E1995C0124

EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 124/95/KOL,

tehty 6 päivänä joulukuuta 1995,

valtion tukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen kuudennesta tarkistuksesta

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN

on muuttanut seuraavasti valtion tukea koskevia menettelysääntöjä ja aineellisia sääntöjä (1), jotka annettiin 19 päivänä tammikuuta 1994 (2), sellaisena kuin ne ovat viimeksi muutettuina 9 päivänä kesäkuuta 1995 (3):

1. Valtion tukea koskevien suuntaviivojen 6 luku korvataan seuraavasti:

"6. PROSESSUAALISIN PERUSTEIN LUVATONTA TUKEA KOSKEVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET

1) Jäljempänä esitettyjä erityispiirteitä lukuun ottamatta menettely prosessuaalisin perustein luvatonta tukea koskevissa tapauksissa noudattaa samaa kaavaa kuin ilmoitustapauksissa.

6.1. Prosessuaalisin perustein luvattoman tuen käsite

1) Koska termi "ilmoittamaton tuki" olisi liian suppea koskemaan kaikkea tukea, joka pannaan täytäntöön valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen vastaisesti, EFTAn valvontaviranomainen on päättänyt käyttää käsitettä "prosessuaalisin perustein luvaton tuki" (jäljempänä `luvaton tuki`).

Termi koskee:

a) tukea, jota annetaan ilman ilmoitusta;

b) tukea, jota on myönnetty soveltamalla hyväksyttyä tukiohjelmaa virheellisellä tavalla (valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 olevan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuen "väärinkäyttö");

c) tukea, josta on ilmoitettu myöhässä, toisin sanoen ilmoitettu sen jälkeen, kun se on "pantu täytäntöön", ja

d) tukea, josta on ilmoitettu ennalta mutta joka on "pantu täytäntöön" ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen on antanut päätöksen (1).

6.2. Tietoja koskevat pyynnöt

1) Kun EFTAn valvontaviranomainen saa tietää mahdollisesti luvattomasta tukitapauksesta, se pyytää asianomaista EFTA-valtiota toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot asiasta yleensä 20 työpäivän kuluessa. Tämä vastaa lisätietojen toimittamiselle tavallisesti varattavaa aikaa ilmoitetuissa tukitapauksissa (ks. 3.2 jakson 4 kohdan 2 alakohta). Tarvittaessa lähetetään muistutuskirje.

2) On syytä muistaa, että EFTAn valvontaviranomainen voi antaa päätöksen käytettävissään olevien tietojen perusteella (ks. 5.4 jakson 3 kohta) jopa ilman mitään asianomaisen EFTA-valtion antamaa tietoa.

6.2.1. Välitoimet (väliaikaistoimenpiteet)

1) EFTAn valvontaviranomainen voi pyytää välipäätöksellä EFTA-valtiota pysäyttämään tuen maksamisen, kunnes tutkimus valmistuu (2). Menettely on seuraava:

2) Todettuaan, että tukea on myönnetty luvattomasti, EFTAn vavontaviranomaisen on annettava asianomaiselle EFTA-valtiolle tilaisuus esittää huomautuksensa, ennen kuin se antaa päätöksen, jossa edellytetään EFTA-valtion heti pysäyttävän tuen maksamisen, kunnes tutkimus valmistuu (3).

3) (4) EFTAn valvontaviranomainen katsoo kuitenkin, että luvattomasti myönnetyn tuen pysäyttämisestä määrääminen voi osoittautua riittämättömäksi tietyissä tapauksissa ja että se ei torju kaikkia menettelysääntöjen vastaisia rikkomuksia, erityisesti silloin, kun kyseinen tuki on jo maksettu kokonaisuudessaan tai osaksi. Tämän vuoksi valvontaviranomainen antaa EFTA-valtioille tiedoksi, että - vaadittuaan ensin asianomaisia EFTA-valtioita esittämään asiasta huomautuksensa ja harkitsemaan vaihtoehtoisesti näiden suuntaviivojen 16 jaksossa määriteltyä pelastustukea - se voi soveltuvissa tapauksissa tehdä välipäätöksen, jonka mukaan EFTA-valtion on perittävä takaisin kaikki rahat, jotka on maksettu menettelysääntöjä rikkoen. Tuki olisi perittävä takaisin näiden suuntaviivojen 6.2 jakson 3 kohdan 2 alakohdan ja 6.2 jakson 3 kohdan 3 alakohdan mukaisesti.

4) Jos EFTA-valtio ei pysäytä tuen maksamista, EFTAn valvontaviranomaisella on oikeus, samalla kun se tutkii tapauksen aineellista puolta, saattaa asia suoraan EFTA-tuomioistuimen käsiteltäväksi ja pyytää julistusta, jonka mukaan maksaminen on sopimusrikkomus (5).

6.2.2. Menettelyn toimittaminen

1) Luvatonta tukea koskevissa tapauksissa EFTAn valvontaviranomainen pyrkii antamaan päätöksen kahden kuukauden kuluessa täydellisten tietojen vastaanottamisesta.

2) Jos EFTAn valvontaviranomainen toteaa luvatonta tukea koskevassa tapauksessa, että tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan, sen on annettava aineellisin perustein myönteinen päätös.

6.2.3. Takaisinperintää koskevat määräykset

1) Luvatonta tukea koskevissa tapauksissa tehtävissä kielteisissä päätöksissä EFTAn valvontaviranomainen määrää säännönmukaisesti EFTA-valtion perimään tuen takaisin sen saajalta (6).

2) Takaisinperintä on toteutettava kansallisen lain mukaisesti, mukaan lukien valtion saatavista perittävää viivästyskorkoa koskevat säännökset; koron pitäisi yleensä alkaa kertyä mainitun luvattoman tuen myöntämispäivästä. Kansallisen lain asianomaisia säännöksiä on sovellettava siten, että takaisinperintä ei tule käytännössä mahdottomaksi (7).

3) (8) EFTAn valvontaviranomaisen mielestä kaupalliset korkokannat muodostavat olennaisen lähtökohdan tuensaajalle koituneen luvattoman edun mittaamiselle, kun pyrkimyksenä on palauttaa tukea edeltävä tilanne. Valvontaviranomainen ilmoittaa sen vuoksi EFTA-valtioille, että se soveltaa luvattoman tuen takaisinperinnästä antamissaan päätöksissä kaupallisen korkokannan perustana sitä viitekorkokantaa, jota käytetään aluetukien nettoavustusekvivalentin laskemisessa (9).

(1) "Täytäntöönpanon" tulkinnasta ks. 3.3 jakso.

(2) EYTI:n asia C-301/87, 14.2.1990, Ranska v. komissio, Kok. I, s. 307, 19 20 kohta.

(3) Ibid., s. 356, 19 kohta.

(4) Tämä kohta vastaa 30 päivänä huhtikuuta 1995 päivättyä komission kirjettä jäsenvaltioille (EYVL N:o C 156, 22.6.1995, s. 5).

(5) Ibid., s. 357, 23 kohta.

(6) Todettu ensimmäisen kerran EYTI:n asiassa 70/72, 12.7.1973, komissio v. Saksa, Kok. s. 813 ja 828 829, 10 13 kohta; ks. myös EYTI:n asia C-142/87, 21.3.1990, Belgia v. komissio, Kok. I, s. 959 ja 1020, 65 66 kohta, ja EYTI:n asia 310/85, 24.2.1987, Deufil v. komissio, Kok. s. 901 ja 927, 24 kohta.

(7) Ks. EYTI:n asia C-142/87, 21.3.1990, Belgia v. Komissio, Kok. I, s. 959 ja 1018 1020, 58 63 kohta; ks. myös EYTI:n asia 5/89, 20.9.1990, komissio v. Saksa, Kok I, s. 3437 ja 3456, 12 kohta; EYTI:n asia C-74/89, 21.9.1990, komissio v. Belgia, Kok. I, s. 491, ja EYTI:n asia 94/87, 2.2.1989, komissio v. Saksa, Kok s. 175 ja 192, 12 kohta.

(8) Tämä kohta vastaa 22 päivänä helmikuuta 1995 päivättyä komission kirjettä jäsenvaltioille (SG(95) D/1983).

(9) Ks. suuntaviivojen 27 jakson 3 kohdan f alakohta."

2. Valtion tukea koskevien suuntaviivojen 18 jakso korvataan seuraavasti:

"18. TYÖLLISTÄMISTUKI (1)

18.1. Johdanto

1) Jatkuva liian korkea työttömyys kuuluu yhä tärkeimpiin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin useimmissa Euroopan valtioissa. EFTA-valtioiden työttömyysasteet olivat 1980-luvulla erittäin alhaisia verrattuna muuhun Eurooppaan (keskimäärin 1-3 prosenttia työvoimasta). Viimeinen lamakausi nosti kuitenkin Norjan ja Islannin työttömyysasteita voimakkaasti tasoille, joita ei ollut esiintynyt vuosikymmeniin, nimittäin Norjassa 6 prosenttiin vuonna 1993 ja Islannissa 4,7 prosenttiin vuonna 1994. Toisaalta Liechtensteinin työttömyysaste on pysynyt pienenä koko ajan.

2) EFTA-valtiot elpyvät nyt taloudellisesti yhdessä Euroopan valtaosan kanssa viime vuosien laman jälkeen ja yleinen työllisyystilanne on parantunut hieman, erityisesti Norjassa. Epäsuotuisille työllisyysoloille on viime vuosina kuitenkin ollut ominaista nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden huomattava kasvu sekä vanhempien henkilöiden työllistämisongelmat. Tämä rakenteellinen työttömyys on jatkuva ongelma, joka osoittaa kovin vähän paranemismerkkejä, vaikka ongelma ei olekaan yhtä vakava kuin useimmissa muissa Euroopan valtioissa.

3) Kokemus EFTA-valtioissa ja EU:n jäsenvaltioissa osoittaa yleensä, että jouduttuaan työttömäksi ihmiset voivat varautua etsimään uutta työpaikkaa suhteellisen kauan, koska he eivät ole enää yhtä helposti työllistettäviä. Tämä ilmiö aiheuttaa kohtuuttoman korkean pitkäaikaistyöttömien määrän Euroopassa (yli 40 prosenttia kaikista työttömistä) ja johtaa siihen, että yhteiskunnasta eristäytyminen lisääntyy.

4) Taloudellisen toiminnan kääntyessä nousuun voidaan odottaa, että tulevina vuosina vallitsee positiivinen suuntaus työpaikkojen luomisessa. Tämä suuntaus ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi voimakas laskemaan työttömyysasteita yhteiskunnallisesti hyväksyttäville tasoille. Jatkuvasti korkeiden työttömyysasteiden tunnustetaan Euroopassa nykyisin johtuvan rakenteellisista syistä, ja tämä tilanne vaatii erityisiä toimintaperiaatteita, jotta voidaan parantaa työmarkkinoiden sopeutuvuutta.

5) EU:n jäsenvaltiot ja EFTA-valtiot ovat laatineet suosituskokonaisuuden, joka käsittää seuraavat viisi ensisijaista aluetta (2):

- koulutukseen ja jatkokoulutukseen suunnattujen investointien lisääminen

- sisäisen ja ulkoisen joustavuuden parantaminen, jotta kasvu loisi enemmän työpaikkoja

- epäsuorien työvoimakustannusten vähentäminen, erityisesti pienentämällä työvoiman suoraa verotusta

- käytössä olevien toimintatapojen tehokkuuden lisääminen, erityisesti ohjaamalla passiivisesta työttömien toimeentulotuesta aiheutuvia julkisia kustannuksia muualle

- työmarkkinoilla huono-osaisten ryhmien kuten pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja iäkkäiden työntekijöiden työllistämistä edistävien toimenpiteiden lisääminen.

6) Tätä taustaa vasten voidaan odottaa, että verotus- ja taloudelliset toimenpiteet ovat tärkeässä asemassa, kun yrityksiä kannustetaan palkkaamaan sellaisia työntekijöitä, joilla on eniten vaikeuksia työmarkkinoille pääsyssä. Vaikka tehokkuus voi pienentyä, jos uusi työntekijä korvaa toisen tai tuki tulee yllättäen, esimerkiksi tuki, joka myönnetään jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle luodulle työpaikalle, ja kohdistetut vapautukset sosiaaliturvamaksuista vähentävät työvoimakustannuksia loppupäässä ja tasoittavat siten eroa, joka liittyy keskimääräistä alhaisempaan tuottavuuteen.

7) Samantyyppiset toimenpiteet voivat myös kannustaa yrityksiä investoimaan enemmän ammatilliseen koulutukseen. Tällaisissa tapauksissa tuen tai verovapautuksen on otettava huomioon yhteiskunnallinen hyöty, joka liittyy työntekijän vasta hankkimien tietojen hyväksikäyttöön työmarkkinoilla.

8) Vaikka tällaisten toimenpiteiden tavoite on työntekijöiden tilanteen parantaminen työmarkkinoilla, on huomattava, että myös yritykset hyötyvät, sillä ne voivat pienentää työvoimakustannuksiaan, koska ne toimivat välikätenä toteutettaessa verotus- ja taloudellisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että työllisyyden edistämiseen suunnattujen toimenpiteiden lisääntyminen ei haittaa EFTAn valvontaviranomaisen samanaikaisia pyrkimyksiä vähentää ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan nojalla keinotekoisia kilpailun vääristymiä.

9) Näiden suuntaviivojen tavoitteita ovat:

- selventää ETA-sopimuksen 61 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 olevan 1 artiklan tulkintaa työllisyyden alalla myönnettävän valtion tuen osalta ilmoituspäätösten suuremman avoimuuden varmistamiseksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 olevan 1 artiklan mukaan.

- varmistaa kilpailusääntöjen ja niiden politiikkojen toteuttamisen yhdenmukaisuus, joita käytetään taistelussa työttömyyttä vastaan.

- määrittelemällä eri tukimuodot ja niiden tavoitteet tarkentaa EFTAn valvontaviranomaisen tavanomainen lähestymistapa, joka on suhtautua myötämielisesti työllisyystilannetta parantavaan valtion tukeen.

18.2. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisala

1) Tässä esitetyt suuntaviivat koskevat ainoastaan toimenpiteitä, jotka kuuluvat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jossa määrätään, että "EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan". Tällaisista valtion tukitoimenpiteistä on ilmoitettava ennakolta EFTAn valvontaviranomaiselle valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jolleivät ne ole merkitykseltään vähäistä tukea koskevien sääntöjen raja-arvojen sisällä. Ilmoitusvelvollisuus koskee tukiohjelmia sekä kaikkia hyväksyttyjen ohjelmien ulkopuolisia tilapäisiä työllistämistukitapauksia.

2) ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta ei koske joitakin työvoimapoliittisia toimenpiteitä, koska:

- ne ovat yksityisille henkilöille suunnattua tukea, joka ei suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tuotteiden tuotantoa, tai

- ne eivät vaikuta sopimuspuolten väliseen kauppaan, tai

- ne ovat "yleisiä" toimenpiteitä.

Näin on erityisesti silloin, kun on kyse toimenpiteistä, jotka tarjoavat työttömille ohjausta ja neuvontaa, yleistä tukea ja koulutusta (yksityisille henkilöille suunnattu tuki, joka ei suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tuotteiden tuotantoa), ja tuesta, joka on tarkoitettu työvoimalainsäädännön parantamiseen tai koulutusjärjestelmän sopeuttamiseen (yleiset toimenpiteet).

18.2.1. Yksityisille henkilöille suunnattu tuki, joka ei suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tuotteiden tuotantoa

1) Yksityisten henkilöiden tukemiseen suunnatut toimenpiteet, joiden tarkoituksena ei ole tiettyjen yritysten tai tiettyjen tuotteiden tuotannon suosiminen tai jotka eivät vaikuta siten, eivät ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion tukea.

2) Jos tällaisia toimenpiteitä sovelletaan ilman yksilöllisiä päätöksiä yksityisiin henkilöihin puolueettomilla perusteilla eivätkä ne suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tuotteiden tuotantoa, ne eivät ole valtion tukea, jos niiden tarkoituksena on:

- työntekijöiden henkilökohtaisen tilanteen parantaminen työmarkkinoilla tai sen mahdollistaminen, että he löytävät työtä tai sopeutuvat yhteiskuntaan, erityisesti ammatillisen koulutuksen ja harjoittelun avulla

- täydentää tiettyjen työntekijöiden tuloja

- kannustaa työllistämään naisia perinteisesti miesvaltaisilla aloilla tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä

- edistää työntekijöiden liikkuvuutta, omatoimista työllistämistä tai tiettyjen tilapäisesti sosiaalisista ja ammatillisista haitoista kärsivien työntekijäryhmien työllistämistä

- edistää pysyvästä ruumiillisesta tai henkisestä vammasta kärsivien henkilöiden työllistämistä.

18.2.2. Vaikutus sopimuspuolten väliseen kauppaan

1) ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta koskee tukea ainoastaan silloin, jos se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan. Siten työllistämistuki sellaisille toiminnoille, joihin ei sisälly sopimuspuolten välistä kauppaa (esimerkiksi naapuriston palvelut, tietyt paikalliset työllistämisaloitteet), ei kuulu 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että näin on myös merkitykseltään vähäisen tuen kohdalla (3), johon kuuluvat useimmat tukimuodot omatoimisen työllistämisen edistämiseen.

18.2.3. Yleinen toimenpide vai valtion tuki

1) Yleisten toimenpiteiden ja valtion tuen erottaminen toisistaan on näiden suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolella.

2) On huomattava, että jotkut yleiset toimenpiteet voivat vaikuttaa kilpailuolosuhteissin ja sopimuspuolten väliseen kauppaan yhtä paljon kuin valtion tuki, mutta ETA-sopimuksen 61, 62 ja 63 artiklassa määrätty valtion tuen valvonta ei koske näiden toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamien kilpailun vääristymien poistamista, koska ne eivät ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion tukea.

3) Työllistämistä edistetään myös muilla toimenpiteillä kuten koulutusta ja uusien taitojen hankintaa edistävilla toimenpiteillä. Tämän kohdalla on hyödyllistä huomauttaa, että useissa tapauksissa tuet ammatilliseen koulutukseen / uudelleenkoulutukseen eivät ole valtion tukea, jota koskee ETA-sopimuksen 61 artikla ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 oleva 1 artikla, ja että EFTAn valvontaviranomainen tavanomaisesti suhtautuu toimenpiteisiin myötämielisesti, kun ne kuuluvat 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

4) Sama koskee toimenpiteitä työolojen parantamiseksi.

18.3. Valtion työllistämistuki

1) On selvennettävä yksi näiden suuntaviivojen soveltamisalaan liittyvä kohta; näiden suuntaviivojen mukainen työllistämistuki ei ole investointeihin liittyvää tukea.

2) Myös silloin, kun investointituki on laskettu luotua työpaikkaa kohden tai sisältää lisäpalkkioita työpaikkojen luomisesta, se ei sinällään ole työllistämistukea, koska sitä ei ole suoraan tarkoitettu työpaikkojen luomiseen tai säilyttämiseen. Sen vaikutukset taisteluun työttömyyttä vastaan ovat epäsuoria ja tapahtuvat yrityksessä rakenteellisen muutoksen aikaansaavien tuotannollisten investointien kautta. Luotujen työpaikkojen mainitseminen on ainoastaan yksi peruste tuen kohteena olevan investoinnin arvioinnissa. Tuen tarkoituksen perusteella ja sen teolliseen rakenteeseen aiheuttamien pysyvien vaikutusten vuoksi sitä olisi käsiteltävä kuten mitä tahansa investointitukea ja siihen olisi sovellettava tavanomaisia arviointiperusteita.

18.3.1. Yleistä

1) Myöntämällä työllistämistukea tietyille yrityksille tai tiettyjen tuotteiden tuotantoon viranomaiset ottavat itselleen osan näiden yritysten työvoimakustannuksista, jotka ovat tavanomaisia yritysten oman edun aiheuttamia kustannuksia, ja antavat yrityksille taloudellisen edun, joka parantaa niiden kilpailuasemaa. Jos kyseessä olevat tuotteet tai palvelut kilpailevat muiden ETA-sopimuksessa osallisena olevien valtioiden yritysten tuotteiden kanssa, tuki todennäköisesti vääristää kilpailua ja vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan. Sen vuoksi se ei periaatteessa sovellu ETA-sopimuksen toimintaan. Yhteismarkkinoilla työvoimakustannusten pienentämiseksi myönnetty tuki voi johtaa vääristymiin ETAn sisäisessä kaupassa ja voimavarojen ja liikkuvien investointien siirtämiseen muualle sekä yhden valtion työttömyyden siirtymiseen toiseen valtioon ja yritysten siirtymiseen muualle.

2) EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että ilman tarkkaa valvontaa ja tiukkoja rajoja työllistämistuella voi olla haitallisia makrotaloudellisia vaikutuksia, jotka kumoavat sen välittömät vaikutukset työpaikkojen luomisessa. Jos tukea käytetään suojelemaan yrityksiä, jotka ovat alttiina kilpailulle ETAn sisällä, se voisi vaikuttaa viivästyttämällä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvittavia järjestelyä. On myös huolehdittava siitä, että valtion tuen myöntäminen ei johda lisääntyvään tukemiseen, joka tekisi tuesta tehottoman ja johtaisi julkisten varojen tuhlaamiseen. Lopuksi vaarana on, että tämänmuotoinen tuki, jos sitä myönnetään ilman valvontaa, yksinkertaisesti siirtää työttömyyden muualle eikä auta työttömyysongelman ratkaisemisessa ETA-sopimuksen piiriin kuuluvalla alueella ja siten vääristää kilpailua ETA-sopimuksen toiminnan kanssa ristiriitaisella tavalla.

3) EFTAn valvontaviranomainen on suhtautunut myötämielisesti työllistämistukeen, erityisesti kun sen tarkoituksena on rohkaista yrityksiä luomaan työpaikkoja tai työllistämään henkilöitä, joilla on erityisiä ongelmia työpaikan löytämisessä. Tätä asennetta puolustaa se tosiseikka, että näiden työntekijöiden alhaisempi tuottavuus vähentää yritykselle koituvaa taloudellista etua ja se, että myös työntekijät hyötyvät toimenpiteestä ja että he jäävät todennäköisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle, jos työnantajille ei tarjota tällaisia kannustimia. Nämä säännöt vahvistavat tämän kannan.

18.3.2. Tukimuodot

1) Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden esittämä työllistämistuki myönnetään tavallisesti avustuksen muodossa (yksittäinen maksu tai kuukausittaiset maksut) ja tietyn yrityksen vapauttamisena työnantajan sosiaaliturvamaksuista tai tietyistä veroista. Joissakin tapauksissa eri tukimuotoja yhdistetään.

18.3.3. Työllistämistuen muodot

1) Käsitteet "tuki työpaikkojen säilyttämiseen" ja "tuki työpaikkojen luomiseen" on selvennettävä, koska ne vaikuttavat suuresti siihen, soveltuuko tuki ETA-sopimuksen toimintaan.

2) Tuki työpaikkojen säilyttämiseen tarkoittaa tukea, joka myönnetään yritykselle, jotta se ei lomauttaisi työntekijöitään, ja tuki lasketaan tavallisesti sen perusteella, kuinka paljon yrityksessä on työntekijöitä tuen myöntämisajankohtana.

3) Toisaalta tuki työpaikkojen luomiseen työllistää työntekijöitä, joilla ei ole koskaan ollut työpaikkaa tai jotka ovat menettäneet aikaisemman työpaikkansa, ja se lasketaan luotujen työpaikkojen määrän perusteella. On tehtävä selväksi, että työpaikkojen luomisella tarkoitetaan nettomääräistä työpaikkojen luomista, eli lisätyöpaikan luomista verrattuna kyseisen yrityksen (keskimääräiseen) työvoimaan (tiettynä ajanjaksona). Aitoa työpaikkojen luomista ei ole se, että pelkästään korvataan työntekijä lisäämättä todellisuudessa työvoimaa.

4) Yksi työpaikkojen luomisen muoto, joka on epätavallinen, koska työtuntien määrä yrityksessä ei ole kasvanut, on työpaikan jakaminen, eli olemassa olevan kokonaistyömäärän jakaminen useammille työntekijöille, jolloin työtuntien määrä suhteessa laskee.

18.4. ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeusten soveltaminen

1) Silloin, kun työllisyyden edistämiseen suunnattua tukea koskee ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto, on tutkittava, voidaanko siihen soveltaa jotain 61 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeuksista. Tässä on tehtävä ero uusia työpaikkoja luovan ja olemassa olevat työpaikat säilyttävän tuen välillä.

2) EFTAn valvontaviranomainen on tavallisesti myötämielinen työpaikkojen luomiseen tarkoitetulle tuelle. ETAn sisäiseen kilpailuun liittyvistä riskeistä huolimatta tällainen tuki lisää kasvun työllistävää vaikutusta. Ottaen huomioon tiettyjä teollisuuden aloja koskevat erityiset säännöt, ja jos työntekijää kohden myönnetty tukimäärä on oikeutettu eikä edusta liian suurta osaa yrityksen tuotantokustannuksista, voidaan sen vuoksi päätellä, että yrityksen ryhtyessä tällaiseen panostukseen sen tähän tarkoitukseen saama tuki tavallisesti täyttää 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen vaatimukset, koska se on tarkoitettu tiettyjen toimintojen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä ETA-sopimuksen toiminnan kanssa ristiriitaisella tavalla.

3) Työllistämistukea arvioidessaan EFTAn valvontaviranomainen soveltaa seuraavia perusteita:

- Valvontaviranomainen suhtautuu myönteisesti uusien työpaikkojen luomiseen suunnattuun tukeen PK-yrityksissä (4) ja alueelliseen tukeen oikeutetuilla alueilla (5). Näiden kahden ryhmän ulkopuolella se suhtautuu myönteisesti myös tukeen, jolla rohkaistaan yrityksiä työllistämään tiettyjä työntekijäryhmiä, joilla on erityisiä vaikeuksia työmarkkinoille siirtymisessä tai niille uudelleen pääsemisessä. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole tarvetta nettomääräiselle työpaikkojen luomiselle, jos paikka vapautuu vapaaehtoisen poislähtemisen eikä irtisanomisen vuoksi.

- Valvontaviranomainen suhtautuu myös myönteisesti tukeen, jolla edistetään työpaikan jakamista, jonka ansiosta olemassa oleva kokonaistyömäärä voidaan jakaa useammille työntekijöille työajan lyhentyessä, jolloin useammat ihmiset saavat mahdollisuuden (osa-aikaiseen) työhön.

- Jotta edeltävien ryhmien tukeen voidaan suhtautua myönteisesti, EFTAn valvontaviranomainen tutkii myös työsopimuksen ehdot, erityisesti sen, että noudatetaan velvollisuutta palkata työntekijöitä määräämättömäksi ajaksi ja säilyttää vasta luodut työpaikat tietyn vähimmäisajan; näillä ehdoilla taataan luodun työpaikan pysyvyys. Kaikki muut takuut uusien työpaikkojen pysyvyydestä, erityisesti tuen maksujärjestelyt, otetaan myös huomioon.

- EFTAn valvontaviranomainen varmistaa, että tuen taso ei ole suurempi kuin on tarpeen kannustimeksi työpaikkojen luomiseen ottaen tarpeen mukaan huomioon PK-yritysten vaikeudet ja/tai kyseiseen alueeseen vaikuttavat epäkohdat. Tuen on oltava väliaikaista.

- Jos tuettavaan työpaikkojen luomiseen on yhdistetty kyseisten työntekijöiden koulutus tai uudelleenkoulutus, vaikuttaa se erityisen myönteisesti EFTAn valvontaviranomaisen tekemään suotuisaan arviointiin.

4) Tuki työpaikkojen säilyttämiseen, joka on samanlaista kuin toimintatuki, hyväksytään ainoastaan seuraavilla edellytyksillä:

- Tällainen tuki voidaan hyväksyä, kun se ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti on tarkoitettu korvaamaan luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttama vahinko. Tietyillä edellytyksillä tuki työpaikkojen säilyttämiseen voidaan myös hyväksyä alueilla, jotka ovat oikeutettuja ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeukseen, joka koskee taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma (6).

- Kun tuki työpaikkojen säilyttämiseen myönnetään osana vaikeuksissa olevan yrityksen pelastus-, rakenneuudistus- tai muutossuunnitelmaa, siitä on ilmoitettava ja se arvioidaan soveltaen asiaankuuluvia EFTAn valvontaviranomaisen suuntaviivoja (7).

Nämä näkökohdat koskevat luonnollisesti ainoastaan tukea työpaikkojen säilyttämiseen, ja EFTA-valtiot voivat vapaasti toteuttaa sopivia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että työllisyys säilytetään yleisillä toimenpiteillä kuten vähentämällä yleisesti veroja ja yritysten maksamia sosiaaliturvamaksuja.

5) Tukeen työpaikkojen luomiseen, joka on rajoitettu yhdelle tai useammalle herkälle alalle, jolla on ylikapasiteetia tai joka on kriisitilanteessa, suhtaudutaan vähemmän myönteisesti kuin sellaiseen työpakkojen luomiseen suunnattuun tukeen, joka on koko talouden käytettävissä.

6) Tällainen alakohtainen tuki antaa kyseiselle alalle (kyseisille aloille) edun, joka parantaa sen (niiden) kilpailuasemaa verrattuna muiden EFTA-valtioiden ja EY:n jäsenvaltioiden yrityksiin. Tuki, joka vähentää palkkakustannuksia yhdellä tai useammalla tuotantoalalla, vähentää tuotantokustannuksia näillä aloilla, minkä ansiosta ne voivat parantaa markkinaosuuttaan ETA-kilpailijoidensa haitaksi sekä kyseisessä EFTA-valtiossa tai EY:n jäsenvaltiossa että ETA-sopimuksen piiriin kuuluvan alueen sisäisessä ja ulkoisessa vientikaupassa kaikkine seurauksineen, joita voi liittyä työllisyystilanteen huononemiseen näillä aloilla muissa EFTA-valtioissa tai EY:n jäsenvaltioissa. Tällaisen tuen suojeleva vaikutus kyseiselle alalle (kyseisille aloille), erityisesti kriisialoille, ja sen haitallinen vaikutus työllisyyteen kilpailevilla aloilla muissa EFTA-valtioissa tai EY:n jäsenvaltioissa on tavallisesti tärkeämpi kuin yhteinen etu, joka liittyy aktiivisiin toimenpiteisiin työttömyyden vähentämiseksi. EFTAn valvontaviranomainen katsoo tavallisesti, että tällainen tuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan. Kun tällainen tuki myönnetään alueella, joka kärsii vakavasta vajaatyöllisyydestä, EFTAn valvontaviranomainen ottaa kuitenkin tämän tosiseikan huomioon.

7) EFTAn valvontaviranomainen suhtautuu kuitenkin myönteisemmin tukeen, joka on suunnattu uusien työpaikkojen luomiseen, silloin, kun työpaikat ovat kasvavalla pienellä markkina-aluella tai osa-alalla, jolla on mahdollisuus huomattavaan työpaikkojen luomiseen.

18.5. Päätelmä

1) Jos EFTAn valvontaviranomainen päättelee tutkittuaan EFTA-valtioiden suunnittelemat ilmoitusvelvollisuuden alaiset työllistämistukiohjelmat, että järjestelyt ja edellytykset noudattavat näitä suuntaviivoja, se voi pitää niitä ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvina 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen nojalla, jota sovelletaan tukeen tiettyjen toimintojen kehityksen edistämiseksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

2) Jos työllistämistuki kuitenkin koskee tiettyjä aloja, yrityksiä tai tukiryhmiä, joita koskevat erityissäännöt, tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana ainoastaan, jos se noudattaa näissä ETA-sopimuksen yhteydessä sovellettavissa säännöissä määrättyjä edellytyksiä.

3) Näiden suuntaviivojen soveltamisesta laaditaan kertomus, ja tarvittaessa suuntaviivat tarkistetaan viisi vuotta niiden voimaantulon jälkeen.

(1) Tämä jakso vastaa komission 19 päivänä heinäkuuta hyväksymiä työllistämistukea koskevia suuntaviivoja (EYVL N:o C, 12.12.1995).

(2) Ks. suuntaviivat ja suositukset, jotka liityvät valkoiseen kirjaan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä, joka hyväksyttiin Euroopan neuvoston kokouksessa Essenissä 1994, samoin kuin EU:n ja EFTAn valtiovarain- ja talousministereiden 18 päivänä syyskuuta 1995 pidetyn yhteisen kokouksen puheenjohtajien yhteinen tiedonanto.

(3) Ks. näiden suuntaviivojen 12 jakso, merkitykseltään vähäisen tuen soveltaminen ja täytäntöönpano.

(4) PK-yritysten määritelmä näiden suuntaviivojen 10 jaksossa, jossa käsitellään tukea pienille ja keskisuurille yrityksille.

(5) Ks. näiden suuntaviivojen VI osa.

(6) Ks. näiden suuntaviivojen VI osa, erityisesti 28 jakso.

(7) Ks. näiden suuntaviivojen 15 jakso."

3. Seuraava teksti lisätään valtion tukea koskeviin suuntaviivoihin 30 jaksona:

"30. TUKI ILMAILUALALLE

Syksyllä 1994 Euroopan yhteisön komissio antoi suuntaviivat, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen valtion tukea koskevien määräysten soveltamista ilmailualalla (1).

EFTAn valvontaviranomaiselle ei ole ilmoitettu, että EFTA-valtiot olisivat myöntäneet tukia ilmailualan yrityksille. Jos kuitenkin syntyy tilanne, jossa on tarpeen arvioida tällaista tukea, valvontaviranomainen soveltaa perusteita, jotka vastaavat edellä mainittujen komission suuntaviivojen perusteita.

(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltaminen valtion tukiin ilmailualalla (EYVL N:o C 350, 10.12.1994)."

4. Seuraava teksti lisätään valtion tukea koskeviin suuntaviivoihin 31 jaksona:

"31. KEHITYSMAALLE ANNETTAVANA KEHITYSAPUNA MYÖNNETTÄVÄ TUKI LAIVANRAKENNUSTEOLLISUUDELLE (1)

1) Asiakirjan, johon viitataan laivanrakennusteollisuuden tuesta tehdyn ETA-sopimuksen XV liitteen 1 kohdan b alakohdassa, 4 artiklan 7 kohdassa (2) määrätään, että kehitysmaalle kehitysapuna myönnettyä tukea laivanrakennusteollisuudelle ei koske vallitseva tuotantotuen enimmäismäärä, jonka EFTAn valvontaviranomainen määräsi direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2) Tällaista tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana, jos se noudattaa OECD:n työryhmän N:o 6 tätä tarkoitusta varten 3 päivänä elokuuta 1981 annetun OECD:n neuvoston päätöslauselman 6, 7 ja 8 artiklan tulkinnasta tekemässä sopimuksessa määräämiä edellytyksiä (sopimus laivojen vientiluotoista).

3) Kaikki tällaiset yksittäiset suunnitelmat on ilmoitettava etukäteen EFTAn valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen perusteella EFTAn valvontaviranomainen tutkii suunnitellun tuen erityisen kehitykseen liittyvän puolen ja varmistuu siitä, että se kuuluu sopimuksen soveltamisalaan.

4) Viimeisen kohdan osalta EFTAn valvontaviranomainen varmistaa, että ehdotettu tuki noudattaa 18 päivänä tammikuuta 1984 laivojen vientiluottoja koskevan sopimuksen 6 artiklan tulkinnasta laaditussa OECD:n asiakirjassa C/WP6(84)3 määrättyjä perusteita (3).

5) Siten kehitystukea myöntävän EFTA-valtion on noudatettava seuraavia perusteita:

1. Tukea ei saa myöntää sellaisten laivojen rakentamiseen, jotka tulevat liikennöimään mukavuuslipun alla.

2. Siinä tapauksessa, että tukea ei voida luokitella julkiseksi kehitystueksi OECD:n puitteissa, myöntäjän on vahvistettava, että tuki on osa hallitusten välistä sopimusta.

3. Myöntäjän on annettava riittävät vakuudet siitä, että todellinen omistaja asuu vakinaisesti tuensaajavaltiossa ja että tuensaajayritys ei ole ulkomaalaisen yhtiön ei-toimiva tytäryhtiö.

4. Tuensaajan on annettava sitoumus olla myymättä laivaa ilman edeltävää viranomaisten hyväksyntää.

Lisäksi myönnettyyn tukeen on sisällyttävä vähintään 25 prosentin avustusosa OECD:n laskentamenetelmän mukaisesti, ks. OECD:n asiakirja C/WP6(85)62, 21.10.1985.

6) Sopimuksessa ei toisaalta ole perusteita, joita sovellettaisiin kehitystukeen oikeutettujen valtioiden luokitteluun. EFTAn valvontaviranomainen on Euroopan komission käytännön huomioon ottaen päättänyt pitää kehitystuen myöntämistä seuraaville valtioille direktiivin 4 artiklan 7 kohdan edellytysten mukaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana:

a) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT-valtiot) (4)

b) Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden merentakaiset maat ja alueet (5)

c) Kaikki valtiot, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin a ja b kohtiin ja jotka on luokiteltu OECD:n DAC-listalla vähiten kehittyneiksi valtioiksi ("least-developed countries" - LLDC), alhaisen tulotason valtioiksi ("low-income countries" - LIC) tai alempaan keskitulotasoon kuuluviksi valtioiksi ("lower middle-income countries" - LMIC). Nämä valtiot ovat seuraavat:

- Afganistan (LLDC)

- Bangladesh (LLDC)

- Bhutan (LLDC)

- Bolivia (LIC)

- Burma (LLDC)

- Kiina (LIC)

- Cookinsaaret (LMIC)

- Costa Rica (LMIC)

- Kuuba (LMIC)

- Dominikaaninen tasavalta (LMIC)

- Ecuador (LMIC)

- Egypti (LIC)

- El Salvador (LMIC)

- Guatemala (LMIC)

- Haiti (LLDC)

- Honduras (LIC)

- Intia (LIC)

- Indonesia (LIC)

- Kamputsea (LIC)

- Korean demokraattinen kansantasavalta (LMIC)

- Laos (LLDC)

- Libanon (LMIC)

- Malediivit (LLDC)

- Mongolia (LIC)

- Marokko (LMIC)

- Nepal (LLDC)

- Nicaragua (LIC)

- Pakistan (LIC)

- Paraguay (LMIC)

- Peru (LMIC)

- Filippiinit (LMIC)

- Sri Lanka (LIC)

- Thaimaa (LMIC)

- Tunisia (LMIC)

- Turkki (LMIC)

- Vietnam (LIC)

- Jemen (LLDC)

- Jemenin kansandemokraattinen tasavalta (LLDC).

7) Ylempään keskitulotasoon kuuluvia valtioita ("upper middle-income countries" - UMIC) ei pidetä tukeen oikeutettuina.

8) Turvatakseen EFTA-valtioiden laivanrakennukseen liittyvät edut EFTAn valvontaviranomainen kuitenkin antaa EFTA-valtioiden myöntää kehitystukea valtioille, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ryhmiin, jos EFTA-valtiot voivat osoittaa, että OECD-sopimuksessa osallisena oleva kolmas valtio suunnittelee kehitystuen myöntämistä tietylle sopimukselle. Tässä tapauksessa EFTAn valvontaviranomainen voi pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana tälle sopimukselle myönnettävää kehitystukea samaan tasoon asti OECD:n avustusosan laskentamenetelmän perusteella, jota OECD-sopimuksessa osallisena oleva kolmas valtio suunnittelee.

9) Direktiivin 4 artiklan 7 kohdan soveltamisen kiristämiseksi ja edellä 5 kohdassa mainittujen perusteiden noudattamisen varmistamiseksi EFTA-valtioita vaaditaan muodollisesti sitoutumaan siihen, että jokaisessa yksittäisessä direktiivin 4 artiklan 7 kohdan mukaisessa kehityshankkeen ilmoittamisessa noudatetaan näitä perusteita. Niiden odotetaan myös antavan asiaankuuluvat yksityiskohtaiset tiedot sopimuksesta sen määrittelemiseksi, missä suhteessa sopimushinta on vastaavanlaisten alusten markkinahintaan.

10) EFTA-valtioille ilmoitetaan mukavuuslippua koskevista perusteista (5 kohdan 1 alakohta), että EFTAn valvontaviranomainen katsoo seuraavilla valtioilla olevan mukavuuslipun:

- Antigua

- Bahama

- Bermuda

- Caymansaaret

- Kypros

- Gibraltar

- Libanon

- Liberia

- Malta

- Panama

- Saint Vincent

- Vanuatu.

11) Tämän jakson määräykset ovat voimassa siihen asti, kunnes sen asiakirjan voimassaolo päättyy, johon viitataan ETA-sopimuksen XV liitteen 1 kohdan b alakohdassa.

(1) Tämä jakso vastaa 3 päivänä tammikuuta 1989 päivättyä komission kirjettä jäsenvaltioille SG(89) D/311.

(2) Neuvoston direktiivi 90/684/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiiveillä 93/115/EY ja 94/73/EY. Näihin neuvoston direktiiveihin viitataan jäljempänä "laivanrakennusdirektiivillä" ETAn sekakomitean ETA-sopimusta varten 5 päivänä huhtikuuta 1995 tekemän päätöksen N:o 21 mukaisesti.

(3) Neuvoston työryhmä N:o 6: Sopimusta laivojen vientiluotoista koskevien määritelmien ja hallinnollisten menettelyjen tarkistaminen.

(4) Ks. 24 päivänä maaliskuuta 1986 tehty neuvoston ja komission päätös kolmannen AKT ETY-yleissopimuksen tekemisestä (EYVL N:o L 86, 31.3.1986).

(5) Ks. merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista 30 päivänä kesäkuuta 1986 tehty neuvoston päätös 86/283/ETY (EYVL N:o L 175, 1.7.1986, s. 46)."

5. Valtion tukea koskevien suuntaviivojen nykyinen 30 jakso "Vakiovuosikertomukset" ja 31 jakso "Muut erityiset määräykset" numeroidaan uudestaan 32 ja 33 jaksoksi.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 1995.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Knut ALMESTAD

Puheenjohtaja

(1) Jäljempänä `valtion tukea koskevat suuntaviivat`.

(2) EYVL N:o L 231, 3.9.1994, s. 1

(3) EYVL N:o L 175, 27.7.1995, s. 59