–

Zamestnik izpalnitelen direktor na Darzhaven fond ”Zemedelie”, edustajanaan I. B. Zareva,

–

IW, edustajanaan D. Ormanov, advokat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Koleva ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) 29 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen sekä luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta 5.9.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (EUVL 2008, L 250, s. 1) 36 artiklan 1 kohdan, 37 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Zamestnik izpalnitelen director na Darzhaven fond ”Zemedelie” (Bulgarian kansallisen maatalousrahaston varapääjohtaja, jäljempänä varapääjohtaja) ja viljelijäksi rekisteröity IW ja joka koskee Bulgarian maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimenpiteeseen 11 ”Luonnonmukainen tuotanto” (jäljempänä kyseessä oleva toimenpide) perustuvan rahoitustuen epäämistä sillä perusteella, että IW ei ollut kyseisen tuen hakijana noudattanut velvollisuutta olla ylittämättä vähimmäisaikoja luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymiseksi.

3

Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28.6.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (EUVL 2007, L 189, s. 1) johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”On – – aiheellista rajoittaa yhteisön tunnuksen käyttö tuotteisiin, jotka sisältävät ainoastaan tai lähes ainoastaan luonnonmukaisia ainesosia, jotta kuluttajille ei annettaisi harhaanjohtavaa kuvaa koko tuotteen luonnonmukaisuudesta. Yhteisön tunnusta ei näin ollen saisi käyttää siirtymävaiheessa olevissa tuotteissa – –”

4

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –

– –

– –”

5

Kyseisen asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtyminen luonnonmukaiseen maatalouteen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavia sääntöjä sovelletaan tiloihin, joilla aloitetaan luonnonmukaisen tuotannon harjoittaminen:

– –

– –”

6

Asetuksen N:o 889/2008 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtyminen edellyttää tiettyjen määräaikojen vahvistamista kaikkien käytettävissä olevien keinojen mukauttamista varten. Eri tuotannonaloilla olisi vahvistettava erilaisia määräaikoja aiemman maatilatuotannon perusteella.”

7

Kyseisen asetuksen II osaston 5 luvussa, jonka otsikko on ”Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymistä koskevat säännöt”, olevan 36 artiklan, jonka otsikko on ”Kasvit ja kasvituotteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta kasvien ja kasvituotteiden voidaan katsoa olevan luonnonmukaisia, asetuksen [N:o 834/2007] 9, 10, 11 ja 12 artiklassa ja tämän asetuksen 1 luvussa tarkoitettuja tuotantosääntöjä ja tarvittaessa tämän asetuksen 6 luvussa olevia poikkeuksellisia tuotantosääntöjä on pitänyt noudattaa viljelylohkolla vähintään kahden vuoden siirtymävaiheen ajan ennen kylvöä tai nurmialojen osalta vähintään kahden vuoden ajan ennen niiden käyttöä luonnonmukaiseksi rehuksi tai monivuotisten kasvien osalta, nurmikasveja lukuun ottamatta, vähintään kolmen vuoden ajan ennen luonnonmukaisten tuotteiden ensimmäistä satoa.”

8

Kyseisen asetuksen 37 artiklan, jonka otsikko on ”Maan siirtämistä luonnonmukaiseen kotieläintuotantoon koskevat erityissäännöt”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen 36 artiklassa tarkoitettuja siirtymävaiheen sääntöjä sovelletaan tuotantoyksikön koko rehunviljelyalaan.”

9

Saman asetuksen 38 artiklassa, jonka otsikko on ”Eläimet ja eläintuotteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tilalle on tuotu muita kuin luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä asetuksen [N:o 834/2007] 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja tämän asetuksen 9 ja/tai 42 artiklan mukaisesti ja eläintuotteita on tarkoitus myydä luonnonmukaisina tuotteina, asetuksen [N:o 834/2007] 9, 10, 11 ja 14 artiklassa ja tämän asetuksen II osaston 2 luvussa ja tarvittaessa 42 artiklassa tarkoitettuja tuotantosääntöjä on pitänyt noudattaa vähintään:

2.   Jos tilalla on siirtymävaiheen alkaessa muita kuin luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä, niistä peräisin olevat tuotteet voidaan katsoa asetuksen [N:o 834/2007] 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti luonnonmukaisiksi, jos siirtyminen koskee koko tuotantoyksikön kohdalla samanaikaisesti sekä kotieläintuotantoa, laitumia ja/tai mitä tahansa rehunviljelyyn käytettyä alaa[.] Kokonaissiirtymävaiheen kesto olemassa olevien eläinten ja niiden jälkeläisten sekä laitumien ja/tai minkä tahansa rehunviljelyyn käytettävän alan osalta voidaan lyhentää 24 kuukauteen, jos eläimet ruokitaan pääosin tuotantoyksikön tuotteilla.

3.   Mehiläishoidon tuotteet voidaan myydä siten, että niihin liitetään viittaus luonnonmukaiseen tuotantotapaan ainoastaan, jos luonnonmukaista tuotantoa koskevia sääntöjä on noudatettu vähintään yhden vuoden ajan.

4.   Mehiläistarhojen siirtymävaihetta ei sovelleta sovellettaessa tämän asetuksen 9 artiklan 5 kohtaa.

5.   Siirtymävaiheen aikana vaha on korvattava luonnonmukaisesta mehiläishoidosta peräisin olevalla vahalla.”

10

Asetuksen N:o 1305/2013 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen tai sen ylläpitämiseen viljelijöille myönnettävällä tuella olisi kannustettava heitä osallistumaan tällaisiin järjestelmiin ja siten vastaamaan ympäristöystävällisten maatalouskäytäntöjen käyttöä ja tiukkoja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia koskevaan lisääntyneeseen kysyntään yhteiskunnassa. Jotta lisättäisiin [biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvaa synergiavaikutusta, olisi kannustettava luonnonmukaista maataloutta koskevista toimenpiteistä – – saataviin hyötyihin] – – Jotta vältettäisiin viljelijöiden laajamittainen palaaminen perinteisiin viljelymuotoihin, olisi tuettava sekä siirtymistä että ylläpitämistä kannustavia toimenpiteitä. Tuella olisi lisäksi katettava sitoumuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja sen olisi koskettava ainoastaan sitoumuksia, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda tämän asetuksen ja [yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o 1307/2013 [(EUVL 2013, L 347, s. 608)] nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen. [Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston)] määrärahojen vaikuttavan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen [N:o 1307/2013] 9 artiklassa tarkoitettuihin aktiiviviljelijöihin.”

11

Asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklassa, jonka otsikko on ”Luonnonmukainen maatalous”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta maatalousmaata viljelijöille tai viljelijäryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään asetuksessa [N:o 834/2007] määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä ja jotka ovat asetuksen [N:o 1307/2013] 9 artiklassa tarkoitettuja aktiiviviljelijöitä.

– –

3.   Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi. Jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia maaseudun kehittämisohjelmissaan sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämisohjelmissa määritellä lyhyemmän kestoajan uusille ylläpitämissitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

– –”

12

Vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteen 11 ”Luonnonmukainen maatalous” täytäntöönpanosta 24.2.2015 annetun asetuksen nro 4 (Naredba nro 4 za prilagane na myarka 11 ”Biologichno Zemedelie” ot Programata za razvitie na selskite rayoni za perioda 2014–2020, jäljempänä asetus nro 4) 11 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”5)   Tuensaajat saavat 1 momentissa tarkoitetut maksut ajanjaksolta, joka ei ylitä asetuksen [N:o 889/2008] 36 artiklan 1 kohdan, 37 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan mukaisia luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen vähimmäisaikoja.”

13

IW haki kyseessä olevan toimenpiteen luonnonmukaista mehiläishoitoa koskevan osa-alueen perusteella rahoitustukea vuodeksi 2016 toisena vuonna peräkkäin. Hakemus koski 150:tä luonnonmukaiseen mehiläishoitoon siirtymävaiheessa ollutta mehiläisyhdyskuntaa, ja mehiläistarhat sijaitsivat Belitsan (Bulgaria) kylässä.

14

Varapääjohtaja lähetti kyseessä olevan toimenpiteen perusteella vuotta 2016 koskeneen tiedoksiantokirjeen, jossa lähinnä hylättiin kyseinen hakemus.

15

IW riitautti kyseisen kirjeen Administrativen sad Slivenissä (Slivenin hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka kumosi sen ja palautti asian varapääjohtajan käsiteltäväksi, jotta tämä tekisi uuden päätöksen IW:n rahoitustukea koskevasta hakemuksesta.

16

Tutkittuaan uudelleen mainitun hakemuksen varapääjohtaja lähetti kyseessä olevan toimenpiteen perusteella toisen, vuotta 2016 koskeneen tiedoksiantokirjeen, jossa hän jälleen kieltäytyi myöntämästä haettua tukea (jäljempänä toinen tiedoksiantokirje). Kirjeessä todettiin, että kyseessä olleen toimenpiteen perusteella tehdyssä, vuotta 2016 koskeneessa tukihakemuksessa ilmoitettujen mehiläisyhdyskuntien osalta vuotta 2016 oli pidettävä toisena vuotena sen jälkeen, kun IW oli viimeksi tehnyt sitoumuksen luonnonmukaista mehiläishoitoa koskevan osa-alueen perusteella, ja että velvollisuutta olla ylittämättä siirtymisen vähimmäisaikoja, joista säädetään lähinnä asetuksen nro 4 11 §:n 5 momentissa, ei ollut noudatettu.

17

IW nosti toisesta tiedoksiantokirjeestä kanteen Administrativen sad Slivenissä, joka palautti asian Administrativen sad Haskovon (Haskovon hallintotuomioistuin, Bulgaria) käsiteltäväksi.

18

Kyseinen tuomioistuin kumosi tämän toisen tiedoksiantokirjeen ja palautti asian varapääjohtajalle uutta päätöstä varten.

19

Varapääjohtaja teki Administrativen sad Haskovon tuomiosta kassaatiovalituksen Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

20

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, miten on tulkittava asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä ja asetuksen N:o 889/2008 36 artiklan 1 kohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa ja 38 artiklaa, ja se katsoo tulkinnan olevan tarpeen sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi.

21

Varhoven administrativen sad on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisukysymyksillään useiden unionin oikeuden säännösten ja erityisesti asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen N:o 889/2008 36 artiklan 1 kohdan, 37 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan tulkintaa.

23

Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin myös niin, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz et Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz et Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

On ilmeistä, että asetuksen N:o 889/2008 36 artiklan 1 kohta ja 37 artiklan 1 kohta, sellaisina kuin ne on mainittu ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä, koskevat siirtymävaiheen sääntöjä, jotka koskevat yhtäältä kasveja ja kasvituotteita ja toisaalta luonnonmukaiseen kotieläintuotantoon liittyviä maita. Näin ollen kyseiset säännökset eivät vaikuta suoraan merkityksellisiltä pääasian ratkaisun kannalta, sillä pääasia koskee hakemusta rahoitustuen myöntämiseksi mehiläistarhojen luonnonmukaiseen mehiläishoitoon siirtämistä varten.

27

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee asetuksen N:o 889/2008 36 artiklan 1 kohtaa ja 37 artiklan 1 kohtaa.

28

Kyseisen asetuksen 38 artikla puolestaan vaikuttaa suoraan merkitykselliseltä pääasian ratkaisun kannalta, koska sen 3 kohdassa vahvistetaan vähimmäissiirtymävaihe mehiläishoidon tuotteiden osalta.

29

On näin ollen katsottava, että kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että ensinnäkään se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa rajataan mahdollisuutta saada rahoitustukea mehiläistarhojen siirtämiseksi luonnonmukaiseen mehiläishoitoon asetuksen N:o 889/2008 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vähimmäissiirtymävaiheeseen, toiseksi jäsenvaltiot voivat vahvistaa luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymistä koskevan tuen myöntämistä koskevan enimmäisajan ainoastaan tuotantotyypin eikä kunkin yksittäisen tapauksen erityispiirteiden mukaan, ja kolmanneksi jäsenvaltiot voivat päättää, että luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisen perusteella voidaan myöntää tukea lyhyemmäksi ajaksi kuin asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty viidestä seitsemään vuoteen.

30

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (tuomio 22.1.2020, Ursa Major Services, C‑814/18, EU:C:2020:27, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen sanamuodosta on muistutettava, että kyseisen säännöksen mukaan on niin, että ”jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa”.

32

Aluksi on huomautettava, että käsite ”siirtyminen” määritellään asetuksen N:o 834/2007 2 artiklan h alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan siirtymistä muusta kuin luonnonmukaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon tietyn ajan kuluessa, jona on sovellettu luonnonmukaista tuotantoa koskevia säännöksiä.

33

Asetuksen N:o 834/2007 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtyminen luonnonmukaiseen maatalouteen”, vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisen aloittaviin tiloihin, ja sen 1 kohdan a alakohdassa täsmennetään yhtäältä, että ”siirtymävaihe” alkaa aikaisintaan, kun toimija on ilmoittanut toiminnastaan toimivaltaisille viranomaisille ja saattanut maatilansa valvontajärjestelmän tarkastettavaksi 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sen 1 kohdan b alakohdassa toisaalta, että siirtymävaiheen aikana sovelletaan kaikkia kyseisessä asetuksessa annettuja sääntöjä.

34

Kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kullekin erityyppiselle kasvin- tai eläintuotannolle määritetään siirtymävaiheet.

35

Mainitun asetuksen 17 artiklan 1 kohdan f alakohdasta, tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 23 ja 24 artiklan kanssa, ilmenee, että vaikka siirtymävaiheen aikana sovelletaan luonnonmukaiseen tuotantotapaan liittyviä säännöksiä, viljelijät eivät saa pitää kaupan kyseisen vaiheen aikana tuotettuja eläimiä ja eläintuotteita käyttämällä merkinnöissä ja mainonnassa viittausta luonnonmukaiseen tuotantotapaan.

36

Asetuksen N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 889/2008 II osaston 5 luvussa, jonka otsikko on ”Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymistä koskevat säännöt”, määritellään puolestaan erityiset siirtymävaiheet erityyppiselle kasvin- tai eläintuotannolle.

37

Asetuksen N:o 889/2008 38 artiklan 3 kohdassa, joka kuuluu tähän 5 lukuun, säädetään, että ”mehiläishoidon tuotteet voidaan myydä siten, että niihin liitetään viittaus luonnonmukaiseen tuotantotapaan ainoastaan, jos luonnonmukaista tuotantoa koskevia sääntöjä on noudatettu vähintään yhden vuoden ajan”.

38

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee selvästi, että siinä säädetty yhdenmukaistettu siirtymävaihe on vähimmäisaika, ja ennen sen päättymistä mehiläishoidon tuotteita ei saa myydä viittaamalla luonnonmukaiseen tuotantoon. Erityistapauksesta, jossa kyseistä velvollisuutta noudattaa vähimmäissiirtymävaihetta voidaan olla soveltamatta, säädetään kyseisen asetuksen 38 artiklan 4 kohdassa.

39

Seuraavaksi on korostettava asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen sisältyvästä ilmaisusta ”ensimmäinen kausi”, että vaikka sitä käytetään useaan otteeseen kyseisessä asetuksessa, sitä ei määritellä siinä. Sitä ei ole myöskään määritelty asetuksessa N:o 834/2007 eikä asetuksessa N:o 889/2008. Sitä on näin ollen tulkittava ottaen huomioon sen tavanomainen merkitys ja asiayhteys, jossa sitä yleensä käytetään (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Horvath, C‑428/07, EU:C:2009:458, 34 kohta ja tuomio 27.2.2014, van der Ham ja van der Ham-Reijersen van Buuren, C‑396/12, EU:C:2014:98, 32 kohta).

40

Tämän osalta on todettava, että ilmaisu ”ensimmäinen kausi” tarkoittaa tavallisesti alussa olevaa kautta. Asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että ”tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi”. Kyseisen säännöksen toisessa virkkeessä säädetään kuitenkin, että myöntäessään tukea luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen jäsenvaltiot ”voivat” määritellä ”ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa”.

41

On näin ollen katsottava, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen asiayhteys, ensimmäisen kauden käsitteellä tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana viljelijät tekevät kyseisen säännöksen mukaiset sitoumukset ja joka voi olla lyhyempi kuin saman kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu 5–7 vuoden jakso.

42

Nämä sitoumukset ovat asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 1 kohdan mukaan vapaaehtoisia sitoumuksia, jotka viljelijät tai viljelijäryhmät tekevät saadakseen luonnonmukainen maatalous ‑toimenpiteen perusteella myönnettyä tukea. Kyseessä ovat sitoumukset, jotka koskevat asetuksessa N:o 834/2007 määriteltyjen luonnonmukaisen maatalouden käytäntöjen ja menetelmien ylläpitämistä tai käyttöönottoa.

43

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen sisältyvillä käsitteillä ”ensimmäinen kausi” ja ”siirtymisaika” ei ole samaa merkitystä, koska ”ensimmäisellä kaudella” tarkoitetaan kyseisen säännöksen nojalla myönnetyn tuen saajan ensimmäistä sitoumusten tekemistä, kun taas jälkimmäinen käsite määritellään asetuksen N:o 834/2007 17 artiklassa.

44

On myös muistutettava, että jäsenvaltiot panevat asetuksen N:o 1305/2013 täytäntöön maaseudun kehittämisen tukiohjelmiensa kautta ja että niille annetaan kyseisessä asetuksessa mahdollisuus toteuttaa tietyt toimenpiteet, joilla pyritään toteuttamaan maaseudun kehittämistä koskevat Euroopan unionin prioriteetit. Kunkin jäsenvaltion olisi näin ollen valmisteltava koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma, joukko alueellisia ohjelmia tai sekä kansallinen ohjelma että joukko alueellisia ohjelmia, ja näillä ohjelmilla pannaan täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia. Tästä seuraa, että asetuksessa N:o 1305/2013 jätetään jäsenvaltioille harkintavaltaa siinä säädettyjen tukien täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta. Tämä harkintavalta voi koskea kansallisten maaseudun kehittämisohjelmien suunnittelua ja kyseisen asetuksen säännösten täytäntöönpanoa (ks. tuomio 1.12.2022, DELID,C‑409/21, EU:C:2022:946, 25–27 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

On näin ollen katsottava, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen sanamuoto ja asiayhteys, on niin, että jos luonnonmukaisen maatalouden käytäntöjen ja menetelmien ylläpitämiseen tai vapaaehtoiseen käyttöönottoon perustuvat sitoumukset tehdään viidestä seitsemään vuoden ajaksi, jäsenvaltioilla on mahdollisuus silloin, kun tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymistä varten, vahvistaa ensimmäinen kausi – jonka aikana kyseinen sitoumus annetaan –, joka on tätä lyhyempi, edellyttäen, että se sovitetaan aineellisesti yhteen asian kannalta merkityksellisen siirtymävaiheen kanssa, sellaisena kuin se on yhdenmukaistettuna asetuksella N:o 889/2008. Käsiteltävässä asiassa on kyse luonnonmukaiseen mehiläishoitoon siirtymiselle asetuksen N:o 889/2008 38 artiklan 3 kohdassa säädetystä vähintään yhden vuoden pituisesta siirtymävaiheesta.

46

Edellä esitetystä seuraa, että jäsenvaltiot voivat säätää, että sovellettava vähimmäissiirtymävaihe, sellaisena kuin se on yhdenmukaistettuna ja vahvistettuna asetuksella N:o 889/2008, on niiden alueella sama kuin luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen myönnettävän taloudellisen tuen enimmäisaika.

47

Lähinnä siitä, voidaanko siirtymäaikojen kesto määrittää yksinomaan tuotantotyypin eikä kunkin yksittäisen tapauksen perusteella, on riittävää muistuttaa, että jäsenvaltion on noudatettava asetuksen N:o 834/2007 17 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan erityiset siirtymävaiheet määritellään kunkin erityyppisen kasvin- tai eläintuotannon mukaan, ja asetuksen N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua asetusta N:o 889/2008, jonka II osaston 5 luvussa määritellään kyseiset erityiset siirtymävaiheet erityyppisen kasvin- tai eläintuotannon mukaan. Asetuksen N:o 889/2008 38 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että mehiläishoidon tuotteille on olemassa erityinen siirtymävaihe.

48

On muistutettava, että nämä asetukset ovat kaikilta osiltaan velvoittavia ja niitä sovelletaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltio ei siis voi vahvistaa asetuksessa N:o 889/2008 säädetyistä yhdenmukaistetuista siirtymävaiheista poikkeavia siirtymävaiheita.

49

Säännöstön, johon asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toinen virke kuuluu, tavoitteet tukevat edellä esitettyjä toteamuksia.

50

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan nimittäin, että jotta vältettäisiin viljelijöiden laajamittainen palaaminen perinteisiin viljelymuotoihin, olisi tuettava sekä siirtymistä että sen ylläpitämistä kannustavia toimenpiteitä. Tuella olisi lisäksi katettava sitoumuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja sen olisi koskettava ainoastaan sitoumuksia, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda asetuksen N:o 1305/2013 ja asetuksen N:o 1307/2013 nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen.

51

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 3 kohdan toista virkettä

on tulkittava siten, että