–

Charles Taylor Adjusting Ltd ja FD, edustajinaan S. Cogley, advocate, sekä A. Nasikas, G. Orfanidis ja K. Sotiriadis, dikigoroi,

–

Overseas Marine Enterprises Inc. ja Starlight Shipping Co., edustajanaan K. Georgopoulos, dikigoros,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään Z. Chatzipavlou, K. Georgiadis ja L. Kotroni,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. Ruiz Sánchez,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Adamopoulos ja S. Noë,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Charles Taylor Adjusting Ltd (jäljempänä Charles Taylor) ja FD, jotka ovat Alexandros T. ‑aluksen vakuutuksenantajien edustajia, ja toisaalta Starlight Shipping Co. (jäljempänä Starlight), joka on aluksen omistaja, ja Overseas Marine Enterprises Inc. (jäljempänä OME), joka on aluksen käyttäjäyhtiö, ja joka koskee High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Commercial Court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Queen’s Bench ‑osasto (kauppajaosto), Yhdistynyt kuningaskunta) antamien tuomion ja kahden päätöksen (jäljempänä High Courtin antamat tuomio ja päätökset) tunnustamista ja täytäntöönpanoa Kreikassa.

3

Asetuksen N:o 44/2001, jota sovelletaan ratione temporis pääasiassa, 34 artiklan 1 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuomiota ei tunnusteta, jos

4

Tämän asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 43 tai 44 artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista. Sen on annettava päätöksensä viipymättä.”

5

Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus) tehtiin 17.10.2019, ja se tuli voimaan 1.2.2020.

6

Erosopimuksen 67 artiklan, jonka otsikko on ”Tuomioistuinten toimivalta ja oikeudellisten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano sekä tähän liittyvä keskusviranomaisten yhteistyö”, 2 kohdan a alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Tuomioiden, päätösten, virallisten asiakirjojen, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja sopimusten tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa on Yhdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sovellettava seuraavia säädöksiä ja säännöksiä:

7

Erosopimuksen 126 artiklassa määrätään siirtymäkaudesta, joka alkaa erosopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31.12.2020 ja jonka ajan unionin oikeutta sovelletaan erosopimuksen 127 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sen alueella, ellei erosopimuksessa ole toisin määrätty.

8

Alexandros T. ‑niminen laiva teki lasteineen haaksirikon 3.5.2006 Port Elizabethin (Etelä-Afrikka) lahden edustalla. Aluksen omistajayhtiö Starlight Shipping Company ja aluksen käyttäjäyhtiö OME hakivat aluksen vakuutuksenantajilta vakuutuskorvausta vakuutuksenantajien sopimusperusteisen vastuun perusteella, koska vakuutettu vaara oli toteutunut.

9

Koska vakuutuksenantajat kieltäytyivät maksamasta vakuutuskorvausta, Starlight nosti samana vuonna kanteen niitä vastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja aloittivat välimiesmenettelyn yhtä vakuutuksenantajaa vastaan. Kyseinen kanne ja välimiesmenettely olivat vireillä, kun Starlight, OME ja aluksen vakuutuksenantajat tekivät sovintosopimukset (jäljempänä sovintosopimukset), joilla osapuolten väliset menettelyt päätettiin. Vakuutuksenantajat maksoivat siten vakuutetun vaaran toteutumisen perusteella sovitussa määräajassa vakuutussopimuksissa määrätyn korvauksen korvatakseen kaikki kyseisen aluksen menetykseen liittyvät saatavat.

10

Tuomioistuin, jossa kanne oli vireillä, vahvisti kyseiset sovintosopimukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa 14.12.2007 ja 7.1.2008. Kyseinen tuomioistuin määräsi, että kaikki kyseistä asiaa ja samoja vaatimuksia koskevat myöhemmät menettelyt oli keskeytettävä.

11

Sopimusten tekemisen jälkeen Starlight, ΟΜΕ ja muut Alexandros T. ‑aluksen omistajat sekä niitä laillisesti edustavat luonnolliset henkilöt nostivat useita uusia kanteita Polymeles Protodikeio Peiraiosissa (Pireuksen alioikeus, Kreikka), mukaan lukien 21.4.2011 vireille pannun kanteen Charles Tayloria vastaan, joka on oikeudellista ja teknistä neuvontaa tarjoava yhtiö, joka oli edustanut aluksen vakuutuksenantajia edellisessä kohdassa mainitussa tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä, jossa Starlight oli esittänyt niitä kohtaan vaatimuksia, ja 13.1.2012 vireille pannun kanteen FD:tä vastaan, joka oli mainitun yhtiön johtaja.

12

Näissä uusissa kanteissaan Starlight ja OME vaativat korvausta sekä aineellisesta että aineettomasta vahingosta, jonka ne väittävät aiheutuneen niitä koskevista aluksen vakuutuksenantajien ja niiden edustajien esittämistä virheellisistä ja loukkaavista väitteistä. Starlight ja ΟΜΕ väittivät, että kun alkuperäinen menettely, joka koski vakuutuksenantajien maksettavaksi kuuluvien korvausten maksamista, oli vielä vireillä ja kun vakuutuksenantajat edelleenkin kieltäytyivät maksamasta näitä korvauksia, vakuutuksenantajien työntekijät ja edustajat olivat levittäneet Ethnikí Trápeza tis Elládosissa (Kreikan kansallispankki), joka oli kyseisen aluksen erään omistajan kiinnityksellä turvatun lainan antaja, ja vakuutusmarkkinoilla muun muassa väärää huhua siitä, että Alexandros T. ‑aluksen haaksirikko johtui siitä, että siinä oli vakavia vikoja, joista aluksen omistajat olivat olleet tietoisia.

13

Samaan aikaan kun mainittuja uusia kanteita koskevat asiat olivat vireillä, aluksen vakuutuksenantajat ja niiden edustajat, muun muassa Charles Taylor ja FD, jotka olivat mainittujen oikeudenkäyntien vastaajia, nostivat englantilaisissa tuomioistuimissa Starlightia ja ΟΜΕa vastaan kanteita, joissa ne vaativat tuomioistuimia toteamaan, että Kreikassa nostetut kanteet oli nostettu sovintosopimusten vastaisesti, ja hyväksymään niiden ”vaatimukset korvausta koskevasta deklaratorisesta ratkaisusta”.

14

Sen jälkeen, kun kaikki muutoksenhakukeinot oli käytetty, nämä Starlightia ja OMEa vastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa nostetut kanteet ratkaistiin High Courtin 26.9.2014 antamilla tuomiolla ja päätöksillä. Näiden sovintosopimuksen sisältöön ja oikeuspaikkalausekkeeseen, jonka mukaan mainittu tuomioistuin oli toimivaltainen, perustuvien tuomion ja päätösten mukaan kantajille myönnettiin korvaus Kreikassa vireille pannusta menettelystä ja niiden oikeudenkäyntikulut Englannissa käydystä menettelystä oli korvattava.

15

Monomeles Protodikeio Peiraios, Naftiko Tmima (Pireuksen alioikeus, merioikeusosasto, yhden tuomarin kokoonpano, Kreikka) hyväksyi Charles Taylorin ja FD:n 7.1.2015 esittämän hakemuksen, jossa ne vaativat mainittujen tuomion ja päätösten tunnustamista ja toteamista osittain täytäntöönpanokelpoisiksi Kreikassa asetuksen N:o 44/2001 perusteella.

16

Starlight ja OME hakivat 11.9.2015 Monomeles Protodikeio Peiraios, Naftiko Tmiman ratkaisuun muutosta Monomeles Efeteio Peiraios, Naftiko Tmimassa (Pireuksen ylioikeus, merioikeusosasto, yhden tuomarin kokoonpano, Kreikka).

17

Viimeksi mainittu tuomioistuin hyväksyi 1.7.2019 antamallaan ratkaisulla niiden vaatimuksen sillä perusteella, että ratkaisuissa, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa vaadittiin, on kvasi-anti-suit injunctioneiksi tulkittavia kohtia, jotka estävät asianomaisia saattamasta asiaa Kreikan tuomioistuimen käsiteltäväksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja Syntagman (perustuslaki) 8 §:n 1 momentin ja 20 §:n vastaisesti; nämä säännöt ovat Kreikan oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen ytimessä.

18

Charles Taylor ja FD valittivat tästä ratkaisusta Areios Pagosiin (ylin tuomioistuin, Kreikka), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Niiden mukaan High Courtin tuomio ja päätökset eivät ole selkeästi vastoin tuomioistuinvaltion tai Euroopan unionin oikeusjärjestyksen perusteita eikä niillä loukata kyseisten oikeusjärjestysten perusperiaatteita. Charles Taylorin ja FD:n mukaan sillä, että niille myönnettiin oikeus väliaikaiseen korvaukseen sellaisten uusien kanteiden perusteella, jotka oli nostettu Kreikassa ennen kuin ne nostivat kanteensa Englannin tuomioistuimissa, ei estetty asianomaisia ajamasta edelleen kanteitaan Kreikan tuomioistuimissa tai Kreikan tuomioistuimia antamasta niille oikeussuojaa. Näin ollen High Courtin tuomioon ja päätöksiin suhtauduttiin virheellisesti ikään kuin ne olisivat anti-suit injunctioneita.

19

Tässä tilanteessa Areios Pagos päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Asetuksen N:o 44/2001 sovellettavuudesta ratione loci todettakoon, että Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisesta huolimatta erosopimuksen 67 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan, kun sitä tarkastellaan yhdessä erosopimuksen 126 ja 127 artiklan kanssa, asetusta N:o 1215/2012 sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jäsenvaltioissa, kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sellaisten tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jotka on annettu oikeudenkäynneissä, jotka on pantu vireille ennen siirtymäkauden päättymistä 31.12.2020.

21

Tästä seuraa, että asetukseen N:o 44/2001, joka oli tätä erosopimusta tehtäessä jo kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1215/2012, sisältyviä tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan edelleen samoin edellytyksin.

22

Koska tässä tapauksessa High Courtin tuomio ja päätökset on annettu 26.9.2014, asetusta N:o 44/2001 sovelletaan ratione loci pääasiassa.

23

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 45 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua sillä perusteella, että se on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, koska ratkaisu olisi esteenä tämän ensimmäisen jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamiselle, koska kyseisen ratkaisun nojalla yhdellä oikeudenkäynnin asianosaisella on oikeus väliaikaiseen rahalliseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, joita sille aiheutuu kyseisestä oikeudenkäynnistä, yhtäältä siksi, että kyseisen oikeudenkäynnin kohde kuuluu sellaisen lainmukaisesti tehdyn sovintosopimuksen soveltamisalaan, jonka ratkaisun antanut jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut, ja toisaalta siksi, että ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa mainittu riidanalainen menettely on vireillä, ei ole toimivaltaa, kun otetaan huomioon yksinomaisen toimivallan antava oikeuspaikkalauseke.

24

Asetus N:o 44/2001 perustuu luottamukselle, jota jäsenvaltiot osoittavat vastavuoroisesti toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille (tuomio 9.12.2003, Gasser, C‑116/02, EU:C:2003:657, 72 kohta). Näin ollen lukuun ottamatta muutamia rajoitettuja poikkeuksia, kuten asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua ristiriitaa sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, missä tunnustamista pyydetään, tässä asetuksessa ei sallita sitä, että tuomioistuin tutkii toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaisuuden (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2004, Turner, C‑159/02, EU:C:2004:228, 26 kohta ja tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, C‑185/07, EU:C:2009:69, 29 kohta).

25

Tuomioistuimen anti-suit injunctionilla asianosaiseen sanktion uhalla kohdistama kielto nostaa kannetta tai jatkaa kanteen ajamista ulkomaisessa tuomioistuimessa heikentää viimeksi mainitun toimivaltaa ratkaista asia. Tilanteesta, jossa kantajaa kielletään määräyksellä nostamasta tällaista kannetta, on todettava, että tällöin ulkomaisen tuomioistuimen toimivaltaan puututaan tavalla, joka itsessään on ristiriidassa tämän asetuksen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2004, Turner, C‑159/02, EU:C:2004:228, 27 kohta; tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, C‑185/07, EU:C:2009:69, 34 kohta ja tuomio 13.5.2015, Gazprom, C‑536/13, EU:C:2015:316, 32 kohta).

26

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kuten tämän tuomion 14 kohdassa todetaan, että High Courtin, jonka asianosaiset ovat sovintosopimusten osalta määrittäneet tuomioistuimeksi, jolla on yksinomainen toimivalta, tuomiota ja päätöksiä ei ole osoitettu suoraan Kreikan tuomioistuimille eikä niissä muodollisesti kielletä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian oikeudenkäynnin jatkamista. Nämä tuomio ja päätökset sisältävät kuitenkin perusteluja, jotka koskevat ensinnäkin Starlightin ja OMEn sekä niitä edustavien luonnollisten henkilöiden tekemää sovintosopimusten rikkomista, toiseksi niitä seuraamuksia, jotka niille voidaan määrätä, jos ne eivät noudata mainittuja tuomiota ja päätöksiä, ja kolmanneksi kreikkalaisten tuomioistuinten edellä mainittuja sovintosopimuksia koskevaa toimivaltaa. Lisäksi kyseisissä tuomiossa ja päätöksissä on niin ikään perustelut Starlightin ja OMEn sekä niitä edustavien luonnollisten henkilöiden maksettaviksi määrättävistä rahamääristä ja muun muassa ennakkomaksuna suoritettavasta korvauksesta, jonka määrä ei ole lopullinen vaan riippuu oikeudenkäynnin jatkumisesta näissä tuomioistuimissa.

27

Edellä esitetystä seuraa, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa todennut, että High Courtin tuomiota ja päätöksiä voidaan luonnehtia kvasi-anti-suit injunctioneiksi. On nimittäin niin, että vaikka näiden tuomion ja päätöksen tarkoituksena ei ole kieltää asianosaista aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen valtion tuomioistuimessa, niiden vaikutuksena voidaan vähintäänkin katsoa olevan se, että Starlight ja OME sekä niiden edustajat ovat vähemmän halukkaita saattamaan asiaa kreikkalaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi tai pysyttämään niissä kanne, jolla on sama kohde kuin kanteilla, jotka on nostettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa tarkistettava.

28

Määräys, jolla on tällaisia vaikutuksia, ei ole sopusoinnussa asetuksen N:o 44/2001 kanssa, kun otetaan huomioon tämän tuomion 24 ja 25 kohdassa muistutetut periaatteet.

29

Jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin ei kuitenkaan voi kieltäytyä tunnustamasta toisessa jäsenvaltiossa annettua tuomioistuinratkaisua pelkästään sillä perusteella, että sen käsityksen mukaan kansallista tai unionin oikeutta on sovellettu virheellisesti tässä ratkaisussa, sillä muuten kyseenalaistettaisiin asetuksen N:o 44/2001 tarkoitus (tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 60 kohta ja tuomio 16.1.2019, Liberato, C‑386/17, EU:C:2019:24, 54 kohta).

30

Tästä seuraa, että on syytä tarkastella, voiko jäsenvaltion tuomioistuin, kun kyse on toisen jäsenvaltion antaman tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamiseen kohdistuvan muutoksenhaun tutkimisesta, kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen sillä perusteella, että tämä ratkaisu vaikuttaa kvasi-anti-suit injunctionilta, joka on lähtökohtaisesti yhteensopimaton asetuksen N:o 44/2001 kanssa.

31

Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että tämän asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa rajataan mahdollisuus evätä tuomion julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehty päätös siten, että se voidaan tehdä ainoastaan jollakin mainitun asetuksen 34 ja 35 artiklassa mainituilla perusteilla. Toiseksi saman asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos sen tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, missä tunnustamista pyydetään.

32

Unionin tuomioistuin on todennut tässä säännöksessä mainitun oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen osalta, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklaa on tulkittava suppeasti siksi, että sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän toteuttamista. Tämän asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan poikkeustilanteissa (tuomio 28.3.2000, Krombach, C‑7/98, EU:C:2000:164, 21 kohta ja tuomio 25.5.2016, Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:349, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Vaikka jäsenvaltiot voivat tässä säännöksessä säädetyn varauman perusteella lähtökohtaisesti vapaasti määritellä kansallisten käsitystensä mukaisesti, mitä vaatimuksia niiden oikeusjärjestysten perusteista aiheutuu, tälle käsitteelle asetetaan rajat kyseisen asetuksen tulkinnalla (tuomio 28.3.2000, Krombach, C‑7/98, EU:C:2000:164, 22 kohta ja tuomio 7.4.2022, H Limited, C‑568/20, EU:C:2022:264, 42 kohta).

34

Vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole määritellä sopimusvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden sisältöä, sen on kuitenkin valvottava, missä rajoissa jäsenvaltion tuomioistuin voi tähän käsitteeseen nojautuen olla tunnustamatta toisessa jäsenvaltiossa annettua ratkaisua (tuomio 28.3.2000, Krombach, C‑7/98, EU:C:2000:164, 23 kohta ja tuomio 7.4.2022, H Limited, C‑568/20, EU:C:2022:264, 42 kohta).

35

Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa olevaa, oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan näin ollen soveltaa ainoastaan, jos toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustaminen olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että tällä tunnustamisella loukattaisiin jotakin perustavanlaatuista periaatetta. Jotta noudatettaisiin kieltoa tutkia toisessa jäsenvaltiossa annettu ratkaisu uudelleen sen sisältämän asiaratkaisun osalta, kyseessä on oltava sellaisen oikeussäännön ilmeinen rikkominen, jota pidetään jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeinen loukkaaminen, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena (tuomio 28.3.2000, Krombach, C‑7/98, EU:C:2000:164, 37 kohta ja tuomio 16.7.2015, Diageo Brands, C‑681/13, EU:C:2015:471, 44 kohta).

36

Edellytykset, joilla asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen voidaan vedota, eivät muutu sillä perusteella, että tuomiovaltion tuomioistuimen mahdollisesti tekemä ilmeinen virhe koskee unionin oikeuden sääntöä. Kansallisen tuomioistuimen on näet taattava yhtä tehokkaasti kansalliseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien kuin unionin oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suoja. Tätä säännöstä voidaan soveltaa samalla tavalla, jos mainittu oikeudellinen virhe merkitsisi sitä, että asianomaisen tuomion tunnustaminen valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, johtaisi sellaisen oikeussäännön ilmeiseen rikkomiseen, joka on unionin – ja siten tämän jäsenvaltion – oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeä (tuomio 11.5.2000, Renault, C‑38/98, EU:C:2000:225, 32 kohta ja tuomio 16.7.2015, Diageo Brands, C‑681/13, EU:C:2015:471, 48 ja 50 kohta).

37

Nyt käsiteltävässä asiassa High Courtin tuomio ja päätökset, joita tämän tuomion 27 kohdan mukaan voidaan pitää kvasi-anti-suit injunctioneina, siltä osin kuin ne vaikuttavat välillisesti toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa vireille pannun oikeudenkäynnin jatkamiseen, eivät ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän yleisen periaatteen mukaisia, jonka mukaan kukin tuomioistuin ratkaisee siihen sovellettavien sääntöjen nojalla, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka on saatettu sen käsiteltäväksi (ks. analogisesti tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, C‑185/07, EU:C:2009:69, 29 kohta ja tuomio 13.5.2015, Gazprom, C‑536/13, EU:C:2015:316, 33 kohta).

38

Tällaiset kvasi-anti-suit injunctionit ovat ristiriidassa sen keskinäisen luottamuksen kanssa, jota jäsenvaltiot osoittavat toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille ja johon asetuksen N:o 44/2001 toimivaltajärjestelmä perustuu (ks. analogisesti tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, C‑185/07, EU:C:2009:69, 30 kohta).

39

Näissä olosuhteissa, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 53 kohdassa todennut, on niin, että ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä varmistuksista muuta ilmene, High Courtin tuomion ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano ovat omiaan olemaan vastoin sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteita, koska ne saattavat loukata keskinäiseen luottamukseen perustuvalla unionin oikeudenkäyttöalueella merkitykseltään perustavanlaatuisena pidettävää periaatetta, jonka mukaan kukin tuomioistuin ratkaisee oman toimivaltansa.

40

Lisäksi tällaiset kvasi-anti-suit injunctionit saattavat heikentää sen henkilön, johon ne kohdistuvat, oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. On nimittäin niin, kuten komissio on huomauttanut, että oikeuttamalla väliaikaisen rahallisen korvauksen oikeudenkäyntikuluista, jotka vastaajalle aiheutuvat oikeudenkäynnistä, joka on vireillä sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa haetaan, tämä korvaus vaikeuttaa sitä, että kantaja jatkaa tätä oikeudenkäyntiä, tai jopa estää sen.

41

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa, luettuna yhdessä sen 45 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua sillä perusteella, että se on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, koska ratkaisu olisi esteenä ensiksi mainitun jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamiselle, koska kyseisen ratkaisun nojalla yhdellä oikeudenkäynnin asianosaisella on oikeus väliaikaiseen rahalliseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, joita sille aiheutuu kyseisestä oikeudenkäynnistä, yhtäältä siksi, että kyseisen oikeudenkäynnin kohde kuuluu sellaisen lainmukaisesti tehdyn sovintosopimuksen soveltamisalaan, jonka ratkaisun antanut jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut, ja toisaalta siksi, että ensin mainitun jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa mainittu riidanalainen menettely on vireillä, ei ole toimivaltaa, kun otetaan huomioon yksinomaisen toimivallan antava oikeuspaikkalauseke.

42

Toinen kysymys on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi. Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen vuoksi toiseen kysymykseen ei siis ole tarpeen vastata.

43

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa, luettuna yhdessä sen 45 artiklan 1 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua sillä perusteella, että se on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, koska ratkaisu olisi esteenä ensiksi mainitun jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamiselle, koska kyseisen ratkaisun nojalla yhdellä oikeudenkäynnin asianosaisella on oikeus väliaikaiseen rahalliseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, joita sille aiheutuu kyseisestä oikeudenkäynnistä, yhtäältä siksi, että kyseisen oikeudenkäynnin kohde kuuluu sellaisen lainmukaisesti tehdyn sovintosopimuksen soveltamisalaan, jonka ratkaisun antanut jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut, ja toisaalta siksi, että ensin mainitun jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa mainittu riidanalainen menettely on vireillä, ei ole toimivaltaa, kun otetaan huomioon yksinomaisen toimivallan antava oikeuspaikkalauseke.