Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

3 päivänä huhtikuuta 2025 (1)

Asia C‑341/24

Duca di Salaparuta SpA

vastaan

Ministero dell’Agricoltura, della Sovranità Alimentare e delle Foreste,

Consorzio volontario di tutela dei vini DOC Salaparuta,

Baglio Gibellina Srl,

Madonna del Piraino Soc. coop. agricola,

Cantina Giacco Soc. coop. agricola,

jossa asian käsittelyyn osallistuvat

Botte di Vino di VH & C. Snc,

Baglio San Vito Srl, selvitystilassa, ja

Romeo Vini di CZ & C. Sas

(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione, (ylin tuomioistuin, Italia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Viinin yhteinen markkinajärjestely – Määritellyillä alueilla tuotetut laatuviinit (tma-laatuviinit) – Asetus (EY) N:o 1493/1999 – Liitteessä VII oleva F kohta – Hyvämaineinen ja tunnettu aikaisempi tavaramerkki – Merkkien rinnakkaisuus – Asetus (EY) N:o 1234/2007 – Sovellettavuus – 118 s artikla – Tma-laatuviineihin sovellettava siirtymäjärjestely – Suoja ilman eri toimenpiteitä – Tiettyjen yleisten periaatteiden arviointi sovellettaessa asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevaa F kohtaa – Asetuksen N:o 1493/1999 48 artikla – Velvoite, jonka mukaan viinien kuvaus ja esillepano eivät saa olla virheellisiä eivätkä aiheuttaa sekaannusta tai johtaa harhaan henkilöitä, joille ne on osoitettu

1.        Tämän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa riita-asiassa useiden sellaisten viinejä koskevien tavaramerkkien, jotka sisältävät Salaparuta-sanan, haltija, Duca di Salaparuta SpA, vaatii toteamaan Sisilian Salaparutan kunnassa sijaitsevista viinitarhoista peräisin olevia viinejä suojaavan Salaparuta-alkuperänimityksen mitättömäksi tai pätemättömäksi.

2.        Italian viranomaiset tunnustivat Salaparuta-nimityksen tarkistettua alkuperänimitystä (denominazione di origine controllata, DOC) koskevan järjestelyn mukaisesti vuonna 2006, kun ne päättivät nimetä Salaparutan kunnan (Italia) alueella viljellyt laatuviinit kunnan mukaisesti.

3.        Euroopan komissio julkaisi vuonna 2009 kyseisen nimityksen kansallisen tunnustamisen perusteella Salaparuta-alkuperänimityksen määritellyillä alueilla tuotettujen laatuviinien luettelossa asetuksen (EY) N:o 1493/1999(2) mukaisesti. Nimitys lisättiin asetuksessa (EY) N:o 1234/2007(3) ja asetuksessa (EY) N:o 479/2008(4) säädettyyn suojattujen alkuperänimitysten (SAN) rekisteriin.

4.        Duca di Salaparuta SpA katsoo Salaparuta-alkuperänimityksen loukkaavan sen omiin tavaramerkkeihin liittyviä teollisoikeuksia.

5.        Italian ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimet hylkäsivät Duca di Salaparuta SpA:n vaatimuksen. Se on valittanut toisen oikeusasteen tuomiosta Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia), joka puolestaan on esittänyt unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä lähinnä seuraavista syistä:

–        jotta se selvittäisi asiaan sovellettavat unionin oikeuden säännökset. Corte suprema di cassazione tiedustelee erityisesti, sovelletaanko siihen asetusta N:o 1493/1999, ja jos sovelletaan, millä edellytyksillä.

–        jotta se ratkaisisi siinä tapauksessa, että asetusta N:o 1493/1999 sovelletaan, voidaanko aikaisemmin rekisteröidyn tunnetun, viinejä koskevan tavaramerkin ja toisaalta homonyymisen nimen (Salaparuta) sisältävän myöhemmän alkuperänimityksen välinen konflikti ratkaista sen yleisen periaatteen nojalla, jonka mukaan erottamiskykyiset merkit eivät saa olla harhaanjohtavia.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Kansainvälinen oikeus

1.     Teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus(5)

6.        Yleissopimuksen 10 bis artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.      Liittomaat ovat velvolliset takaamaan niille, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia, tehokkaan suojan vilpillistä kilpailua vastaan.

2.      Vilpillisenä kilpailuna on pidettävä jokaista kilpailutekoa, joka on hyvän liiketavan vastainen.

3.      Erityisesti on kiellettävä:

1)      kaikki teot, jotka ovat omiaan millaisin keinoin tahansa aiheuttamaan sekaannusta kilpailijan liikelaitoksen, tavaroiden tai teollisen tai kaupallisen toiminnan kanssa;

2)      väärät väitteet liiketoiminnassa, jotka ovat omiaan vähentämään luottamusta kilpailijan liikelaitokseen, tavaroihin tai teolliseen tai kaupalliseen toimintaan;

3)      ilmoitukset tai väitteet, joiden käyttö liiketoiminnassa on omiaan johtamaan yleisön harhaan tavaroiden laadun, valmistustavan, ominaisuuksien, käyttökelpoisuuden tai paljouden suhteen.”

2.     Väärien tai harhaanjohtavien alkuperämerkintöjen vastustamisesta 14.4.1891 tehty Madridin sopimus(6)

7.        Sopimuksen 3 bis artiklassa (”Alueellinen rajoittaminen”) määrätään seuraavaa:

”Maat, joita tämä sopimus koskee, sitoutuvat samoin tuotteiden myynnin, esilläpidon tai tarjoamisen yhteydessä kieltämään kaikkien sellaisten merkintöjen käytön, jotka ovat luonteeltaan mainontaa ja ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan tuotteiden alkuperän osalta, lisäämällä niitä viineihin liittyviin tunnuksiin, ilmoituksiin, laskuihin, kortteihin tai liikekirjeisiin tai ‑asiakirjoihin taikka muunkaltaiseen kaupalliseen viestintään”.

3.     Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista(7)

8.        TRIPS-sopimuksen 22 artiklassa (”Maantieteellisten merkintöjen suoja”) määrätään seuraavaa:

”1.      Maantieteellisillä merkinnöillä tarkoitetaan tässä sopimuksessa merkintöjä, jotka osoittavat tavaran olevan peräisin tietyn jäsenen alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, ja tavaran tunnettu laatu, maine tai muu luonteenpiirre liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään.

2.      Maantieteellisten merkintöjen osalta jäsenten tulee säätää oikeudellisista keinoista, joilla asianosaiset voivat estää

(a)      minkä tahansa tavan merkitä tai esittää tavara, joka osoittaa tai antaa ymmärtää, että kyseessä oleva tavara on peräisin muulta maantieteelliseltä alueelta kuin sen todelliselta lähtöpaikalta tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan tavaran maantieteellisen alkuperän osalta;

– –”.

B       Unionin oikeus

1.     Asetus N:o 1493/1999

9.        Asetuksen 48 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden kuvaus ja tarjontamuoto sekä mainittuihin tuotteisiin liittyvä mainonta ei saa olla virheellistä eikä aiheuttaa sekaannusta tai johtaa harhaan henkilöitä, joille se on osoitettu, erityisesti kun kyseessä ovat:

–        edellä 47 artiklassa säädetyt merkinnät. Tätä säännöstä sovelletaan myös kun näitä merkintöjä käytetään käännöksissä tai niillä viitataan todelliseen alkuperään tai kun ne yhdistetään seuraaviin merkintöihin: ’laji’, ’tyyppi’, ’menetelmä’, ’jäljitelmä’ tai ’merkki’, tai muihin vastaaviin merkintöihin,

–        tuotteiden ominaisuudet, erityisesti luonne, koostumus, alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina, väri, alkuperä tai lähtöisyys, laatu, viiniköynnöslajike, satovuosi tai säiliöiden nimellistilavuus,

– –”.

10.      Asetuksen 52 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos jäsenvaltio käyttää määritellyn alueen nimeä tma-laatuviinin tai tma-laatuviiniksi jalostettavan viinin kuvauksessa, nimeä ei saa käyttää sellaisten viinialan tuotteiden kuvaukseen, joita ei ole tuotettu kyseisellä alueella, eikä sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joita ei kuvata kyseisellä nimellä asiaa koskevien yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti. Tätä sovelletaan myös silloin, kun jäsenvaltio on käyttänyt paikallisen hallintoalueen, sen osan tai paikkakunnan nimeä yksinomaan tma-laatuviinin tai tma-laatuviiniksi jalostettavan viinin kuvaukseen.

– –”.

11.      Asetuksen 54 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Määritellyillä alueilla tuotetuilla laatuviineillä (tma-laatuviinit) tarkoitetaan viinejä, jotka ovat tämän osaston ja asiaa koskevien yhteisön ja jäsenvaltioiden säännösten mukaisia.

– –

4.      Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viipymättä luettelo hyväksymistään tma-laatuviineistä ja mainittava kunkin tma-laatuviinin osalta niiden tuotantoa ja valmistusta koskevat kansalliset säännökset.

5.      Komissio julkaisee tämän luettelon Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, C-sarjassa.”

12.      Asetuksen liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Lisäksi sellaisen viinin tai rypäleen puristemehun rekisteröidyn ja tunnetun merkin joka sisältää samoja sanoja kuin määritellyn alueen tai määriteltyä aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimi, haltija, voi, vaikka hän ei olisi oikeutettu tähän nimeen 1 kohdan mukaisesti, jatkaa tämän merkin käyttöä, jos se liittyy alkuperäisen haltijansa tai alkuperäisen antajansa ominaislaatuun sillä edellytyksellä, että merkki on rekisteröity vähintään 25 vuotta ennen kuin tuottajajäsenvaltio on virallisesti tunnustanut kyseisen maantieteellisen nimen asianomaisten yhteisön säännösten mukaisesti tma-laatuviinien osalta ja jos merkki on tosiasiallisesti ollut käytössä tauotta.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan edellytykset täyttäviä merkkejä ei voida käyttää tma-laatuviinin tai pöytäviinin kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten yksiköiden nimien vastaisesti.”

2.     Asetus N:o 1234/2007

13.      Asetuksen 118 k artiklassa (”Suojan epäämisperusteet”) säädetään seuraavaa:

”– –

2.      Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.”

14.      Asetuksen 118 n artiklassa (”Rekisteri”) säädetään seuraavaa:

”Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä.”

15.      Asetuksen 118 r artiklassa (”Peruuttaminen”) säädetään seuraavaa:

”Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojan, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

– –”.

16.      Asetuksen 118 s artiklassa (”Nykyiset suojatut viinien nimitykset”) säädetään seuraavaa:

”1.      Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 118 n artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.      Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen olemassa olevien suojattujen viinien nimitysten osalta komissiolle seuraavat tiedot:

a)      118 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat;

b)      kansalliset päätökset hyväksymisestä.

3.      Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut viinien nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä, menettävät tämän asetuksen mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten poistamiseksi 118 n artiklassa säädetystä rekisteristä.

4.      Edellä olevaa 118 r artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ole 118 b artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.”

3.     Asetus N:o 479/2008

17.      Asetuksen 43 artiklassa (”Suojan epäämisperusteet”) säädetään seuraavaa:

”– –

2.      Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.”

18.      Asetuksen 46 artiklassa (”Rekisteri”) säädetään seuraavaa:

”Komissio perustaa ja ylläpitää viinien suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen sähköistä rekisteriä, joka on yleisölle avoin.”(8)

19.      Asetuksen 50 artiklassa (”Peruuttaminen”) säädetään seuraavaa:

”Komission aloitteesta tai jäsenvaltion, kolmannen maan tai luonnollisen tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, voidaan päättää 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

– –”.

20.      Asetuksen 51 artiklassa (”Nykyiset suojatut viinien nimitykset”) säädetään seuraavaa:

”1.      Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 46 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.      Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen olemassa olevien suojattujen viinien nimitysten osalta komissiolle seuraavat tiedot:

a)      35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat;

b)      kansalliset päätökset hyväksymisestä.

3.      Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut viinien nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä, menettävät tämän asetuksen mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten poistamiseksi 46 artiklassa säädetystä rekisteristä.

4.      Edellä olevaa 50 artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komission aloitteesta voidaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole 34 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.”

21.      Asetuksen 129 artiklassa (”Voimaantulo ja soveltaminen”) säädetään seuraavaa:

”1.      Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.      Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2008 seuraavin poikkeuksin:

– –

e)      Tämän asetuksen III osaston II, III, IV, V ja VI lukua, 108, 111 ja 112 artiklaa ja erityisesti asiaan liittyvissä liitteissä olevia vastaavia säännöksiä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2009, jollei 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettavassa asetuksessa toisin säädetä.

– –”.

4.     Asetus N:o 491/2009

22.      Asetuksen 1 artiklassa tehdään asetukseen N:o 1234/2007 tiettyjä muutoksia (joista nyt käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset muutokset on toistettu tämän ratkaisuehdotuksen edeltävissä kohdissa).(9)

23.      Asetuksen 3 artiklassa (”Kumoaminen ja siirtymävaiheessa jatkuva soveltaminen”) säädetään seuraavaa:

”1.      Kumotaan asetus (EY) N:o 479/2008 – –.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina asetukseen (EY) N:o 1234/2007 sen liitteessä XXII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

– –”.

24.      Asetuksen 4 artiklassa (”Voimaantulo”) säädetään seuraavaa:

”Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2009.”

II     Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

25.      Salaparuta-tavaramerkki (nro 511337) rekisteröitiin kansalliseksi tavaramerkiksi 13.7.1989. ”Salaparuta” rekisteröitiin 25.10.2000 myös EU-tavaramerkiksi (sanamerkki) Nizzan luokituksen luokkaan 33 (alkoholijuomat) kuuluvia tavaroita varten.(10)

26.      Tarkistettu alkuperänimitys ”Salaparuta” tunnustettiin 8.2.2006 annetussa asetuksessa(11) kansallisella tasolla Sisiliassa Salaparutan kunnan alueella sijaitsevista viinitarhoista peräisin olevista rypäleistä valmistettujen viinien nimeämistä varten.

27.      Tarkistettu alkuperänimitys ”Salaparuta” ilmoitettiin komissiolle, joka lisäsi sen 31.7.2009 alkavin vaikutuksin 8.8.2009 päivätyssä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuun määritellyillä alueilla tuotettujen laatuviinien luetteloon.(12)

28.      Tästä asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla julkaistusta luettelosta ilmenee, että jäsenvaltion (Italia) säädös on päivätty 8.2.2006.

29.      Suojattu alkuperänimitys ”Salaparuta PDO-IT-A0795” perustui nimityksen julkaisemiseen kyseisessä luettelossa asetuksella N:o 1234/2007 käyttöön otetun yhteisen eurooppalaisen järjestelmän mukaisesti.(13)

30.      Duca di Salaparuta SpA nosti 8.2.2016 Tribunale di Milanossa (Milanon alioikeus, Italia) kanteen, jossa se vaati muun muassa, että suojatun alkuperänimityksen ”Salaparuta PDO-IT-A0795” sekä tarvittaessa 8.2.2006 annetussa asetuksessa tarkistetuksi alkuperänimitykseksi tunnustetun kansallisen alkuperänimityksen rekisteröinti todetaan mitättömäksi tai pätemättömäksi.

31.      Duca di Salaparuta SpA:n mukaan nimitys oli harhaanjohtava tai sitä oli haettu vilpillisessä mielessä, ja se loukkasi joka tapauksessa aikaisempaa Salaparuta-tavaramerkkiä.

32.      Tribunale di Milano hylkäsi kanteen 16.2.2021 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” kansallisen tunnustamisen ajankohtana voimassa olleessa unionin oikeudessa (asetus N:o 1493/1999) ei säädetty mahdollisuudesta todeta suojattua alkuperänimitystä ”Salaparuta PDO-IT-A0795” mitättömäksi siinä tapauksessa, että aikaisempi tavaramerkki on tunnettu.

33.      Duca di Salaparuta SpA valitti Tribunale di Milanon tuomiosta Corte d’appello di Milanoon (Milanon ylioikeus, Italia), joka pysytti ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 5.5.2023 antamallaan tuomiolla.

34.      Corte d’appello di Milano

–        totesi, että asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevassa F kohdassa annettuja säännöksiä, joiden nojalla alkuperänimitys on ensisijainen aikaisempaan tavaramerkkiin nähden, voidaan soveltaa

–        vahvisti, että sovelletaan asetuksen N:o 479/2008 51 artiklassa säädettyä siirtymäsäännöstä, jonka mukaan asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan mukaisesti jo suojatut alkuperänimitykset olivat suojattuja Euroopan unionissa ilman eri toimenpiteitä.

35.      Duca di Salaparuta SpA teki 5.5.2023 annetusta tuomiosta kassaatiovalituksen Corte suprema di cassazioneen, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Sovelletaanko viinialalla ennen asetusta N:o 1234/2007, joka on sittemmin korvattu asetuksella N:o 1308/2013, olemassa olleiden nimitysten SAN- ja SMM-rekisteröinteihin – erityisesti 8.8.2009 rekisteröityyn suojattuun alkuperänimitykseen (SAN) ”Salaparuta” PDO-IT-A0795 –, siltä osin kuin kyse on hylkäysperusteesta, joka johtuu aikaisemmasta tavaramerkistä, joka maineensa ja tunnettavuutensa vuoksi voi tehdä kyseisestä SAN/SMM-merkinnästä harhaanjohtavan (’suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa’), asetuksen N:o 479/2008 43 artiklan [2 kohtaa], oikeammin asetuksen N:o 1234/2007 118 k [artiklaa] (sittemmin asetuksen N:o [1308]/2013 101 artiklan [2 kohtaa]), jonka mukaan nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos se saattaa johtaa kuluttajaa harhaan ’tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi’, vai onko niin, ettei edellä mainittua oikeussääntöä voida soveltaa nimityksiin, jotka saivat jo kansallista suojaa ennen unionin laajuista rekisteröintiä, oikeusvarmuuden periaatteen nojalla (unionin tuomioistuimen tuomio 22.12.2010, Bavaria, C‑120/08), jonka mukaan kaikkia tosiseikkoja tavallisesti arvioidaan niiden aikaisten oikeussääntöjen perusteella, ellei toisin nimenomaisesti ilmoiteta, mistä seuraa, että on sovellettava aiempaa lainsäädäntöä eli asetusta N:o 1493/1999 ja että alkuperänimityksen ja aiemman tavaramerkin välinen konflikti on ratkaistava sen perusteella, mitä mainitun asetuksen liitteessä VII olevan F kohdan 2 [alakohdan] b alakohdassa säädetään?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella todetaan, että nyt tarkasteltavaan tosiseikastoon on sovellettava asetusta N:o 1493/1999, säänteleekö kyseisen asetuksen liitteessä [VII oleva] F [kohta], jossa säädetään konfliktista, jossa jonkin viinin tai rypäleen puristemehun rekisteröity tavaramerkki on samanlainen kuin jonkin viinin suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, tyhjentävästi kaikkia tilanteita, joissa erilaiset merkit voivat olla olemassa rinnakkain ja joissa viinien nimitykset voivat saada suojaa, vai jääkö jäljelle kuitenkin mahdollisuus, että myöhemmät SAN- tai SMM-merkinnät ovat pätemättömiä tai jäävät vaille suojaa, jos kyseinen maantieteellinen merkintä voi johtaa yleisöä harhaan viinin tunnistamisessa aikaisemman tavaramerkin maineen vuoksi, sen yleisen periaatteen nojalla, jonka mukaan erottamiskykyiset merkit eivät saa olla harhaanjohtavia?”

III  Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

36.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 8.5.2024.

37.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Duca di Salaparuta SpA, Consorzio volontario di tutela dei vini DOC Salaparuta yhdessä Madonna del Piraino Soc. coop. agricolan ja Baglio Gibellina Srl:n kanssa, Italian ja Portugalin hallitukset sekä komissio.

38.      Unionin tuomioistuin ei pitänyt istuntoa asianosaisten kuulemiseksi tarpeellisena.

IV     Asian tarkastelu

A       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

39.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, sovelletaanko Salaparuta-nimityksen rekisteröintiin (tarkistetuksi alkuperänimitykseksi) kansallisella tasolla vuonna 2006 ja (suojatuksi alkuperänimitykseksi) unionin tasolla vuonna 2009 asetusta N:o 1493/1999 vai 1.8.2009 alkaen sovellettua unionin lainsäädäntöä (kummastakin vaihtoehdosta aiheutuvine seurauksineen).

1.     Alustavat väitteet

40.      Italian hallitus esittää ensimmäisestä kysymyksestä kaksi alustavaa väitettä: a) kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa selvittää unionin suojatun alkuperänimityksen rekisteröinnin pätevyyttä, ja b) Duca di Salaparuta SpA ei aikanaan riitauttanut vuonna 2006 kansallisella tasolla myönnetyn Salaparuta-nimityksen tunnustamista.(14)

41.      Kumpikaan näistä kahdesta väitteestä ei merkitse, että ennakkoratkaisupyyntö olisi jätettävä tutkimatta. Muistutan ensimmäisestä väitteestä, että ennakkoratkaisumenettelyssä kysymysten rajojen määrittely on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eikä riita-asian asianosaisten tehtävä.(15) Koska on varmaa, että vain unionin tuomioistuin voi todeta unionin toimielinten antaman toimen mitättömäksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nyt käsiteltävässä asiassa pyydä unionin tuomioistuinta esittämään tällaista toteamusta vaan ainoastaan vahvistamaan riita-asiaan ajallisesti sovellettavat oikeussäännöt ja tekemään niistä päätelmänsä.

42.      Italian hallituksen toisesta alustavasta väitteestä on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi arvioida, mitä vaikutusta sillä on pääasiaan, ettei Duca di Salaparuta SpA riitauttanut (vuosina 2006–2016) Salaparuta-nimityksen tunnustamista joko tarkistetuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi alkuperänimitykseksi. Viittaan tähän seikkaan jäljempänä.

2.     Sovellettava säännöstö

43.      Duca di Salaparuta SpA väittää, että asetuksen N:o 1493/1999 jälkeen annettu sääntely on merkityksellistä nyt käsiteltävän asian kannalta. Se katsoo, että koska Salaparuta-tavaramerkin ja homonyymisen nimityksen välinen konflikti on saanut alkunsa 13.6.2008 (asetuksen N:o 479/2008 voimaantulopäivä) ja 8.8.2009 (suojatun alkuperänimityksen ”Salaparuta” rekisteröintipäivä unionissa) välisenä aikana, on sovellettava asetusta N:o 479/2008, joka korvattiin 1.8.2009 alkaen asetukseen N:o 1234/2007 otetuilla säännöksillä (asetuksella N:o 491/2009 tehdyn muutoksen nojalla).(16)

44.      Säännösten voimaantulo ja niiden soveltaminen on kuitenkin erotettava toisistaan:

–        Asetuksen N:o 479/2008 129 artiklan mukaan tämä asetus tuli voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Samassa artiklassa kuitenkin säädetään, että asetuksen III osaston III ja IV luvun säännöksiä sovelletaan 1.8.2009 lähtien. Juuri nämä säännökset ovat keskeinen vertailukohta nyt käsiteltävässä asiassa.

–        Vastaavasti asetuksen N:o 491/2009 4 artiklassa säädettiin asetuksen voimaantulosta seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mutta sen soveltamisesta 1.8.2009 lähtien.

45.      Näin ollen unionin lainsäätäjä vältti tarkoituksellisesti asetusten päällekkäisyyden ja vahvisti lainsäädäntömuutoksen voimaantulopäiväksi 1.8.2009.

46.      Tästä lähtökohdasta käsin arvioin ratkaisuehdotuksessani kahdessa vaiheessa seuraavaa:

–        Salaparuta-tavaramerkin ja sen kanssa homonyymisen nimityksen välistä suhdetta asetuksessa N:o 1493/1999 säädetyn järjestelmän mukaisesti.

–        Asetuksella N:o 479/2008 käyttöön otetun ja lopulta asetukseen N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 491/2009, sisällytetyn sääntelyn vaikutusta Salaparuta-nimityksen tunnustamiseen.

3.     Määritellyillä alueilla tuotetut laatuviinit asetuksen N:o 1493/1999 järjestelmässä

47.      Määritellyillä alueilla tuotetuilla laatuviineillä eli tma-laatuviineillä tarkoitetaan ”viinejä, jotka ovat tämän osaston ja asiaa koskevien yhteisön ja jäsenvaltioiden säännösten mukaisia” (asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 1 kohta).

48.      Asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle viipymättä luettelon hyväksymistään tma-laatuviineistä ja mainitsevat kunkin tma-laatuviinin osalta niiden tuotantoa ja valmistusta koskevat kansalliset säännökset.(17) Saman artiklan 5 kohdassa säädetään, että komissio julkaisee tämän luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä, C-sarjassa.

49.      Näin ollen kyseisessä asetuksessa a) annettiin jäsenvaltioille asetukseen N:o 1493/1999 sisältyvien edellytysten osalta vastuu tma-laatuviinien tuotantoon liittyvien säännösten hyväksymisestä sekä toimivalta tunnustaa viininsä tma-laatuviineiksi, ja b) annettiin komission tehtäväksi julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä tma-laatuviinien luettelo sen jälkeen, kun ne oli tunnustettu kansallisella tasolla.

4.     Aikaisempien tavaramerkkien tilanne

50.      Jos jäsenvaltio antaa tma-laatuviinille määritellyn alueen nimen, asetuksen N:o 1493/1999 52 artiklan 1 kohdassa säädetään yleinen sääntö, jolla maantieteellinen nimitys suojataan tietoisesti muita – myös aikaisempia – merkkejä vastaan.

51.      Asetuksen N:o 1493/1999 52 artiklan 1 kohdan mukaan sen alueen nimeä, jolla tma-laatuviiniä tuotetaan, ”ei saa käyttää sellaisten viinialan tuotteiden kuvaukseen, joita ei ole tuotettu kyseisellä alueella, eikä sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joita ei kuvata kyseisellä nimellä asiaa koskevien yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti”.(18)

52.      Tätä tiukkaa sääntöä lievennetään vain aikaisempien tavaramerkkien osalta asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa esitetyllä täsmennyksellä: ”viinin – – rekisteröidyn ja tunnetun merkin, joka sisältää samoja sanoja kuin määritellyn alueen – – nimi, haltija” voi ”jatkaa tämän merkin käyttöä”, jos se täyttää säännöksessä asetetut (erityisesti ajalliset ja käyttöä koskevat)(19) edellytykset.

53.      Asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa säädetään siis rajatusta poikkeuksesta, kun siinä sallitaan tma-laatuviinin nimityksen käyttö samanaikaisesti sellaisten aikaisempien tavaramerkkien kanssa, joihin liittyy tiettyjä ominaisuuksia, siitä huolimatta, että ne sisältävät maantieteellisen yksikön nimen kanssa samoja sanoja.

54.      Toistan, että tämän rinnakkaiskäytön ulottuvuus on rajattu. Liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan viimeisessä alakohdassa säädetään lisäksi, että ”ensimmäisen ja toisen alakohdan edellytykset täyttäviä merkkejä ei voida käyttää tma-laatuviinin – – kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten yksiköiden nimien vastaisesti”.

5.     Asetuksen N:o 1493/1999 sovellettavuus riita-asiaan

55.      Tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” kansallinen tunnustamismenettely, joka saatettiin päätökseen 8.2.2006 annetulla asetuksella, toteutettiin kokonaisuudessaan asetuksen N:o 1493/1999 soveltamisaikana.

56.      Kuten edempänä jo totesin, asetukseen N:o 479/2008 perustuvaa myöhempää lainsäädäntöä alettiin soveltaa 1.8.2009.

57.      Se, että komissio julkaisi tma-laatuviinin Salaparuta-nimityksen ”neuvoston asetuksen – – N:o 1493/1999 54 artiklan 4 kohdan mukaisesti”, ”kuvaa tilannetta 31 päivänä heinäkuuta 2009”, päivää ennen uusien asetusten soveltamista.(20) Suojatun alkuperänimityksen ”Salaparuta PDO-IT-A0795” vaikutus ulottuu tähän samaan päivämäärään saakka.

58.      Näistä tiedoista ilmenee, että (paitsi jos myöhemmällä lainsäädännöllä on taannehtiva vaikutus,(21) mihin otan kantaa jäljempänä) kokonaisuutta, johon kuuluivat sekä tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” kansallinen tunnustamismenettely että Italian viranomaisten komissiolle kyseisestä nimityksestä tekemä ilmoitus ja se, että komissio julkaisi sen jälkeen edempänä mainitun luettelon, säänneltiin asetuksella N:o 1493/1999. Tällainen menettely saatettiin päätökseen ennen kuin uutta asetusta alettiin soveltaa.

59.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään esittämistä kahdesta vaihtoehdosta on siis hyväksyttävä jälkimmäinen eli se, että ”– – on sovellettava aiempaa lainsäädäntöä eli asetusta N:o 1493/1999 ja että alkuperänimityksen ja aiemman tavaramerkin välinen konflikti on ratkaistava sen perusteella, mitä mainitun asetuksen liitteessä VII olevan F kohdan 2 [alakohdan] b alakohdassa säädetään”. Tähän arvioon yhtyvät kaikki asianosaiset (lukuun ottamatta Duca di Salaparuta SpA:ta) sekä ennakkoratkaisumenettelyn osapuolena olevat hallitukset ja komissio.

6.     Myöhemmän sääntelyn vaikutus

60.      Edellä esitetty riittäisi vastaukseksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen muotoillut. Mielestäni on kuitenkin syytä esittää lisäksi joitakin toteamuksia sen järjestelmän vaikutuksesta, joka otettiin käyttöön uuden sääntelyn soveltamisesta alkaen.

61.      Uuden sääntelyn mukaisesti järjestelmässä, jolla säädellään alkuperänimitysten ja aikaisempien tavaramerkkien välistä suhdetta, on merkittävää vaihtelua, mihin Duca di Salaparuta SpA luonnollisesti vetoaa.

62.      Asetuksen N:o 1234/2007 118 k artiklan 2 kohdan mukaan alkuperänimitykseksi ei voida hyväksyä nimitystä, jonka suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa aikaisemman tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.(22)

63.      Jos tätä (uutta) säännöstä olisi sovellettu ajallisesti riita-asiaan ja Duca di Salaparuta SpA olisi vedonnut siihen sopivana ajankohtana tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” ja suojatun alkuperänimityksen ”Salaparuta PDO-IT-A0795” riitauttamiseksi, tuomioistuimen, jonka ratkaistavaksi asia olisi saatettu, olisi ollut selvitettävä a) oliko Salaparuta-tavaramerkki hyvämaineinen ja tunnettu, ja b) johtiko tällaisen tavaramerkin ja homonyymisen nimityksen rinnakkainen olemassaolo kuluttajaa harhaan viinin tunnistamisessa.

64.      Kyseisessä uudessa järjestelmässä noudatetaan kuitenkin nimenomaisesti tähän saakka asetuksen N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan mukaisesti suojattujen viinien nimityksiä. Unionin lainsäätäjän mukaan tma-laatuviinit olivat uuden sääntelyn nojalla ”suojattuja ilman eri toimenpiteitä”.(23)

65.      Tällaiseen suojaan ilman eri toimenpiteitä viitataan asetuksen N:o 479/2008 johdanto-osan 36 perustelukappaleessa ja ennen 1.8.2009 voimassa olleita viinien nimityksiä koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (kuten Salaparuta-nimityksen tapauksessa).(24)

66.      Lyhyesti sanoen asetuksen N:o 1234/2007 118 k artiklan 2 kohdan mukaiseen sääntöön ei voida vedota kansallisella lainsäädännöllä ennen 1.8.2009 ja unionissa asetuksen N:o 1493/1999 mukaisesti jo suojattujen viinien nimitysten vastustamiseksi.

B       Toinen ennakkoratkaisukysymys

67.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää toisen ennakkoratkaisukysymyksensä, jos (kuten esitän) ensimmäiseen kysymykseen annettavassa vastauksessa todetaan, että asetusta N:o 1493/1999 ”on sovellettava” nyt tarkasteltavaan tosiseikastoon.

68.      Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, säännelläänkö asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa ”– – tyhjentävästi kaikkia tilanteita, joissa erilaiset merkit voivat olla olemassa rinnakkain ja joissa viinien nimitykset voivat saada suojaa, vai jääkö jäljelle kuitenkin mahdollisuus, että myöhemmät SAN- tai SMM-merkinnät ovat pätemättömiä tai jäävät vaille suojaa, jos kyseinen maantieteellinen merkintä voi johtaa yleisöä harhaan viinin tunnistamisessa aikaisemman tavaramerkin maineen vuoksi, sen yleisen periaatteen nojalla, jonka mukaan erottamiskykyiset merkit eivät saa olla harhaanjohtavia”.

69.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin johtaa yleisen periaatteen, jonka mukaan ”erottamiskykyiset merkit eivät saa olla harhaanjohtavia”, muista unionin oikeuden säännöksistä kuin asetuksesta N:o 1493/1999(25) tai kansainvälisistä sopimuksista, joihin Duca di Salaparuta SpA on viitannut kassaatiovalituksessa.(26)

70.      Ei kuitenkaan ole tarpeen vedota yleiseen periaatteeseen silloin, kun se on ilmaistu (tai konkretisoitu) säännöksessä, jonka soveltamisesta riita-asian ratkaisu riippuu.

71.      Näin on asetuksen N:o 1494/1999 tapauksessa. Sen 48 artiklassa, johon Duca di Salaparuta SpA toistuvasti vetoaa,(27) säädetään, että ”tässä asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden kuvaus ja tarjontamuoto sekä mainittuihin tuotteisiin liittyvä mainonta ei saa olla virheellistä eikä aiheuttaa sekaannusta tai johtaa harhaan henkilöitä, joille se on osoitettu – –”.

72.      Näin ollen katson, ettei ole tarpeen turvautua muihin unionin oikeussääntöihin tai kansainvälisiin säädöksiin, jotta yleinen periaate toteutuisi, kun se on jo sisällytetty asetukseen N:o 1493/1999 (asiassa sovellettava erityissäännös).(28)

73.      Edellä esitetyn perusteella kyseiseen yleiseen periaatteeseen ei voida vedota menestyksekkäästi siltä osin kuin sillä on merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta.

74.      Ensinnäkin sama lainsäätäjä, joka sisällytti kyseisen periaatteen asetuksen N:o 1493/1999 48 artiklaan, muuntelee sitä sen 52 artiklassa ja sen liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa. Tämän muuntelun ansiosta se voi yhtäältä hyväksyä sellaisten maantieteellisten nimitysten, joista ilmenee, että viini on peräisin määritellyltä alueelta, taustalla olevien yleisten etujen ensisijaisuuden, ja toisaalta kunnioittaa tiettyjen aikaisempien tavaramerkkien, jotka sisältävät kyseisen alueen nimen kanssa samoja sanoja, haltijoiden yksityisiä etuja. Asetuksessa N:o 1493/1999 tällä tavoin saavutettu tasapaino vaikuttaa mielestäni järkevältä.

75.      Toiseksi on todettava, että vaikka kyse on siitä, että pyritään välttämään niiden henkilöiden johtamista harhaan, joille tavaramerkit ja alkuperänimitykset on osoitettu, sekaannusvaaraa koskeva perustelu voi kääntyä tavaramerkin haltijaa vastaan silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – tämä käyttää viineistään sellaisen alueen nimeä (Salaparuta), jossa niitä ei tavaramerkin haltijankaan mukaan viljellä.(29)

76.      Sen henkilön mielessä, jolle viini on osoitettu, voi herätä epäilyjä sellaisen viinin todellisesta alkuperästä, jonka tavaramerkki on sama kuin maantieteellinen nimi ”Salaparuta”. Kyseinen henkilö voisi perustellusti luulla, että kyseinen viini on peräisin Salaparutan kunnasta, vaikka se ei tosiasiallisesti mitenkään liity siihen. Sitä vastoin ei ole mitään epäilystä siitä, että suojatulla alkuperänimityksellä ”Salaparuta” suojatut viinit on valmistettu kyseisessä kunnassa viljellyistä viiniköynnöksistä.(30)

77.      Lisäksi on otettava huomioon, että asetuksen N:o 1493/1999 50 artiklan 1 kohdassa, jossa viitataan nimenomaisesti TRIPS-sopimuksen 23 ja 24 artiklaan, säädetään, että on estettävä ”– – 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin liitetyn maantieteellisen merkinnän [käyttö] yhteisössä tuotteissa, jotka eivät ole peräisin kyseisen maantieteellisen merkinnän osoittamasta paikasta – –” (kursivointi tässä).

78.      Totean lopuksi siltä varalta, että siitä voisi olla hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle (jolla on viime kädessä toimivalta ratkaista asia), että minun on vaikea hyväksyä sitä, että jo kymmenen vuotta lainvoimaisena olleen Italian viranomaisten päätöksen – ja sen johdosta hyväksytyn unionin suojatun alkuperänimityksen – pätevyys kyseenalaistetaan vuonna 2016, vaikka Duca di Salaparuta SpA ei aikoinaan vastustanut sitä.

79.      Kuten jo edempänä totesin, Italian hallitus on viitannut tähän seikkaan alustavassa väitteessään.(31) Niin ovat tehneet myös Portugalin hallitus(32) ja Tribunale di Milano, joka korosti, että ”kantaja [Duca di Salaparuta SpA] ei koskaan riitauttanut ministerin asetusta, jolla tarkistettu alkuperänimitys ”Salaparuta” tunnustettiin, alueellisessa hallintotuomioistuimessa [Tribunale amministrativo regionale, TAR]”, vaikka Duca di Salaparuta SpA oli ilmaissut vastustavansa sen tunnustamista hallintoasiassa, jonka perusteella nimitys myönnettiin.(33)

80.      Tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” (jonka perusteella komissio sisällytti Salaparuta-nimityksen tma-laatuviineistä julkaistuun luetteloon ja se muutettiin suojatuksi alkuperänimitykseksi) kansallinen tunnustaminen tapahtui 8.2.2006 annetulla asetuksella. Toistan, ettei kyseistä asetusta riitautettu, ja siitä tuli näin ollen lopullinen. Duca di Salaparuta SpA:n mukaan jo asetusta laadittaessa käsiteltiin uuden nimityksen yhteensopivuutta aikaisemman tavaramerkin kanssa,(34) eikä tämä johtanut tehdyn päätöksen riitauttamiseen.

81.      Duca di Salaparuta SpA pyrkii erottamaan toisistaan tarkistetun alkuperänimityksen tunnustamisen kansallisella tasolla ja suojatun alkuperänimityksen tunnustamisen unionin tasolla ja väittää, että Italian tuomioistuimissa käydyssä menettelyssä se ei riitauta edellistä vaan jälkimmäisen.(35) Ennakkoratkaisupyynnön ja ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa annettujen tuomioiden tulkinnasta kuitenkin ilmenee selvästi sen riitauttaneen kanteessaan molemmat.

82.      Puolustaessaan Corte suprema di cassazionessa kansallisen yleisen tuomioistuimen toimivaltaa unionin tuomioistuimen toimivallan sijasta Duca di Salaparuta SpA oli väittänyt, että suojatun alkueränimityksen myöntämistä koskevan (komission) päätöksen sijasta kyse oli pikemminkin kansallisella tasolla rekisteröidyn nimityksen tunnustamisesta olennaisilta osin ilman eri toimenpiteitä.(36) Kyseinen tuomioistuin käytti vastaavaa sanamuotoa todetessaan, että kansallisesti tunnustettua tarkistettua alkuperänimitystä pidettiin suojattuna ilman eri toimenpiteitä sen jälkeen, kun jäsenvaltio oli toimittanut komissiolle jo olemassa olevaa nimitystä koskevan kansallisen hyväksymispäätöksen.(37)

83.      Sen hyväksyminen, että 8.2.2006 annetulla asetuksella tarkistetulle alkuperänimitykselle ”Salaparuta” annettu tunnustus ja siitä johtuva myöhempi muuttaminen suojatuksi alkuperänimitykseksi ilman eri toimenpiteitä voitaisiin riitauttaa kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun asetus tuli lopulliseksi, voi olla ristiriidassa oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten kanssa niiden Salaparuta-nimityksen saaneen viinin tuottajien vahingoksi, jotka vetosivat kansallisen tarkistetun alkuperänimityksen tunnustamiseen ja sen laajentamiseen unionin suojatuksi alkuperänimitykseksi.

84.      Edellä esitetyn lisäksi on todettava, ettei kukaan väitä, että Salaparuta-nimitys olisi jälkeenpäin peruutettu. Asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan komissio saattoi 31.12.2014 saakka omasta aloitteestaan päättää peruuttaa kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ollut 118 b artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen. Tällaista peruuttamista tai sitä, että Duca di Salaparuta SpA olisi vaatinut komissiota toimimaan tällä tavoin, ei mainita.

85.      Katson lopuksi, että konflikti, johon toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan, on ratkaistava asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan säännösten mukaisesti.

V       Ratkaisuehdotus

86.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Corte suprema di cassazionelle seuraavasti:

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 48, 52 ja 54 artiklaa sekä liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toista ja kolmatta alakohtaa

on tulkittava siten, että

–        sovelletaan niitä viinien alkuperänimityksiä, jotka jäsenvaltion viranomaiset ovat hyväksyneet ja jotka ne ovat ilmoittaneet komissiolle, jotta se julkaisisi ne määritellyillä alueilla tuotettujen laatuviinien luettelossa asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 4 kohdan nojalla

–        asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan mukaisesti suojatut viinien nimitykset pysyvät tällä tavoin suojattuina ilman eri toimenpiteitä maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) nojalla

–        viinin sellaisen rekisteröidyn ja tunnetun merkin, joka sisältää samoja sanoja kuin määritellyn alueen tai määriteltyä aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimi, haltija voi jatkaa tämän merkin käyttöä vain, jos se täyttää asetuksen N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan F kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset. Kyseinen haltija ei voi vastustaa määritellyillä alueilla tuotettujen laatuviinien nimityksissä käytettävien maantieteellisten yksiköiden nimien käyttöä.

1      Alkuperäinen kieli: espanja.

2      Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annettu neuvoston asetus (EYVL 1999, L 179, s. 1).

3      Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annettu neuvoston asetus (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL 2007, L 299, s. 1). Tätä asetusta on muutettu maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009 (EUVL 2009, L 154, s. 1).

4      Viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29.4.2008 annettu neuvoston asetus (EUVL 2008, L 148, s. 1).

5      Teollisoikeuden suojelemista koskeva yleissopimus, joka on allekirjoitettu Pariisissa 20.3.1883 ja jota viimeksi on tarkistettu Tukholmassa 14.7.1967 ja muutettu 28.9.1979 (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 828, nro 11851, s. 305; jäljempänä Pariisin yleissopimus).

6      Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 828, nro 11848, s. 163 (jäljempänä Madridin sopimus).

7      Jäljempänä TRIPS-sopimus. Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteessä 1 C oleva teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus on allekirjoitettu Marrakechissä 15.4.1994 ja hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1).

8      Tätä artiklaa on luettava yhdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta 14.7.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 607/2009 (EUVL 2009, L 193, s. 60), joka tuli voimaan 1.8.2009 ja toimii oikeusperustana E-Bacchus-rekisterin perustamiselle, 18 artiklan kanssa (ks. asetusten (EY) N:o 555/2008 ja (EY) N:o 436/2009 muuttamisesta viinialan tuotteiden kuljetuksen mukana seuraavien asiakirjojen sekä viinialalla pidettävien rekisterien osalta 12.4.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 314/2012 (EUVL 2012, L 103, s. 21) johdanto-osan kahdeksas perustelukappale).

9      Asetukseen N:o 1234/2007 sisältyvä sääntely otettiin olennaisin osin maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671), jolla ei ole ajallisesti merkitystä nyt käsiteltävän riita-asian ratkaisemisen kannalta.

10      Duca di Salaparuta SpA:n mukaan kansallinen tavaramerkki oli voimassa vuoteen 2009, ja EU-tavaramerkki on toistaiseksi voimassa 7.9.2029 saakka (sen kirjallisten huomautusten 4 kohta).

11      Salaparuta-viinien tarkistetun alkuperänimityksen tunnustamismenettelystä ja sitä vastaavan tuote-eritelmän hyväksymisestä 8.2.2006 annettu asetus (Decreto – Riconoscimento della denominazione di origine controllata dei vini «Salaparuta» e approvazione del relativo disciplinare di produzione; GURI nro 42, 20.2.2006, s. 34; jäljempänä 8.2.2006 annettu asetus).

12      EUVL 2009, C 187, s. 1.

13      Suojattu alkuperänimitys ”Salaparuta PDO-IT-A0795” rekisteröitiin sähköiseen E-Bacchus-tietokantaan, ja se on otettu sellaisenaan sähköiseen eAmbrosia-tietokantaan, johon se rekisteröitiin 8.8.2009 (https://ec.europa.eu/agriculture/eambrosia/geographical-indications-register/).

14      Italian hallituksen kirjallisten huomautusten 27 ja 28 kohta.

15      Tuomio 16.7.2015, Diageo Brands (C‑681/13, EU:C:2015:471, 59 kohta) ja tuomio 12.2.2008, Kempter (C‑2/06, EU:C:2008:78, 42 kohta).

16      Sen kirjallisten huomautusten 18 kohdan viimeinen kappale, 20 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen kappale ja 22 kohta.

17      Asetuksen N:o 1493/1999 55 artiklassa esitetään välttämättömät seikat ja sen 57 artiklassa täydentävät seikat, joihin tma-laatuviinien tuotantoon liittyvien (kansallisten) säännösten on perustuttava.

18      Näin on myös, jos jäsenvaltio on käyttänyt paikallisen kunnan tai sen osan nimeä.

19      ”Sillä edellytyksellä, että merkki on rekisteröity vähintään 25 vuotta ennen kuin tuottajajäsenvaltio on virallisesti tunnustanut kyseisen maantieteellisen nimen asianomaisten yhteisön säännösten mukaisesti tma-laatuviinien osalta ja jos merkki on tosiasiallisesti ollut käytössä tauotta”.

20      Ks. EUVL 2009, C 187, s. 1.

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tältä osin oikeusvarmuuden periaatteen noudattamisen ilmenevän 22.12.2010 annetusta tuomiosta Bavaria (C‑120/08, EU:C:2010:798), jossa viitattiin myös maantieteellisen nimityksen ja aikaisemman tavaramerkin väliseen konfliktiin. Unionin tuomioistuin totesi sen 40 kohdassa seuraavaa: ”oikeusvarmuuden periaate nimittäin yleensä estää sen, että unionin säädöksen soveltamisen alkamisajankohta on aikaisempi kuin julkaisuajankohta, mutta tilanne voi poikkeuksellisesti olla toinen, jos se on välttämätöntä säädöksellä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla. Tältä osin unionin aineellisen oikeuden sääntöjä on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi tulkittava siten, että ne koskevat niiden voimaantuloa edeltäneitä tilanteita ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus”.

22      Samankaltaista sanamuotoa käytettiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 (EYVL 1992, L 208, s. 1), jonka 14 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että ”alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää ei saa rekisteröidä, jos tavaramerkin maineen ja kuuluisuuden sekä sen ajan pituuden, jonka sitä on käytetty, perusteella rekisteröinti saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa”. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan ”tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta viinialan tuotteisiin tai alkoholipitoisiin juomiin”.

23      Asetuksen N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohta (joka vastaa olennaisilta osin asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklaa): ”Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan – – mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 46 artiklassa säädettyyn rekisteriin.”

24      Tuomio 13.2.2014, Unkari v. komissio (C‑31/13 P, EU:C:2014:70, 58 kohta): ”– – asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklassa säädetty siirtymäkauden järjestelmä toteutettiin, jotta oikeusvarmuuteen liittyvien syiden vuoksi voitaisiin säilyttää sellaisten viinien nimitysten suoja, jotka olivat jo ennen 1.8.2009 suojattuja kansallisen oikeuden nojalla ja täten unionin tasolla asetuksen N:o 1493/1999 mukaisesti. Asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 1 kohdan sanamuodossa vahvistetaan tämä päämäärä, koska sen mukaan nämä viinien nimitykset ’ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä’ – –”.

25      Erityisesti asetuksen N:o 2081/92 14 artiklasta, asetuksen N:o 479/2008 43 ja 44 artiklasta ja myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (EYVL 2000, L 109, s. 29) 2 artiklan säännöksistä. Tämä viimeksi mainittu direktiivi kumottiin 13.12.2014 alkaen elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (EUVL 2011, L 304, s. 18) 53 artiklan nojalla.

26      Ennakkoratkaisupyynnön 13 kohta. Siinä viitataan TRIPS-sopimuksen 22 artiklaan, Pariisin yleissopimuksen 10 bis artiklaan ja Madridin sopimuksen 3 bis artiklaan. Ks. niiden lainaukset tämän ratkaisuehdotuksen 6, 7 ja 8 kohdassa.

27      Sen kirjallisten huomautusten 29 kohta. Duca di Salaparuta SpA on vedonnut kyseiseen säännökseen sekä ylimmässä oikeusasteessa että sitä edeltävissä oikeusasteissa. Samoin tehdään Portugalin hallituksen kirjallisissa huomautuksissa (28 ja 30 kohta). Myös Italian hallitus tarkastelee sitä ja sulkee pois sen, että nyt käsiteltävässä tapauksessa voisi lähtökohtaisesti olla kyse mainitussa artiklassa tarkoitetusta virheellisyydestä (sen kirjallisten huomautusten 46 kohta).

28      Niiden Pariisin yleissopimuksen, Madridin sopimuksen ja TRIPS-sopimuksen määräysten tarkastelusta, joihin on vedottu, ilmenee, että ne ovat olennaisin ja soveltuvin osin samankaltaisia asetuksen N:o 1493/1999 48 artiklassa säädetyn virheellisyyttä ja sekaannuksen aiheuttamista koskevan kiellon kanssa.

29      Kirjallisten huomautustensa 8 kohdassa Duca di Salaparuta SpA toteaa, että Salaparuta-tavaramerkki ei liity millään tavalla Trapanin maakunnassa sijaitsevaan Salaparutan kuntaan, sillä käytetyt rypäleet eivät ole koskaan tulleet kyseiseltä alueelta, ja yrityksen päätoimipaikka on muualla Sisiliassa.

30      Vastaavasti Italian hallitus katsoo, että paradoksaalisesti voisi nousta esiin ongelma sellaisen tavaramerkin (vaikka kyseessä olisi aikaisempi tavaramerkki) pätevyydestä, johon sisältyy maantieteellinen nimi, kuten on nyt käsiteltävässä asiassa. Se toteaa kuitenkin, ettei kyseistä ongelmaa ole tuotu esiin pääasiassa, mikä sen mukaan osoittaa, ettei valittajan (Duca di Salaparuta SpA) näkemystä voida puolustaa (sen kirjallisten huomautusten 46 kohta). Portugalin hallitus puolestaan varoittaa riskistä, että tavaramerkillä saadaan perusteettomasti yksinoikeus maantieteellisten nimien käyttöön (sen kirjallisten huomautusten 35 kohta).

31      Tämän ratkaisuehdotuksen 40 kohta.

32      Sen kirjallisten huomautusten 43 ja 44 kohta.

33      Tribunale di Milanon tuomio nro 1384/2021, s. 25.

34      Kirjallisissa huomautuksissaan (6 kohta) Duca di Salaparuta SpA vakuuttaa, että tästä kysymyksestä keskusteltiin tarkistetun alkuperänimityksen ”Salaparuta” kansallisessa tunnustamismenettelyssä. Se lisää, että sen esittämä kritiikki aiheutti kansallisessa tiedekomiteassa erimielisyyksiä, jotka liittyivät sekaannusvaaraan homonyymisen tavaramerkin kanssa.

35      Sen kirjallisten huomautusten 20 ja 35 kohta.

36      Corte suprema di cassazionen yhdistettyjen siviilijaostojen (Sezioni Unite Civili) määräys, 13.9.2017, nro 21191, 2 kohta.

37      Edellä alaviitteessä 36 mainitun määräyksen 8.1 kohta.