—

kumoaa komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/217 (1) (jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koskee titaanidioksidia eli riidanalaisen asetuksen 5 perustelukappaleen, riidanalaisen asetuksen liitteet I ja II, riidanalaisen asetuksen liitteessä II olevat muutokset asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (2) liitteessä VI olevaan 1 osaan ja riidanalaisen asetuksen liitteellä III toteutettu titaanidioksidin lisääminen asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä VI olevaan 3 osaan

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen antamisella rikottiin useita asetuksen (EY) No 1272/2008 pakottavia säännöksiä, joilla säännellään aineiden luokittelua ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran luokkaan ”syöpää aiheuttava” ja joihin kuuluvat erityisesti asetuksen (EY) No 1272/2008 36 artikla ja sen liitteessä I oleva 3.6 kohta.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan oikeusvarmuuden periaatetta. Talouden toimijat, kantajat mukaan lukien, eivät voi tietää velvoitteidensa täsmällistä ulottuvuutta eivätkä voi toteuttaa asianmukaisia oikeudellisia toimenpiteitä. Tämä epävarmuus koskee yhdenmukaistetun luokituksen ulottuvuutta, merkintöjen käyttämistä ja riidanalaisen asetuksen vaikutusta titaanidioksidista valmistettujen tai tätä ainetta sisältävien tuotteiden oikeudelliseen ja lainsäädännölliseen asemaan ja tällaisista tuotteista muodostuvan jätteen vaaraluokitukseen.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen antamisessa loukattiin suhteellisuusperiaatetta sikäli kuin se on tarpeeton (koska syöpää aiheuttavia vaikutuksia havaittiin ainoastaan eläinkokeissa, joita toteutettiin keuhkoja niin paljon ylikuormittavissa olosuhteissa, ettei sellaisia voida koskaan saavuttaa pahimmissa tosielämän olosuhteissa) ja jonka mukaan titaanidioksidin yhdenmukaistetun luokituksen aiheuttamat haitat ovat suhteettomia sen tavoitteisiin nähden.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaista asetusta antaessaan komissio käytti harkintavaltaansa virheellisesti ja laiminlöi huolellisuusvelvoitettaan. Perustellessaan riidanalaista asetusta komissio tukeutui pelkästään riskinarviointikomitean titaanidioksidia koskevaan lausuntoon arvioimatta riittävästi tällaisen lausunnon todistusvoimaa laiminlyöden tältä osin velvoitteitaan.

5.

Viides kanneperuste, jonka mukaan antamalla riidanalaisen asetuksen komissio rikkoi asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 4 kohtaa, laiminlöi hyvää hallintoa koskevaa velvoitettaan ja loukkasi kantajien oikeutta tulla kuulluksi. Kantajille ei varsinkaan myönnetty asianmukaista mahdollisuutta ilmaista merkityksellisesti kantaansa itse riskinarviointikomitean lausunnosta, joka poikkesi merkittävästi alkuperäisestä luokitteluehdotuksesta sekä käytetyn tieteellisen perustelun että lopullisen titaanidioksidin luokittelupäätöksen osalta. Sen sijaan jos kantajille olisi annettu riittävä ja muodollinen mahdollisuus ilmaista kantansa riskinarviointikomitean lausunnosta asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn aikana, tällainen kanta olisi todennäköisesti johtanut päätöksentekoprosessissa eri lopputulokseen.

6.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan antaessaan riidanalaisen asetuksen ilman etukäteen toteutettua ja dokumentoitua vaikutustenarviointia, komissio laiminlöi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (3) mukaisia sitoumuksiaan ja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta.