–

Virgilijus Valančius, edustajanaan D. Poška, advokatas,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis, R. Dzikovič, V. Kazlauskaitė-Švenčionienė ja E. Kurelaitytė,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään L. Dvořáková, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, ja M. Lane, avustajinaan D. Fennelly, BL,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja G. Koós,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään C. Meyer-Seitz ja A. M. Runeskjöld,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Erlbacher, A. Steiblytė ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Virgilijus Valančius ja Lietuvos Republikos Vyriausybė (Liettuan tasavallan hallitus) ja joka koskee niiden päätösten laillisuutta, joilla Liettuan tasavallan ehdokas nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

3

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklassa määrätyn komitean toimintasääntöjen, jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklassa tarkoitetun komitean toimintasäännöistä 25.2.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/124/EU (EUVL 2010, L 50, s. 18) liitteessä olevassa 6 kohdassa, jonka otsikko on ”Asian saattaminen komitean käsiteltäväksi ja lisätietojen pyytäminen”, säädetään seuraavaa:

”Heti kun jäsenvaltion hallitus ehdottaa ehdokasta, neuvoston pääsihteeristö toimittaa tämän ehdotuksen komitean puheenjohtajalle.

Komitea voi pyytää ehdotuksen tehnyttä hallitusta toimittamaan lisätietoja tai muita sellaisia seikkoja, joita se pitää päätöksentekonsa kannalta tarpeellisina.”

4

Liettuan tasavallan hallituksesta 19.5.1994 annetun lain (Lietuvos Respublikos Vyriausybės įstatymas; Žin., 1994, nro 43–772), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä hallituslaki), 52 §:n 3 momentissa säädetään, että Liettuan hallitus nimeää ehdokkaat unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiksi saatuaan tasavallan presidentin suostumuksen ja kuultuaan Lietuvos Respublikos Seimasia (Liettuan tasavallan parlamentti, jäljempänä Liettuan parlamentti) Liettuan tasavallan parlamentin perussäännössä (Lietuvos Respublikos Seimo statutas) säädetyllä tavalla.

5

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin virkaan ehdolla olevien valintamenettelyn kuvauksen (Pretendento į Europos Sąjungos Bendrojo Teismo teisėjus atrankos tvarkos aprašas) – sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeusriidassa –, joka hyväksyttiin 9.3.2021 annetulla Liettuan tasavallan oikeusministerin asetuksella nro 1R-65 (jäljempänä kuvaus valintamenettelystä, joka koskee ehdokkaan valitsemista unionin yleisen tuomioistuimen tehtävään), 1–3, 13, 15, 19 ja 21–23 kohdassa todetaan seuraavaa:

”1. [Valintamenettelyn kuvaus] koskee Liettuan tasavallan ehdokkaan valintaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään (jäljempänä ’valinta’). Valinnan tarkoituksena on auttaa hallitusta, joka [hallituslain] 52 §:n 3 momentin nojalla nimeää ehdokkaat unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, laatimaan ehdotus tietystä ehdokkaasta.

2. Perustetaan valintatyöryhmä – – Liettuan tasavallan pääministerin määräyksellä. Työryhmä koostuu seitsemästä henkilöstä. Siihen kuuluvat Liettuan tasavallan oikeusministeri (työryhmän puheenjohtaja) ja Liettuan tasavallan parlamentin edustaja, Liettuan tasavallan presidentin edustaja, tuomarineuvoston edustaja sekä Mykolas Romeris ‑yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja, Vilnan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja ja Vytautas Didysis ‑yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan edustaja. Liettuan tasavallan oikeusministeriön virkamies nimitetään työryhmän sihteeriksi.

3. Työryhmä, ottaen huomioon sopimuksissa, joihin [Euroopan] unioni perustuu, määrätyt ja [SEUT 255 artiklassa määrätyn komitean] kuudennessa toimintakertomuksessa määritetyt kuusi kriteeriä ehdokkaiden valitsemiselle [unionin yleisen tuomioistuimen] tuomarin virkaan – – tiedottaa yleisölle valintamenettelyn aloittamisesta oikeusministeriön verkkosivustolla julkaistavalla ilmoituksella ja kehottaa mainitut valintakriteerit täyttäviä jättämään hakemusasiakirjat valintamenettelyä varten (valintamenettelyyn osallistumisen edellyttämä kirjallinen hakemus, curriculum vitae ja hakijan omat hakuperustelut).

– –

13. Valintamenettelyyn sisältyvät ehdokkaiden toimittamien asiakirjojen perusteella tehtävä arviointi siitä, täyttävätkö ehdokkaat kuvauksen 3 kohdassa asetetut kriteerit, ja valintahaastattelu. Valintahaastattelun tarkoituksena on täydentää hakijoiden arviointia heidän toimittamiensa asiakirjojen perusteella.

– –

15. Valintavaiheessa ehdokkaita arvioidaan kuvauksen 3 kohdassa määritettyjen seuraavan kuuden kriteerin perusteella: oikeudelliset valmiudet, ammatillinen kokemus, soveltuvuus tuomarin tehtävään, kielitaito, kyky työskennellä osana tiimiä kansainvälisessä toimintaympäristössä, jossa edustettuina on useita oikeudellisia perinteitä, ja takeet riippumattomuudesta, puolueettomuudesta, nuhteettomuudesta ja integriteetistä.

– –

19. Valintamenettelyn päätteeksi kukin työryhmän jäsen antaa ehdokkaalle arvosanan 1–10. Alhaisin pistemäärä on 1 ja korkein 10. Työryhmän jäsenten antamat yksittäiset pisteet lasketaan yhteen. Näin saatujen tulosten perusteella laadittu paremmuusjärjestys esitetään luettelossa. Luettelossa on oltava kaikki ehdokkaat, joiden työryhmä katsoo täyttävän kriteerit unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi valitsemiselle saadusta pistemäärästä riippumatta.

– –

21. Valintamenettelyn päätteeksi työryhmän puheenjohtaja toimittaa Liettuan hallitukselle päätösesityksen ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan nimittämisestä unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi ja liittää siihen työryhmän kokouksen pöytäkirjan ja sen liitteen (työryhmän laatima luettelo, jossa ehdokkaat on asetettu paremmuusjärjestykseen ja josta käyvät ilmi ehdokkaiden saamat pistemäärät) sekä ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan CV:n.

22. Tämä on suositus ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan nimittämisestä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään Liettuan hallitukselle, joka hallituksesta annetun lain 52 §:n 3 momentin nojalla esittää ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

23. Työryhmän laatima luettelo, jossa ehdokkaat on sijoitettu paremmuusjärjestykseen, julkaistaan oikeusministeriön verkkosivustolla viimeistään viiden työpäivän kuluttua valintamenettelyn päättymisestä ilmoittamatta hakijoiden saamien pisteiden määrää.”

6

Jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella Liettuan hallituksen esityksestä tekemällä päätöksellä Virgilijus Valančius nimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen (jäljempänä unionin yleinen tuomioistuin) tuomariksi 13.4.2016 alkaen. Hänen toimikautensa päättyi 31.8.2019, mutta hän jatkoi tehtävässä tämän ajankohdan jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan perusteella.

7

Maaliskuussa 2021 ilmoitettiin menettelystä Liettuan tasavallan ehdokkaan valitsemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Valintamenettelyn kuvauksesta säädettiin asetuksella nro 1R‑65, ja valinnan suorittamista varten perustettiin suurimmaksi osaksi riippumattomista asiantuntijoista koostuva työryhmä (jäljempänä työryhmä). Työryhmä suoritti tämän jälkeen kyseisen valinnan, jonka päätteeksi se laati luettelon, johon ehdokkaat merkittiin laskevassa järjestyksessä pisteiden perusteella (jäljempänä ansioita koskeva luettelo).

8

Oikeusministeri esitti 11.5.2021 Liettuan hallitukselle päätösluonnoksen, jonka mukaan ansioita koskevassa luettelossa ensimmäiselle sijalle sijoitettua henkilöä eli Valančiusta esitetään ehdokkaaksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

9

Liettuan hallitus esitti 6.4.2022 tekemällään päätöksellä Liettuan tasavallan presidentille ja Liettuan parlamentille, että nämä hyväksyvät ansioita koskevassa luettelossa toiselle sijalle sijoitetun henkilön ehdokkuuden.

10

Liettuan tasavallan presidentin ja Liettuan parlamentin hyväksynnän saatuaan Liettuan hallitus esitti 4.5.2022 tekemällään päätöksellä kyseistä henkilöä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

11

Valančius nosti 18.5.2022 Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen, jossa hän vaati ensiksi kyseisen päätöksen kumoamista, toiseksi hallituksen velvoittamista aloittamaan uudelleen menettelyt eri tahojen kuulemiseksi ja ehdokkaan esittämiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään laissa säädettyjen menettelyjen mukaisesti esittämällä kuulemista ja ehdotusta varten sen ehdokkaan nimeä, jonka työryhmä oli sijoittanut ensimmäiselle sijalle, ja kolmanneksi Liettuan hallituksen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12

SEUT 255 artiklassa tarkoitettu komitea antoi 5.7.2022 kielteisen lausunnon Liettuan hallituksen esittämästä ehdokkaasta.

13

Liettuan hallitus pyysi 14.9.2022 tekemällään päätöksellä Liettuan tasavallan presidenttiä ja Liettuan parlamenttia hyväksymään ehdotuksen ansioita koskevassa luettelossa kolmannelle sijalle sijoitetun henkilön, Saulius Lukas Kalėdan, ehdokkuudesta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

14

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tässä yhteydessä epäilyjä SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan tulkinnasta ja erityisesti näiden määräysten vaikutuksesta kansallisiin menettelyihin, jotka koskevat ehdokkaiden esittämistä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

15

Kyseisen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka perustuu muun muassa 27.2.2018 annettuun tuomioon Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117), on todettu, että kansallisten tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimusten ja tehokkaan oikeussuojan välillä on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu yhteys unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

16

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden tehtävänä on nimenomaan varmistaa tällainen tehokas oikeussuoja. Lisäksi SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan mukaan kyseisten tuomareiden on täytettävä myös riippumattomuuden vaatimus, jonka ei voida katsoa olevan suppeampi kuin SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, johtuva vaatimus kansallisten tuomareiden riippumattomuudesta.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa erityisesti tuomareiden nimittämispäätöksistä, että sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, muun muassa 26.3.2020 annetussa tuomiossa Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio (C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232) ja 6.10.2021 annetussa tuomiossa W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen) (C‑487/19, EU:C:2021:798), sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, muun muassa 1.12.2020 annetussa tuomiossa Ástráðsson v. Islanti (CE:ECHR:2020:1201JUD002637418), vahvistetaan suora yhteys kansallisten tuomareiden valinta- ja nimittämismenettelyjen sääntöjenmukaisuuden, joka on olennainen osa oikeutta etukäteen laillisesti perustettuun tuomioistuimeen, ja kyseisten tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimusten välillä.

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tästä suorasta yhteydestä seuraa velvollisuus tarkistaa, aiheuttaako tuomareiden nimittämisessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus todellisen vaaran siitä, että muut toimivallan osat, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjät, voivat käyttää perusteetonta harkintavaltaa, joka vaarantaa nimittämismenettelyn tuloksen luotettavuuden ja herättää näin ollen yksityisissä perusteltuja epäilyjä asianomaisten tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, mikä merkitsisi mainitun oikeuden loukkausta.

19

Näin ollen unionin tuomioistuinten tuomarin nimittämisen tai ehdokkaan esittämisen tällaisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään osalta kysymys siitä, noudattaako nimitys- tai esittämisvaltaa käyttävä elin tällaista nimittämistä tai esittämistä koskevia olennaisia aineellisia edellytyksiä ja menettelysääntöjä, on ensisijaisen tärkeä, koska sen perusteella voidaan määrittää, onko kyseisen unionin tuomioistuimen puolueettomuus ja riippumattomuus taattu.

20

Tässä tilanteessa Vilniaus apygardos administracinis teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Liettuan tasavallan presidentin ja Liettuan parlamentin hyväksynnän saatuaan Liettuan hallitus esitti 19.4.2023 tekemällään päätöksellä Kalėdaa ehdokkaaksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

22

Valančius vaati 12.5.2023 tämän päätöksen kumoamista hallintolainkäyttömenettelyssä, joka oli pantu vireille ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun hän oli nostanut kanteen 4.5.2022 tehdystä päätöksestä, ja piti voimassa muut tämän tuomion 11 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

23

Jäsenvaltioiden hallitukset nimittivät 15.9.2023 tekemällään päätöksellä Kalėdan unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi 31.8.2025 päättyväksi toimikaudeksi.

24

Unionin tuomioistuin pyysi 26.9.2023 päivätyllä tietopyynnöllä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ilmoittamaan, onko Kalėdan nimittämisellä unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi merkitystä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevassa riita-asiassa, joka koskee kieltovaatimusta, ja pysyttääkö se ennakkoratkaisupyyntönsä.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 10.10.2023 päivätyllä kirjeellä, ettei nimityksellä ollut vaikutusta pääasian kohteeseen ja että se aikoi pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä.

26

Useat kirjallisia huomautuksia nyt käsiteltävässä asiassa esittäneet hallitukset epäilevät, onko unionin tuomioistuimella toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyyntö. Ne katsovat, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin nimittämismenettelyssä on useita vaiheita, joista ensimmäinen on kansallinen vaihe, jossa ehdokasta esitetään unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Tämä vaihe ei kuitenkaan kuulu unionin oikeuden, erityisesti SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan, soveltamisalaan, vaan siihen sovelletaan yksinomaan kansallista oikeutta. Näin ollen unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua siitä, ovatko kansallista esittämisvaihetta sääntelevät kansalliset säännöt yhteensopivia näiden säännösten kanssa.

27

Eräät näistä hallituksista väittävät lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin nimittämismenettely päättyy jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella tekemään päätökseen, jonka laillisuutta unionin tuomioistuin ei voi tarkistaa. Näin ollen unionin tuomioistuin ei sitä suuremmalla syyllä ole toimivaltainen tutkimaan tällaiseen nimittämismenettelyyn kuuluvaa kansallista esittämisvaihetta.

28

Tältä osin on huomattava, että SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden hallitukset nimittävät tuomarit yhteisellä sopimuksella sen jälkeen, kun SEUT 255 artiklassa tarkoitettua komiteaa on kuultu. Viimeksi mainitun määräyksen mukaan perustetaan komitea, joka antaa lausunnon ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviin, ennen kuin jäsenvaltioiden hallitukset suorittavat nimitykset SEUT 253 ja SEUT 254 artiklan mukaisesti. Kuten päätöksen 2010/124 liitteenä olevien SEUT 255 artiklassa määrätyn komitean toimintasääntöjen 6 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, komitean käsiteltäväksi saatetaan jäsenvaltion hallituksen ehdokkaasta tekemä esitys, jonka neuvoston pääsihteeristö toimittaa komitean puheenjohtajalle.

29

Näistä säännöksistä yhdessä luettuina ilmenee, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 52 ja 53 kohdassa – unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin nimittämismenettely jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa kyseisen jäsenvaltion hallitus esittää ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään toimittamalla tämän esityksen neuvoston pääsihteeristölle. Toisessa vaiheessa SEUT 255 artiklassa tarkoitettu komitea antaa lausuntonsa tämän ehdokkaan soveltuvuudesta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrätyt vaatimukset huomioon ottaen. Kolmannessa vaiheessa, joka seuraa tämän komitean kuulemista, jäsenvaltioiden hallitukset nimittävät edustajiensa välityksellä mainitun ehdokkaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi päätöksellä, joka tehdään yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion hallituksen esityksestä.

30

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien päätösten kaltainen jäsenvaltion hallituksen päätös esittää ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään on SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun nimittämismenettelyn ensimmäinen vaihe. Tällainen päätös kuuluu siis tällä perusteella näiden säännösten soveltamisalaan.

31

Kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 24, 58 ja 59 kohdassa, on niin, että vaikka esitys ehdokkaaksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään kuuluu nimittämisen tavoin jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeudesta ja erityisesti SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta ja SEUT 254 artiklan toisesta kohdasta johtuvia velvoitteitaan (ks. analogisesti tuomio 24.6.2019, komissio v. Puola (Ylimmän tuomioistuimen riippumattomuus), C‑619/18, EU:C:2019:531, 52 kohta ja tuomio 9.1.2024, G. ym. (Tuomareiden nimittäminen yleisiin tuomioistuimiin Puolassa), C‑181/21 ja C‑269/21, EU:C:2024:1, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joiden tulkinta kuuluu selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan SEUT 267 artiklan nojalla (tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimittäminen), C‑508/19, EU:C:2022:201, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Se, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämispäätökset, jotka jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, jotka eivät toimi neuvoston jäsenten asemassa vaan hallitustensa edustajina ja käyttävät näin kollektiivisesti jäsenvaltioiden toimivaltaa, tekevät yhteisellä sopimuksella, eivät kuulu unionin tuomioistuinten SEUT 263 artiklan nojalla harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin (ks. vastaavasti määräys 16.6.2021, Sharpston v. neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, C‑685/20 P, EU:C:2021:485, 46 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on tässä yhteydessä merkityksetöntä.

33

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 26 kohdassa, se, ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen tutkimaan näiden nimityspäätösten laillisuutta, ei vaikuta sen toimivaltaan vastata ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt sellaisten kansallisten päätösten laillisuutta koskevissa menettelyissä, joilla on nimitetty ehdokas unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

34

Näin ollen unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyynnön.

35

Liettuan hallitus esittää epäilyjä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä. Ensinnäkään pyydetyllä SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen, koska oikeusriitaan sovelletaan yksinomaan kansallista oikeutta, eikä ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ole toimivaltaa käsitellä mainittua oikeusriitaa. Lisäksi esitetyt kysymykset ovat hypoteettisia, koska pääasian oikeusriidassa ei ole kyse unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävää koskevan kansallisen esitysmenettelyn laillisuudesta eikä tämän menettelyn noudattamisesta nyt esillä olevassa asiassa. Lopuksi esitettyihin kysymyksiin vastaaminen ei ole enää tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista pääasian, koska pääasia on menettänyt kohteensa sen vuoksi, että Kalėda on nimitetty unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi, minkä vuoksi pääasian kantajan vaatimuksia, jotka koskevat kuulemismenettelyn uudelleen aloittamista ja ehdokkaan esittämistä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, ei voida enää täyttää.

36

Tältä osin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal et Futrifer Indústrias Ferroviárias, C‑66/22, EU:C:2023:1016, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal et Futrifer Indústrias Ferroviárias, C‑66/22, EU:C:2023:1016, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava väitteestä, jonka mukaan pyydetyn unionin oikeuden tulkinnan ja pääasian välillä ei ole yhteyttä, koska pääasiaan sovelletaan ainoastaan kansallista oikeutta, että – kuten tämän tuomion 30 kohdassa on todettu – kansallinen päätös, jolla esitetään ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, on SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun nimittämismenettelyn ensimmäinen vaihe. Pääasia koskee sellaisten kansallisten päätösten laillisuutta, joissa esitetään ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, näissä säännöksissä säädettyjen edellytysten kannalta. Näin ollen ei ole ilmeistä, että pyydetyllä mainittujen määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä tämän oikeusriidan kohteeseen.

39

Väitteestä, jonka mukaan ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista mainittua oikeusriitaa, on riittävää muistuttaa, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole arvioida sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö tehty kansallisten oikeudenkäyntimenettelyä ja tuomioistuinten toimintaa koskevien sääntöjen mukaisesti, eikä etenkään tutkia, onko ennakkoratkaisupyynnön esittävässä tuomioistuimessa vireillä oleva vaatimus näiden sääntöjen mukaan otettava tutkittavaksi (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on näin ollen sidottu jäsenvaltion tuomioistuimen tekemään päätökseen, jollei päätöstä ole kumottu kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjä muutoksenhakukeinoja noudattaen (tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että ennakkoratkaisupyyntö olisi nyt käsiteltävässä asiassa kumottu.

40

Seuraavaksi esitettyjen kysymysten hypoteettisuutta koskevasta väitteestä on todettava, että – toisin kuin Liettuan hallitus väittää – kysymykset perustuvat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyihin unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa se pyytää, yhteensopivuudesta niiden yksityiskohtaisten sääntöjen kanssa, joiden mukaisesti Liettuan tasavallan ehdokkaan esittämistä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään koskeva kansallinen menettely on konkreettisesti pantu täytäntöön pääasiassa kyseessä olevien esityspäätösten tekemiseksi. Koska pääasia koskee näiden päätösten laillisuutta mainittujen unionin oikeuden säännösten ja määräysten kannalta, ei vaikuta siltä, että esitetyissä kysymyksissä esiin tuotu ongelma olisi hypoteettinen.

41

Lopuksi väitteestä, jonka mukaan vastaus näihin kysymyksiin ei ole enää tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista pääasian, koska Kalėda on tällä välin nimitetty unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on unionin tuomioistuimen 26.9.2023 esittämään tietopyyntöön antamassaan vastauksessa todennut, ettei tällä nimittämisellä ole vaikutusta pääasian kohteeseen ja että se aikoo pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä. Lisäksi pääasian asianosaisten kesken on riidatonta, että tämä oikeusriita on edelleen vireillä.

42

Koska unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta tai ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen tietopyyntöön antamasta vastauksesta ei käy ilmi, että pääasian kantaja olisi luopunut kanteestaan tai hänen vaatimuksensa olisi hyväksytty tai että niitä ei enää voida hyväksyä, minkä seurauksena pääasian oikeusriita olisi selvästi menettänyt kohteensa, vastaus esitettyihin kysymyksiin on edelleen tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista oikeusriidan (ks. vastaavasti tuomio 2.2.2023, Towarzystwo Ubezpieczeń Ż (Harhaanjohtavat vakuutussopimukset), C‑208/21, EU:C:2023:64, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

44

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja SEUT 254 artiklan toista kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion hallitus, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän, jonka tehtävänä on arvioida unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään ehdolla olevia ehdokkaita ja laatia luettelo näissä määräyksissä asetetut vaatimukset täyttävistä ehdokkaista, esittää kyseisessä luettelossa olevien ehdokkaiden joukosta muuta ehdokasta kuin ensimmäiselle sijalle sijoitettua ehdokasta.

45

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on aluksi muistutettava, että SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä korkeaan tuomarin virkaan.

46

Erityisesti kyseisissä määräyksissä säädetystä riippumattomuuden vaatimuksesta on muistutettava, että tämä vaatimus on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden keskeistä sisältöä ja että viimeksi mainitulla on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan SEU 2 artiklassa vahvistetut jäsenvaltioille yhteiset arvot ja erityisesti oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 70 ja 71 kohta ja tuomio 21.12.2023, Krajowa Rada Sądownictwa (Tuomarin pysyttäminen tuomarin tehtävissä), C‑718/21, EU:C:2023:1015, 61 kohta).

47

Tällä muun muassa SEU 19 artiklassa määrätyllä tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimuksella konkretisoidaan siten yksi SEU 2 artiklassa vahvistetuista unionin ja sen jäsenvaltioiden perusarvoista, jotka määrittävät unionin suoranaisen identiteetin yhteisenä oikeusjärjestyksenä ja joita sekä unionin että jäsenvaltioiden on kunnioitettava (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2022, Unkari v. parlamentti ja neuvosto, C‑156/21, EU:C:2022:97, 127 ja 232 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), C‑204/21, EU:C:2023:442, 67 kohta).

48

Koska riippumattomuuden vaatimus, joka sisältää kaksi osatekijää eli riippumattomuuden suppeassa merkityksessä ja puolueettomuuden (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 121 ja 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään ja koska SEU 19 artiklassa annetaan yhteisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi tuomioistuinvalvonnan varmistaminen unionin oikeusjärjestyksessä, tämä vaatimus pätee yhtä lailla unionin tasolla ja erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden osalta kuin jäsenvaltioiden tasolla kansallisten tuomioistuinten osalta (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 32 ja 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Lisäksi vaatimuksella, jonka mukaan tuomioistuimen on oltava etukäteen laillisesti perustettu, on hyvin läheinen yhteys muun muassa riippumattomuuden vaatimukseen siinä mielessä, että niillä molemmilla pyritään kunnioittamaan vallanjaon ja oikeusvaltion perusperiaatteita, jotka ovat olennaisia oikeusvaltiolle, joka vahvistetaan arvoksi SEU 2 artiklassa. Näiden vaatimusten perustana on, että on välttämätöntä säilyttää se luottamus, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä, ja tuomiovallan riippumattomuus muista valtiovallan muodoista (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 124 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa laillisesti perustettu tuomioistuin), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 56 kohta).

50

Vaatimus etukäteen laillisesti perustetusta tuomioistuimesta sisältää jo luonteensa vuoksi tuomareiden nimittämismenettelyn (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja on täsmennettävä, että tuomioistuimen riippumattomuuden mittana on muun muassa tapa, jolla sen jäsenet nimitetään (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, Krajowa Rada Sądownictwa (Tuomarinvirassa jatkaminen), C‑718/21, EU:C:2023:1015, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Tältä osin on tärkeää, että tuomareiden nimittämistä koskevat aineelliset edellytykset ja menettelysäännöt ovat sellaisia, ettei yksityisille voi herätä niiden johdosta perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit nimityksensä jälkeen täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 71 kohta). Tältä osin on erityisesti tärkeää, että nämä aineelliset edellytykset ja menettelysäännöt on laadittu siten, että niillä voidaan sulkea pois paitsi kaikki suora vaikuttaminen käskyjen muodossa myös kaikenlainen epäsuorempi vaikuttaminen, joka voi ohjata asianomaisten tuomareiden ratkaisuja, ja että näin vältetään se, ettei kyseisiä tuomareita koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, mikä on omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 96 ja 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Tässä yhteydessä kyseessä olevassa tuomioistuinjärjestelmässä tuomareiden nimittämisen yhteydessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus voi loukata perusoikeutta saada asiansa käsitellyksi etukäteen laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun tämä sääntöjenvastaisuus on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se aiheuttaa todellisen vaaran siitä, että muut valtiovallan käyttäjät, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä, voivat käyttää perusteetonta harkintavaltaa, joka vaarantaa nimittämismenettelyn lopputuloksen integriteetin. Tällainen sääntöjenvastaisuus nimittäin aiheuttaisi oikeussubjekteille perustellun epäilyksen asianomaisten tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Näin on silloin, kun on kyse perustavanlaatuisista säännöistä, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisen tuomioistuinjärjestelmän perustamiseen ja toimintaan (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II,EU:C:2020:232, 75 ja 76 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Lailla perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 72 ja 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämistä koskevien aineellisten edellytysten ja menettelysääntöjen on mahdollistettava se, että yksityisten kaikki perustellut epäilykset siitä, täyttävätkö tuomarit SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrätyt vaatimukset, jotka koskevat sekä ”riippumattomuuden kiistattomuutta” että ”pätevyyttä korkeaan tuomarin virkaan”, on voitava sulkea pois. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 59–61 ja 65 kohdassa, tätä varten on muun muassa tarpeen taata unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden koko nimittämismenettelyn ja näin ollen sen lopputuloksen integriteetti kyseisen menettelyn kaikissa vaiheissa.

54

Ensiksi ehdokkaan esittämisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään kansallisesta vaiheesta, josta erityisesti on kyse pääasiassa, on todettava yhtäältä, että koska unionin oikeudessa ei ole tätä koskevia erityisiä säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on vahvistettava tällaisen ehdokkaan esittämistä koskevat menettelysäännöt, kunhan nämä säännöt eivät voi herättää yksityisissä perusteltuja epäilyjä siitä, täyttääkö esitetty ehdokas SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrätyt vaatimukset.

55

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa, kullakin jäsenvaltiolla on siis vapaus säätää tai olla säätämättä menettelystä ehdokkaan valitsemiseksi ja esittämiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

56

Tältä osin se, että lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan edustajat osallistuvat tuomareiden nimittämismenettelyyn, ei sellaisenaan voi herättää tällaisia perusteltuja epäilyjä yksityisissä (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa laillisesti perustettu tuomioistuin), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 75 ja 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Riippumattomien neuvoa-antavien elinten osallistuminen ja kansallisen oikeuden mukainen perusteluvelvollisuus ovat omiaan edistämään nimitysmenettelyn suurempaa objektiivisuutta rajaamalla harkintavaltaa, joka nimittävällä toimielimellä voi olla (ks. vastaavasti tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 66 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Toisaalta ehdokkaiden valitsemiselle ja esittämiselle unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään säädetyistä aineellisista edellytyksistä on todettava, että vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta näiden edellytysten määrittelemisessä, niiden on kuitenkin varmistettava, että esitetyt ehdokkaat täyttävät SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrätyt riippumattomuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset riippumatta siitä, mitä menettelysääntöjä tätä tarkoitusta varten noudatetaan.

58

Toiseksi sen tarkistaminen, ovatko jäsenvaltioiden esittämät ehdokkaat unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen soveltuvia SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen vaatimusten osalta, kuuluu myös SEUT 255 artiklassa tarkoitetun komitean vastuulle.

59

Antaakseen lausuntonsa tästä soveltuvuudesta kyseisen komitean on nimittäin tarkistettava, että ehdotettu ehdokas täyttää riippumattomuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset, joita unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävän hoitaminen edellyttää SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja SEUT 254 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

60

Kuten mainittu komitea totesi eräässä toimintakertomuksessaan, tässä yhteydessä on niin, että vaikka avoimen, läpinäkyvän ja tiukan valintamenettelyn olemassaolo on merkityksellinen seikka varmistettaessa, että esitetty ehdokas täyttää nämä vaatimukset, tällaisen menettelyn puuttuminen ei sitä vastoin sellaisenaan ole peruste epäillä niiden täyttymistä.

61

Tällaista tarkistusta varten SEUT 255 artiklassa tarkoitettu komitea voi, kuten päätöksen 2010/124 liitteessä olevien komitean toimintasääntöjen 6 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, pyytää esityksen tehnyttä hallitusta toimittamaan sille lisätietoja tai muita seikkoja, joita se pitää asian käsittelyn kannalta tarpeellisina, ja kyseisen hallituksen on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla toimitettava sille tällaisia tietoja ja todisteita.

62

Kolmanneksi SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrättyjen vaatimusten noudattamisen takaaminen kuuluu myös jäsenvaltioiden hallituksille niiden edustajien välityksellä, kun nämä päättävät SEUT 255 artiklassa tarkoitetun komitean antaman lausunnon perusteella nimittää jonkin näistä hallituksista esittämän ehdokkaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi. Kun ehdokas on nimitetty, hänestä nimittäin tulee unionin tuomioistuinten tuomari eikä hän edusta häntä esittänyttä jäsenvaltiota.

63

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kun jäsenvaltio on – kuten pääasiassa – ottanut käyttöön ehdokkaan valitsemista unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään koskevan valintamenettelyn, jossa suurimmaksi osaksi riippumattomista asiantuntijoista koostuva ryhmä arvioi näitä ehdokkaita ja laatii luettelon jossa heistä ne, jotka täyttävät SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrätyt vaatimukset, on sijoitettu paremmuusjärjestykseen, pelkästään se seikka, että kyseisen jäsenvaltion hallitus on päättänyt esittää tässä ansioita koskevassa luettelossa olevaa muuta ehdokasta kuin sitä, joka on sijoitettu ensimmäiselle sijalle, ei sellaisenaan riitä sen päätelmän tekemiseen, että tämä esitys on omiaan herättämään perusteltuja epäilyksiä siitä, täyttääkö esitetty ehdokas nämä vaatimukset.

64

Nyt käsiteltävässä asiassa valintamenettelyn kuvauksen 1–3, 13, 15, 19 ja 21–23 kohdasta nimittäin ilmenee, että ensiksi asiantuntijoiden ryhmällä oli velvollisuus arvioida mainittuja ehdokkaita näissä määräyksissä tarkoitettujen vaatimusten kannalta, sellaisina kuin SEUT 255 artiklassa tarkoitettu komitea on tarkentanut ne toimintakertomuksissaan. Lisäksi mainitun ryhmän laatimaan ansioita koskevaan luetteloon sisältyi ainoastaan ehdokkaita, joiden se katsoi täyttävän nämä vaatimukset. Lopuksi se, että sama ryhmä nimesi tämän ansioita koskevan luettelon ensimmäiselle sijalle sijoitetun ehdokkaan, oli luonteeltaan ainoastaan suositus Liettuan hallitukselle, jonka tehtävänä oli hallituksesta annetun lain 52 §:n 3 momentin mukaisesti esittää ehdokasta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään.

65

Se, että SEUT 255 artiklassa tarkoitettu komitea on antanut puoltavan lausunnon Liettuan hallituksen esittämästä ehdokkaasta, joka oli sijoitettu ansioita koskevan luettelon kolmannelle sijalle, on omiaan vahvistamaan, että jäsenvaltioiden hallitusten päätös esittää kyseistä ehdokasta on SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja SEUT 254 artiklan toisessa kohdassa määrättyjen vaatimusten mukainen.

66

Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja SEUT 254 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltion hallitus, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän, jonka tehtävänä on arvioida ehdokkaita unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään ja laatia näissä määräyksissä määrätyt vaatimukset täyttävistä ehdokkaista ansioita koskeva luettelo, esittää tässä luettelossa olevista ehdokkaista muuta ehdokasta kuin ensimmäiselle sijalle sijoitettua ehdokasta, kunhan esitetty ehdokas täyttää nämä vaatimukset.

67

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEU 19 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja SEUT 254 artiklan toista kohtaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltion hallitus, joka on perustanut riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän, jonka tehtävänä on arvioida ehdokkaita unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään ja laatia näissä määräyksissä määrätyt vaatimukset täyttävistä ehdokkaista ansioita koskeva luettelo, esittää tässä luettelossa olevista ehdokkaista muuta ehdokasta kuin ensimmäiselle sijalle sijoitettua ehdokasta, kunhan esitetty ehdokas täyttää nämä vaatimukset.