92001E1705

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1705/01

esittäjä(t): Fernando Fernández Martín (PPE-DE) komissiolle

(14. kesäkuuta 2001)

Aihe: Maksuvälineet

Maksaminen luottokorteilla lisääntyy huomattavasti niin, että luottokorteista tulee keskeinen väline euroon siirtymisessä ja eurooppalaisten kuluttajien suorituksissa ja matkustamisessa

Euroopan unionin alueella. Pankit kuitenkin käytännössä pakottavat vähittäiskauppiaat kantamaan kulut luottokorttimaksuista, joiden komissiot (vaihtokurssit) vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen.

Voiko komissio ilmoittaa, millaisia jäsenvaltioiden pankkien perimät erilaiset komissiot ovat ja mitä erityistoimia komissio aikoo toteuttaa yhdenmukaistaakseen komissioita Euroopan unionin alueella?

Onko komissio toteuttanut tai aikooko se toteuttaa erityistoimenpiteitä lieventääkseen vähittäiskauppiaisiin kohdistuvia vaikutuksia ja tappioita, jotka johtuvat luottokorttien laajamittaisesta käytöstä euroon siirtymisen yhteydessä? Vähittäiskauppiaiden, kuten polttoaineen jakelijoiden ja huoltoasemayrittäjien voittomarginaali on pieni, eivätkä he siis voi siirtää luottokorttimaksujen kustannuksia kuluttajille.

Voiko komissio ilmoittaa, ovatko luottokorttiyhtiöiden ja pankkien asettamat luottokorttimaksujen vaihtokurssit yhteisön säännösten mukaisia? Entä onko yhteisön säännösten mukaista, että nämä yritykset käytännössä pakottavat vähittäiskauppiaat kantamaan luottokorttimaksujen kustannukset?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(20. syyskuuta 2001)

Kauppiaan, joka haluaa hyväksyä luottokortit maksuvälineinä, on tehtävä korttitapahtumia vastaanottavan pankin kanssa sopimus, jossa vahvistetaan kyseiseen kauppiaaseen sovellettavat palvelumaksut (kauppiaalta veloitettava palkkio).

Määrittäessään kauppiaalta veloitettavan palkkion korttitapahtumien vastaanottaja ottaa huomioon kustannuksensa (joita aiheutuu tapahtumien käsittelystä, pankkien välisistä toimitusmaksuista, maksupäätteiden huollosta jne.) ja voittomarginaalinsa paikallisten kilpailuolosuhteiden perusteella. Kauppiailta veloitettavissa palkkioissa voi tästä syystä olla huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä.

Korttitapahtumia vastaanottavat pankit eivät riko yhteisön säännöksiä veloittaessaan kauppiailta palkkiota tarjoamastaan palvelusta. Komissio ei aio puuttua tähän prosessiin, jonka tarkoituksena on määrittää kauppiaalta palvelusta veloitettava hinta ja johon liittyy kilpailua, eikä komission tehtävänä ole yhdenmukaistaa yhteisössä veloitettavia palkkioita.

Komissio katsoo kuitenkin, että euron käyttöönoton yhteydessä olisi ollut tarpeen luoda yhtenäinen maksualue. Tästä syystä se esitti 25. heinäkuuta 2001 luonnoksen asetukseksi, johon sisältyy periaate euromääräisten maksujen hintasyrjinnän kieltämisestä. Vastaus esitettyyn kysymykseen on näin ollen, että kauppiaan maksaman palkkion on oltava sama riippumatta siitä, onko kyse puhtaasti kotimaisesta vai rajatylittävästä maksutapahtumasta.