Kanne 7.10.2020 – KC v. komissio

(Asia T-580/20)

(2020/C 414/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: KC (edustaja: asianajaja L. Frölich)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asiassa T-88/09, Idromacchine ym. v. komissio, 8.11.2011 annetussa tuomiossa (EU:T:2011:641) esitettyihin kolmeen kumulatiiviseen edellytykseen, joiden täyttyessä Euroopan unionin vastuu voi syntyä SEUT 340 artiklan toisen kohdan perusteella. Kanneperuste jakaantuu kolmeen osaan.

Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että se on ilmoittanut komissiolle osoittamassaan kantelussa ilmoittamatta jätettyjä Ranskan valtion toimia, jotka on toteutettu pääomainvestointeina rahastoon, jota hallinnoi yksityisoikeudellinen yhtiö, jolla on SEUT 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisoikeuksia ja yksinoikeuksia. Kantaja katsoo, että komissio on toiminut vastoin asiassa C-493/14, Dilly’s Wellnesshotel, 21.7.2016 annetun tuomion (EU:C:2016:577) ja asiassa C-349/17, Eesti Pagar, 5.3.2019 annetun tuomion (EU:C:2019:172) tuomiolauselmia ja niissä esitettyjä periaatteita. Kantaja väittää, että komissio on loukannut ensinnäkin lex posterior derogat legi priori -periaatetta, toiseksi SEUT 28 artiklassa olevien sääntöjen hierarkiaa ja kolmanneksi lex specialis derogat legi generali -periaatetta. Lopuksi kantaja väittää, että komissio on loukannut sen menettelyllisiä oikeuksia, koska se ei ole aloittanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä kohtuullisessa ajassa.

Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että siltä on evätty ne ratkaisevat ja tarpeelliset oikeusvaikutukset, joita muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta aiheutuu ja joiden avulla se olisi voinut osoittaa kansallisissa tuomioistuimissa kyseessä olevien lainvastaisten tukien takaisinperintävelvollisuuden olemassaolon. Kantajan mukaan se olisi voinut tämän ansiosta saada määrätyksi välitoimia, joilla olisi pyritty muun muassa vastaamaan siihen kiireellisyyteen, jonka riittävien tulojen puuttuminen kantajalle muodosti.

Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja katsoo, että aiheutuneen vahingon välittömyys ja varmuus on osoitettu sillä perusteella, että komission lainvastainen toiminta on estänyt kantajaa saamasta Ranskan viranomaisilta korvausten maksua, jolla olisi voitu varmistaa sen erääntyvien pankkivelvoitteiden maksaminen, mistä on aiheutunut kantajalle aineellista vahinkoa, mahdollisuuksien menetys ja aineetonta vahinkoa, joka unionin on korvattava.

(1)  Luottamukselliset tiedot on poistettu.