This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2005/031/16
Case C-484/04: Action brought on 23 November 2004 by the Commission of the European Communities against the United Kingdom
Asia C-484/04: Euroopan yhteisöjen komission 23.11.2004 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne
Asia C-484/04: Euroopan yhteisöjen komission 23.11.2004 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne
EUVL C 31, 5.2.2005, p. 7–8
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
5.2.2005 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 31/7 |
Euroopan yhteisöjen komission 23.11.2004 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne
(Asia C-484/04)
(2005/C 31/16)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 23.11.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Gérard Rozet ja Nicola Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.
Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
|
1) |
toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY (1) 17 artiklan 1 kohdan ja EY 249 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut poikkeusta niihin työntekijöihin, joiden työajan pituutta ei osittain mitata tai määritellä ennalta tai jotka voivat itse päättää siitä, ja koska se ei ole toteuttanut riittäviä toimenpiteitä päivittäistä ja viikoittaista lepoaikaa koskevien oikeuksien toteuttamiseksi; |
|
2) |
velvoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltaminen
Direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa tietyistä direktiivin artikloiden säännöksistä, kun kyseessä olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi työajan pituutta ei mitata tai määritellä ennalta tai työntekijät voivat itse päättää siitä.
Yhdistynyt kuningaskunta pani direktiivin täytäntöön kansallisessa oikeusjärjestyksessä vuoden 1998 työaika-asetuksella (Working Time Regulations 1998) (SI 1998/1833) (vuoden 1998 asetus). Tämän asetuksen 20 §:ään sisältyi alun perin viikoittaista enimmäistyöaikaa, yötyön pituutta, päivittäistä ja viikoittaista lepoaikaa ja lepotaukoja koskeviin säännöksiin liittyvä poikkeus, joka laajalti heijasteli direktiivin 17 artiklan 1 kohdan sanamuotoa.
Vuoden 1999 työaika-asetuksen (Working Time Regulations 1998) (SI 1998/1833) 4 §:llä kuitenkin lisättiin vuoden 1998 asetuksen 20 §:ään uusi momentti, jossa säädetään seuraavaa:
|
”2) |
Silloin, kun osa työntekijän työajasta mitataan tai määritellään ennalta tai kun työntekijä ei voi itse päättää siitä, mutta kyseessä olevan toiminnan erityispiirteet ovat sellaiset, että työnantajan tätä vaatimatta työntekijä voi myös tehdä sellaista työtä, jonka pituutta ei mitata tai määritellä ennalta tai jonka pituudesta työntekijä voi itse päättää, asetuksen 4 §:n 1 ja 2 momenttia ja 6 §:n 1, 2 ja 7 momenttia sovelletaan vain siltä osin kuin hänen työnsä pituus mitataan tai määritellään ennalta tai työntekijä ei voi itse päättää siitä.” |
(Asetuksen 4 §:ssä säädetään viikoittaisesta enimmäistyöajasta ja 6 §:ssä säädetään yötyön pituudesta.)
Tällä muutoksella lisättiin niitä tapauksia koskeva lisäpoikkeus, joissa työntekijän työaika osittain mitataan tai määritellään ennalta tai joissa työntekijä voi osittain itse päättää siitä ja osittain ei. Tällaisissa tapauksissa viikoittaista työaikaa ja yötyötä koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan siihen työntekijän tekemän työn osaan, joka mitataan tai määritellään ennalta tai josta hän ei voi itse päättää.
Komission mielestä asetuksen 20 §:n 2 momentilla ylitetään direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle poikkeukselle asetetut rajat, joiden mukaan poikkeusta sovelletaan ainoastaan niihin työntekijöihin, joiden työaikaa ei kokonaisuudessaan mitata tai määritellä ennalta tai josta työntekijät voivat itse päättää.
Työntekijöiden lepoaikaa koskevien säännösten täytäntöönpano
Direktiivin 3 ja 5 artiklassa säädetään jokaisen työntekijän päivittäisistä ja viikoittaisista vähimmäislepoajoista. Vastaavat Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen lainsäädännön säännökset ovat vuoden 1998 asetuksen 10 ja 11 §:ssä. Kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriön (Department of Trade and Industry) tuottamassa, vuoden 1998 asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä virallisten suuntaviivojen 5 jaksossa (nimeltään ”Tauot”) todetaan, että:
”Työnantajien on varmistettava, että työntekijät voivat pitää lepotaukonsa, mutta heidän ei tarvitse varmistaa, että nämä todella lepäävät.”
Toisin sanoen työnantajia opastetaan, että heidän ei tarvitse varmistaa, että työntekijät tosiasiassa käyttävät ja hyödyntävät ne lepoajat, joihin heillä on oikeus, vaan työnantajien on ainoastaan varmistettava, että työntekijälle, joka haluaa näin tehdä, ei aseteta sitä haittaavia esteitä. Komission mielestä suuntaviivoissa siten selvästi suhtaudutaan hyväksyen ja kannustetaan sellaiseen käytäntöön, joka ei täytä direktiivin vaatimuksia.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY (EYVL L 307, s. 18) 17 artiklan 1 kohdan rikkominen – Poikkeuksen soveltamisala – Lepoaikoja koskevien säännösten täytäntöönpano.
(1) EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18.