This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62023CN0040
Case C-40/23 P: Appeal brought on 26 January 2023 by European Commission against the judgment of the General Court (Seventh Chamber — Extended Composition) delivered on 16 November 2022 in Case T-469/20, Kingdom of the Netherlands v Commission
Asia C-40/23 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 26.1.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-469/20, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 16.11.2022 antamasta tuomiosta
Asia C-40/23 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 26.1.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-469/20, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 16.11.2022 antamasta tuomiosta
EUVL C 173, 15.5.2023, p. 14–15
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
15.5.2023 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 173/14 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 26.1.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-469/20, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 16.11.2022 antamasta tuomiosta
(Asia C-40/23 P)
(2023/C 173/20)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Stromsky, H. van Vliet ja I. Georgiopoulos)
Muu osapuoli: Alankomaiden kuningaskunta
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
|
— |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-469/20, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 16.11.2022 antaman tuomion (EU:T:2022:713) |
|
— |
hylkää neljännen ja viidennen kanneperusteen asiassa T-469/20 |
|
— |
käyttää Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä myönnettyä toimivaltaansa, ratkaisee asian itse lopullisesti ja toteaa, että kanne on kokonaisuudessaan perusteeton, ja |
|
— |
velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää yhden valitusperusteen, joka jakautuu kahteen osaan.
Ensimmäisessä oikeusasteessa riitautetussa komission päätöksessä (jäljempänä riidanalainen päätös) (1) toimenpide todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi, mutta siinä ei otettu lopullisesti kantaa siihen, onko kyseinen toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.
Valitusperusteen ensimmäisessä osassa väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio voi antaa asetuksen 2015/1589 (2) 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen vain, jos se ensin lausuu siitä, onko toimenpide valtiontuki. Komissio katsoo, että unionin oikeuden erilaiset tulkintamenetelmät eivät tue tällaista päätelmää. Komissio väittää erityisesti, että riidanalainen tuomio on vastoin unionin lainsäätäjän tarkoitusta saada nopeasti selvyys siihen, soveltuvatko toimenpiteet sisämarkkinoille. Mikäli tuomio jäisi voimaan, voisi tämä johtaa siihen, että komissiolla olisi velvollisuus tutkia pitkään ja turhaan sitä, sisältääkö tietty toimenpide kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut seikat, siitä huolimatta, että se on jo vakuuttunut siitä, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille.
Valitusperusteen toisessa osassa väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta. Päätöksellä päinvastoin lisättiin oikeusvarmuutta, kun siinä todettiin, että toimenpide on sisämarkkinoille soveltuva, heti, kun komissio oli tullut tähän johtopäätökseen.
(1) Valtiontuesta SA.54537 (2020/NN) – Alankomaat – Kielto käyttää kivihiiltä sähköntuotannossa Alankomaissa – 12.5.2020 annettu komission päätös C(2020) final 2998.
(2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).