92001E1443

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1443/01

esittäjä(t): Elly Plooij-van Gorsel (ELDR) komissiolle

(17. toukokuuta 2001)

Aihe: Sähköalan kilpailu sisämarkkinoilla

Olen esittänyt komissiolle jo kolme kysymystä (5. maaliskuuta 1998, 10. maaliskuuta 1999 ja 26. marraskuuta 1999) Ranskan sähkölain yhdenmukaisuudesta sähködirektiivin ja yhteisön kilpailusääntöjen kanssa. Kysymykset koskivat erityisesti Ranskan yleisen sähkönjakeluverkoston siirtämistä symbolisesta summasta Electricité de France -yhtiölle (kysymykset P-0776/98(1), H-0258/99(2) ja H-0748/99(3)). Komissio mainitsi antamissaan vastauksissa, että se tutkii asiaa.

1. Voiko komissio antaa tietoa tämän tutkimuksen tuloksista?

2. Onko komissio kanssani samaa mieltä siitä, että Ranskan yleisen sähkönjakeluverkoston siirtäminen Electricité de France -yhtiölle (EDF) yhden Ranskan frangin symbolisesta summasta merkitsee EY:n perustamissopimuksen vastaista valtiontukea, joka vääristää kilpailua sisämarkkinoilla?

(1) EYVL C 304, 2.10.1998, s. 157.

(2) Kirjallinen vastaus, annettu 13.4.1999.

(3) Kirjallinen vastaus, annettu 14.12.1999.

Mario Montin komission puolesta antama vastaus

(10. syyskuuta 2001)

Arvoisan parlamentin jäsenen aikaisempien kysymysten jälkeen (P-0776/98(1), H-0258/95(2) ja H-0748/99(3)) komissio pyysi huhtikuussa 1999 Ranskan viranomaisia toimittamaan tietoja Ranskan sähkönjakeluverkon omistamista koskevista Ranskan parlamentin järjestelyistä.

Ranskan näistä järjestelyistä toimittamat tiedot osoittivat, että Electricité de Francelle (EDF) vuonna 1958 myönnetyn toimiluvan luonteesta kiisteltiin paljon, minkä vuoksi Ranskan parlamentti päätti vuonna 1997 selventää suurijänniteverkon omistusoikeutta. EDF:lle annettiin 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain 97/1026 3 pykälässä lupa siirtää jakeluinfrastruktuuriin liittyvät varat taseessaan kohdasta Immobilisations corporelles du domaine concédé (siirretty aineellinen käyttöomaisuus) kohtaan Immobilisations corporelles du domaine propre (oma aineellinen käyttöomaisuus).

Toimitettujen tietojen mukaan EDF:lle annettiin 28 päivänä marraskuuta 1956 annetussa asetuksessa nro 56-1225 tehtäväksi infrastruktuurin hallinta 75 vuoden pituisella toimiluvalla. Toimilupaa koskeva sopimus osoittautui kuitenkin monessa suhteessa puutteelliseksi. Erityisesti pitkäaikaisissa toimilupajärjestelyissä ei määritelty kyseessä olevien varojen omistusoikeutta toimiluvan voimassaoloaikana ja sen päättyessä. Sitä vastoin toimiluvassa todettiin selvästi, että EDF:n oli vastattava toimiluvan voimassaoloaikana kaikista kustannuksista, jotka liittyvät infrastruktuurin ylläpitoon, uudistamiseen, vahvistamiseen ja laajentamiseen. Näistä syistä Ranskan parlamentti katsoi, että toimilupajärjestelmässä oli kysymys omistusoikeuden siirtymisestä (biens propres) ja että EDF oli siten saanut kyseessä olevat varat omistukseensa toimiluvan alusta alkaen.

On syytä huomata, että Ranskan oikeusjärjestelmässä tunnustettuun biens propres -järjestelyyn perustuvassa toimilupajärjestelmässä varoihin ei liity oikeuksia tai ehtoja, joiden mukaan varat olisi palautettava luovuttajalle.

Komission tietoon on hiljattain saatettu mahdollinen ristiriita toimilupajärjestelmän biens propres -järjestelyksi luokittelun sekä taseeseen tehtyjen muutosten ja niihin liittyvien verosäännösten välillä.

Komissio on pyytänyt Ranskan viranomaisilta tietoja tästä väitetystä ristiriidasta, ja se aikoo tutkia kaikki relevantit järjestelyt uudelleen. Komissio ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle tutkimuksensa tuloksista heti muodostettuaan kantansa.

(1) EYVL C 304, 2.10.1998.

(2) Kirjallinen vastaus, 13.4.1999.

(3) Kirjallinen vastaus, 14.12.1999.