–

Banco Cetelem SA, edustajinaan D. Sarmiento Ramírez‑Escudero ja C. Vendrell Cervantes, abogados,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. Ruiz Sánchez,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Baquero Cruz, I. Rubene ja N. Ruiz García,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin oikeuden ensisijaisuuden ja oikeusvarmuuden periaatteiden, SEUT 120 artiklan sekä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) 4 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Casilda, joka on kuluttaja, ja Banco Cetelem SA ja joka koskee Banco Cetelemin tälle kuluttajalle myöntämää uudistettavissa olevaa luottosopimusta, jonka koron kuluttaja väittää olevan luonteeltaan kiskontaa.

3

Direktiivin 93/13 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.

2.   Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.”

4

Direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla perustamissopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason.”

5

Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66) 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenmukaistaminen ja direktiivin säännösten pakottavuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä olevien yhdenmukaistettujen säännösten osalta jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä annetuista.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuluttajat eivät voi sitovasti luopua heille tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettavien tai tätä direktiiviä vastaavien kansallisten säännösten nojalla kuuluvista oikeuksista.

3.   Jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava siitä, että niiden tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi antamia säännöksiä ei voida kiertää siten, että sopimukselle annetaan erityinen muoto, erityisesti yhdistämällä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia luoton nostoja tai luottosopimuksia luottosopimuksiin, joiden luonne tai tarkoitus tekisi mahdolliseksi välttää tämän direktiivin soveltaminen.

– –”

6

Siviilikoodeksin (Código civile) 1255 §:n mukaan ”sopimuspuolet voivat sopia tarpeellisiksi katsomistaan sopimuksista, lausekkeista ja ehdoista, kunhan ne eivät ole lakien, hyvien tapojen tai yleisen järjestyksen vastaisia”.

7

Lainasopimusten, joihin liittyy kiskontaa, pätemättömyydestä 23.7.1908 annetun lain (Ley de 23 de julio de 1908 sobre nulidad de los contratos de préstamos usurarios; BOE nro 206, 24.7.1908; jäljempänä kiskonnasta annettu laki) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lainasopimus, jossa määrätään korosta, joka on tavanomaista huomattavasti korkeampi ja ilmeisen suhteeton asian olosuhteisiin nähden tai jonka ehdot johtavat siihen, että sopimus on kohtuuton, on pätemätön, jos on aihetta katsoa, että lainanottaja on hyväksynyt sen hädänalaisen tilanteensa, kokemattomuutensa tai henkisten kykyjensä rajoittuneisuuden vuoksi.”

8

Kuluttajien ja käyttäjien suojasta annetun yleisen lain uudelleen laaditun toisinnon, joka on hyväksytty 16.11.2007 annetulla kuninkaan asetuksella 1/2007 (Real Decreto Legislativo 1/2007, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley General para la Defensa de los Consumidores y Usuarios; BOE nro 287, 30.11.2007; jäljempänä LGDCU), 80 §:n, joka koskee ”sopimusehtoihin, joista ei ole erikseen neuvoteltu, sovellettavia vaatimuksia”, c kohdassa säädetään näiden vaatimusten osalta, että ”sopimusehtojen on oltava lojaliteettiperiaatteen mukaisia ja niiden osalta on noudatettava oikeudenmukaista tasapainoa sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, jolloin kohtuuttomien sopimusehtojen käyttö on joka tapauksessa kiellettyä”.

9

LGDCU:n 82 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kohtuuttomina pidetään kaikkia sellaisia sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu, sekä kaikkia käytäntöjä, joista ei ole nimenomaisesti sovittu, jos ne lojaliteettiperiaatteen vastaisesti aiheuttavat kuluttajan ja käyttäjän vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”

10

Pääasian kantaja, joka on kuluttaja, teki 8.4.2011 Banco Cetelemin kanssa uusittavissa olevan (revolving) kulutusluottosopimuksen, jonka todellinen vuosikorko oli 23,14 prosenttia ja johon liittyi luottokortin käyttöön antaminen (jäljempänä kyseessä oleva luottosopimus).

11

Tämä kuluttaja nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Juzgado de Primera Instancia n.o 4 de Castelló de la Planassa (Castelló de la Planan alioikeus nro 4, Espanja) kanteen, jossa hän vaati kyseessä olevan luottosopimuksen pätemättömäksi toteamista ensisijaisesti sillä perusteella, että sopimusta tehtäessä ei ollut noudatettu avoimuutta ja tiedottamista koskevia vaatimuksia siltä osin kuin siinä vahvistetaan 23,14 prosentin suuruinen todellinen vuosikorko, ja toissijaisesti sillä perusteella, että tätä korkoa on pidettävä kiskontana. Kanteessa vaaditaan myös Banco Cetelemin velvoittamista palauttamaan pääasian kantajan jo maksamat korot ja esitetään, että kantajalla on ainoastaan velvollisuus maksaa takaisin lainattu pääoma.

12

Banco Cetelem kiistää avoimuuden puutteen ja sen, että kyseessä oleva luottosopimus olisi luonteeltaan kiskontaa. Se vetoaa tässä yhteydessä muun muassa Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) 4.3.2020 antamaan tuomioon nro 149/2020 (ES:TS:2020:600), joka koskee kiskonnasta annetun lain tulkintaa. Tästä tuomiosta seuraa sen mukaan, että kyseessä olevassa luottosopimuksessa määrättyä korkoa ei voida pitää luonteeltaan kiskontana. Kyseisestä tuomiosta nimittäin ilmenee, että sen määrittämiseksi, onko korko luonteeltaan kiskontaa, viitteenä on käytettävä siihen ryhmään, johon kyseinen toimenpide kuuluu, sovellettavaa keskimääräistä korkoa, sellaisena kuin se on julkaistu Espanjan keskuspankin virallisissa tilastoissa. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevassa luottosopimuksessa mainittu 23,14 prosentin todellinen vuosikorko on Banco Cetelemin mukaan alempi kuin se keskimääräinen korko, jota yleisesti sovelletaan tähän sopimusryhmään eli uusittavissa oleviin luottosopimuksiin.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, ovatko Tribunal Supremon 25.11.2015 antama tuomio nro 628/2015 (ES:TS:2015:4810) ja 4.3.2020 antama tuomio nro 149/2020 (ES:TS:2020:600) yhteensopivia unionin oikeuden ensisijaisuuden ja oikeusvarmuuden periaatteiden sekä direktiivien 93/13 ja 2008/48 kanssa.

14

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näissä Tribunal Supremon tuomioissa vahvistetuissa periaatteissa otetaan huomioon vääristyneellä tavalla kiskonnan käsite siltä osin kuin niissä jätetään huomiotta subjektiivinen näkökulma eli kuluttajan haavoittuvan aseman arviointi, ja lisäksi ne ovat yhteensopimattomia direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan kanssa siltä osin kuin niissä sallitaan kulutusluoton hinnan tai kustannusten vahvistaminen tai valvonta tuomioistuimessa ilman mitään oikeusperustaa ja ilman, että sopimus todettaisiin pätemättömäksi kiskonnan perusteella. Kyseinen tuomioistuin pohtii näin ollen, onko sen jätettävä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti soveltamatta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa tätä Tribunal Supremon oikeuskäytäntöä.

15

Koska Tribunal Supremo on lisäksi katsonut 4.3.2020 antamassaan tuomiossa nro 149/2020 (ES:TS:2020:600), että tuomioistuin voi tutkia koron vahvistamista koskevan sopimusehdon kohtuuttomuutta ainoastaan silloin, kun kuluttaja on esittänyt tätä koskevan vaatimuksen, tämä oikeuskäytäntö on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan yhteensopimaton myös sen kanssa, että tuomioistuimella on direktiivistä 93/13 johtuva velvollisuus tutkia viran puolesta kulutusluottosopimuksen ehdon kohtuuttomuus.

16

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Tribunal Supremo on kyseisessä tuomiossa rajoittanut kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaa kulutusluottosopimuksen mahdollisen kiskontaa koskevan luonteen osalta vahvistamalla tätä varten arviointiperusteita, jotka eivät ole objektiivisia eivätkä täsmällisiä, ja se on siten loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, kuten kansallisten tuomioistuinten eriävä oikeuskäytäntö osoittaa. Tämä oikeudellinen epävarmuus on ristiriidassa kulutusluottojen sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa koskevan tavoitteen, johon direktiivillä 2008/48 ja SEUT 120 artiklalla pyritään, kanssa.

17

Tässä tilanteessa Juzgado de Primera Instancia n.o 4 de Castelló de la Plana on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt nyt kyseessä olevan asian käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut pyyntönsä tueksi, että esitetyillä kysymyksillä on merkittävä vaikutus kulutusluottojen rahoitusmarkkinoiden tämänhetkisessä asiayhteydessä.

19

Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä.

20

Tältä osin siitä, että nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleet kysymykset koskevat mahdollisesti suurta joukkoa henkilöitä ja oikeussuhteita, on muistutettava, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettu nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2022, Veridos, C‑669/20, EU:C:2022:684, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Niiden henkilöiden tai oikeudellisten tilanteiden, joita mahdollisesti koskee ratkaisu, jonka kansallinen tuomioistuin antaa saatettuaan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, lukuisuus ei sellaisenaan merkitse sellaista erityistä olosuhdetta, joka oikeuttaisi nopeutetun menettelyn käyttämisen (tuomio 3.3.2022, Presidenza del Consiglio dei Ministri ym. (Erikoistumiskoulutuksessa olevat lääkärit), C‑590/20, EU:C:2022:150, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Näin ollen unionin tuomioistuimen presidentti päätti 12.5.2021 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei pyyntöä ollut syytä hyväksyä.

23

Banco Cetelem ilmoitti unionin tuomioistuimelle 1.8.2022 päivätyllä kirjeellä liitteineen yhtäältä, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle oli jätetty 29.4.2021 vaatimusten hyväksymistä koskeva asiakirja, jolla Banco Cetelem hyväksyi pääasian kantajan kaikki vaatimukset. Toisaalta Banco Cetelem toteaa, että pääasian asianosaiset ovat tehneet sovintosopimuksen, jossa pääasian kantaja luopuu kaikista vaatimuksistaan vastineena siitä, että Banco Cetelem maksaa vaaditun määrän. Kyseiseen kirjeeseen on liitetty jäljennös sovintosopimuksen vahvistamista koskevasta hakemuksesta, joka esitettiin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 10.5.2021, sekä jäljennös 12.5.2021 päivätystä sovitun määrän maksamista koskevasta tositteesta.

24

Mainitun sopimuksen mukaan kyseessä oleva luottosopimus päätetään ja kumpikin osapuoli ilmoittaa, ettei niillä ole enää mitään vaatimuksia toista sopimuspuolta kohtaan.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi 31.8.2022 vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen siitä, oliko vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin sille yhä tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, että se päätti 7.5.2021, että vaatimusten hyväksymistä koskevasta asiakirjasta huolimatta ennakkoratkaisupyyntö oli pysytettävä, koska siihen liittyi ilmeinen yleinen etu. Lisäksi se päätti 11.5.2021, että sovintosopimuksen vahvistamista koskevaa hakemusta ei voida ratkaista niin kauan kuin asian käsittely on keskeytettynä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua odotettaessa.

26

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin myös niin, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 44 kohta).

28

Lisäksi unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 100 artiklan 2 kohdan mukaan milloin tahansa todeta, etteivät sen toimivaltaisuuden edellytykset enää täyty.

29

Nyt käsiteltävässä asiassa Banco Cetelemin unionin tuomioistuimelle toimittamasta 1.8.2022 päivätystä kirjeestä ilmenee yhtäältä, että pääasian asianosaiset ovat tehneet sovintosopimuksen, jossa pääasian kantaja luopuu kaikista kyseessä olevaan luottosopimukseen perustuvista vaatimuksistaan Banco Cetelemia kohtaan vastineena siitä, että Banco Cetelem maksaa vaaditun määrän. Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 31.8.2022 päivätystä kirjeestä ja siihen liitetyistä asiakirjoista ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa, että kyseinen sovintosopimus on olemassa.

30

Toisaalta on todettava, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ilmoitti 31.8.2022 päivätyssä kirjeessään haluavansa pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä sillä perusteella, että sen kysymykset koskevat yleistä etua. Sen mukaan vastaukset voisivat lopettaa Tribunal Supremon oikeuskäytännöstä johtuvan oikeudellisen epävarmuuden ja olla merkityksellisiä useiden muun muassa ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vireillä olevien vastaavien riita‑asioiden ratkaisun kannalta.

31

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa‑antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita‑asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve. Jos ilmenee, että esitetty kysymys ei selvästikään ole enää merkityksellinen kyseisen asian ratkaisemisen kannalta, unionin tuomioistuimen on näin ollen todettava, että lausunnon antaminen raukeaa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Erityisesti on todettava, että koska sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää, että kansallisessa tuomioistuimessa on todella vireillä riita‑asia, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuasiassa antama tuomio, unionin tuomioistuimen on todettava, että lausunnon antaminen raukeaa, jos pääasia on menettänyt tarkoituksensa (ks. vastaavasti tuomio 12.3.1998, Djabali, C‑314/96, EU:C:1998:104, 21 ja 22 kohta ja määräys 1.10.2019, YX (Tuomion lähettäminen tuomitun kansalaisuusjäsenvaltiolle), C‑495/18, EU:C:2019:808, 19 ja 24–26 kohta).

33

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka pääasia on vielä muodollisesti vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, koska se on päättänyt lykätä ratkaisun antamista tässä asiassa voidakseen esittää käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että pääasian asianosaiset ovat tehneet sovintosopimuksen, joka on pantu täytäntöön, ja että ne ovat saattaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi hakemuksen, jossa vaaditaan tämän sopimuksen, jolla ratkaistaan niiden välinen riita, vahvistamista. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin vastauksesta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ei olisi mitään hyötyä kansalliselle tuomioistuimelle tämän asian, joka on menettänyt tarkoituksensa, ratkaisemisessa.

34

Näin ollen lausunnon antaminen nyt käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä raukeaa.

35

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Lausunnon antaminen ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de Primera Instancia n.o 4 de Castelló de la Plana on esittänyt 7.5.2021 tekemällään päätöksellä, raukeaa.