–

Friends of the Irish Environment CLG, edustajinaan N. Steen, SC, J. Kenny, BL, ja F. Logue, solicitor,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, A. Joyce ja M. Tierney, avustajinaan M. Gray, SC, F. Valentine, SC, ja E. Synnott, BL,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään A. Edelmannová, L. Langrová, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja M. Noll-Ehlers,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (EYVL 2001, L 197, s. 30) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Friends of the Irish Environment CLG, joka on ympäristön alalla toimiva kansalaisjärjestö, ja toisaalta Government of Ireland (jäljempänä Irlannin hallitus) sekä Minister for Housing, Planning and Local Government (asunto-, maankäytön suunnittelu- ja paikallishallintoministeri, Irlanti) ja Attorney General (oikeuskansleri, Irlanti) ja joka koskee Irlannin hallituksen tekemää päätöstä kansallisten suunnittelupuitteiden ja kansallisen maankäyttösuunnitelman hyväksymisestä.

3

Direktiivin 2001/42 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on taata korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja edistää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä kestävän kehityksen edistämiseksi varmistamalla, että tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi tämän direktiivin mukaisesti.”

4

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

5

Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäljempänä 4–9 artiklan mukainen ympäristöarviointi on tehtävä 2–4 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista,

– –

4.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, onko sellaisilla muilla kuin 2 kohdassa tarkoitetuilla suunnitelmilla ja ohjelmilla, joilla vahvistetaan puitteet sellaisten tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätökselle, todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

– –

8.   Tämä direktiivi ei koske seuraavia suunnitelmia ja ohjelmia:

9.   Tätä direktiiviä ei sovelleta suunnitelmiin ja ohjelmiin, joita yhteisrahoitetaan nyt käynnissä olevina ohjelmakausina – – [rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetun neuvoston asetuksen] (EY) N:o 1260/1999 [(EYVL 1999, L 161, s. 1)] ja [Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen] (EY) N:o 1257/1999 [(EYVL 1999, L 160, s. 80)] mukaisesti.”

6

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Suunnitelmien ja ohjelmien ollessa osa eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuutta jäsenvaltioiden on kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi otettava huomioon se, että arviointi tehdään tämän direktiivin mukaisesti kokonaisuuden eri tasoilla. Jäsenvaltioiden on muun muassa kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi sovellettava 5 artiklan 2 ja 3 kohtaa.”

7

Direktiivin 2001/42 5 artiklan, jonka otsikko on ”Ympäristöselostus”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos 3 artiklan 1 kohdan nojalla on tehtävä ympäristöarviointi, on laadittava ympäristöselostus, jossa osoitetaan, kuvataan ja arvioidaan suunnitelman tai ohjelman toteuttamisen todennäköiset merkittävät ympäristövaikutukset sekä suunnitelman tai ohjelman tavoitteet ja maantieteellinen ulottuvuus huomioon ottaen kohtuulliset vaihtoehdot. Tätä varten on annettava liitteessä I tarkoitetut tiedot.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti laaditussa ympäristöselostuksessa on oltava ne tiedot, joita kohtuudella voidaan vaatia, kun otetaan huomioon viimeisimmät tiedot ja arviointimenetelmät, suunnitelman tai ohjelman sisältö ja yksityiskohtaisuus sekä se, missä vaiheessa se on päätöksentekomenettelyssä ja se, missä määrin tiettyjä asioita voidaan arvioida asianmukaisemmin tuon menettelyn eri vaiheissa, jotta vältetään kaksinkertainen arviointi.

3.   Muilta päätöksentekotasoilta tai yhteisön muun lainsäädännön kautta saatuja asiaan vaikuttavia tietoja suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksista voidaan käyttää liitteessä I tarkoitettujen tietojen antamiseen.

– –”

8

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1), joka tuli voimaan 17.2.2012, kumottiin ja korvattiin direktiivi 85/337.

9

Irlannin perustuslain 28 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ellei tässä perustuslaissa toisin säädetä, valtion toimeenpanovaltaa käyttää hallitus tai sitä käytetään hallituksen alaisuudessa.”

10

Vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain (Planning and Development Act 2000), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä vuoden 2000 laki), 2 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:

”’Kansallisella aluekehitysstrategialla’” tarkoitetaan hallituksen 28.11.2002 julkaisemaa ’kansallista aluekehitysstrategiaa 2002–2020’ tai mitä tahansa muuta hallituksen julkaisemaa asiakirjaa, jolla muutetaan kyseistä strategiaa tai korvataan se.”

11

Siitä lähtien, kun kaavoitus- ja maankäyttölain muuttamisesta vuonna 2018 annettu laki (Planning and Development (Amendment) Act 2018) (jäljempänä vuoden 2018 laki) tuli voimaan 22.10.2018, vuoden 2000 lain II osan IIA luvun sanamuoto on ollut seuraava:

”Kansalliset suunnittelupuitteet

– –

Kansallisissa suunnittelupuitteissa käsiteltävät asiat

20C.

– –

12

Irlannin hallitus hyväksyi 16.2.2018 tekemällään päätöksellä National Planning Frameworkin (kansalliset suunnittelupuitteet, jäljempänä NPF) ja National Development Planin (kansallinen maankäyttösuunnitelma, jäljempänä NDP), jotka ovat Project Ireland 2040 ‑nimisen hankkeen kaksi osaa. Kyseinen päätös ”vahvistettiin” hallituksen 29.5.2018 tekemällä päätöksellä.

13

Project Ireland 2040 ‑hankkeella pyritään luomaan yhtenäinen ja johdonmukainen suunnitelma maankäytölle ja sen kehitykselle kyseisessä valtiossa. NPF:ssä vahvistetaan suunnittelupuitteet maankäyttöön liittyvien investointien ohjaamiseksi tulevina vuosina ja määritellään – sen esipuheen mukaan – ”kansallisten tavoitteiden ja keskeisten periaatteiden kokonaisuus, jonka perusteella laaditaan yksityiskohtaisempia ja tarkempia suunnitelmia”. NPF:ssä ei siis nimenomaisesti määritetä jokaista yksityiskohtaa maan jokaista osaa varten vaan ”annetaan kullekin alueelle johtava asema yhteisöjensä suunnittelussa ja kehittämisessä”. NPF:ää täydentää NDP, jota kuvataan kymmenvuotiseksi strategiaksi lähes 116 miljardin euron julkisia pääomainvestointeja varten, ja siinä esitetään, miten rahoitusta myönnetään tiettyjen sellaisten hankkeiden toteuttamiseen, joita pidetään olennaisina NPF:ssä määritettyjen strategisten tulosten saavuttamisen kannalta, ja yksilöidään suuret infrastruktuurihankkeet, joita siinä ehdotetaan rahoitettavaksi, käsittelemättä kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyviä näkökohtia.

14

High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) hylkäsi 24.4.2020 antamallaan tuomiolla ja määräyksellä sekä 13.5.2020 antamallaan määräyksellä pääasian valittajan esittämän vaatimuksen, joka koski sellaisten certiorari-määräysten antamista, joilla kumottaisiin 16.2.2018 tehty päätös, sellaisena kuin se on vahvistettuna 29.5.2018 tehdyllä päätöksellä.

15

Court of Appeal (ylioikeus, Irlanti) hylkäsi 26.11.2021 antamallaan tuomiolla ja 7.12.2021 antamallaan määräyksellä valituksen, jonka pääasian valittaja oli tehnyt edellä mainituista High Courtin ratkaisuista.

16

Pääasian valittaja valitti 4.1.2022 kyseisistä Court of Appealin ratkaisuista Supreme Courtiin (ylin tuomioistuin, Irlanti), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja kyseenalaisti valituksellaan NPF:n ja NDP:n pätevyyden. Pääasian valittaja väittää lähinnä, että direktiivin 2001/42 vaatimuksia ei noudatettu, kun NPF ja NDP hyväksyttiin, ja toteaa erityisesti NPF:n osalta, että kohtuullisia vaihtoehtoja ei – ensisijaisen vaihtoehdon osalta tehtyyn analyysiin nähden – kuvattu eikä arvioitu riittävästi asianmukaisella perusteella.

17

Pääasian vastapuolet väittivät ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että vaikka NPF arvioitiin direktiivin 2001/42 nojalla, kyseisessä direktiivissä ei edellytetty mainittua arviointia, koska NPF ei ole kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu suunnitelman tai ohjelma sillä perusteella, että ”lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset” eivät edellytä sitä kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Tämä koskee niiden mukaan myös NDP:tä, joka ei myöskään kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan sen 3 artiklan 8 kohdan nojalla.

18

Tässä tilanteessa Supreme Court on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion hallituksen hyväksymä toimenpide, joka on toteutettu yksinomaan kyseisen jäsenvaltion perustuslaissa olevan sellaisen säännöksen perusteella, jonka mukaan valtion toimeenpanovaltaa käyttää hallitus tai sitä käytetään hallituksen alaisuudessa, voi olla 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”suunnitelma” tai ”ohjelma”, kun kyseisessä toimenpiteessä määritellään puitteet, joissa tiettyjen hankkeiden täytäntöönpano voidaan hyväksyä tai evätä tulevaisuudessa.

20

Direktiivin 201/42 3 artiklassa säädetään, että tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, on tehtävä ympäristöarviointi.

21

Erityisesti direktiivin 2001/42 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista, jotka täyttävät kaksi kumulatiivista edellytystä eli ne on ensinnäkin valmisteltu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja aloja varten ja toiseksi niissä vahvistetaan puitteet direktiivin 2011/92 liitteissä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- ja hyväksymispäätöksille (tuomio 9.3.2023, An Bord Pleanála ym. (St Teresa’s Gardens ‑alue), C‑9/22, EU:C:2023:176, 36 kohta).

22

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan NPF täyttää käsiteltävässä asiassa kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen edellytyksen.

23

On kuitenkin korostettava, että direktiivin 2001/42 soveltamisalaan ja siis sen 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvat vain ”suunnitelmat ja ohjelmat”, jotka ovat kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa olevan määritelmän mukaisia.

24

Tämän osalta on todettava, että direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohdassa määritellään kyseisessä direktiivissä tarkoitetut ”suunnitelmat ja ohjelmat” siten, että ne ovat suunnitelmia ja ohjelmia, jotka täyttävät kaksi tässä säännöksessä säädettyä kumulatiivista edellytystä, eli yhtäältä kyse on oltava toimista, jotka kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen tai hallituksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä (ensimmäinen edellytys), ja toisaalta kyse on oltava toimista, joita lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät (toinen edellytys) (tuomio 9.3.2023, An Bord Pleanála ym. (St Teresa’s Gardens ‑alue), C‑9/22, EU:C:2023:176, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitun toisen edellytyksen osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivissä 2001/42 tarkoitetulla tavalla ”edellytettyinä” on sitä sovellettaessa pidettävä suunnitelmia ja ohjelmia, joiden hyväksymistä on säännelty kansallisilla laeilla tai asetuksilla, joissa määritetään suunnitelmien ja ohjelmien hyväksymiseen toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden laatimismenettely, ja niihin on siten sovellettava ympäristövaikutusten arviointia direktiivissä säädetyin edellytyksin. Unionin tuomioistuin on näin ollen katsonut, että kun otetaan huomioon direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohdan tavoite, jona on korkeatasoisen ympäristönsuojelun takaaminen, ja jotta voidaan säilyttää sen tehokas vaikutus, suunnitelmaa tai ohjelmaa on pidettävä ”edellytettynä”, kun kansallisessa oikeudessa on erityinen oikeusperusta, jonka nojalla toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sen, vaikka tämä hyväksyminen ei olisikaan pakollista (tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern, C‑300/20, EU:C:2022:102, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen käytettävissä olevat tiedot, käsiteltävässä asiassa ei vaikuta siltä, että NPF olisi hyväksytty tällaisen erityisen oikeusperustan perusteella.

27

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan NPF hyväksyttiin hallituksen päätöksellä, ja hallitus toimi yksinomaisesti sen toimivallan nojalla, joka sille annetaan Irlannin perustuslain 28 §:n 2 momentilla.

28

Kyseisessä säännöksessä säädetään, että ”ellei [Irlannin] perustuslaissa toisin säädetä, valtion toimeenpanovaltaa käyttää hallitus tai sitä käytetään hallituksen alaisuudessa”.

29

Kyseisessä säännöksessä ei siis todellakaan säädetä suunnitelmien tai ohjelmien hyväksymisestä vahvistamalla niiden antamiseen toimivaltaiset viranomaiset ja niiden laatimismenettely, vaan siinä tyydytään vahvistamaan perustuslakiin perustuvan valtiovallan kolmijako-opin mukaisesti, että erotuksena lainsäädäntö- ja tuomiovaltaan valtion toimeenpanovaltaa käyttää yleisesti ottaen hallitus tai sitä käytetään hallituksen alaisuudessa.

30

On totta, että kun otetaan huomioon direktiivin 2001/42 tarkoituksena sen 1 artiklan mukaan oleva korkeatasoisen ympäristönsuojelun takaaminen, säännöksiä, joilla rajataan kyseisen direktiivin soveltamisalaa, ja erityisesti säännöksiä, joissa määritellään, mitä toimia direktiivi koskee, on tulkittava laajasti (tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern, C‑300/20, EU:C:2022:102, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Direktiivin 2001/42 tulkinta, jonka mukaan NPF:n hyväksymisedellytykset täyttävä toimenpide kuuluisi kyseisen direktiivin soveltamisalaan, menisi kuitenkin kyseisen direktiivin laajaa tulkintaa pidemmälle. Tällainen tulkinta nimittäin poistaisi merkityksen saman direktiivin 2 artiklan a alakohdassa vahvistetuista kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä jälkimmäiseltä.

32

NPF:n kaltaisen toimenpiteen, joka hyväksytään yksinomaan tämän tuomion 27 kohdassa tarkoitetun kaltaisen jäsenvaltion perustuslain säännöksen nojalla, ei näin ollen voida katsoa kuuluvan direktiivin 2001/42 soveltamisalaan, vaikka se täyttäisi kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen edellytyksen, joka palautetaan mieleen tämän tuomion 21 kohdassa.

33

Tällaista tulkintaa ei myöskään aseteta kyseenalaiseksi sillä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemalla seikalla, että vuoden 2000 lain 2 §:n 1 momentissa säädettiin, että ”kansallinen aluekehitysstrategia” tai mikä tahansa siihen tehtävä muutos oli julkaistava. On nimittäin todettava, että kyseisessä säännöksessä tyydytään vahvistamaan julkaisuvaatimus määrittämättä kuitenkaan NPF:n laatimismenettelyä. Edes kyseinen säännös huomioon ottamalla ei siis voida katsoa, että NPF:n hyväksyminen Irlannin perustuslain 28 §:n 1 momentin perusteella oli tämän tuomion 25 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla säänneltyä.

34

Tästä seuraa, että NPF:n hyväksymisedellytysten mukainen toimenpide ei täytä direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohdassa säädetyistä edellytyksistä jälkimmäistä, minkä vuoksi se ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”suunnitelma tai ohjelma”.

35

Tällä päätelmällä ei ole vaikutusta niiden suunnitelmien tai ohjelmien arviointiin direktiivin 2001/42 kannalta, jotka mahdollisesti hyväksytään NPF:n täytäntöönpanemiseksi.

36

Sellaisten suunnitelmien tai ohjelmien osalta, jotka täyttävät direktiivissä 2001/42 säädetyt edellytykset ympäristövaikutusten arviointia koskevan velvollisuuden soveltamiseksi, on todettava muun muassa, että koska NPF ei ole kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”suunnitelma” tai ”ohjelma” ja koska se ei näin ollen kuulu kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuuteen, missään kyseisen direktiivin säännöksessä ei anneta kansallisille viranomaisille lupaa oikeuttaa kyseisten suunnitelmien tai ohjelmien mahdollisia ympäristövaikutuksia sillä, että tällaiset vaikutukset aiheutuvat NPF:n kaltaisessa toimenpiteessä vahvistetuista suuntaviivoista.

37

Tämän tuomion 34 kohdassa olevalla päätelmällä ei myöskään ole vaikutusta sellaisten suunnitelmien tai ohjelmien arviointiin saman direktiivin kannalta, jotka on tapauksen mukaan hyväksytty vuoden 2000 lain, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2018 lailla, asian kannalta merkityksellisten säännösten nojalla, mukaan lukien erityisesti NPF:n mahdollinen muuttaminen tai korvaaminen, joka on tehty kyseisissä säännöksissä säädetyn menettelyn mukaisesti.

38

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion hallituksen yksinomaan kyseisen jäsenvaltion perustuslain säännöksen, jonka mukaan valtion toimeenpanovaltaa käyttää hallitus tai sitä käytetään sen alaisuudessa, nojalla hyväksymä toimenpide ei täytä edellytystä siitä, että ”lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät” sitä, minkä vuoksi se ei voi olla kyseisessä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”suunnitelma” tai ”ohjelma”.

39

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/42 3 artiklan 1 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 3 artiklan 8 ja 9 kohdan kanssa, tulkittava siten, että

40

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä kysymys koskee NDP:tä.

41

Kyseisestä pyynnöstä ilmenee kuitenkin myös, että Irlannin hallitus hyväksyi NDP:n, joka on yksi Irlanti 2040 ‑hankkeen kahdesta osasta, saman oikeusperustan nojalla kuin NPF:n.

42

Tämän tuomion 26–34 kohdassa esitettyjen toteamusten ja ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella toiseen kysymykseen ei näin ollen ole tarpeen vastata.

43

Ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että NPF:n kaltainen toimenpide ei ole direktiivin 2001/42 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma, minkä vuoksi se ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

44

Tässä tilanteessa kolmatta kysymystä, joka koskee direktiivin 2001/42 5 artiklaa ja menetelmää kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien suunnitelmien ja ohjelmien arvioimiseksi, ei ole tarpeen tutkia.

45

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohtaa

on tulkittava siten, että

jäsenvaltion hallituksen yksinomaan kyseisen jäsenvaltion perustuslain säännöksen, jonka mukaan valtion toimeenpanovaltaa käyttää hallitus tai sitä käytetään sen alaisuudessa, nojalla hyväksymä toimenpide ei täytä edellytystä siitä, että ”lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät” sitä, minkä vuoksi se ei voi olla kyseisessä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”suunnitelma” tai ”ohjelma”.