This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62021CN0212
Case C-212/21 P: Appeal brought on 2 April 2021 by European Investment Bank against the judgment of the General Court (Second Chamber, Extended Composition) delivered on 27 January 2021 in Case T-9/19, ClientEarth v EIB
Asia C-212/21 P: Valitus, jonka Euroopan investointipankki on tehnyt 2.4.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-9/19, ClientEarth v. EIP, 27.1.2021 antamasta tuomiosta
Asia C-212/21 P: Valitus, jonka Euroopan investointipankki on tehnyt 2.4.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-9/19, ClientEarth v. EIP, 27.1.2021 antamasta tuomiosta
EUVL C 217, 7.6.2021, p. 29–29
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
7.6.2021 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 217/29 |
Valitus, jonka Euroopan investointipankki on tehnyt 2.4.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-9/19, ClientEarth v. EIP, 27.1.2021 antamasta tuomiosta
(Asia C-212/21 P)
(2021/C 217/39)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan investointipankki (EIP) (asiamiehet: T. Gilliams, G. Faedo ja K. Carr)
Muut osapuolet: ClientEarth, Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
ottaa valituksen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi |
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se ilmenee tuomiolauselmasta |
— |
hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen, mikäli unionin tuomioistuin katsoo tämän menettelyn etenemisen kannalta mahdolliseksi |
— |
velvoittaa ClientEarthin korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka molemmille asianosaisille on aiheutunut sekä muutoksenhakumenettelystä että menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja tukeutuu kolmeen valitusperusteeseen.
Ensinnäkin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan virheellisesti, ettei EIP:n puolustautumisperustetta, joka koskee sitä riippumattomuutta, joka EIP:llä on rahoitusoperaatioidensa suhteen, voida ottaa tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon EU:n primäärioikeuden määräyksiä, joihin EIP:n puolustautumisperuste perustuu, se laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan ja otti vääristyneellä tavalla huomioon EIP:n vastauksen ClientEarthin sisäistä uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön, joka perustui Århus-asetuksen (1) 10 artiklaan. Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa esitettyä ”hallintotoimen” määritelmää.
Toiseksi valituksenalaisessa tuomiossa katsottiin virheellisesti, että EIP:n johtokunnan 12.4.2018 käymä päätösneuvottelu, jolla hyväksyttiin Curtisissa (Espanja) sijaitsevan biomassalla toimivan sähköntuotantolaitoksen rakennushankkeen rahoitus, on hallintotoimi, jolla on Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja ”oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia”. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi EU:n primäärioikeuden etusijaperiaatetta EU:n sekundäärioikeuteen ja kansainvälisiin sopimuksiin nähden, rikkoi SEUT 271 artiklan c kohtaa ja 263 artiklan 4 kohtaa sekä sovelsi SEUT 263 artiklaa virheellisesti.
Kolmanneksi valituksenalaisessa tuomiossa katsottiin virheellisesti, että EIP:n johtokunnan 12.4.2018 käymä päätösneuvottelu oli Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”ympäristölainsäädännön nojalla” toteutettu hallintotoimi. Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa esitettyä määritelmää, ei yksilöinyt esillä olevan päätösneuvottelun oikeaa oikeusperustaa ja sovelsi Århus-asetusta epäjohdonmukaisesti Århusin yleissopimuksen valossa.
(1) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).