–

E.N., edustajanaan M. J. A. Rinkes, advocaat,

–

S.S., edustajanaan M. H. R. de Boer, advocaat,

–

J.Y., edustajanaan D. P. J. Cain, advocaat,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, M. H. S. Gijzen ja P. Huurnink,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja R. Kanitz,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga ja F. Wilman,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31; jäljempänä Dublin III ‑asetus) 27 artiklan 3 kohdan ja 29 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asioissa, joissa vastakkain ovat yhtäältä Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat; jäljempänä valtiosihteeri) ja toisaalta kolmansien maiden kansalaiset E.N., S.S. ja J.Y. ja jotka koskevat valtiosihteerin päätöksiä jättää mainittujen henkilöiden kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkimatta ja määrätä heidät siirrettäviksi muihin jäsenvaltioihin.

3

Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen asetuksen VI luvun, jonka otsikko on ”Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt”, IV jaksoon, jonka otsikko on ”Menettelylliset takeet”, sisältyvän 27 artiklan, jonka otsikko puolestaan on ”Oikeussuojakeinot”, 1, 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijalla – – on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

– –

3.   Siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta jäsenvaltioiden on kansallisessa laissaan säädettävä, että

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat viran puolesta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa kunnes muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä.”

5

Asetuksen VI luvun VI jaksoon, jonka otsikko on ”Siirrot”, sisältyvän 29 artiklan, jonka otsikko puolestaan on ”Yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijan – – siirto pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon tapahtuu pyynnön esittäneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti ja sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin tai muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos sillä on lykkäävä vaikutus 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

– –

2.   Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa ei voida suorittaa asianomaisen henkilön vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos asianomainen henkilö on paennut viranomaisia.”

6

Pääasian vastapuolet hakivat 12.7.2019, 7.10.2019 ja 22.112020 kansainvälistä suojelua Alankomaissa. Valtiosihteeri pyysi muiden jäsenvaltioiden viranomaisia ottamaan heidät vastaan tai takaisin. Kyseiset viranomaiset hyväksyivät 27.10.2019, 20.11.2019 ja 19.1.2021 kyseiset pyynnöt nimenomaisesti tai implisiittisesti.

7

Valtiosihteeri päätti 9.1.2020, 8.2.2020 ja 16.2.2021 jättää pääasioiden vastapuolten kansainvälisestä suojelusta tekemät hakemukset tutkimatta ja siirtää heidät kyseiset pyynnöt hyväksyneisiin jäsenvaltioihin.

8

Pääasioiden vastapuolet nostivat kanteet kyseisten päätösten kumoamiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa.

9

Nämä tuomioistuimet kumosivat mainitut päätökset 25.2.2020, 16.9.2020 ja 1.4.2021. Kyseiset tuomioistuimet myös määräsivät valtiosihteerin tekemään uudet päätökset pääasioiden vastapuolten tekemistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista.

10

Valtiosihteeri valitti kyseisten tuomioistuinten antamista tuomioista Raad van Stateen (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat) eli ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Valtiosihteeri haki samalla väliaikaista oikeussuojaa sen turvaamiseksi, ettei sen tarvitsisi tehdä uutta päätöstä ennen kuin valitukset olisi ratkaistu, ja siirron määräajan lykkäämiseksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen välitoimista päättävä tuomari hyväksyi kyseiset hakemukset 3.3.2020, 18.9.2020 ja 8.4.2021.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, ovatko Dublin III ‑asetuksen 27 ja 29 artikla esteenä sellaisen hakemuksen hyväksymiselle, jonka viranomainen siirtopäätöksen kumoavasta tuomioistuinratkaisusta valittaessaan tekee väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi. Jos ne ovat tällaisen hakemuksen esteenä, kyseinen tuomioistuin katsoo joutuvansa toteamaan, että kyseinen määräaika on päättynyt ja että Alankomaiden kuningaskunta on siis nyt vastuussa pääasioiden vastapuolten tekemien kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä.

12

Sen mielestä tällainen ratkaisu voitaisiin perustella sillä seikalla, että kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa viitataan vain väliaikaiseen oikeussuojaan, josta määrätään asianomaisen henkilön hakemuksesta, ja tavoitteeseen määrittää nopeasti jäsenvaltio, joka on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

13

Se toteaa kuitenkin, ettei kyseinen asetus näytä olevan esteenä sille, että asianomainen henkilö voisi hakea toisen oikeusasteen tuomioistuimelta siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Muussa tapauksessa tällainen henkilö saattaisi joutua siirretyksi toiseen jäsenvaltioon, ja hänet olisi palautettava Alankomaihin siinä tapauksessa, että hänen valituksensa hyväksytään.

14

Kyseisen tuomioistuimen mukaan on siis ajateltavissa, että myös valtiosihteerillä on mahdollisuus hakea toisen oikeusasteen menettelyn kuluessa siirron määräajan lykkäämistä. Päinvastainen ratkaisu saattaisi viedä valtiosihteeriltä kaiken konkreettisen valitusmahdollisuuden, koska siirron määräaika ei aina riittäisi siihen, että tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voisi ratkaista valituksen.

15

Tässä tilanteessa Raad van State on päättänyt lykätä asioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan 3 kohtaa ja 29 artiklaa tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että silloin, kun jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä säädetään toisesta oikeusasteesta nyt kyseessä olevan kaltaisissa asioissa, toisen asteen tuomioistuin voi asian käsittelyn aikana jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi?”

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tuomioistuin, johon on toisessa oikeusasteessa valitettu siirtopäätöksen kumoavasta tuomiosta, voi toimivaltaisten viranomaisten hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta, joka mahdollistaa sen, ettei näiden viranomaisten tarvitse tehdä uutta päätöstä ennen kuin kyseisen valituksen tulos on selvillä, ja jonka kohteena tai vaikutuksena on siirron määräajan lykkääminen, kunnes kyseisen valituksen tulos on selvillä.

17

Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asianomaisen henkilön siirto hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon tapahtuu vastaanotto- tai takaisinottopyynnön esittäneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti heti, kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, tai muutoksenhaun johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos sillä on lykkäävä vaikutus kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

18

Mainitun asetuksen 29 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

19

Tältä osin on todettava, että vaikka Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, että Euroopan unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut edistää siirtopäätösten nopeaa täytäntöönpanoa, sen tarkoituksena ei silti ole ollut asettaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten nopean käsittelyn vaatimusta tällaisen suojelun hakijoiden oikeussuojan edelle ja että se on säätänyt tämän suojelun varmistamiseksi, että kyseisten päätösten täytäntöönpanoa voidaan tietyissä tapauksissa lykätä (ks. vastaavasti tuomio 14.1.2021, The International Protection Appeals Tribunal ym.,C‑322/19 ja C‑385/19, EU:C:2021:11, 88 kohta ja tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 40 ja 60 kohta).

20

Mainitun asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa edellytetään täten, että jäsenvaltiot tarjoavat asianomaisille henkilöille oikeussuojakeinon, joka voi johtaa heihin kohdistetun siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseen (tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 41 kohta).

21

Tämän säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä joko ensinnäkin siitä, että siirtopäätökseen kohdistuvan oikeussuojakeinon käyttö antaa asianomaiselle henkilölle oikeuden jäädä kyseisen päätöksen tehneeseen jäsenvaltioon, kunnes oikeussuojakeinon käytön tulos on selvillä; tai toiseksi siitä, että siirtopäätökseen kohdistuvan oikeussuojakeinon vireillepanon seurauksena siirto lykkääntyy automaattisesti tietyn kohtuullisen ajan, jonka kuluessa tuomioistuimen on päätettävä, onko oikeussuojakeinon käytöllä lykkäävä vaikutus; tai kolmanneksi siitä, että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus hakea siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, kunnes hänen kyseiseen päätökseen kohdistamansa oikeussuojakeinon käytön tulos on selvillä (tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 42 kohta).

22

Lisäksi Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa täydennetään kyseistä säännöstä antamalla jäsenvaltioille lupa säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat viran puolesta päättää lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa tapauksissa, joissa sen täytäntöönpanon lykkääminen ei perustu lakiin eikä tuomioistuinratkaisuun, jos kyseiseen täytäntöönpanoon liittyvät olosuhteet merkitsevät sitä, että asianomaiselle henkilölle on hänen tehokkaan oikeussuojansa varmistamiseksi annettava lupa jäädä siirtopäätöksen tehneen jäsenvaltion alueelle, kunnes tähän päätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta on annettu lopullinen päätös (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 54 ja 61 kohta).

23

Siltä varalta, että siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkääminen johtuu Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 tai 4 kohdan soveltamisesta, tämän asetuksen 29 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että siirron määräaika ei ala kulua vastaanotto- tai takaisinottopyynnön hyväksymisestä vaan poikkeuksellisesti siitä, kun siirtopäätökseen kohdistuvasta oikeussuojakeinosta on annettu lopullinen päätös (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 44 ja 49 kohta).

24

Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdasta ja erityisesti ilmaisun ”lopullinen päätös” käytöstä siinä ilmenee siten, että unionin lainsäätäjä on tarkoittanut, että siirron määräaika alkaa kulua vasta siitä hetkestä, kun ratkaisu siirtopäätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta on tullut lainvoimaiseksi sen jälkeen, kun kaikki asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä säädetyt oikeussuojakeinot on käytetty, kunhan siirtopäätöksen täytäntöönpanoa on lykätty kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti.

25

On kuitenkin todettava, että unionin lainsäätäjä ei ole täsmentänyt sitä, millaisten menettelysääntöjen mukaan kyseistä sääntöä on sovellettava silloin, kun käytetään oikeussuojakeinoa toisessa oikeusasteessa, eikä etenkään sitä, voiko kyseisen säännön soveltaminen tarkoittaa, että tällaista oikeussuojakeinoa käsittelevä tuomioistuin voi määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta.

26

Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan sanamuodostakin nimittäin jo ilmenee ensinnäkin, että tässä kohdassa tarkoitetaan menettelyjä ”siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta”. Näin ollen kyseiseen säännökseen sisältyvät viittaukset ”muutoksenhakuun” ja ”uudelleen käsittelyä koskevaan hakemukseen” on ymmärrettävä siten, että niissä viitataan ainoastaan kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtopäätökseen kohdistettuihin oikeussuojakeinoihin ja oikaisuihin. Asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan siirtopäätöksen adressaatilla on oltava käytettävissään tällaiset oikeussuojakeinot ja oikaisut, eikä toimivaltaisilla viranomaisilla sitä paitsi ole mitään intressiä kyseenalaistaa omia päätöksiään.

27

Näin ollen Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sillä on tarkoitus säännellä ainoastaan väliaikaista oikeussuojaa, joka voi suoraan lain nojalla tai asianomaisen henkilön hakemuksesta seurata siitä, että siirtopäätökseen kohdistetaan oikeussuojakeino ensimmäisessä oikeusasteessa tai siihen vaaditaan oikaisua ensimmäisessä asteessa. Mainitulla säännöksellä ei sitä vastoin ole tarkoitus säännellä väliaikaista oikeussuojaa, josta mahdollisesti voidaan määrätä toimivaltaisten viranomaisten tehtyä valituksen toisessa oikeusasteessa.

28

Seuraavaksi on todettava, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 4 kohdasta kyllä ilmenee, että siirron määräajan katkeaminen tai lykkääminen voi joissakin tapauksissa johtua toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta, mutta mainitulla säännöksellä täydennetään, kuten tämän tuomion 22 kohdassa muistutettiin, kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohtaa, joka koskee siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

29

Tästä seuraa, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 4 kohtaa ei voida soveltaa pääasioissa kyseessä olevien kaltaisessa tilanteessa, jossa siirtopäätös on kumottu ensimmäisessä oikeusasteessa. Tällaisessa tilanteessa, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat valittaneet kyseisestä kumoamisesta toisessa oikeusasteessa, ei nimittäin enää ole siirtopäätöstä, jonka täytäntöönpanoa voitaisiin lykätä.

30

Lopuksi on katsottava, että koska Dublin III ‑asetus ei sisällä yleisemminkään mitään sääntöä, joka koskisi mahdollisuutta valittaa siirtopäätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta annetusta ratkaisusta tai jolla nimenomaisesti säänneltäisiin mahdollisen valituksen järjestelmää, kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklan ja 47 artiklan valossa, myönnetty suoja rajoittuu tuomioistuimessa käytettävän oikeussuojakeinon olemassaoloon eikä edellytä useiden oikeusasteiden käyttöönottoa (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2018, Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus), C‑180/17, EU:C:2018:775, 33 kohta).

31

Edellä esitetyn perusteella on niin, että jos kyseessä olevasta alasta ei ole unionin sääntöjä, kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä on siis menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla päätettävä, otetaanko mahdollisesti käyttöön toinen oikeusaste, johon valitetaan siirtopäätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta annetusta tuomiosta, ja annettava tarvittaessa kyseistä toista oikeusastetta koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien mahdollinen määrääminen väliaikaisesta oikeussuojasta, kunhan nämä menettelysäännöt eivät ole unionin oikeuden piiriin kuuluvien tilanteiden osalta epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate), eivätkä ne ole sellaisia, että unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2018, Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus), C‑180/17, EU:C:2018:775, 34 ja 35 kohta ja tuomio 15.4.2021, Belgian valtio (Siirtopäätöksen tekemisen jälkeiset seikat), C‑194/19, EU:C:2021:270, 42 kohta).

32

Tässä yhteydessä on todettava, että koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee muun muassa, että nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitettua kansallista säännöstöä sovelletaan Alankomaiden oikeusjärjestyksessä kaikkiin hallinto-oikeudellisiin muutoksenhakumenettelyihin, tällaisessa säännöstössä voidaan säätää, että tuomioistuin, johon on toisessa oikeusasteessa tehty edellä mainitun kaltainen valitus, voi toimivaltaisten viranomaisten hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta. Tällaisella säännöstöllä ei sitä vastoin voida poiketa Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdasta säätämällä, että väliaikaisesta oikeussuojasta seuraa muissa kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tapauksissa se, että siirron määräajan kuluminen lykkääntyy ja siis määräajan päättyminen viivästyy.

33

Kuten tämän tuomion 23 ja 24 kohdasta ilmenee, Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaan siirron määräaika voi alkaa kulua siirtopäätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta annetusta lopullisesta päätöksestä vain, jos siirtopäätöksen täytäntöönpanoa on kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti lykätty ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinoa käsiteltäessä.

34

Näin ollen väliaikaisesta oikeussuojasta, jonka seurauksena siirron määräaika lykkääntyy, kunnes toisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön tulos on selvillä, voidaan määrätä vain, jos siirtopäätöksen täytäntöönpanoa lykättiin, kunnes ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön tulos olisi selvillä, viimeksi mainittujen säännösten mukaisesti.

35

Tällaisessa tilanteessa on yhtäältä niin, että siirron määräajan lykkäämisen jatkamisella, kunnes toisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön tulos on selvillä, voidaan varmistaa asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus ja muutoksenhakumenettelyjen tehokkuus takaamalla, ettei kyseinen määräaika pääty silloin, kun siirtopäätöksen täytäntöönpano on tullut mahdottomaksi tähän päätökseen kohdistetun oikeussuojakeinon käytön seurauksena.

36

Toisaalta sillä, että väliaikaisesta oikeussuojasta määrääminen on päätetty asettaa edellytykseksi sille, että toisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön yhteydessä jatketaan siirtopäätökseen ensimmäisessä oikeusasteessa kohdistetun oikeussuojakeinon lykkäävää vaikutusta siirron määräajan kulumiseen, voidaan estää se, että siirtopäätöksen kumoavasta tuomiosta toisessa oikeusasteessa tehty valitus johtaa systemaattisesti silloinkin, kun tällainen valitus ei kohtuullisesti arvioituna näytä voivan menestyä, siirron määräajan kulumisen sellaiseen lykkäämiseen, joka voi viivästyttää asianomaisen henkilön kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä.

37

Tällainen sääntö on siis omiaan edistämään kyseisen asetuksen tavoitteiden toteuttamista, kun tällä asetuksella pyritään, kuten sen johdanto-osan neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, ottamaan käyttöön selkeä ja toimiva menettely, jonka perusteiden on sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset ja jonka mukaisesti olisi voitava määrittää nopeasti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotta voidaan taata hakijoille tehokas pääsy tämän suojelun myöntämistä koskeviin menettelyihin ja jotta ei vaaranneta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2019, Jawo, C‑163/17, EU:C:2019:218, 58 kohta ja tuomio 22.9.2022, Saksan liittotasavalta (Viranomaisen päätös lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa), C‑245/21 ja C‑248/21, EU:C:2022:709, 56 kohta).

38

Niinpä kyseinen sääntö vahvistaa niiden pakottavien määräaikojen soveltamista, joilla unionin lainsäätäjä on säännellyt vastaanotto- ja takaisinottomenettelyjä. Näillä määräajoilla edistetään ratkaisevasti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen toteuttamista varmistamalla, että nämä menettelyt toteutetaan ilman perusteetonta viivästystä, ja ne ovat osoitus siitä erityisestä merkityksestä, jonka unionin lainsäätäjä antaa sille, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään nopeasti, ja siitä, että kun otetaan huomioon tavoite taata tehokas pääsy kansainvälistä suojelua koskeviin menettelyihin sekä se, että ei vaaranneta kyseisen nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista, on tärkeää, että tarvittaessa nämä hakemukset käsittelee jokin muu kuin mainitun asetuksen III luvussa ilmaistujen perusteiden mukaan vastuussa olevaksi määritetty jäsenvaltio (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, X ja X, C‑47/17 ja C‑48/17, EU:C:2018:900, 69 ja 70 kohta).

39

Sitä vastoin silloin, kun – kuten pääasioissa näyttää olevan, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävinä olevista selvityksistä muuta johdu – siirtopäätöksen täytäntöönpanoa ei lykätty, kunnes ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön tulos olisi selvillä, mahdollisuus hakea toisen oikeusasteen oikeussuojakeinon käytön yhteydessä pääasioissa kyseessä olevan kaltaista väliaikaista oikeussuojaa antaisi käytännössä mahdollisuuden toimivaltaisille viranomaisille, jotka eivät olleet katsoneet tarpeelliseksi käyttää Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa niille tarjottua mahdollisuutta asianomaisten henkilöiden tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi eivätkä myöskään panneet siirtopäätöstä täytäntöön kyseistä ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinoa käsiteltäessä, lykätä mainitun asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa säädetyn siirron määräajan kulumista ja siten estää se, että kyseisten henkilöiden hakemusten käsittelyä koskeva vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kyseisen asetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja näin perusteettomasti viivästyttää kansainvälistä suojelua koskevan menettelyn kulkua ja vaarantaa tämän tuomion 37 ja 38 kohdassa mieleen palautetut kyseisen asetuksen tavoitteet.

40

Esitettyyn kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä tämän asetuksen 27 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin, johon on toisessa oikeusasteessa valitettu siirtopäätöksen kumoavasta tuomiosta, voi toimivaltaisten viranomaisten hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta, joka mahdollistaa sen, ettei näiden viranomaisten tarvitse tehdä uutta päätöstä ennen kuin kyseisen valituksen tulos on selvillä, ja jonka kohteena tai vaikutuksena on siirron määräajan lykkääminen, kunnes kyseisen valituksen tulos on selvillä, kunhan kyseisestä väliaikaisesta oikeussuojasta voidaan määrätä vain, jos siirtopäätöksen täytäntöönpanoa on kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti lykätty ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinoa käsiteltäessä.

41

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 29 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä tämän asetuksen 27 artiklan 3 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin, johon on toisessa oikeusasteessa valitettu siirtopäätöksen kumoavasta tuomiosta, voi toimivaltaisten viranomaisten hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta, joka mahdollistaa sen, ettei näiden viranomaisten tarvitse tehdä uutta päätöstä ennen kuin kyseisen valituksen tulos on selvillä, ja jonka kohteena tai vaikutuksena on siirron määräajan lykkääminen, kunnes kyseisen valituksen tulos on selvillä, kunhan kyseisestä väliaikaisesta oikeussuojasta voidaan määrätä vain, jos siirtopäätöksen täytäntöönpanoa on kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti lykätty ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeinoa käsiteltäessä.