1)

Onko periaatteita, jotka koskevat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja jotka ovat erottamaton osa unionin oikeutta, sekä EU-sopimuksen johdanto-osassa ilmaistua oikeusvarmuuden periaatetta tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sellaisille kansallisille säännöksille – eli hallinnollisesta menettelystä veroasioissa vuonna 2017 annetun lain nro CLI (az adóigazgatási rendtartásról szóló 2017. évi CLI. törvény; jäljempänä verotusmenettelystä annettu laki) 127 §:n 5 momentin b kohdan ja 6 momentin säännöksille – ja sellaiselle näiden säännösten tulkintaa ja soveltamista koskevalle kansalliselle käytännölle, joiden perusteella silloin, kun toisen asteen veroviranomainen päättää toteuttaa itse toimenpiteitä tosiseikkojen selvittämisen täydentämiseksi ja määrää tässä yhteydessä, että ensimmäisen asteen veroviranomaisen on toteutettava – antamatta pääasiassa ratkaisua – tätä varten tarvittava menettely, ensimmäisen asteen veroviranomainen kehottaa verovelvollista ilmoittamaan, haluaako se täydentää oikaisuvaatimustaan, ja antaa sille tätä varten viiden arkipäivän pituisen määräajan, vaikka verotusmenettelystä annetussa laissa ja missään muuallakaan verotusmenettelyä koskevissa säännöksissä ei tunneta oikaisuvaatimuksen täydennyksen käsitettä eikä säädetä siitä, verotusmenettelystä annetussa laissa ei määritetä tällaisen oikaisuvaatimuksen täydennyksen esittämisen määräaikaa ja ensimmäisen asteen veroviranomainen on asettanut viiden arkipäivän pituisen määräajan täydennyksen esittämiseen oman mielensä mukaan ja harkinnanvaraisesti?

2)

Onko periaatteita, jotka koskevat perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja jotka ovat erottamaton osa unionin oikeutta, sekä EU-sopimuksen johdanto-osassa ilmaistua oikeusvarmuuden periaatetta tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sellaiselle järjestelmälle, jossa verotusmenettelystä annetun lain 127 §:n 5 momentin b kohdassa ja 6 momentissa ei säädetä siitä, että verovelvolliselle ilmoitetaan toisen asteen veroviranomaisen välipäätöksestä, jossa määrätään tosiseikkojen selvittämisen täydentämisestä, ja jossa kyseiseen lakiin ei myöskään sisälly säännöksiä, joissa määritettäisiin, mitä oikeuksia ja mahdollisuuksia verovelvollisella on tosiseikkojen selvittämisen täydentämisen yhteydessä ja minkä menettelyn mukaisesti ja missä määräajassa verovelvollinen voi käyttää näitä oikeuksia, ja jossa mainitussa laissa ei täsmennetä myöskään veroviranomaisten toimivaltaa ja velvollisuuksia koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä?

3)

Onko periaatteita, jotka koskevat perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja jotka ovat erottamaton osa unionin oikeutta, sekä verovelvolliselle myönnettyjä puolustautumisoikeuksia ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, joiden perusteella veroviranomainen antaa verovelvolliselle vain viiden arkipäivän pituisen määräajan sen huomautusten esittämiseen (”oikaisuvaatimuksen täydennyksen” kautta) sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka tarkoituksena on täydentää tosiseikkojen selvittämistä, vaikka verotusmenettelystä annetun lain 127 §:n 6 momentin mukaan tosiseikkojen selvittämisen täydentämistä koskevan menettelyn määräaika on 90 päivää ja kyseisen menettelyn kestoa ei myöskään oteta huomioon muutoksenhakumenettelyn toteuttamista koskevassa 60 päivän pituisessa määräajassa?