—

Kantaja väittää, että komissio arvioi tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti katsoessaan, että Arctic Paperin laitos ”käyttää yksinomaan biomassaa”. Arctic Paperilla oli fossiilisia päästöjä sinä ajanjaksona, jota komissio piti merkityksellisenä. Komissio on hyväksynyt myös joidenkin sellaisten laitosten sisällyttämisen luetteloon, joiden vuotuiset päästöt ovat olleet vastaavalla tasolla.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Ensinnäkin on niin, että kantajan laitoksen kanssa samanlaisessa tilanteessa olevilla laitoksilla on ollut samantasoisia päästöjä, mutta niitä ei ole jätetty ulkopuolelle. Toiseksi kantajan jättäminen ulkopuolelle johtaa kilpailun vääristymiseen muun muassa sen vuoksi, että kantajan kilpailijat, jotka eivät ole ilmaston kannalta yhtä tehokkaita, saavat taloudellista etua kantajaan nähden. Erilaista kohtelua ei voida objektiivisesti perustella.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista. Komissio laiminlöi ensinnäkin huolellisuusvelvoitteensa, koska se ei ottanut huomioon Ruotsin Naturvårdsverketiltä saamiaan olennaisia ja luotettavia tietoja, jotka olisivat johtaneet erilaiseen päätöksen, jos ne olisi otettu huomioon. Toiseksi komissio loukkasi kantajan oikeutta tulla kuulluksi. Riidanalainen päätös sisältää yksittäisen toimenpiteen, joka vaikuttaa kantajaan epäedullisesti. Jos komissio olisi kuullut kantajaa saatuaan tiedon siitä, että yleisesti ottaen yritykset ja erityisesti kantaja ovat pyöristäneet päästötietojaan, kantaja olisi voinut selventää, että sen toimittamat tiedot olivat juuri pyöristyksiä. Kolmanneksi perusteluvelvollisuutta ei noudatettu. Päätöksestä ei ilmene, miksi kantaja jätettiin ulkopuolelle, eikä päätöstä ole lainkaan perusteltu muun muassa yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

—

Kantaja väittää, että päästökauppaa koskeva unionin lainsäädäntö ja komission aiemmat hyväksymispäätökset kannustivat sitä minimoimaan fossiiliset päästöt ja polttamaan sen sijaan biomassaa. Kantaja ei voinut ennakoida, että laitos ei enää kuuluisi päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan ja että se menettäisi siten luvan käyttää fossiilisia polttoaineita ja että se ei voisi enää hyötyä taloudellisesti arvokkaasta päästöoikeuksien maksutta tapahtuvasta jaosta, koska laitos on minimoinut fossiilisten polttoaineiden käytön. Asiassa ei ole pakottavaa yleistä etua, jolla periaatteen loukkaamista voitaisiin perustella.

—

Kantaja väittää, että direktiiviä 2003/87/EY rikottiin, koska komissio tulkitsi virheellisesti biomassaa koskevaa poikkeusta (liitteessä I oleva 1 kohta). Komissio käytti ensinnäkin useita vuosia vanhoja tietoja tuoreempien ja tulevaisuutta ennakoivien tietojen sijaan arvioidessaan sitä, käyttääkö kantaja yksinomaan biomassaa. Toiseksi komission tulkinta biomassaa koskevasta poikkeuksesta on selvästi ristiriidassa direktiivin muiden säännösten ja erityisesti 10 a artiklan kanssa sekä direktiivin tavoitteiden, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa. Yleisesti ottaen direktiivillä ja erityisesti säännöillä, jotka koskevat päästöoikeuksien jakamista maksutta, pyritään luomaan taloudellisia kannustimia fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen muun muassa siten, että biomassan käyttöä lisätään. Sillä, miten komissio tulkitsi biomassaa koskevaa poikkeusta, on täysin päinvastainen vaikutus.

—

Jos unionin yleinen tuomioistuin ei katso, että biomassaa koskevaa poikkeusta voidaan tulkita viidennessä kanneperusteessa esitetyn tavoin, kantaja väittää, että direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevaa 1 kohtaa ei SEUT 277 artiklan nojalla tule soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Näin on sen vuoksi, että mainittu säännös – mikäli komission tulkinta säännöksestä hyväksytään – on ristiriidassa primaarioikeuden kanssa, mukaan lukien yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate. Kyseisen säännöksen vuoksi ne, joiden siirtyminen fossiilittomiin päästöihin on edistynyt eniten, ovat huonommassa asemassa muihin nähden. Se luo myös kannustimia siihen, että ne, jotka ovat edenneet pisimmälle siltä osin kuin on kyse fossiilisten polttoaineiden käytön aloittamisesta uudelleen, ja ne, jotka edelleen käyttävät fossiilisia polttoaineita, vähentävät päästöjä ainoastaan tiettyyn rajaan asti.