–

Sdruzhenie ”Za Zemyata – dostap do pravosadie”, edustajinaan A. M. Kodzhabashev, R. I. Stoilova, advokati, ja F. Logue, solicitor,

–

”TETS Maritsa iztok 2” EAD, edustajanaan Z. D. Dinchev,

–

Bulgarian hallitus, asiamiehinään T. Mitova ja L. Zaharieva,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Palatiello, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bozhilova, M. Noll-Ehlers ja C. Valero,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 4 artiklan 3 kohdan, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1) 13 ja 23 artiklan sekä teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17) 15 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Sdruzhenie ”Za Zemyata – dostap do pravosadie” ‑niminen bulgarialainen järjestö, ”The Green Tank – grazhdansko sdruzhenie s nestopanska tsel” ‑niminen yleishyödyllinen kreikkalainen kansalaisjärjestö ja Kreikan kansalainen NS ja toisaalta Izpalnitelna agentsia po okolna sredan (ympäristön toimeenpanovirasto, Bulgaria) pääjohtaja (jäljempänä pääjohtaja) ja ”TETS Maritsa iztok 2” EAD ‑niminen lämpövoimalaitos ja jossa on kyse siitä, että pääjohtaja päivitti TETS Maritsa iztok 2 ‑nimisen bulgarialaisen lämpövoimalaitoksen toimiluvan, joka koskee sähkön tuotantoon tarkoitetun polttolaitoksen, vedyntuotantolaitoksen sekä inertin jätteen, rakennusjätteen sekä vaarallisen ja vaarattoman jätteen kaatopaikan käyttämistä.

3

Direktiivin 2008/50 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Alueille ja taajamille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä aluetta tai taajamaa koskevat ilmanlaadun tavoitearvot tai raja-arvot sekä mahdolliset tilapäiset sallitut ylitysmarginaalit, olisi laadittava ilmanlaatusuunnitelmat. Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi tällaisten ilmanlaatusuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY [(EYVL 2001, L 309, s. 1)], [tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 2001/81/EY [(EYVL 2001, L 309, s. 22)] sekä ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY [(EYVL 2002, L 189, s. 12)] mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa ja lisäksi ne olisi yhdistettävä niihin. Tässä direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet otetaan myös kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia teollisen toiminnan harjoittamiseen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY [(EUVL 2008, L 24, s. 8)] mukaisesti.”

4

Direktiivin 2008/50 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joiden tavoitteena on:

– –”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

6

Mainitun direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Raja-arvot ja varoituskynnykset ihmisten terveyden suojelemiseksi”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksiditasot eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

Liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin ja bentseenin raja-arvoja ei saa ylittää liitteessä vahvistetuista ajankohdista alkaen.

Näiden vaatimusten noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

Liitteessä XI säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 22 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

7

Saman direktiivin 23 artiklan, jonka otsikko on ”Ilmanlaatusuunnitelmat”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät raja-arvon tai tavoitearvon sekä kyseisessä tapauksessa sallitun ylitysmarginaalin tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisille alueille tai taajamille laaditaan ilmanlaatusuunnitelmia liitteissä XI ja XIV eritellyn raja-arvon tai tavoitearvon saavuttamiseksi.

Jos ylitetään sellaiset raja-arvot, joiden saavuttamisen määräaika on jo umpeutunut, ilmanlaatusuunnitelmiin on sisällytettävä asianmukaisia toimenpiteitä, jotta ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi. – –

– –”

8

Direktiivin 2010/75 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

9

Kyseisen direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupaehdot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 11 ja 18 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi.

– –

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi päästöjen raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä vastaavan ympäristönsuojelun tason varmistamiseksi.

– –

4.   Toimivaltainen viranomainen voi asettaa tiukempia lupaehtoja kuin ne, jotka voidaan saavuttaa BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa [(BAT)] käyttämällä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi asettaa tällaisia tiukempia ehtoja.

– –”

10

Mainitun direktiivin 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Pilaavien aineiden päästöjen raja-arvoja sovelletaan siihen hetkeen, jona päästöt tulevat laitoksesta ulos, eikä mahdollisesti ennen tuota hetkeä tapahtunutta laimentumista oteta huomioon kyseisten arvojen määrittelyssä.

– –

2.   Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tekniset toimenpiteet perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, määräämättä kuitenkaan tietyn tekniikan tai teknologian käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä, jollakin seuraavista:

Toimivaltaisen viranomaisen on b alakohtaa sovellettaessa arvioitava vähintään kerran vuodessa päästöjen tarkkailun tuloksia sen varmistamiseksi, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ole ylittäneet parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityistapauksissa vahvistaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. Kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, kun arvioinnista käy ilmi, että BAT-päätelmissä kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna

Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava lupaehtoihin sisällytettävään liitteeseen perustelut ensimmäisen alakohdan soveltamiselle mukaan lukien arvioinnin tulos sekä asetettujen edellytysten perustelut.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti asetetut raja-arvot eivät kuitenkaan saa ylittää tämän direktiivin liitteissä vahvistettuja raja-arvoja, sikäli kuin ne ovat sovellettavissa.

Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa varmistettava, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja että saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso.

– –

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava uudelleen ensimmäisen alakohdan soveltamista osana kutakin 21 artiklan mukaisesti tehtävää lupaehtojen tarkistamista.

– –”

11

Saman direktiivin 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Ympäristölaatunormit”, säädetään seuraavaa:

”Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, lupaan on sisällytettävä lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.”

12

Direktiivin 2010/75 31 artiklassa, jonka otsikko on ”Rikinpoistoaste”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa sellaisiin kotimaisia kiinteitä polttoaineita polttaviin polttolaitoksiin, jotka eivät pysty noudattamaan 30 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja rikkidioksidipäästöjen raja-arvoja kyseisen polttoaineen ominaisuuksista johtuen, liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita mainitussa liitteessä olevassa 6 osassa vahvistettujen noudattamista koskevien sääntöjen mukaisesti edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on vahvistanut etukäteen 72 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun teknisen raportin.

2.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa jätettä käyttäviin kotimaisia kiinteitä polttoaineita polttaviin rinnakkaispolttolaitoksiin, jotka eivät pysty noudattamaan liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 tai 3.2 kohdassa tarkoitettuja rikkidioksidille asetettuja Cprosessin arvoja kotimaisen kiinteän polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, sen sijasta liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita mainitun liitteen 6 osassa vahvistettujen noudattamista koskevien sääntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa tätä kohtaa, liitteessä VI olevan 4 osan 1 kohdassa tarkoitettu Cjäte on yhtä suuri kuin 0 mg/Nm3.

3.   Komissio tutkii 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä, voidaanko liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita soveltaa, ja ottaa huomioon erityisesti parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja rikkidioksidipäästövähennyksistä saadut hyödyt.”

13

Direktiivin 2010/75 mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten 31.7.2017 annetussa komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/1442 (EUVL 2017, L 212, s. 1) säädetään muun muassa näihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyvistä päästötasoista rikkidioksidipäästöjen osalta.

14

Ilman puhtaudesta 28.5.1996 annetun lain (Zakon za chistotata na atmosferniya vazduh, DV nro 45, 28.5.1996), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä ilman puhtaudesta annettu laki), 6 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Ympäristö- ja vesiministeri ja terveysministeri antavat yhdessä asetuksia, joissa vahvistetaan ilman haitallisten aineiden (epäpuhtauksien) raja-arvot ja haitallisten aineiden (epäpuhtauksien) laskeumien raja-arvot.”

15

Ilman puhtaudesta annetun lain 3 luvussa, jonka otsikko on ”Päästörajoitukset”, olevan I jakson, jonka otsikko on ”Kiinteistä lähteistä peräisin olevat päästöt”, 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Ympäristö- ja vesiministeri ja ministerit, joita asia koskee, antavat yhdessä asetuksia, joissa vahvistetaan raja-arvot kiinteistä laitoksista ja toiminnoista peräisin olevien haitallisten aineiden (epäpuhtauksien) päästöille ilmaan.

(2)   Päästöjen raja-arvot on laadittava ilmanlaadun varmistamiseksi 6 §:ssä tarkoitettujen haitallisten aineiden (epäpuhtauksien) raja-arvojen mukaisesti.

(3)   Päästöjen raja-arvot sitovat kaikkia laitoksia ja toimintoja, lukuun ottamatta 3 §:n 2 momentissa ja 10a §:ssä tarkoitettuja tapauksia.

(4)   Päästöjen raja-arvot määritetään seuraavien seikkojen perusteella:

1. Zakon za opazvane na okolnata sredan [ympäristösuojelulaki; DV nro 91, 25.9.2002; sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä ympäristönsuojelulaki)] täydentävien säännösten 42c kohdassa tarkoitetut Euroopan komission päätöksellä hyväksytyt parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat päätelmät

2. tekniikan ja teknologian viimeisin kehitys, tieteelliset keksinnöt ja näiden keksintöjen käytännön käytön tulokset.

(5)   Tietyn kunnan alueella vallitsevien olosuhteiden mukaan on mahdollista asettaa tietyn kunnan, kaupunginosan tai taajaman laitoksille ja toiminnoille tiukempia päästöjen raja-arvoja kuin mitä 1 momentissa ja 9a–9d §:ssä tarkoitetuissa asetuksissa säädetään.

– –”

16

Ilman puhtaudesta annetun lain 27 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Jos päästöjen kokonaismäärä tietyllä alueella johtaa siihen, että ilman haitallisten aineiden (epäpuhtauksien) normit ja laskeumanormit ylittyvät, kuntien pormestarit laativat ja toteuttavat ohjelmia epäpuhtauksien vähentämiseksi ja 6 §:ssä tarkoitettujen normien noudattamiseksi. Kunnanvaltuustot hyväksyvät ohjelmat.

– –

(4)   Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin ohjelmiin kuuluvat myös: tavoitteet, toimenpiteet, vaiheet ja määräajat, joiden kuluessa ne on saavutettava; niiden täytäntöönpanosta vastaavat organisaatiot ja toimielimet, keinot täytäntöönpanon varmistamiseksi, täytäntöönpanon raportointi- ja seurantajärjestelmä sekä tulosten arviointijärjestelmä.

(5)   Jos yhden tai useamman epäpuhtauden pitoisuudet ylittävät vahvistetut normit ja normien noudattamiselle asetettu määräaika on kulunut umpeen, 1 momentissa tarkoitettuihin ohjelmiin on sisällyttävä asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ylityksen kesto on mahdollisimman lyhyt.

(6)   Edellä 1 momentissa tarkoitettujen ohjelmien toimenpiteiden toteuttamisen on johdettava siihen, että haitallisten aineiden normien ylitysten määrä vähenee vuosittain ja epäpuhtauksien keskimääräiset vuositasot vähenevät, jos ne ylittävät ilmanlaadulle asetetut normit, jotka kirjataan valvontapisteissä ja jotka ovat osa kunnan alueen kansallista ympäristöseurantajärjestelmää.

– –”

17

Ympäristönsuojelulain 123 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1) 117 §:ssä tarkoitettuun yhtenäistettyyn lupaan on sisällyttävä:

1.   – – sellaisten liitteessä 8 tarkoitettujen aineiden ja muiden epäpuhtauksien päästöjen raja-arvot, joita kyseisestä laitoksesta voi vapautua merkittäviä määriä:

– –

4.   vastaavat päästöseurannan edellytykset:

– –

(2) Edellä 120 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen määrittelee lupaehdot ottaen huomioon parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat päätelmät.

– –

(11) – – 120 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on yhtenäistetyssä luvassa tarvittaessa määrättävä lisätoimenpiteistä sellaisten ympäristönlaatunormien noudattamiseksi, jotka ovat tiukempia kuin ne, jotka voidaan saavuttaa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa soveltamalla. Tämä ei rajoita muiden ympäristönlaatunormien noudattamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia. – –”

18

Ympäristönsuojelulain 123a §:ssä säädetään seuraavaa:

”– – (1)   Edellä 123 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut päästöjen raja-arvot tavanomaisissa käyttöolosuhteissa:

1. eivät ylitä Euroopan komission päätöksellä asetetuissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa päätelmissä vahvistettuja päästötasoja; nämä päästöjen raja-arvot koskevat samoja tai lyhyempiä ajanjaksoja ja samoja viiteolosuhteita kuin päätöksissä vahvistetut päästötasot, tai

2. ovat erilaisia kuin 1 kohdassa tarkoitetut tasot, mutta niillä varmistetaan, että Euroopan komission päätöksellä asetetuissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa päätelmissä vahvistettuja päästötasoja noudatetaan.

(2)   Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu noudattaminen varmistetaan päästöjen tarkkailulla ja valvontaviranomaisen vähintään kerran vuodessa suorittamalla tulosten arvioinnilla.

(3)   – – Edellä 120 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi asettaa päästöjen raja-arvot, jotka ovat lievempiä kuin 1 kohdassa tarkoitetut raja-arvot, jos arviointi osoittaa, että parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen saavuttaminen, kuten Euroopan komission päätöksellä hyväksytyissä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa päätelmissä todetaan, aiheuttaisi suhteettoman suuria kustannuksia verrattuna ympäristöhyötyihin, mikä johtuu

1. laitoksen maantieteellisestä sijainnista tai

2. alueen ympäristön ominaispiirteistä tai

3. laitoksen teknisistä ominaisuuksista.

(4)   Edellä 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päästöjen raja-arvot eivät saa johtaa merkittävään ympäristön pilaantumiseen, ja niillä on voitava saavuttaa ympäristönsuojelun korkea taso.”

19

Ympäristönsuojelulain täydentävissä säännöksissä määritellään käsitteet ”päästöjen raja-arvo”, ”ympäristönlaatunormit”, ”yhtenäistetty lupa” ja ”paras käytettävissä oleva tekniikka”.

20

Yhtenäistettyjen lupien myöntämisen edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä 2.10.2009 annetun asetuksen (Naredba za usloviyata i reda za izdavane na kompleksni razreshitelni; DV nro 80, 9.10.2009), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 2 §:ssä säädetään yhtenäistetyn luvan myöntämisedellytyksistä.

21

Suurten polttolaitosten rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoista 28.12.2012 annetun asetuksen (Naredba za normite za dopustimi emisii na seren dioksid, azotni oksidi i prah, izpuskani v atmosferata ot golemi gorivni instalatsii; DV nro 2, 8.1.2013), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 12 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1) Jos polttolaitoksessa poltetaan kotimaista kiinteää polttoainetta, jonka ominaisuuksien vuoksi 5 §:ssä säädettyä rikkidioksidipäästöjen raja-arvoa ei voida saavuttaa, liitteessä 1 olevassa 5 osassa säädettyjä rikinpoiston raja-arvoja on mahdollista soveltaa liitteessä 1 olevassa 6 osassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(2) Edellä 1 momentissa säädetyn poikkeuksen soveltaminen voidaan sallia toiminnanharjoittajan ennen yhtenäistetyn luvan myöntämistä tai tarkistamista toimittaman ja ympäristö- ja vesiministerin tai hänen valtuuttamansa virkamiehen hyväksymän teknisen perustelun perusteella, joka osoittaa, että 5 §:ssä määriteltyjä päästöjen raja-arvoja ei voida noudattaa.

(3) Euroopan komissiolle toimitettavaa vuosikertomusta varten polttolaitosten toiminnanharjoittajien on toimitettava ympäristö- ja vesiministerille 31.3. mennessä edellistä vuotta koskevia seuraavia tietoja:

1. käytetyn polttoaineen rikkipitoisuus ja saavutettu rikinpoistoaste kuukausittaisina keskiarvoina piippu- tai kattilakohtaisesti niiden laitosten osalta, joihin 1 momenttia sovelletaan – –”

22

TETS Maritsa iztok 2 on suurin niistä neljästä lämpövoimalaitoksesta, jotka sijaitsevat Maritsa iztokin energiakompleksissa Bulgariassa, ja sen asennettu kokonaiskapasiteetti on 1602 megawattia (MW). Se on rakennettu Radnevon kunnan (Bulgaria) alueelle linnuntietä noin 24,5 kilometrin etäisyydelle Galabovon kunnasta (Bulgaria), ja se muodostuu kahdeksasta generaattorista, jotka on varustettu rikinpuhdistuslaitteilla.

23

Pääjohtaja päivitti 21.12.2018 tekemällään päätöksellä TETS Maritsa iztok 2:lle edellä mainittujen laitosten käyttöä varten vuonna 2005 myönnetyn yhtenäistetyn luvan (jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseinen päätös tehtiin ympäristönsuojelulain perusteella; kyseinen laki on annettu direktiivin 2010/75, luettuna yhdessä täytäntöönpanopäätöksen 2017/1442 kanssa, täytäntöön panemiseksi.

24

Pääjohtaja katsoi, että rikkidioksidin (SO2) päästöjen raja-arvot ja elohopean päästöjen raja-arvot voitaisiin korvata vastaavilla parametreilla tai teknisillä toimenpiteillä, jotka mahdollistavat ympäristönsuojelun vastaavan tason. Hän hyväksyi SO2:n osalta poikkeuksen ja vahvisti rikinpoistoasteen ympäristönsuojelulain 123 §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdan nojalla, luettuna yhdessä 28.12.2012 annetun asetuksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 12 §:n ja direktiivin 2010/75 31 artiklan kanssa.

25

Näin sallituksi rikinpoistoasteeksi vahvistettiin kuitenkin ympäristönsuojelulain 123a §:n 3 momentin säännökset huomioon ottaen poikkeuksellisesti 97 ja 97,5 prosentin taso. Nämä rikinpoistoasteet, joilla ei itse asiassa voida taata tavallisesti vaadittua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa vastaavaa SO2‑päästöjen enimmäistasoa 320 mg/Nm3 vaan jotka ovat omiaan johtamaan SO2‑päästöihin, jotka ovat 570 mg/Nm3, vahvistettiin, koska korkeampi rikinpoistoaste olisi edellyttänyt asianomaiselta toiminnanharjoittajalta huomattavia investointeja ja näin ollen kustannusten nousua, jota pidetään kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla suhteettoman suurena.

26

Sdruzhenie ”Za Zemyata – dostap do pravosadien” riidanalaisesta päätöksestä nostama kanne hylättiin Administrativen sad Stara Zagoran (Stara Zagoran hallintotuomioistuin, Bulgaria) 28.8.2020 antamalla tuomiolla.

27

Kyseinen tuomioistuin katsoi, että toisin kuin Sdruzhenie ”Za Zemyata – dostap do pravosadie” väitti, Galabovon kunnan ilmanlaadun hallintasuunnitelman päivityksen vuosiksi 2019–2023 epäpuhtauksien pienhiukkaset (PM10) ja rikkidioksidi (SO2) osalta, jonka Galabovon kunnanvaltuusto antoi 30.11.2018 direktiivin 2008/50 23 artiklan mukaisesti, laajuutta ei ollut tarpeen tutkia ja arvioida. Mainittu tuomioistuin katsoi, että 2.10.2009 annetussa asetuksessa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetyssä yksityiskohtaisessa menettelyssä, joka koskee yhtenäistettyjen lupien myöntämistä ja päivittämistä, ei edellytetty tällaisen suunnitelman laatimista yhtenäistetyn luvan päivittämisen ennakkoedellytyksenä, joten pääjohtajalla ei ollut velvollisuutta noudattaa kyseisen suunnitelman sisältöä.

28

Näin ollen sama tuomioistuin totesi, että ympäristönsuojelulain 123 §:n 1 momentin b kohdan nojalla sallittuja päästöjä koskevia normeja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreilla tai teknisillä toimenpiteillä, joilla taataan vastaava ympäristönsuojelun taso. Se viittasi tässä yhteydessä myös muun muassa direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohtaan, jonka säännökset on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä kyseisen lain 123a §:n 3 ja 4 momentilla, ja katsoi, että poikkeus, joka koskee tavanomaisesti sovellettavien SO2-päästöarvojen saavuttamiseksi vaaditun rikinpoistoasteen alentamista, voitiin myöntää pätevästi mainittujen säännösten ja kyseisen direktiivin 31 artiklan perusteella.

29

Sdruzhenie ”Za Zemyata – dostap do pravosadie”, The Green Tank – grazhdansko sdruzhenie s nestopanska tsel – Helleenien tasavalta ja NS tekivät kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

30

Viimeksi mainittu tuomioistuin korostaa muun muassa, että tämän tuomion 27 kohdassa mainittu Galabovon kunnan suunnitelma sisältää SO2-päästöjen vähentämiseksi pitkän aikavälin toimenpiteen, jonka otsikko on ”Rikinpoistolaitteistojen muutoshankkeiden toteuttaminen ja vähintään 98 prosentin rikinpoistoasteen saavuttaminen sekä sellaisten kattilayksiköiden toiminnan kieltäminen, joissa ei ole toimivaa rikinpoistolaitteistoa”. Se toteaa tältä osin, että pääjohtajan riidanalaisessa päätöksessä hyväksymät alennetut rikinpoistotasot eivät ole tämän 98 prosentin vähimmäisrikinpoistotason mukaisia.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että on osoitettu, että Galabovon kunnan alueella SO2:n sallitut vuorokausi- ja tuntikeskiarvot ylittyvät järjestelmällisesti, mikä johti sen mukaan muun muassa edellä mainitun suunnitelman hyväksymiseen ja päivittämiseen ja antoi aiheen nostaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa komissio v. Bulgaria (C‑730/19).

32

Kyseisestä suunnitelmasta ilmenee lisäksi, että kyseisessä kunnassa SO2:n keskimääräiset tuntipitoisuudet ovat peräisin useista muista teollisuuden ja kotitalouksien lähteistä, joiden yhteisvaikutus myötävaikuttaa näin ollen erityisesti edellä mainittuihin ylityksiin.

33

Näin ollen herää kysymys siitä, missä määrin pääjohtaja olisi voinut olla velvollinen ottamaan riidanalaista päätöstä tehdessään huomioon tämän tuomion 30–32 kohdassa mainitut eri seikat.

34

Tässä tilanteessa Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

35

Aluksi on todettava yhtäältä, että vaikka unionin tuomioistuimelle esitetyt kolme kysymystä koskevat muun muassa SEU 4 artiklan 3 kohtaa, ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen perusteluissa ei ole mitään selitystä sille, miksi EU-sopimuksen kyseisen määräyksen tulkitseminen olisi tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiassa annettavaa ratkaisua varten, ja itse ennakkoratkaisupäätöksen kohdassa, joka edeltää kyseisten kysymysten muotoilua, viitataan tarpeeseen pyytää unionin tuomioistuimelta ainoastaan direktiivien 2008/50 ja 2010/75 asiaa koskevien säännösten tulkintaa.

36

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi ei ole tarpeen tarkastella SEU 4 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

37

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii esittämillään kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, selvittämään lähinnä, onko direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä sen 18 artiklan ja direktiivin 2008/50 13 ja 23 artiklan kanssa, tulkittava siten, että toimivaltaisen viranomaisen on kyseisen 15 artiklan 4 kohdan mukaista poikkeusta koskevaa hakemusta käsitellessään otettava huomioon kaikki pilaantumista koskevat merkitykselliset tieteelliset tiedot, mukaan lukien kumulatiivinen vaikutus kyseessä olevan epäpuhtauden muiden lähteiden kanssa, sekä toimenpiteet, joista säädetään kyseiselle alueelle tai kyseiselle taajamalle direktiivin 2008/50 23 artiklan mukaisesti laaditussa ilmanlaatusuunnitelmassa, ja evättävä tällainen poikkeus, jos se on omiaan edistämään direktiivin 2008/50 13 artiklan nojalla vahvistettujen ilmanlaatunormien ylittymistä tai on ristiriidassa kyseiseen suunnitelmaan sisältyvien sellaisten toimenpiteiden kanssa, joilla pyritään varmistamaan kyseisten normien noudattaminen ja rajoittamaan kyseisten normien ylityksen kesto mahdollisimman lyhyeksi.

38

Direktiivistä 2008/50 on muistutettava, että sen 1 artiklan 1 alakohdan mukaan kyseisessä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joiden tavoitteena on ilmanlaatua koskevien tavoitteiden määritteleminen ja vahvistaminen ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Tässä yhteydessä kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksiditasot eivät ylitä kyseisen direktiivin liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja (tuomio 12.5.2022, komissio v. Bulgaria (Raja-arvot – SO2), C‑730/19, ei julkaistu, EU:C:2022:382, 62 kohta).

39

Kuten unionin tuomioistuin on lisäksi korostanut, direktiivin 2008/50 23 artiklassa luodaan suora yhteys yhtäältä kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI säännösten kanssa, vahvistettujen SO2:n raja-arvojen ylittämisen ja toisaalta ilmanlaatusuunnitelmien laatimisen välille (tuomio 12.5.2022, komissio v. Bulgaria (Raja-arvot – SO2), C‑730/19, ei julkaistu, EU:C:2022:382, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten direktiivin 2008/50 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, jos todetaan, että tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa on tapahtunut tällainen ylitys, on laadittava tällainen suunnitelma.

40

Unionin tuomioistuin on myös todennut kyseisten suunnitelmien laatimisesta, että direktiivin 2008/50 23 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta seuraa, että vaikka jäsenvaltioilla on tietty harkintavalta toteutettavien toimenpiteiden määrittelyssä, näillä toimenpiteillä on joka tapauksessa varmistettava, että ajanjakso, jonka aikana kyseiselle epäpuhtaudelle asetetut raja-arvot ylittyvät, on mahdollisimman lyhyt (tuomio 12.5.2022, komissio v. Bulgaria (Raja-arvot – SO2), C‑730/19, ei julkaistu, EU:C:2022:382, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin tuomioistuin on hiljattain todennut, että Bulgarian tasavalta ei ollut vuodesta 2007 lähtien noudattanut direktiivin 2008/50 13 ja 23 artiklan mukaisia velvoitteitaan alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria), jossa Galabovon kunta ja TETS Maritsa-iztok 2 sijaitsevat, koska ilmanlaadun raja-arvot SO2:n osalta olivat ylittyneet ja ilmanlaatusuunnitelmat olivat puutteellisia (tuomio 12.5.2022, komissio v. Bulgaria (Raja-arvot – SO2), C‑730/19, ei julkaistu, EU:C:2022:382, 21, 23, 29 ja 149 kohta).

42

Direktiivin 2008/50 ja direktiivin 2010/75 välisistä mahdollisista yhteyksistä on aluksi korostettava, että direktiivin 2008/50 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että viimeksi mainitussa direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet otetaan kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia teollisen toiminnan harjoittamiseen direktiivin 2008/1 mukaisesti, joka on tällä välin korvattu direktiivillä 2010/75, jolla on laadittu uudelleen useita aiemmin tällä alalla sovellettuja direktiivejä.

43

Direktiivistä 2010/75 on muistutettava, että pääasiassa kyseessä olevan voimalaitoksen kaltaiseen laitokseen sovellettavien päästöjen raja-arvojen konkreettista vahvistamista säännellään kyseisellä direktiivillä ja erityisesti sen 15 artiklan 3 kohdalla, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu kyseisen direktiivin 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä.

44

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2010/75 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, direktiivin 15 artiklan 4 kohdassa annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus vahvistaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja, jos parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai sen teknisten ominaisuuksien vuoksi.

45

Kyseisestä 15 artiklan 4 kohdasta ilmenee kuitenkin, että tällainen poikkeus voidaan myöntää ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseisessä säännöksessä asetettuja muita edellytyksiä noudatetaan eikä tällainen myöntäminen myöskään rajoita direktiivin 2010/75 18 artiklan soveltamista.

46

Näin ollen on ensinnäkin muistutettava, että direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa varmistettava, että poikkeuksen myöntäminen ei aiheuta ”merkittävää pilaantumista” ja että saavutetaan ”yleisesti korkea ympäristön suojelun taso”.

47

Direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta ei siis voida soveltaa kaikissa tapauksissa, joissa yleisten päästöraja-arvojen noudattaminen aiheuttaa laitoksen toiminnanharjoittajalle kohtuuttomia kustannuksia. Tällainen poikkeus voidaan nimittäin myöntää vain, jos vähemmän tiukat päästöraja-arvot eivät aiheuta ”merkittävää pilaantumista” ja jos kyseisestä poikkeuksesta huolimatta saavutetaan ”yleisesti korkea ympäristön suojelun taso”.

48

Ensinnäkin edellytyksestä, joka koskee sitä, ettei aiheudu merkittävää pilaantumista, on todettava, että kun otetaan huomioon yhtäältä direktiivin 2010/75 3 artiklan 2 alakohtaan sisältyvä pilaantumisen käsitteen määritelmä, joka koskee muun muassa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle mahdollisesti haittaa aiheuttavien aineiden päästämistä ilmaan, ja toisaalta direktiivin 2008/50, jossa vahvistetaan ilmanlaadun raja-arvot SO2:n osalta, sisältö, kyseisen aineen päästäminen ilmaan merkitsee aina direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua pilaantumista.

49

Kuten tämän tuomion 41 kohdasta ilmenee, on lisäksi kiistatonta, että direktiivissä 2008/50 SO2:n osalta säädettyjen ilmanlaatua koskevien raja-arvojen on katsottava ylittyneen pääasiassa kyseessä olevan voimalaitoksen vaikutusalueella.

50

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa, tällaista ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ylittymistä SO2:n osalta ei voida pitää merkityksettömänä pilaantumisena, vaan sitä on väistämättä pidettävä direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuna ”merkittävänä pilaantumisena”, kun otetaan huomioon sekä direktiivin 2008/50 tavoitteet, jotka on mainittu tämän tuomion 38 kohdassa, että se seikka, että Euroopan unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt SO2:n osalta mahdollisuudesta pidentää määräaikaa, johon mennessä ilmanlaatua koskevia raja arvoja on noudatettava.

51

Toiseksi direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdassa säädetystä poikkeuksen myöntämisen rajoittamisesta vaatimuksella, jonka mukaan on varmistettava, että saavutetaan ”yleisesti korkea ympäristön suojelun taso”, on huomautettava, että direktiivillä 2008/50 vahvistetut säännöt ovat unionin ympäristönsuojelun ja kansanterveyden suojelun alan velvoitteiden konkreettinen ilmaus; nämä velvoitteet perustuvat muun muassa SEU 3 artiklan 3 kohtaan ja SEUT 191 artiklan 1 ja 2 kohtaan, joiden mukaan unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen ja ympäristöpolitiikka perustuu muun muassa ennalta varautumisen periaatteeseen sekä periaatteeseen, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä (tuomio 26.6.2019, Craeynest ym., C‑723/17, EU:C:2019:533, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Näin ollen poikkeusta ei voida myöntää direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan perusteella, jos se on omiaan myötävaikuttamaan direktiivissä 2008/50 SO2:lle vahvistettujen ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ylittymiseen.

53

Tältä osin on lisäksi täsmennettävä, että ennalta varautumisen periaatteen nojalla on niin, että jos on epävarmaa, johtavatko lievemmät päästöjen raja-arvot direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuun ”merkittävään pilaantumiseen”, poikkeusta ei voida myöntää (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, C‑674/17, EU:C:2019:851, 66 kohta).

54

Tässä samassa yhteydessä on todettava, että direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan mukaisen poikkeuksen myöntäminen edellyttää kokonaisarviointia, jossa otetaan huomioon kaikki epäpuhtauksien lähteet ja niiden yhteisvaikutus, jotta voidaan varmistaa, että vaikka poikkeus myönnetään jollekin lähteistä, niiden päästöjen kokonaismäärä ei johda direktiivissä 2008/50 määriteltyjen ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ylittymiseen.

55

Toiseksi on muistutettava, että asetuksen N:o 2010/75 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus ei vaikuta kyseisen direktiivin 18 artiklan soveltamiseen. Kyseisessä 18 artiklassa säädetään, että jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, lupaan on sisällytettävä lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

56

Direktiivin 2010/75 3 artiklan 6 alakohdan mukaan ”ympäristölaatunormilla” tarkoitetaan unionin oikeudessa eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä.

57

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, tällaiset normit liittyvät konkreettisiin laadullisiin vaatimuksiin, jotka koskevat pilaantumista aiheuttavien aineiden pitoisuuksia ja jotka on täytettävä tiettynä hetkenä tietyssä paikassa (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2011, Stichting Natuur en Milieu ym., C‑165/09–C‑167/09, EU:C:2011:348, 62 kohta).

58

On myös muistutettava – kuten tämän tuomion 42 kohdassa korostetaan –, että direktiivin 2008/50 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että kyseisessä direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet on otettava kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia direktiivin 2010/75 soveltamisalaan kuuluvan kaltaisen teollisen toiminnan harjoittamiseen.

59

Edellä esitetyn perusteella ja kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 82 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, on katsottava, että direktiivin 2008/50 13 artiklassa ja liitteessä XI tietyille epäpuhtauksille säädetyt ilmanlaatua koskevat raja-arvot ovat tällaisia direktiivin 2010/75 18 artiklassa tarkoitettuja ympäristönlaatunormeja.

60

Ilmanlaatua koskevia raja-arvoja on nimittäin lähtökohtaisesti noudatettava koko ajan kaikkialla unionin alueella (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2020, komissio v. Romania (PM10-hiukkasten raja-arvojen ylittyminen), C‑638/18, ei julkaistu, EU:C:2020:334, 73 ja 74 kohta ja tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10‑hiukkaset), C‑644/18, EU:C:2020:895, 96 ja 97 kohta).

61

Se, että ympäristölaatunormien määritelmässä viitataan tiettyihin vaatimuksiin, jotka on täytettävä vain ”tiettynä ajankohtana”, ei sulje pois sitä, että ilmanlaatua koskevat raja-arvot, joita on noudatettava jatkuvasti, sisältyvät kyseiseen määritelmään. Jos mainittu määritelmä sallii sellaisten vaatimusten sisällyttämisen, joita ei tarvitse noudattaa pysyvästi, pysyviä vaatimuksia on sitäkin suuremmalla syyllä pidettävä samassa määritelmässä tarkoitettuina ympäristölaatunormeina, sillä ne ovat aina voimassa.

62

Direktiivin 2010/75 18 artikla vahvistaa direktiivin 15 artiklan 4 kohdan sellaisen tulkinnan, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, johtaako se, että tietystä laitoksesta peräisin oleville ilman epäpuhtauksille vahvistetaan vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja, osaltaan siihen, että ilmanlaatua koskevat raja-arvot, jotka on vahvistettu tällaisten epäpuhtauslähteiden pitoisuuksille kyseisellä alueella tai kyseisessä taajamassa direktiivin 2008/50 13 artiklan mukaisesti, ylittyvät, ja jos näin on, pidättäydyttävä myöntämästä poikkeusta, joka vaarantaisi ympäristönlaatunormien noudattamisen.

63

Kolmanneksi on vielä täsmennettävä, että jos ilmanlaatua koskevat raja-arvot ylittyvät tietyn laitoksen vaikutusalueella, tällainen poikkeus päästöjen raja-arvoista voidaan myöntää ainoastaan direktiivin 2008/50 23 artiklassa tarkoitettujen ilmanlaatusuunnitelmien, jotka on pitänyt laatia tällaisen ylityksen yhteydessä, vaatimusten mukaisesti.

64

Ensinnäkin on todettava, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 40 kohdassa mieleen palautettu, ja kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 67 kohdassa, on nimittäin niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat vapaasti järjestää viranomaistensa toimivallan säätämällä, että kyseinen ilmanlaatusuunnitelma ilmenee eri viranomaisten antamista eri säädöksistä, niiden on kuitenkin varmistettava, että kyseiset säädökset ovat kokonaisuudessaan direktiivin 2008/50 23 artiklan vaatimusten mukaisia ja että niillä saavutetaan yhdessä ilmanlaatua koskevien raja-arvojen noudattamista koskeva tavoite.

65

Toiseksi on todettava, kuten tämän tuomion 46–50 kohdasta ilmenee, että poikkeusta päästöjen raja-arvoista ei voida myöntää direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan nojalla, jos se on omiaan myötävaikuttamaan kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun merkittävään pilaantumiseen ja erityisesti direktiivissä 2008/50 säädettyjen ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ylittymiseen SO2:n osalta. Ilmanlaatusuunnitelmissa vahvistetuilla vaatimuksilla pyritään nimenomaan torjumaan tällaisia ylityksiä ja varmistamaan, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi.

66

Näin ollen tällaisen poikkeuksen myöntämiseen toimivaltaisen viranomaisen on myös pidättäydyttävä vahvistamasta vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja tietystä laitoksesta peräisin oleville epäpuhtauksille, jos tällainen poikkeaminen olisi direktiivin 2008/50 23 artiklan mukaisesti kyseiselle alueelle tai kyseiselle taajamalle hyväksytyssä ilmanlaatusuunnitelmassa vahvistettujen toimenpiteiden ja erityisesti niiden toimenpiteiden vastaista, joissa edellytetään, kuten tässä tapauksessa, rikinpoistoasteen noudattamista, ja vaarantaisi sen tavoitteen saavuttamisen, jonka mukaan raja-arvojen ylityksen keston on oltava mahdollisimman lyhyt.

67

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 18 artiklan sekä direktiivin 2008/50 13 ja 23 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että toimivaltaisen viranomaisen on kyseisen 15 artiklan 4 kohdan mukaista poikkeusta koskevaa hakemusta käsitellessään otettava huomioon kaikki pilaantumista koskevat merkitykselliset tieteelliset tiedot, mukaan lukien kumulatiivinen vaikutus kyseessä olevan epäpuhtauden muiden lähteiden kanssa, sekä toimenpiteet, joista säädetään kyseiselle alueelle tai kyseiselle taajamalle direktiivin 2008/50 23 artiklan mukaisesti laaditussa ilmanlaatusuunnitelmassa, ja evättävä tällainen poikkeus, jos se on omiaan edistämään direktiivin 2008/50 13 artiklan nojalla vahvistettujen ilmanlaatunormien ylittymistä tai on ristiriidassa kyseiseen suunnitelmaan sisältyvien sellaisten toimenpiteiden kanssa, joilla pyritään varmistamaan kyseisten normien noudattaminen ja rajoittamaan kyseisten normien ylityksen kesto mahdollisimman lyhyeksi.

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU 15 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 18 artiklan sekä ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY 13 ja 23 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

toimivaltaisen viranomaisen on kyseisen 15 artiklan 4 kohdan mukaista poikkeusta koskevaa hakemusta käsitellessään otettava huomioon kaikki pilaantumista koskevat merkitykselliset tieteelliset tiedot, mukaan lukien kumulatiivinen vaikutus kyseessä olevan epäpuhtauden muiden lähteiden kanssa, sekä toimenpiteet, joista säädetään kyseiselle alueelle tai kyseiselle taajamalle direktiivin 2008/50 23 artiklan mukaisesti laaditussa ilmanlaatusuunnitelmassa, ja evättävä tällainen poikkeus, jos se on omiaan edistämään direktiivin 2008/50 13 artiklan nojalla vahvistettujen ilmanlaatunormien ylittymistä tai on ristiriidassa kyseiseen suunnitelmaan sisältyvien sellaisten toimenpiteiden kanssa, joilla pyritään varmistamaan kyseisten normien noudattaminen ja rajoittamaan kyseisten normien ylityksen kesto mahdollisimman lyhyeksi.