This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62021CN0831
Case C-831/21 P: Appeal brought on 28 December 2021 by Fachverband Spielhallen eV and LM against the order of the General Court (Fourth Chamber) delivered on 22 October 2021 in Case T-510/20, Fachverband Spielhallen eV and LM v European Commission
Asia C-831/21 P: Valitus, jonka Fachverbands Spielhallen eVund LM on tehnyt 28.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-510/20, Fachverband Spielhallen eV und LM v. Euroopan komissio, 22.10.2021 antamasta määräyksestä
Asia C-831/21 P: Valitus, jonka Fachverbands Spielhallen eVund LM on tehnyt 28.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-510/20, Fachverband Spielhallen eV und LM v. Euroopan komissio, 22.10.2021 antamasta määräyksestä
EUVL C 198, 16.5.2022, pp. 18–18
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 198, 16.5.2022, pp. 14–14
(GA)
16.5.2022 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 198/18 |
Valitus, jonka Fachverbands Spielhallen eVund LM on tehnyt 28.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-510/20, Fachverband Spielhallen eV und LM v. Euroopan komissio, 22.10.2021 antamasta määräyksestä
(Asia C-831/21 P)
(2022/C 198/26)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Fachverband Spielhallen eV, LM (edustajat: A. Bartosch ja R. Schmidt, Rechtsanwälte)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että
— |
Euroopan unionin yleisen tuomioistuin asiassa T-510/20 antama tuomio kumotaan |
— |
asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen |
— |
oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää yhden ainoan valitusperusteen, jolla se väittää, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu.
Unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kanteen asiassa T-510/20 pelkästään sillä perusteella, ettei riidanalaisella toimenpiteellä aiheuteta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista etua. Unionin vakiintuneen veroasioita koskevan oikeuskäytännön mukaan edun tunnusmerkistöä ja valikoivuutta on kuitenkin aina tarkasteltava yhdessä. Valikoivuuden toteaminen edellyttää aina tavanomaisen vero-oikeudellisen järjestelmän määrittämistä. Ilman sen määrittämistä ei voida todeta, onko kyse taloudellisesta edusta. Unionin tuomioistuin ei ole kuitenkaan tarkastellut tavanomaista vero-oikeudellista tapausta eikä olisi tämän vuoksi saanut todeta, että riidanalainen toimenpide ei aiheuta taloudellista etua. Tämän vuoksi valituksenalaisessa tuomiossa on vakava oikeudellinen virhe.