–

SC Avio Lucos SRL, edustajanaan M. Gornoviceanu, avocate,

–

Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură – Centrul judeţean Dolj, asiamiehenään N. S. Răducan,

–

Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură (APIA) – Aparat Central, asiamiehenään A. Pintea,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja A. Rotăreanu,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Pavliš ja J. Vláčil,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Sauka ja A. Biolan,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 608) 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan ja toisaalta yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 60 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä SC Avio Lucos SRL ja toisaalta Agenția de Plăți și Intervenție pentru Agricultură – Centrul județean Dolj (maatalouden tuki- ja toimenpidevirasto – Doljin aluekeskus, Romania) ja Agenția de Plăți și Intervenție pentru Agricultură (APIA) – Aparat Central (maatalouden tuki- ja toimenpidevirasto, keskusvirasto, Romania) (jäljempänä yhdessä APIA) ja joka koskee vaatimusta kumota APIA:n päätös, jolla hylättiin Avio Lucosin hakemus, joka koski yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisen tuen maksamista vuodelta 2015.

3

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL 2003, L 270, s. 1), 29 artiklassa, jonka otsikko oli ”Maksurajoitukset”, säädettiin seuraavaa:

”Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä kyseisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti; tällä ei kuitenkaan rajoiteta yksittäisten tukijärjestelmien erityissäännösten soveltamista.”

4

Asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklassa, jonka otsikkona on ”Säännösten kiertämistä koskeva lauseke”, säädetään seuraavaa:

”Alakohtaisen maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista.”

5

Asetuksen N:o 1307/2013 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tähän asetukseen olisi sisällytettävä kaikki viljelijöille maksettavaan unionin tukeen liittyvät perusasiat, ja siinä olisi vahvistettava myös tukien saamisen edellytykset, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisiin perusasioihin.”

6

Kyseisen asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

2.   Jäsenvaltioiden on

– –

– –

3.   Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti

– –

– –”

7

Mainitun asetuksen 9 artiklan, jonka otsikkona on ”Aktiiviviljelijät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, ja joka ei harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti määrittelemiä vähimmäistoimia.”

8

Asetusta N:o 1307/2013 sovelletaan sen 74 artiklan mukaisesti 1.1.2015 alkaen.

9

Asetuksen N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 (EUVL 2014, L 181, s. 1) johdanto-osan 4 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

10

Tämän delegoidun asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikkona on ”Puitteet vähimmäistoimille, jotka on toteutettava maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa”, säädetään seuraavaa:

”[Asetuksen N:o 1307/2013] 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii luetelmakohdan soveltamiseksi vahvistama vähimmäistoimi, joka on toteutettava maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, on vähintään yksi viljelijän toteuttama vuotuinen toimi. Jäsenvaltio voi ympäristösyistä päättää hyväksyä myös toimet, jotka toteutetaan vain joka toinen vuosi.”

11

Pysyvien laidunten järjestämisestä, hallinnoinnista ja hyödyntämisestä sekä maankäyttöä koskevan lain nro 18/1991 muuttamisesta ja täydentämisestä 23.4.2013 annetun hallituksen kiireellisen asetuksen nro 34/2013 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 34/2013 privind organizarea, administrarea și exploatarea pajiștilor permanente și pentru modificarea și completarea Legii fondului funciar nr. 18/1991; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 267, 13.5.2013) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä kiireellisessä asetuksessa seuraavilla käsitteillä ja ilmaisuilla tarkoitetaan seuraavaa:

– –

12

Maatalouteen vuosina 2015–2020 sovellettavien maksujärjestelmien hyväksymisestä ja maatalousyhtymiä ja muita maatalousalan yhteenliittymiä koskevan lain nro 36/1991 2 §:n muuttamisesta 18.3.2015 annetun hallituksen kiireellisen asetuksen nro 3/2015 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 3/2015 pentru aprobarea schemelor de plăți care se aplică în agricultură în perioada 2015–2020 și pentru modificarea articolului 2 din Legea nr. 36/1991 privind societățile agricole și alte forme de asociere în agricultură; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 191, 23.3.2015; jäljempänä OUG nro 3/2015) 1.7.2015 voimassa olleen version 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tässä kiireellisessä asetuksessa seuraavat ilmaukset määritellään seuraavasti:

– –

– –

(2)   Edellä olevan 1 momentin f kohdassa tarkoitetulla ’maataloustoiminnalla’ tarkoitetaan tapauksen mukaan

– –

13

Kyseisen asetuksen 7 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuensaajat ovat aktiiviviljelijöitä, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja/tai oikeushenkilöitä ja jotka harjoittavat maataloustoimintaa maatalousmaan käyttäjinä ja/tai eläinten laillisina pitäjinä voimassa olevassa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla. – –”

14

Kyseisen asetuksen 8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Saadakseen – – suoria tukia viljelijöiden on

– –

– –

– –

(6)   Maatalousmaan lainmukaisen käytön ja karjanpidon osoittavat asiakirjat määritellään Romanian maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan ministerin asetuksessa, ja kaikkien tuenhakijoiden on toimitettava kyseiset asiakirjat tukea koskevien yhtenäishakemusten yhteydessä. Alat tai karjat, joiden osalta kyseisiä asiakirjoja ei toimiteta, eivät ole tukikelpoisia.”

15

OUG:n nro 3/2015 1 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen tukijärjestelmien tukikelpoisuusedellytysten hyväksymisestä, erityisehdoista ja täytäntöönpanosta sekä kansallisen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 mukaisten maatalousmaahan sovellettavien korvaavien maaseudun kehittämistoimien täytäntöönpanon erityisehdoista 6.4.2015 annetun maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan ministerin asetuksen nro 619/2015 (Ordinul ministrului agriculturii și dezvoltării rurale nr. 619/2015 pentru aprobarea criteriilor de eligibilitate, condițiilor specifice și a modului de implementare a schemelor de plăți prevăzute la articolul 1 alineatele (2) și (3) din [OUG nr. 3/2015], precum și a condițiilor specifice de implementare pentru măsurile compensatorii de dezvoltare rurală aplicabile pe terenurile agricole, prevăzute în Programul Național de Dezvoltare Rurală 2014–2020) 1.7.2015 voimassa olleen version (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 234, 6.4.2015; jäljempänä asetus nro 619/2015) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa

– –

– –”

16

Kyseisen asetuksen 7 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Pysyvien laidunten käyttäjät, jotka ovat luonnollisia henkilöitä tai yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä ja muita kuin 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä ja jotka toteuttavat niiden käytössä lainsäädännön mukaisten edellytysten nojalla olevilla pysyvillä laitumilla vähintään yhtä maatalouden vähimmäistointa, sellaisena kuin se määritellään [OUG:n nro 3/2015] 2 §:n 2 momentin d kohdassa, aktiiviviljelijöinä, esittävät APIA:lle toimittamansa tukea koskevan yhtenäishakemuksen yhteydessä 5 §:n 1 momentissa ja 2 momentin a kohdassa, b kohdan i alakohdassa ja c ja d kohdassa tarkoitetut asiakirjat sekä tapauksen mukaan

– –”

17

Siviilikoodeksin (Codul Civil), joka on otettu käyttöön 17.7.2009 annetulla lailla nro 287 (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 505, 15.7.2011), käyttöä koskevaa lainaa koskevassa 2.146 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Käyttöä koskeva laina on vastikkeeton sopimus, jolla yksi osapuoli, josta käytetään nimitystä ’lainanantaja’, luovuttaa toiselle osapuolelle, josta käytetään nimitystä ’lainansaaja’, irtainta tai kiinteää omaisuutta, jotta viimeksi mainittu käyttäisi sitä, mutta viimeksi mainitulla on velvollisuus palauttaa omaisuus tietyn ajan kuluttua.”

18

Avio Lucos jätti APIA:lle hakemuksen, joka koski yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisen taloudellisen tuen saamista 170,36 hehtaarin laidunmaan osalta vuodelle 2015. Avio Lucos toimitti tätä varten joukon asiakirjoja, joihin kuului Podarin kunnan (Romania) kunnanvaltuuston (Consiliul Local al Comunei Podari) kanssa 28.1.2013 tehty konsessiosopimus kyseisessä kunnassa sijaitsevasta laidunmaasta, sekä käyttöä koskevia lainasopimuksia, jotka se oli tehnyt huhtikuussa 2015 eri eläintenomistajien kanssa ja joiden nojalla näitä eläimiä käytettiin laiduntamiseen ja siten ne osallistuivat ilmoitettuun maataloustoimintaan.

19

APIA hylkäsi tämän hakemuksen 20.10.2017 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, että Avio Lucos ei ollut taannut vähimmäiseläintiheyttä eli 0,3 eläinyksikköä hehtaaria kohden koko 170,36 hehtaarin suuruisella laidunmaalla. Tämän viraston mukaan laiduntamista eivät näet toteuttaneet Avio Lucosin eläimet vaan sellaisten omistajien eläimet, joiden kanssa Avio Lucos oli tehnyt käyttöä koskevan lainasopimuksen. Avio Lucos teki tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka APIA hylkäsi 4.1.2018.

20

Avio Lucos nosti tästä päätöksestä kanteen Tribunalul Doljissa (Doljin alioikeus, Romania), joka hylkäsi kanteen 28.1.2018. Kyseinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että konsessiosopimus oli tehty kansallisen oikeuden vastaisesti erityisesti, koska Avio Lucosilla ei sopimuksen tekoajankohtana ollut eläinten kasvattajan asemaa ja koska 0,3 eläinyksikköä hehtaaria kohden koskevan vaatimuksen olisi pitänyt täyttyä tuona päivänä. Tällä yhtiöllä ei näin ollen ollut lain mukaan oikeutta saada käyttöönsä kyseessä olevia laitumia, joten sen maksuvaatimusta ei voitu hyväksyä. Lisäksi Avio Lucos oli noudatettavassa kansallisessa säännöstössä vahvistettujen edellytysten muodollisesta noudattamisesta huolimatta luonut keinotekoisia edellytyksiä taloudellisen tuen saamiseksi. Lopuksi kyseinen tuomioistuin totesi, että Avio Lucosin ehdottaman kaltainen eläinten kasvattajan käsitteen laaja tulkinta olisi unionin oikeuden vastainen, ja kansalliset viranomaiset voivat evätä haetun tuen yksinomaan kansallisen eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän tietojen perusteella ilman, että niiden tarvitsisi tehdä muita tarkastuksia.

21

Avio Lucos valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Curtea de Apel Alba Iuliaan (Alba Iulian ylioikeus, Romania). Valituksensa tueksi se väittää erityisesti, että kyseisessä tuomiossa katsottiin virheellisesti, ettei se täyttänyt eläinten kasvattajan asemaa koskevaa edellytystä.

22

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaan viljelijän käsitteen alaan kuuluu erityisesti luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa ”maataloustoimintaa”, joka voi asianomaisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaan olla jäsenvaltioiden määrittelemien vähimmäistoimien toteuttamista maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa. Mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille jätetään mahdollisuus määritellä tällaiset vähimmäistoimet. Romanian lainsäätäjä on säätänyt tältä osin, että maataloustoimintaa on harjoitettava viljelijän itse kasvattamilla eläimillä, jolloin taloudellista tukea ei voida myöntää yhdellekään tällaista toimintaa jonkun toisen välityksellä harjoittavalle oikeushenkilölle, ja APIA:n mukaan Avio Lucosin osalta kyse on tästä.

23

Kyseinen tuomioistuin katsoo, että kysymykseen siitä, ovatko asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta esteenä tällaiselle kansalliselle säännöstölle, ja jos näin ei ole, voidaanko saman säännöksen ja 9 artiklan 1 kohdan nojalla katsoa, että oikeushenkilö, joka on tehnyt konsessiosopimuksen ja käyttöä koskevia lainasopimuksia pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, kuuluu aktiiviviljelijän käsitteen alaan, annettavasta vastauksesta on epävarmuutta. Tämän lisäksi, koska Avio Lucos täytti muodollisesti kansallisessa oikeudessa säädetyt tukikelpoisuusedellytykset, sama tuomioistuin pohtii, voiko pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten konsessiosopimusten ja käyttöä koskevien lainasopimusten tekeminen kuulua asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklassa tarkoitetun keinotekoisesti luotujen edellytysten käsitteen soveltamisalaan.

24

Näissä olosuhteissa Curtea de Apel Alba Iulia on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Aluksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 18.11.2021, A. S.A., C-212/20, EU:C:2021:934, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että huolimatta siitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei täsmennä niitä asetuksen N:o 1307/2013 säännöksiä, joiden tulkintaa se pyytää, ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ilmenee, että kyseisen tuomioistuimen epäilykset koskevat erityisesti kyseisen asetuksen 4 artiklan ja etenkin sen 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan tulkintaa.

27

Kuten Romanian hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan korostanut, ensimmäisen kysymyksen sanamuodossa olevaa ilmaisua ”[laitumeksi soveltuvassa] kunnossa tavallisesti pysyvällä maatalousmaalla” käytetään OUG:n nro 3/2015 2 §:n 2 momentin d kohdassa, joka kyseisen hallituksen mukaan vastaa olennaisilta osin asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ilmaisua ”maatalousmaa, joka luontaisesti pysyy [laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa]”.

28

Lopuksi vastauksena unionin tuomioistuimen selvennyspyyntöön ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, että ilmaisua ”viljelijän kasvattamat eläimet”, jota käytetään myös sen ensimmäisen kysymyksen sanamuodossa ja joka sisältyy OUG:n nro 3/2015 2 §:n 2 momentin d kohtaan, ei ole määritelty kansallisessa oikeudessa. Tämä ilmaisu on kuitenkin päällekkäinen sekä OUG:n nro 3/2015 8 §:n 6 momentissa säädetyn eläinten pidon käsitteen kanssa että asetuksen nro 619/2015 2 §:n m kohdassa tarkoitetun eläinten pitäjän käsitteen kanssa.

29

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan näissä säännöksissä tarkoitetut vähimmäistoimet, jotka on toteutettava maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, on toteutettava viljelijän toimesta tämän itsensä pitämillä eläimillä.

30

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaan maataloustoiminnalla tarkoitetaan muun muassa jäsenvaltioiden määrittelemien vähimmäistoimien toteuttamista maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa. Lisäksi tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa täsmennetään, että jäsenvaltioiden ”on määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa”.

31

Kuten näiden säännösten sanamuodosta selvästi ilmenee, niissä annetaan jäsenvaltioille harkintavaltaa erityisesti luontaisesti laitumeksi soveltuvalla maatalousmaalla toteuttavien vähimmäistoimien määrittelyssä.

32

Siitä, sisältyykö tähän harkintavaltaan jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössään edellytyksestä, jonka mukaan viljelijän on toteutettava nämä vähimmäistoimet itsensä pitämillä eläimillä, on todettava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että oikeusvarmuuden varmistamiseksi komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä niistä puitteista, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä tällaiset vähimmäistoimet.

33

Tässä tarkoituksessa annetussa delegoidussa asetuksessa N:o 639/2014, jonka johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että silloin kun jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, niiden on käytettävä harkintavaltaansa tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien erityisesti syrjimättömyysperiaate, tyydytään tältä osin säätämään niissä säännöksissä, jotka koskevat asetuksessa N:o 1307/2013 olevia määritelmiä, ja erityisesti sen 5 artiklassa, jossa rajataan edellisessä kohdassa tarkoitetut puitteet, että ”[asetuksen N:o 1307/2013] 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii luetelmakohdan soveltamiseksi vahvistama vähimmäistoimi, joka on toteutettava aloilla, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, on vähintään yksi viljelijän toteuttama vuotuinen toimi”, mutta jäsenvaltiot voivat ympäristösyistä päättää hyväksyä myös toimet, jotka toteutetaan vain joka toinen vuosi.

34

Tästä seuraa yhtäältä, että vähimmäistoimet on lähtökohtaisesti toteutettava tällä maatalousmaalla vähintään kerran vuodessa. Toisaalta viljelijän on toteutettava tämä vähimmäistoimi.

35

Tältä osin asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jossa määritellään viljelijän käsite, ei täsmennetä sen oikeuden luonnetta, joka viljelijällä on oltava niihin eläimiin, joiden se mahdollisesti antaa laiduntaa tällaisella maatalousmaalla.

36

Tässä säännöksessä todetaan kuitenkin, että viljelijä on henkilö, jonka tila sijaitsee perussopimusten alueellisella soveltamisalalla ja joka harjoittaa maataloustoimintaa. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritelty tilan käsite kattaa kaikki viljelijän ”johtamat” tuotantoyksiköt, jotka sijaitsevat saman jäsenvaltion alueella. Näin ollen on katsottava, että kyseessä olevan viljelijän johtamiin tuotantoyksiköihin kuuluvat eläimet, joita käytetään laiduntamiseen, kun viljelijällä on riittävä valta määrätä näistä eläimistä maataloustoimintaansa harjoittaakseen, mitä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen (ks. analogisesti tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim, C-61/09, EU:C:2010:606, 61 ja 62 kohta ja tuomio 2.7.2015, Demmer, C-684/13, EU:C:2015:439, 58 kohta).

37

Tätä tulkintaa tukee delegoidun asetuksen N:o 639/2014 johdanto-osan 16 perustelukappale, jossa todetaan lähinnä, että tukioikeudet on myönnettävä sille, jolla on päätäntävaltaa sillä alalla, jolle tukea haetaan, harjoitettavan maataloustoiminnan osalta ja joka saa kyseisen toiminnan voitot ja kantaa toimintaan liittyvät taloudelliset riskit.

38

Kuten tämän tuomion 28 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on korostanut, että asetuksen nro 619/2015 2 §:n m kohdassa tarkoitettu eläinten pitäjä on joko henkilö, jolla on eläimiä pitkäaikaisesti eläinten ja/tai tilan omistajan ominaisuudessa, tai henkilö, jolla on eläimiä väliaikaisesti sellaisen henkilön ominaisuudessa, jolle kyseiset eläimet on annettu pidettäväksi koko hakemuksen kohteena olevan vuoden ajaksi voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti tehdyn sopimuksen perusteella.

39

APIA on täsmentänyt kirjallisissa huomautuksissaan tältä osin yhtäältä, että Romaniassa sikojen, lampaiden, vuohien ja nautakarjan tunnistaminen varmistetaan kansallisella sähköisellä tietokannalla ja kansallisella eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmällä, ja toisaalta, että eläinten omistajan tai väliaikaisen pitäjän asema on todistettava ”tilakortilla” eli eläinten kasvatustilan tunnistusasiakirjalla, koska kaikki maatilat Romaniassa on rekisteröitävä kansalliseen tilarekisteriin, jolloin ne saavat yksilöllisen ja pysyvän aakkosnumeerisen koodin. Avio Lucosin yhtenäistä pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa ei kuitenkaan ole osoitettu tällä tavalla, että Avio Lucos olisi eläinten omistaja tai eläinten väliaikainen pitäjä.

40

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskeva jäsenvaltioilla oleva harkintavalta, niillä on oikeus antaa tarkempia säännöksiä tukihakemuksen tueksi esitettävästä näytöstä ja viitata erityisesti alueellaan maatalouden alalla viljelijän laiduntamiseen käytettävien eläinten pitämisen osalta normaalisti vallitseviin käytäntöihin (ks. analogisesti tuomio 24.6.2010, Pontini ym., C-375/08, EU:C:2010:365, 82 kohta).

41

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo katsonut, että eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän tietokannan tavoitteena on taata eläinten tehokas ja reaaliaikainen jäljitettävyys, joka on keskeistä kansanterveyden suojeluun liittyvistä syistä, ja että tällainen tietokanta voi siten sellaisenaan vahvistaa kyseisen tuen myöntämisedellytysten, kuten eläintiheyden, täyttymisen (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Nagy, C-21/10, EU:C:2011:505, 42 kohta).

42

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin käy ilmi, käyttäessään tukihakemusten tueksi esitettävää näyttöä koskevaa harkintavaltaansa jäsenvaltioiden on noudatettava kyseisellä unionin säännöstöllä tavoiteltuja päämääriä ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuusperiaatetta, jossa edellytetään, että säännöksen tavoitteet ovat toteutettavissa siinä säädettyjen keinojen avulla ja ettei näillä keinoilla ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2010, Pontini ym., C-375/08, EU:C:2010:365, 86 ja 87 kohta ja tuomio 17.12.2020, Land Berlin (Yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvät tukioikeudet), C-216/19, EU:C:2020:1046, 35 kohta).

43

On ensisijaisesti kansallisen tuomioistuimen tehtävänä selvittää, onko tätä periaatetta noudatettu pääasiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön osalta (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2010, Pontini ym., C-375/08, EU:C:2010:365, 89 kohta).

44

Romanian hallitus on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, että kun Romanian lainsäätäjä on vahvistanut vähimmäistoimet, jotka on toteutettava maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi soveltuvassa kunnossa, se on pyrkinyt helpottamaan välitöntä pääsyä kyseisille laitumille mahdollisimman monille eläinten omistajille tai haltijoille eikä niille henkilöille, jotka harjoittavat maataloustoimintaa jonkun toisen välityksellä.

45

Tältä osin on katsottava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa – tällainen tavoite on kyseessä olevan unionin säännöstön tavoitteiden mukainen. SEUT 39 artiklan 1 kohdan b alakohdassa nimittäin määrätään, että yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä annetaan suoraa tilatukea, jonka tarkoituksena on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja.

46

Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön soveltuvuudesta sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseen on riittävää todeta, että jollei tarkastuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, tämä lainsäädäntö näyttää siltä, että sillä voidaan toteuttaa tämä tavoite, joka – kuten tämän tuomion 44 kohdasta ilmenee – koskee sitä, että helpotetaan välitöntä pääsyä kyseessä oleville laitumille mahdollisimman monille eläinten omistajille tai haltijoille.

47

Tällä kansallisella säännöstöllä ei myöskään näytetä ylittävän sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. On kuitenkin huomautettava, että oikeasuhteisuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet, mikä edellyttää näiden tavoitteiden ja kyseisellä säännöstöllä tavoitellun päämäärän punnintaa (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C-333/14, EU:C:2015:845, 28 ja 40 kohta).

48

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisissä säännöksissä tarkoitetut vähimmäistoimet, jotka on toteutettava maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, on toteutettava viljelijän toimesta tämän itsensä pitämillä eläimillä.

49

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa sekä 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tässä jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitetun aktiiviviljelijän käsitteen soveltamisalaan kuuluu oikeushenkilö, joka on tehnyt suurkunnalle kuuluvaa laidunmaata koskevan konsessiosopimuksen ja joka käyttää kyseisellä alueella laiduntamiseen eläimiä, jotka se on saanut vastikkeetta lainaan luonnollisilta henkilöiltä, jotka ovat näiden eläinten omistajia.

50

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto sen tavanomaisen merkityksen mukaisesti, joka sillä on yleiskielessä, myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2010, Pontini ym., C-375/08, EU:C:2010:365, 58 kohta ja tuomio 29.7.2019, Pelham ym., C-476/17, EU:C:2019:624, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Ensinnäkin asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan sanamuodosta, joka otsikkonsa mukaan koskee aktiiviviljelijän käsitettä, on todettava ensinnäkin, että kyseisen säännöksen 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että suoria tukia ei myönnetä sellaiselle henkilölle, jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, ja joka ei harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti määrittelemiä vähimmäistoimia, ja nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, kuten tämän 9 artiklan 1 kohdassa käytetystä ”ja”‑sanasta käy ilmi.

52

Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että pääasiassa kyseessä oleva maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa tässä säännöksessä säädetyn ensimmäisen edellytyksen mukaisesti.

53

Jälkimmäisen edellytyksen osalta asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että viljelijää, joka ei toteuta näillä maa-aloilla kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäistoimia, ei pidetä aktiiviviljelijänä, joten häneltä on evättävä kaikki suorat tuet.

54

Toiseksi voidakseen kuulua asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aktiiviviljelijän käsitteen piiriin henkilön on ensin täytettävä tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset; tämän kohdan mukaan viljelijän käsitteellä tarkoitetaan henkilöä, ”jonka tila sijaitsee perussopimusten alueellisella soveltamisalalla – – ja joka harjoittaa maataloustoimintaa”.

55

Kuten tämän tuomion 36 kohdasta ilmenee, kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritelty tilan käsite kattaa kaikki viljelijän johtamat tuotantoyksiköt.

56

On kuitenkin todettava, että yhtäältä unionin tuomioistuin on jo katsonut vaatimuksesta, jonka mukaan tuotantoyksikön on oltava viljelijän johtama, että johtamisen käsite ei tarkoita, että viljelijällä on rajoittamaton valta määrätä kyseisestä alasta, kun sitä käytetään maataloustoimintaan. Kyseessä olevan viljelijän on sen sijaan voitava toimia tällä alalla riittävän itsenäisesti maataloustoimintaansa harjoittaakseen, mitä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kaikki sen arvioitavaksi saatettuun asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim, C‑61/09, EU:C:2010:606, 61 ja 62 kohta ja tuomio 2.7.2015, Demmer, C-684/13, EU:C:2015:439, 58 kohta).

57

Tästä seuraa, että sillä seikalla, että maataloustoiminnan harjoittamiseen käytettyjen alojen osalta on tehty konsessiosopimus, joka koskee kunnan omistamaa laidunmaata, ei ole merkitystä selvitettäessä, kuuluuko viljelijä aktiiviviljelijän käsitteen piiriin, kunhan kyseinen viljelijä toimii tällä alalla riittävän itsenäisesti maataloustoimintaansa harjoittaakseen.

58

Toisaalta, kuten tämän tuomion 36 kohdasta ilmenee, on niin, että kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotantoyksiköihin kuuluvat eläimet, joita käytetään laiduntamiseen, kunhan kyseessä olevalla viljelijällä on riittävä valta määrätä näistä elämistä maataloustoimintaansa harjoittaakseen, mitä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kaikki sen arvioitavaksi saatettuun asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen.

59

Tästä seuraa, että pääasiassa sillä seikalla, että Avio Lucos käyttää laiduntamiseen eläimiä, jotka se on saanut vastikkeetta lainaan luonnollisilta henkilöiltä, jotka ovat niiden omistajia, ei myöskään ole merkitystä selvitettäessä, kuuluuko tämä oikeushenkilö asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aktiiviviljelijän käsitteen piiriin, kunhan – kuten edellisestä kohdasta ilmenee – kyseisellä henkilöllä on riittävä valta määrätä näistä eläimistä maataloustoimintaansa harjoittaakseen.

60

Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin se ilmenee tämän tuomion 50–59 kohdasta, tukee näiden säännösten asiayhteys. On nimittäin niin, että – kuten tämän tuomion 37 kohdassa on todettu – delegoidun asetuksen N:o 639/2014 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan lähinnä, että tukioikeudet on myönnettävä sille, jolla on päätäntävaltaa alalla, jolle tukea haetaan, harjoitettavan maataloustoiminnan osalta ja joka saa kyseisen toiminnan voitot ja kantaa toimintaan liittyvät taloudelliset riskit.

61

Näin ollen on katsottava, että mikäli viljelijällä on riittävä valta määrätä tilansa eläimistä maataloustoimintansa harjoittamiseksi ja hän saa voitot ja kantaa taloudelliset riskit maataloustoiminnasta aloilla, joille tukea haetaan, se seikka, että viljelijä harjoittaa maataloustoimintaa sellaisilla eläimillä, jotka on annettu hänen käyttöönsä käyttöä koskevan lainasopimuksen nojalla, ei voi sulkea pois sitä, että tätä viljelijää pidetään asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aktiiviviljelijänä.

62

Kolmanneksi tällainen tulkinta on tällä asetuksella tavoitellun päämäärän mukainen. Erityisesti on todettava, että yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä annetaan suoraa tilatukea, jonka tarkoituksena on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja.

63

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa, on niin, että koska suoraa tukea myönnetään viljelijöille, joilla on riittävä valta määrätä laiduntamiseen käytettävistä eläimistä käytettäessä niitä maataloustoiminnan harjoittamiseen, ja koska viljelijä saa voitot ja kantaa taloudelliset riskit maataloustoiminnasta aloilla, joille tukea haetaan, sillä seikalla, onko näitä eläimiä käytetty lainasopimuksen nojalla, ei ole ratkaisevaa merkitystä.

64

Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta seuraa, että jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, unionin oikeus ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut vähimmäistoimet maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, on toteutettava viljelijän toimesta tämän itsensä pitämillä eläimillä. Kuten tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen nro 619/2015 2 §:n m kohdassa määritelty eläinten pitäjä on paitsi henkilö, jolla on eläimiä pitkäaikaisesti eläinten ja/tai tilan omistajan ominaisuudessa, myös henkilö, jolla on eläimiä väliaikaisesti sellaisen henkilön ominaisuudessa, jolle kyseiset eläimet on annettu pidettäväksi koko hakemuksen kohteena olevan vuoden ajaksi voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti tehdyn asiakirjan perusteella. Tällainen määritelmä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti näytä sulkevan eläinten pitäjän käsitteen ulkopuolelle henkilöä, jolla on hallussaan eläimiä, jotka luonnolliset henkilöt, jotka ovat näiden eläinten omistajia, ovat lainanneet hänelle vastikkeetta, ja jolla on riittävä valta määrätä näistä eläimistä maataloustoimintansa harjoittamista varten. Koska tällainen toteamus edellyttää kansallisen oikeuden tulkintaa, tämän tulkinnan tekeminen kuuluu tarvittaessa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

65

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa sekä 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitetun aktiiviviljelijän käsitteen soveltamisalaan kuuluu oikeushenkilö, joka on tehnyt suurkunnalle kuuluvaa laidunmaata koskevan konsessiosopimuksen ja joka käyttää kyseisellä alueella laiduntamiseen eläimiä, jotka se on saanut vastikkeetta lainaan luonnollisilta henkilöiltä, jotka ovat näiden eläinten omistajia, mikäli kyseinen oikeushenkilö toteuttaa tällä laidunmaalla tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja vähimmäistoimia.

66

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklaa tulkittava siten, että tilanne, jossa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisen taloudellisen tuen hakija esittää hakemuksensa tueksi laidunmaata koskevan konsessiosopimuksen ja vastikkeetonta käyttöä koskevia lainasopimuksia, jotka koskevat eläimiä, jotka on tarkoitettu laiduntamaan näillä laidunmailla, voi kuulua tässä säännöksessä tarkoitetun keinotekoisesti luotujen edellytysten käsitteen soveltamisalaan.

67

Asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklan mukaan alakohtaisen maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista.

68

Sanamuotonsa perusteella asianomaisessa 60 artiklassa toistetaan olennaisilta osin asetuksen N:o 1782/2003 29 artiklan sanamuoto ja kodifioidaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan yksityiset eivät saa vedota unionin oikeussääntöihin vilpillisesti tai käyttää niitä väärin.

69

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin asetusten soveltamisala ei nimittäin saa olla niin laaja, että se kattaisi talouden toimijoiden väärinkäytösluonteisia menettelyjä (tuomio 12.9.2013, Slancheva sila, C-434/12, EU:C:2013:546, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tuen mahdollisen saajan väärinkäytösluonteisen menettelyn toteennäyttäminen edellyttää yhtäältä sellaista objektiivisten olosuhteiden kokonaisuutta, josta ilmenee, että vaikka merkityksellisessä säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu, ja toisaalta subjektiivista osatekijää eli tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseen vaaditut edellytykset (tuomio 12.9.2013, Slancheva sila, C-434/12, EU:C:2013:546, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on todeta näiden kahden osatekijän olemassaolo, josta todisteet on esitettävä kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti, kuitenkin siten, että unionin oikeuden tehokasta vaikutusta ei heikennetä (tuomio 12.9.2013, Slancheva sila, C‑434/12, EU:C:2013:546, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Asetuksen N:o 1307/2013 60 artiklassa tarkoitettua keinotekoisesti luotujen edellytysten käsitettä on tulkittava juuri tässä asiayhteydessä.

73

Yhtäältä tämän tuomion 70 kohdassa tarkoitetusta objektiivisesta osatekijästä on muistutettava, että SEUT 39 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä annetaan suoraa tilatukea, jonka tarkoituksena on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja. Kuten julkisasiamies on kuitenkin todennut ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa, tällaisen tuen myöntäminen henkilölle, joka on tehnyt laidunmaata koskevan konsessiosopimuksen ja joka, koska hän ei pidä näiden laidunmaiden hyödyntämiseen tarpeellista määrää eläimiä, tekee käyttöä koskevia lainasopimuksia, jotka koskevat eläimiä, jotka on tarkoitettu laiduntaman näillä aloilla, saattaa merkitä tämän tuen väärinkäyttöä maatalousväestön jonkun osan vahingoksi eli tässä tapauksessa niiden henkilöiden vahingoksi, jotka käyttävät laiduntamiseen omia eläimiään mainituilla laidunmailla.

74

Toisaalta on niin, kuten myös julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa, että tämän tuomion 70 kohdassa tarkoitetun subjektiivisen osatekijän osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on huomioitava kaikki pääasian kannalta merkitykselliset seikat sen selvittämiseksi, onko Avio Lucosilla ollut tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseen vaaditut edellytykset. Tosiseikkoihin, jotka voidaan näin ottaa huomioon, kuuluu konsessiosopimuksen tekeminen sovellettavan kansallisen oikeuden vastaisesti tai pääasiassa kyseessä olevien käyttöä koskevien lainasopimusten sisältö erityisesti siinä tapauksessa, että siitä ilmenee, että lainaeläinten laiduntamista ei toteuta Avio Lucos vaan sen tekevät näiden eläinten omistajat.

75

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklaa on tulkittava siten, että tilanne, jossa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisen taloudellisen tuen hakija esittää hakemuksensa tueksi laidunmaata koskevan konsessiosopimuksen ja vastikkeetonta käyttöä koskevia lainasopimuksia, jotka koskevat eläimiä, jotka on tarkoitettu laiduntamaan näillä laidunmailla, voi kuulua tässä säännöksessä tarkoitetun keinotekoisesti luotujen edellytysten käsitteen soveltamisalaan, mikäli yhtäältä objektiivisten olosuhteiden kokonaisuudesta ilmenee, että vaikka merkityksellisessä säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu, ja mikäli toisaalta osoitetaan tahto saada unionin säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseen vaaditut edellytykset.

76

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: