91999E1669

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1669/99

esittäjä(t): Arlindo Cunha (PPE-DE) komissiolle

(22. syyskuuta 1999)

Aihe: EY:n ja Grönlannin sopimus

Euroopan yhteisön ja Tanskan, joka edustaa Grönlannin paikallishallitusta, tekemässä sopimuksessa, joka toimii myös kalastussopimuksena, on vahvistettu kalastusmahdollisuudet, joita jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet. Aikooko komissio säilyttää tämän sopimuksen kalastussopimuksena vai aikooko se valmistella yhteistyösopimusta Grönlannin kanssa?

Franz Fischlerin komission puolesta antama yhteinen vastaus kirjallisiin kysymyksiin E-1669/99, E-1670/99, E-1671/99 ja E-1672/99

(9. marraskuuta 1999)

Sekä vuonna 1985 tehdyn, Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakuntahallituksen välisen kalastusta koskevan sopimukse että kauden 19952000 kattavan kolmannen pöytäkirjan voimassaoloaika päättyy 31. joulukuuta 2000. Vuoden 1985 sopimusta jatketaan kuitenkin ilman eri toimenpiteitä uudeksi kuusivuotiskaudeksi (20012006), jollei jompikumpi sopimuspuoli irtisano sopimusta vähintään yhdeksän kuukautta ennen kuluvan kauden päättymistä (toisin sanoen ennen 31. maaliskuuta 2000). Tässä tapauksessa neuvotellaan uusi pöytäkirja jatkoajan saaliskiintiöistä ja taloudellisesta korvauksesta.

Nämä määräajat huomioon ottaen alustavat keskustelut on jo aloitettu Grönlannin ja jäsenvaltioiden kanssa sekä komission sisällä. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan vielä päästy niin pitkälle, että komissio voisi täsmentää sen välineen muodon ja sisällön, jolla hallinnoidaan yhteisön ja Grönlannin kalastussuhteita 31. joulukuuta 2000 alkavalla kaudella.

Arvoisalle parlamentin jäsenelle sekä parlamentin sihteeristölle toimitetaan aineistoa, josta käy ilmi Grönlannin kanssa kolmessa pöytäkirjassa sovitut saaliskiintiöt kausiksi 19851989, 19901994 ja 19952000 sekä asianomaisten jäsenvaltioiden saaliit kyseisinä kausina.

Saaliskiintiöiden alikäyttö Grönlannin vesillä on monitahoinen ilmiö. Alikäyttö todettiin jo ensimmäisen pöytäkirjan kaudella ja on jatkunut siitä asti. Sen pääasiallinen syy on biologinen. Ottaen huomion asian monimutkaisuuden yhteisön tuomioistuin totesi 13. lokakuuta 1992 asiassa C-63/90, Portugali vs. neuvosto, antamassaan tuomiossa, että suhteellisen vakauden periaatteen mukaisesti alikäyttö yksinään ei ole pätevä syy saaliskiintiöiden uudelleen jakamiseksi muille niistä kiinnostuneille jäsenvaltioille.

Komissio on yleisesti sitä mieltä, että kolmansien maiden vesillä kalastussopimusten mukaisesti käytettävissä olevia saaliskiintiöitä on käytettävä järkiperäisesti ja parhain mahdollisin edellytyksin ja että käyttämättömien tai alikäytettyjen kiintiöiden siirrot muille jäsenvaltioille olisi tehtävä tavalla, joka ei vaaranna suhteellisen vakauden periaatetta. Kiistanalainen kysymys on, missä määrin voidaan puuttua jäsenvaltioiden kiintiöiden hallinnointiin suhteellisen vakauden periaatteen nojalla. Tätä kysymystä on käsiteltävä kalastussopimusten kustannushyöty-analyysin yhteydessä, joka on määrä sittää kalastusneuvostolle 26. lokakuuta 1999.