—

Kantaja tuo esiin tämän kanneperusteen tueksi, että Puolan kilpailuviranomainen ei ole tutkinut asiaa asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohdan nojalla. Kantaja on nimittäin ilmoittanut tapauksen, jossa epäiltiin kilpailua rajoittaviin käytäntöihin turvautumista kilpailu- ja kuluttajaviraston (Urząd Ochrony Konkurencji i Konsumentów) pääjohtajalle (jäljempänä UOKiK:n pääjohtaja). Mainittu viranomainen on kuitenkin kieltäytynyt aloittamasta lain säännöksissä säädettyjä menettelyjä tai tekemästä arviota kyseessä olevasta käyttäytymisestä ja vedonnut siihen, että sen käytössä ei ollut riittävästi tietoja, sekä kehottanut kantajaa toimittamaan sille tietoja. Samaan aikaan virasto ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin saadakseen tietoja ja on saattanut koko todistustaakan kantajan kannettavaksi. Tämän johdosta viraston toimintaa ei voida luonnehtia ”asian tutkimiseksi” yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetussa komission tiedonannossa (2) tai unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Komissio on näin ollen virheellisesti tukeutunut asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohtaan hylätäkseen kantelun. Kantaja lisää, että komission hylättyä kantelun mikään viranomainen ei tutki asiaa, mikä on olennaisilta osin vastoin asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 18 perustelukappaletta.

—

Kantaja tuo esiin tämän kanneperusteen tueksi, ettei se voi nauttia oikeuksista, jotka sille kuuluvat perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaan, koska mikään viranomainen ei ole alkanut tutkia sen asiaa. Kantajalla ei ole mahdollisuutta toimia, koska ensinnäkään kansallisissa säännöksissä ei säädetä mahdollisuudesta nostaa kanne UOKiK:n pääjohtajan kieltäytymisestä aloittaa menettely. Toiseksi komissio on jättänyt asian tutkimatta todeten virheellisesti, että se oli jo tutkittu. Tästä seuraa, että kantajaa on estetty käyttämästä oikeuksiaan. Kantaja täsmentää, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkia kyseessä olevan asian olosuhteita eikä se ole arvioinut huolellisesti kantajan tilannetta. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt nimenomaan todeta, oliko asia tutkittu ja miten, ja näin ollen analysoida yksityiskohtaisesti kansallisen kilpailuviranomaisen toiminta. Komissio ei ole täyttänyt tätä velvollisuutta, eikä se siis ole noudattanut oikeudesta hyvään hallintoon seuraavaa kohtuullista huolellisuutta koskevaa velvoitettaan. Komissio ei myöskään ole täyttänyt SEUT 105 artiklan 1 kohdasta johtuvaa velvollisuutta. Se ei ole nimittäin ottanut huomioon sitä, että siinä tapauksessa, että kantelu hylätään, asia, jossa kilpailuperiaatetta mahdollisesti rikotaan, jää ratkaisematta, koska kansallinen viranomainen ei ole lausunut tältä osin.