1.

Oikeudella ja tieteellä on yksi yhteinen piirre – niihin liittyy useimmiten epävarmuutta. ( 2 )

2.

Tuomareilla on valtuudet ja koulutus käsitellä oikeudellista epämääräisyyttä, mutta he eivät ole tiedemiehiä eikä heillä tämän vuoksi ole valmiuksia päättää ristiriitaisten tai yksinkertaisesti epävarmojen tieteellisten tulosten käyttökelpoisuudesta.

3.

Useissa unionin säädöksissä, mukaan lukien asetus (EY) N:o 1272/2008 ( 3 ), josta tässä asiassa on kyse, annetaan EU:n virastoille ja Euroopan komissiolle valtuudet tehdä tieteellisiin arviointeihin perustuvia päätöksiä.

4.

Mitä tuomareiden olisi tehtävä, kun epäselvään tieteelliseen näyttöön perustuvasta hallinnollisesta päätöksestä tulee oikeusriitaa koskeva kysymys? Miten tuomarit voivat valvoa tällaista päätöstä – mikä on heidän tehtävänsä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvassa järjestelmässä – puuttumatta samalla harkintavaltaan, joka hallinnolla on päättää tieteellisestä epämääräisyydestä? Tällaiset kysymykset eivät ole ensimmäistä kertaa unionin tuomioistuinten käsiteltävinä.

5.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa kyse on tuomiosta CWS Powder Coatings ym. vastaan komissio ( 4 ) , jossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen, jossa titaanidioksidi luokitellaan aineeksi, jonka epäillään aiheuttavan syöpää ihmisissä.

6.

Ranskan hallitus ja komissio ovat molemmat valittaneet tästä tuomiosta. Nämä valitukset koskevat pääasiassa kaksi kysymystä. Ensinnäkin, onko unionin yleinen tuomioistuin ylittänyt komission päätöksen sallitun tuomioistuinvalvonnan rajat. Toiseksi, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt virheen, kun se on tulkinnut suppeasti CLP-asetukseen sisältyvää sisäisten ominaisuuksien käsitettä. ( 5 )

7.

CLP-asetuksessa vahvistetaan unionin markkinoille saatettavien aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat säännöt. Sen tarkoituksena on varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso sekä aineiden, seosten ja esineiden vapaa liikkuvuus. ( 6 )

8.

Näiden tavoitteiden varmistamiseksi CLP-asetuksessa säädetään, että aineiden ja seosten luokitus ja merkinnät olisi tiettyjen vaarojen, kuten syöpää aiheuttavien aineiden, osalta yhdenmukaistettava unionin tasolla. ( 7 ) Siinä säädetään siten menettelystä näiden aineiden ja seosten yhdenmukaistetun luokituksen ja merkintöjen hyväksymiseksi (jäljempänä luokitusmenettely).

9.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä menettely edellyttää, että ehdotuksen tekee jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai aineen valmistaja, maahantuoja tai jatkokäyttäjä. ( 8 ) Euroopan kemikaaliviraston (jäljempänä ECHA) riskinarviointikomitea (jäljempänä riskinarviointikomitea) antaa tämän jälkeen lausunnon ehdotuksesta 18 kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta niin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä lausunnosta. ( 9 ) Tämän jälkeen ECHA toimittaa riskinarviointikomitean lausunnon ja siihen liittyvät huomautukset komissiolle päätöstä varten. Jos komissio katsoo, että kyseisen aineen luokituksen ja merkintöjen yhdenmukaistaminen on asianmukaista, se voi muuttaa CLP-asetusta ”[sen] mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen”. ( 10 ) Tämä mukauttaminen tapahtuu asetuksen muodossa.

10.

Riskinarviointikomitea laatii luokitusehdotuksensa tutkimalla valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien tunnistamia tietoja tietyn aineen fysikaalisesta tai terveydelle tai ympäristölle aiheutuvasta vaarasta sen varmistamiseksi, että tiedot ovat riittävät, luotettavat ja tieteellisesti pätevät. ( 11 ) Tämän jälkeen nämä tiedot arvioidaan soveltamalla niihin CLP-asetuksessa säädettyjä luokituskriteerejä. ( 12 )

11.

Aineen syöpää aiheuttavien vaikutusten määrittämistä koskevat kriteerit esitetään CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 3.6 jaksossa. ( 13 )

12.

Siinä ”syöpää aiheuttavalla aineella tai seoksella (karsinogeeni) tarkoitetaan ainetta tai aineiden seosta, joka aiheuttaa syöpää tai lisää sen ilmaantuvuutta. Aineiden, jotka ovat huolellisesti tehdyissä eläinkokeissa aiheuttaneet hyvänlaatuisia ja pahanlaatuisia kasvaimia, oletetaan tai epäillään aiheuttavan syöpää myös ihmisessä, ellei ole selvää näyttöä siitä, että kyseinen kasvainten muodostumismekanismi on merkityksetön ihmiselle.” ( 14 )

13.

Aineen luokitus syöpää aiheuttavaksi sisältää kaksi toisiinsa liittyvää arviointia: näytön vahvuuden arviointia ja kaikkien muiden relevanttien tietojen tarkastelua. ( 15 )

14.

Tämän perusteella syöpää aiheuttavat aineet voidaan luokitella kahteen kategoriaan, kuten CLP-asetuksen liitteessä I olevassa taulukossa 3.6.1 esitetään:

15.

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva titaanidioksidi luokiteltiin kategoriaan 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

16.

Aine luokitellaan tähän ryhmään, jos ihmisillä ja/tai eläimillä tehtyjen tutkimusten perusteella ainoastaan epäillään, että aine tai seos voi aiheuttaa syöpää ihmiselle, mutta näyttö ei ole riittävän vakuuttavaa, jotta kyseinen aine voitaisiin luokitella kategoriaan 1. Luokittelu kategoriaan 1 edellyttää joko sitä, että tiedetään, että aine voi aiheuttaa syöpää, sillä perusteella, että ihmisiin kohdistuneista tutkimuksista on saatu näyttöä syy-yhteydestä tälle aineelle altistumisen ja syövän kehittymisen välillä (kategoria 1A), tai sitä, että oletetaan, että aine aiheuttaa syöpävaaraa ihmiselle, mikä perustuu eläinkokeisiin, jotka osoittavat riittävän selvästi aineen aiheuttavan syöpää eläimille (kategoria 1B).

17.

Riippumatta siitä, onko luokituksen perusteena oleva näyttö riittävä vai vain rajallinen, luokitus on tehtävä ”luotettavilla ja hyväksyttävillä kokeilla” saadun näytön perusteella. ( 16 ) Nyt käsiteltävien valitusten ensimmäinen pääkysymys koskee sitä, pidettiinkö riidanalaisen aineen – titaanidioksidin – syöpää aiheuttavan vaikutuksen arvioinnissa käytettyä tutkimusta perustellusti ”luotettavana” tässä luokittelussa.

18.

Ihmisillä ja eläimillä tehtäviä tutkimuksia lukuun ottamatta muut CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 3.6.2.2.4–3.6.2.2.6 jaksossa mainitut tekijät on otettava huomioon määritettäessä todennäköisyys, että aine aiheuttaa syöpävaaraa ihmisille. Lueteltuihin lisätekijöihin kuuluvat muun muassa ”altistumisreitit” ( 17 ) ja ”vaikutustapa ja sen merkitys ihmiselle”. ( 18 )

19.

Jos luokituskriteerejä ei voida suoraan soveltaa saatujen tieteellisten tietojen epävarmuuden vuoksi, CLP-asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa ja CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 1.1.1.3 jaksossa edellytetään todistusnäyttöön perustuvaa arviointia. Tämä arviointi edellyttää asiantuntija-arviota, jossa ”kaikkia saatavilla olevia vaaran määrittämistä koskevia tietoja tarkastellaan yhdessä”. ( 19 )

20.

Tässä prosessissa ”aineita ja seoksia koskevien tietojen laatu ja johdonmukaisuus ovat hyvin tärkeitä. – – Sekä negatiiviset että positiiviset tulokset kootaan yhteen arvioitaessa todistusnäyttöä.” ( 20 )

21.

CLP-asetuksen liitteessä I olevan 3.6.2.2.1 jakson mukaan aineen luokittelu syöpää aiheuttavaksi on tarkoitettu aineille, jotka voivat ”sisäisten ominaisuuksiensa” vuoksi aiheuttaa syöpää. Nyt käsiteltävien valitusten toinen pääkysymys koskee tämän käsitteen tulkintaa eli aineen ”sisäisten ominaisuuksien” käsitteen tulkintaa; tätä käsitettä ei ole määritelty tai selitetty tarkemmin CLP-asetuksessa.

22.

Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (elintarvike-, ympäristö- sekä työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaava viranomainen, Ranska, jäljempänä Ranskan toimivaltainen viranomainen) toimitti toukokuussa 2016 ECHA:lle asiakirjoja, joissa ehdotettiin titaanidioksidin yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintöjä kategoriaan 1B kuuluvaksi hengitysteitse syöpää aiheuttavaksi aineeksi (Carc. 1B, H350i). ( 21 )

23.

Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva aine, titaanidioksidi, on kemiallinen epäorgaaninen aine, jonka molekyylikaava on TiO2.

24.

Se on luetteloitu EY-numerolla 236–675–5, ( 22 ) ja sitä esiintyy erikokoisina sekä mikro- että nanohiukkasina.

25.

Ultraviolettisäteitä absorboivien ominaisuuksiensa vuoksi titaanidioksidia käytetään jauheena eri tuotteissa, lähinnä pigmenttinä, joka lisää valkoisuutta ja peittävyyttä.

26.

Titaanidioksidin käytetään näin ollen esimerkiksi maaleissa, pinnoitemateriaaleissa, lakoissa, muoveissa, laminoidussa paperissa, kosmetiikassa (myös hammastahnoissa ja aurinkovoiteissa), lääkkeissä ja leluissa. ( 23 )

27.

Ranskan toimivaltainen viranomainen perusti luokitteluehdotuksensa pääasiassa neljään hengitysteitse tehtyyn tutkimukseen. Näistä tutkimuksista kahdessa todettiin kasvainten kehittymistä titaanidioksidille altistumisen jälkeen (Leen (1985) ja Heinrichin (1995) tutkimukset), kun taas kahdessa muussa tutkimuksessa (Muhlen (1989) ja Thyssenin (1978) tutkimukset) ei havaittu kasvainten kehittymistä. ( 24 )

28.

Kuulemisten jälkeen ECHA siirsi asian riskinarviointikomitean käsiteltäväksi. Riskinarviointikomitea antoi 14.9.2017 yksimielisen lausunnon titaanidioksidin luokittelusta kategoriaan 2 kuuluvaksi hengitysteitse syöpää aiheuttavaksi aineeksi (jäljempänä riskinarviointikomitean lausunto). ( 25 )

29.

Näin tehty päätelmä perustuu todistusnäyttöön perustuvaan lähestymistapaan, jossa on esitetty kaksi erilaista toteamusta.

30.

Yhtäältä riskinarviointikomitea totesi, ettei ihmisillä tai eläimillä tehtyihin tutkimuksiin perustuva näyttö, joka tukisi titaanidioksidin luokittelua kategoriaan 1A tai 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi, ollut riittävä. Toisin sanoen se katsoi, ettei ollut riittävästi näyttöä siitä, että titaanidioksidi olisi ”tunnettu” syöpää aiheuttava aine tai ”oletettaisiin” syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

31.

Toisaalta riskinarviointikomitea katsoi, että oli riittävästi näyttöä, joka tukisi luokittelua kategoriaan 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi muun muassa seuraavien seikkojen perusteella 1) toksisuustiedot, mukaan lukien tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohdassa mainitut Leen ja Heinrichin tutkimukset ( 26 ); 2) vaikutustapa rotissa ( 27 ); 3) lajien välisiä eroja koskevat tutkimukset ( 28 ); 4) näyttö tutkimuksista, jotka koskevat muita niukkaliukoisia hiukkasia, joiden toksisuus on alhainen ( 29 ); 5) Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen työryhmän päätelmä, jonka mukaan oli riittävästi näyttöä siitä, että titaanidioksidi on syöpää aiheuttava aine koe-eläimissä ( 30 ) ja (6) ihmisen epidemiologiset tiedot ( 31 ).

32.

Komissio laati riskinarviointikomitean lausunnon perusteella muun muassa titaanidioksidin yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintöjä koskevan asetusehdotuksen, josta järjestettiin julkinen kuuleminen 11.1.–8.2.2019.

33.

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/217 ( 32 ) (jäljempänä riidanalainen asetus) julkaistiin 18.2.2020.

34.

Riidanalaisella asetuksella tehdään tarvittavat muutokset CLP-asetukseen, jotta se vastaisi titaanidioksidin luokitusta. ( 33 ) Liitteessä VI olevassa taulukossa indeksinumerolla 022-006-00-2 esitetään titaanidioksidin yhdenmukaistettu luokitus ”jauheena, joka sisältää vähintään 1 prosenttia titaanidioksidihiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on ≤ 10μm” kategorian 2 syöpää aiheuttavaksi aineeksi, jonka vaaralausekekoodi on ”H351 (hengitysteitse)”. ( 34 )

35.

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa selitetään, että ”riskinarviointikomitea ehdotti titaanidioksidista 14 päivänä syyskuuta 2017 antamassaan tieteellisessä lausunnossa, että kyseinen aine luokiteltaisiin kategoriaan 2 kuuluvaksi hengitysteitse syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Koska titaanidioksidin keuhkosyöpää aiheuttava vaikutus liittyy titaanidioksidihiukkasten kulkeutumiseen keuhkoihin hengitysteitse, kertymiseen keuhkoihin ja niukkaliukoisuuteen keuhkoissa, on aiheellista määritellä keuhkorakkuloihin kulkeutuvat titaanidioksidihiukkaset titaanidioksidia koskevassa kohdassa. Titaanidioksidin kertyneiden hiukkasten, ei kuitenkaan liuenneen aineen, oletetaan aiheuttavan keuhkoissa havaittua toksisuutta ja myöhempää kasvainten kehittymistä. Jotta voidaan välttää kyseisen aineen vaarattomien muotojen perusteeton luokitus, olisi säädettävä kyseisen aineen ja sitä sisältävien seosten luokitusta ja merkintöjä koskevista erityisistä huomautuksista. Koska titaanidioksidia sisältävien seosten käytön aikana saattaa muodostua vaarallisia pölyhiukkasia tai pisaroita, on myös tarpeen tiedottaa käyttäjille varotoimenpiteistä, jotka on toteutettava ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran minimoimiseksi.”

36.

Riidanalaisessa asetuksessa luokitteluun liittyvien huomautusten joukossa on huomautus W. Kyseisessä huomautuksessa todetaan seuraavaa:

”On havaittu, että tämä aine aiheuttaa syövän vaaran, kun keuhkorakkuloihin kulkeutuvaa pölyä hengitetään sisään määrinä, jotka heikentävät merkittävästi keuhkojen keinoja puhdistua hiukkasista. Tässä huomautuksessa ei anneta tämän asetuksen mukaista luokituskriteeriä vaan kuvataan aineen erityistä myrkyllisyyttä.” ( 35 )

37.

Riidanalaisella asetuksella tehtyjen muutosten vuoksi ja CLP-asetuksen 4 artiklan 10 kohdan mukaisesti titaanidioksidia ja titaanidioksidia sisältäviä seoksia ”ei saa saattaa markkinoille, jos ne eivät ole tämän asetuksen mukaisia”. Tämä tarkoittaa, että myös titaanidioksidia sisältäviin tuotteisiin on kiinnitettävä tiettyjä varoituslausekkeita ja merkintöjä sekä tarvittaessa niihin liitettävä käyttöturvallisuustiedote. ( 36 )

38.

Aineen luokittelu ”syöpää aiheuttavaksi” vaikuttaa myös CLP-asetuksessa vahvistetun kehyksen ulkopuolella.

39.

Kuten ensimmäisen oikeusasteen kantajat asiassa T‑279/20 ja asiassa T‑288/20 selittävät, tällaisesta luokituksesta seuraa muun muassa kielto käyttää titaanidioksidia kosmeettisten valmisteiden ja lelujen tuotannossa, ( 37 ) kyseisen aineen luokittelu vaaralliseksi jätteeksi ja siihen liittyvät käsittelyvelvoitteet ( 38 ) sekä mahdollinen kielto käyttää tiettyjä kuluttajille tarkoitettuja tiedotusmerkintöjä, kuten EU-ympäristömerkkiä. ( 39 )

40.

Samaan aikaan luokitus kategoriaan 2 ei välttämättä merkitse aineen käytön täydellistä kieltämistä. Esimerkiksi sekä kosmeettisista valmisteista annetussa asetuksessa että leluturvallisuusdirektiivissä säädetään menettelystä, jossa CLP-asetuksessa syöpää aiheuttavaksi, perimää vaurioittavaksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi luokiteltu aine todetaan turvalliseksi käyttää. ( 40 ) Näillä menettelyillä hyväksyttiin asetus, jolla sallittiin titaanidioksidin käytön jatkaminen kosmeettisissa valmisteissa ( 41 ) ja vahvistettiin raportin avulla, että titaanidioksidin käytöstä leluissa ei aiheudu lapsille vaaraa tai aiheutuva vaara on vähäinen. ( 42 ) Tätä kirjoitettaessa lainsäätäjät neuvottelevat parhaillaan ehdotuksesta lelujen turvallisuutta koskevaksi asetukseksi, jossa tietyt titaanidioksidin käyttötarkoitukset todetaan turvallisiksi. ( 43 )

41.

CWS Powder Coatings GmbH (asia T‑279/20), Billions Europe Ltd., Cinkarna Metalurško-kemična Industrija Celje d.d., Evonik Operations GmbH, Kronos Titan GmbH, Precheza a.s., Tayca Corp., Tronox Pigments (Holland) B.V. ja Venator Germany GmbH (asia T‑283/20), Brillux GmbH & Co. KG ja DAW SE (asia T‑288/20), jotka kaikki ovat titaanidioksidin toimittajia tai jatkokäyttäjiä unionin markkinoilla (jäljempänä yhdessä ensimmäisen oikeusasteen kantajat), nostivat kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi. ( 44 )

42.

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 23.11.2022 valituksenalaisen tuomion, jolla se kumosi riidanalaisen asetuksen kahdella perusteella: (1) riskinarviointikomitea ei ottanut huomioon mahdollisia eroja hiukkastiheydessä yhdessä tutkimuksessa (Heinrichin tutkimus), jota käytettiin osoittamaan kasvainten kehittymistä titaanidioksidille altistumisen jälkeen, ja (2) CLP-asetuksessa käytettyä käsitettä ”sisäiset ominaisuudet” ei tulkittu oikein, kun pääteltiin, että titaanidioksidi voi sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa syöpää.

43.

Ensimmäinen kumoamisperuste koski lähinnä sitä, ettei riskinarviointikomitean lausunnossa otettu huomioon titaanidioksidin mikro- ja nanohiukkasten hiukkastiheyden mahdollista eroa laskettaessa sitä, mikä on rotilla suurin siedettävä annos titaanidioksidihiukkasia hengitettynä. ( 45 )

44.

Tätä aihetta on käsitelty erityisesti siksi, että riskinarviointikomitea on pyrkinyt vastaamaan Leen tutkimukseen kohdistuvaan kritiikkiin, jonka mukaan koealtistuksen taso kyseisessä tutkimuksessa ylitti selvästi suurimman siedettävän annoksen. ( 46 )

45.

Kemikaalin suurimman siedettävän annoksen ylittävä altistuminen on tärkeää, koska tällaisella annoksella ”voi olla vaikutuksia, jotka voivat johtaa kasvainten kehittymiseen toissijaisena seurauksena, joka ei liity itse aineen sisäiseen potentiaaliin aiheuttaa kasvaimia pienemmillä, vähemmän myrkyllisillä annoksilla”. ( 47 ) Jos siis voidaan todeta, että tutkimuksessa ylitettiin sallittu siedettävä annos, kyseinen tutkimus ei välttämättä ole luotettava sen päätelmän tekemiseksi, että testiaineella on syöpää aiheuttavan aineen sisäiset ominaisuudet.

46.

Arvioidakseen, ylittyikö suurin siedettävä annos Heinrichin ja Leen tutkimuksissa, riskinarviointikomitea käytti Morrow’n (kahdessa vuosina 1988 ja 1992 tehdyssä tutkimuksessa) ehdottamaa ylikuormituksen laskentaa (jäljempänä Morrow’n ylikuormituksen laskenta). ( 48 )

47.

Vaikka tämän analyysin yksityiskohtia ei ole tarpeen käsitellä, merkitystä on sillä, että riskinarviointikomitean lausunnossa todettiin, että Leen tutkimuksessa altistusannokset ja siten keuhkojen ylikuormitus olivat kohtuuttomia. ( 49 )

48.

Riskinarviointikomitean lausunnossa ei kuitenkaan tehty tällaista päätelmää Heinrichin tutkimuksen osalta.

49.

Unionin yleisen tuomioistuimen kritiikki riidanalaista asetusta ja siten myös riskinarviointikomitean lausuntoa kohtaan koski sitä, että riskinarviointikomitea piti Heinrichin tutkimusta merkityksellisenä.

50.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että Heinrichin tutkimus oli riskinarviointikomitean lausunnon kannalta ”ratkaiseva tutkimus”. Kyseinen vaaraluokitus ”perustui” siis kyseiseen tutkimukseen, ja ”muut tutkimukset, kuten Leen tutkimus, on nimittäin otettu huomion ainoastaan täydentävästi”. ( 50 )

51.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”on riidatonta, ettei testattujen hiukkasten tiheys käynyt ilmi Heinrichin ja Leen tutkimuksista”. ( 51 ) Näissä tutkimuksissa ilmoitettiin ainoastaan ”näiden hiukkasten tiettyjä ominaisuuksia eli Leen tutkimuksessa hiukkasten kuuluminen mikrokokoluokkaan ja Heinrichin tutkimuksessa hiukkasten kuuluminen nanokokoluokkaan sekä tyyppiin P25”. ( 52 )

52.

Valituksenalaisessa tuomiossa todettiin tämän jälkeen, että näillä P25-hiukkasilla on taipumus kasautua, ( 53 ) mikä johtaa pienempään hiukkastiheyteen kuin riskinarviointikomitea oletti: ”agglomeraatiossa muodostuu tyhjää tilaa, jonka tiheys on materiaalia pienempi”. ( 54 )

53.

Kolmanneksi valituksenalaisessa tuomiossa todettiin, että ”kun riskinarviointikomitea – – käytti tiheysarvoa, joka vastaa hiukkastiheyttä 4,3 g/cm3 ja siten tiheyttä, joka on aina suurempi kuin titaanidioksidin nanohiukkasten agglomeraattien tiheys – –, se ei ottanut huomioon kaikkia käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja eli Heinrichin tutkimuksessa testattujen hiukkasten ominaisuuksia, varsinkaan niiden nanokokoa ja tyyppiä P25, sitä, että näillä hiukkasilla oli taipumus kasautua sekä sitä, että hiukkasten agglomeraattien tiheys oli pienempi kuin hiukkasten tiheys, ja näin ollen sitä, että hiukkasten agglomeraatit veivät enemmän tilaa keuhkojen alveolaarisissa makrofageissa”. ( 55 )

54.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopulta, että ”jättäessään edellä 100 kohdassa mainitut seikat huomioon ottamatta riskinarviointikomitea ei näin ollen ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja keuhkojen ylikuormituksen laskemiseksi Heinrichin tutkimuksessa Morrow’n ylikuormituksen laskennan avulla ja teki siten ilmeisen arviointivirheen. Tämän virheen vuoksi tulokselta, joka on saatu soveltamalla kyseistä laskentaa tähän tutkimukseen, puuttuu kokonaan uskottavuus ja näin ollen riskinarviointikomitean päätelmi[ltä], joiden mukaan keuhkojen ylikuormitus oli tämän tutkimuksen yhteydessä hyväksyttävää ja tämän tutkimuksen tulokset olivat riittävän luotettavia, merkityksellisiä ja asianmukaisia sen arvioimiseksi, aiheuttaako titaanidioksidi mahdollisesti syöpää.” ( 56 )

55.

Koska Heinrichin tutkimus ei ollut riittävän luotettava ja koska sitä ei voitu hyväksyä riidanalaisen luokituksen ja merkintöjen perustaksi CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 3.6.2.2.1 jaksossa tarkoitetulla tavalla ( 57 ) ja koska sillä oli arvioinnissa ”ratkaiseva” merkitys, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällainen ilmeinen virhe oikeutti riidanalaisen asetuksen kumoamisen. ( 58 )

56.

Toinen kumoamisperuste perustui siihen, että riskinarviointikomitea katsoi, että titaanidioksidi voi ”sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa syöpää” ja se olisi siksi luokiteltava syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

57.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että tämä toteamus oli ilmeisen virheellinen, koska se perustui CLP-asetuksen liitteessä I olevaan 3.6.2.2.1 jaksossa olevan käsitteen ”sisäiset ominaisuudet” virheelliseen tulkintaan. ( 59 )

58.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sisäisten ominaisuuksien käsitettä, jota ei ole määritelty CLP-asetuksessa, ”on tulkittava sanamuodon mukaisesti niin, että sillä tarkoitetaan ’aineen ominaisuuksia, jotka ovat sille itselleen luontaisia’”. ( 60 )

59.

Tämä tulkinta vastaisi CLP-asetuksen tavoitetta ja tarkoitusta ja kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmässä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals, jäljempänä GHS) sovittuja luokitusperusteita sekä sitä, että yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät liittyvät vaarojen arviointiin eivätkä riskien arviointiin. ( 61 )

60.

Tämän määritelmän yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi sitten, että riskinarviointikomitean lausunnossa kuvattu karsinogeenisuuden vaikutustapa ei kuulu titaanidioksidihiukkasten sisäiseen, syöpää aiheuttavaan vaikutukseen. ( 62 )

61.

Se muistutti tältä osin, että riskinarviointikomitean lausunnossa todettiin, että ”havaittu toksisuus ei sinänsä johdu titaanidioksidihiukkasten ominaisuuksista vaan näiden hiukkasten kertymisestä ja varastoitumisesta keuhkojen alveolaarisiin makrofageihin riittävinä määrinä aiheuttaakseen keuhkojen ylikuormituksen, joka heikentää merkittävästi keuhkojen keinoja puhdistua hiukkasista”. ( 63 )

62.

Se selitti, että titaanidioksidihiukkasten kertymisen keuhkoihin riittävinä määrinä heikentääkseen merkittävästi keuhkojen keinoja puhdistua hiukkasista ”ei kuitenkaan voida katsoa kuuluvan kyseisten hiukkasten sisäisiin ominaisuuksiin”. ( 64 )

63.

Sen sijaan tätä vaikutustapaa on pidettävä ”vaara[na], joka ei liity [CLP-asetuksen] liitteessä I olevassa 3.6.2.2.1 jaksossa tarkoitettuun syöpää aiheuttavien vaikutusten vaaraa koskevaan luokituskriteeriin, jonka mukaan aineen on voitava sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa syöpää”. ( 65 )

64.

Tämän tulkinnan tueksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui yhtäältä huomautukseen W, jonka se väitti kuvaavan vaaraa, joka ei kuulu ilmaisun ”voi sisäisten ominaisuuksien vuoksi aiheuttaa syöpää” piiriin, ( 66 ) ja toisaalta siihen, että riskinarviointikomitean lausunnossa katsottiin, että titaanidioksidin karsinogeenisuuden vaikutustapaa rotissa ei voitu pitää ”luontaisena toksisuutena perinteisessä merkityksessä”. ( 67 )

65.

Ranskan hallitus vaatii 8.2.2023 ja komissio 14.2.2023 tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, hylkää siinä esitetyt merkitykselliset kysymykset, palauttaa tutkimatta jääneet kanneperusteet unionin yleiselle tuomioistuimelle ratkaisua varten ja määrää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.

66.

ECHA sekä Alankomaiden ja Ruotsin hallitukset tukevat näitä vaatimuksia.

67.

Komissio, Ranskan hallitus, asioiden T‑279/20 ja T‑288/20 ensimmäisen oikeusasteen kantajat, asian T‑283/20 ensimmäisen oikeusasteen kantajat ja Conseil européen de l’industrie chimique – European Chemical Industry Councilin (Cefic) esittivät suulliset lausumansa 7.11.2024 pidetyssä istunnossa.

68.

Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen. Tarkastelen ensin kahta pääasiallista valitusperustetta eli sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ylitti tuomioistuinvalvontaa koskevan toimivaltansa (A) ja tulkitsi väärin sisäisten ominaisuuksien käsitettä (B), ja ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy molemmat valitusperusteet. Sen jälkeen tarkastelen valitusperusteita, jotka koskevat näytön ottamista huomioon vääristyneellä tavalla (C) ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä (D). Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa tutkimatta jääneet kanneperusteet unionin yleiselle tuomioistuimelle ratkaisua varten (IV).

69.

Ranskan hallitus ja komissio väittävät toisessa valitusperusteessaan, että tämän ratkaisuehdotuksen 43–55 kohdassa mainitun ensimmäisen kumoamisperusteen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ylitti sallitun tuomioistuinvalvonnan rajat.

70.

Nämä asianosaiset väittävät lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin meni ilmeistä virhettä koskevaa arviointia pidemmälle ja korvasi riskinarviointikomitean arvioinnin omalla arvioinnillaan, kun se arvosteli viimeksi mainittua Morrow’n ylikuormituksen laskennan yhteydessä siitä, että se oli ottanut käyttöön pienemmän tiheysarvon kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi asianmukaiseksi.

71.

Olen tältä osin samaa mieltä Ranskan hallituksen ja komission kanssa.

72.

Kahdessa oikeuskäytännön ryhmässä unionin tuomioistuin on omaksunut lähestymistavan, jonka mukaan sen tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, onko hallinto tehnyt ilmeisen virheen. Ensimmäinen oikeuskäytännön ryhmä koskee tilanteita, joissa unionin lainsäätäjä on jättänyt komissiolle harkintavaltaa päättää eri sääntelyvaihtoehtojen välillä. ( 68 ) Harkintavalta tässä mielessä tarkoittaa valtaa tehdä poliittisia valintoja. ( 69 ) Harkintavalta ei ole koskaan rajaton; sitä rajoittavat perustuslailliset periaatteet, perusoikeudet ja, kun kyse on hallinnollisesta sääntelyvallasta, sovellettava lainsäädäntö. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa, että harkintavaltaa koskevia sääntöjä ja periaatteita noudatetaan.

73.

Toinen ryhmä, jota kutsutaan usein myös tapauksiksi, joihin liittyy harkintavaltaa, koskee tilanteita, joissa hallinnon päätös perustuu monitahoisiin tieteellisiin, taloudellisiin tai teknisiin arviointeihin. ( 70 ) Kutsun näitä mieluummin tapauksiksi, joihin liittyy monitahoisten tosiseikkojen arviointia, enkä niinkään tapauksiksi, joihin liittyy harkintavaltaa. ( 71 ) Vaikka tilanne, johon liittyy monitahoisten tosiseikkojen arviointia, ei edellytä poliittisia valintoja, tietyissä tilanteissa asiaa koskevat oikeussäännöt, joiden valossa tämä arviointi tehdään, antavat hallinnolle harkintavaltaa valita, miten se reagoi todettuihin tosiseikkoihin.

74.

Nyt käsiteltävä asia kuuluu tähän tuomioiden toiseen ryhmään.

75.

Nyt käsiteltävässä menettelyssä CLP-asetuksen mukainen tuotteen luokitus koskee aineen ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheuttaman vaaran tunnistamista ja siitä tiedottamista. Vaarojen luokitus on vain riskinarviointiin perustuvan päätöksentekomenettelyn ensimmäinen osa. ( 72 )

76.

Vaarojen arviointi on kuitenkin eri toimenpide kuin sitä seuraava riskinarviointi ja tähän riskinarviointiin perustuvan päätöksen tekeminen. Vaarojen luokitus riippuu tutkittavan aineen mahdollisten vaikutusten tieteellisestä arvioinnista. Se, onko tiettyjen toimenpiteiden toteuttaminen tarpeen vaaran olemassaolon ja niiden tilanteiden vuoksi, joissa tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava, on kuitenkin poliittinen päätös, joka perustuu riskinarviointiin ja sen punnintaan suhteessa muihin asiaan liittyviin intresseihin. ( 73 )

77.

Unionin lainsäätäjä on CLP-asetuksessa jo säätänyt seurauksista, joita seuraa, kun komissio tunnistaa vaaran. Lainsäätäjä on siten päättänyt, että kun vaara on havaittu, yleisölle on tiedotettava siitä asettamalla nämä tiedot saataville CLP-asetuksen asianomaisessa liitteessä ja että kyseinen vaarallinen aine on merkittävä ja pakattava asianmukaisesti.

78.

Näin ollen komissiolla on mielestäni vain hyvin rajallinen poliittinen harkintavalta, kun se tekee päätöksen aineen yhdenmukaistetusta luokittelusta ihmisten terveydelle haitalliseksi. ( 74 ) Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa komissiolla on velvollisuus – eikä sillä ole tältä osin valinnanvaraa – luokitella aine joko kategoriaan 1A kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi tai kategoriaan 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi, mikäli tieteellisen näytön perusteella voidaan kiistatta osoittaa, että kyseinen aine aiheuttaa syöpää ihmisille tai eläimille, ( 75 ) tai luokitella tämä aine kategoriaan 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi, vaikka on olemassa vain rajoitetusti tutkimuksia, jotka eivät ole vakuuttavia mutta jotka kuitenkin viittaavat mahdolliseen karsinogeenisuuteen. ( 76 ) Sitä vastoin silloin, kun minkään tieteellisen tutkimuksen perusteella ei voida päätellä, että aine on syöpää aiheuttava, komissio ei lähtökohtaisesti voi luokitella tätä ainetta syöpää aiheuttavaksi.

79.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat ovat riitauttaneet komission tekemän titaanidioksidin luokittelun kategoriaan 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi sillä perusteella, että Heinrichin tutkimus ei ole luotettava näyttö kyseisen aineen karsinogeenisuudesta. Tämä johtuu siitä, että CLP-asetuksessa säädetään, että tieteellinen näyttö johon komissio voi tukeutua, on saatava ”luotettavilla” kokeilla. ( 77 )

80.

Tämä luotettavuuden arviointi on tieteellinen arviointikysymys, jolla on kuitenkin merkittäviä seurauksia nyt käsiteltävässä asiassa, koska – kuten olen selittänyt – jos Heinrichin tutkimusta ei voida pitää luotettavana eikä ole olemassa mitään muuta luotettavaa tutkimusta, johon komissio voi perustaa päätöksensä, komissio ei lähtökohtaisesti voi luokitella titaanidioksidia syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

81.

Nyt käsiteltävässä asiassa riskinarviointikomitean arviointi, jonka komissio on vahvistanut, Heinrichin tutkimuksen luotettavuudesta saattaa näin ollen vaikuttaa merkittävästi ensimmäisen oikeusasteen kantajien – jotka ovat titaanidioksidin valmistajia tai jatkokäyttäjiä – oikeuksiin ja intresseihin. Tästä syystä on voitava harjoittaa komission päätöstä koskevaa tuomioistuinvalvontaa.

82.

Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä unionin tuomioistuimet voivat tarkalleen ottaen valvoa?

83.

Tieteellinen epävarmuus merkitsee sitä, että tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita eri tavoin. Tämä muistuttaa oikeussääntöjen epävarmuutta, joka vallitsee silloin, kun sama sääntö voidaan ymmärtää eri tavoin.

84.

Oikeudellisen epävarmuuden tapauksissa unionin tuomioistuimelle annetaan perussopimuksissa lopullisen tulkitsijan rooli. Toisin sanoen unionin tuomioistuimen tehtävänä on valita ”oikea” tulkinta. Jos vaarallisten aineiden tunnistamiseen ja luokitteluun liittyy tieteellistä epävarmuutta, CLP-asetuksessa lopullisen tulkitsijan rooli annetaan komissiolle, joka puolestaan tekee päätöksensä riskinarviointikomitean arvioinnin perusteella. Toisin sanoen komissio valitsee tieteellisten tietojen ”oikean” tulkinnan.

85.

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voi korvata komission tieteellistä arviointia omallaan. ( 78 ) Näin tehdessään se loukkaisi hallinnon toimivaltaa.

86.

Syy siihen, että lainsäätäjä (tai perussopimukset) ei ole antanut unionin tuomioistuimille toimivaltaa tulkita lopullisesti tieteellistä epävarmuutta, johtuu todennäköisesti siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tuomioistuimella ei ole tarvittavaa asiantuntemusta ymmärtää tieteellisten tulosten erilaisia mahdollisia tulkintoja ja valita niiden välillä. Tuomarit eivät ole tutkijoita, eikä heistä voi tulla tutkijoita. ( 79 )

87.

Mitä unionin tuomioistuimet voivat näin ollen tutkia sen määrittämiseksi, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen?

88.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa mainitsemassa oikeuskäytännössä noudatetaan valvontaan liittyvää menettelyvaatimusta. ( 80 ) Tämä vaatimus ilmaistaan usein seuraavalla tavalla: ”kun asianosainen vetoaa toimivaltaisen toimielimen tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen, Euroopan unionin tuomioistuinten on tutkittava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat”. ( 81 ) Tämä arviointi ymmärretään tarkoittavan huolellisuusvelvoitteen – joka on erottamaton osa hyvää hallintoa koskevaa oikeutta – valvontaa. ( 82 )

89.

Jotta unionin tuomioistuimet voisivat harjoittaa tällaista valvontaa, niiden on ehkä sukellettava syvälle tieteen maailmaan. Tämä voi olla tarpeen, jotta voidaan täysin ymmärtää asianosaisten vastakkaiset argumentit ja jotta nämä tuomioistuimet voivat todeta, mitkä tieteelliset seikat ovat merkityksellisiä, mikä puolestaan on edellytys sen tarkistamiselle, ottiko komissio huomioon ”kaikki – – merkitykselliset seikat”. Asian kannalta merkityksellisen tieteen osan oppiminen ja ymmärtäminen ei kuitenkaan tee unionin tuomioistuimista tieteen asiantuntijoita. Kyseiset tuomioistuimet eivät voi korvata komission käsitystä omalla käsityksellään riippumatta siitä, kuinka paljon kyseiset tuomioistuimet ovat saaneet tietää tietyn päätöksen taustalla olevasta tieteestä tuomioistuinmenettelyn aikana. Tämä on oikeudellisesti merkityksellistä, koska sillä varmistetaan perussopimuksissa tarkoitettu toimielinten välinen tasapaino.

90.

Kun unionin tuomioistuin valvoo, onko unionin yleinen tuomioistuin harjoittanut ainoastaan menettelyllistä valvontaa, unionin tuomioistuin ei voi tyytyä siihen, että se tarkistaa, väittääkö unionin yleinen tuomioistuin sananmukaisesti harjoittavansa menettelyllistä valvontaa; sen on pikemminkin arvioitava, mitä kyseinen tuomioistuin on päättänyt asiasisällön osalta. ( 83 )

91.

Toisin sanoen unionin tuomioistuimen on tutkittava, kumosiko unionin yleinen tuomioistuin päätöksen koska se katsoi, että komissio ei ottanut huomioon merkityksellisiä seikkoja, vai koska se katsoi, että komission tulkinta näistä seikoista oli virheellinen.

92.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on päätettävä kahden vaihtoehdon välillä. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen joko siksi, että komissio ei ottanut huomioon titaanidioksidin nanohiukkasten agglomeraatioilmiötä päättäessään Morrow’n ylikuormituksen laskennassa käytettävästä tiheysarvosta. Tällaisessa tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt arviointivirhettä komission päätöksen osalta. Vaihtoehtoisesti unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siksi, että – huolimatta siitä, että komissio otti huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tieteelliset tiedot – se teki väärän päätelmän.

93.

Kuten Ranskan hallitus selitti, pysyäkseen menettelyllisen valvonnan piirissä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ainoastaan tarkistaa, oliko riskinarviointikomitea (i) tietoinen titaanidioksidin nanokokoisten hiukkasten agglomeraation mahdollisuudesta ja (ii) tutkinut täysin objektiivisesti ne tekijät, jotka olivat tarpeen sen määrittämiseksi, mitä se piti titaanidioksidihiukkasten merkityksellisenä tiheytenä tässä erityisessä tilanteessa. Jos nämä seikat vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella, se ei voi kumota komission päätöstä ilmeisen virheen vuoksi. Vaikka kyseinen tuomioistuin ei olisi samaa mieltä komission tieteellisestä päätelmästä, sen on kuitenkin hyväksyttävä se.

94.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin itse vahvisti valituksenalaisessa tuomiossa, riskinarviointikomitean lausunnossa otettiin huomioon agglomeraatioilmiö ja sen mahdollinen vaikutus Morrow’n ylikuormituksen laskennassa käytettävään tiheysarvoon. Tästä arvioinnista huolimatta riskinarviointikomitea katsoi kuitenkin, että olisi asianmukaista käyttää vakiotiheysarvoa. ( 84 )

95.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin ei yhtynyt tähän päätelmään. Se selitti, että titaanidioksidihiukkasten tiheyden vakioarvon huomioon ottaminen Morrow’n ylikuormituksen laskennassa olisi väärin; kyseessä olevassa tilanteessa olisi pitänyt käyttää pienempää tiheysarvoa.

96.

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin riitautti sen, miten komissio tulkitsi merkityksellisiä seikkoja, kieltäytyi hyväksymästä tätä tulkintaa ja korvasi komission arvioinnin omalla arvioinnillaan.

97.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ylitti tuomioistuinvalvontaa koskevan toimivaltansa rajat, kun se ei pelkästään arvioinut sitä, oliko hallinto tietoinen kaikista niistä seikoista, jotka sen oli nykyisten tieteellisten tietojen perusteella otettava huomioon, ja oliko se arvioinut ne.

98.

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen ei sen vuoksi, että kyseinen toimielin ei ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä (tieteellisiä) tekijöitä, vaan sen vuoksi, että se oli eri mieltä siitä, miten hallinto oli arvioinut näitä tekijöitä.

99.

Riidanalaisen asetuksen kumoaminen olisi mielestäni vielä mahdollista, jos komission valitsema vaihtoehto olisi tieteellisesti mahdoton. Kun kyseessä oli kaksi tieteellisten tietojen erilaista mutta mahdollista tulkinta, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ollut tehdä tätä valintaa; sen olisi pikemminkin pysyttäydyttävä komission tekemässä valinnassa.

100.

Ymmärrän kuitenkin ensimmäisen oikeusasteen kantajien istunnossa esittämää argumenttia, jonka mukaan riskinarviointikomitean lausunnossa ei selitetä selvästi, miksi kyseinen komitea valitsi hiukkastiheyden vakioarvon, vaikka se oli tietoinen agglomeraatioilmiöstä. Komissio ja ECHA selittivät vastauksessaan, että tiheyden vakioarvon valinta otettiin esille vasta riskinarviointikomitean lausunnon viimeistelyvaiheen jälkeen, minkä vuoksi sitä ei mainittu lausunnossa. Jos titaanidioksidihiukkasten vakiotiheys on kriteeri, jota riskinarviointikomitean olisi pitänyt arvioida omasta aloitteestaan, kun otetaan huomioon nykyinen tieteellinen tietämys, kyseisen elimen olisi mielestäni pitänyt selittää raportissaan syyt, joiden perusteella se on valinnut asianmukaisen tiheysarvon. Pelkästään raportin riittämätön selitys ei kuitenkaan itsessään ole syy päätellä, että riskinarviointikomitea ei ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja; kyseessä on seikka, joka liittyy riskinarviointikomitean lausunnon ja siten myös riidanalaisen asetuksen taustalla oleviin perusteluihin.

101.

Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy Ranskan hallituksen ja komission toisen kanneperusteen.

102.

Rankan hallitus väittää asiassa C‑71/23 P esittämässään neljännessä valitusperusteessa ja komissio väittää asiassa C‑82/23 P esittämässään kolmannessa valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio oli soveltanut virheellisesti sisäisten ominaisuuksien käsitettä. Koska unionin yleinen tuomioistuin on ymmärtänyt virheellisesti CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 3.6.2.2.1 jaksossa tarkoitetun sisäisten ominaisuuksien käsitteen, kyseiset asianosaiset väittävät lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti tätä käsitettä todetessaan, että komissio oli tehnyt ilmeisen virheen päättäessään luokitella titaanidioksidin kategoriaan 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

103.

Unionin oikeuden käsitteiden tulkinta kuuluu unionin tuomioistuinten toimivaltaan. ( 85 )

104.

Tuomioistuinta ei tässä yhteydessä rajoita toimielinten välisen tasapainon periaate, jolla rajataan sen toimivalta unionin hallinnon toimivallasta, kuten tieteen tulkinnan tapauksessa.

105.

Päinvastoin lainsäädännössä – tässä tapauksessa CLP-asetuksessa – asetetaan hallinnolle rajoituksia. Näin ollen sama toimielinten välisen tasapainon perustuslaillinen periaate, joka velvoittaa pitäytymään hallinnon monitahoisten taloudellisten, tieteellisten ja teknisten tekijöiden arvioinnissa, edellyttää, että unionin tuomioistuin voi vapaasti ja täysimääräisesti käyttää toimivaltaansa valvoa hallinnon tekemää laintulkintaa. ( 86 )

106.

Unionin yleisellä tuomioistuimella oli näin ollen toimivalta tulkita sisäisten ominaisuuksien käsitettä.

107.

Nyt käsiteltävässä asiassa valitusperusteena on, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tässä tulkinnassa. Olen samaa mieltä.

108.

CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 3.6.2.2.1 jaksossa säädetään, että ”luokitus syöpää aiheuttavaksi aineeksi – – on tarkoitettu aineille, jotka voivat sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa syöpää”.

109.

Sisäisten ominaisuuksien käsite esiintyy myös useissa muissa CLP-asetuksen säännöksissä: sen johdanto-osan 27 perustelukappaleessa ( 87 ) sekä sen liitteessä I olevissa 3.4.2.2.2.2, ( 88 ) 4.1.1.1 ja 4.1.2.4 ( 89 ) jaksossa. CLP-asetuksessa ei kuitenkaan määritellä tätä käsitettä, eikä missään niistä säännöksistä, joissa tämä käsite mainitaan, ole sitä tarkemmin selitetty. Näin ollen pelkästään sanamuodon perusteella ei voida ymmärtää kyseisen käsitteen merkitystä.

110.

Näissä olosuhteissa on tarpeen mennä sanoja pidemmälle ja tutkia asiayhteyttä, johon sisäisten ominaisuuksien käsite kuuluu, ja sen säädöksen tarkoitusta, jonka osa se on. ( 90 )

111.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että käsitettä ”sisäiset ominaisuudet” on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti niin, että sillä tarkoitetaan kyseisen tuomioistuimen mukaan ”aineen ominaisuuksia, jotka ovat sille itselleen luontaisia”. ( 91 )

112.

Sen lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei selitä, miksi tällainen määritelmä on kyseisen ilmaisun sanamuodon mukainen tulkinta, tähän ehdotukseen liittyy muitakin ongelmia. ( 92 )

113.

Kuten komissio väittää, tämäntyyppinen määritelmä on ensinnäkin kehäpäätelmä tai tautologinen. Se on tavallaan lähellä sitä, että sanotaan, että sisäisellä ominaisuudella tarkoitetaan sisäistä ominaisuutta.

114.

Toiseksi, kuten Ranskan hallitus myös toteaa, tällainen määritelmä ei ole kovin valaiseva: voidaan helposti olla samaa mieltä siitä, että sisäisellä ominaisuudella tarkoitetaan ”aineen ominaisuuksia, jotka ovat sille itselleen luontaisia”. Pelkästään unionin yleisen tuomioistuimen määritelmän perusteella on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi se katsoi, ettei Heinrichin tutkimukseen voida tukeutua titaanidioksidin syöpää aiheuttavien sisäisten ominaisuuksien osoittamiseksi.

115.

Union yleisen tuomioistuimen tekemä virhe sisäisten ominaisuuksien käsitteen tulkinnassa ei nimittäin välttämättä johdu sen käyttämästä sanamuodosta käsitteen määrittelemiseksi – ”aineen ominaisuudet, jotka ovat sille itselleen luontaisia”. Kyseisen tuomioistuimen tekemä virhe ilmenee pikemminkin siinä, miten se sovelsi tätä tulkintaa.

116.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin sulkee pois sen mahdollisuuden, että titaanidioksidijauheen hengittämisestä johtuva karsinogeenisuus voisi liittyä sen sisäisiin ominaisuuksiin. Se päätyy tähän johtopäätökseen sillä perusteella, että 1) mainittu karsinogeenisuus ilmenee vain, jos kyseistä ainetta hengitetään tietty määrä ja 2) koska karsinogeenisuus johtuu ainoastaan keuhkojen tulehduksesta, joka puolestaan johtuu titaanidioksidihiukkasten kertymisestä keuhkoihin. Unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan kyse on itse aineeseen liittyvistä ulkoisista ominaisuuksista. ( 93 )

117.

Tällainen sisäisten ominaisuuksien käsitteen tulkinta on mielestäni liian suppea. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin selitti, että sen tulkinta on CLP-asetuksen tavoitteiden ja tarkoituksen sekä GHS-kriteerien mukainen, ( 94 ) olen taipuvainen hyväksymään valittajien vastakkaiset väitteet.

118.

Kun otetaan huomioon CLP-asetuksen asiayhteys ja tarkoitus, mielestäni sisäisten ominaisuuksien käsitettä on tulkittava laajasti. Esitän seuraavaksi perusteluja tämän näkemyksen tueksi. Aloitan CLP-asetuksen tarkoituksesta ja sisäisestä rakenteesta ja siirryn sen jälkeen sen ulkoiseen asiayhteyteen.

119.

Ensinnäkin CLP-asetuksen tarkoituksena on ”varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso”. ( 95 ) Tämä tavoite on saavutettava ”yhdenmukaistamalla aineiden ja seosten luokituskriteerit”, tunnistamalla näiden kriteerien perusteella vaaralliset aineet ja seokset ja tiedottamalla niistä kansalaisille vaarallisina pidettyjen aineiden ja seosten luettelon avulla. ( 96 ) Sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi syöpää aiheuttavien aineiden tunnistamis- ja luettelointiprosessin tavoitteena on siis varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

120.

CLP-asetuksen tavoitteena on tunnistaa ja luokitella kaikki kemialliset aineet tai seokset, joiden tiedetään, oletetaan tai epäillään olevan vaarallisia ihmisten terveydelle. Aineet ja seokset, joihin sitä ei sovelleta, kuten radioaktiiviset aineet, on nimenomaisesti jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. ( 97 )

121.

Vaikuttaa siis selvältä, että jollei toisin määritellä, sisäisten ominaisuuksien käsitteen on katettava myös vaarat, jotka johtuvat aineen tietystä muodosta, fysikaalisesta olomuodosta, ominaisuudesta tai käyttötarkoituksesta, eikä sitä voida rajoittaa pelkästään kyseisen aineen kemialliseen koostumukseen.

122.

Tältä osin se, että osoitetaan, että ainoastaan tietty määrä ainetta voi vain tietyissä olosuhteissa aiheuttaa syöpää, ei merkitse sitä, ettei kyseisellä aineella olisi sisäisiä ominaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa syöpää. ( 98 ) Jos jätettäisiin tunnistamatta ja luetteloimatta haitta, joka aiheutuu ainoastaan tietyn ainemäärän hengittämisestä, vaarannettaisiin ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamista koskeva tavoite.

123.

Vastaavasti se, että aine jätettäisiin luokittelematta syöpää aiheuttavaksi, koska tieteellistä tutkimusta, joka osoitti sen haitalliset vaikutukset, voitaisiin tulkita ikään kuin nämä vaikutukset olisivat seurausta tulehduksesta, joka johtuu kyseisen aineen hiukkasten kertymisestä keuhkoihin, eikä tämän aineen suorasta vaikutuksesta keuhkojen soluihin, olisi ristiriidassa ihmisten terveyden korkean tason varmistamista koskevan tavoitteen kanssa. ( 99 )

124.

Kuten ECHA selitti istunnossa, kun tietystä aineesta tehdään kokeellinen tutkimus ja havaitaan haitallinen vaikutus, se yksin riittää osoittamaan, että kyseisen aineen ja seurauksen välillä on yhteys, ja – jollei todistusnäyttöön perustuvasta lähestymistavasta muuta johdu – se näin ollen voi johtaa päätelmään kyseisen aineen mahdollisesta vaarallisuudesta.

125.

Se, että sisäisten ominaisuuksien käsite rajattaisiin koskemaan ainoastaan aineen kemiallista koostumusta eikä sen muita ominaisuuksia, kuten esimerkiksi sen niukkaliukoisuutta, tai sitä, että tämän aineen ”sellaisenaan” kaikissa muodoissaan ja riippumatta siitä, minkä tyyppisessä vuorovaikutuksessa se on ihmiskehon kanssa, on voitava aiheuttaa syöpää, näin ollen jättäisi CLP-asetuksella luodun kehyksen soveltamisalan ulkopuolelle useita merkittäviä merkkiaineita, jotka liittyvät kyseisen aineen mahdollisiin vaaroihin. Tämäkin olisi vastoin asetuksen tarkoitusta varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

126.

Muut perustelut, jotka puoltavat sisäisten ominaisuuksien käsitteen laajaa tulkintaa, voivat perustua koko CLP-asetuksen sisäiseen johdonmukaisuuteen.

127.

Kuten Ruotsin hallitus ja komissio perustellusti toteavat, määriteltäessä aineen vaarallisia ominaisuuksia, kuten sen syöpää aiheuttavaa vaikutusta, CLP-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 8 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklan 5 kohdassa, jotka kuuluvat II osastoon (”Vaaraluokitus”) ja kyseisessä asetuksessa säädettyyn itseluokitusjärjestelmään, viitataan kaikissa aineen ”muotoihin tai fysikaalisiin olomuotoihin”. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, ( 100 ) näitä sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin, kun komissio hyväksyy yhdenmukaistetun luokituksen CLP-asetuksen V osaston mukaisesti. ( 101 )

128.

Samoin CLP-asetuksessa erotetaan eri vaaraluokat altistumisreitin mukaan. Tämä koskee esimerkiksi kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 3 jaksossa olevaa vaaraluokkaa ”välitön myrkyllisyys”, joka on jaoteltu seuraavasti: välitön myrkyllisyys suun kautta, välitön myrkyllisyys ihon kautta ja välitön myrkyllisuus hengitysteiden kautta (ks. kyseisen liitteen 3.1.1.2 jakso). Liitteessä I olevassa 3.1.2.1 jaksossa hengitysteiden kautta tapahtuva myrkyllisyys jaotellaan puolestaan kaasuun, höyryyn ja pölyyn tai sumuun, jolloin aineen fyysisten olomuotojen välillä on selvä ero.

129.

Vahvistus tämän käsitteen laajalle tulkinnalle löytyy CLP-asetuksen sanamuodosta, sen ympäristövaaroja koskevasta osasta. Esimerkiksi CLP-asetuksen liitteessä I olevassa 4.1.2.4 jaksossa todetaan, että aineen sisäiset ominaisuudet – ”että aine ei hajoa nopeasti ja/tai sillä on taipumus biokertyä – sekä välitön myrkyllisyys” ovat merkityksellisiä ympäristövaaroja koskevassa luokituksessa. ( 102 )

130.

Näin ollen sisäisten ominaisuuksien käsitteen ainoa CLP-asetuksen sisäistä rakennetta vastaava tulkinta on tulkinta, joka ei rajoitu pelkästään aineen kemialliseen koostumukseen.

131.

Sama päätelmä, joka puoltaa tarvetta tulkita sisäisten ominaisuuksien käsitettä laajasti, seuraa myös arvioinnista, joka koskee tämän käsitteen käyttöä GHS:ssä.

132.

Tältä osin totean, että CLP-asetuksella pyritään säilyttämään yhdenmukaisuus YK:n tasolla GHS:ssä ja unionin tasolla CLP-asetuksessa käytettyjen käsitteiden välillä. ( 103 )

133.

Kun sisäisten ominaisuuksien käsite esiintyy GHS:ssä, sitä ei kuvata suppeasti: GHS:ssä sisäisten ominaisuuksien käsitteellä tarkoitetaan aineen kykyä häiritä normaaleja biologisia prosesseja. ( 104 )

134.

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen suppea tulkinta johtaisi siihen, että CLP-asetus ei olisi yhdenmukainen GHS:n kanssa ja että kyseiselle käsitteelle annettaisiin unionin oma merkitys, mikä olisi vastoin sitä tavoitetta, jonka unionin lainsäätäjä on asettanut kyseisessä asetuksessa.

135.

Lopuksi todettakoon, että edellä ehdotettu laaja tulkinta on myös REACH-asetuksen ( 105 ) mukainen.

136.

Huomautan tältä osin, että CLP-asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että asetuksen termien ja määritelmien olisi oltava yhdenmukaiset REACH-asetuksen termien ja määritelmien kanssa.

137.

Viimeksi mainitussa asetuksessa, jossa säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta, voidaan määritellä aine sen kemiallisen koostumuksen perusteella, ( 106 ) mutta siinä säädetään myös erityisistä ominaisuuksista, joita tarvitaan kyseisen aineen tunnistamiseksi. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat hiukkaskoko, muoto ja muut morfologiset tekijät. ( 107 )

138.

Tästä seuraa, että CLP-asetuksen ulkoiseen johdonmukaisuuteen liittyvistä asiayhteyteen liittyvistä syistä sisäisten ominaisuuksien käsite ei voi rajoittua pelkästään sen kemialliseen koostumukseen.

139.

Kaikista edellä esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se tulkitsi sisäisten ominaisuuksien käsitettä suppeasti.

140.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, titaanidioksidin vaaraluokituksen kannalta ei ole merkitystä sillä, että riskinarviointikomitean lausunnon mukaan havaittu toksisuus ei johdu kyseisen aineen ominaisuuksista, jotka ovat ”sille itselleen luontaisia”. ( 108 )

141.

Kuten olen selittänyt, merkitystä on sillä, että riskinarviointikomitean lausunnossa todettiin titaanidioksidin muodon, koon ja niukkaliukoisuuden perusteella – minkä komissio hyväksyi –, että tietyissä määrin hengitettynä myrkylliset vaikutukset voivat ilmetä keuhkoissa ja johtaa kasvainten kehittymiseen.

142.

Kun otetaan huomioon, että oikein tulkittuna nämä tekijät kuuluvat laajasti tulkitun ”aineen, joka voi sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa syöpää” ilmaisun piiriin, komissio ei tehnyt ilmeistä virhettä noudattaessaan riskinarviointikomitean lausuntoa antaessaan riidanalaisen asetuksen.

143.

Unionin tuomioistuimen tuomiosta Nickel Institute ja tuomiosta Etimine ei voida tehdä muuta päätelmää. Unionin yleinen tuomioistuin tekee tuomiosta Nickel Institute johtopäätöksiä ottamatta huomioon asiayhteyttä, jossa kyseessä oleva lausuma esitettiin. ( 109 ) Kuten Ranskan hallitus toteaa, kyseisessä tuomioissa unionin tuomioistuin ei kuitenkaan todennut, että aineen sisäisiin ominaisuuksiin liittyvien vaarojen arvioinnin on välttämättä oltava riippumaton aineelle altistumisen tasoista tai sen vaikutustavasta. Sen sijaan unionin tuomioistuin katsoi, että aineen vaarojen arviointi ”voidaan pätevästi tehdä riippumatta aineen käyttöpaikasta”, ( 110 ) vaikka sen perustana oleva arviointi suoritetaan vain laboratorio-olosuhteissa.

144.

Myöskään tuomiossa Etimine, josta keskusteltiin istunnossa, unionin tuomioistuin ei sulkenut pois sitä, että vaarojen arvioimiseksi aineen sisäiset ominaisuudet voidaan todeta tutkimuksissa, jotka perustuvat aineen annosteluun eläimille suun kautta, ( 111 ) huolimatta siitä, että väitettiin, että tavallisesti altistuminen kyseiselle aineelle tapahtuisi hengittämällä tai ihon kautta. ( 112 )

145.

Ehdottamaani päätelmään ei vaikuta myöskään riskinarviointikomitean lausunto, jossa todetaan, että titaanidioksidilla ei ole syöpää aiheuttavia sisäisiä ominaisuuksia termin ”perinteisessä merkityksessä”. Sen lisäksi, että on epäselvää, mitä riskinarviointikomitea tarkkaan ottaen ymmärtää luontaiseksi toksisuudeksi tässä merkityksessä, kyseinen komitea päätteli silti, että Heinrichin tutkimus osoitti, että titaanidioksidin sisäiset ominaisuudet voivat aiheuttaa syöpää.

146.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hyväksyy myös Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 P esittämän neljännen valitusperusteen ja komission asiassa C‑82/23 P esittämän kolmannen valitusperusteen ja hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen tämän osan.

147.

Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa ja komission asiassa C‑82/23 P esittämä ensimmäinen valitusperuste koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Ranskan hallitus ja komissio väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyn näytön huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi, että Heinrichin tutkimus oli ”ratkaiseva” riskinarviointikomitean titaanidioksidin merkitsemisestä syöpää aiheuttavaksi aineeksi koskevan ehdotuksen kannalta. ( 113 ) Toiseksi komissio lisää, että unionin yleinen tuomioistuin otti näytön huomioon vääristyneellä tavalla myös todetessaan, että Morrow’n ylikuormituksen laskenta oli ratkaisevana tukena riskinarviointikomitean arviolle, jonka mukaan keuhkojen ylikuormitus oli hyväksyttävällä tasolla. ( 114 ) Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa väitetään, että kun unionin yleinen tuomioistuin piti Heinrichin tutkimusta ”ratkaisevana”, se ei myöskään ottanut huomioon CLP-asetuksessa säädettyjä periaatteita, jotka koskevat aineiden luokitusta syöpää aiheuttaviksi aineiksi.

148.

Voin käsitellä lyhyesti nämä argumentit.

149.

Ensinnäkin silloin, kun väitetään, että näyttö otettiin huomioon vääristyneellä tavalla, ei riitä, että osoitetaan, että asiakirjaa voidaan kohtuudella tulkita eri tavalla kuin unionin yleinen tuomioistuin sitä tulkitsi. ( 115 )

150.

On välttämätöntä, että unionin yleinen tuomioistuin ylitti selvästi kyseisen asiakirjan järkevän arvioinnin rajat erityisesti tulkitsemalla sitä selvästi sen sanamuodon vastaisesti. ( 116 )

151.

En ole vakuuttunut siitä, että näin on valituksenalaisessa tuomiossa.

152.

Kuten Ranskan hallituksen ja komission esittämistä argumenteista ilmenee, nämä arvostelevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi riskinarviointikomitean lausuntoa siten, että Heinrichin tutkimukselle ja Morrow’n ylikuormituksen laskennalle annettiin suurempi painoarvo kuin mitä ne katsovat niille annetun.

153.

Nämä asianosaiset eivät kuitenkaan osoita, että unionin yleisen tuomioistuimen riskinarviointikomitean lausuntoa koskeva tulkinta ylittäisi kohtuullisuuden rajat.

154.

Riskinarviointikomitean lausunnossa itse asiassa suljetaan pois mahdollisuus tukeutua Leen tutkimukseen, joten sillä ei pitäisi olla ratkaisevaa vaikutusta titaanidioksidin luokitukseen. ( 117 ) Kun otetaan huomioon, että Heinrichin tutkimus oli yksi kahdesta keskeisestä karsinogeenisuustutkimuksesta ( 118 ) (ja se on Leen tutkimuksen lisäksi myös ainoa toinen tutkimus, jossa osoitettiin kasvainten kehittyminen), riskinarviointikomitean lausunnoista ei ole kohtuutonta tehdä päätelmää – vaikka se olisikin virheellinen sovellettavan oikeudellisen kriteerin mukaan –, jonka mukaan Heinrichin tutkimus oli ratkaiseva titaanidioksidin luokituksen kannalta. Koska riskinarviointikomitean lausunnossa katsottiin myös tarpeelliseksi turvautua Morrow’n ylikuormituksen laskentaan – vaikka se ei ole ”yleisesti hyväksytty käsite” – Heinrichin tutkimuksen perusteella tehtyjen päätelmien vahvistamiseksi, ei ole kohtuutonta pitää tätä laskentaa ”ratkaisevana tukena riskinarviointikomitean päätelmille”. ( 119 )

155.

Katson näin ollen, että Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa ja komission asiassa C‑82/23 P esittämä ensimmäinen valitusperuste on katsottava perusteettomiksi.

156.

Toiseksi on mielestäni ilmeistä, että Ranskan hallitus ja komissio kyseenalaistavat todellisuudessa sen, että CLP-asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa ja kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 1.1.1.3 jaksossa säädettyihin oikeudelliseen arviointiin lisätään ”ratkaisevuuden” kriteeri.

157.

Tämä on juuri se kysymys, jonka Ranskan hallitus esittää asiassa C‑82/23 P esittämänsä ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa ja josta olen samaa mieltä. ( 120 )

158.

Kuten tämä asianosainen, jota komissio, ECHA sekä Ruotsin ja Alankomaiden hallitukset tukivat, perustellusti korostaa, ”todistusnäytön” arviointi on lähestymistapa, joka edellyttää, että kaikkia saatavilla olevia vaaran määrittämistä koskevia tietoja tarkastellaan yhdessä.

159.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin otti kuitenkin käyttöön ratkaisevuuden käsitteen arvioidessaan näyttöä, johon riskinarviointikomitea tukeutui luokitellessaan titaanidioksidin syöpää aiheuttavaksi aineeksi. ( 121 )

160.

Tämä käsite, joka merkitsee sitä, että yksi todiste on ratkaiseva suhteessa toiseen todisteeseen, ei esiinny CLP-asetuksessa.

161.

Tämä käsite on nimittäin ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että eri todisteita punnitaan toisiaan vastaan, jotta voidaan määrittää – myös CLP-asetuksen tavoite huomioon ottaen – ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Tämä on siis täysin päinvastainen kuin ”todistusnäytön” arviointi.

162.

Siksi voi olla vähän yllättävää, ettei tätä käsitettä käytetty riskinarviointikomitean lausunnossa. ( 122 )

163.

Näissä olosuhteissa, kuten Ranskan hallitus väittää, unionin yleisen tuomioistuimen tukeutuminen ratkaisevuuden käsitteeseen riskinarviointikomitean lausuntoa arvioidessaan on ristiriidassa unionin lainsäätäjän vahvistaman oikeudellisen kehyksen kanssa.

164.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan ja komission asiassa C‑82/23 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen perusteettomana ja että se hyväksyy Ranskan hallituksen asiassa C‑71/23 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen toisen osan ja hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen asiaa koskevan osan.

165.

Ranskan hallitus väittää asiassa C‑82/23 P esittämässään kolmannessa valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa katsoessaan, että riskinarviointikomitean lausunnossa kuvattu karsinogeenisuuden vaikutustapa ei liity titaanidioksidin sisäisiin ominaisuuksiin. ( 123 )

166.

Perusteluvelvollisuudesta määrätään SEUT 296 artiklassa, ja se ilmenee Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklasta ja 53 artiklan ensimmäisestä kohdasta. Velvollisuus esittää riittävät perustelut on näin ollen olennainen muotomääräys. ( 124 )

167.

Tämä vaatimus on kuitenkin erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska tuo kysymys koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. ( 125 )

168.

Nyt käsiteltävässä asiassa Ranskan hallitus riitauttaa erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan titaanidioksidilla ei ole syöpää aiheuttavia sisäisiä ominaisuuksia, ellei sitä hengitetä sisään tietty määrä, vaikka se samalla katsoo, että sisään hengitettyjen hiukkasten määrä on vain ”yksi havaitun toksisuuden keskeisistä tekijöistä”. ( 126 )

169.

Perustelujen ristiriitaisuus voi tosin itsessään merkitä SEUT 296 artiklasta johtuvan velvollisuuden laiminlyöntiä, jos asianosaiset eivät pysty ymmärtämään perusteita, joihin valituksenalaisen tuomio perustuu. ( 127 )

170.

Vaikka Ranskan hallituksen esiin tuomat lausumat olisivatkin ristiriitaisia, en kuitenkaan katso, että unionin yleinen tuomioistuin olisi pelkästään näiden lausumien perusteella katsonut, että riskinarviointikomitean lausunnossa kuvattu karsinogeenisuuden vaikutustapa ei kuulu titaanidioksidihiukkasten sisäiseen, syöpää aiheuttavaan vaikutukseen.

171.

Itse asiassa unionin yleinen tuomioistuin selittää perusteellisesti, miten se päätyi tähän johtopäätökseen. ( 128 )

172.

Katson näin ollen, että valituksenalaisen tuomion perusteella kaikki asianosaiset, erityisesti Ranskan hallitus ja komissio, voivat ymmärtää valituksenalaisen tuomion perustelut. Sen avulla unionin tuomioistuimella on myös käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä.

173.

Kuten ensimmäisen oikeusasteen kantajat lähinnä selittävät, vaikuttaa pikemminkin siltä, että Ranskan hallituksen kritiikki unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja kohtaan liittyy sen tekemän päätelmän oikeellisuuteen, joka on valituksenalaisen tuomion asiasisältöön kuuluva seikka. Ranskan hallitus ei näin ollen voi väittää, että unionin yleinen tuomioistuin olisi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

174.

Tässä tilanteessa ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Ranskan hallituksen asiassa C‑82/23 P esittämän kolmannen valitusperusteen perusteettomana.

175.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

176.

Tämä edellytys ei täyty nyt käsiteltävässä asiassa.

177.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa vain joitakin argumentteja, jotka koskivat titaanidioksidihiukkasten tiheyttä ja kyseisen aineen sisäisiä ominaisuuksia. ( 129 ) Se ei myöskään arvioinut kaikkia ensimmäisen oikeusasteen kantajien esittämiä kanneperusteita. ( 130 )

178.

Koska nämä kaksi seikkaa edellyttävät tosiseikkoja koskevia arviointeja, jotka edellyttäisivät unionin tuomioistuimelta uusien prosessinjohtotoimien tai uusien asian selvittämistoimien toteuttamista, unionin tuomioistuin ei voi itse ratkaista nyt käsiteltävää asiaa. ( 131 )

179.

Katson näin ollen, että asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen. ( 132 )

180.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin