1

Amazon.com Inc., Amazon Services Europe Sàrl, Amazon EU Sàrl ja Amazon Europe Core Sàrl (jäljempänä yhdessä Amazon) vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 14.10.2021 antaman määräyksen Amazon.com ym. v. komissio (T‑19/21, EU:T:2021:730; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta Amazonin kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan osittain Euroopan komission 10.11.2020 antama päätös C(2020) 7692 final, jolla aloitettiin SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettely asiassa AT.40703 Amazon – Buy Box (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

[SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) johdanto-osan 17 ja 32 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

– –

3

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun komissio aloittaa III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan määräysten soveltamiseen. Jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen käsittelee jo asiaa, komissio aloittaa menettelyn vasta neuvoteltuaan kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa.”

4

[SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 622/2008 (EUVL 2008, L 171, s. 3) (jäljempänä asetus N:o 773/2004), johdanto-osan kymmenes perustelukappale kuuluu seuraavasti:

”Yritysten puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi komission olisi annettava asianomaisille osapuolille oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin se tekee päätöksen.”

5

Asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio voi päättää päätöksen tekemistä koskevan menettelyn aloittamisesta asetuksen – – N:o 1/2003 III luvun mukaisesti milloin tahansa, mutta viimeistään sinä päivänä, jona se esittää mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin, antaa väitetiedoksiannon tai pyytää osapuolia ilmoittamaan halukkuudestaan sovintoon tähtääviin keskusteluihin, tai sinä päivänä, jona mainitun asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitus julkaistaan, riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.”

6

Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 1–5 kohdassa seuraavasti:

7

Amazon nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.1.2021 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä jätetään Italia tutkimuksen ja asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan oikeudellisten seurausten soveltamisalan ulkopuolelle.

8

Komissio esitti 29.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamassaan erillisessä asiakirjassa, että kyseinen kanne oli jätettävä tutkimatta, ja vetosi muun muassa siihen, että riidanalainen päätös ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, koska sillä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa Amazonin etuihin muuttamalla sen oikeusasemaa selvästi. Amazon esitti 14.5.2021 huomautuksensa tästä oikeudenkäyntiväitteestä.

9

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa määräyksessä, että Amazonin kanne oli jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että riidanalaisella päätöksellä oli pelkkä menettelytoimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se Amazonin menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuttanut sen oikeudelliseen asemaan.

10

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 144 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ettei väliintulohakemuksista, mukaan luettuna Autorità Garante della Concorrenza e del Mercaton (kilpailun ja markkinoiden toimintaa valvova viranomainen, Italia; jäljempänä AGCM) tekemä väliintulohakemus, ollut tarpeen lausua.

11

Amazon teki käsiteltävänä olevan valituksen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2021 toimittamallaan asiakirjalla.

12

AGCM pyysi 13.4.2022 toimittamallaan asiakirjalla Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 129 ja 130 artiklan nojalla saada osallistua valituksen käsittelyyn väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia.

13

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 14.7.2022 antamallaan määräyksellä Amazon.com ym. v. komissio (C‑815/21 P, EU:C:2022:596, ei julkaistu) kyseisen pyynnön. Koska mainittu pyyntö esitettiin tämän työjärjestyksen 130 artiklassa tarkoitetun määräajan päätyttyä mutta ennen päätöstä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamisesta, AGCM hyväksyttiin mainitun työjärjestyksen 129 artiklan 4 kohdan mukaisesti väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia ja esittämään huomautuksensa istunnossa asianosaisten kuulemiseksi, jos sellainen pidettäisiin.

14

Amazon vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

15

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

16

Amazon vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti SEUT 263 artiklaa, toinen asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan virheellistä tulkintaa ja kolmas sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen esittämissä perusteluissa tukeudutaan virheellisiin ja tehottomiin toissijaisiin päätelmiin.

17

Ainoan valitusperusteen toisessa osassa, joka on tutkittava ensimmäiseksi, Amazon väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisessa määräyksessä virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohtaa.

18

Amazonin mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi siis tätä säännöstä ristiriitaisella tavalla valituksenalaisen määräyksen 28–50 kohdassa todetessaan yhtäältä kyseisen määräyksen 41 kohdassa, että kyseisen säännöksen tarkoituksena on suojata yrityksiä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä, ja toisaalta katsoessaan samalla, että kyseinen toimielin voi harkinnanvaraisesti kieltäytyä myöntämästä tätä suojaa.

19

Amazonin mukaan kyseinen virheellinen tulkinta johtuu siitä, että valituksenalaisen määräyksen 26–28 kohdassa on sekoitettu keskenään käsitteet ”maantieteelliset markkinat”, ”maantieteellinen laajuus” ja ”menettelyn maantieteellinen laajuus”. Amazon väittää tältä osin, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole rajattu ”maantieteellisiä markkinoita” vaan siinä pelkästään jätetään Italia komission tutkinnan alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle, minkä ainoana tarkoituksena on kiertää asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisia velvoitteita.

20

Lopuksi Amazon väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jättää valituksenalaisen määräyksen 28 kohdassa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisen suojan myöntämisen komission harkintavaltaan. Amazonin mukaan on kuitenkin niin, että hallinto ei voi lähtökohtaisesti millään unionin oikeuden alalla poistaa lailla säädettyä suojaa hankintavaltaansa käyttämällä.

21

Komissio kiistää näiden argumenttien perusteltavuuden.

22

Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan tulkinnasta on korostettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 23 kohdassa, että toimella, jonka nojalla komissio aloittaa SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn, on lähtökohtaisesti pelkkä menettelytoimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se valittajien menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuta niiden oikeudelliseen asemaan. Näin ollen se arvioi kyseisen määräyksen 38 kohdassa, että käsiteltävässä tapauksessa päätöksellä rajata Italia komission riidanalaisen päätöksen perusteella aloittaman menettelyn ulkopuolelle on pelkkä menettelytoimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se Amazonin menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuta sen oikeudelliseen asemaan.

23

Kyseinen tuomioistuin lisäsi mainitun määräyksen 39 kohdassa, että tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Amazonin väitteillä, joiden mukaan riidanalaisella päätöksellä, vaikka se oli menettelyllinen, oli oikeudellisia ja sitovia vaikutuksia, koska Italian alueen rajaamisella sen soveltamisalan ulkopuolelle vietiin siltä asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty suoja rinnakkaisilta menettelyiltä.

24

Korostettuaan valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, että kyseisestä säännöksestä seuraavalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivallan menetyksellä voidaan suojata yrityksiä kyseisten viranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä, unionin yleinen tuomioistuin näin ollen katsoi kyseisen määräyksen 45–48 kohdassa, että kyseinen suoja ei kuitenkaan merkitse, että yrityksellä olisi oikeus siihen, että komissio käsittelee asian kokonaisuudessaan. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun määräyksen 49 kohdassa, että Amazon ei voinut perustellusti väittää, että riidanalaisen päätöksen riitautetulla osalla evättiin siltä asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty suoja, koska tämä suojaava vaikutus ei merkitse sitä, että komissio on velvollinen aloittamaan menettelyn, jotta kansalliset kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa.

25

Toisin kuin Amazon väittää, tällainen asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan tulkinta ei ole virheellinen.

26

Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset nimittäin menettävät toimivaltansa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan määräysten soveltamiseen, kun komissio aloittaa menettelyn tehdäkseen jonkin kyseisen asetuksen III luvun säännöksissä tarkoitetun päätöksen, jonka tarkoituksena on todeta SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen, määrätä kyseiset yritykset lopettamaan mainitut rikkomiset, päättää välitoimenpiteistä, kun tällaiset rikkomiset on ensi näkemältä todettavissa, määrätä yritysten antamien sitoumusten noudattaminen velvoittavaksi tai todeta, ettei SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa voida soveltaa.

27

Tästä seuraa, että kun komissio aloittaa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla menettelyn yhtä tai useampaa yritystä kohtaan SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan oletetun rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa ryhtyä toimenpiteisiin samoja yrityksiä kohtaan samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samana tai samoina ajanjaksoina noudatettujen samojen oletettavasti kilpailunvastaisten käytäntöjen osalta (tuomio 25.2.2021, Slovak Telekom, C‑857/19, EU:C:2021:139, 30 kohta).

28

Tällainen toimivallan menettäminen on perusteltua sen vuoksi, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on valtuudet soveltaa unionin kilpailusääntöjä rinnakkain komission kanssa, joten – kuten asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 17 perustelukappaleesta käy ilmi – kyseisen asetuksen tavoitteena on muun muassa taata unionin kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen ja varmistaa näiden sääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten verkoston paras mahdollinen hallinnointi. Mainittujen kilpailusääntöjen rinnakkaista soveltamista ei myöskään voida toteuttaa yritysten kustannuksella, joten sillä, että kansalliset kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa, voidaan suojata yrityksiä kyseisten viranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä (ks. vastaavasti tuomio 25.2.2021, Slovak Telekom, C‑857/19, EU:C:2021:139, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Tältä osin on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla menettelyn aloittamispäätöksellä ei evätä menettelyllisiä oikeuksia niiltä, joille päätös on osoitettu. Sitä vastoin kyseinen menettely on järjestetty juuri antamaan asianomaisille yrityksille mahdollisuus esittää näkemyksensä ja komissiolle mahdollisimman täydelliset tiedot ennen kuin kyseinen toimielin tekee niiden etuihin vaikuttavan päätöksen. Sen tarkoituksena on siis antaa niille menettelylliset takeet ja – kuten asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ja asetuksen N:o 773/2004 johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta käy ilmi – oikeus siihen, että komissio kuulee niitä (määräys 29.1.2020, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, C‑418/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:43, 48 kohta).

30

Näin ollen Amazonin ainoan valitusperusteensa nyt käsiteltävän osan tueksi esittämä argumentaatio, jonka mukaan asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa annetaan yrityksille jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja komission vireille panemia rinnakkaisia menettelyjä koskeva suoja, jonka kyseinen toimielin epäsi siltä jättäessään lainvastaisesti Italian riidanalaisella päätöksellä aloitetun tutkinnan alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle, perustuu kyseisen säännöksen ilmeisen virheelliseen tulkintaan.

31

Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädettyä suojaa sovelletaan nimittäin ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja komissio ovat aloittaneet rinnakkaiset menettelyt, jotka koskevat samoja yrityksiä samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samana tai samoina ajanjaksoina noudatettujen samojen oletettavasti kilpailunvastaisten käytäntöjen osalta.

32

Kuten komissio perustellusti toteaa vastineessaan, tämä suoja riippuu SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn aloittamispäätöksen soveltamisalasta.

33

Näin ollen yritykset eivät voi vedota mainittuun suojaan, jos komissio ei ole aloittanut menettelyä tai aloittanut tiettyä aluetta koskevaa menettelyä.

34

Koska Italia ei käsiteltävässä asiassa kuulunut riidanalaisen päätöksen mukaisesti aloitetun menettelyn alueelliseen soveltamisalaan, asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty suoja rinnakkaisilta menettelyiltä ei voinut tulla sovellettavaksi.

35

Lisäksi on niin, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa virhettä tekemättä, että tämä suoja rinnakkaisilta menettelyiltä ei kuitenkaan merkitse, että yrityksellä olisi oikeus siihen, että komissio käsittelee asian kokonaisuudessaan.

36

Jos nimittäin katsottaisiin Amazonin tapaan, että komission tekemän asetuksen N:o 1/2003 III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn aloittamispäätöksen on väistämättä katettava koko ETA, kyseiseltä toimielimeltä vietäisiin laaja harkintavalta, joka sillä on tällaisen päätöksen tekemisessä asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

37

Edellä esitetyistä perusteluista seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tulkinnut virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohtaa. Näin ollen Amazonin väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sekoitti keskenään käsitteet ”maantieteelliset markkinat”, ”maantieteellinen laajuus” ja ”menettelyn maantieteellinen laajuus”, on tehoton.

38

Ainoan valitusperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

39

Amazon väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklan ensimmäistä ja neljättä kohtaa todetessaan virheellisesti, että kumoamiskanne oli jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että riidanalaisella päätöksellä ei ollut oikeusvaikutuksia suhteessa Amazoniin.

40

Amazonin mukaan riidanalaisen päätöksen vaikutuksia ja oikeudellista luonnetta olisi pitänyt arvioida sillä olevan tehtävän valossa. Amazon moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ainoastaan totesi, että oikeuskäytännön mukaan SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn aloittamistoimella on yleisesti pelkkä menettelytoimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se päätöksen kohteena olevien yritysten menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuta niiden oikeudellisen asemaan, ilman, että kyseinen tuomioistuin arvioi kyseistä päätöstä konkreettisesti.

41

Amazonin mukaan on niin, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi arvioinut kyseisen päätöksen asiasisältöä, se olisi todennut, että sillä ei pelkästään aloitettu menettelyä vaan sillä oli itsenäinen oikeusvaikutus, koska siinä evättiin siltä lainvastaisesti asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty suoja kahden kilpailuviranomaisen samaa yritystä koskevilta päällekkäisiltä menettelyiltä.

42

Komissio riitauttaa Amazonin argumentaation ja arvioi ensisijaisesti, että ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta, koska ei ole täsmennetty, mitä seikkoja valituksenalaisessa määräyksessä moititaan, ja toissijaisesti, että tämä valitusperusteen osa on perusteeton.

43

Valitusperusteen tämän osan tutkittavaksi ottamisesta on riittävää todeta, että toisin kuin komissio väittää, Amazon on yksilöinyt riittävän täsmällisesti ne valituksenalaisen määräyksen seikat, joita sen argumentit koskevat. Valituksesta nimittäin ilmenee selvästi, että Amazon moittii unionin yleistä tuomioistuinta sen toteamisesta, että riidanalainen päätös oli SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn aloittamistoimi, jolla oli pelkkä menettelytoimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se päätöksen kohteena olevien yritysten menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuttanut niiden oikeudellisen asemaan, ilman, että kyseinen tuomioistuin arvioi kyseistä päätöstä konkreettisesti.

44

Tästä seuraa, että ainoan valitusperusteen nyt käsiteltävä osa on otettava tutkittavaksi.

45

Asiakysymyksestä on todettava, että Amazonin valituskirjelmän 27 ja 28 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi käsiteltävässä tapauksessa virheellisesti SEUT 263 artiklaa, kun se tyytyi riidanalaisen päätöksen muodolliseen esittelyyn eikä suorittanut asiasisällön arviointia, jonka perusteella olisi voitu todeta, että kyseisessä päätöksessä ei ainoastaan aloitettu asetuksen N:o 1/2003 III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävää menettelyä asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vaan sillä oli erillinen oikeusvaikutus, koska siinä lakkautettiin asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty suoja.

46

Kyseinen argumentaatio perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan Amazon voi perustellusti vedota kyseisessä säännöksessä säädettyyn suojaan. Ainoan valitusperusteen toisen osan tarkastelusta käy ilmi, että tällainen lähtökohta on virheellinen.

47

Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu kokonaisuudessaan tähän virheelliseen lähtökohtaan, on näin ollen hylättävä perusteettomana.

48

Ainoan valitusperusteensa kolmannessa osassa, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 32–50 kohtaa, Amazon väittää, että kyseinen määräys perustuu ”virheellisiin ja tehottomiin toissijaisiin päätelmiin”. Amazonin mukaan on ensinnäkin niin, että unionin yleinen tuomioistuin viittaa perusteluissaan virheellisesti Amazonin argumentteihin, joiden mukaan se olisi vaarassa joutua puolustautumaan kahdessa erillisessä kilpailuviranomaisessa, jos unionin yleinen tuomioistuin ei ottaisi huomioon Amazonin oikeuksien loukkaamista. Seuraavaksi Amazonin mukaan riidanalaisen päätöksen väliaikaisuudella ei ole merkitystä nyt käsiteltävän valituksen kannalta. Lopuksi Amazon toteaa, että on virheellistä rinnastaa kanne siihen, että vaaditaan komissiota aloittamaan menettely Italian markkinoilla.

49

Komissio riitauttaa tämän argumentaation.

50

Tältä osin on todettava, että koska ainoan valitusperusteen kaksi ensimmäistä osaa on hylätty, unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan Amazonin kanne oli jätettävä tutkimatta, ei voida kyseenalaistaa tämän valitusperusteen kolmannella osalla, jossa Amazon ainoastaan riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen ”toissijaiset päätelmät” virheellisinä ja tehottomina, joten kyseisen valitusperusteen kolmas osa on hylättävä tehottomana.

51

Edellä esitetyn perusteella ainoan valitusperusteen kaikki osat ja näin ollen valitus kokonaisuudessaan on hylättävä.

52

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

53

Koska komissio on vaatinut, että Amazon velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja Amazonin valitus on hylättävä, Amazon on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

54

Työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan unionin tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin kyseisen 140 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävässä asiassa on todettava, että AGCM vastaa valituksesta aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: