92000E0689

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0689/00

esittäjä(t): Robert Goebbels (PSE) komissiolle

(9. maaliskuuta 2000)

Aihe: EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan mahdollinen tarkistaminen

EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan mukaan neuvosto voi antaa EKP:lle erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa.

Suuri eurooppalainen rahoituspalvelumarkkina, joka on parhaillaan muodostumassa, edellyttää laaja-alaista valvontaa erityisesti nyt, kun fuusiot ja yritysostot sekä pankkien, vakuutuslaitosten, sijoitusrahastojen ja muiden rahoitusalan toimijoiden ristiinomistukset yleistyvät. Useammat EU:n jäsenvaltiot ovat jo perustaneet tai ovat perustamassa yhdistettyä valvontaelintä, joka toimivaltaan kuuluu koko rahoitusala, vakuutusyhtiöt mukaan lukien.

Eikö olisi syytä hyödyntää hallitustenvälistä konferenssia ja ehdottaa tarkistusta 105 artiklan 6 kohtaan siten, että neuvostolle annetaan tarvittava oikeusperusta, jotta se voi uskoa EKP:lle myös vakuutuslaitosten valvontaan liittyviä erityistehtäviä?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(19. huhtikuuta 2000)

EY:n perustamissopimuksessa todetaan nimenomaisesti, ettei vakuutusyritysten toimintaa koskevia vakavaraisuuden valvonnan tehtäviä voida antaa Euroopan keskuspankille (EKP) EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan mukaisessa menettelyssä. Tähän on useita syitä. Vakuutusalalla ei ole merkittävästi

sellaisia helposti leviäviä riskitekijöitä, jotka voisivat johtaa koko järjestelmän kriisiin. Keskuspankit eivät toimi vakuutusyhtiöiden hätärahoittajina. Vakuutusyhtiöt toimivat ensisijaisesti pitkän aikavälin pääomamarkkinoilla (joukkovelkakirjat ja osakkeet), joten rahapoliittiset päätökset vaikuttavat niihin vähemmän kuin muihin. Vakuutusyhtiöiden vakavaraisuuden sääntelyssä käytetään erityisiä keinoja, jotka poikkeavat olennaisesti pankkeihin sovelletuista säännöistä. Näillä seikoilla selittyy se, ettei mikään yhteisön kansallisista keskuspankeista vastaa vakuutusyhtiöiden vakavaraisuuden valvonnasta.

Luottolaitosten ja sijoitus- ja vakuutusyhtiöiden muodostamien finanssikonsernien syntyminen on haaste rahoitusalan vakavaraisuuden valvonnalle, joka on perinteisesti alakohtaista.

Yhteisön lainsäädäntö on tehnyt mahdolliseksi vakavaraisuustietojen vaihdon viranomaisten kesken ja edistänyt kolmea edellä mainittua alaa koskevaa yhteistyötä. Tietyissä maissa on perustettu yhdistettyjä viranomaisia varmistamaan näiden kolmen alan eli pankkitoiminnan, sijoituspalvelujen ja vakuutustoiminnan vakavaraisuuden valvonnasta. On syytä huomata, että nämä ovat keskuspankeista erillisiä viranomaisia, vaikka alaa koskevissa säädöksissä suositaankin tiedonvaihtoa keskuspankin kanssa.

Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta antamassaan tiedonannossa(1) komissio sitoutui laatimaan ehdotuksen vakavaraisuutta koskevaksi kehykseksi, jonka avulla varmistettaisiin finanssikonsernien vakavaraisuuden tehokas valvonta. Tämän vuoksi näiden kolmen alan asiantuntijoista on koottu työryhmä laatimaan ehdotuksia, jotka koskevat omien varojen riittävyyttä, konsernin sisäisiä liiketoimia ja riskien keskittymistä, osakkeenomistajien ja yritysjohdon toimien arviointia erityisesti yritysostojen ja sulautumisten yhteydessä, viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja koordinaattorin valitsemista valvontaviranomaisten keskuudesta sekä koordinaattorin tehtäviä.

Samanaikaisesti komissio on tehnyt aloitteen valvontaviranomaisten konferenssista, jossa kolmen alan vakavaraisuuden sääntelystä ja valvonnasta vastaavien yhteisön elinten puheenjohtajat kokoontuvat(2). Komissio kannustaa yhtenäiseen toimintaan näillä yhteiseen etuun liittyvillä alueilla ja toivoo, että finanssikonsernien monialaisuus voidaan ottaa huomioon ja vakavaraisuuden valvonnan moninaisten järjestelmien välinen yhteistyö saattaa optimiinsa.

Komissio ei pidä tarpeellisena sisällyttää perustamissopimukseen oikeusperustaa, jossa EKP:lle asetetaan tarkoin määriteltyjä erityistehtäviä vakuutustoiminnan vakavaraisuuden valvonnan alalla.

(1) KOM(1999) 232 lopullinen.

(2) Pankkitoiminta: neuvoa-antava pankkitoimintakomitea, pankkivalvontakomitea, yhteydenpitoryhmä. Arvopaperit: arvopaperikauppaa valvova korkean tason komitea, Forum of European Securities Commissions (FESCO). Vakuutustoiminta: Euroopan vakuutuskomitea, vakuutusalan valvontaviranomaisten konferenssi.