–

Rzecznik Praw Obywatelskichin puolesta M. Taborowski,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään I. Barcew ja J. Hradil,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (EUVL 2006, L 210, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 423/2012 (EUVL 2012, L 133, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1083/2006), 2 artiklan 5 alakohdan, 3 ja 4 artiklan, 57 artiklan 1 kohdan ja 70 ja 80 artiklan sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 320) 2 artiklan 15 alakohdan, 37 artiklan 1 kohdan, 66 artiklan, 67 artiklan 1 kohdan, 74 artiklan 1 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Gmina Wieliszew (Wieliszewin kunta, Puola; jäljempänä kunta) ja Syndyk masy upadłości Spółdzielczego Banku Rzemiosła i Rolnictwa w Wołominie w upadłości likwidacyjnej (käsityö- ja maatalousalan osuuspankin konkurssipesän pesänhoitaja) ja jossa on kyse 2439814 Puolan zlotyn (PLN) (n. 500000 euroa) määrän, jonka kunta oli tallettanut kyseisen pankin tilille, jättämisestä pankin konkurssipesän ulkopuolelle.

3

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (jäljempänä pöytäkirja) 1 artiklan kolmannen virkkeen mukaan ”[Euroopan] unionin omaisuus ja varat eivät voi olla minkään hallinnollisen tai oikeudellisen pakkotoimenpiteen kohteena ilman [Euroopan unionin] tuomioistuimen lupaa”.

4

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (EUVL 2005, L 277, s. 1) 2 artiklan i alakohdassa määriteltiin käsite ”julkiset menot” siten, että sillä tarkoitetaan ”toimien rahoitukseen myönnettyä julkista rahoitusosuutta, joka on peräisin valtion talousarviosta, alueellisten ja paikallisten viranomaisten talousarviosta tai Euroopan yhteisöjen talousarviosta, sekä muita vastaavia menoja; julkisena rahoitusosuutena pidetään toimien rahoitukseen myönnettyjä rahoitusosuuksia, jotka ovat peräisin julkisoikeudellisten elinten tai yhdistysten talousarviosta taikka yhdestä tai useammasta alueellisesta tai paikallisesta viranomaisesta muodostetun yhteenliittymän talousarviosta taikka julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY [(EUVL 2004, L 134, s. 114)] tarkoitettujen julkisoikeudellisten elinten talousarviosta”.

5

Tämän asetuksen 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Maaseuturahasto edistää osaltaan maaseudun kestävää kehittämistä kaikkialla yhteisössä tavalla, joka täydentää yhteisen maatalouspolitiikan markkina- ja tulotukivälineitä, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa.”

6

Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Maaseudun kehittämistuella pyritään

7

Saman asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Maaseuturahasto toimii jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä. Ohjelmissa pannaan täytäntöön maaseudun kehittämisstrategia toimenpiteillä, jotka on ryhmitelty IV osastossa määriteltyjen toimintalinjojen mukaan. Maaseuturahastosta haetaan tukea näiden toimintalinjojen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kunkin maaseudun kehittämisohjelman voimassaolon on ajoituttava 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliselle kaudelle.”

8

Asetuksen N:o 1698/2005 72 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Rajoittamatta sääntöjä, jotka koskevat perustamissopimuksen 43 artiklassa tarkoitettua sijoittautumisoikeutta ja 49 artiklassa tarkoitettua palvelujen vapaata tarjontaa, jäsenvaltion on varmistettava, että toimi saa maaseuturahaston tukea ainoastaan, jos kyseiseen toimeen ei kohdistu viiden vuoden kuluessa siitä, kun hallintoviranomainen teki päätöksen myöntää tukea, sellaisia huomattavia muutoksia, jotka:

9

Asetuksen N:o 1083/2006 1 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan siinä ”annetaan Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), jäljempänä ’rakennerahastot’, ja koheesiorahastoa koskevat yleiset säännöt”.

10

Tämän asetuksen 2 artiklan 5 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan seuraavilla käsitteillä seuraavaa:

– –

11

Mainitun asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Toimilla, jotka yhteisö toteuttaa [EY] 158 artiklan mukaisesti, pyritään lujittamaan laajentuneen Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista koheesiota yhteisön sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Toimet toteutetaan rahastojen, Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden avulla. Toimien tarkoituksena on pienentää taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja, joita on syntynyt erityisesti kehityksessä jälkeen jääneissä maissa ja tällaisilla alueilla ja jotka liittyvät taloudellisiin ja sosiaalisiin uudelleenjärjestelyihin, sekä vastata väestön ikääntymisen haasteeseen.

Rahastotoimiin sisällytetään kansallisella ja alueellisella tasolla yhteisön ensisijaiset tavoitteet, joilla tähdätään kestävään kehitykseen vahvistamalla kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, edistämällä sosiaalista osallisuutta sekä suojelemalla ja parantamalla ympäristön laatua.

2.   Tätä varten EAKR, ESR, koheesiorahasto, EIP ja muut olemassa olevat yhteisön rahoitusvälineet pyrkivät tarkoituksenmukaisella tavalla seuraavien kolmen tavoitteen täyttymiseen:

3.   Rahastotoimissa otetaan 2 kohdassa tarkoitetun kolmen tavoitteen puitteissa huomioon taloudelliset ja sosiaaliset sekä alueelliset erityispiirteet kunkin rahaston luonteen mukaisesti. Toimilla tuetaan talouden monipuolistamisen kautta tarkoituksenmukaisella tavalla kaupunkialueiden kestävää kehitystä, erityisesti osana aluekehitystä, sekä maaseutualueiden ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden elvyttämistä. Toimilla tuetaan myös alueita, joilla on maantieteellisiä tai luonnonhaittoja, jotka lisäävät niiden kehitysongelmia erityisesti [EY] 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla sekä erittäin harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla, tietyillä saarilla ja saarijäsenvaltioissa sekä vuoristoalueilla.”

12

Saman asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko oli ”Välineet ja tehtävät”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Rahastot osallistuvat kustakin annettujen erityissäännösten mukaisesti 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kolmen tavoitteen toteuttamiseen seuraavasti:

13

Asetuksen N:o 1083/2006 14 artiklan 1 kohdan mukaan rahastoille varattu Euroopan unionin talousarvio toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission yhteisen hallinnoinnin puitteissa.

14

Tämän asetuksen 57 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen on varmistettava, että toimi, johon liittyy infrastruktuuri- tai tuotannollisia investointeja, saa pitää rahastojen rahoitusosuuden ainoastaan, jos siihen ei kohdistu viiden vuoden kuluessa toimen päättymisestä sellaisia huomattavia muutoksia, jotka johtuvat infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista tai tuotantotoiminnan lopettamisesta ja jotka vaikuttavat toimen luonteeseen tai täytäntöönpanon edellytyksiin tai hyödyttävät aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista yhteisöä.”

15

Mainitun asetuksen 70 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot vastaavat toimenpideohjelmien hallinnosta ja valvonnasta erityisesti seuraavin toimenpitein:

2.   Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei saada perittyä takaisin, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta Euroopan unionin yleiseen talousarvioon, jos voidaan todeta, että aiheutunut menetys on johtunut jäsenvaltion virheestä tai laiminlyönnistä.”

16

Saman asetuksen 80 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaavat elimet varmistavat, että tuensaajat saavat julkisen rahoitusosuuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.”

17

Asetuksen N:o 1303/2013 152 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä asetus ei vaikuta sellaisen tuen jatkamiseen tai muuttamiseen, mukaan lukien sen peruuttaminen kokonaan tai osittain, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1083/2006 tai muun, 31 päivänä joulukuuta 2013 kyseiseen tukeen sovellettavan lainsäädännön nojalla, jota siten sovelletaan kyseiseen tukeen tai toimiin niiden päättymiseen saakka. Tätä kohtaa sovellettaessa tuki kattaa toimenpideohjelmat ja suurhankkeet.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisesti esitetyt tai hyväksytyt tukihakemukset pysyvät voimassa.”

18

Asetuksen N:o 1303/2013 153 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kumotaan asetus (EY) N:o 1083/2006 1 päivästä tammikuuta 2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 152 artiklan säännösten soveltamista.”

19

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja asetuksen N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487) 88 artiklassa säädetään, että asetusta N:o 1698/2005 sovelletaan edelleen tukitoimiin, joita toteutetaan komission mainitun asetuksen nojalla ennen 1.1.2014 hyväksymissä ohjelmissa.

20

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädettyyn rahoitukseen liittyvät maksut suoritetaan tuensaajille kokonaisuudessaan, jollei toisaalla unionin lainsäädännössä nimenomaisesti toisin säädetä.”

21

Asetuksen N:o 1306/2013 34 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 5 artiklassa tarkoitettujen menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat annetaan jäsenvaltioiden käytettäviksi ennakkomaksuina, välimaksuina ja loppumaksuina, kuten tässä jaksossa selostetaan.

2.   Ennakko- ja välimaksujen yhteenlaskettu määrä saa olla enintään 95 prosenttia kunkin maaseudun kehittämisohjelman maaseuturahaston rahoitusosuudesta.

– –”

22

Kyseisen asetuksen 35 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kun komissio on tehnyt maaseudun kehittämisohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa jäsenvaltiolle ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi”. Mainitun asetuksen 36 artiklan 2 kohdan mukaan komissio suorittaa välimaksuja hyväksyttyjen maksajavirastojen ohjelmien toteuttamiseksi toteuttamien menojen korvaamiseksi. Saman asetuksen 37 artiklan 1 ja 2 kohdassa täsmennetään loppumaksun maksamisesta, että komissio suorittaa sen asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman toteutusta koskevan viimeisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen saatuaan. Kyseisen 37 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tämä maksu suoritetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on saanut mainitun 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ja viimeinen tilinpäätös on tarkastettu ja hyväksytty.

23

Asetuksen N:o 1306/2013 54 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta 18 kuukauden kuluessa siitä, kun maksajavirasto tai takaisinperinnästä vastaava elin on hyväksynyt tai tarvittaessa vastaanottanut valvontakertomuksen tai vastaavan asiakirjan, jossa todetaan, että sääntöjenvastaisuus on tapahtunut. Vastaavat määrät on samanaikaisesti perintäpyynnön kanssa ilmoitettava maksajaviraston velallisluettelossa.

2.   Jos takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa perintäpyynnön päivämäärästä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos perintäasia on viety kansalliseen tuomioistuimeen, takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvista taloudellisista seurauksista vastaa 50 prosentin osalta asianomainen jäsenvaltio, ja 50 prosentin osalta ne katetaan unionin talousarviosta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltion velvoitteeseen noudattaa perintämenettelyjä 58 artiklan mukaisesti.

Jos takaisinperintämenettelyssä todetaan lopullisella hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä, että väärinkäytöstä ei ole tapahtunut, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa sille ensimmäisen alakohdan mukaisesti aiheutuneen taloudellisen taakan rahastoille menona.

Jos takaisinperintää ei asianomaisesta jäsenvaltiosta riippumattomista syistä ole mahdollista toteuttaa ensimmäisen alakohdan mukaisessa määräajassa ja takaisin perittävä määrä on yli 1 miljoona euroa, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä kuitenkin jatkaa määräaikaa ajalla, joka on enintään puolet alkuperäisestä määräajasta.

3.   Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan tehdä vain,

Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös tehdään ennen kuin takaisin perimättä olevaan määrään sovelletaan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvat taloudelliset seuraukset katetaan unionin talousarviosta.

4.   Jäsenvaltion on merkittävä tämän artiklan 2 kohdan soveltamisesta aiheutuneet sen vastattavina olevat taloudelliset seuraukset vuotuiseen tilinpäätökseen, joka on toimitettava komissiolle 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohdan mukaisesti. Komissio tarkastaa, että tämä on tehty, ja tekee tarvittavat mukautukset 51 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen antamisen johdosta.

5.   Komissio voi, jos 52 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä on noudatettu, hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle unionin talousarvioon otetut määrät,

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 116 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.”

24

Kyseisen asetuksen 56 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos maaseudun kehittämistoimissa tai ‑ohjelmissa on havaittu sääntöjenvastaisuuksia tai laiminlyöntejä, jäsenvaltioiden on tehtävä rahoitusoikaisuja peruuttamalla asianomainen unionin rahoitus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon todettujen sääntöjenvastaisuuksien laatu ja vakavuus sekä maaseuturahaston taloudellisen menetyksen suuruus.

Maaseuturahaston kautta tapahtuvan unionin rahoituksen peruutetut määrät sekä takaisinperityt määrät ja niihin liittyvät korot osoitetaan uudelleen asianomaiseen ohjelmaan. Jäsenvaltio voi kuitenkin käyttää unionin rahoituksen peruutetut tai takaisinperityt määrät uudelleen johonkin toimeen ainoastaan saman maaseudun kehittämisohjelman puitteissa ja edellyttäen, ettei varoja käytetä uudelleen toimiin, joihin on sovellettu rahoitusoikaisua. Maaseudun kehittämisohjelman päättämisen jälkeen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.”

25

Mainitun asetuksen 58 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi, erityisesti

– –

26

Maksukyvyttömyydestä 28.2.2003 annetun lain (ustawa z dnia 28 lutego 2003 r. – Prawo upadłościowe; Dz. U. 2020, nro 60, järjestysnumero 1228) 61 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Konkurssiin asettamista koskevan päätöksen tekopäivänä konkurssivelallisen omaisuudesta tulee konkurssipesä, josta suoritetaan sen velkojien saatavia.”

27

Maksukyvyttömyydestä annetun lain 63 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesään ei kuulu omaisuus, joka ei voi olla pakkotäytäntöönpanon kohteena siviiliprosessikoodeksista 17.11.1964 annetun lain (ustawa z dnia 17 listopada 1964 r. – Kodeks postępowania cywilnego; Dz. U. 2020, järjestysnumero 1575) mukaan.

28

Maksukyvyttömyydestä annetun lain 70 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Varallisuuserät, jotka eivät kuulu konkurssivelallisen omaisuuteen, eivät kuulu konkurssipesään.”

29

Siviiliprosessikoodeksin 831 §:n 1 momentin 2a kohdassa säädetään seuraavaa:

”Pakkotäytäntöönpanon kohteena ei voi olla:

– –

2a) julkisesta taloudesta 27.8.2009 annetun lain (ustawa z dnia 27 sierpnia 2009 r. o finansach publicznych; Dz. U. 2019, järjestysnumero 869, sellaisena kuin se on muutettuna) 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista rahastoista rahoitetuista ohjelmista peräisin olevat varat, jotka maksetaan ennakkoina, paitsi jos täytäntöönpanotoimen kohteena oleva vaade on syntynyt sellaisen hankkeen toteuttamisen yhteydessä, johon nämä varat oli osoitettu”.

30

Julkisesta taloudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 2, 2a ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisiksi varoiksi katsotaan

– –

2) Euroopan unionin talousarviosta peräisin olevat varat ja varat, joita ei tarvitse maksaa takaisin ja jotka on saatu Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenvaltioiden myöntämästä tuesta

2a) kehityspolitiikan periaatteista 6.12.2006 annetun lain (ustawa z dnia 6 grudnia 2006 r. o zasadach prowadzenia polityki rozwoju; Dz. U. 2018, järjestysnumerot 1307 ja 1669) 3b §:ssä tarkoitetut varat

3) muista ulkomaisista lähteistä kuin 2 kohdassa mainituista lähteistä peräisin olevat varat, joita ei tarvitse maksaa takaisin”.

31

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kunta sai kolmen tukisopimuksen (jäljempänä yhdessä tukisopimukset), jotka se oli tehnyt toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa, perusteella varoja, jotka nämä viranomaiset olivat saaneet unionin talousarviosta yhteisrahoitettujen hankkeiden toteuttamiseksi.

32

Ensimmäinen tukisopimus tehtiin 26.5.2014 EAKR:n tuella toteutettavaan, vuosia 2007–2013 koskevaan toimenpideohjelmaan ”Innovatiivinen talous” kuuluvan hankkeen rahoittamiseksi. Tämän hankkeen tukikelpoiset kokonaiskustannukset olivat 1014473 PLN (n. 210000 euroa), ja ne voitiin yhteisrahoittaa 85‑prosenttisesti unionin talousarviosta. Kyseisestä sopimuksesta ilmenee yhtäältä, että julkinen rahoitusosuus oli myönnettävä korvauksena aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista ja/tai ennakkomaksuina, ja toisaalta, että tuensaajan oli varmistettava kyseisen hankkeen toteuttaminen ja pysyvyys asetuksen N:o 1083/2006 57 artiklassa säädetyn viiden vuoden ajanjakson ajan ja että sen oli palautettava varat tietyissä tilanteissa, kuten varojen väärinkäytön tapauksessa.

33

Toinen tukisopimus, joka tehtiin 28.8.2014, koski maaseuturahaston tukemaan vuosien 2007–2013 maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvaan toimeen ”Maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalvelut” perustuvan hankkeen rahoitusta. Kunta sai 2335084 PLN:n (n. 480000 euron) suuruisen tuen, mutta korkeintaan 50 prosenttia hankkeen toteuttamisesta aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista. Ensimmäisen sopimuksen tavoin toisen sopimuksen mukaan tuensaajalla oli velvollisuus palauttaa varat tietyissä tilanteissa, ja siinä oli säännöksiä, jotka koskivat kyseisen hankkeen pysyvyyden varmistamista.

34

Vastaavia määräyksiä sisällytettiin kolmanteen 8.9.2014 tehtyyn tukisopimukseen, joka koski koheesiorahaston tukemaan ajanjaksoa 2007–2013 koskevaan toimenpideohjelmaan ”Infrastruktuuri ja ympäristö” kuuluvan hankkeen rahoittamista. Hankkeen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä oli 5107639,40 PLN (n. 1000000 euroa). Tämä määrä oli tarkoitus maksaa edunsaajalle ennakkomaksuina, joita seuraisivat välimaksut ja loppumaksu.

35

Kaikki kansallisten viranomaisten tukisopimusten perusteella kunnalle maksamat määrät talletettiin tämän hallussa oleville tileille Spółdzielczy Bank Rzemiosła i Rolnictwa w Wołominiehen (Wołominissa sijaitseva käsityö- ja maatalousalan osuuspankki, jäljempänä pankki).

36

Pankki asetettiin 30.12.2015 tehdyllä päätöksellä konkurssiin.

37

Kunta vaati konkurssituomaria jättämään pankin konkurssipesän ulkopuolelle määrät, jotka se oli saanut tukisopimusten täytäntöönpanon yhteydessä, mutta sen vaatimus hylättiin 18.3.2016 annetulla määräyksellä. Kunta nosti tämän jälkeen kanteen Sąd Rejonowy dla m. st. Warszawy w Warszawiessa (Varsovassa sijaitseva Varsovan piirioikeus, Puola) saavuttaakseen kyseisen ulkopuolelle jättämisen. Tämä kanne hylättiin 8.2.2017 annetulla tuomiolla. Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovassa sijaitseva alueellinen tuomioistuin, Puola) hylkäsi 7.2.2018 antamallaan tuomiolla kunnan viimeksi mainitusta tuomiosta tekemän valituksen, minkä jälkeen kunta teki kassaatiovalituksen Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola) eli ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii edellä 35 kohdassa mainittujen määrien kohtaloa. Se esittää erityisesti kysymyksen sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, jonka mukaan tällaisia unionin talousarviosta peräisin olevia määriä ei jätetä sen pankin konkurssipesän ulkopuolelle, jonne ne on talletettu, koska tämä lainsäädäntö voisi vaarantaa unionin säännöstössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisen.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin ensinnäkin, että koska edellä 35 kohdassa mainitut määrät on talletettu jollekin pankin käyttötileistä, niistä on tullut pankin omaisuutta ja ne kuuluvat tämän vuoksi perustellusti kyseisen pankin konkurssipesään, josta suoritetaan tämän velkojien saatavia.

40

Sąd Najwyższyn mukaan maksukyvyttömyyslain 63 §:stä, siviiliprosessikoodeksin 831 §:n 1 momentista ja julkisista varoista annetun lain 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdasta tosin ilmenee, että julkisista varoista peräisin olevat varat, mukaan lukien unionin talousarviosta peräisin olevat varat, eivät voi olla pakkotäytäntöönpanomenettelyn kohteena. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan voida soveltaa pääasiassa. Puolan oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on nimittäin kiistatonta, että kyseisissä säännöksissä säädettyä ulkopuolelle jättämistä sovelletaan vain siinä tapauksessa, että konkurssivelallinen on kyseisten varojen edunsaaja. Tässä tapauksessa edunsaaja ei kuitenkaan ollut pankki vaan kunta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan kunnan olisi näin ollen kyseisten varojen ulosmittauksen välttämiseksi pitänyt säilyttää ne tallettamatta niitä pankkiin, mikä ei kuitenkaan ollut tukisopimusten mukaan sallittua.

41

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kunta on noudattanut Puolan oikeudessa ja erityisesti maksukyvyttömyyslain 70 §:ssä säädettyä menettelyä saadakseen jätettyä konkurssipesän ulkopuolelle omaisuutta, joka ei kyseisen paikallisviranomaisen mukaan kuulunut konkurssivelalliselle. Kunnan tältä osin nostamaa kannetta ei kuitenkaan hyväksytty sillä perusteella, että pankista oli tullut edunsaajan tallettamien varojen omistaja, joten tätä 70 §:ää ei sovelleta pääasiassa.

42

Kunta kuuluu siten pankin velkojiin, ja sen saatavia ovat määrät, jotka sille on maksettu tukisopimusten perusteella. Yrittääkseen saada nämä määrät takaisin kunnan olisi siis ilmoitettava pankin konkurssipesälle saatava, joka sillä on mainittujen määrien nojalla. Ei kuitenkaan ole mitenkään taattua, että tämä takaisinsaantiyritys onnistuu.

43

Sąd Najwyższyn mukaan mahdollinen mahdottomuus periä kyseiset määrät takaisin merkitsee asetuksen N:o 1083/2006 57 ja 80 artiklan rikkomista. Tällainen mahdottomuus ei nimittäin mahdollista tukisopimuksilla tavoitellun päämäärän saavuttamista eli erityisten investointihankkeiden yhteisrahoitusta ja siis toteuttamiskelpoisuutta. Lisäksi se, että näitä määriä ei ole osoitettu näissä sopimuksissa määrättyihin tarkoituksiin, olisi näiden sopimusten vastaista ja voisi johtaa siihen, että mainittujen määrien edunsaajalla olisi velvollisuus maksaa ne takaisin.

44

Näissä olosuhteissa Sąd Najwyższy on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetusta N:o 1083/2006], mukaan lukien erityisesti sen 2 artiklan 5 alakohtaa, 3 artiklaa, 4 artiklaa, 57 artiklan 1 kohtaa ja 70 ja 80 artiklaa, ja nykyistä [asetusta N:o 1303/2013], mukaan lukien erityisesti sen 2 artiklan 15 alakohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa, 66 artiklaa, 67 artiklan 1 kohtaa, 74 artiklan 1 kohtaa ja 89 artiklan 1 kohtaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, joka estää Euroopan unionin talousarviosta peräisin olevia varoja saanutta toimijaa vaatimasta tehokkaasti tuomioistuimessa näiden varojen jättämistä konkurssipesän ulkopuolelle, jos ne on maksettu sellaisen pankin pankkitilille, joka asetettiin tämän jälkeen konkurssiin, tai kansallisen oikeuden säännökselle, jossa ei jätetä näitä varoja konkurssivelallisena olevan pankin konkurssipesän ulkopuolelle?”

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa pyyntönsä tueksi konkurssimenettelyn luonteeseen ja tavoitteeseen suorittaa saatavat mahdollisimman pian ja päättää siten pankin konkurssimenettely.

47

Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä tämän työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

48

Tältä osin on muistutettava, että tämä nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireiseen tilanteeseen (tuomio 28.4.2022, Phoenix Contact, C-44/21, EU:C:2022:309, 14 kohta).

49

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 9.2.2021 tekemällään päätöksellä esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan pyynnön asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä.

50

Tässä yhteydessä on muistutettava yhtäältä tavoitteesta, joka koskee saatavien suorittamista mahdollisimman pian ja näin ollen pääasiassa kyseessä olevan konkurssimenettelyn nopeaa päättämistä, että vaatimus unionin tuomioistuimessa vireillä olevan oikeusriidan käsittelemisestä ensi tilassa ei voi seurata vain siitä seikasta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava oikeusriidan nopea käsittely (tuomio 28.4.2022, Caruter, C-642/20, EU:C:2022:308, 24 kohta).

51

Toisaalta nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vain väittänyt, että nopeutetun menettelyn käyttäminen on perusteltua konkurssimenettelyn ”luonteen” vuoksi selittämättä, miten tämä ”luonne” sellaisenaan edellyttäisi nyt käsiteltävän asian käsittelemistä ensi tilassa työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Asian taloudellinen tai sosiaalinen arkaluonteisuus – vaikka se oletettaisiin toteennäytetyksi – ei kuitenkaan itsessään edellytä, että asia käsitellään ensi tilassa (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2022, Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs (Kattava sairausvakuutusturva), C-247/20, EU:C:2022:177, 45 kohta).

52

Rzecznik Praw Obywatelskich (oikeusasiamies, Puola) katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä elintä, joka muodostuu henkilöistä, jotka on nimetty kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden vastaisesti, ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.

53

Ensinnäkään tällaisten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muodostavien henkilöiden nimittämismenettelyssä tapahtuneiden kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden rikkomisten perusteella ei kyseisen oikeusasiamiehen mukaan voida katsoa, että kyseinen elin täyttää edellytyksen, jonka mukaan tuomioistuimen on oltava ”laillisesti perustettu”.

54

Oikeusasiamies väittää toiseksi, että edellä 52 kohdassa mainittujen henkilöiden nimittämismenettelyä koskevien kaikkien oikeudellisten ja tosiasiallisten olosuhteiden arvioinnin avulla ei voida sivuuttaa kaikkia perusteltuja epäilyjä mainitun elimen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta.

55

Kolmanneksi oikeusasiamies toteaa, että yksi tämän ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle esittäneen Sąd Najwyższyn jaoston jäsenistä on tuomari, joka oli yhden tuomarin kokoonpanossa saattanut unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi asian, jossa annettiin 29.3.2022 tuomio Getin Noble Bank (C-132/20, EU:C:2022:235), ja että oikeusasiamies oli jo tässä asiassa esittänyt kyseisen henkilön osalta epäilynsä siitä, täyttääkö hän SEUT 267 artiklassa tarkoitetuksi ”tuomioistuimeksi” katsomista koskevat vaatimukset.

56

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, ja siis arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 66 kohta).

57

On riidatonta, että Sąd Najwyższy sellaisenaan täyttää edellisessä kohdassa mainitut vaatimukset. Nyt käsiteltävässä asiassa oikeusasiamies esittää pikemminkin kysymyksen siitä, täyttävätkö nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle esittämän Sąd Najwyższyn ratkaisukokoonpanoon kuuluvat tuomarit nämä vaatimukset.

58

Kuten unionin tuomioistuin on todennut 29.3.2022 annetun tuomion Getin Noble Bank (C-132/20, EU:C:2022:235) 69 kohdassa ja mainitun tuomion 70 ja 71 kohdassa luetelluista syistä, on kuitenkin oletettava, että siltä osin kuin ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt kansallinen tuomioistuin, kansallinen tuomioistuin täyttää nämä edellä 56 kohdassa mainitut vaatimukset sen konkreettisesta kokoonpanosta riippumatta.

59

Edellisessä kohdassa esitetty olettama voidaan kuitenkin kumota, jos kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen antama lainvoimainen tuomioistuinratkaisu johtaisi siihen, että katsottaisiin, että tuomari tai tuomarit, joista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin koostuu, eivät muodosta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan valossa, tarkoitettua riippumatonta, puolueetonta ja etukäteen laillisesti perustettua tuomioistuinta (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 72 kohta).

60

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että koska unionin tuomioistuimelle ei ole ilmoitettu asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättyessä eikä myöskään asian päätösharkinnan alkaessa siitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kokoonpanossa olevista tuomareista olisi tehty tällainen lainvoimainen tuomioistuinratkaisu, kansallista tuomareiden nimittämismenettelyä mahdollisesti rasittavat virheet eivät voi johtaa nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättämiseen.

61

On korostettava, että edellä 58 kohdassa mainittu olettama koskee ainoastaan ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen arvioimista SEUT 267 artiklan yhteydessä. Tästä ei voida päätellä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muodostavien tuomareiden nimittämisolosuhteet välttämättä täyttävät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut takeet asian käsittelystä riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 74 kohta).

62

Lopuksi on täsmennettävä, että edellä 57–61 kohdasta johtuvasta arvioinnista poikkeava arviointi voi olla tarpeen tilanteissa, joissa SEUT 267 artiklan nojalla muodollisesti pyynnön esittävän tuomarin tai tuomareiden henkilökohtaisen tilanteen lisäksi muut seikat voivat vaikuttaa sen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jossa kyseiset tuomarit toimivat, toimintaan ja siten myötävaikuttaa kyseisen tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 75 kohta).

63

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

64

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta yhtäältä asetuksen N:o 1083/2006 ja toisaalta asetuksen N:o 1303/2013, jolla tämä asetus N:o 1083/2006 kumottiin ja korvattiin, tulkintaa ja pyrkii selvittämään, ovatko nämä asetukset esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan unionin talousarviosta peräisin olevia määriä, jotka edunsaaja on saanut unionin yhteisrahoittamista ohjelmista, ei voitaisi jättää pankin, johon ne on talletettu, konkurssin tapauksessa tämän pankin konkurssipesän ulkopuolelle.

65

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee kuitenkin ensinnäkin, että ensimmäinen ja kolmas tukisopimus liittyy hankkeisiin, joita tuetaan EAKR:sta ja koheesiorahastosta ja joita säännellään siis muun muassa asetuksen N:o 1083/2006, joka on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1303/2013, säännöksillä, ja toinen tukisopimus koskee maaseuturahaston tukemaa maaseudun kehittämisohjelmaa, jota säännellään muun muassa asetuksessa N:o 1698/2005, joka on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1305/2013, sekä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 (EUVL 2005, L 209, s. 1), joka on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1306/2013.

66

Toiseksi on niin, että vaikka tukisopimukset allekirjoitettiin sen jälkeen, kun asetukset N:o 1083/2006 ja N:o 1698/2005 oli kumottu 1.1.2014, niihin sovelletaan edelleen asetuksen N:o 1303/2013 152 artiklan ja asetuksen N:o 1305/2013 88 artiklan mukaan näiden asetusten N:o 1083/2006 ja N:o 1698/2005 säännöksiä, koska ennakkoratkaisupyynnössä olevien tietojen mukaan näiden sopimusten kohteena olevat hankkeet koskevat ajanjaksoa 2007–2013 ja ne on hyväksytty asetusten N:o 1083/2006 ja N:o 1698/2005 perusteella. Lisäksi on niin, että koska asetus N:o 1306/2013 ei sisällä asetuksen N:o 1305/2013 88 artiklan kaltaista siirtymäsäännöstä ja koska asetus N:o 1290/2005 kumottiin asetuksen N:o 1306/2013 119 ja 121 artiklan nojalla 1.1.2014 alkaen, toiseen tukisopimukseen sovelletaan asetuksen N:o 1306/2013 asiaa koskevia säännöksiä.

67

Tässä tilanteessa on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 5 alakohtaa sekä 3, 4, 57, 70 ja 80 artiklaa, asetuksen N:o 1306/2013 11, 54, 56 ja 58 artiklaa sekä asetuksen N:o 1698/2005 2 artiklan i alakohtaa, 3 ja 4 artiklaa sekä 72 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa yhtäältä ei sallita toimijalle, joka on saanut varoja unionin talousarviosta yhteisrahoitetuista ohjelmista ja tallettanut nämä varat sellaisen pankin tilille, joka on sittemmin asetettu konkurssiin, että se voisi saada nämä varat jätetyiksi kyseisen pankin konkurssipesän ulkopuolelle, ja jossa toisaalta ei säädetä mainittujen varojen jättämisestä tämän konkurssipesän ulkopuolelle.

68

Aluksi on muistutettava, että kun varat poistuvat unionin talousarviosta ja ne asetetaan jäsenvaltioiden käyttöön rakennerahastosta ja koheesiorahastosta, ei voida katsoa, että niiden maksamisen jälkeen ne olisivat edelleen pöytäkirjan 1 artiklan viimeisessä virkkeessä tarkoitettuja unionin varoja (ks. vastaavasti tuomio 30.5.2018, Dell’Acqua, C-370/16, EU:C:2018:344, 40 kohta).

69

Tältä osin unionin tuomioistuin on yhtäältä jo todennut asetuksesta N:o 1083/2006, että komission jäsenvaltioille rakennerahastoista ja koheesiorahastosta suorittamat maksut tarkoittavat varojen siirtoa unionin talousarviosta jäsenvaltioiden talousarvioihin (ks. vastaavasti tuomio 30.5.2018, Dell’Acqua, C-370/16, EU:C:2018:344, 39 kohta).

70

Toisaalta asetuksen N:o 1306/2013 34–37 artiklasta ilmenee, että maksut, jotka komissio suorittaa maaseuturahaston tukemien maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä, merkitsevät myös varojen siirtoa unionin talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välillä.

71

Tästä seuraa nyt käsiteltävässä asiassa, että kunnan tukisopimusten nojalla saamia ja tämän jälkeen pankkiin tallettamia määriä ei voida pitää pöytäkirjan 1 artiklan viimeisessä virkkeessä tarkoitettuina unionin varoina, joihin ei voida kohdistaa hallinnollisia tai oikeudellisia pakkotoimenpiteitä ilman kyseisessä määräyksessä tarkoitettua Euroopan unionin tuomioistuimen lupaa.

72

Lisäksi on todettava, ettei yhdessäkään edellä 67 kohdassa tarkoitetuista säännöksistä aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta antaa kansallisia säännöksiä, joilla voidaan jättää määriä pankin konkurssipesän ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että unionin talousarviosta yhteisrahoitetun ohjelman edunsaaja on tallettanut nämä määrät kyseiseen pankkiin.

73

Ensinnäkin asetuksen N:o 1083/2006 57 artiklan 1 kohdasta, jonka sisältö vastaa olennaisilta osin asetuksen N:o 1698/2005 72 artiklan 1 kohdan sisältöä, on todettava, että näiden säännösten sanamuodosta ilmenee lähinnä, että jäsenvaltio tai hallintoviranomainen varmistaa, että yhteisrahoitettu toimi saa pitää asianomaisen rahaston rahoitusosuuden vain, jos tähän toimeen ei kohdistu viiden vuoden kuluessa sen päättymisestä huomattavia muutoksia, jotka yhtäältä vaikuttavat sen luonteeseen tai täytäntöönpanon edellytyksiin ja toisaalta johtuvat infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista tai tuotantotoiminnan lopettamisesta.

74

Edellä 72 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden olemassaolo ei ilmene 57 artiklasta eikä 72 artiklan 1 kohdasta.

75

Toiseksi asetuksen N:o 1083/2006 70 artiklasta, jonka sisältö vastaa olennaisilta osin asetuksen N:o 1306/2013 54, 56 ja 58 artiklaa, on todettava, että siinä asetetaan jäsenvaltioille muun muassa velvollisuus korvata unionin yleiseen talousarvioon menetetyt määrät, jos voidaan todeta, että aiheutunut menetys on johtunut niiden omasta virheestä tai laiminlyönnistä.

76

Edellä 72 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden olemassaolo ei kuitenkaan ilmene 70 artiklan sanamuodosta eikä myöskään mainitun asetuksen 54, 56 ja 58 artiklan sanamuodosta.

77

Ei ole myöskään väitetty, että Puolan tasavalta olisi tehnyt kyseisten toimintaohjelmien hallinnoinnissa tai valvonnassa virheen tai syyllistynyt siinä laiminlyöntiin, joka oikeuttaisi mainitun 70 artiklan mahdollisen soveltamisen.

78

Kolmanneksi asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklasta, joka vastaa asetuksen N:o 1306/2013 11 artiklaa, on todettava, että vaikka näiden säännösten sanamuodosta ilmenee lähinnä, että julkisen rahoitusosuuden saajien on saatava rahoitusosuus kokonaisuudessaan, kyseisissä säännöksissä ei kuitenkaan sinänsä aseteta jäsenvaltioille edellä 72 kohdassa tarkoitettua velvollisuutta.

79

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä tosiseikkoja koskevista toteamuksista, jotka on palautettu mieliin edellä 35 kohdassa, ilmenee sitä paitsi, että kansalliset viranomaiset ovat tosiasiallisesti maksaneet kyseessä olevat määrät kunnalle tukisopimusten nojalla.

80

Neljänneksi on todettava, ettei edellä 72 kohdassa mainittu velvollisuus ilmene asetuksen N:o 1083/2006 3 ja 4 artiklasta eikä asetuksen N:o 1698/2005 3 ja 4 artiklasta. Näissä artikloissa nimittäin ainoastaan ilmaistaan yleisluonteisesti asetuksen N:o 1083/2006 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen rahastojen tavoitteet, välineet ja tehtävät sekä maaseuturahaston tehtävät ja tavoitteet.

81

Viidenneksi on lopuksi todettava, ettei tämä velvollisuus ilmene myöskään asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 5 alakohdasta eikä asetuksen N:o 1698/2005 2 artiklan i alakohdasta, joissa ainoastaan määritellään julkisten menojen käsite.

82

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, mahdollinen mahdottomuus periä takaisin kyseessä olevat määrät voi tosin tietyissä tapauksissa estää sovellettavan unionin säännöstön tavoitteen toteutumisen tai jopa aiheuttaa näiden määrien saajalle velvollisuuden palauttaa ne.

83

Tämä seikka ei kuitenkaan oikeuta tulkitsemaan kyseistä säännöstöä sen sanamuodon vastaisesti. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkinta ei saa johtaa siihen, että kyseisen säännöksen selvältä ja täsmälliseltä sanamuodolta viedään kokonaan sen tehokas vaikutus. Näin ollen on niin, että jos unionin oikeuden säännöksen merkitys ilmenee yksiselitteisesti itse säännöksen sanamuodosta, unionin tuomioistuin ei voi poiketa tästä tulkinnasta (tuomio 25.1.2022, VYSOČINA WIND, C-181/20, EU:C:2022:51, 39 kohta).

84

Lopuksi on täsmennettävä, ettei edellä 72 kohdassa mainitun velvollisuuden mahdollinen puuttuminen unionin oikeudesta vaikuta ehkä olemassaolevaan mahdollisuuteen jättää kyseiset määrät pankin konkurssipesän ulkopuolelle Puolan oikeuden nojalla.

85

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 5 alakohtaa sekä 3, 4, 57, 70 ja 80 artiklaa, asetuksen N:o 1306/2013 11, 54, 56 ja 58 artiklaa sekä asetuksen N:o 1698/2005 2 artiklan i alakohtaa, 3 ja 4 artiklaa sekä 72 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa yhtäältä ei sallita toimijalle, joka on saanut varoja unionin talousarviosta yhteisrahoitetuista ohjelmista ja tallettanut nämä varat sellaisen pankin tilille, joka on sittemmin asetettu konkurssiin, sitä, että se voisi saada nämä varat jätetyiksi kyseisen pankin konkurssipesän ulkopuolelle, ja jossa toisaalta ei säädetä mainittujen varojen jättämisestä tämän konkurssipesän ulkopuolelle.

86

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 423/2012, 2 artiklan 5 alakohtaa sekä 3, 4, 57, 70 ja 80 artiklaa, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 11, 54, 56 ja 58 artiklaa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 2 artiklan i alakohtaa, 3 ja 4 artiklaa sekä 72 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa yhtäältä ei sallita toimijalle, joka on saanut varoja Euroopan unionin talousarviosta yhteisrahoitetuista ohjelmista ja tallettanut nämä varat sellaisen pankin tilille, joka on sittemmin asetettu konkurssiin, sitä, että se voisi saada nämä varat jätetyiksi kyseisen pankin konkurssipesän ulkopuolelle, ja jossa toisaalta ei säädetä mainittujen varojen jättämisestä tämän konkurssipesän ulkopuolelle.