessä rakentaa Islantiin jälleen elinvoimainen rahoitusjärjestelmä sekä turvata valtion kansainväliset rahoitussuhteet. Toissijaisina tavoitteina oli muun muassa varmistaa pankkien varojen arvostaminen käypään arvoon, maksimoida varallisuuden takaisin periminen ja tehostaa valvontakäytäntöjä. Kolmanneksi ohjelmalla pyrittiin varmistamaan julkisen talouden kestävyys rajoittamalla romahtaneiden pankkien tappioiden sosialisointia ja toteuttamalla julkisen talouden vakauttamista koskeva keskipitkän aikavälin ohjelma.

(28)

Islannin viranomaiset ovat korostaneet, että niillä oli käytettävissään vähän poliittisia vaihtoehtoja, kun otetaan huomioon poikkeukselliset olosuhteet, jotka liittyivät pankkijärjestelmän suureen kokoon verrattuna valtionkassan rahoitusvalmiuksiin. Käytetyt ratkaisut poikkesivat näin ollen monin tavoin muiden sellaisten valtioiden hallitusten toteuttamista toimista, joiden rahoitusjärjestelmän vakaus oli uhattuna.

(29)

Poikkeuslain perusteella kolme suurta liikepankkia — Glitnir Bank, Landsbanki Íslands ja Kaupthing Bank — jaettiin ”vanhoihin” ja ”uusiin” pankkeihin. Valtiovarainministeri perusti kolme osakeyhtiötä, jotka ottivat vastuulleen vanhojen pankkien kotimaiset toiminnot, ja nimitti niiden johtokunnat. FME otti vanhat pankit valvontaansa ja osoitti niiden kotimaiset varat ja velat (talletukset) pääosin uusille pankeille, jotka jatkoivat pankkitoimintaa Islannissa. Vanhat pankit asetettiin väliaikaisten hallintoneuvostojensa valvontaan (13). Ulkomaiset varat ja velat osoitettiin pääasiallisesti vanhoille pankeille, jotka asetettiin myöhemmin likvidaatiomenettelyyn ja joiden kaikki ulkomaiset toiminnot lopulta lopetettiin (14).

(30)

Kolmen uuden pankin 14 päivänä marraskuuta 2008 laadituissa alustavissa avaavissa taseissa arvioitiin, että pankkien yhdistetyt kokonaisvarat ovat 2 886 miljardia ISK ja että valtio myöntää 385 miljardin ISK:n pääoman. Niiden joukkovelkakirjojen kokonaisarvoksi, jotka uudet pankit laskevat liikkeeseen vanhojen pankkien hyväksi maksuna velat ylittävien siirrettyjen varojen arvosta, arvioitiin 1 153 miljardia ISK. FME nimitti Deloitte LLP:n arvioimaan siirrettyjen varojen ja velkojen arvon. Tässä prosessissa ilmeni, ettei riippumattoman arvioinnin tuloksena saada siirretyn nettovarallisuuden vahvistettuja arvoja vaan tietyn vaihteluvälin kattavia arvioita. Lisäksi kävi ilmi, etteivät pankkien velkojat hyväksyneet arviointiprosessia, koska se ei ollut niiden mielestä puolueeton, ja ne valittivat, etteivät ne voineet suojella etujaan. Näiden valitusten vuoksi vanhojen ja uusien pankkien välistä tilien selvittelymenettelyä muutettiin. Riippumattoman asiantuntijan arviointien sijaan osapuolet pyrkivät neuvottelemalla sopimaan siirretyn nettovarallisuuden arvosta.

(31)

Oli selvää, että osapuolten oli vaikea päästä sopimukseen arvioista, koska ne perustuivat epäilemättä lukuisiin oletuksiin, joista osapuolet olivat todennäköisesti eri mieltä. Valtio pyrki tekemään sopimuksia perusarvioista, jotka tarjosivat vankan perustan uusien pankkien alkupääoman muodostukseen. Perusarvion ylittävä varojen hintataso voidaan lukea velkojien hyväksi ehdollisten joukkovelkakirjojen tai pankkien osakepääoman arvon lisääntymisen muodossa, sillä neuvotteluissa oli käynyt ilmi, että Glitnirin ja Kaupthingin hallintoneuvostot sekä valtaosa niiden velkojista voisivat olla kiinnostuneita hankkimaan arvopapereita uusista pankeista, jolloin ne voisivat hyötyä siirretyn varallisuuden mahdollisesta arvonnoususta.

(32)

Kolmen uuden pankin täydellisestä pääomittamisesta ja vanhojen pankkien velkojien kanssa tehdyistä sopimuksista, jotka koskivat sitä, miten nettovarallisuuden siirtäminen uusille pankeille voitaisiin hyvittää, ilmoitettiin 20 päivänä heinäkuuta 2009. Kahden uuden pankin — New Glitnirin (nyttemmin Íslandsbanki) ja New Kaupthingin (nyttemmin Arion Bank) — osalta tähän sisältyi ehdollisia sopimuksia, joiden mukaan vanhat pankit voivat merkitä oman pääoman ehtoisia enemmistöosuuksia uusista pankeista.

(33)

Edellä mainittujen alustavien sopimusten pääkohtien perusteella vanhojen pankkien hallintoneuvostot päättivät lokakuussa 2009 (Glitnir) ja joulukuussa 2009 (Kaupthing Bank ja Landsbanki Islands) merkitä uusien pankkien osakkeita. Hallitus ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2009, että pankkien uudelleen rakentaminen oli saatettu päätökseen ja että Islannin viranomaiset ja uudet pankit sekä Glitnir Bankin, Landsbanki Íslandsin ja Kaupthing Bankin hallintoneuvostot velkojiensa puolesta olivat päässeet sopimukseen. Sopimukset koskivat vanhoista pankeista uusille pankeille siirrettyjen varojen selvitystä ja uusien pankkien rahoittamista kokonaisuudessaan.

(34)

Valtionkassan maksuosuus uusien pankkien pääomasta oli vähentynyt huomattavasti alun perin suunnitelluista 385 miljardista ISK:sta siten, että se oli 135 miljardia ISK osakepääoman muodossa ja kolmesta pankista kahden — Íslandsbankin ja Arion Bankin — tapauksessa noin 55 miljardia ISK toissijaisia omia varoja (tier 2 -pääoma) pääomalainojen muodossa eli yhteensä 190 miljardia ISK. Valtionkassa tarjosi Íslandsbankille ja Arion Bankille myös likviditeettisopimuksia. Vanhojen pankkien uusille pankeille tarjoama osakepääoma oli yhteensä noin 156 miljardia ISK. Uusien pankkien kokonaispääoma oli näin ollen noin 346 miljardia ISK. Kyseisten kolmen pankin täyden omistusoikeuden sijaan valtion omistusosuudet pienentyivät sopimusten perusteella näin ollen noin 5 prosenttiin Íslandsbankin tapauksessa, 13 prosenttiin Arion Bankin tapauksessa ja 81 prosenttiin Landsbankinnin tapauksessa.

(35)

Kun vanhojen pankkien velkojat ottivat hallintaansa kaksi kyseisistä kolmesta pankista, rahoitusalan uudelleen rakentamisessa onnistuttiin ratkaisemaan merkittäviä ongelmia ja uudet pankit saivat vankemman pääomapohjan, mutta edelleen oli paljon heikkouksia, joihin oli puututtava. Syksystä 2009 lähtien pankit ovat keskittyneet pääasiassa sisäisiin asioihin, toimintansa kokonaisstrategian määrittämiseen ja erityisesti sellaisten lainasalkkujensa rakenneuudistukseen, jotka ovat suurin uhka niiden toiminnalle ja pitkän aikavälin elinkelpoisuudelle. Rakenneuudistusprosessia ovat monimutkaistaneet erilaiset hankaloittavat tekijät, muun muassa korkeimman oikeuden tuomiot Islannin kruunuissa myönnettyjen mutta ulkomaisiksi valuutoiksi indeksoitujen lainojen lainvastaisuudesta. Landsbankinnin osalta näitä asioita käsitellään tarkemmin jäljempänä siltä osin kuin ne ovat merkityksellisiä sen rakenneuudistuksen kannalta.

(36)

Talous oli suuressa myllerryksessä pankkijärjestelmän romahdettua lokakuussa 2008. Islannin rahoitusjärjestelmän vaikeuksien lisäksi luottamus sen valuuttaan romahti. Kruunun arvo laski jyrkästi vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä sekä jälleen syksyllä ennen kolmen liikepankin romahdusta ja sen jälkeen. Syksyllä 2008 määrätyistä pääomaliikkeiden rajoituksista huolimatta valuutan arvo heilahteli edelleen vuonna 2009 (15). Tämä myllerrys aiheutti vakavan taantuman Islannin taloudessa, ja BKT pienentyi 6,8 prosenttia vuonna 2009 ja 4 prosenttia vuonna 2010.

(37)

Talouskriisin seurauksena muun muassa työttömyys lisääntyi vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana yhtäkkiä 1,6 prosentista 8 prosenttiin, inflaatio kiihtyi ja reaalipalkat pienentyivät. Myös yritysten ja kotitalouksien velat sekä järjestämättömien lainojen osuus pankkien lainasalkuissa lisääntyivät voimakkaasti, ja uudet pankit ottivat taloudellisissa vaikeuksissa olleet yritykset laajalti hallintaansa. Koska pankkijärjestelmän rakenneuudistuksesta aiheutui julkiselle taloudelle suuret kustannukset, julkisen talouden vaje lisääntyi samaan aikaan jyrkästi ja julkisella sektorilla syntyi velka-aalto.

(38)

Syvän taantuman jälkeen Islannin tilastolaitoksen alustavien tietojen mukaan vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla tapahtui suunnanmuutos ja BKT kasvoi koko vuonna 3,1 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

(39)

Viime vuoden talouskasvu johtui pääasiassa kotimaisen kysynnän lisääntymisestä, erityisesti siitä, että kotitalouksien kulutus lisääntyi 4 prosenttia. Tätä kehitystä tukivat palkkojen ja sosiaalietuuksien parantuminen sekä tietyt poliittiset aloitteet, joilla pyrittiin helpottamaan kotitalouksien velkojen maksutaakkaa, muun muassa tilapäinen korkotuki, lainamaksujen jäädyttäminen ja yksityisten eläkesäästöjen takaisinmaksun aikaistaminen. Vuotta 2011 koskevien alustavien tietojen perusteella myös sijoitukset lisääntyivät hitaasti, mutta lähtötaso oli erityisen alhainen (16). Julkinen kulutus on kuitenkin pysynyt vähäisenä viimeisten kolmen vuoden aikana.

(40)

Yleiset makrotaloutta koskevat tiedot kätkevät sisälleen selkeämpiä alakohtaisia eroja. Rahoitusalan romahduksen lisäksi rakentaminen sekä monet muut kotimaiset tuotanto- ja palvelutoiminnot ovat vähentyneet huomattavasti. Kasvua on toisaalta tapahtunut joillakin vientisektoreilla. Koska kruunun vaihtokurssi oli heikko ja koska sekä meri- että alumiinituotteiden ulkomaan valuutassa lasketut hinnat olivat melko vakaat, vientitulot lisääntyivät talouskriisin puhjettua, myös matkailun ja muiden palvelujen viennin osalta. Samaan aikaan tuonti vähentyi voimakkaasti siten, että kauppataseen (17) ylijäämä oli vuonna 2010 väliaikaisesti noin 10 prosenttia BKT:stä. Kotimaisen kysynnän vilkastuttua vuonna 2011 tuonti on kuitenkin jälleen lisääntynyt, minkä vuoksi kauppatase on yleisesti pienentynyt 8,2 prosenttiin BKT:stä.

(41)

Vuosia 2012–2017 koskevan Islannin tilastolaitoksen ennusteen mukaan talouden vähittäinen elpyminen jatkuu 2,6 prosentin kasvuvauhdilla vuonna 2012. Samanlaisen kasvuasteen odotetaan jatkuvan koko ennustekauden ajan. Kyseiseen ennusteeseen liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Suunnitellut laajat teollisuusinvestoinnit saattavat viivästyä edelleen. Pitkittynyt taantuma tärkeimmissä kauppakumppanivaltioissa vaikuttaisi kielteisesti Islannin kauppaan ja hidastaisi kasvua. Odotettua hitaampi edistyminen kotitalouksien ja yritysten velkataakan käsittelyssä heikentäisi myös kotimaista kysyntää ja talouden kasvunäkymiä. Kasvua voi uhata myös valuutan arvon heilahteluun liittyvä jatkuva hintojen epävakaus pääomaliikkeiden rajoitusten poistamisen yhteydessä.

(42)

Kun FME oli tehnyt ensimmäisen työnsä, joka liittyi uusien pankkien perustamiseen ja vanhoista pankeista siirretyn nettovarallisuuden arvon arviointiin, se tarkasti keväällä 2009 uudet pankit ja niiden liiketoimintasuunnitelmat, taloudellisen vahvuuden ja pääomavaatimukset niin sanotussa hyväksyntähankkeessa. Tässä oli apuna kansainvälinen johdon konsultointiyritys Oliver Wyman.

(43)

Saatettuaan päätökseen edellä mainitun prosessin FME myönsi pankeille toimilupia erilaisin edellytyksin. Omaisuuserien laadun ja ennakoidun taloudellisen epävarmuuden yhteydessä kyseisille kolmelle pankille katsottiin tarpeelliseksi asettaa lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia tiukempia pääomavaatimuksia. FME asetti näin ollen kyseisten kolmen pankin vähimmäisvakavaraisuussuhteeksi 16 prosenttia ja ensisijaisten omien varojen (tier 1 -pääoma) vähimmäissuhteeksi 12 prosenttia. Näitä vaatimuksia oli tarkoitus soveltaa vähintään kolme vuotta, ellei FME muuta niitä. Myös maksuvalmiusehdot määritettiin tarkasti, ja niissä edellytettiin, että saatavilla olevan rahoitusomaisuuden on oltava aina vähintään 20 prosenttia talletuksista. Käteistä tai sitä vastaavia varoja on oltava vähintään 5 prosenttia talletuksista. Lisäksi asetettiin muita vaatimuksia, jotka koskivat esimerkiksi lainasalkkujen rakenneuudistusta, riskien arviointia, yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää sekä omistajuutta. FME asetti muille rahoitusalan yrityksille vastaavanlaisia pääomavaatimuksia.

(44)

IMF:ää kuullen laaditussa talouden vakautusohjelmassa edellytettiin koko rahoituspalvelujen ja -valvonnan sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelua, jotta voidaan tehostaa tulevien finanssikriisien torjuntaa. Hallitus pyysi Suomen rahoitustarkastusviranomaisen entistä johtajaa Kaarlo Jännäriä arvioimaan voimassa ollutta sääntelyjärjestelmää ja valvontakäytäntöjä. Jännärin ehdottamia parannuksia oli muun muassa kansallisen luottorekisterin perustaminen FME:hen luottoriskien pienentämiseksi järjestelmässä. Hänen raportissaan ehdotettiin lisäksi, että tiukennetaan suuria riskikeskittymiä ja niihin liittyvää luotonantoa koskevia sääntöjä ja käytäntöjä ja että lisätään paikalla tehtäviä tarkastuksia, jotta voidaan varmentaa ulkopuolella toteutettava valvonta ja raportointi erityisesti luotto-, maksuvalmius- ja valuuttariskien yhteydessä. Lisäksi suositeltiin talletussuojajärjestelmän uudelleentarkastelua ja parantamista seuraten tarkasti EU:n tapahtumia.

(45)

Hallitus esitti sittemmin Althingille lakiehdotuksen, joka hyväksyttiin, ja se tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010 lakina nro 75/2010. Uudella lailla tehtiin laajoja muutoksia rahoitusalan yrityksistä annettuun lakiin. Myöhemmin tehtiin useita muita muutoksia rahoitusalan yrityksiä koskevaan lainsäädäntöön sekä rahoituspalvelujen sääntelyyn ja valvontaan. Kyseisiä lainsäädännöllisiä muutoksia käsitellään tarkemmin liitteessä.

(46)

Rahoitusalan uudelleen rakentamisessa tapahtuneista suurista saavutuksista huolimatta Islanti kamppailee edelleen syksyn 2008 finanssi- ja valuuttakriisin seurausten kanssa. Finanssikriisi paljasti rahoitusjärjestelmän erilaisia vikoja ja puutteita, joita on käsiteltävä, jotta yleinen luottamus voidaan palauttaa. Islanti kohtaa — monien muiden finanssikriisistä pahoin kärsineiden valtioiden tavoin — epäilemättä useita haasteita mukauttaessaan rahoituspalvelujen oikeudellista ja toimintaympäristöä, jotta se voi tukea elinkelpoista ja tehokasta rahoitusjärjestelmää tulevaisuudessa sekä minimoida uusien järjestelmähäiriöiden riskin.

(47)

Islannin rahoitusalan yritysten tämänhetkiset tärkeimmät haasteet liittyvät siihen, että pankit toimivat suojatussa ympäristössä, jossa rajoitetaan pääomaliikkeitä ja suojataan talletukset yleisesti. Pankkien on nyt valmistauduttava toimimaan riskialttiimmassa ympäristössä, kun pääomaliikkeiden rajoitukset poistetaan ja talletussuojassa palataan asiaa koskevissa EU:n/ETA:n direktiiveissä säädettyihin järjestelyihin (19). Islannin viranomaiset ovat korostaneet, että tätä asiaa koskevien uusien sääntöjen käyttöönoton on tapahduttava äärimmäisen varovaisesti.

(48)

Toinen suuri haaste on tarve mukauttaa edelleen lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmää, jotta se tukee vankkaa ja tehokasta rahoitusjärjestelmää, joka on myös ETA:n ja kansainvälisen oikeuden kehityksen mukainen (20).

(49)

Islannin viranomaisilta saatujen tuoreiden tietojen mukaan (21) rahoitusmarkkinoilla käytävä kilpailu on muuttunut valtavasti pankkien romahduksen jälkeen. Rahoitusalan yritysten määrä on vähentynyt, koska useita säästöpankkeja, liikepankkeja ja erityisluottolaitoksia ollaan joko likvidoimassa tai ne ovat sulautuneet toisten yritysten kanssa (22). Rahoitusalan yritysten määrä vähentyy edelleen, mikä on johtunut viimeksi Landsbankinnin ja SpKefin sulautumisesta maaliskuussa 2011, Íslandsbankin ja Byrin sulautumisesta joulukuussa 2011 sekä Landsbankinnin ja Svarfdaelir-säästöpankin tulevasta sulautumisesta, jonka valvontaviranomainen hyväksyi SpSv-säästöpankkia koskevassa päätöksessä 20 päivänä kesäkuuta 2012. Keskittyminen on lisääntynyt kotimaan markkinoilla, koska rahoitusalan yritysten määrä on vähentynyt ja suuret pankit ovat ottaneet hallintaansa toimintansa lopettaviin pankkeihin tehtyjä talletuksia. Uudet pankit ovat toisaalta huomattavasti vähemmän läsnä ETA:n rahoitusmarkkinoilla kuin edeltäjänsä, koska kansainvälisiä pankkitoimintoja on lopetettu.

(50)

Lisäksi kotimaan markkinat ovat supistuneet tuntuvasti, koska tietyt markkinasegmentit ovat kadonneet tai hiljentyneet laajalti. Koska osakemarkkinat ovat lähestulkoon kadonneet ja pääomaliikkeitä on rajoitettu, osake- ja valuuttamarkkinoiden toiminnot ovat vähentyneet ja sijoitusmahdollisuudet ovat vähäiset. Lainojen kysyntä on vähäistä, koska talouden alan investoinnit ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla ja kotitaloudet ja yritykset ovat yleisesti erittäin velkaantuneita. Romahduksen jälkeen pankit ovat keskittyneet kansainvälisiin asioihin sekä omien lainasalkkujensa ja joidenkin suurten yritysasiakkaidensa rakenneuudistukseen.

(51)

Ennen finanssikriisiä säästöpankeilla oli yhdessä noin 20–25 prosentin markkinaosuus talletuksista. Se on romahtanut nyt noin 2–4 prosenttiin. Kolme suurta liikepankkia — Arion Bank, Íslandsbanki ja Landsbankinn — ovat saaneet markkinoilta poistuneiden säästö- ja liikepankkien menettämät markkinaosuudet. Kyseisten kolmen suuren pankin yhteinen markkinaosuus on nyt noin 90–95 prosenttia, kun se oli aiemmin 60–75 prosenttia, ja Landsbankinnin osuus on hieman suurempi kuin muiden. Lukuun ottamatta kymmentä alueellista säästöpankkia, joilla on nykyään noin 2–4 prosentin osuus markkinoista, ainoa muu markkinatoimija on rakenneuudistuksen läpi käynyt MP Bank (23), jonka markkinaosuus on noin 1–5 prosenttia.

(52)

Islannin rahoitusmarkkinat ovat siis selvästi oligopolistiset, ja kolme suurinta yritystä voivat yhdessä saada määräävän markkina-aseman. Islannin kilpailuviranomaisen mukaan Islannin pankkimarkkinoille pääsylle on huomattavia esteitä. Tämä vaikuttaa haitallisesti kilpailuun. Kuluttajilla on myös tiettyjä esteitä pankin vaihtamiselle. Islannin viranomaiset myönsivät lisäksi, että Islannin pieneen ja vähän vaihdettuun valuuttaan, Islannin kruunuun, liittyvät vaihtokurssiriskit ovat rajoittaneet kilpailua sekä hankaloittaneet ulkomaisten pankkien ja yritysten pääsyä Islannin markkinoille.

(53)

Islannin kilpailuviranomainen on viime aikoina keskittynyt erityisesti pankkien toiminnan tietotekniikkainfrastruktuuriin ja pankkien tämän alan yhteistyöhön. Tämä liittyy rahoituslaitosten yhdessä omistamaan tietotekniikkapalvelun tarjoajaan Reiknistofa bankannaan (Islannin pankkien datakeskus, jäljempänä ’RB’). Tämä seikka on merkityksellinen arvioitaessa käsiteltävänä olevaa tapausta, ja valvontaviranomainen keskusteli siitä myös Islannin viranomaisten ja pankkien kanssa.

(54)

Islannin kolme suurinta pankkia, kaksi säästöpankkia, Islannin säästöpankkiyhdistys ja kolme pääasiallista maksukorttikäsittelijää omistavat RB:n yhdessä. Landsbankinn omistaa 36,84 prosenttia RB:n osakkeista, Íslandsbanki 29,48 prosenttia ja Arion Bank 18,7 prosenttia. Kolme liikepankkia omistaa näin ollen yhdessä 85,02 prosenttia RB:n osakkeista. RB:n asiakkaina ovat sen omistajat, Islannin keskuspankki ja muut rahoituslaitokset sekä valtio ja julkiset elimet. Pankit tekevät tällä alalla laajaa yhteistyötä, koska RB on kehittänyt Islannissa käytössä olevan selvitysjärjestelmän. Se tarjoaa myös joitakin keskeisiä usean asiakkaan pankkiratkaisuja, joita useimmat Islannin pankit käyttävät. RB ylläpitää myös sähköistä laskutus- ja maksujärjestelmää yrityksille ja kuluttajille.

(55)

Islannin kilpailuviranomaisen mukaan pienet pankit ja säästöpankit ovat joutuneet vuonna 2008 tapahtuneen romahduksen vuoksi erityisen heikkoon asemaan. Vaadittavilla tietotekniikkapalveluilla oli ratkaiseva merkitys pienille rahoitusalan yrityksille, koska tällaisia palveluja voidaan pitää yhtenä tekijänä, joka estää uusien markkinatoimijoiden pääsyn markkinoille. RB on tarjonnut tietotekniikkapalveluympäristön valtaosalle suurista rahoitusalan yrityksistä ja Teris puolestaan säästöpankeille ja pienemmille markkinatoimijoille. Koska viime vuosina useat pienet rahoitusalan yritykset ovat lopettaneet toimintansa, Teris on menettänyt huomattavan osan tuloistaan, minkä vuoksi se joutui myymään tammikuussa 2012 joitakin tietotekniikkaratkaisujaan RB:lle. RB:n ja Terisin mukaan kyseisellä liiketoimella oli muun muassa tarkoitus varmistaa, että pienille rahoitusalan yrityksille tarjotaan vastedeskin tietotekniikkapalveluja.

(56)

Islannin kilpailuviranomainen on tutkinut kahta RB:hen liittyvää tapausta. Se on ensinnäkin tutkinut, onko pankkien ja muiden rahoitusalan yritysten yhteisomistajuuden ja RB:n yhteydessä tekemän yhteistyön katsottava rikkovan kilpailunvastaisia menettelytapoja koskevaa kieltoa, josta säädetään Islannin kilpailulain 10 §:ssä. Toiseksi se arvioi, onko se, että RB osti Terisin pääasiallisen varallisuuden, samaan lakiin sisältyvien sulautumista koskevien säännösten mukaista. Toukokuussa 2012 kyseiset kaksi tapausta kuitenkin saatettiin päätökseen RB:n ja sen omistajien sekä Islannin kilpailuviranomaisen välillä tehdyllä järjestelyllä (24).

(57)

Edellä mainittujen Islannin rahoitusmarkkinoihin suoraan liittyvien huolenaiheiden lisäksi Islannin kilpailuviranomainen on todennut erityisesti, että toimintayhtiöitä (25) on myytävä ja niiden rakenneuudistus on toteutettava viipymättä. Monet toimintayhtiöt ovat joutuneet pankkien hallintaan (pankit ovat niiden velkojia) vuoden 2008 talousromahduksesta johtuneen liiallisen velkaantuneisuuden vuoksi. Islannin kilpailuviranomaisen mukaan voi syntyä eturistiriita, kun pankit tarjoavat rahoituspalveluja omistamilleen yrityksille. Islannin kilpailuviranomainen katsoo, että pankkien suora ja välillinen omistus (26) on kaikkein laajin ja vaarallisin kilpailuongelma finanssikriisin jälkeisessä tilanteessa, koska se vaikuttaa lähes kaikkiin Islannin yrityksiin ja teollisuudenaloihin. Islannin kilpailuviranomaisen mukaan yritysten rakenneuudistusta nopeuttamalla voitaisiin parantaa kilpailua rahoitusmarkkinoilla. Kun pankkien osallistumiseen yritysasiakkaidensa rakenneuudistukseen on sovellettu ilmoittamista koskevia vaatimuksia kansallisessa yrityssulautumien valvonnassa, Islannin kilpailuviranomainen on asettanut usein ehtoja pankkien omistajuudelle. Ongelman kokonaisvaltainen ratkaiseminen on kuitenkin vaikeaa, koska se liittyy lähinnä Islannin yrityssektorin korkeaan velkaantumisasteeseen.

(58)

Valvontaviranomaiselle esittämissään huomautuksissa kaikki kolme liikepankkia — Arion Bank, Íslandsbanki ja Landsbankinn — totesivat, ettei Islannin rahoitusmarkkinoiden kilpailuolosuhteissa ole tapahtunut suuria muutoksia syksyn 2008 jälkeen, mikä on huolestuttavaa. Markkinoilla on ollut tehokasta kilpailua, eikä kolmen suurimman toimijan ole todettu menetelleen vilpillisesti. Tarkastellessaan markkinoiden kilpailuolosuhteita Islannin kilpailuviranomainen ei ollut ottanut huomioon kaikkia keskeisiä tekijöitä, kuten sitä, että ulkomaiset pankit ovat jo pitkään kilpailleet ja kilpailevat edelleen aktiivisesti islantilaisten pankkien kanssa rahoituspalvelujen tarjoamisesta suurimmille asiakkaille, kuten vientiin perustuvaa toimintaa harjoittaville (esim. kalastuksen ja energiavaltaisen teollisuuden alojen) yrityksille sekä valtiollista ja kunnallista toimintaa harjoittaville yrityksille.

(59)

Tämä näkemys on kuitenkin ristiriidassa Islannin viranomaisten näkemyksen kanssa, joka esitetään edellä mainitussa talousasiain ministerin kertomuksessa Althingille, ja Islannin kilpailuviranomaisen näkemysten kanssa. Kuten jäljempänä todetaan, Landsbankinn on myös päättänyt tietyistä kilpailuolosuhteiden analysointia koskevista varaumista huolimatta tehdä tiettyjä sitoumuksia, joilla pyritään rajoittamaan kyseessä oleviin tukitoimenpiteisiin liittyvää kilpailun vääristymistä. Nämä sitoumukset esitetään liitteessä.

(60)

Kuten edellä todettiin, Landsbanki romahti vuonna 2008 samoin kuin kaksi muuta Islannin suurta liikepankkia, Glitnir ja Kaupthing. Islannin viranomaiset toteuttivat tiettyjä toimia varmistaakseen kotimaan pankkialan toiminnan jatkumisen sekä perustivat ja pääomittivat uuden Landsbankin (nyttemmin Landsbankinn) (vanhan) Landsbankin tiettyjen toimintojen uudelleen käynnistämiseksi. Toimia on kuvailtu yksityiskohtaisemmin jäljempänä.

(61)

Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä Landsbanki oli Islannin toiseksi suurin pankki. Vuoden 2008 toisen neljänneksen lopussa sen tase oli 3 970 miljardia ISK, ja kyseisen vuoden ensimmäisenä vuosipuoliskona sen voitto ennen veroja oli 31 miljardia ISK. Pankin julkaiseman liiketoimintastrategian (27) mukaan sen tavoitteena oli muuttaa pankki paikallisesta liikepankista, joka toimii yksinomaan Islannissa, ”erittäin kannattavaksi yritys- ja investointipankiksi, jonka toimet ulottuvat Islannista itään koko Euroopan alueelle ja länteen Atlantin toiselle puolen”. Vuonna 2000 Landsbanki käynnisti toimintansa ulkomailla ostamalla 70 prosentin osuuden Lontoossa sijaitsevasta Heritable Bankista, ja seuraavien vuosien aikana pankki kasvoi merkittävästi sekä ostojen ansiosta että perustamalla konttoreita ulkomaille. Ennen pankin kaatumista sillä oli seitsemän tytäryritystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Ranskassa/Saksassa ja Islannissa. Sillä oli konttoreita myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joilla oli puolestaan toimistoja Alankomaissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa), Kanadassa, Norjassa ja Suomessa sekä myyntitoimisto Hongkongissa.

(62)

Landsbankin seuraaja Landsbankinn on yleispankki, joka tarjoaa kattavan valikoiman rahoituspalveluja yksityishenkilöille, kotitalouksille, yrityksille ja ammattisijoittajille Islannissa. Landsbankinn on Islannin suurin pankki. Vuoden 2011 lopussa sen kokonaisvarat olivat 1 135 miljardia ISK ja sillä oli 1 142 työntekijää. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Landsbankinn toimii aktiivisesti lähinnä jäljempänä mainituilla aloilla.

(63)

Vähittäispankkitoiminnasta vastaava osasto hoitaa kaikki yksityishenkilöille ja keskisuurille yrityksille tarjottavat yleispalvelut. Se on pankin suurin osasto, jossa on 520 työntekijää, joista 410 työskentelee eri sivukonttoreista käsin. Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Landsbankinnilla on [yli 25] prosentin markkinaosuus vähittäissektorilla.

(64)

Yrityspankkiosasto tarjoaa palveluja isoille yrityksille ja kunnille ja hoitaa suuria rahoitushankkeita. Yrityspankkiosaston antolainaustoimintaa hoitaa kolme yksikköä, jotka ovat teollisuus, kauppa ja palvelut; kalastus ja kala- ja äyriäisruoat sekä rakentaminen ja yleinen luottojen hallinta. Osastolla on 40 työntekijää. Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Landsbankinnilla on [yli 30] prosentin markkinaosuus tällä segmentillä.

(65)

Treasury-yksikkö vastaa pankin maksuvalmiudesta ja rahoituksesta ja hallinnoi markkinariskejä, markkinatakaustoimintaa valuuttamarkkinoilla (FX), rahamarkkinapapereita ja noteerattuja arvopapereita. Markkinayksikkö hoitaa valuuttamyyntiä ja joukkovelkakirjojen, osakkeiden ja johdannaisten välitystä ammattiasiakkaille.

(66)

Omaisuudenhoitopalvelut jakautuvat kolmeen alayksikköön, jotka ovat omaisuudenhoito kolmansien puolesta, yksityispankkitoiminta ja rahoitusneuvontapalvelut.

(67)

Islannin viranomaiset ovat toimittaneet yleiskatsauksen jo toteutetuista perustavanlaatuisista muutoksista, joita valvontaviranomainen pitää merkityksellisinä nyt tehtävän arvion kannalta.

(68)

Kuten edellä on todettu, Landsbankin liiketoimintastrategiaan kuului pankin liiketoiminnan laajentaminen ulkomaille, ja vuodesta 2004 lähtien pankin päätavoitteena oli kasvattaa osuuttaan kansainvälisillä investointi- ja yrityspankkimarkkinoilla ja keskittyä pienille ja keskisuurille yrityksille tarjottaviin palveluihin. Vuonna 2005 se perusti Lontooseen konttorin, joka keskittyi aluksi rahoituksen tarjoamiseen ja omaisuusperusteiseen antolainaukseen. Myöhemmin Kanadaan, Suomeen ja Norjaan perustetut konttorit sekä Hongkongiin perustettu myyntitoimisto keskittyivät aluksi omaisuusperusteiseen antolainaukseen ja ulkomaankaupan rahoitukseen. Tämän strategian (28) tavoitteena oli monipuolistaa lainasalkkuja eri maissa ja sektoreilla. Strategian mukaisesti antolainaus muille kuin islantilaisille yrityksille muodosti yhä suuremman osan pankin toiminnoista. Vuoden 2008 syyskuussa lähes puolet Landsbankin ja sen tytäryritysten 2 644 työntekijästä oli sijoittautunut Islannin ulkopuolelle.

Kaavio 1

Varojen jakautuminen alueittain — Q1 ja Q2 2008

(69)

Maantieteellisesti tarkasteltuna 54 prosenttia kokonaisvaroista (3 970 miljardista ISK:sta vuoden 2008 ensimmäisenä ja toisena neljänneksenä) sijaitsi Islannin ulkopuolella, kuten edellä olevasta kaaviosta ilmenee. Lisäksi 41 prosenttia vuoden 2008 ensimmäisen vuosipuoliskon tuloista oli peräisin Islannista, 34 prosenttia Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista, 6 prosenttia Luxemburgista ja 15 prosenttia muilta alueilta.

(70)

Jäljempänä olevasta kaaviosta käy ilmi, että vuoden 2008 ensimmäisenä vuosipuoliskona (viimeiset saatavilla olevat luvut pankista) suurin osa Landsbankin 31 miljardin ISK:n voitosta ennen veroja oli peräisin investointi- ja yrityspankkitoiminnasta. Pankin yksityistämistä (vuonna 2002) seuraavina vuosina vähittäispankkitoiminnan osuus voitosta ennen veroja oli laskenut tasaisesti.

Kaavio 2

Voittojen jakautuminen liiketoiminta-alan mukaan — Q1 ja Q2 2008

(71)

Uusi pankki Landsbankinn keskittyy yksinomaan Islannin toimintoihin. Se ei ole edeltäjänsä tavoin kansainvälisesti suuntautunut pankki ja toisin kuin Landsbanki, jonka kasvu perustui monipuoliseen rahoitusrakenteeseen ja joka turvautui voimakkaasti kansainvälisiin vakuudettomiin joukkovelkakirjoihin, sen rahoitusperusta perustuu lähinnä talletuksiin. Tämä rajoittaa Landsbankinnin kasvumahdollisuuksia.

(72)

Lisäksi ulkomaisten ja kotimaisten varojen jaon vuoksi Landsbankinnin tase pieneni merkittävästi Landsbankiin verrattuna:

Taulukko 1

Landsbankin (LBI) ja Landsbankinnin tase

(73)

Kuten edellä on esitetty, vastaavaa-puolen kahden merkittävimmän erän perusteella Landsbankinnin aloitustase oli vain 25 prosenttia Landsbankin taseesta 30.6.2008. Vuoden 2011 lopussa Landsbankinnin kokonaisvarat olivat 1 135 miljardia ISK.

(74)

Työntekijöiden määrä oli vähentynyt yli 55 prosenttia (2 644:sta 1 142:een).

—

Muun muassa rahoitusalan epätavallisista olosuhteista johtuvista valtionkassamaksuista vastaavasta viranomaisesta annettu laki nro 125/2008, josta käytetään yleisesti nimitystä ”poikkeuslaki”.

(75)

Poikkeuslaissa FME:lle myönnettiin toimivalta toteuttaa toimia ”äärimmäisissä olosuhteissa”, ottaa itselleen rahoituslaitosten yhtiökokousten ja hallitusten kokousten valtuudet sekä päättää niiden varojen ja velkojen siirtämisestä. FME:lle myönnettiin myös toimivalta nimittää hallintaansa ottamien rahoitusalan yritysten hallintoneuvostoja, joilla oli yhtiökokousten valtuudet. Kyseisen lain nojalla talletusten haltijoiden vaateilla ja talletussuojajärjestelmillä on ensisijainen asema laitosten likvidaatiomenettelyssä. Lisäksi laissa valtuutetaan Islannin valtiovarainministeriö perustamaan uusia pankkeja. Poikkeuslailla muutetaan rahoitusalan yrityksistä annettua lakia nro 161/2002, rahoitustoimien virallisesta valvonnasta annettua lakia nro 87/1998, talletussuojasta ja sijoittajien korvausjärjestelmästä annettua lakia nro 98/1999 sekä asuntopolitiikkaa koskevaa lakia nro 44/1998.

(76)

Islannin viranomaisten Landsbankin romahduksen jälkeen toteuttamia toimia on kuvailtu edellä, ja ne on esitetty yksityiskohtaisemmin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä. Viranomaisten keskeiset toimet voidaan esittää lyhyesti seuraavasti:

(77)

FME otti Landsbankin hallintaansa 7 päivänä lokakuuta 2008, ja kotimaiset velat ja (useimmat) kotimaiset varat siirrettiin uudelle Landsbankille 9 päivänä lokakuuta 2008. Korvauksena siirrosta vanhan pankin pesän ja sen velkojien oli tarkoitus saada varojen ja velkojen erotusta vastaava summa. Tämän eron määrittäminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja aikaa vieväksi, ja valtio tarjosi jonkin verran alkupääomaa ja sitoutui antamaan tarvittaessa lisää pääomaa. Joulukuun 15 päivänä 2009 valtio ja vanhan pankin velkojat pääsivät sopimukseen, jonka nojalla valtio otti haltuunsa 81,33 prosentin osuuden pankista (sijoittamalla siihen 121,225 miljardia ISK) ja Landsbankin velkojat merkitsivät 18,67 prosenttia uusista osakkeista. Siirretyistä varoista velkojille maksettava korvaus määräytyy valtion ja velkojien tekemän sopimuksen mukaan etenkin jäljempänä yksityiskohtaisemmin kuvaillun ehdollisen joukkovelkakirjan perusteella. Valvontaviranomainen katsoo, että viisivuotinen rakenneuudistusvaihe alkoi sopimuksen tekopäivänä — 15 päivänä joulukuuta 2009 — ja se päättyy 15 päivänä joulukuuta 2014.

(78)

Seuraavassa jaksossa tarkastellaan ainoastaan sellaisia valtion tukitoimenpiteitä, jotka ovat merkityksellisiä ETA-sopimuksen 61 artiklan perusteella toteutettavan arvioinnin kannalta.

(79)

Valtio antoi tier 1 -pääomaa kahdesti — ensimmäisen kerran, kun uusi Landsbanki perustettiin vuonna 2008, ja toisen kerran, kun pankki pääomitettiin kokonaan vuonna 2009, kun vanhan pankin velkojien kanssa oli päästy sopimukseen.

(80)

Valtio antoi uudelle pankille 775 miljoonaa ISK (29) (5 miljoonaa EUR) käteistä alkupääomaksi. Lisäksi se sitoutui myöntämään uudelle pankille korkeintaan 200 miljardia ISK vastineeksi sen koko pääomasta. Määrän arvioitiin olevan 10 prosenttia alustavasti arvioidusta pankin riskipainotettujen varojen todennäköisestä määrästä, ja se sisällytettiin muodollisesti valtion vuoden 2009 talousarvioon rahoitusmarkkinoiden poikkeuksellisten olosuhteiden korjaamiseen kohdennettuina valtion varoina. Kyseisellä pääoman kohdentamisella oli tarkoitus antaa riittävä tae pankin toimintakyvystä, kunnes saadaan ratkaistua sen lopulliseen pääomittamiseen liittyvät asiat, muun muassa määritettyä sen avaustaseen suuruus vanhalle pankille siltä siirretyistä varoista maksettavan korvauksen arvon perusteella.

(81)

Islannin hallitus ilmoitti 20 päivänä heinäkuuta 2009, että se oli vahvistanut perustan Landsbankinnin pääomittamiselle ja päässyt sopimukseen menettelystä, jonka mukaan vanhoille pankeille maksetaan korvausta nettovarallisuuden siirtämisestä. Se ilmoitti myös, että valtio aikoo pääomittaa uuden pankin. Pääomittamista koskeva lopullinen sopimus tehtiin 15 päivänä joulukuuta 2009 (summa oli lopulta 150 miljardia ISK, josta valtio myönsi 121, 225 miljardia ISK), jolloin sovittiin Landsbankinnille siirrettyjen varojen ja velkojen nettoarvon korvaamisesta velkojille. Kuten edellä on esitetty, FME:n asettamissa pääomavaatimuksissa edellytettiin, että Landsbankinnin ydinpääoman (ensisijaisten omien varojen eli tier 1 -pääoman) (30) osuus on oltava vähintään 12 prosenttia ja lisäpääoman (toissijaisten varojen eli tier 2 -pääoman) osuus 4 prosenttia suhteessa riskipainotettuihin varoihin. Kun Landsbankinn pääomitettiin muodollisesti 20 päivänä tammikuuta 2010, pankin tier 1 -pääomasuhde oli noin 15 prosenttia. FME myönsi väliaikaisesti helpotusta (kokonaisuudessaan) 16 prosentin vaatimukseen sillä ehdolla, että pankki toimittaa hyväksyttävän suunnitelman, josta käy ilmi, miten vaadittu osuus saavutetaan kokonaan. Pankki ilmoitti kesäkuussa 2010, että sen tier 1 -pääoma oli yli 16 prosenttia, minkä perusteella FME vapautti Landsbankinnin pysyvästi vaatimuksesta, jonka mukaan sillä on oltava tier 2 -pääomaa, kunnes sen tier 1 -pääomasuhde säilyy yli 16 prosentissa.

(82)

Sopimusta seurasivat pitkät ja monimutkaiset neuvottelut, joiden seurauksena osapuolet laativat sopimusluonnoksen pääehdoista 10 päivänä lokakuuta 2009 ja velkainstrumentteja koskevat yksityiskohtaisemmat lainaehdot 20 päivänä marraskuuta 2009. Osapuolet järjestivät myös muita tapaamisia ja keskustelutilaisuuksia, joissa alustavia ehtoja muutettiin ja ne merkittiin asiakirjoihin. Tehty sopimus kattaa kolmen yhteensä 260 miljardin ISK:n arvoisen euron, Englannin punnan ja Yhdysvaltain dollarin määräisen joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskemisen, ja sopimuksen mukaan Landsbanki (tai käytännössä vanhan pankin velkojat) saavat alustavasti (ja mahdollisesti väliaikaisesti) 18,67 prosentin omistusosuuden Landsbankinnista (31).

(83)

Lisäksi koska siirrettyjen varojen arvoon liittyi merkittävää epävarmuutta, Landsbankinn antoi Landsbankille ehdollisen joukkovelkakirjan (joka oli sidoksissa sen omistusosuuteen), jonka pääoman määrä vahvistetaan aikaisintaan 31 päivänä maaliskuuta 2013. Ehdollisen joukkovelkakirjan pääoman määrän vahvistamisen jälkeen Landsbankin omistama osuus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain Islannin valtiolle (32).

(84)

Noudattaakseen sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/9/EY (33) ja talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 94/19/EY (34) Islanti sääti lain nro 98/1999 talletusvakuuksista ja sijoittajien korvausjärjestelmistä ja perusti täten niin kutsutun Tallettajien ja sijoittajien takuurahaston (jäljempänä ’TIF’). Se on rahoitettu pankkien maksamilla, pankkien kokonaistalletusten perusteella lasketuilla vuosimaksuilla.

(85)

Islannin viranomaisten mukaan Islannin hallituksen syksyllä 2008 toteuttamien pankkien pelastustoimien lisäksi se aikoi antaa kansalaisille takeet talletusten suojaamisesta, kun kriisi puhkesi. Se antoi siten kotimaisiin liike- ja säästöpankkeihin tehdyille talletuksille valtion lisäsuojan, josta ei säädetä laissa nro 98/1999, jolla pantiin täytäntöön talletusten vakuusjärjestelmistä annettu direktiivi 94/19/EY ja sijoittajien korvausjärjestelmistä annettu direktiivi 97/9/EY.

(86)

Lokakuun 6 päivänä 2008 annetussa pääministerin kanslian ilmoituksessa todettiin, että ”Islannin hallitus korostaa, että Islannissa sijaitseviin kotimaisiin liike- ja säästöpankkeihin sekä niiden sivukonttoreihin tehdyt talletukset katetaan kokonaan” (35). Nykyisen pääministerin kanslia toisti tämän ilmoituksen helmi- ja joulukuussa 2009 (36). Siihen viitattiin myös aiesopimuksessa, jonka Islannin hallitus lähetti Kansainväliselle valuuttarahastolle 7 päivänä huhtikuuta 2010 (ja joka julkaistiin talousasiain ministeriön ja IMF:n verkkosivustoilla ja joka toistettiin toisessa, 13 päivänä syyskuuta 2010 päivätyssä aiesopimuksessa). Aiesopimuksessa (jonka ovat allekirjoittaneet Islannin pääministeri, valtiovarainministeri, talousasiain ministeri ja Islannin keskuspankin hallintoneuvosto) todetaan, että ”sitoudumme tällä hetkellä antamaan tallettajille täydellisen suojan, mutta kun rahoitusjärjestelmän vakaus on taattu, tämä yleinen takaus on tarkoitus poistaa vaiheittain” (37). Myös vuoden 2011 talousarviolakiesitykseen sisältyvässä valtion takauksia koskevassa jaksossa viitataan alaviitteessä Islannin hallituksen ilmoitukseen siitä, että Islannin pankeissa olevilla talletuksilla on valtion takaus (38).

(87)

Asiaa käsiteltiin tarkemmin julkilausumassa, jonka nykyinen talousasiain ministeri ja entinen valtiovarainministeri (2009–2011) Steingrímur Sigfússon antoi taannoin Islannin parlamentin keskustelussa, joka koski hallitukselle siitä aiheutuneita kustannuksia, että Landsbankinn otti SpKef:n hallintaansa. Ministerin mukaan tässä yhteydessä on pidettävä mielessä valtion syksyllä 2012 antama julistus, jonka mukaan kaikki säästö- ja liikepankkeihin tehdyt talletukset ovat turvassa ja suojataan. Ministeri totesi seuraavaa: ”Kaikki sittemmin tehty työ on perustunut tähän (julistukseen), ja pitää valitettavasti paikkansa, että tästä (SpKef-säästöpankille maksettavista maksuista) tulee suurimpia laskuja, joista valtio vastaa suoraan kustannuksina kaikkien Suðurnesin asukkaiden – – ja kaikkien Westfjordsissa sekä länsi- ja luoteisosassa asuvien SpKef-säästöpankin asiakkaiden talletusten turvaamisesta – –. Kukaan ei varmasti ole ajatellut, että kyseisillä alueilla olevia talletuksenhaltijoita kohdeltaisiin eri tavoin kuin muita asukkaita, joten valtiolla ei ollut paljon valinnan varaa tässä asiassa” (39).

(88)

Islannin hallituksen mukaan lisätalletussuoja poistetaan ennen pääomaliikkeiden rajoitusten täydellistä purkamista, joka on Islannin viranomaisten tämänhetkisen suunnitelman mukaan tarkoitus tehdä vuoden 2013 lopussa.

(89)

Vuoden 2008 maaliskuussa Keflavik Savings Bankin pääomatilanne ei enää täyttänyt lakisääteistä vähimmäisvaatimusta. Islannin viranomaisten mukaan tämä johtui osittain edellä kuvaillun taloudellisen levottomuuden aiheuttamista heijastusvaikutuksista ja talouskriisin erityisen voimakkaasta vaikutuksesta pankin toimialueisiin.

(90)

Pankki oli tarjonnut säästötilejä ja lainoja vähittäisasiakkaille ja pienille ja keskisuurille yrityksille. Se oli tarjonnut myös omaisuudenhoitopalveluja ja arvopaperien välitystä perinteisten rahoituspalvelujen, kuten maksupalvelujen, perintäpalvelujen, asuntoyhtiöiden pankkipalvelujen, premium-pankkipalvelujen, verkkopankkipalvelujen ja pankkiautomaattipalvelujen ohella. Sen pääkonttorit sijaitsivat Keflavikissa ja pankilla oli 16 konttoria Suðurnesin alueella, Länsivuonoilla, Hvammstangissa ja Ólafsvikissa. Pankilla oli noin 3 prosentin markkinaosuus mitattuna Islannin rahoituslaitosten kokonaistalletusten määrästä.

(91)

Kun vakavaraisuussuhde oli pudonnut alle vähimmäisvaatimuksen, FME myönsi pankille toistuvasti lisäaikaa sen talouden uudelleenjärjestelemiseksi yhdessä velkojien kanssa ja pääomasuhteen nostamiseksi vähintään 16 prosenttiin. Keflavik Savings Bankin pääomapohjan lisäämistä koskeva lopullinen määräaika umpeutui 21 päivänä huhtikuuta 2010. Huhtikuun 22 päivänä 2010 päivätyllä kirjeellä Keflavik Savings Bank ilmoitti FME:lle, että osa pankin velkojista oli hylännyt talouden uudelleenjärjestelyä koskevat ehdotukset ja pankin tuolloisen tilanteen vuoksi FME:tä pyydettiin ottamaan vastuulleen pankin toiminnot.

(92)

Seuraavana päivänä valtiovarainministeri perusti uuden rahoitusyrityksen Spkef:n, joka otti hallintaansa Keflavik Savings Bankin toiminnot FME:n päätöksen mukaisesti. Säästöpankin talletukset, osa muista veloista ja valtaosa varoista siirrettiin uudelle yritykselle, joka käynnisti toiminnot välittömästi.

(93)

Islannin viranomaisten mukaan tarkoituksena oli alustavasti palauttaa Spkef:n elinkelpoisuus pääomasijoituksilla ja tekemällä pankista elinkelpoinen itsenäisenä yrityksenä. Vuoden 2011 helmikuussa ja Spkef:n toiminta-alojen taloudellisten olosuhteiden heikettyä edelleen Spkef:n yritysjohto ja johtokunta arvioivat, että talletusten ja omaisuuserien arvon välinen ero oli 11,2 miljardia ISK, toisin sanoen se tarvitsi 19,4 miljardia ISK FME:n vakavaraisuussuhdetta koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Islannin viranomaisten mukaan arvio oli selvästi huonompi kuin edelliset arviot, ja siksi tilanteen korjaamiseksi tarkasteltiin muita, edullisempia keinoja.

(94)

Landsbankinn ja Islannin viranomaiset tekivät 5 päivänä maaliskuuta 2011 sopimuksen Spkef:n toimintojen, varojen ja velkojen sulauttamisesta Landsbankinniin. Islannin viranomaisten mukaan menettelyn katsottiin olevan paras keino taloudellisen vakauden ja asiakkaiden, velkojien ja Islannin valtion etujen turvaamiseksi, sillä Landsbankinnin vakavaraisuussuhteesta oli tullut riittävä, jotta Spkef voitiin sulauttaa siihen ilman ylimääräistä valtiontukea. Islannin viranomaiset toteavat, että Spkef:n negatiivisen varallisuusaseman tasaaminen (talletussitoumuksilla) oli joka tapauksessa välttämätöntä talletussuojan vuoksi. Landsbankinnin ja Islannin valtion tekemä haltuunottosopimus sisälsi siten valtion sitoumuksen hyvittää Spkef:n negatiivinen varallisuusasema. Sopimukseen sisältyi erityinen mekanismi tämän eron — ja siten valtion velvoitteen laajuuden — määrittämiseksi, ja jos arvioinnin tuloksesta ei päästäisi sopimukseen, sovittelulautakunta ratkaisisi riidat.

(95)

Koska sopimusosapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen siirrettyjen varojen ja velkojen välisestä erosta, tehtävä annettiin edellä mainitulle sovittelulautakunnalle. Se saattoi tehtävänsä loppuun 8 päivänä kesäkuuta 2012 ja päätti, että Landsbankinnille on maksettava korvausta Spkef:n talletusten ja varojen siirrosta 19,2 miljardia ISK. (40) Islannin viranomaisten mukaan korvaus suoritetaan valtion velkakirjojen muodossa.

(96)

Edellä mainituissa säästöpankkeja koskevissa päätöksissä kuvailtiin vuoden 2011 huhtikuuta edeltäneitä tapahtumia, jotka liittyivät Sparisjodur Svarfdaelan (SpSv) taloudellisiin vaikeuksiin ja Islannin valtion toimiin. Valvontaviranomainen on tarkastellut Landsbankinnin myöhemmin tekemää ostoa ja hyväksynyt sen edellä mainitussa SpSv-säästöpankkia koskevassa päätöksessä.

(97)

Islannin hallitus myönsi SpSv:lle valtiontukea laskemalla liikkeeseen etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevan lainan huhtikuussa 2011 ja maksamalla Islannin keskuspankin saatavat SpSv:ltä. Nämä saatavat muunnettiin takuupääomaksi, joka siirrettiin Icelandic State Financial Investments -yhtiölle (ISFI). Säästöpankkeja koskevien päätösten perusteella näiden pelastamistoimenpiteiden katsottiin olevan väliaikaisesti ETA-sopimuksen mukaisia edellyttäen, että SpSv:n rakenneuudistussuunnitelma toimitetaan valvontaviranomaisille. Koska Landsbankinn on ottanut haltuunsa SpSv:n kaikki varat ja toiminnot, jotka ovat noin 0,311 prosenttia Landsbankinnin kyseisen ajankohdan varoista, valvontaviranomainen pitää Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelmaa sulautuman tuloksena syntyneen yrityksen rakenneuudistussuunnitelmana.

(98)

Islannin viranomaiset toimittivat Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelman 31 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Islannin viranomaiset toimittivat muutetun ja päivitetyn suunnitelman 23 päivänä toukokuuta 2012 (jäljempänä ’rakenneuudistussuunnitelma’).

(99)

Rakenneuudistussuunnitelmassa käsitellään elinkelpoisuutta, vastuunjakoa ja kilpailun vääristymisen rajoittamista koskevia asiakysymyksiä. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Landsbankinn keskittyy perusliiketoimintaansa ja kotitalouksien ja yritysten lainasalkkujen uudelleenjärjestelyyn.

(100)

Kuten edellä on esitetty, valvontaviranomainen katsoo, että rakenneuudistusvaihe kestää 15 päivään joulukuuta 2014.

(101)

Islannin viranomaiset ja pankki katsovat, että Landsbankinnin rakenneuudistuksella palautetaan pankin terve rakenne, vakavaraisuus ja hyvä pääomasuhde niin, että se voi hoitaa edelleen tehtäväänsä reaalitalouden luottojen myöntäjänä. Rakenneuudistussuunnitelman tietojen ja valvontaviranomaisen kysymyksiin saatujen kirjallisten vastausten perusteella tämä toteutetaan etenkin seuraavasti:

(102)

Ennen edellä mainittujen kohtien tarkempaa kuvailemista tarkastellaan lyhyesti pankin näkemyksiä siitä, miten Landsbankin kaatumiseen johtaneita heikkouksia käsitellään rakenneuudistussuunnitelmassa. Pankki väittää, että vaikka Landsbankinnin perustana ovat Landsbankin kotimaan toiminnot, se on kuitenkin eri pankki.

(103)

Islannin viranomaiset toteavat, että Landsbankille ennen pankkijärjestelmän romahtamista ominaisia heikkouksia tarkastellaan yksityiskohtaisesti edellä kuvaillussa erityisen tutkintakomitean raportissa. Pankki korostaa lisäksi, että etenkin puutteellinen riskinhallinta, liiallinen riskinottohalukkuus, omistajien ja suurten lainanottajien liian läheinen sidos, liian suuri kasvu liian lyhyessä ajassa, kokemattomuus maailmanlaajuisista markkinoista, väljät lainanantosäännöt, sisäisten tarkastusten ja sisäisen valvonnan puute sekä puutteellinen yrityskulttuuri ja -strategia johtivat pankin kaatumiseen. Se toteaa lisäksi, että pankin liiketoimintamalliin on tehty merkittäviä muutoksia sen jälkeen, kun Landsbankinn käynnisti toimet vuoden 2008 syksyllä, ja että edellä mainitut tekijät otettiin huomioon pankin uuden strategian ja hallinnon täytäntöönpanon suuntaviivoissa.

(104)

Pankki on laatinut pitkän luettelon toimenpiteistä, jotka liittyvät sisäisten työmenettelyjen uudelleenjärjestelyyn ja ydinhenkilöstön korvaamiseen, ja niiden ohella tärkeimpiä muutoksia ovat seuraavat: kotimaan toimintoihin, etenkin vähittäispankkitoimintaan ja konttoriverkostoon, investointipankkitoiminnan voimakkaaseen supistamiseen, lainasalkkujen uudelleenjärjestelyyn ja tarkistettuun riskinhallintaan kiinnitetään suurempaa huomiota ja yritysvastuuta ja korkeiden eettisten standardien noudattamista korostetaan.

(105)

Vaikka Landsbankinn tarjoaa edeltäjänsä tavoin laajan valikoiman rahoituspalveluita Islannin markkinoilla, Landsbankinnin kriisiä edeltävien ja kriisin jälkeisten pankkitoimintojen välinen ero näkyy etenkin siinä, ”miten” pankki harjoittaa liiketoimintaa (prosessit, menettelyt, dokumentointi, säännöt, sääntely) eikä niinkään siinä, ”mitä” palveluja ja ”minkälaista” tuotevalikoimaa se tarjoaa Islannissa.

(106)

Kuten edellä todetaan, valtaosa Landsbankin kotimaan varoista ja veloista siirrettiin Landsbankinnille vuoden 2008 lokakuussa. Tämä seurauksena suurin osa tukkumarkkinoiden veloista säilyi Landsbankin pesässä, ja siksi Landsbankinn ei ole ollut yhtä velkaantunut kuin Landsbanki. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan pankin taseen velkojen vähentämistä koskeva kysymys ratkaistiin siten suurelta osin jo lokakuussa 2008.

(107)

Edellä kuvailtujen pääomasijoitustoimenpiteiden ja pankin perustamisen jälkeisen kehityksen sekä etenkin varojen uudelleenarvostamisen (jota tarkastellaan tarkemmin jäljempänä) ansiosta Landsbankinnin vakavaraisuussuhde ylittää selvästi FME:n pääomavaatimukset. Vakavaraisuussuhde kasvoi 13,0 prosentista vuoden 2008 lopussa 15,0 prosenttiin vuoden 2009 lopussa, 19,5 prosenttiin vuoden 2010 lopussa ja 21,4 prosenttiin vuoden 2011 lopussa.

(108)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan vakavaraisuussuhteen ennustetaan kasvavan edelleen rakenneuudistusvaiheen aikana siten, että se on [yli 20] prosenttia vuoden 2014 lopulla. Landsbankinn odottaa siten, että se täyttää selvästi FME:n pääomavaatimukset rakenneuudistusvaiheen aikana ja sen jälkeen. […].

(109)

Tämä vaiheen aikana taseen odotetaan pienenevän hieman noin 1 135 miljardista ISK:sta […] miljardiin ISK:hon. Taseen vastaavaa-puolella osakkeiden ja oman pääoman ehtoisten instrumenttien merkityksen oletetaan vähenevän voimakkaasti toimintayhtiöiden suunnitellun myynnin vuoksi. Vastaavasti rahoituslaitoksille myönnettyjen luottojen odotetaan pienenevän keskimäärin […] prosenttia vuoteen 2014 asti. Toisaalta rakenneuudistussuunnitelman mukaan asiakaslainat kasvavat arviolta […] prosenttia noin […] miljardiin ISK:hon.

(110)

Vastattavaa-puolella talletusten merkitys kasvaa (nykyisestä noin 444 miljardista ISK:sta […] miljardiin ISK:hon, kun taas vakuudellisten joukkovelkakirjojen ja rahoituslaitosten ja Islannin keskuspankin myöntämien velkojen osuus vähenee.

(111)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan, ja kuten jäljempänä taulukossa 2 on esitetty, Landsbankinnin oman pääoman tuotto on ollut terveellä perustalla vuodesta 2009 lähtien.

Taulukko 2

Oman pääoman tuotto edellisvuosina

Rakenneuudistussuunnitelmassa ennustetaan, että jäljellä olevan rakenneuudistusvaiheen aikana oman pääoman tuotto on seuraava (taulukko 3):

Taulukko 3

Oman pääoman tuottoa koskeva ennuste

(112)

Ennuste on laadittu rakenneuudistussuunnitelman sisältämän yksityiskohtaisen rahoitussuunnitelman pohjalta:

(113)

Islannin viranomaisten mukaan Landsbankinnin vakaa tuotto sen perustamisesta lähtien johtuu tietyssä määrin siitä, että pankin Landsbankilta hankkiman lainasalkun varojen kirjanpitoarvoa on kasvatettu merkittävästi sen jälkeen. Vaikka ehdolliset joukkovelkakirjat kompensoivat joissain määrin tällaisia arvostusvoittoja, ”arvonalennus” on ollut ja on jatkossakin tärkeä osa pankin tuloja, kun lainasalkkua järjestellään uudelleen.

(114)

Islannin viranomaiset ovat toimittaneet tämän näkemyksen tueksi Iaskelman (taulukko 4), josta käy ilmi, minkälaisia vuotuiset tulokset olisivat olleet ilman arvonalennusta ja ”satunnaisia eriä”.

Taulukko 4

Voitto, josta on vähennetty satunnaiserät

(115)

Näiden tietojen perusteella pankki olisi silti tehnyt voittoa vuodesta 2010 lähtien ja ilman arvonalennustakin se tuottaisi voittoa jäljellä olevan rakenneuudistusvaiheen aikana (42).

(116)

FME vaatii maksuvalmiuden osalta, että käteisvarojen tai käteisvarojen kaltaisten varojen on oltava 5 prosenttia käteistalletuksista ja että pankkien on voitava selviytyä hetkellisestä 20 prosentin talletuspaosta. Lisäksi Islannin keskuspankki on asettanut luottolaitosten maksuvalmiudelle vaatimuksia (43), joiden mukaan luottolaitosten käteisvarat ja velat on luokiteltava tyypin ja erääntymispäivän mukaan ja painotettava riskin mukaan. Luottolaitosten käteisvarojen on ylitettävä seuraavien kolmen kuukauden velat. Säännöt sisältävät myös stressitestin, jossa erilaisiin pääomaeriin sovelletaan arvonalennusta, mutta jossa oletetaan toisaalta, että kaikki velvoitteet on maksettava niiden erääntyessä, ja toisaalta, että toiset velvoitteet, kuten talletukset, on maksettava lyhyellä varoitusajalla tai heti. Islannin viranomaisten mukaan Landsbankinn täyttää edellä mainitut säännöt. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan sen rahavarojen osuus kokonaistalletuksista on 42,5 prosenttia.

(117)

Islannin hallituksen mukaan Landsbankinn on muuttanut hiljattain maksuvalmiuspolitiikkaansa Basel III -vaatimusten noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi. Sen nykyinen maksuvalmiussuhde (LCR) on […] prosenttia.

(118)

Stressitilanteiden, kuten pääomaliikkeiden rajoitusten välittömän purkamisen, vaikutusta pankin likviditeettiasemaan tarkastellaan jäljempänä.

(119)

Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä sekä pankin yksityis- että yritysasiakkaat olivat hyvin velkaantuneita. Kun talous ja etenkin kiinteistöjen hinnat romahtivat kriisin seurauksena, monet äkisti ylivelkaantuneet asiakkaat eivät enää kyenneet hoitamaan velkaansa ja heidän pääomansa muuttui negatiiviseksi. Sen lisäksi, että Islannin taloudellinen hyvinvointi oli uhattuna, pankin lainasalkun äkillinen huononeminen uhkasi vakavasti pankin elinkelpoisuutta tulevaisuudessa. Siksi rakenneuudistussuunnitelman mukaisesta yksityisten ja kaupallisten lainasalkkujen uudelleenjärjestelystä (velkojen vähentämisestä) on tullut Landsbankinnin ensisijainen tavoite.

(120)

Islannin viranomaisten mukaan Landsbankinn on laatinut erityisiä velkahuojennusohjelmia ja tehnyt yhteistyötä valtion ja muiden pankkien kanssa yleisten velkahuojennustoimenpiteiden täytäntöön panemiseksi (esim. 110 prosentin mukautus kiinnelainoihin) (44).

(121)

Maaliskuun 30 päivään 2012 mennessä yli 75 prosenttia ylivelkaantuneista yrityksistä, joiden velvoitteet pankkia kohtaan olivat yli 100 miljoonaa ISK, ja yli 75 prosenttia kokonaisvelasta oli järjestelty uudelleen. Rakenneuudistussuunnitelmassa oletetaan, että vuoden 2012 loppuun mennessä luku on kasvanut 92 prosenttiin. Lisäksi jo uudelleenjärjestellyt lainat ovat valtaosin hoidettuja lainoja. Esimerkiksi vain 2,6 prosenttia kaikista jo uudelleenjärjesteltyjen yritysten lainoista on viivästynyt yli 30 päivää.

(122)

Islannin viranomaisten mukaan Landsbankinnin rahoitusprofiili on riittävän hyvin eriytynyt eikä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä ole odotettavissa suurta jälleenrahoitustarvetta. Nykyinen rahoitusrakenne on karkeasti seuraavanlainen: 10 prosenttia talletuksista on peräisin rahoituslaitoksilta, 40 prosenttia asiakkailta (joista 80 prosenttia on käteistalletuksia ja 20 prosenttia enintään 5 vuoden määräaikaistalletuksia), 30 prosenttia on vakuudellista lainaa, joka erääntyy 2014–2018, ja 20 prosenttia on omaa pääomaa.

(123)

Kuten edellä käy ilmi, talletukset ovat Landsbankinnin tärkein rahoituslähde. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan talletusten merkitys jopa kasvaa rakenneuudistusvaiheessa. Samanaikaisesti Landsbankinn aikoo lisätä määräaikaistalletusten osuutta tehdäkseen talletuksista ”jäykempiä”.

(124)

Vakuudelliset lainat ovat jatkossakin tärkeä rahoituslähde. Ne ovat myös todennäköisin jälleenrahoitusvaihtoehto, kun nykyiset vakuudelliset lainat erääntyvät. Vakuudettomien joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku ei sen sijaan ole Landsbankinnin lyhyen tai pitkän aikavälin todennäköinen rahoitusvaihtoehto. Pankki aikoo rahoittaa tulevaisuudessa pitkän aikavälin omaisuuseränsä, kuten kiinnelainat, vakuudellisilla joukkovelkakirjoilla, ja niiden osuus pankin tulevasta kokonaisrahoituksesta voi olla enintään 5 prosenttia. Tämän ei odoteta kuitenkaan toteutuvan valvontaviranomaiselle toimitetun rakenneuudistussuunnitelman kattamalla kaudella.

(125)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Landsbankinn keskittyy jatkossakin tehokkaisiin ja yksinkertaistettuihin toimintoihin torjuakseen tiukentuneesta sääntelyn valvonnasta aiheutunutta infrastruktuurikustannusten nousua, verotuksen kiristymistä ja rakenneuudistustoimiin liittyviä kustannuksia.

(126)

Rakenneuudistussuunnitelmassa oletetaan, että yleiset toimintakustannukset pienenevät […] prosenttia (inflaatio huomioon ottaen), mikä johtuu etenkin Spkef-säästöpankin ja muiden tytäryritysten sulauttamisesta pankkiin. Landsbankinnin mukaan tämä mahdollistaa kustannusten vähentämisen etenkin vähentämällä henkilöstöä ([…] prosenttia kokoaikaisista työntekijöistä seuraavien kolmen vuoden aikana). Lisäksi pankki toteaa, että se on käynnistänyt merkittävän hankkeen, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa Landsbankinnin palveluketjua. Lopuksi pankki on sitoutunut sulkemaan […] konttoria rakenneuudistusvaiheen aikana. Näiden toimenpiteiden ja henkilöstövähennysten odotetaan johtavan siihen, että kulu/tuotto-suhde pienenee vuoden 2001 57,2 prosentista […] prosenttiin vuonna 2014.

(127)

Landsbankinn on ilmoittanut valvontaviranomaiselle, että yksi sen ensisijaisista tavoitteista on parantaa riskinhallintakäytäntöjään. Landsbankinn on perustanut tätä tarkoitusta varten erityisen riskinhallintaosaston. Osasto on vastuussa perinteisestä riskinhallinnasta sekä markkina-, likviditeetti-, toiminta- ja luottoriskien mittaamisesta ja arvioimisesta. Landsbankinnin mukaan riskinhallintaa on parannettu merkittävästi pankin uudella organisaatiorakenteella. Osastolla on 44 työntekijää.

(128)

Islannin viranomaiset ovat esittäneet rakenneuudistussuunnitelmassa Landsbankinnia koskevan perusskenaarion ja kolme stressiskenaariota. Niillä pyritään osoittamaan Landsbankinnin kyky saavuttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja sen kestävyys haitallista makrotaloudellista kehitystä vastaan.

(129)

Edellä kuvailtu rakenneuudistussuunnitelma muodostaa perusskenaarion. Islannin viranomaisten mukaan perustana olevat makrotaloudelliset indikaattorit ovat samankaltaisia kuin Islannin keskuspankin seuraavien vuosien perusennusteessa, ja ne on esitetty jäljempänä taulukossa 5:

Taulukko 5

Makrotaloudellinen ennuste, perusskenaario

(130)

Rakenneuudistussuunnitelma sisältää kolme stressiskenaariota, lievä taantuma, kansainvälinen lama ja Islannin kruunun arvon aleneminen, mukaan lukien skenaarioiden laatimiseen käytetty menetelmä ja vaikutus pankin pääomatilanteeseen. Skenaariot perustuvat siihen olettamukseen, että pankin taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuvat voimakkaat muutokset ovat epätodennäköisiä mutta mahdollisia. Esimerkiksi kansainvälistä taloudellista lamaa koskeva skenaario perustuu euroalueen mahdolliseen hajoamiseen ja vaikutuksiin, joita sillä olisi Euroopan taloudelle. Tätä skenaariota koskevat makrotaloudelliset muuttujat olisivat seuraavat:

Taulukko 6

Makroindikaattorit kansainvälistä lamaa koskevassa skenaariossa

(131)

Landsbankinnin toimittamassa stressitestissä on käytetty erilaisia menetelmiä, joiden avulla näillä kolmella skenaariolla mitataan vaikutusta pankin tilinpäätökseen, luottotappioihin ja taloudelliseen pääomaan. Jäljempänä olevassa kaaviossa 3 esitetään esimerkki siitä, miten tappio-osuus (LGD) on sidoksissa BKT:nä ilmaistuun suorituskykyyn.

Kaavio 3

BKT:n ja tappio-osuuden korrelaatio

[Tappio-osuuden ja BKT:n korrelaatiota kuvaava kaavio

Arvoja ei ole paljastettu liikesalaisuuden vuoksi.]

(132)

Stressitestien tärkein havainto on se, että Landsbankinn on pääomitettu siten, että se täyttää sekä sisäiset että ulkoiset vakavaraisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset kaikissa skenaarioissa, ja rakenneuudistussuunnitelman mukaan sillä on jopa ylimääristä pääomaa […] prosenttia.

(133)

Lisäksi Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelma sisältää pankin likviditeettisuhdetta koskevan stressitestin luonteisen testin. Tällöin pankki olettaa, että kaikki rahoituslaitoksen hallussa olevat talletukset nostetaan välittömästi esimerkiksi pääomaliikkeiden rajoitusten purkamisen seurauksena. Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Landsbankinnin likviditeettitilanne säilyisi hyvänä tällaisessakin tilanteessa etenkin, koska se voisi likvidoida lisävaroja kohtuullisen nopeasti ilman, että siitä aiheutuisi kohtuuttomia vaikutuksia taseeseen, kuten sen Islannin kruunun määräiseen kiinnitysluottokantaan (Islannin keskuspankin lainanantotoimien välityksellä). Skenaario on esitetty jäljempänä olevassa kaaviossa 4.

Kaavio 4

Likviditeettitilanne luottolaitosten kaikkien talletusten noston ja asiakkaiden erinäisten nostojen jälkeen

[Landsbankinnin likviditeettitilannetta kuvaava kaavio

Arvoja ei ole paljastettu liikesalaisuuden vuoksi.]

(134)

Tämän laskelman mukaan pankki selviytyisi asiakastalletusten […] prosentin suuruisista ylimääräisistä nostoista ilman, että sen olisi likvidoitava varojaan. Tulos osoittaa, että pankilla on hyvät valmiudet selviytyä odottamattomista maksuvalmiushäiriöistä.

(135)

Valvontaviranomainen päätteli alustavasti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että Islannin valtion toimenpiteet Landsbankinnin pääomittamiseksi ovat ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Sen mukaan ei ole myöskään pois suljettua, että rajoittamaton talletussuoja katsotaan valtiontueksi. Menettelyn aloittamista koskeva päätös ei kattanut SpSv:n hankintaan liittyviä tukitoimenpiteitä, jotka valvontaviranomainen hyväksyi väliaikaisesti säästöpankkeja koskevissa päätöksissä. Valvontaviranomainen esittää tässä päätöksessä lopullisen näkemyksensä näistä toimenpiteistä, joilla on merkitystä arvioinnin kannalta. Lopuksi menettelyn aloittamisesta tehty päätös ei kattanut Spkef-säästöpankilta Landsbankinnille siirrettyihin toimintoihin liittyviä toimenpiteitä, ja siksi valvontaviranomainen arvioi jäljempänä myös niitä.

(136)

Valvontaviranomainen katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä arvioitujen toimenpiteiden sääntöjenmukaisuuden osalta, että lopullinen näkemys voidaan esittää vain rakenneuudistussuunnitelman pohjalta, jota ei ollut toimitettu, kun valvontaviranomainen aloitti muodollisen tutkintamenettelyn 15 päivänä joulukuuta 2010. Valvontaviranomainen ilmaisi epäilevänsä tuen sääntöjenmukaisuutta etenkin, koska rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut toimitettu, vaikka Landsbankinnin perustamisesta oli kulunut yli kaksi vuotta ja Landsbankin velkojien kanssa tehdyn sopimuksen tekemisestä vuosi.

(137)

Valvontaviranomainen sai vanhan pankin velkojilta lausunnon, jossa ne korostivat, että niitä on pidettävä asianomaisina osapuolina, ja ilmoittivat, että ne esittävät mahdollisesti lisähuomautuksia myöhemmässä vaiheessa.

(138)

Islannin viranomaiset hyväksyvät sen, että NBI:n eli nykyisen Landsbankinnin perustamiseksi toteutetut toimet katsotaan valtiontueksi. Islannin viranomaiset katsovat, että toimenpiteet soveltuvat kuitenkin ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, sillä ne ovat välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja tarkoituksenmukaisia Islannin talouden vakavan häiriön korjaamiseksi. Islannin viranomaisten mielestä toteutetut toimenpiteet ovat kaikilta osin valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivoissa vahvistamien periaatteiden mukaisia, ja ne katsovat, että tuki on välttämätön ja että se on rajattu välttämättömään vähimmäismäärään.

(139)

Lisäksi Islannin viranomaiset korostavat, että Landsbankin edelliset osakkeenomistajat ovat menettäneet kaikki osakkeensa, eivätkä ne ole saaneet valtiolta korvausta, ja että tuki on suunniteltu siten, että minimoidaan negatiiviset heijastusvaikutukset kilpailijoihin.

(140)

Tarkasteltaessa Spkef-säästöpankin toimintojen siirtoa Landsbankinnille Islannin viranomaiset toteavat, että valtion sitoumus korvata siirrettyjen varojen vajaukset (siirrettyjen velkojen määrään verrattuna) on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, vaikka se katsookin, että sopimuksen luonne sulkee pois sen mahdollisuuden, että Landsbankinn voisi saada järjestelystä suoraa taloudellista etua. Se päättelee kuitenkin, että toimenpiteellä voidaan lujittaa Landsbankinnin asemaa, sillä sen asiakaskunta laajenee ja sen on mahdollista tehostaa toimintojaan.

(141)

Islannin viranomaiset väittävät kuitenkin, että tuki on sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen. Koska valtiontuki on rajoitettu kattamaan yksinomaan varojen ja velkojen välinen ero ja eron määrittää riippumaton lautakunta, ne katsovat, että tuki on rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään. Niiden mielestä tuki oli myös oikeasuhteinen, sillä Landsbankinn oli ainoa pankki, joka pystyi ottamaan vastuulleen Spkef-säästöpankin toiminnot kyseisenä ajankohtana, ja vaihtoehdot, kuten FME:n täytäntöönpanema pakkosulautuminen, olisivat aiheuttaneet enemmän häiriöitä ja lisänneet mahdollisesti valtion kustannuksia.

(142)

Islannin viranomaisten mukaan talletussuojaa ei voida pitää valtiontukena.

(143)

Islannin viranomaiset ovat antaneet useita sitoumuksia, joista valtaosa liittyy nyt tarkasteltavan tuen aiheuttamiin kilpailun vääristymiin ja jotka esitetään liitteessä.

(144)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(145)

Valvontaviranomainen arvioi jäljempänä mainittuja seikkoja (45):

Edellä esitettyjä toimenpiteitä kutsutaan yhteisesti ’pääomittamistoimenpiteiksi’. Valvontaviranomainen arvioi lisäksi

(146)

Valvontaviranomainen muistuttaa myös siitä, että SpSv:tä, joka sulautetaan Landsbankinniin, koskevat väliaikaiset pelastamistoimenpiteet ovat valtiontukea, ja niiden lopullinen sääntöjenmukaisuus on riippuvainen sulautuman tuloksena syntyneen yrityksen rakenneuudistussuunnitelmasta.

(147)

Kuten valvontaviranomainen on jo todennut alustavasti menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, on selvää, että pääomasijoitustoimenpiteet rahoitetaan Islannin valtionkassasta saatavilla varoilla. Spkef-liiketoimen osalta valtio hyväksyi sen riskin, että Spkef:n varat ovat riittämättömiä kattamaan Spkef:n siirretyt vastuut (talletukset). Se sitoutui vastaamaan etenkin vajauksesta, ja sitoumukseen liittyi valtion varojen (mahdollinen) siirto. Kuten edellä on todettu, sovittelulautakunta päätti hiljattain, että valtion on maksettava Landsbankinnille 19,2 miljardia ISK. Siksi on ilmeistä, että toimenpiteellä siirretään valtion varoja.

(148)

Valvontaviranomainen korostaa heti alkuun talletussuojan osalta, että sen arviointi koskee ainoastaan edellä kuvailtua lisätalletussuojaa, joka perustuu etenkin Islannin valtion ilmoituksiin, joiden mukaan se takaa Islannissa sijaitsevien kotimaisten liike- ja säästöpankkien ja niiden sivukonttorien talletukset kokonaisuudessaan.

(149)

Tällä arvioinnilla ei ole vaikutusta valvontaviranomaisen näkemykseen lain Nro 98/1999 sekä Islannin valtion ja TIF:n finanssikriisin aikaisten toimien yhdenmukaisuudesta ETA-lainsäädännön ja etenkin direktiivin 94/19/EY kanssa. Valvontaviranomainen katsoo direktiivien 97/9/EY ja 94/19/EY täytäntöönpanon osalta, että siltä osin kuin tällaiset toimenpiteet katsotaan valtiontueksi, valtion varojen käyttö ETA-lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseksi ei yleensä herättäisi huolta ETA-sopimuksen 61 artiklan nojalla. Tässä päätöksessä ei siten tarkastella kyseisiä toimenpiteitä.

(150)

Valvontaviranomainen totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että se aikoo tutkia tarkemmin, ovatko edellä kuvaillut Islannin valtion ilmoitukset riittävän täsmällisiä, vakaita, ehdottomia ja oikeudellisesti sitovia, jotta niihin sisältyy sitoumus valtion varojen käytöstä (46). Näiden perusteiden täyttymistä arvioidessaan valvontaviranomainen panee merkille, että ilmoitukset sisälsivät julkisten varojen käyttöä koskevan peruuttamattoman sitoumuksen, mistä on osoituksena se, että Islannin valtio on tehnyt kaikkensa tallettajien suojelemiseksi. Sen lisäksi, että valtio on asettanut talletuksenhaltijat etusijalle maksukyvyttömissä pesissä (mihin ei liittyisi valtion varojen käyttöä), se on tehnyt selväksi myös, ettei se salli tallettajien kärsivän tappioita. Valtion kaikille kotimaan liike- ja säästöpankkien talletuksille antama yleinen suoja ei myöskään perustu ETA-säädösten mukaisiin talletussuojajärjestelmiin, sillä suojan määrää ei ole rajoitettu eivätkä toimesta hyötyvät pankit ole osallistuneet sen rahoitukseen.

(151)

Islannin valtion julistus on näkynyt käytännössä rahoitusalaa koskevina valtion toimina, joita on toteutettu alalla vuoden 2008 lokakuusta lähtien ja joiden vaikuttimena on ollut tämän julistuksen kunnioittaminen. Tällaisia valtion toimia ovat olleet rahoituslaitosten talletusten turvaamiseksi toteutetut toimet, kuten kolmen liikepankin perustaminen, SPRON:n talletusten siirtäminen Arion Bankiin, Straumurin talletusten siirtäminen Íslandsbankiin, viiden säästöpankin Sparisjódabanki Íslandsiin tekemien talletusten siirtäminen Islannin keskuspankille, Byr Savings Bankin talletusten siirtäminen Byr hf:ään, Keflavík Savings Bankin talletusten siirtäminen SpKef-säästöpankkiin ja SpKef-säästöpankin talletuksia koskevan vastuun siirtäminen valtiolle Landsbankinniin tehdyn pakkosulautumisen vuoksi.

(152)

Islannin viranomaiset ovat väittäneet useissa valtiontukea koskevissa tapauksissa, joita valvontaviranomainen tutkii parhaillaan ja joista muutama on mainittu edellä, että kulloinkin valittu toimenpide oli Islannin valtion kannalta taloudellisesti vähiten rasittava vaihtoehto, jolla se pystyi täyttämään sitoumuksensa suojella sijoittajia täysimääräisesti.

(153)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että käyttöön otettu toimenpide on oikeudellisesti sitova, täsmällinen, ehdoton ja järkkymätön. Tämän perusteella valvontaviranomainen päättelee, että Islannin valtion ilmoitukset, joiden mukaan talletukset suojataan kokonaisuudessaan, sisältävät sitoumuksen ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(154)

Tukitoimenpiteillä on ensinnäkin annettava uudelle pankille etuja, joiden ansiosta se vapautuu kustannuksista, jotka tavallisesti maksetaan sen talousarviosta. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyn alustavan päätelmän mukaisesti valvontaviranomainen katsoo edelleen, että jokaisesta pääomasijoitustoimenpiteestä on etua Landsbankinnille, sillä pääoma ei olisi ollut pankin käytettävissä ilman valtion toimia.

(155)

Määritellessään, tuoko yritykseen tehtävä investointi, kuten pääomanlisäys, yritykselle etua, valvontaviranomainen soveltaa markkinataloussijoittajaperiaatetta ja arvioi, olisiko yksityinen sijoittaja, joka vastaa kooltaan julkista elintä ja joka toimii tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, tehnyt tällaisen investoinnin (47). Sekä Euroopan komissio (lukuisissa tapauksissa ennen finanssikriisin puhkeamista) (48) että valvontaviranomainen (49) ovat katsoneet finanssikriisin alusta lähtien, että valtion toteuttamat pankkien pääomasijoitustoimenpiteet ovat valtiontukea, kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoilla vuoden 2008 syksystä vallinnut levottomuus ja epävarmuus. Tämä yleinen näkemys koskee etenkin Islannin rahoitusmarkkinoita vuosina 2008 ja 2009, jolloin koko järjestelmä romahti. Valvontaviranomainen katsoo siten, että pääomasijoitustoimenpiteillä annettiin etua Landsbankinnille (valtaosin yksityissektorin) velkojien mahdollisesta vähemmistöosakkuudesta riippumatta. Landsbankinnin pääomittamiseen osallistuvat yksityissektorilta ainoastaan vanhan pankin velkojat, joiden tavoitteena on yksinomaan minimoida omat tappiot (50). Lisäksi kun otetaan huomioon edellä kuvailtu ehdollista joukkovelkakirjaa koskeva mekanismi, niiden ei voida katsoa tehneen investointeja samoilla ehdoin kuin valtio.

(156)

Tarkasteltaessa Spkef-liiketoimea valvontaviranomainen panee merkille, että sen tarkoituksena oli antaa Landsbankinnille korvausta, joka vastaa vain siirrettyjen varojen ja velkojen määrää. Eron määrittämiseksi sovelletulla mekanismilla ja riippumattomalla sovittelulautakunnalla, jolla on lopullinen päätösvalta, varmistettiin menettelyn puolueettomuuden korkea taso. Valtio otti kuitenkin kaikilta osin vastuulleen sen riskin, että Spkef:n omaisuuserien arvo on pienempi kuin siirrettyjen talletusten arvo, ja sitoutui hyvittämään mahdolliset vajaukset. Tämän vuoksi Landsbankinnilla oli edellytykset hankkia liikearvoa ja uusia markkinaosuuksia ilman riskiä. Valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan tämä tuo sille etua.

(157)

Valvontaviranomaisen on arvioitava lopuksi myös sitä, onko lisätalletussuojasta etua Landsbankinnille ja ylipäätään Islannin pankeille. Valvontaviranomainen huomauttaa tältä osin, että kun Islannin viranomaiset ilmoittivat ensimmäisen kerran suojaavansa talletukset, ei ollut täysin selvää, miten suoja toimisi käytännössä ja etenkään mikä vaikutus tällaisella toimella olisi kaatuvaan pankkiin. Nyt on käynyt ilmi, ettei tällaisen pankin annettaisi kaatua, vaan Islannin valtio varmistaisi — esimerkiksi siirtämällä talletukset toiseen pankkiin ja korvaamalla omaisuuserien vajaukset — että talletukset voidaan maksaa kokonaisuudessaan ja että tallettajilla olisi oikeus talletuksiinsa täysimääräisinä.

(158)

Valvontaviranomainen katsoo, että on toissijaista, miten valtio toimisi todellisuudessa kotimaan talletusten rajoittamatonta suojaa koskevan sitoumuksen täyttämiseksi. Merkitystä on sillä, että se on sitoutunut ottamaan rajoittamattoman vastuun, jos jokin pankki ei pysty maksamaan talletuksia.

(159)

Valvontaviranomainen katsoo, että tällainen rajoittamaton suoja on tuonut etua Landsbankinnille. Ensinnäkin se antaa arvokasta kilpailuetua — rajoittamattoman valtion suojan ja siten tärkeän turvaverkon — vaihtoehtoisiin sijoitusvaihtoehtoihin ja sijoittajiin nähden. Tätä on havainnollistettu talousasiain ministerin hiljattain julkaisemassa raportissa, jossa todetaan, että: ”Islannin rahoitusyritykset toimivat tällä hetkellä suojatussa ympäristössä, jossa pääomaliikkeitä rajoitetaan ja talletuksille annetaan yleinen suoja. Tällaisissa oloissa pankkitalletukset ovat käytännössä islantilaisten säästäjien ainoa turvallinen vaihtoehto” (51).

(160)

Toiseksi vaikuttaa ilmeiseltä, että jos suojaa ei olisi annettu, Landsbankinn olisi kärsinyt todennäköisemmin talletuspaosta edeltäjänsä tavoin (52). Pankin olisi siten todennäköisesti pitänyt maksaa enemmän korkoa (riskin kompensoimiseksi), jotta se olisi voinut saada tai edes säilyttää saman määrän talletuksia. Valvontaviranomainen katsoo siten, että talletussuojasta on pankille etua.

(161)

Toiseksi tukitoimenpiteen on oltava valikoiva siinä mielessä, että se suosii ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Pääomasijoitustoimenpiteet ja Spkef-liiketoimi ovat valikoivia, sillä niistä on etua vain Landsbankinnille.

(162)

Lisäksi koska valtiontuki voi olla valikoiva myös tilanteissa, joissa siitä on etua yhdelle tai useammalle talouden alalle mutta ei kaikille, valvontaviranomainen katsoo, että talletuksia koskeva valtionsuoja, josta on etua Islannin koko pankkialalle, on valikoiva. Tämä päätelmä perustuu myös edellä esitettyihin näkemyksiin, joiden mukaan pankkeja suositaan muihin sellaisiin yrityksiin nähden, jotka tarjoavat säästö- ja investointimahdollisuuksia.

(163)

Toimenpiteillä lujitetaan Landsbankinnin asemaa sen Islannissa ja muissa ETA-valtioissa sijaitseviin kilpailijoihin (tai mahdollisiin kilpailijoihin) nähden. Kuten edellä on esitetty, Landsbankinn toimii aktiivisesti rahoitusmarkkinoilla, jotka ovat avoimia kansainväliselle kilpailulle Euroopan talousalueella. Vaikka Islannin rahoitusmarkkinat ovat tällä hetkellä melko eristäytyneet etenkin pääomaliikkeiden rajoitusten vuoksi, rajat ylittävää kauppaa harjoitetaan edelleen (tai siihen edellytykset) ja kauppa lisääntyy heti, kun pääomaliikkeiden rajoitukset puretaan. Siksi on katsottava, että kaikki nyt tarkasteltavat toimenpiteet vääristävät kilpailua ja vaikuttavat ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan (53).

(164)

Valvontaviranomainen katsoo siten, että Islannin valtion toteuttamia toimenpiteitä uuden pankin pääomittamiseksi, talletussuojaa ja Spkef-liiketointa on pidettävä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Valvontaviranomainen muistuttaa siitä, että se teki saman päätelmän SpSv:n pääomasijoitustoimenpiteiden osalta säästöpankkeihin liittyvissä päätöksissä.

(165)

Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”EFTAn valvontaviranomaiselle on annettava tieto tuen myöntämistä koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa (…). Valtio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös”.

(166)

Islannin viranomaiset eivät ilmoittaneet valvontaviranomaiselle menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen kattamista tukitoimenpiteistä ennen niiden täytäntöönpanoa. Tämä koskee myös Spkef-säästöpankin liiketoimea. Valvontaviranomainen katsoo siten, että Islannin viranomaiset eivät ole noudattaneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisia sitoumuksiaan. Siksi tukitoimenpiteiden hyväksyminen oli laitonta.

(167)

Valvontaviranomainen esittää alustavana huomautuksena, että vaikka Landsbankinn on uusi oikeushenkilö, joka perustettiin vuonna 2008, se on — kotimaan toimintojen näkökulmasta — selvästi Landsbankin taloudellinen seuraaja siinä mielessä, että näiden kahden yrityksen välillä on taloudellinen jatkuvuus. Islannin viranomaiset ovat selventäneet, että vanhan ja uuden pankin nimien samankaltaisuudella on tarkoitus mahdollistaa se, että Landsbankinn voi hyödyntää sitä liikearvoa, joka Landsbankin nimellä on edelleen Islannissa. Koska Landsbankinnin vuoden 2008 syksystä lähtien toteuttamat taloudelliset toimet eivät olisi voineet jatkua ilman tukea, valvontaviranomainen pitää pankkia vaikeuksissa olevana yrityksenä.

(168)

Lisäksi arvioitavana olevat toimenpiteet ovat samanaikaisesti pelastamis- ja rakenneuudistustoimenpiteitä. Kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todetaan, valvontaviranomainen olisi todennäköisesti hyväksynyt toimenpiteet väliaikaisesti sääntöjenmukaisiksi pelastamistoimenpiteiksi, jos niistä olisi ilmoitettu ennen niiden täytäntöönpanoa, ja sen jälkeen esittänyt niistä lopullisen näkemyksensä rakenneuudistussuunnitelman pohjalta. Koska ilmoitusta ei kuitenkaan toimitettu oikea-aikaisesti, valvontaviranomainen aloitti muodollisen tutkintamenettelyn ja pyysi toimittamaan rakenneuudistussuunnitelman. Kuten edellä on esitetty, näiden toimenpiteiden lopullinen sääntöjenmukaisuus määräytyy sen perusteella, täyttääkö rakenneuudistussuunnitelma valvontaviranomaisen vahvistamat, vaikeuksissa olevien yritysten valtiontukea koskevien suuntaviivojen vaatimukset.

(169)

Vaikka vaikeuksissa oleville yrityksille annettavaa valtiontukea arvioidaan yleensä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdassa sallitaan valtiontuki ”EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi”. Kuten todetaan pankkisuuntaviivojen (54) 8 kohdassa, valvontaviranomainen vahvistaa oikeuskäytännön ja komission päätöksentekokäytännön mukaisesti, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohta edellyttää, että EFTA-valtion taloudessa olevaa vakavaa häiriötä tulkitaan suppeasti.

(170)

Kuten edellä on kuvailtu yksityiskohtaisesti, Islannin viranomaiset ovat todenneet, että Islannin rahoitusjärjestelmä ajautui lokakuussa 2008 systeemiseen kriisiin, joka johti sen suurten pankkien ja säästöpankkien kaatumiseen muutamien päivien aikana. Kaatuneiden rahoituslaitosten yhteenlaskettu markkinaosuus oli yli 90 prosenttia useimmilla Islannin rahoitusmarkkinasegmenteillä. Vaikeuksia lisäsi luottamuksen romahtaminen maan valuuttaan. Islannin reaalitalous on kärsinyt vakavasti finanssikriisistä. Kriisin alkamisesta on kulunut yli kolme vuotta, mutta Islannin rahoitusjärjestelmä on edelleen haavoittuva. Vaikka tilanne on helpottunut merkittävästi vuodesta 2008, on ilmeistä, että kun toimenpiteet toteutettiin, niillä oli tarkoitus korjata vakava häiriö Islannin taloudessa.

(171)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan siten tähän tapaukseen.

(172)

Valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivoissa elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (55) (rakenneuudistustoimenpiteitä koskevat suuntaviivat) esitetään rahoituslaitosten rakenneuudistukseen tämänhetkisessä kriisissä sovellettavat valtiontukisäännöt. Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen mukaan tämänhetkisessä finanssikriisissä rahoituslaitoksen rakenneuudistuksen on täytettävä jäljempänä esitetyt vaatimukset, jotta se olisi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen:

(173)

Valvontaviranomainen arvioi siten jäljempänä Landsbankinnia koskevan rakenneuudistussuunnitelman pohjalta, täyttyvätkö nämä vaatimukset ja ovatko edellä kuvaillut tukitoimenpiteet vaatimustenmukaista rakenneuudistustukea.

(174)

Tällaisen tuen ensisijaisena tavoitteena on rakenneuudistustuen saajan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen, ja tuen sääntöjenmukaisuuden määrittämisessä yksi tärkeä näkökohta on sen arvioiminen, saavutetaanko tämä rakenneuudistustuella.

(175)

Kuten edellä esitetään, vuoden 2008 syksyllä alkanut Islannin talouden myllerrys, pääomaliikkeiden rajoitusten kaltaiset epätavalliset toimenpiteet, sääntely-ympäristön kehittyminen ja makrotaloudellinen näkymä, joka on edelleen jokseenkin epävarma, tekevät elinkelpoisen pankkitoiminnan harjoittamisen ja sen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamisen haastavaksi. Valvontaviranomainen korostaa heti alkuun, että tämä näkökulma on pidettävä mielessä jäljempänä esitetyssä arvioinnissa.

(176)

Rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen 2 jaksossa todetaan, että ETA-valtion on esitettävä kattava ja yksityiskohtainen rakenneuudistussuunnitelma, joka sisältää täydelliset tiedot liiketoimintamallista ja jolla palautetaan pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen 10 kohdassa vaaditaan, että rakenneuudistussuunnitelmassa on määritettävä pankin vaikeuksien syyt ja pankin omat heikkoudet sekä selostettava, miten ehdotetuilla rakenneuudistustoimenpiteillä ratkaistaan pankin ongelmat.

(177)

Edellä kuvaillut Landsbankin vaikeuksien syyt on mainittu sekä rakenneuudistussuunnitelmassa että erityisen tutkintakomission raportissa. Pankki korostaa lisäksi, että etenkin puutteellinen riskinhallinta, liiallinen riskinottohalukkuus, omistajien ja suurten lainanottajien liian läheinen sidos, liian suuri kasvu liian lyhyessä ajassa, kokemattomuus maailmanlaajuisista markkinoista, väljät lainanantosäännöt, sisäisten tarkastusten ja sisäisen valvonnan puute sekä puutteellinen yrityskulttuuri ja -strategia johtivat pankin kaatumiseen. Pankki turvautui myös voimakkaasti lyhyen aikavälin tukkurahoitukseen, ja sen oli saatava suuria talletuksia ulkomailta toimintojensa rahoittamiseksi. Tämä lisäsi entisestään valuuttaepätasapainoa.

(178)

Valvontaviranomainen katsoo, että Landsbankin kaatuminen ja Islannin rahoitusalan romahtaminen johtui myös muutamasta muusta Islannille ominaisesta tekijästä, jotka liittyvät sen pieneen kokoon ja tutkintakomitean korostamiin puutteisiin sääntelyssä ja valvonnassa. Muiden islantilaisten pankkien tavoin myös Landsbankinnin pitkän aikavälin elinkelpoisuus määräytyy siten myös sen perusteella, onko tällaiset valvontaan ja sääntelyyn liittyvät puutteet korjattu.

(179)

Valvontaviranomainen on tältä osin tyytyväinen Islannin viranomaisten sääntely- ja valvontakehykseen tekemiin muutoksiin, jotka on esitetty liitteessä.

(180)

Ensinnäkin FME:n valtaa ja toimivaltuuksia on lisätty, muun muassa antamalla sille uusia velvoitteita suurten yksittäisten vastuiden ja niihin liittyvien riskien alalla, ja valvontaviranomainen katsoo, että tällä puututaan yhteen rahoitusalan romahdukseen johtaneista tekijöistä.

(181)

Toiseksi vakavaraisuussuhdetta koskevilla väliaikaisilla tiukoilla vaatimuksilla ja muutamilla vakuuksien käyttöä koskevilla säännöillä, etenkin kiellolla, joka koskee lainan myöntämistä omiin osuuksiin perustuvaa vakuutta vastaan, pyritään varmistamaan, etteivät islantilaiset pankit, joilla on heikko pääomatilanne, voi harjoittaa toimintaa. Valvontaviranomainen katsoo, että näillä toimenpiteillä edistetään islantilaisten pankkien kestokykyä.

(182)

Kolmanneksi on toteutettu useita toimenpiteitä, jotka liittyvät johtajien ja johtokunnan jäsenten kelpoisuuteen ja heidän palkkioihinsa. Lisäksi etuyhteydessä oleville osapuolille (kuten omistajille) annettaviin lainoihin sovellettavia sääntöjä on tiukennettu, ja FME voi nyt kieltää pankeilta tietyt toiminnot. Myös ulkoisia ja sisäisiä kirjanpitosääntöjä on muutettu. Esimerkiksi aikaa, jonka ulkoinen kirjanpitäjä voi työskennellä samalle pankille, on lyhennetty. Valvontaviranomainen panee tyytyväisenä merkille, että toimenpiteillä pyritään estämään tapahtumien toistuminen omistajien ja johdon tasolla. Toimenpiteillä parannetaan myös riskien ulkoista seurantaa, ja niiden ansiosta vähennetään pankkien elinkelpoisuuden uhkia.

(183)

Neljänneksi edellä mainittuun FME:lle annettuun mahdollisuuteen rajoittaa pankkien toimintoja on Islannin viranomaisten mukaan vaikuttanut islantilaisten liikepankkien mittava talletusten vastaanotto ennen kriisiä. Lisäksi valvontaviranomainen katsoo, että myös maksuvalmiutta ja valuuttatasapainoa koskevilla uusilla säännöillä (56) rajoitetaan pankkien mahdollisuutta houkutella kohtuuttoman suuria ulkomaisia talletuksia, jos ne tekevät pankin toiminnasta epävakaan ja haavoittuvan valuuttakurssiin ja likviditeettiin liittyville riskeille. Valvontaviranomainen on tyytyväinen siihen, että Islannin viranomaiset ovat ryhtyneet toimiin korjatakseen tämän sääntelyyn liittyvän puutteen.

(184)

Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelmasta ja sen toteuttamista toimenpiteistä voidaan todeta, että se on muuttanut pankkimalliaan perinteisemmäksi ja keskittynyt perusosaamiseensa kotimaan vähittäis- ja yrityspankkimarkkinoilla. Se aikoo rahoittaa toimintansa ensisijaisesti kotimaan asiakastalletuksilla.

(185)

Kuten edellä on esitetty, Landsbankinn oli — sen edeltäjään verrattuna — perustamisestaan lähtien selvästi vähemmän velkaantunut. Koska valtaosa tukkumarkkinoiden veloista säilyi Landsbankin pesässä, rakenneuudistussuunnitelman mukaan sen ei tarvitse turvautua jälleenrahoituksessa kattamattomien joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskuun kansainvälisillä markkinoilla, mikä olisi nykytilanteessa todennäköisesti haastavaa.

(186)

Turvautuminen jälleenrahoituksen tukkumarkkinoihin ja myöhemmin ulkomaisiin talletuksiin on osoittautunut yhdeksi tärkeäksi syyksi Landsbankin kaatumiselle. Landsbankinnin rahoitus on perustunut toistaiseksi suurelta osin talletuksiin ja omaan pääomaan (yli 70 prosenttia), ja rakenneuudistussuunnitelmassa talletusten osuuden kokonaisveloista ennakoidaan kasvavan hieman. Rakenneuudistussuunnitelmasta käy ilmi, ettei rakenneuudistusvaiheen aikana synny merkittäviä jälleenrahoitustarpeita […], ja valvontaviranomainen panee tyytyväisenä merkille, etteivät rahoitusennusteen perustana olevat olettamukset liity onnistuneeseen paluuseen vakuudettomien joukkovelkakirjojen kansainvälisille markkinoille eikä vähemmän haastavaan vakuudellisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuun.

(187)

Tarkasteltaessa edellä mainittua mahdollisuutta laskea menestyksekkäästi liikkeeseen vakuudettomia joukkovelkakirjoja pankki toteaa, etteivät sijoittajat ole tällä hetkellä kiinnostuneita tällaisista velkakirjoista, mutta kysyntä voi piristyä uudelleen, kun rajoittamaton talletussuoja — etenkin talletusten etusija-asema — poistetaan, sillä se heikentää tällä hetkellä muiden velkamuotojen houkuttelevuutta.

(188)

Valvontaviranomainen katsoo Islannin viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, että pankin rahoitustilanne vaikuttaa terveeltä ennen rakenneuudistusvaiheen loppua. Kun otetaan huomioon epävarmuudet, jotka liittyvät talletussuojaan ja pääomaliikkeiden rajoituksiin sekä (valtion) velkamarkkinoiden kehittymiseen tulevaisuudessa, se ei pysty päättelemään, toteutuuko Landsbankinnin pitkän aikavälin rahoitusstrategia suunnitellusti tulevaisuudessa. Vakaiden rahoitusnäkymien perusteella ja etenkin koska rakenneuudistusvaiheen rahoitus on voimakkaasti riippuvainen talletuksista ja omasta pääomasta ja koska tämäntyyppisten velkojen osuus taseessa on suuri, valvontaviranomainen katsoo, että pienet mukautukset, jotka on ehkä tehtävä rahoitusstrategiaan, eivät uhkaa pankin elinkelpoisuutta.

(189)

Tarkasteltaessa taseen vastaavaa-puolta myös riskialttiit kansainväliset saamiset säilyivät valtaosin Landsbankin pesässä. Tämän seurauksena tase on pienentynyt keskimäärin 75 prosenttia. Landsbankin liiketoimintamallin yksi suuri heikkous — riippuvuus riskialttiista kansainvälisistä saamisista ja etenkin voimakas riippuvuus investointipankkitoiminnan voitoista (43 prosenttia kriisiä edeltäneistä voitoista) ilman asianmukaista riskienarviointia ja markkinatuntemusta — on siten korjattu. Valvontaviranomainen on tyytyväinen siihen, että rakenneuudistussuunnitelman mukaan pankki ei osallistu vastaavanlaisiin liiketoimiin tulevaisuudessa vaan keskittyy perinteiseen perusliiketoimintaansa.

(190)

Pankki on kasvanut selvästi sen perustamisen jälkeen etenkin edellä kuvailtujen Spkef:n ja SpSv:n ostojen ansiosta. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan tällä ei ole suurta vaikutusta Landsbankinnin liiketoimintamalliin, sillä SpKef:n ja SpSv:n kotimaiset varat olivat valtaosin samanluonteisia kuin Landsbankinnin salkussa. Valvontaviranomainen katsoo joka tapauksessa, että sovituilla luovutuksilla, joita tarkastellaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä, helpotetaan Landsbankinnin keskittymistä sen perusliiketoimintaan. Sitoutuminen […] konttorin sulkemiseen rakenneuudistusvaiheen aikana auttaa Landsbankinnia parantamaan tehokkuutta.

(191)

Yksi pankin suurista haasteista on Landsbankilta siirrettyjen lainojen uudelleenjärjestely. Valvontaviranomainen panee tältä osin tyytyväisenä merkille, että rakenneuudistusmenettely on pankin ensisijainen painopiste, mistä ovat osoituksena pankin tekemät lukuisat yleiset ja räätälöidyt ehdotukset ylivelkaantuneille asiakkailleen. Se on myös perustanut rakenneuudistuksesta vastaavan yksikön, jossa on riittävästi henkilökuntaa. Vaikka menettely ei ole edennyt yhtä nopeasti kuin alkuun suunniteltiin, sillä on jo saatu paljon aikaan. Esimerkiksi 75 prosentille kaikista uudelleenjärjesteltävistä veloista oli tehty jonkinlainen velkakorjaus 30 päivään maaliskuuta 2012 mennessä. Islannin viranomaisten toimittamien lukujen mukaan selvä enemmistö velallisista pystyi hoitamaan velkansa uudelleenjärjestelyn jälkeen.

(192)

Valvontaviranomainen katsoo tämän osoittavan, että Landsbankinnin rakenneuudistusmenetelmät ovat asianmukaisia ja että pankki on asettanut lainasalkkunsa uudelleenjärjestelyn ensisijaiseksi tavoitteekseen. Tähänastisen edistyksen perusteella vaikuttaa realistiselta, että pankki voi saavuttaa tavoitteensa ja saattaa päätökseen 92 prosenttia rakenneuudistuksesta (suhteessa kokonaisvelan määrään) vuoden 2012 loppuun mennessä.

(193)

Valvontaviranomainen on tyytyväinen myös siihen, että rakenneuudistussuunnitelmassa asiakaslainojen ennakoidaan kasvavan vain […] prosenttia rakenneuudistusvaiheen aikana. Tämä vaikuttaa realistiselta nykyisessä talousympäristössä. Se katsoo myös, että oman pääoman ja pääomainstrumenttien merkityksen väheneminen ja etenkin sitoutuminen […:n] myyntiin (ks. liite) pienentävät entisestään Landsbankinnin omaisuussalkun riskialttiutta.

(194)

Jollei Islannin tai muiden maiden makrotaloudellinen ympäristö kehity odottamattomaan suuntaan, on odotettavissa, että viimeistään rakenneuudistusvaiheen lopussa Landsbankinnilla on suhteellisen terve tase ja hyvin hoidetut lainasalkut.

(195)

Kuten edellä on todettu, Landsbankin heikko pääomapohja oli yksi sen kaatumiseen johtaneista tekijöistä. Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelman perusteella voidaan ennustaa, että pankki täyttää hyvin FME:n asettaman 16 prosentin vakavaraisuussuhdetta koskevan vähimmäisvaatimuksen koko rakenneuudistusvaiheen ajan. Suhdeluku ylittää selvästi myös tulevan Basel III -säännöstön vaatimuksen, joka on 10,5 prosenttia. Vakavaraisuussuhde ei putoa tämän korkean viitearvon alle edes Landsbankinnin suorittamissa riittävän vaativissa stressitesteissä, jotka täyttävät rakenneuudistustoimenpiteitä koskevissa suuntaviivoissa esitetyn vaatimuksen, jonka mukaan testauksessa olisi tarkasteltava myös ”stressitekijöiden yhdistelmiä ja maailmantalouden taantuman pitkittymisskenaariota” (ks. suuntaviivojen 13 kohta). Valvontaviranomaisen mielestä on järkevää ja myönteistä, että myös stressiskenaariossa, jolla on suurin vaikutus Landsbankinnin pääomapohjaan — millä tarkoitetaan etenkin euroalueen hajoamista — pankilla olisi ylimääräistä pääomaa […] prosenttia. Landsbankinnilla olisi siten käytössään merkittävä puskuri, jonka avulla se voisi ratkaista odottamattomat vaikeudet edellä kuvaillussa toimintaympäristössä.

(196)

Lisäksi Landsbankinnin vakavaraisuussuhde kasvaa edelleen vähitellen rakenneuudistusvaiheen aikana. Siksi valvontaviranomainen katsoo, että Landsbankinnin pääomarakenne tekee pankista riittävän selviytymiskykyisen.

(197)

Valvontaviranomainen toteaa, että pankin maksuvalmiustilanne vaikuttaa tällä hetkellä riittävän vakaalta, eikä ole mitään viitteitä siitä, että tilanne voisi heiketä merkittävästi rakenneuudistusvaiheen aikana. Valvontaviranomainen on tyytyväinen siihen, että pankki on jo alkanut mukauttaa maksuvalmiuspolitiikkaansa tulevan Basel III -vaatimuksen mukaiseksi. Sen mielestä pankin nykyistä maksuvalmiussuhdetta (LCR), joka on […] prosenttia, voidaan pitää tyydyttävänä osoittimena etenkin 83 prosentin keskiarvoon nähden, joka saatiin kansainvälisen järjestelypankin (Bank for international settlements) yli 200 pankkia kattavassa tutkimuksessa (57). Lisäksi valvontaviranomainen katsoo pankin maksuvalmiussuhteen stressitestin osoittavan, että Landsbankinnin likviditeettitilanne on terve.

(198)

Valvontaviranomainen on tyytyväinen myös Landsbankinnin yrityshallintoon tehtyihin muutoksiin ja ydinhenkilöstön korvaamiseen. Valvontaviranomainen katsoo, että myös edellä kuvaillulla riskinhallinnan vahvistamisella puututaan Landsbankinnin liiketoimintamallin yhteen heikkouteen ja sillä edistetään pankin toimintojen objektiivisempaa ja ammattimaisempaa riskienarviointia.

(199)

Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevissa suuntaviivoissa vahvistetaan myös, että rakenneuudistussuunnitelmassa olisi osoitettava, miten pankki aikoo palauttaa mahdollisimman nopeasti pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa ilman valtiontukea. Pankin pitäisi etenkin pystyä keräämään omalle pääomalleen riittävää tuottoa ja samalla kattamaan tavanomaisen toimintansa kaikki kustannukset ja noudattamaan asiaa koskevia sääntelyvaatimuksia. Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 13 kohdassa todetaan, että pitkän aikavälin elinkelpoisuus on saavutettu, kun pankki pystyy vastaamaan itse kaikista kustannuksistaan, myös poistoista ja rahoituskuluista, ja sen oman pääoman tuotto on pankin riskiprofiiliin nähden asianmukainen.

(200)

Valvontaviranomainen muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että Landsbankinnin taloudellinen ympäristö olisi haastava mille tahansa pankille. Lisäksi valvontaviranomainen toteaa, että jokaisen islantilaisen pankin on saavutettava haastava tasapaino kannattavuuden parantamisen ja turvallisen (eli korkean) pääomasuhteen säilyttämisen tavoitteiden välillä. Siksi valvontaviranomainen on tyytyväinen rakenneuudistussuunnitelman ennusteen mukaiseen kannattavuuteen, joka korkeasta pääomasuhteesta huolimatta on valtaosin riittävä koko rakenneuudistusvaiheen aikana. Oman pääoman tuotto (ROE) vaihtelee vuosina 2009–2014 [yli 5] prosentin ja [alle 15] prosentin välillä.

(201)

Kuten edellä on kuvailtu, tämä vaihtelu johtuu myös satunnaisista tapahtumista, kuten Landsbankilta siirrettyjen varojen arvostusvoitoista. Myös kertaluonteiset tapahtumat, kuten yhtäältä odottamattoman menestyksekäs tytäryritysten myynti ja toisaalta korkeimman oikeuden hiljattain antamasta valuuttalainoja koskevasta tuomiosta johtuvat arvonalennukset, saattavat vaikuttaa vaihteluihin. Islannin viranomaisten toimittamasta laskelmasta, jossa tuloslaskelmasta on jätetty pois tällaiset satunnaiset erät, käy ilmi, että pankki on tehnyt vuodesta 2011 lähtien kohtuullisen tasaista voittoa. Edellä mainittu ISFIn raportti näyttää tukevan tätä päätelmää. Ei ole selvää, ilmentävätkö nämä laskelmat yksistään pankin peruskannattavuutta. Valvontaviranomainen panee kuitenkin merkille, että arvonalennuksen merkitys vähenee nopeasti rakenneuudistusvaiheen aikana ja että vuosien 2012–2014 rakenneuudistussuunnitelman perusteella pankki odottaa ”perusvoittojen” olevan noin […]–[…] miljardia ISK vuodessa.

(202)

Edellä on viitattu muutamiin rahoitussuunnittelun keskeisiin ja yksityiskohtaisiin näkökohtiin. Valvontaviranomainen katsoo, että nämä olettamukset ovat yleisesti riittävän harkittuja, kun pidetään mielessä haastava toimintaympäristö. Valvontaviranomainen huomauttaa korkomarginaalista, että vaikka se putoaisi odotetusti […] prosenttiin, se olisi edelleen suhteellisen korkea kansainvälisessä vertailussa (58). Islannin viranomaisten mukaan marginaali on ollut keskimääräisesti samalla tasolla tai korkeampi viime vuosikymmenten ajan. Tämä johtuu muun muassa Islannin korkeasta korkotasosta, kiinnelainojen pienestä osuudesta lainasalkussa ja pankkien pienestä koosta. Valvontaviranomainen katsoo selitysten olevan järkeviä, ja siksi rahoitussuunnittelun tämä näkökohta on sen mielestä riittävän uskottava.

(203)

Tulevaisuuden kannattavuuden parantamisessa suuri merkitys on myös lisääntyneillä maksu- ja palkkiotuloilla, joiden ennustetaan kasvavan noin […] prosenttia. Tällainen kasvu johtaisi yli […] miljardin ISK:n voittoon vuonna 2014. Islannin viranomaisten mielestä ennusteet ovat uskottavia, sillä pörssimarkkinoilla käytävän kaupan ja valuuttakaupan kaltainen liiketoiminta pysähtyi käytännössä kokonaan romahduksen ja pääomaliikkeiden rajoitusten seurauksena.

(204)

Kuten edellä on esitetty, pankki on tehnyt useita aloitteita tehokkuuden parantamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi. Sen on muun muassa suunnitellut vähentävän henkilöstöä ja sitoutunut sulkemaan […] konttoria, minkä lisäksi se aikoo tehostaa toimintoja yleisesti. Toimenpiteillä on tarkoitus pienentää kulu/tuotto-suhdetta 57,2 prosentista […] prosenttiin vuonna 2014. Valvontaviranomainen on toimiin tyytyväinen, sillä nykyinen suhde vaikuttaa kansainvälisessä vertailussa korkealta. Valvontaviranomainen katsoo myös, että tavoite on realistinen.

(205)

On ilmeistä, että rakenneuudistussuunnitelma perustuu edellä esitettyjen näkökohtien lisäksi useisiin muihin olettamuksiin. Valvontaviranomainen on pyrkinyt tarkastelemaan olettamuksia, joilla on suurin merkitys ja vaikutus Landsbankinnin tulevaisuuden elinkelpoisuudelle. Makrotaloudelliset olettamukset vaikuttavat olevan Islannin keskuspankin ennusteiden mukaisia. Rakenneuudistussuunnitelman perustana olevat olettamukset vaikuttavat yleisesti riittävän harkituilta, jotta niiden perusteella voidaan päätellä, että pankin toteuttamat rakenneuudistustoimenpiteet ovat riittäviä pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamiseksi, jos tulevaisuudessa ei ilmene laajuudeltaan ja seurauksiltaan odottamattomia haitallisia vaikutuksia.

(206)

Valvontaviranomainen katsoo edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että rakenneuudistussuunnitelmalla osoitetaan, miten pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuus palautetaan. Valvontaviranomainen päättelee siten, että rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 2 jaksossa esitettyjä sääntöjä on noudatettu.

(207)

Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 22 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Jotta kilpailun vääristymistä voidaan rajoittaa ja estää moraalikato, tuki olisi rajoitettava välttämättömään ja tuensaajan olisi osallistuttava rakenneuudistuskustannuksiin asianmukaisella omalla osuudella. Pankin ja sen osakkeenomistajien olisi osallistuttava rakenneuudistuksen kustannuksiin omilla varoillaan niin pitkälti kuin mahdollista, jotta voidaan varmistaa, että pelastamistukea saaneet pankit kantavat riittävän vastuun aikaisemman toimintansa seurauksista, ja luoda asianmukaiset kannustimet näiden pankkien tulevaa toimintaa varten”.

(208)

Valvontaviranomainen muistuttaa tältä osin yhdestä nyt tarkasteltavaan asiaan liittyvästä ratkaisevasta näkökohdasta. Kun Landsbankinn perustettiin Landsbankin kotimaan toimintojen pohjalta, osakkeenomistajien investoinnit Landsbankiin mitätöitiin, ja niillä on siten edistetty enimmäismääräisesti Landsbankinnin rakenneuudistusta. Lisäksi Landsbankin velkojien oli kärsittävä huomattavia tappioita (59) tai niiden oli vähintäänkin hyväksyttävä se riski, että investoinnit ovat riippuvaisia Landsbankinnille siirrettyjen varojen tuotosta (ehdollisen joukkovelkakirjan välityksellä). Siksi vastuunjakoa koskeva peruste täyttyy Landsbankin omistajien ja velkojien osalta ja moraalikato on estetty.

(209)

Edellä esitetyn lisäksi valvontaviranomaisen on arvioitava, oliko Landsbankinnin saama valtiontuki rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään.

(210)

Tarkasteltaessa pääomasijoitustoimenpiteitä voidaan todeta, että Landsbankinnin perustamishetkellä sen alkupääoma oli alle FME:n pääomavaatimusten (13 prosenttia 16 prosentin sijasta). Landsbankin kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen vuonna 2009 pankin vakavaraisuussuhde oli 15 prosenttia eli yhden prosenttiyksikön vähemmän kuin FME:n määrittämä vähimmäissuhdeluku, minkä vuoksi FME myönsi pankille väliaikaisen poikkeuksen. Valvontaviranomainen huomauttaa tältä osin, että (tuleva) pääomasuhde oli riippuvainen etenkin Landsbankilta Landsbankinnille siirrettyjen varojen oikeasta arvostamisesta. Sitä, että Landsbankinnin vakavaraisuussuhde kasvoi myöhemmin riittävän suureksi, jotta se pystyi ottamaan vastuulleen Spkef:n ja myöhemmin SpSv:n toiminnot, on selitetty siirrettyjen varojen kirjanpitoarvon korottamisella. Se, että vakavaraisuussuhde kehittyi myöhemmin niin voimakkaasti, ei valvontaviranomaisen mielestä ole riittävä syy katsoa, että valtio myönsi Landsbankinnille liikaa pääomaa heti alussa.

(211)

Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 26 kohdassa todetaan, että rakenneuudistustukea saavien pankkien ”olisi pystyttävä maksamaan toimintansa tuotosta korvaus pääomalle, myös osinkojen ja etuoikeusasemaltaan huonomman velan kuponkikoron muodossa”.

(212)

Valvontaviranomainen selvensi vuonna 2012 valtiontukea koskevia suuntaviivojaan osakkeina tehtyjen pääomasijoitusten osalta. Finanssikriisiä koskevien vuoden 2012 suuntaviivojen 7–8 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Lainsäädännön ja markkinaympäristön muutosten vuoksi valvontaviranomainen arvioi, että tulevaisuudessa valtioiden pääomasijoitukset tehdään entistä enemmän vaihtuvatuottoisina osakkeina. Pääomasijoitusten hinnoittelua koskevia sääntöjä olisi selvennettävä, sillä kyseisten osakkeiden vastikkeena ovat (epävarmat) osingot ja luovutusvoitot, minkä johdosta on vaikea arvioida etukäteen kyseisten instrumenttien tuottoa. Tämän vuoksi valvontaviranomainen arvioi pääomasijoitusten tuottoja osakkeiden liikkeeseenlaskuhinnan perusteella. Pääomasijoitukset olisi merkittävä alennetulla osakkeen hinnalla (sen jälkeen kun on ensin otettu laimentumisvaikutus huomioon) juuri ennen pääomasijoituksesta tiedottamista, jotta voidaan kohtuudella varmistaa, että valtio saa riittävän tuoton” (60).

(213)

Valvontaviranomaisen mielestä säännöstä ei voi soveltaa suoraan nyt tarkasteltavaan tapaukseen, sillä teknisestä näkökulmasta valtio on pääomittanut uuden pankin. Sillä ei siten ollut laimennusvaikutusta vanhoihin osakkeenomistajiin nähden sanan täsmällisessä merkityksessä. Säännöksen taustalla on kuitenkin se periaate, että riittävästi laimentunut omistajuus ja tulevat voitot kohdennetaan valtiolle, joka otti vastatakseen riskistä myöntämällä vaikeuksissa olevalle yritykselle pääomaa.

(214)

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa on ilmeistä, että valtio sai enemmistöosuuden (81,33 prosenttia) Landsbankinnista, ja siksi se saa saman osuuden tulevista voitoista, kun taas entiset osakkeenomistajat eivät saa mitään. Nykyiset vähemmistöomistajat, jotka ovat entisiä velkojia, osallistuvat jossain määrin tuleviin voittoihin. Kuten edellä on todettu, niiden on kuitenkin mitä ilmeisimmin kärsittävä merkittäviä tappioita.

(215)

Lisäksi Landsbankinnin tuotto on ollut riittävää sen perustamisesta lähtien, ja rakenneuudistussuunnitelmassa ennustetaan tasaista voittoa seuraaville vuosille. Siksi valvontaviranomainen katsoo, että rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 26 kohdassa esitettyä vaatimusta, luettuna yhdessä finanssikriisiä koskevien vuoden 2012 suuntaviivojen 8 kohdan kanssa, on noudatettu.

(216)

Vaikka edellä kuvailtu Spkef-liiketoimi sisältää valtiontukea, valvontaviranomainen katsoo, että se on toteutettu siten, että sillä pyritään estämään Landsbankinn saama suora taloudellinen etu. Se muistuttaa tältä osin siitä, että Spkef:n talletusten siirrosta maksettavasta lopullisesta korvauksesta päätti riippumaton sovittelulautakunta. Siksi liiketoimi on pohjimmiltaan Landsbankinnille Spkef:n talletusvastuiden siirrosta neuvottelujen perusteella maksettava korvaus. Valvontaviranomaisen mielestä tällä tuella ei ole suurta merkitystä vastuunjaon arvioinnin kannalta. Landsbankinnin liiketoimesta saamalla liikearvolla ja markkinaosuudella on suurempi merkitys jäljempänä esitetylle kilpailun vääristymisen arvioinnille.

(217)

Lopuksi valvontaviranomainen on jo todennut menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä talletussuojan osalta, että — kun otetaan huomioon kyseisen ajankohdan poikkeukselliset olosuhteet — se saattaa olla oikeasuhteinen toimenpide Islannin rahoitusalan vakauden turvaamiseksi. On kuitenkin ilmeistä, ettei tällaista tukea voida hyväksyä rajoittamattoman ajan.

(218)

Jotta voidaan katsoa, että tämä valtiontuki on rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään, valvontaviranomaisen mielestä se on lopetettava mahdollisimman pian. Valvontaviranomainen on siksi tyytyväinen Islannin viranomaisten aikomukseen poistaa talletussuoja ennen pääomaliikkeiden rajoitusten purkamista, joka on tarkoitus tehdä nykysuunnitelman mukaan viimeistään vuoden 2013 lopussa.

(219)

Jotta otetaan huomioon viipeet pääomaliikkeiden rajoitusten purkamisessa ja koska valvontaviranomainen katsoo, että elinkelpoisen pankin pitäisi voida kilpailla markkinoilla ilman tällaista yleistä talletussuojaa, valvontaviranomainen hyväksyy talletussuojan vuoden 2014 loppuun (61). Sen jälkeen talletussuojaa on hallinnoitava ainoastaan talletusvakuuksia koskevan ETA-lainsäädännön mukaisesti.

(220)

Valvontaviranomainen katsoo, että Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelmalla varmistetaan, että tuki rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään ja että tuensaaja, osakkeenomistajat ja edeltäjäpankin velkojat ovat osallistuneet merkittävästi vastuunjakoon. Rakenneuudistustuki on siten rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 3 jakson mukainen.

(221)

Rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 4 jakson 29–32 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Rahoitusalalle myönnettävän tuen ensisijainen tavoite järjestelmäkriisissä on rahoitusjärjestelmän vakaus, mutta järjestelmän vakauden turvaaminen lyhyellä aikavälillä ei saisi johtaa siihen, että tasavertaisille toimintaedellytyksille ja kilpailuun perustuville markkinoille aiheutuu pitkäaikaista vahinkoa. Tätä taustaa vasten toimenpiteillä, joilla rajoitetaan valtiontuesta johtuvaa kilpailun vääristymistä, on tärkeä merkitys muun muassa seuraavista syistä. […] Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet olisi räätälöitävä niin, että toimenpiteillä voidaan puuttua niillä markkinoilla havaittuihin vääristymiin, joilla tuensaajapankki toimii sen jälkeen, kun sen elinkelpoisuus on rakenneuudistuksen seurauksena palautunut. Samalla olisi kuitenkin noudatettava yhteisiä toimintalinjoja ja periaatteita. Valvontaviranomainen pitää tällaisten toimenpiteiden tarvetta arvioidessaan lähtökohtana niiden toimintojen kokoa, mittakaavaa ja ulottuvuutta, jotka kyseisellä pankilla olisi tämän luvun 2 jaksossa tarkoitetun uskottavan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen jälkeen. […] Tällaisten toimenpiteiden luonne ja muoto riippuvat kahdesta tekijästä: ensinnäkin tuen määrästä ja sen myöntämisehdoista ja -olosuhteista ja toiseksi niiden markkinoiden luonteesta, joilla tuensaajapankki jatkaa toimintaansa.

Kun tarkastellaan ensimmäistä tekijää, kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet vaihtelevat huomattavasti tuen määrän, vastuunjakoasteen ja hinnoittelutason mukaan. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kun vastuunjakoon perustuva oma vastuuosuus ja osallistumisaste ovat korkeammat, moraalikadon kielteiset seuraukset ovat vähäisemmät.

Toisen tekijän osalta valvontaviranomainen analysoi tuen todennäköiset vaikutukset markkinoihin, joilla tuensaajapankki toimii rakenneuudistuksen jälkeen. Ennen kaikkea tutkitaan, mikä on pankin koko ja sen suhteellinen painoarvo omilla markkinoillaan sen jälkeen, kun sen elinkelpoisuus on palautettu. Toimenpiteet räätälöidään markkinoiden ominaispiirteitä vastaaviksi, jotta tehokkaan kilpailun säilyminen voidaan varmistaa. […] Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet eivät saisi vaarantaa mahdollisuuksia palauttaa pankin elinkelpoisuus.”

(222)

Edellä esitetystä seuraa, että etenkin suhteellisesti ilmaistulla tuen määrällä ja markkinoiden ominaispiirteillä on keskeinen merkitys, kun valvontaviranomainen arvioi kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisuutta. Samalla on ilmeistä, että tällaiset toimenpiteet eivät saa vaarantaa rakennetukea saavan yrityksen elinkelpoisuutta, ja kilpailuongelmia on tarkasteltava perimmäisen tavoitteen kannalta, joka on rahoitusjärjestelmän vakaus nykyisessä kriisissä.

(223)

Edellä esitetyn lainsäädäntökehyksen mukaisesti valvontaviranomainen esittää jäljempänä ne näkökohdat, joita se pitää olennaisina kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden arvioinnissa.

(224)

Valvontaviranomainen katsoo ensinnäkin, että Islannin rahoitusmarkkinoiden erityisen tilanteen vuoksi on välttämätöntä, että markkinaolosuhteita ja kilpailuympäristöä arvioidaan huolellisesti. Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi toteutettujen toimenpiteiden on ilmennettävä nykyisiä vaikeita olosuhteita siten, että varmistetaan, että kilpailun vääristyminen rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

(225)

Toiseksi kuten edellä vastuunjakoa koskevassa kohdassa on todettu, Landsbankin edellisten omistajien ja jossain määrin Landsbankin velkojien osallistumisaste on korkein mahdollinen. Tarvetta täydentäviin kilpailutoimenpiteisiin on siten rajoitettu.

(226)

Kolmanneksi kyseisten markkinoiden ominaispiirteistä voidaan todeta, että Islannin rahoitusjärjestelmän romahtaminen, jonka seurauksena Islannin viranomaiset ryhtyivät toimiin, johti rahoituspalvelujen suurempaan keskittymiseen Islannin markkinoilla ja kolmen suuren pankin — Íslandsbankin, Arion Bankin ja Landsbankinnin — markkinaosuuden selvään kasvuun. Markkinoille on jäänyt edellä mainittujen lisäksi vain muutamia pieniä toimijoita ja on epätodennäköistä, että markkinoille tulee välittömästi uusia toimijoita, mikä johtuu edellä mainituista markkinoillepääsyn esteistä ja markkinoiden pienestä koosta sekä varsinkin pääomaliikkeiden rajoituksista. Landsbankinnilla on hyvin merkittävä asema keskittyneillä markkinoilla, ja sen markkinaosuus on yli 30 prosenttia useimmilla segmenteillä. Se on Islannin suurin pankki, kun arviointiperustana käytetään tasetta.

(227)

Neljänneksi kriisi johti moniin hyvin erityisiin ongelmiin, esimerkiksi suurten pankkien suora ja epäsuora omistusosuus reaalitaloudesta on erittäin suuri ja pankkialan IT-palvelujen (RB) alalle on syntynyt tosiasiallinen monopoli, sillä ne ovat kolmen suuren pankin enemmistöomistuksessa.

(228)

Viidenneksi Landsbankinnin saaman tuen suhteellinen koko on merkittävä. Valvontaviranomainen huomauttaa tältä osin, että aluksi pankin koko pääoma oli peräisin valtiolta. Lisäksi pankki on hyötynyt muista tukitoimenpiteistä — kuten Spkef-säästöpankkia koskevasta liiketoimesta ja yleisestä talletussuojasta. SpSV sai tukea myös ennen kuin Landsbankinn otti sen haltuunsa. Landsbankinn on silti edelleenkin pieni pankki ainakin kansainvälisessä mittakaavassa.

(229)

Kuudenneksi Spkef:n ja SpSv:n siirtyminen pankille edellyttää täydentäviä kilpailutoimenpiteitä. Valvontaviranomainen korosti SpSv:tä koskevassa päätöksessä, että Landsbankinnin rakenneuudistussuunnitelman on sisällettävä tällaisia toimenpiteitä.

(230)

Tämän perusteella valvontaviranomainen panee merkille, että Landsbankinnille myönnetystä valtiontuesta johtuvien kilpailun vääristymien rajoittamiseksi on ryhdytty tai ryhdytään useisiin toimenpiteisiin.

(231)

Islannin valtio on tehnyt kaksi erityistä sitoumusta (ks. liite), jotka voivat valvontaviranomaisen mukaan edistää sellaisen sääntely-ympäristön luomista, joka suosii kilpailua rahoitusmarkkinoilla.

(232)

Ensinnäkin se on nimittänyt työryhmän, joka tarkastelee leimaverosta annettua lakia Nro 36/1978, ja tarkastellut etenkin, olisiko yksityisten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen leimavero poistettava, kun niitä siirretään velkojien kesken (esim. kun yksityiset siirtävät lainansa yhdestä luottolaitoksesta toiseen). Valvontaviranomainen katsoo, että nykyinen laki — joka muun muassa velvoittaa asiakkaat maksamaan leimaveroa asianomaisen joukkovelkakirjan määrästä (62), kun lainanantaja vaihtuu — voi muodostaa kilpailuesteen, sillä se voi sitoa asiakkaat voimassa oleviin pitkän aikavälin luottosopimuksiin. Valvontaviranomainen suhtautuu siten myönteisesti sitoumukseen tarkastella lakia uudelleen.

(233)

Toiseksi valvontaviranomainen panee merkille, että Islannin parlamentin 21 päivänä maaliskuuta 2012 hyväksymän päätöslauselman mukaisesti valtio nimittää komitean, jolla on valtuudet tarkastella rahoitusmarkkinoiden kuluttajansuojaa. Komitealla on erityinen toimivalta tarkastella pankkipalvelujen siirron helpottamista ja siirtokustannusten vähentämistä ja tehdä läheistä yhteistyötä Islannin kilpailuviranomaisten kanssa. Komitea esittää raporttinsa viimeistään 15 päivänä tammikuuta 2013. Tällainen yksityiskohtaisempi arviointi voisi hyödyttää kilpailua pitkällä aikavälillä. Tällä välin jäljempänä tarkastellulla Landsbankinnin pankkikohtaisella sitoumuksella on tarkoitus helpottaa siirtoa ja lisätä siten kilpailua.

(234)

Valvontaviranomainen on tyytyväinen Islannin kilpailuviranomaisten ja RB:n omistajien, kolme suurta pankkia mukaan luettuina, asiassa tekemään sopimukseen, jolla pyritään varmistamaan, että pienillä kilpailijoilla ja mahdollisilla uusilla markkinatoimijoilla on syrjimätön ja kohtuuhintainen pääsy keskeisiin IT-infrastruktuureihin. Valvontaviranomainen katsoo, että sen muun muassa Byr-säästöpankkia koskevassa toisessa päätöksessä (63) ilmaisemat huolenaiheet on ratkaistu tyydyttävästi tällä sopimuksella. Siksi valvontaviranomaisen ei ole tarpeen tarkastella kysymystä yksityiskohtaisemmin tässä päätöksessä.

(235)

Lopuksi valvontaviranomainen panee merkille vuodesta 2008 lähtien tehdyt sääntömuutokset, joita tarkastellaan liitteessä. Kilpailuongelmien ratkaisemisessa erityistä merkitystä on rahoituslaitoksista annetun lain Nro 161/2002 22 §:n käyttöönotolla. Säännöksellä rajoitetaan rahoituslaitosten osallistumista niiden toimintalupien soveltamisalan ulkopuolisiin toimintoihin. Tämän uuden säännön mukaan tällaisia toimia voidaan harjoittaa vain väliaikaisesti ja liiketoimien hoitamiseksi tai asiakkaiden toimintojen uudelleenorganisoimiseksi. FME:lle on lähetettävä asiaa koskeva perusteltu ilmoitus ja rahoitusyrityksille on asetettu määräaika, jonka kuluessa niiden on saatettava loppuun asiakkaidensa uudelleenorganisointi ja luovuttava siirretyistä varoista.

(236)

Valvontaviranomainen katsoo, että tällä sääntelymuutoksella vastataan asianmukaisesti ongelmaan, joka koskee rahoituslaitosten suhteettoman suurta omistajuutta reaalitaloudesta. Säännöksellä estetään se, ettei tilanne — joka on suoraan seurausta velan muuttamisesta osakepääomaksi — muutu pysyväksi.

(237)

Valvontaviranomainen korostaa, että Landsbankinnin markkinaläsnäolo ja -koko on vain murto-osa Landsbankiin verrattuna — sillä kokonaisvarojen määrä on vähentynyt 75 prosenttia, kuten edellä on esitetty. Toisin kuin Landsbanki, Landsbankinn toimii ainoastaan Islannin markkinoilla. Vaikka valtaosa tästä vähennyksestä johtuu Landsbankin kansainvälisten toimintojen lopettamisesta, valvontaviranomainen katsoo, että tällä menettelyllä on erityistä merkitystä kilpailun vääristymisen kannalta, sillä nimenomaan Landsbankin riskialtis kansainvälinen strategia johti sen romahtamiseen ja aiheutti vääristymiä ETA:n rahoitusmarkkinoilla (64).

(238)

Lisäksi valvontaviranomainen on tyytyväinen Landsbankinnin sitoumuksiin (ks. liite) vähentää markkinaläsnäoloaan edelleen […] myynnillä, joka koskee […]. Valvontaviranomainen on tyytyväinen myös siihen, että Landsbankinn on sitoutunut sulkemaan […] konttoria rakenneuudistusvaiheen aikana. Lopullisen rakenneuudistussuunnitelman perusteella ja kun otetaan huomioon, että Landsbankinn on ETA:n normien mukaan pieni pankki, valvontaviranomainen on samaa mieltä Landsbankinnin kanssa siitä, että uusilla rakennetoimenpiteillä vaarannettaisiin pankin edellytykset palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus (65).

(239)

Valvontaviranomainen panee merkille Landsbankinnin sitoumuksen, jonka mukaan se pidättyy hankkimasta rahoituslaitoksia 15 päivään joulukuuta 2014 asti, paitsi jos se saa siihen ennalta valvontaviranomaisen luvan. Tämän ansiosta voidaan estää se, että Islannin rahoitusmarkkinat keskittyvät edelleen Landsbankinnin toteuttamien ostojen vuoksi. Tällä sitoumuksella varmistetaan myös, että Landsbankinnille myönnettyä tukea käytetään sen elinkelpoisuuden palauttamiseen eikä sen markkinaläsnäolon lujittamiseen ja laajentamiseen Islannissa. Tämä koskee myös Landsbankinnin sitoumusta, jonka mukaan se pidättyy 15 päivään lokakuuta 2014 asti panemasta täytäntöön sopimuslausekkeita ja ottamasta käyttöön tällaisia uusia sopimuslausekkeita, joissa korkokantojen erityisehdoksi asetetaan pankkisuhteen säilyminen vähimmäistasolla, sekä sitoumusta olla vetoamatta valtion osallistumiseen hankkiakseen kilpailuetua palvelujensa markkinoinnissa.

(240)

Kuten edellä on todettu, Islannin rahoitusmarkkinat muodostavat tällä hetkellä haastavan toimintaympäristön mille tahansa pankille. Valvontaviranomainen on siten tyytyväinen Landsbankinnin sitoumuksiin, jotka liittyvät pankkien välisten siirtojen helpottamiseen sekä maksujen käsittelyä ja rahanjakelua koskevien palvelujen tarjoamiseen. Valvontaviranomainen katsoo, että näillä toimenpiteillä yhdessä edellä mainitun kolmen suuren pankin ja Islannin kilpailuviranomaisen tekemän RB:tä koskevan sopimuksen kanssa varmistetaan, että pienet markkinatoimijat voivat käyttää tärkeimpiä perusrakenteita ja palveluja kohtuulliseen hintaan ilman, että suuremmat toimijat estävät niiden pääsyn palveluihin. Valvontaviranomainen katsoo, että tällä vähennetään tulevien (mahdollisten) toimijoiden markkinoillepääsyn esteitä. Toimenpiteillä voidaan myös mahdollistaa se, että pienet markkinatoimijat voivat laajentaa markkinaosuuksiaan, jos ne pystyvät tarjoamaan parempia palveluja kuin suuret kilpailijansa. Lisäksi kaikilla toimenpiteillä, joilla pyritään helpottamaan siirtoa, edistetään kilpailua nykyisten suurten toimijoiden kesken, ja niillä voidaan auttaa estämään yhteinen määräävä asema tai purkamaan tällainen asema.

(241)

Lopuksi Landsbankinn sitoutuu myymään mahdollisimman pian omistusosuudet toimintayhtiöissä, jotka se on ottanut haltuunsa rakenneuudistuksen vuoksi rahoituslaitoksista annetun lain Nro 161/2002 22 §:n mukaisesti. Se sitoutuu noudattamaan säännöksessä vahvistettuja menettelyjä ja määräaikoja ja pitämään yllä verkkosivuillaan tai tytäryrityksensä verkkosivuilla ajantasaista tietoa myytävänä olevista tytäryrityksistä ja omistusosuuksista. Lisäksi Landsbankinn on sitoutunut myymään […] tiettyihin määräaikoihin mennessä rakenneuudistusvaiheen aikana.

(242)

Valvontaviranomainen on tyytyväinen Landbankinnin yleiseen sitoumukseen luopua mahdollisimman pian kaikista yrityksistä ja omistusosuuksista, jotka eivät liity sen perusliiketoimintaan. Sen lisäksi, että tällä puututaan mahdollisiin kilpailuongelmiin, jotka saattavat syntyä sen määräävästä omistusasemasta Islannin reaalitaloudessa, samalla vältetään vaarantamasta pankin elinkelpoisuuden vaarantuminen.

(243)

Tämän johdosta Islannin viranomaiset ja Landsbankinn kiinnittävät huomiota siihen, että sitoumusten vuoksi kansallisen lainsäädännön rikkomiseen saattaa liittyä myös tuen väärinkäyttöä. Valvontaviranomainen katsoo lisäksi, että vaatimus, jonka mukaan pankin on esitettävä verkkosivuillaan tietoa suunnitelluista luopumisista tai myynneistä, parantaa Islannin talouden nykyisen omistusrakenteen avoimuutta. Tällä lievennetään ainakin jossain määrin Islannin markkinoille tällä hetkellä ominaista kilpailuongelmaa.

(244)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainituilla toimenpiteillä puututaan valvontaviranomaisen yhdessä Islannin kilpailuviranomaisten kanssa yksilöimiin kilpailuongelmiin. Kun otetaan huomioon rahoitusjärjestelmän vakautta koskeva ensisijainen tavoite, valvontaviranomainen päättelee, että sitoumuksilla rajoitetaan tyydyttävästi kilpailun vääristymistä. Rakenneuudistustuki on siten rakenneuudistustoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 4 jakson mukainen.

(245)

Edellä esitetyn arvioinnin ja Islannin viranomaisten toimittaman Landsbankinnia koskevan rakenneuudistussuunnitelman perusteella valvontaviranomainen ei ole enää huolissaan menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitetyistä näkökohdista, jotka koskevat Landsbankinnin tukitoimenpiteiden luonnetta ja sääntöjenmukaisuutta. Valvontaviranomainen ei vastusta Spkef-liiketoimea ja hyväksyy SpSv-säästöpankille myönnetyn tuen. Valvontaviranomainen katsoo siten, että tukitoimenpiteet ovat rakenneuudistustukea, joka soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, jos Islanti ja Landsbankinn noudattavat liitteessä esitettyjä sitoumuksia,