92002E3049

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3049/02

esittäjä(t): Wolfgang Ilgenfritz (NI) komissiolle

(24. lokakuuta 2002)

Aihe: Vertaisarviointimenetelmän tehokkuus

Komissio suosittelee, että kaikki tilinpäätöksiä tekevät liitettäisiin laadunvarmistusjärjestelmään, jotta varmistetaan lakisääteisten tilinpäätösten yhtenäinen korkea taso. Sopivana menetelmänä komissio pitää viranomaisvalvontaa (monitoring) tai vertaisarviointia, jossa laadunvalvontaa suorittaisivat muut tilinpäätösten tekijät eli vertaiset. Komissio on antanut jäsenvaltioille kolme vuotta aikaa ottaa käyttöön tällaisia järjestelmiä ja pitää pienten tilintarkastusyritysten osalta kymmenen vuoden valvontaväliä hyväksyttävänä.

Nykyään vain muutamissa harvoissa Euroopan valtioissa on velvollisuus suorittaa tällaista laadunvarmistusta. Itävallassa tilintarkastajille ja kirjanpitäjille, jotka tarkastavat pörssinoteerattuja yrityksiä, luottolaitoksia tai vakuutusyhtiöitä, tehdään vuodesta 2002 alkaen vertaisarviointi neljän vuoden välein. Vuodesta 2003 lähtien tämä on tarkoitus ulottaa koskemaan myös sellaisia tilintarkastajia ja kirjanpitäjiä, jotka tarkastavat suurehkoja pääomayhtiöitä. Vielä ei ole päätetty lopullisesti järjestelmän ulottamisesta kaikkiin tilintarkastajiin ja kirjanpitäjiin, minkä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutua vuodesta 2004 lähtien.

Itävaltalaiset edunvalvojat arvostelevat aivan oikeutetusti sitä, että liiallisuuksiin menevien laadunvarmistusjärjestelmien pakollinen käyttöönotto aiheuttaa ns. pienille yrityksille kohtuuttomia kustannuksia ja syrjii niitä näin ollen räikeästi verrattuna ns. suuriin yrityksiin. Monet lopettaisivat toimintansa, mikä kasvattaisi väistämättä suurten yritysten markkinaosuuksia. Pienet yritykset joutuisivat paisuttamaan hallintoaan, ja lisäkustannukset tarkastusta kohden kasvaisivat valtavasti samalla kun vertaiset pystyisivät koko ajan kasvattamaan liikevaihtoaan.

Vertaisarvioinnilla ei voida poistaa tilintarkastusalan virheiden todellisia syitä. Niitä ovat nimittäin tarkastajien puuttuva riippumattomuus tarkastettavasta yrityksestä, koska tarkastaja on esimerkiksi usein samalla myös veroneuvoja tai yritysneuvoja, sekä tarkastuksissa usein käytettävän halpatyövoiman vähäinen ammattitaito. Siispä vertaisarviointimenetelmä aiheuttaisi vain ongelmia korkealaatuista työtä tekeville pienille ja keskisuurille tilintarkastusyrityksille, mutta ei takaisi laadunvarmistusta.

Tästä ovat osoituksena tapahtumat Yhdysvalloissa, jossa vertaisarviointia on käytetty jo vuosikymmenten ajan. Sitä on sovellettu jo kauan niihin ns. viiden suuren (nykyään enää neljän) tilintarkastajiin, jotka olivat sekaantuneet Yhdysvaltain viimeisimpiin kirjanpitoskandaaleihin. SWK (Steuer und Wirtschaftskanzlei), joka on yksi Itävallan vanhimpia ja maineikkaimpia alan ammattijulkaisuja, on kertonut Yhdysvaltain reagoineen asiaan perusteellisella uudistuksella: heinäkuun lopussa luovuttiin ilmeisen tehottomasta vertaisarviointijärjestelmästä, ja se korvattiin tilintarkastajiin sovellettavalla ankaralla viranomaisvalvonnalla.

1. Millaisia päätelmiä komissio tekee Yhdysvaltain luopumisesta vertaisarviointimenetelmästä?

2. Voiko tämä merkitä vertaisarvioinnin loppumista myös EU:ssa?

Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(5. joulukuuta 2002)

Laadunvarmistus on tilintarkastajien merkittävin keino vakuuttaa kansalaiset ja sääntelyviranomaiset siitä, että tilintarkastajat ja tilintarkastusyhtiöt toimivat vahvistettujen tilintarkastusvaatimusten ja eettisten sääntöjen mukaisesti. Lisäksi laadunvarmistus kannustaa tilintarkastajia parantamaan laatua.

Komission 15. marraskuuta 2000 antamassa suosituksessa(1) katsotaan, että peruslaadunvarmistusmenetelmät eli virallinen valvonta ja alan edustajien suorittamat tarkastukset (vertaisarvioinnit) ovat yleensä yhdenvertaisia.

Heinäkuun 2002 lopussa voimaan tullut SarbanesOxley-laki merkitsi yhdysvaltalaisten tilintarkastajien itsesääntelyn päättymistä. Samalla lopetettiin siihen saakka toteutettujen kaltaiset vertaisarvioinnit. SarbanesOxley-laissa määrätään, että äskettäin perustettu PCAOB-lautakunta perustaa tarkastusohjelman julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastajia varten. Ohjelma muistuttaa läheisesti virallista valvontaa. Koska SarbanesOxley-laki sisältää vain puitesäännöksiä, täytyy 28. lokakuuta 2002 nimitettyjen PCAOB:n jäsenien tarkentaa lakia tarkastusmenetelmiä koskevin konkreettisin säännöin.

Tämä ilmentää Yhdysvalloissa tapahtunutta kehitystä, jolla ei ole haitallista vaikutusta EU:hun. Komission suositus koskee kaikkia julkisesti noteerattujen ja noteeraamattomien yhtiöiden tilintarkastajia, kun taas SarbanesOxley-laki koskee vain sellaisia tilintarkastajia, jotka suorittavat julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastuksia. Suosituksessa ei myöskään aseteta kovin mittavia vaatimuksia lakisääteisille tilintarkastajille, jotka eivät suorita yleishyödyllisten yhtiöiden tilintarkastuksia.

Kolmen vuoden kuluttua suosituksen antamisesta arvioidaan, miten suositusta on noudatettu laadunvarmistuksessa. Arvio tehdään siis vuonna 2003, ja sen valmistelusta keskustellaan EU:n tilintarkastuskomiteassa. Arvioinnissa tarkastellaan perusteellisesti myös sitä, voidaanko yhteisössä soveltaa edelleen vertaisarviointimenetelmää.

Komission suosituksen mukaan vertaisarvioinnin suorittajan riippumattomuutta koskevat epäilyt hälvennetään siten, että vertaisarviointien hallintoon, toteuttamiseen ja tulosten esittämiseen kohdistetaan riittävästi julkista valvontaa. Valvontatoimien toteuttaminen on näin ollen tärkeä osa vuonna 2003 tehtävää vertaisarviointimenetelmien arviointia.

Komissio aikoo lähitulevaisuudessa antaa lakisääteistä tilintarkastusta koskevan laajan tiedonannon.

(1) EYVL L 91, 31.3.2001.