1

Kantaja SY vaatii SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 91 artiklaan perustuvassa kanteessaan lähinnä ensinnäkin kumoamaan ilmoitukseen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/374/19 tehdyn lisäyksen (EUVL 2020, C 374 A, s. 3), jolla muutettiin kyseisen kilpailun koejärjestelyjä covid-19-pandemian puhkeamisen vuoksi, Euroopan komission 20.11.2020 lähettämän koekutsun, kyseisen kilpailun perusteella laaditun kilpailuoikeuden alan varallaololuettelon, kyseisen luettelon perusteella tehdyt hakijoiden palvelukseen ottamista koskevat päätökset ja kilpailun valintalautakunnan uudelleentarkastelua koskevan päätöksen, jolla pysytettiin päätös jättää kantaja merkitsemättä varallaololuetteloon. Kantaja vaatii toiseksi toissijaisesti täsmentämään annettavassa tuomiossa ne erityiset vaatimukset, joita komission on noudatettava sen oikeudellisen tilanteen palauttamiseksi, jossa hän oli ennen kyseisen valintalautakunnan lainvastaista toimintaa, jotta se voisi ottaa hänet varallaololuetteloon. Kolmanneksi kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että komissio rikkoi SEUT 265 artiklaa jättäessään antamatta kantajalle päätöksen tämän 17.1.2021 tekemän hallinnollisen valituksen johdosta.

2

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 6.6.2019 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen todistuksiin ja valintakokeisiin perustuvasta avoimesta kilpailusta EPSO/AD/374/19 hallintovirkamiesten (tehtäväryhmä AD) palvelukseen ottamiseksi kilpailuoikeuden, finanssioikeuden, talous- ja rahaliittoa koskevan oikeuden, unionin talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen ja eurokolikoiden väärentämisen torjunnan erikoisaloilla (EUVL 2019, C 191 A, s. 1; jäljempänä kilpailuilmoitus) ja laatiakseen viisi varallaololuetteloa, joista komissio ottaa palvelukseen uusia virkamiehiä hallintovirkamiesten tehtäväryhmään. Kilpailuilmoitus ja sen liitteet, erityisesti liite III, muodostivat kilpailuun liittyvän valintamenettelyn oikeudelliset puitteet.

3

Kilpailuilmoituksen mukaan menettely oli kuusivaiheinen. Ensinnäkin hakijat toimittivat ennakkoon sähköisen hakemuslomakkeen. Toiseksi heidät kutsuttiin tietokoneella tehtäviin monivalintakokeisiin johonkin EPSOn hyväksymään testikeskukseen. Jos kutsua ei lähetetty ennen arviointikeskuksessa järjestettäviä, kompetensseja mittaavia kokeita, monivalintakokeet oli tarkoitus suorittaa samanaikaisesti näiden kokeiden kanssa. Kolmanneksi hakemusasiakirjat tarkistettiin sen varmistamiseksi, että hakijat täyttävät kilpailun osallistumisedellytykset. Neljänneksi hakijoille, jotka täyttivät nämä osallistumisedellytykset, suoritettiin pätevyyteen perustuva karsinta hakemuslomakkeessa ilmoitetun pätevyyden perusteella. Viidenneksi hakijat, jotka saivat parhaimpiin kuuluvan kokonaispistemäärän pätevyyden perusteella tehdyssä karsinnassa, kutsuttiin neljään arviointikeskuksessa järjestettyyn kompetensseja mittaavaan kokeeseen. Kuudenneksi kilpailun valintalautakunta laati avoimen kilpailun kutakin viittä erikoisalaa varten varallaololuettelon, johon merkittiin kunkin erikoisalan mukainen enimmäismäärä osallistumisedellytykset täyttäviä hakijoita, jotka olivat saaneet kaikki vaaditut vähimmäispistemäärät ja joilla oli eniten pisteitä arviointikeskuksessa järjestettyjen kokeiden jälkeen.

4

Kilpailuilmoituksen otsakkeen ”Valintamenettely” alla olevassa 5 kohdassa, jonka otsikko on ”Arviointikeskusvaihe (assessment centre)”, todettiin erityisesti seuraavaa:

”Arviointikeskusvaiheessa testataan kaikkiaan kahdeksaa yleistä kompetenssia sekä kullakin erikoisalalla vaadittavia alakohtaisia kompetensseja neljällä eri kokeella (yleisiä kompetensseja kartoittava haastattelu, alakohtainen haastattelu, ryhmätyöharjoitus ja case-tehtävä) – –”

5

Kilpailuilmoituksen otsakkeen ”Valintamenettely” alla olevaan 5 kohtaan sisältyvistä taulukoista ilmenee, että yleisten ja alakohtaisten kompetenssien arviointi oli jaoteltu arviointikeskusvaiheen kokeiden osalta seuraavasti:

Vaadittu vähimmäispistemäärä: 3/10 kustakin kompetenssista ja yhteensä 40/80

6

Kyseessä olevien taulukoiden mukaisesti kukin yleinen kompetenssi arvioitiin toisaalta kymmenen pisteen asteikolla, jolloin vähimmäispistemäärä kustakin kompetenssista oli 3/10 ja kaikista kompetensseista yhteensä 40/80, kun taas alakohtaiset kompetenssit arvioitiin sadan pisteen asteikolla, jonka vaadittu vähimmäispistemäärä oli 50/100.

7

Kantaja toimitti kilpailuhakemuksen 26.6.2019.

8

Hakemuksessaan kantaja ilmoitti kilpailuilmoituksen liitteessä III olevien avoimen kilpailun yleisten sääntöjen 1.3 kohdan, jonka otsikko on ”Yhtäläiset mahdollisuudet ja erityisjärjestelyt” mukaisesti tarvitsevansa tietokoneella, paperilla ja suullisesti suoritettaviin kokeisiin osallistumista varten erityisjärjestelyjä osallistumista haittaavan toimintarajoitteen tai terveydentilan vuoksi [luottamuksellinen].

9

Esteettömyydestä vastaava EPSOn työryhmä ilmoitti 9.12.2019 päivätyllä sähköpostiviestillä, että kantajalla oli case-tehtävän osalta lupa [luottamuksellinen].

10

Valintamenettelyn aikana kantaja kutsuttiin osallistumaan neljään arviointikeskuksessa järjestettyyn, kompetensseja mittaavaan kokeeseen ja samanaikaisesti tietokoneella tehtäviin monivalintakokeisiin.

11

Kantaja osallistui 10.1.2020 ensimmäiseen yleisiä kompetensseja mittaavaan kokeeseen eli case-tehtäväkokeeseen ulkopuolisessa arviointikeskuksessa, joka sijaitsi [luottamuksellinen]. Hän ilmoitti 18.1.2020 päivätyllä sähköpostiviestillä esteettömyydestä vastaavalle EPSOn työryhmälle kyseisen kokeen aikana ilmenneestä ongelmasta eli siitä, että palveluntarjoaja, jonka tehtäväksi EPSO oli antanut kokeen järjestämisen, ei ollut antanut hänelle lupaa [luottamuksellinen]. Esteettömyydestä vastaava EPSOn työryhmä myönsi 22.1.2020 päivätyssä sähköpostiviestissä, että kyseisen palveluntarjoajan ja kantajan välisessä viestinnässä oli tapahtunut virhe.

12

Kantaja osallistui 3.3.2020 Brysselissä (Belgia) sijaitsevassa arviointikeskuksessa tietokoneella suoritettaviin monivalintakokeisiin ja kolmeen muuhun kompetensseja mittaavaan kokeeseen eli yleisiä kompetensseja kartoittavaan haastatteluun, ryhmätyöharjoitukseen ja alakohtaiseen haastatteluun.

13

Valintamenettely keskeytettiin 6.3.2020 covid-19-pandemian puhkeamisen ja sitä seuranneen terveyskriisin vuoksi. Kyseiseen päivämäärään mennessä kaikki hakijat eivät vielä olleet suorittaneet arviointikeskuksessa järjestettäviä kokeita.

14

Kantajalle ilmoitettiin 1.7.2020 päivätyllä kirjeellä, jonka EPSOn yksikönpäällikkö oli allekirjoittanut kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan puolesta, että ”arviointikeskusvaiheen kokeita oli päätetty jatkaa syyskuun jälkipuoliskolla” ja että ”hakijoita, jotka [olivat] jo suorittaneet kokeensa, ei kutsut[taisi] niihin uudelleen”.

15

EPSOn hakijoiden yhteyspiste ilmoitti näille 28.8.2020 päivätyllä sähköpostiviestillä, että pistemäärät, jotka nämä olivat saaneet maaliskuuhun mennessä paikan päällä arviointikeskuksessa järjestetyissä kompetensseja mittaavissa kokeissa, pysyvät voimassa, lukuun ottamatta ryhmätyöharjoituksesta saatua pistemäärää, koska kyseinen koe korvattiin verkossa tehtävällä kokeella, johon kaikkien hakijoiden oli osallistuttava, myös niiden, jotka olivat jo suorittaneet kilpailun kokeet maaliskuussa 2020.

16

Kantaja ilmoitti 28.8. ja 15.10.2020 tekemissään kahdessa kantelussa, joista edellinen kirjattiin viitenumerolla EPSOCRS-50590 ja jälkimmäinen viitenumerolla EPSOCRS-52914, vastustavansa suunniteltuja uusia koejärjestelyjä ja korosti erityisesti haittoja, joita niistä aiheutuisi maaliskuussa 2020 kokeet jo suorittaneille hakijoille, sekä hakijoihin uusien kokeiden aikana mahdollisesti kohdistuvia terveysriskejä. Hän myös korosti EPSOn velvollisuutta noudattaa kilpailuilmoitusta. Hän ilmoitti kuitenkin haluavansa osallistua ryhmätyöharjoituksen korvaavaan uuteen kokeeseen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta hänen tältä osin tekemiinsä kanteluihin.

17

Hakijoille ilmoitettiin 26.10.2020 päivätyllä kirjeellä, jonka EPSOn yksikönpäällikkö oli allekirjoittanut valintalautakunnan puheenjohtajan puolesta, että valintamenettelyä jatkettaisiin sen jälkeen, kun kilpailuilmoitukseen oli julkaistu lisäys Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18

Lisäys kilpailuilmoitukseen julkaistiin 5.11.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2020, C 374 A, s. 3; jäljempänä ”kilpailuilmoitukseen tehty lisäys”).

19

Kilpailuilmoitukseen tehdyssä lisäyksessä todettiin ensinnäkin, että niiden hakijoiden, jotka eivät olleet suorittaneet arviointikeskusvaiheen kokeita paikan päällä 6.3.2020 mennessä, oli suoritettava kaikki nämä kokeet etäyhteydellä. Toiseksi ryhmätyöharjoitus korvattiin videoneuvotteluna järjestettävällä tilanneosaamista kartoittavalla haastattelulla (situational competency-based interview, SCBI). Kolmanneksi hakijoiden, jotka olivat suorittaneet kaikki ennen 6.3.2020 arviointikeskuksessa järjestetyt kokeet, oli myös osallistuttava mainittuun haastatteluun, josta saatu arvosana korvasi ryhmätyöharjoituksesta saadun arvosanan.

20

Hakija sai 20.11.2020 päivätyllä kirjeellä EPSOn yksikönpäällikön valintalautakunnan puheenjohtajan puolesta allekirjoittaman kutsun osallistua tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun 14.12.2020. Kirjeessä täsmennettiin, että hyväksymällä kutsun kantaja hyväksyi kilpailun ja kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen ehdot.

21

Hakija osallistui tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun 14.12.2020.

22

Kantajalle ilmoitettiin 14.1.2021 päivätyllä kirjeellä, jonka EPSOn yksikönpäällikkö oli allekirjoittanut kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan puolesta, että valintalautakunta oli päättänyt jättää merkitsemättä kantajan varallaololuetteloon sillä perusteella, että hän ei ollut niiden hakijoiden joukossa, jotka olivat saaneet arviointikeskusvaiheessa parhaimpiin kuuluvan kokonaispistemäärän eli vähintään 119,5 pistettä (jäljempänä päätös jättää merkitsemättä kantaja varallaololuetteloon).

23

Kantaja pyysi 17.1.2021 päivätyllä sähköpostiviestillä sen päätöksen uudelleentarkastelua, jolla hänet jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon, ja teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella kyseisestä päätöksestä valituksen, jossa hän vetosi erityisesti epäyhdenvertaiseen kohteluun sillä perusteella, että EPSO ei ollut kokeissa noudattanut hänen hyväkseen määrättyjä erityisjärjestelyjä, että kilpailuilmoitukseen tehty lisäys ei ole ollut yleisen kilpailuilmoituksen mukainen ja että kohtelu oli epäyhdenvertaista muihin hakijoihin nähden, koska kokeita, jotka oli alun perin tarkoitus järjestää arviointikeskuksessa, oli järjestetty etäyhteydellä.

24

Kantajalle ilmoitettiin 21.4.2021 päivätyllä kirjeellä, jonka EPSOn yksikönpäällikkö oli allekirjoittanut kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan puolesta, valintalautakunnan päätöksestä, jolla se vahvisti päätöksen jättää merkitsemättä kantaja varallaololuetteloon (jäljempänä uudelleentarkastelua koskeva päätös).

25

Kantaja teki 22.3.2021 EPSOn hakijoiden yhteyspisteeseen sähköisesti kantelun, joka kirjattiin viitenumerolla EPSOCRS-61721 ja jossa vaadittiin täsmennyksiä hänen 17.1.2021 tekemänsä hallinnollisen valituksen johdosta toteutettaviin toimiin.

26

Kantaja pyysi 8.5.2021 päivätyllä kantelulla, joka kirjattiin viitenumerolla EPSOCRS-65320, oikeutta saada tutustua kilpailuun liittyvään EPSOn asiakirja-aineistoon sisältyviin tietoihin, jotka koskivat niiden varallaololuetteloon merkittyjen hakijoiden lukumäärää, jotka työskentelivät tai olivat työskennelleet sopimussuhteisina toimihenkilöinä määräaikaisilla tai toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla, väliaikaisina toimihenkilöinä tai palvelukseen siirrettyinä kansallisina asiantuntijoina kilpailun pääosastossa, kilpailuasioista vastaavan oikeudellisen yksikön henkilöstössä tai muissa komission yksiköissä tai pääosastoissa vähintään vuoden ajan ennen kilpailumenettelyn alkamista.

27

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

28

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

32

Ensimmäisessä vaatimuksessaan kantaja vaatii kumoamaan varallaololuettelon, kyseiseen luetteloon merkittyjen hakijoiden palvelukseen ottamista koskevat päätökset, päätöksen jättää merkitsemättä kantaja varallaololuetteloon, uudelleentarkastelua koskevan päätöksen ja kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen sekä 20.11.2020 päivätyn kutsun osallistua tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun.

[– –]

36

Ensimmäisen vaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin valintamenettelyn järjestelyjen muuttamista lainvastaisesti, toiseksi epäyhdenvertaista kohtelua aiemmin todetun sairauden ja sen vuoksi, että sen osalta määrättyjen järjestelyjen noudattaminen laiminlyötiin kilpailuun osallistumisen aikana, kolmanneksi epäyhdenvertaista kohtelua niihin hakijoihin nähden, jotka osallistuivat kaikkiin kokeisiin etäyhteydellä, ja neljänneksi epäyhdenvertaista kohtelua niihin hakijoihin nähden, jotka olivat komission palveluksessa ennen kilpailua ja jotka merkittiin varallaololuetteloon.

37

Kantaja katsoo, että valintamenettelyn järjestelyjä muutettiin kilpailuilmoitukseen tehdyllä lisäyksellä lainvastaisesti, koska siinä korvattiin ryhmätyöharjoitus tilanneosaamista kartoittavalla haastattelulla. Hän katsoo, että kokeiden luonteen muuttamiselle, joka tapahtui jälkikäteen ja taannehtivasti, ei ole mitään oikeusperustaa, koska osa hakijoista, kantaja mukaan lukien, oli jo suorittanut kilpailuilmoituksessa määrätyt kokeet.

38

Tältä osin kantaja väittää ensinnäkin, että komission perustelu, jonka mukaan covid-19-pandemian puhkeamiseen liittyi ylivoimainen este, ei voi osoittaa vääräksi tätä väitettä. Kantaja väittää, että jos komissio ei olisi virheellisesti jättänyt jatkamatta valintamenettelyä keväällä ja kesällä 2020, jolloin vallitsevat terveydelliset olosuhteet olivat suotuisammat, sen ei olisi ollut mahdotonta järjestää paikan päällä suoritettavia kokeita sen ajanjakson aikana, jolloin menettelyä tosiasiallisesti jatkettiin marraskuusta 2020 alkaen. Kantaja lisää, että sen komission päätöksen perusteena, että kokeet järjestetään etäyhteydellä talvikaudesta alkaen, oli halu asettaa epäyhdenvertaisesti etusijalle hakijat, jotka olivat myös komission työntekijöitä ja joiden työsopimukset olivat päättymässä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

39

Toiseksi valintamenettelyn järjestelyjen muuttaminen kilpailuilmoitukseen tehdyllä lisäyksellä oli kantajan mukaan vastoin henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa, koska niissä annetaan hakijoille oikeus koejärjestelyjen pysyttämiseen säätämällä yhtäältä, että kilpailuilmoituksessa on täsmennettävä kokeiden luonne ja niiden arvostelu, ja toisaalta, että kilpailuilmoitus on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kuukautta ennen hakemusten viimeistä jättöpäivää ja kaksi kuukautta ennen kokeiden päivämäärää. Lisäksi kyseinen muutos on kantajan mukaan vastoin avoimuutta koskevaa pakottavaa vaatimusta, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohtaan, luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan, 28 artiklan d alakohdan ja 29 artiklan 1 kohdan kanssa, ja jolla taataan kilpailuun osallistuville hakijoille muuttumaton ja ennakoitavissa oleva valintamenettely ennen kilpailun alkamista.

40

Kolmanneksi kantaja väittää, että tilanneosaamista kartoittava haastattelu ei ole asianmukainen vaihtoehto ryhmätyöharjoitukselle, kun tavoitteena on objektiivisen valinnan varmistaminen. Kantajan mukaan asiakirjat, joita komissio on esittänyt osoittaakseen näiden kokeiden vastaavuuden, eivät voi osoittaa vääräksi tätä väitettä.

41

Neljänneksi kantaja katsoo, että EPSO on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa ja loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa suojattua hyvää hallintoa koskevaa oikeutta sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita. Viimeksi mainitun seikan osalta kantaja vetoaa varmuuteen, joka hänelle oli 1.7.2020 päivätyn kirjeen perusteella syntynyt siitä, ettei hänen tarvitse osallistua kokeisiin uudelleen, kun EPSOn yksikönpäällikkö oli kyseisessä kirjeessä ilmoittanut, että arviointikeskusvaiheen kokeita jatketaan syyskuussa ja että kokeisiin jo osallistuneita hakijoita ei kutsuttaisi niihin uudelleen.

42

Viidenneksi kantaja väittää, että EPSO velvoitti ilman oikeudellista perustaa, yksipuolisesti ja epäyhdenvertaisesti sekä harkintavaltaansa väärinkäyttäen kaikki hakijat osallistumaan tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun ja katsoi, että siihen osallistuminen vastasi kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen hyväksymistä. Tältä osin hän korostaa, ettei hänen suostumustaan osallistua kokeisiin uusien järjestelyjen mukaisesti voitu pitää oletettuna, erityisesti kun otetaan huomioon hänen kantelunsa ja se, että kokeisiin osallistuminen merkitsi velvollisuutta sen vuoksi, että vaarana oli sulkeminen pois menettelystä, jonka osallistumatta jättäminen hänen mukaansa olisi aiheuttanut.

43

Kuudenneksi ja toissijaisesti kantaja väittää, että EPSO on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, kun se ei ole ilmoittanut kilpailuilmoituksen muuttamista koskevan päätöksen oikeusperustaa eikä sen konkreettisia syitä.

44

Komissio kiistää kantajan väitteet.

[– –]

50

On muistutettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Toimielimet antavat henkilöstösääntökomiteaa kuultuaan [EPSOn] tehtäväksi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että unionin virkamiehiä koskevissa valintamenettelyissä – – noudatetaan yhdenmukaisia normeja.

2.   [EPSOn] tehtävänä on

– –

3.   [EPSO] voi yksittäisen toimielimen pyynnöstä suorittaa muita virkamiesten valintaan liittyviä tehtäviä.”

51

Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti EPSO avustaa eri toimielimiä määrittelemällä ja järjestämällä virkamiesten valintamenettelyt kyseisten toimielinten hyväksymien yleisten säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2009, Aparicio ym. v. komissio, F‑20/08, F‑34/08 ja F‑75/08, EU:F:2009:132, 57 kohta).

52

Näin ollen EPSO saattoi päättää hyväksyä kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen sen henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1–3 kohdan mukaisen toimivaltansa rajoissa, jonka nojalla se määrittelee ja järjestää kilpailun kokeet. Tämän oikeusperustan nojalla EPSO saattoi siis muuttaa valintamenettelyn järjestelyjä kyseisellä lisäyksellä.

53

On muistettava, että suhteellisuusperiaatteen on vakiintuneessa oikeuskäytännössä tunnustettu kuuluvan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin. Kyseisen periaatteen nojalla unionin toimielimen toimenpiteen laillisuus edellyttää, että kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteestä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuun päämäärään nähden (ks. tuomio 21.10.2004, Schumann v. komissio, T‑49/03, EU:T:2004:314, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Unionin toimielimillä on kilpailun järjestämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämistä varten laaja harkintavalta ja unionin tuomioistuinten on valvottava näitä sääntöjä vain siinä määrin kuin on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja heidän välillään tehdyn valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (tuomio 13.1.2021, Helbert v. EUIPO, T‑548/18, EU:T:2021:4, 30 kohta). Lisäksi oikeuskäytännössä tunnustetaan, että valintalautakunnalla on samoissa rajoissa laaja harkintavalta silloin, kun osallistujamäärältään suuren avoimen kilpailun kuluessa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia tai virheitä, joita ei suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen nojalla voida korjata uusimalla kilpailun kokeita (ks. vastaavasti tuomio 2.5.2001, Giulietti ym. v. komissio, T‑167/99 ja T‑174/99, EU:T:2001:126, 58 kohta). Kilpailun valintalautakunnalle on annettava näin laaja harkintavalta myös silloin, kun on kyse ylivoimaisesta esteestä.

55

Unionin tuomioistuinten asiana ei ole puuttua jonkin kokeen yksityiskohtaiseen sisältöön, paitsi jos tämä poikkeaa kilpailuilmoituksessa mainitusta tai jos se ei ole yhteensopiva kokeen tai kilpailun tavoitteiden kanssa (ks. tuomio 7.2.2002, Felix v. komissio, T‑193/00, EU:T:2002:29, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Vaikka EPSO ei ole valintalautakunta, edellä 53 ja 54 kohdassa mainittuja periaatteita voidaan soveltaa siihen, koska sillä on laaja harkintavalta valintakokeiden järjestämisen osalta erityisesti sen varmistamiseksi, että unionin virkamiehiä koskevissa valintamenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia normeja (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2009, Aparicio ym. v. komissio, F‑20/08, F‑34/08 ja F‑75/08, EU:F:2009:132, 77 ja 78 kohta). Tätä harkintavaltaa arvioitaessa on otettava huomioon covid-19-pandemian puhkeaminen, joka sekoitti kyseisen osallistujamäärältään suuren kilpailun koejärjestelyt.

57

Tältä osin talven 2020 aikana puhjennut covid-19-pandemia, joka on EPSOn kannalta ulkoinen, epänormaali ja ennakoimaton epidemiatilanne ja muodostaa ylivoimaisen esteen, sai jäsenvaltiot ottamaan käyttöön kansalaisiaan koskevia matkustus- ja kokoontumisrajoituksia sekä niihin liittyviä terveydensuojelutoimenpiteitä. EPSO oli kilpailun kokeita järjestäessään velvollinen noudattamaan näitä toimenpiteitä, eikä se voinut valvoa niitä. Näin ollen kyseinen pandemia muodosti EPSOn kannalta ylivoimaisen esteen, joka sekoitti mainittujen kokeiden järjestelyt, eli vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ulkoisen, epätavallisen ja ennalta arvaamattoman olosuhteen, jonka seurauksia EPSO ei olisi voinut välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta (ks. analogisesti tuomio 28.4.2022, C ja CD (Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon oikeudelliset esteet), C‑804/21 PPU, EU:C:2022:307, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen 1 ja 2 kohdassa, jotka mainitaan edellä 47 kohdassa, muistutetaan tässä yhteydessä ensinnäkin, että EPSOn oli covid-19-pandemian puhkeamisen vuoksi keskeytettävä menettelyn aikana kaikki arviointikeskustoiminta 6.3.2020 alkaen voidakseen huolehtia kaikkien asianmukaisten varotoimenpiteiden toteuttamisesta. Niissä muistutetaan vielä, että kun valintamenettelyä jatkettiin pandemiasta huolimatta, kokeita ei voitu kansanterveydellisistä syistä järjestää lyhyellä aikavälillä paikan päällä EPSOn tiloissa, ja että lopulta EPSO oli päättänyt järjestää verkossa (etäyhteydellä) sellaisia kokeita, jotka oli alun perin tarkoitus suorittaa arviointikeskuksessa, jotta kilpailu saataisiin päätökseen kohtuullisessa ajassa.

59

Näin ollen EPSOn tilanteessa oli kyse ylivoimaisesta esteestä, joka teki pandemian ennalta-arvaamattomuuden vuoksi mahdottomaksi kokeiden ajoittamisen luotettavasti 6.3.2020 alkaen, ja valintamenettelyn jatkaminen syksyllä 2020 samankaltaisissa olosuhteissa, jotka vallitsivat ennen covid-19-pandemian puhkeamista, oli hyvin epätodennäköistä. Käyttäessään laajaa harkintavaltaansa ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1–3 kohdan mukaista toimivaltaansa EPSO saattoi siten yhtäältä katsoa, että kilpailun koejärjestelyjä oli mukautettava, jotta voitaisiin varmistaa valintamenettelyn jatkaminen ja samalla suojella hakijoiden terveyttä ja vähentää menettelyn keskeyttämisestä tai jatkamisesta sekä hakijoille että kyseessä olevalle toimielimelle mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia. Toisaalta se pystyi päättämään, että mukauttaminen oli hyväksyttävä vain siinä määrin kuin se oli ehdottoman välttämätöntä tämän tavoitteen kannalta.

60

Jälkimmäisen seikan osalta asiakirja-aineistosta ilmenee ensinnäkin, että 13.3.2020 niistä 385 hakijasta, jotka oli kutsuttu arviointikeskusvaiheen kokeisiin kahta tuolloin käynnissä ollutta mutta keskeytynyttä valintamenettelyä varten, valtaosa eli 289 hakijaa oli jo suorittanut paikan päällä järjestettävät kokeet.

61

On todettava, että näissä olosuhteissa EPSO pyrki ottamaan huomioon sen, ettei ollut kokeisiin jo osallistuneiden hakijoiden, joita valtaosa hakijoista oli, edun mukaista velvoittaa heitä suorittamaan kokeita uudelleen, koska tämä etu edellyttää lähtökohtaisesti kokeiden ja ennen valintamenettelyn keskeyttämistä saatujen koetulosten voimassa pitämistä. Se katsoi siten perustellusti, että ratkaisu, jossa kaikki hakijat osallistuisivat uudelleen etäyhteydellä kaikkiin kokeisiin, olisi ollut kohtuuton sekä vastoin suhteellisuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, kun otetaan huomioon mainittujen hakijoiden etu.

62

Toiseksi EPSOn toimittamista aiemmista yleisistä tutkimuksista käy selvästi ilmi, että etäyhteydellä toteutettavia koejärjestelyjä oli jo käytetty ja kokeiltu aiemmissa valintamenettelyissä ja että hallintoviranomaiset ja hakijat olivat tuolloin voineet todeta ne teknisesti luotettaviksi ja katsoa, etteivät ne aiheuttaneet arvioinnin tarkkuuden ja hakijoiden tulosten osalta merkittäviä eroja, ja lisäksi hakijat hyväksyivät ne. Näissä olosuhteissa ja näiden aiempien tutkimusten perusteella EPSO saattoi kohtuudella yhtäältä asettaa etusijalle koejärjestelyjen toteuttamisen etäyhteydellä hakijoiden terveyden suojelemiseksi ja toisaalta katsoa, että se, että ne hakijat, jotka eivät vielä menettelyn keskeyttämisajankohtana olleet suorittaneet kokeita, yleisiä kompetensseja kartoittavaa haastattelua, alakohtaista haastattelua ja case-tehtävää, suorittaisivat ne etäyhteydellä, ei edellyttäisi hakijoilta suhteellisuusperiaatteen vastaisia kohtuuttomia mukautumistoimenpiteitä.

63

Ryhmätyöharjoituksen osalta on lopuksi todettava, että EPSO otti asiantuntijoiden kuulemisen ja tieteellisten julkaisujen perusteella huomioon, että kyseisen kokeen järjestäminen etäyhteydellä oli teknisesti monimutkaista ja epätarkoituksenmukaista, koska se edellytti erityistä dynamiikkaa, joka liittyi hakijoiden läsnäoloon paikan päällä ja jonka avulla arvioitiin tässä yhteydessä erityisiä kompetensseja. Näin ollen EPSO saattoi laajan harkintavaltansa rajoissa katsoa, että nämä vaikeudet edellyttivät ryhmätyöharjoituksen uudelleenmäärittelyä.

64

Tältä osin on muistutettava, että kilpailuilmoituksen otsakkeen ”Valintamenettely” alla olevassa 5 kohdassa, jonka otsikko on ”Arviointikeskusvaihe (assessment centre)”, edellytettiin, että kilpailussa kyseessä olevien kahdeksan kompetenssin arviointi jaotellaan eri kokeisiin ja että siten ryhmätyöharjoituksen kaltainen koe oli ehdottomasti tarpeen, jotta saatujen tulosten luotettavuus voitiin varmistaa kaksinkertaisen täydentävän arvioinnin mukaisesti seuraavien kuuden kompetenssin osalta: analysointi- ja ongelmanratkaisukyky, oppimis- ja kehittymiskyky, priorisointikyky ja järjestelmällisyys, paineensietokyky, yhteistyökyky ja esimiestaidot (ks. edellä 5 kohta).

65

Näin ollen EPSO ei voinut ajatella pelkästään ryhmätyöharjoituksen poistamista, joka saattaisi johtaa siihen, että valintalautakunta arvioisi hakijoiden taitoja puutteellisesti. EPSO saattoi siis katsoa – edelleen laajan harkintavaltansa rajoissa – että kokeen järjestäminen näiden kuuden kompetenssin arvioimiseksi oli edelleen tarpeen, jotta hakijoiden kokonaistulosten pätevyys voitaisiin taata.

66

Tässä tilanteessa EPSO suunnitteli tilanneosaamista kartoittavan haastattelun kokeeksi, jossa arvioidaan samankaltaisia kompetensseja kuin ryhmätyöharjoituksessa ja jonka etuna kuitenkin on se, että se on helpompi järjestää ja että sen arvioiminen on teknisesti luotettavampaa kuin ryhmätyöharjoituksen, kun nämä kokeet järjestetään etäyhteydellä.

67

Näin ollen on todettava, että se, että EPSO hyväksyi kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen, jolla otettiin käyttöön tilanneosaamista kartoittava haastattelu, johtuu siitä, että EPSO päätti käyttää kaikkien hakijoiden kannalta vähiten rajoittavaa koemenetelmää covid-19-pandemian aiheuttamassa poikkeuksellisessa tilanteessa.

68

Näin ollen kyseinen muutos ei ole suhteellisuusperiaatteen vastainen.

69

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 11.9.2007, Lindorfer v. neuvosto, C‑227/04 P, EU:C:2007:490, 63 kohta ja tuomio 20.3.2012, Kurrer ym. v. komissio, T‑441/10 P–T‑443/10 P, EU:T:2012:133, 53 kohta). Asiassa, jossa käytetään harkintavaltaa, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei myöskään ole noudatettu, jos toimielin, jota asia koskee, tekee tällaisen eron mielivaltaisesti tai kyseessä olevalla lainsäädännöllä tavoiteltuun päämäärään nähden ilmeisen puutteellisella tavalla (ks. tuomio 20.3.2012, Kurrer ym. v. komissio, T‑441/10 P–T‑443/10 P, EU:T:2012:133, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen edellyttää, että riidanalaisesta kohtelusta aiheutuu tietyille henkilöille haittaa muihin verrattuna (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., C‑127/07, EU:C:2008:728, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Valintalautakunnan tehtävänä on valvoa tarkasti, että hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan kilpailun aikana. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, on kuitenkin unionin tuomioistuinten tehtävänä harjoittaa valvontaansa siltä osin kuin se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja valintalautakunnan heidän välillään tekemän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04,EU:T:2008:68, 132 kohta). Tässä yhteydessä myös nimittävän viranomaisen kilpailun järjestäjänä sekä valintalautakunnan on toimittava niin, että kaikki samaan kilpailuun osallistuvat hakijat suorittavat saman kokeen samoissa olosuhteissa. Valintalautakunnan on siten varmistuttava siitä, että kokeiden vaikeusaste on suurin piirtein sama kaikille hakijoille (ks. vastaavasti tuomio 24.3.1988, Goossens ym. v. komissio, 228/86, EU:C:1988:172, 15 kohta ja tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F‑127/11, EU:F:2014:14, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Hakijoiden yhdenvertaisuuden, arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden varmistamiseksi valintalautakunnan on lisäksi taattava, että arviointiperusteita sovelletaan kaikkiin hakijoihin johdonmukaisesti (tuomio 13.1.2021, Helbert v. EUIPO, T‑548/18, EU:T:2021:4, 32 kohta). Tämä on erityisen tärkeää käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisissa suullisissa kokeissa, koska ne eivät ole luonteeltaan yhtä yhdenmukaisia kuin kirjalliset kokeet (tuomio 13.1.2021, Helbert v. EUIPO, T‑548/18, EU:T:2021:4, 33 kohta).

73

Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan syrjimättömyysperiaatteeseen kohdistuvat rajoitukset ovat kuitenkin mahdollisia edellyttäen, että ne ovat ”objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltuja” ja vastaavat henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita (tuomio 6.7.2022, MZ v. komissio, T‑631/20, EU:T:2022:426, 62 kohta).

74

Näin ollen unionin toimielinten laajaan harkintavaltaan yksiköidensä järjestämisessä ja erityisesti avoimien virkojen ja toimien osalta asetettujen pätevyysedellytysten määrittämisessä ja, näiden edellytysten perusteella ja yksikön edun mukaisesti, kilpailun järjestämistä koskevien edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämisessä, on ehdottomasti sovellettava henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa vahvistettua kehystä, joten erilainen kohtelu voidaan hyväksyä vain, jos tällainen rajaaminen on objektiivisesti perusteltua ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2022, MZ v. komissio, T‑631/20, EU:T:2022:426, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että EPSO järjesti tilanneosaamista kartoittavan haastattelun suullisen kokeen kaikille hakijoille, toisin sanoen riippumatta heidän tilanteestaan valintamenettelyn jatkamisajankohtana, ja korvasi sillä ryhmätyöharjoituksen arvioidakseen samoja kompetensseja, joista oli nimenomaisesti kyse ryhmätyöharjoituksessa.

76

Kun otetaan huomioon uuden tilanneosaamista kartoittavan haastattelun erityisjärjestelyt, on yhtäältä todettava, että EPSO varmisti kilpailun valintalautakunnan mahdollisuuden arvioida tämän kokeen avulla kaikkia hakijoita johdonmukaisesti ja tasapuolisesti kilpailuilmoituksessa mainittujen kuuden kompetenssin osalta edellä 71 ja 72 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Näin ollen on todettava, että EPSO kohteli kaikkia hakijoita yhdenvertaisesti.

77

Toisaalta on totta, että kilpailun yleisten järjestelyjen osalta EPSO kohteli samalla tavalla erilaisessa tilanteessa olevia hakijoita eli hakijoita, jotka olivat jo suorittaneet kilpailuilmoituksessa alun perin tarkoitetut kokeet, ja hakijoita, jotka eivät olleet vielä suorittaneet niitä.

78

Sen vuoksi on tutkittava, perusteltiinko tätä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisella oikeutetulla tavoitteella.

79

Kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen 4 kohdasta käy ilmi, että samanlaista kohtelua perusteltiin EPSOn velvollisuudella varmistaa kaikkien hakijoiden yhdenvertainen kohtelu tilanneosaamista kartoittavassa haastattelussa. Tällainen samanlainen kohtelu noudatti näin ollen johdonmukaisesti sitä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä tavoitetta, että EPSO osallistuu valintamenettelyyn ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että unionin virkamiehiä koskevissa valintamenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia normeja. Se vaikuttaa siis objektiivisesti perustellulta edellä 69 ja 73 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

80

Näin ollen on todettava, että EPSO ei loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta edellä 70 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, kun se kutsui kantajan osallistumaan tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun.

81

On muistettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kilpailua koskevan ilmoituksen vahvistaa nimittävä viranomainen sekakomiteaa kuultuaan. Kilpailuilmoituksessa on täsmennettävä:

– –

– –

Henkilöstösääntöjen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu nimittävä viranomainen vahvistaa yhteistä sekakomiteaa kuultuaan ilmoituksen kahden tai useamman toimielimen yhteisestä yleisestä kilpailusta.

2.   Avointa kilpailua koskeva ilmoitus on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä vähintään kuukautta ennen hakemusten viimeistä jättöpäivää ja tarvittaessa vähintään kaksi kuukautta ennen kokeiden päivämäärää.”

82

Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kilpailuilmoituksessa on mainittava kokeisiin perustuvien kilpailujen osalta kokeiden luonne ja niiden arvostelu (tuomio 21.3.2013, Taghani v. komissio, F‑93/11, EU:F:2013:40, 65 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 14.7.1983, Detti v. yhteisöjen tuomioistuin, 144/82, EU:C:1983:211, 27 kohta).

83

Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kilpailua koskevien edellytysten vahvistamisessa, valintalautakuntaa sitoo kilpailuilmoituksen teksti sellaisena kuin se on julkaistu. Kilpailuilmoituksen sanamuoto asettaa rajat valintalautakunnalle sekä laillisuuden että harkintavallan osalta (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2004, Schumann v. komissio, T‑49/03, EU:T:2004:314, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että kilpailuilmoitukseen tehdyllä lisäyksellä muutettiin sen jälkeen, kun osa hakijoista oli jo suorittanut valintakokeet, ryhmätyöharjoituksessa mitattavien kompetenssien arviointia koskevia järjestelyjä muuttamalla tämän henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti etukäteen määritellyn kokeen luonnetta ja korvaamalla se tilanneosaamista kartoittavalla yksilöhaastattelulla, joka pidettiin etäyhteydellä.

85

Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate, joka on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, perustuu välittömästi oikeusvarmuuden periaatteeseen, joka edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja jonka tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin unionin oikeutta sovelletaan (tuomio 15.2.1996, Duff ym., C‑63/93, EU:C:1996:51, 20 kohta ja tuomio 5.9.2014, Éditions Odile Jacob v. komissio, T‑471/11, EU:T:2014:739, 90 kohta). Nämä periaatteet ovat esteenä sille, että unionin toimen soveltaminen alkaa ennen sen julkaisupäivää, sellaisia poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa tavoitellut päämäärät sitä edellyttävät ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisesti (tuomio 10.11.2010, SMHV v. Simões Dos Santos, T‑260/09 P, EU:T:2010:461, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

On siis tutkittava, loukkaako – kuten kantaja katsoo – kokeen luonteen ennakoimaton muuttaminen sen jälkeen, kun koe oli osittain suoritettu, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita edellä 85 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

87

Nyt käsiteltävässä asiassa on tavoiteltavaan päämäärään liittyvän edellytyksen osalta yhtäältä muistutettava, että covid-19-pandemian aiheuttaman poikkeuksellisen tilanteen vuoksi oli perusteltua hyväksyä kilpailuilmoitukseen tehty lisäys, jotta valintamenettelyä voitiin jatkaa hakijoiden ja toimielimen edun mukaisesti olosuhteissa, jotka ovat mahdollisia, oikeasuhteisia ja terveyden kannalta hyväksyttäviä (ks. edellä 58–65 kohta). Tällä tavoin pyrittiin viime kädessä varmistamaan, että palvelukseen ottaminen kilpailun kautta on tehokasta. Koska valintamenettelyn muuttamisen edellytyksenä oli poikkeuksellisesti tavoite taata kyseisen menettelyn tarkoituksena oleva palvelukseen ottaminen vaikeasta terveystilanteesta huolimatta, edellä 85 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetetun ensimmäisen poikkeuksellista tilannetta koskevan edellytyksen on katsottava täyttyneen.

88

Toisen poikkeuksellista tilannetta koskevan edellytyksen osalta, joka koskee kantajan luottamuksensuojan kunnioittamista, on toisaalta totta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla yksityisillä, joille unionin toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia. Oikeus vedota luottamuksensuojaan edellyttää kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä. Unionin hallintoelimen on ensiksikin täytynyt antaa asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on antanut toimivaltainen ja luotettava taho. Näiden vakuuttelujen on toiseksi oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Annettujen vakuuttelujen täytyy kolmanneksi olla sovellettavien normien mukaisia (ks. tuomio 5.9.2014, Éditions Odile Jacob v. komissio, T‑471/11, EU:T:2014:739, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

On kuitenkin todettava, että käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 57 kohdasta ilmenee, covid-19-pandemian puhkeaminen muodosti EPSOlle menettelyn aikana ylivoimaisen esteen, jonka vuoksi kilpailuilmoituksessa alun perin määriteltyjä valintamenettelyjä koskevia järjestelyjä ei tässä tilanteessa voitu pitää voimassa. Näin ollen kantaja ei voi käsiteltävään asiaan liittyvissä poikkeuksellisissa olosuhteissa vedota väitteeseen, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta ei ole noudatettu siltä osin kuin häneen on sovellettu näitä järjestelyjä.

90

On vielä lisättävä, että vaikka EPSO muutti ryhmätyöharjoituksen luonnetta, se pyrki kuitenkin suunnittelemaan tämän muutoksen siten, että kilpailuilmoituksen otsakkeen ”Valintamenettely” alla olevassa 5 kohdassa määritelty kokeen tavoite eli kyseisessä kohdassa mainittujen kuuden kompetenssin arviointi oli mahdollista saavuttaa. Lisäksi on korostettava, että kyseisen kokeen luonteeseen liittyvien sääntöjen muuttaminen ei vaikuttanut kantajan mahdollisuuteen tulla tosiasiallisesti arvioiduksi näiden kuuden pätevyyden osalta, koska hänet kutsuttiin osallistumaan uuteen tilanneosaamista kartoittavaan haastatteluun samalla tavalla kuin kaikki muutkin hakijat.

91

Näin ollen ja koska EPSOlla on henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla toimivalta järjestää avoimia kilpailuja ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että valintamenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia normeja, ja koska sillä on tältä osin laaja harkintavalta, se ei ollut velvollinen hankkimaan etukäteen hakijoiden – kantaja mukaan lukien – suostumusta koejärjestelyjen muuttamiseen. Näin ollen kantajan väite siitä, ettei hänen voitu olettaa suostuvan osallistumaan kokeisiin (ks. edellä 42 kohta), on hylättävä tehottomana.

92

Lisäksi 1.7.2020 päivätyn kirjeen (ks. edellä 14 ja 41 kohta) osalta on todettava EPSOn täsmentäneen siinä, että ”viimeaikaisten tapahtumien ja jäsenvaltioiden covid-19-tilanteen osalta noudattamien toimintaperiaatteiden perusteella [se oli] päättänyt ajoittaa [menettelyn] jatkamisen arviointikeskuksissa noin syyskuun jälkipuoliskolle”. Vaikka kirjeessä todetaankin tosiasiallisesti, että ”hakijoita, jotka ovat jo osallistuneet arviointikeskusvaiheen [kokeisiin], ei [aiota] kutsua niihin uudelleen”, on kuitenkin niin, että tälle tiedolle on asetettu ehdoksi nimenomaisesti se, että edellä kuvattu epidemiatilanne paranee, ja sen mukaan menettelyä jatketaan paikan päällä arviointikeskuksissa eli kilpailuilmoituksessa määrättyjen järjestelyjen mukaisesti. Tämä ehdollisuus ei voi synnyttää hakijan eduksi perusteltua luottamusta siltä osin kuin on kyse paikan päällä järjestettävän menettelyn voimassa pitämisestä, jos epidemiatilanne huononee ja ylivoimaiseen esteeseen liittyvät olosuhteet edellyttävät menettelyn mukauttamista, jotta sitä voidaan jatkaa.

93

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

[– –]

115

Kantaja korostaa suorittaneensa yleisiä kompetensseja kartoittavan haastattelun ja alakohtaisen haastattelun paikan päällä arviointikeskuksessa 3.3.2020, kun taas hakijat, jotka eivät olleet suorittaneet kyseisiä testejä mainittuna päivänä, olivat suorittaneet ne myöhemmin etäyhteydellä videoneuvotteluna, kun menettelyä jatkettiin syksystä 2020 alkaen. Tämän koejärjestelyjen erilaisuuden vuoksi EPSO on kantajan mukaan toisaalta kohdellut häntä epäyhdenvertaisesti kyseisiin muihin hakijoihin verrattuna ja toisaalta tehnyt menettelyvirheitä.

116

Kantaja väittää yhtäältä, että jos etäyhteydellä järjestetyissä kokeissa hakijoille annetut tehtävät ja esitetyt kysymykset olivat samat kuin ne, joita oli käytetty niiden hakijoiden osalta, jotka olivat jo osallistuneet paikan päällä arviointikeskuksessa järjestettyihin kokeisiin, ensiksi mainitut hakijat olivat edullisemmassa asemassa jälkimmäisiin nähden, koska kysymysten vastaamiseen oli annettu lisäaikaa, joka liittyi erottamattomasti etäyhteydellä toteutettavissa uusissa järjestelyissä määrättyyn sähköiseen lähettämiseen. Tämän lisäaika mahdollisti kantajan mukaan kyseisille hakijoille paremmat haastatteluolosuhteet, jotka olivat omiaan vaikuttamaan myönteisesti heidän arvosanaansa. Hän korostaa, että EPSO ei pyrkinyt korjaamaan tai hyvittämään tätä haittaa, vaikka tällaiset toimenpiteet olivat oikeudellisesti sallittuja pätevyyden arviointiin perustuvassa valintamenettelyssä.

117

Toisaalta kantaja väittää, että se, että EPSOn käyttöön ottamat koeolosuhteet olivat hakijoiden kannalta objektiivisesti arvioiden epäyhdenvertaiset, merkitsee sitä, että se teki menettelyvirheen hyväksyessään kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen ottamatta huomioon kantajan tai muiden kokeisiin paikan päällä osallistuneiden hakijoiden etua. Kantaja katsoo sen, ettei uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä esitetty mitään perusteluja tältä osin, vaikka se oli kuitenkin uudelleentarkastelupyynnön tarkoitus, johtavan siihen, että EPSO laiminlöi SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuutensa.

118

Komissio kiistää kantajan väitteet.

[– –]

124

Väitteestä, joka koskee kokeiden sähköiseen järjestämiseen liittyvää epäyhdenvertaista kohtelua, on toiseksi muistutettava, että valvoessaan sellaisen päätöksen laillisuutta, jolla valintalautakunta on kieltäytynyt merkitsemästä hakijan nimeä varallaololuetteloon, unionin yleinen tuomioistuin tarkastaa, että on noudatettu sovellettavia oikeussääntöjä eli henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa määriteltyjä sääntöjä, erityisesti menettelysääntöjä, samoin kuin valintalautakunnan työskentelyä koskevia sääntöjä, erityisesti valintalautakunnan puolueettomuusvelvoitetta ja velvoitetta, jonka mukaan sen on kohdeltava hakijoita yhdenvertaisesti, ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio 6.7.2022, JP v. komissio, T‑179/20, ei julkaistu, EU:T:2022:423, 67 kohta).

125

Edellä 69–74 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella ja ellei se vastaa henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita. Lisäksi valintalautakunnan tehtävänä on taata, että arviointiperusteita sovelletaan kaikkiin hakijoihin johdonmukaisesti, toimia niin, että kaikki samaan kilpailuun osallistuvat hakijat suorittavat saman kokeen samoissa olosuhteissa ja varmistaa, että kokeiden vaikeusaste on suurin piirtein sama kaikille hakijoille. Tämä on erityisen tärkeää suullisissa kokeissa.

126

Lisäksi oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että jokaiseen kilpailuun liittyy yleisesti ja erottamattomasti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara. Siten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen voidaan todeta vain silloin, kun valintalautakunta ei ole kokeita valitessaan rajoittanut mahdollisuuksien epäyhdenvertaisuuden vaaraa siihen, joka liittyy yleisesti kaikkiin kokeisiin (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 133 kohta). Näin ollen päätös olla merkitsemättä hakijan nimeä varallaololuetteloon on kumottava, jos osoittautuu, että kilpailu oli järjestetty tavalla, josta aiheutui suurempi epäyhdenvertaisen kohtelun vaara kuin se, joka oli luonteenomainen kaikille kilpailuille, eikä tällöin vaadita, että asianomaisen hakijan pitäisi esittää näyttö siitä, että tietyt hakijat ovat tosiasiallisesti saaneet etua (tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F‑127/11, EU:F:2014:14, 46 kohta).

127

Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että koejärjestelyjen muuttaminen oli seurausta siitä, että EPSOn, jolle oli covid-19-pandemian vuoksi muodostunut ylivoimainen este, oli varmistettava valintamenettelyn jatkuminen yhtäläisin edellytyksin kaikille hakijoille ja samalla mukautettava koejärjestelyjä oikeasuhteisesti, jotta vähennettäisiin menettelyn keskeyttämisestä tai jatkamisesta sekä hakijoille että palvelukseen ottavalle toimielimelle mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia (ks. edellä 59 kohta). Vaikka kilpailun osalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevia hakijoita kohdeltiinkin kokeiden suorittamisen yhteydessä eri tavoin sen vuoksi, että suorittamiseen liittyviä järjestelyjä oli useampia, tällainen kohtelu oli kuitenkin objektiivisesti perusteltua ja vastasi henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaista oikeutettua tavoitetta.

128

Lisäksi aiemmat tutkimukset, joihin EPSO tukeutui muuttaessaan koejärjestelyjä, osoittavat, että järjestelyjä kokeiden suorittamiseksi etäyhteydellä covid-19-pandemian aikana oli kokeiltu aiemmissa kokeissa ja että jälkeenpäin oli voitu todeta, että järjestelyt olivat teknisesti luotettavia eivätkä aiheuttaneet arvioinnin tarkkuuden ja hakijoiden tulosten osalta merkittäviä eroja, ja lisäksi hakijat hyväksyivät ne (ks. edellä 62 kohta). Lisäksi lähinnä kilpailuilmoitukseen tehdyn lisäyksen 2 ja 4 kohdasta käy ilmi, että hakijat suorittivat sisällöltään samat kokeet, joissa ryhmätyöharjoitus korvattiin erityisolosuhteista johtuen tilanneosaamista kartoittavalla haastattelulla, jonka kaikki suorittivat, ja että siten ainoastaan kokeen suorittamistapa ja ‑ympäristö muuttuivat, kun taas kokeet pysyivät sisällöltään, menetelmiltään ja vaikeustasoltaan samanlaisina.

129

Lisäksi on muistettava, että vaikka arviointiperusteet olivat kunkin hakijan koesuorituksen aikana kaikille samat suoritusjärjestelyistä riippumatta, haastattelijoilla oli kuitenkin laaja harkintavalta haastattelujen toteuttamisen, kilpailuilmoituksen piiriin kuuluvien aiheiden ja erikoisalojen käsittelyn sekä esitettyjen kysymysten osalta. Arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee, kun se tutkii hakijoiden tietoja ja pätevyyttä, ilmaisevat arvosanan kunkin hakijan suoriutumisesta kokeessa ja kuuluvat valintalautakunnan laajaan harkintavaltaan. Ne voivat kuulua unionin tuomioistuinten valvonnan piiriin vain siinä tapauksessa, että valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavia sääntöjä on selvästi rikottu. Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei näet ole korvata kilpailun valintalautakunnan suorittamaa arviointia omalla arvioinnillaan (tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 275 kohta).

130

On siis katsottava, että hakijoiden erilainen kohtelu, joka johtui siitä, että kaikkia kokeita, jotka oli alun perin tarkoitus suorittaa arviointikeskuksessa, ei suoritettu paikan päällä, ei ollut käsiteltävässä asiassa omiaan antamaan joillekin hakijoille etua muihin nähden eikä siitä aiheutunut suurempaa epäyhdenvertaisen kohtelun vaaraa kuin se, joka oli luonteenomainen kaikille kilpailuille. Koska tämä erilainen kohtelu otettiin lisäksi käyttöön ylivoimaisen esteen vuoksi, on todettava, että kaikista näistä syistä tämä objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltu erilainen kohtelu ei johtanut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

131

Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste on hylättävä.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: