—

kumoamaan (i) OLAFin 22.7.2021 tekemän päätöksen OCM (2021)22007; (ii) OLAFin 22.7.2021 tekemän päätöksen OCM (2021)22008; (iii) komission 22.3.2021 tekemän päätöksen (ref. Ares(2021)20233749) ja (iv) komission 3.3.2021 tekemän päätöksen (ref. Ares(2021)1610971)

—

velvoittamaan vastaajat maksamaan (i) 1 127,66 euroa, jotka on pidätetty ilman PMO:n takaisinperimisestä yksittäistapauksessa tekemää hallintopäätöstä; (ii) 9 250,05 euroa, jotka on pidätetty touko-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuulta 2021 ja (iii) 1 euroa ex aequo et bono korvauksena henkisestä kärsimyksestä, jota kantajalle on aiheutunut siitä, että OLAF on suorittanut lainvastaisesti tutkinnan OF/2016/0928/A1, joka johti lopulta kantajan viraltapanoon

—

velvoittamaan vastaajat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan OLAF on rikkonut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa ja 90 a artiklaa, koska kantajan 23.3.2021 tekemä unionin tuomioistuinten vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan OLAFin loppukertomus ja suositukset eivät ole toimia, joilla on oikeudellisia vaikutuksia, perustunut valitus on jätetty tutkimatta.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan OLAF on rikkonut mainittujen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa ja 90 a artiklaa, koska kantajan 23.4.2021 tekemä valitus on jätetty tutkimatta. Kantaja väittää, että OLAFIn olisi pitänyt ottaa valitus tutkittavaksi, koska OLAF on komission yksikkö ja siten komission osa, joten sen olisi pitänyt käsitellä kantajan valitus.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio on rikkonut mainittujen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa, koska komissio on tehnyt implisiittisen päätöksen, jolla on hylätty kantajan valitus komission 22.3.2021 tekemästä päätöksestä (ref. ARES(2021)2023374), jolla vahvistettiin komission 3.3.2021 tekemä päätös (ref. ARES(2021)1610971).