1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta

2

Helleenien tasavalta on toimeenpannut talouden sopeutusohjelmansa yhteydessä yksityistämisohjelman. Larco General Mining & Metallurgical Company SA (jäljempänä Larco), joka on kreikkalainen kaivos‑ ja metallialan yritys, kuuluu yksityistettäviin yhtiöihin. Larco on erikoistunut lateriittimalmin louhintaan ja jalostamiseen, ruskohiilen louhintaan sekä ferronikkelin ja sivutuotteiden tuotantoon. Sen muita toimintoja ovat tutkimus, kehittäminen, kaivostoiminta, sulatus ja omien tuotteiden myynti maailmanlaajuisesti.

3

Hellenic Republic Asset Development Fund, joka on yksityistämismenettelyn hallinnoimiseksi perustettu yhtiö, ilmoitti maaliskuussa 2012 komissiolle Larcoa koskevasta yksityistämishankkeesta.

4

Komissio suoritti alustavan tutkinnan hankkeesta varmistaakseen, ettei siihen sisälly valtiontueksi katsottavia osatekijöitä.

5

Komissio lähetti Kreikan viranomaisille kyselylomakkeen. Komissiolle 16.3.2012 saapuneista, siihen annetuista vastauksista käy nimenomaisesti ilmi, että Larco oli jo hyötynyt Kreikan valtion toteuttamista toimenpiteistä. Komissio pyysi lisätietoa sähköpostitse 18.4.2012, 24.4.2012, 5.7.2012, 22.8.2012 ja 7.12.2012 sekä kirjeitse 4.5.2012 ja 14.1.2013, ja Kreikan viranomaiset vastasivat pyyntöihin 20.4.2012, 26.4.2012, 3.10.2012, 13.11.2012, 15.11.2012, 7.12.2012, 24.12.2012 ja 18.1.2013. Komission yksiköt ja Kreikan viranomaisten edustajat tapasivat Ateenassa (Kreikka) 30.4.2012 ja 11.9.2012 sekä Brysselissä (Belgia) 25.1.2013.

6

Komissio ilmoitti Helleenien tasavallalle 6.3.2013 päivätyssä kirjeessä, että se oli päättänyt käynnistää SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn eri toimenpiteiden osalta, joita olivat muun muassa valtion myöntämä takaus Larcolle vuosille 2008, 2010 ja 2011, pääomanlisäys vuonna 2009, vuonna 1998 allekirjoitettu luottojärjestelysopimus, ja mahdollisuus esittää 1,5 miljoonan euron takaussitoumukset 190 miljoonan euron verosakon maksamisen sijaan.

7

Tämän jälkeen komissio kehotti Kreikan viranomaisia ja asianomaisia kolmansia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

8

Ainoastaan Kreikan viranomaiset esittivät huomautuksia, ja komissio vastaanotti ne 30.4.2013.

9

Komissio antoi 27.3.2014 valtiontuesta SA.34572 (13/C) (ex 13/NN), jonka Kreikka on myöntänyt Larco General Mining & Metallurgical Company SA ‑yhtiölle, päätöksen 2014/539/EU (EUVL 2014, L 254, s. 24), jonka päätösosan 2–5 artiklassa säädetään, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat sääntöjenvastaisia ja sisämarkkinoille soveltumattomia tukia, että nämä tuet on perittävä takaisin Larcolta ja että komissiolle on toimitettava tietoja muun muassa toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan kyseisen päätöksen noudattamiseksi.

10

Koska Helleenien tasavalta oli lisäksi ilmoittanut komissiolle aikomuksestaan myydä tietyt Larcon varat kahden eri tarjouspyynnön perusteella, komissio teki samana päivänä päätöksen kyseistä myyntiä koskevasta valtiontuesta SA.37954 (2013/N) (jäljempänä Larcon tiettyjen varojen myyntiä koskeva päätös). Komissio toteaa viimeksi mainitussa päätöksessä, että Helleenien tasavallan toimittamien tietojen mukaan sekä valtion että Larcon oli määrä järjestää tarjouspyyntömenettely kussakin tarjouspyynnössä kyseessä olevien varojen omistajana. Ensimmäinen tarjouspyyntö koski erityisesti Larymnan metallitehdasta (Kreikka) ja 40:tä prosenttia Agios Ioannisin (Kreikka) lateriittimalmin louhintasoikeuksia, kun taas toinen tarjouspyyntö koski 73:a prosenttia Euboian (Kreikka) ja kaikkia Kastorian (Kreikka) lateriitin louhintaoikeuksia. Näiden kahden tarjouspyyntömenettelyn päätteeksi ja riippumatta niiden tuloksista, Larco asetettaisiin konkurssiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja sen jäljellä olevat varat myytäisiin selvitysmenettelyssä.

11

Nämä tiedot huomioon ottaen komissio katsoi Larcon tiettyjen varojen myyntiä koskevassa päätöksessä, että kyseinen myynti ei ensinnäkään ollut valtiontukea eikä siitä toiseksi syntynyt taloudellista jatkuvuutta yhtäältä Larcon ja toisaalta myytäviksi tarkoitettujen varojen uuden omistajan tai uusien omistajien välillä, edellyttäen, että tiettyjä säännöksiä ja ehtoja noudatetaan. Komissio katsoi, että näissä olosuhteissa kysymys Larcolle maksettujen sääntöjenvastaisten ja sisämarkkinoille soveltumattomien tukien takaisinperinnästä ei koske myytäviksi tarkoitettujen varojen uusia omistajia.

12

Päätöksen 2014/539 5 artiklassa Helleenien tasavallalle asetettu kahden kuukauden määräaika, joka koski tietojen toimittamista kyseessä olevien tukien takaisinperintätoimenpiteistä, umpeutui 28.5.2014, mutta komissio ei saanut tältä osin tietoja.

13

Komissio muistutti 23.6.2014 päivätyllä kirjeellään Kreikan viranomaisia niiden päätöksen 2014/539 mukaisista velvoitteista ja pyysi niitä ilmoittamaan komissiolle 20 työpäivän kuluessa kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevista järjestelyistä. Kreikan viranomaiset vastasivat 18.7.2014 sähköpostitse, etteivät ne pystyneet toimittamaan tietoja komissiolle kyseisessä määräajassa.

14

Komissio muistutti Helleenien tasavaltaa myös siitä, että sen oli noudatettava päätöksen 2014/539 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä neljän kuukauden määräaikaa. Tämä määräaika umpeutui kuitenkin 28.7.2014, mutta komissio ei saanut tietoja kyseisen päätöksen täytäntöönpanosta.

15

Komissio pyysi 6.10.2014 ja 18.12.2015 päivätyillä kirjeillään kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille mainitut tiedot ja järjestämään tietojenvaihdon kyseessä olevien tukien takaisinperintäjärjestelyistä. Kyseinen jäsenvaltio ei kuitenkaan vastannut näihin kirjeisiin. Komission ja Kreikan viranomaisten tapaamisessa Ateenassa kyseiset viranomaiset eivät esittäneet yhtäkään argumenttia, jolla voitaisiin perustella päätöksen 2014/539 täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen.

16

Komissio, joka katsoi, ettei Helleenien tasavalta ollut noudattanut päätöksen 2014/539 mukaisia velvoitteitaan, nosti 2.9.2016 sitä vastaan SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen, jolla vaadittiin toteamaan, ettei tämä ollut toteuttanut asetetuissa määräajoissa kaikkia kyseisen päätöksen noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tai ettei tämä ainakaan ollut riittävällä tavalla ilmoittanut komissiolle toteutetuista toimenpiteistä, mikä on vastoin kyseisen päätöksen 5 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

17

Unionin tuomioistuin totesi 9.11.2017 antamassaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa tuomiossa, että Helleenien tasavalta ei ollut toteuttanut asetetuissa määräajoissa kaikkia päätöksen 2014/539 täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä eikä ilmoittanut komissiolle kyseisen päätöksen nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

18

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion julistamisen jälkeen komissio lähetti 15.11.2017 Kreikan viranomaisille kirjeen, jossa se vaati niitä perimään takaisin sääntöjenvastaiset ja sisämarkkinoille soveltumattomat tuet, mutta Kreikan viranomaiset eivät vastanneet kirjeeseen.

19

Komissio pyysi 13.11.2018 Kreikan valtiovarainministerille lähettämällään kirjeellä tietoja kyseessä olevien tukien takaisinperintämenettelyn etenemisestä ja ilmoitti, että se voi nostaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen SEUT 260 artiklan nojalla. Tähänkään kirjeeseen ei vastattu.

20

Katsottuaan, ettei päätöstä 2014/539 ollut vielä pantu täytäntöön, komissio lähetti 25.1.2019 Helleenien tasavallalle SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisen virallisen huomautuksen ja pyysi sitä esittämään huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.

21

Kyseinen jäsenvaltio vastasi viralliseen huomautukseen 29.3.2019 ja esitti muun muassa kohtaamansa vaikeudet ja halukkuutensa tehdä yhteistyötä.

22

Tässä tilanteessa komissio päätti nostaa nyt kyseessä olevan kanteen.

23

Helleenien tasavalta antoi 14.2.2020 lain 4664/2020. Kyseisen lain 21 §:ssä säädetään, että Larco asetetaan erityishallintoon, minkä seurauksena kyseinen yhtiö puretaan nopeassa ja yksinkertaistetussa menettelyssä (jäljempänä erityishallinto).

24

Helleenien tasavallan, joka toimi Larcon velkojana, tekemän pyynnön johdosta Monomeles Efeteio Athinon (Ateenan ylioikeuden yhden tuomarin kokoonpano, Kreikka) asetti 28.2.2020 tekemällään päätöksellä nro 1407/2020 Larcon erityishallintoon, mikä ei kuitenkaan johtanut mainitun yhtiön toiminnan päättymiseen. Samalla päätöksellä kyseinen tuomioistuin nimesi hallinnonhoitajan, jonka vastuulla oli luetteloida kyseisen yhtiön kaikki varat ja velat ja jonka tuli järjestää julkinen tarjouspyyntömenettely yhtiön varojen myymiseksi.

25

13.3.2020 Kreikan viranomaiset pyysivät ensinnäkin Larcoa maksamaan 30 kalenteripäivän kuluessa sääntöjenvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettuja tukia vastaavan määrän korkoineen ja toiseksi ne ilmoittivat komissiolle Larcoa koskevasta erityishallinnosta.

26

Unionin tuomioistuin hyväksyi 26.3.2020 antamallaan tuomiolla Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) Larcon tekemän valituksen unionin yleisen tuomioistuimen 1.2.2018 antamasta tuomiosta Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57), jolla tämä oli hylännyt kyseisen yhtiön kanteen päätöksen 2014/539 kumoamiseksi. Unionin tuomioistuin kumosi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä oli hylätty ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jossa oli kyse Kreikan valtion Larcolle vuonna 2008 myöntämästä takauksesta, joka koskee ATE Bankin kyseiselle yhtiölle myöntämää 30 miljoonan euron lainaa (jäljempänä toimenpide nro 2).

27

Unionin tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen Larco esitti vastaväitteitä toimenpidettä nro 2 koskevan takaisinperittävän tuen määrästä.

28

Larcon hallinnonhoitaja aloitti 7.4.2020 Helleenien tasavaltaa vastaan välimiesmenettelyn Larymnan tehtaan omistusjärjestelmää koskevan riidan ratkaisemiseksi.

29

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 27.4.2020 kirjeitse komissiolle toimenpidettä nro 2 koskevista Larcon vastaväitteistä, joihin komissio vastasi 6.5.2020 kirjeitse.

30

Kyseiset viranomaiset lähettivät 14.5.2020 Kreikan veroviranomaisille kirjeen, jossa ne vaativat, että kyseessä olevat tuet peritään takaisin Larcolta täysimääräisesti.

31

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan 1 kohtaan perustuvan unionin tuomioistuimen tietopyynnön johdosta Helleenien tasavalta esitti kyseessä olevien tukien takaisinperintään liittyviä asiakirjoja.

32

Tähän tietopyyntöön annetusta vastauksesta ilmenee ensinnäkin, että Larco oli 22.3.2021 edelleen asetettuna erityishallintoon, kun otetaan huomioon Larymnan tehtaan omistusjärjestelyä koskevan välitystuomion antamiseen tarvittava aika ja se, että erityishallinnon oli määrä päättyä 12 kuukauden kuluttua sen käyttöönottopäivästä tai yhdeksän kuukauden kuluttua kyseisen tuomion julistamisesta.

33

Toiseksi välitystuomioistuin tunnusti 24.9.2020 antamallaan ja 8.10.2020 oikaistulla välitystuomiolla Kreikan valtion omistusoikeuden Larymnan metallitehtaaseen ja kaivoskompleksiin. Larco jatkoi Kreikan valtion kyseisten varallisuuserien vuokraamista.

34

Kolmanneksi on todettava, että välitystuomion johdosta tämän tuomion 10 kohdassa mainitut kaksi tarjouspyyntöä, joissa Helleenien tasavalta ilmoitti aikomuksestaan myydä tiettyjä Larcon varoja, saatettiin ajan tasalle ja hallinnonhoitaja viimeisteli luettelon kaikista Larcon varoista ja veloista.

35

Neljänneksi kyseisiä tarjouspyyntöjä koskevat menettelyt toteutettiin rinnakkain, ja ne oli määrä saattaa päätökseen viimeistään 8.7.2021.

36

Komissio moittii ensinnäkin Helleenien tasavaltaa siitä, ettei se ole toteuttanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, sillä Kreikan viranomaiset eivät ole perineet kyseessä olevia valtiontukia takaisin Larcolta, vaikka päätöksen 2014/539 antamisesta on kulunut yli viisi vuotta ja mainitun tuomion antamisesta yli kaksi vuotta.

37

Komission mukaan Kreikan viranomaiset toteuttivat toimenpiteitä kyseisten tukien takaisinperimiseksi vasta 29.1.2020 jälkeen eli nyt käsiteltävän kanteen nostamispäivänä, mikä on vastoin päätöksen välitöntä ja tehokasta täytäntöönpanoa koskevaa vaatimusta. Komissio toteaa aluksi, että laki 4664/2020, jossa säädetään Larcon asettamisesta erityishallintoon, annettiin vasta 14.2.2020. Toiseksi se toteaa, että Larco asetettiin erityishallintoon 28.2.2020. Lopuksi komissio toteaa, että Kreikan viranomaiset pyysivät 13.3.2020 Larcoa maksamaan takaisin kyseisiä tukia vastaavan määrän 30 päivän kuluessa.

38

Larcon erityishallinnosta komissio toteaa ensinnäkin, että lain 4664/2020 21 §:n 4 momentissa säädetään, että kyseinen yhtiö voi saada valtion tukea, jotta se voisi kattaa erityishallinnosta sille aiheutuvat kustannukset. Komission mukaan tässä säännöksessä säädetyt Larcon toimintaa koskeva tuet, joilla pyritään vapauttamaan kyseinen yhtiö kustannuksista, joista sen olisi tavallisesti pitänyt vastata päivittäisessä liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, muodostavat sellaisen tukimuodon, joka on kilpailulle erityisen haitallinen. Nyt käsiteltävässä asiassa Kreikan viranomaiset olivat jo myöntäneet Larcolle toimintatukea erityishallinnon puitteissa.

39

Toiseksi komissio katsoo, että Helleenien tasavallan oli aloitettava maksukyvyttömyysmenettely Larcoa vastaan ja kirjautettava kyseessä olevien tukien palauttamiseen liittyvät saatavat saatavaluetteloon päätöksen 2014/539 4 artiklassa tarkoitetussa neljän kuukauden määräajassa. Komission mukaan tällaista kirjaamista olisi tullut seurata joko kyseessä olevien tukien takaisin periminen täysimääräisinä tai tuensaajan purkaminen ja sen toiminnan päättäminen lopullisesti.

40

Nyt käsiteltävässä asiassa Helleenien tasavalta ei ollut kuitenkaan kirjauttanut saatavaluetteloon kyseessä olevien tukien palauttamiseen liittyviä saatavia. Lain 4664/2020 21 §:n 9 momentin mukaan tällainen muodollinen kirjaaminen voidaan tehdä vasta Larcon varojen siirryttyä eniten tarjoavalle sen jälkeen, kun varat on myyty huutokaupassa.

41

Komission mukaan on niin, että vaikka Helleenien tasavallan saatava, joka koskee kyseessä olevien tukien palauttamista, olisi muodollisesti kirjattu saatavaluetteloon Larcon varojen siirron jälkeen, kuten erityishallinto edellyttää, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio voidaan panna kokonaisuudessaan täytäntöön vain siinä tapauksessa, että yhtiön purkamisesta saatavat tuotot riittäisivät kattamaan kyseessä olevien tukien koko määrän takaisinperinnän. Muussa tapauksessa kyseisen tuomion täysimääräinen täytäntöönpano voidaan varmistaa ainoastaan Larcon purkamisella ja sen toiminnan päättämisellä lopullisesti.

42

Siltä osin kuin on toiseksi kyse Kreikan valtion velvollisuudesta tehdä ilmoitus komissiolle, tämä toimielin väittää, että kyseisen jäsenvaltion viranomaiset eivät ole ilmoittaneet asetetuissa määräajoissa seikkoja, joiden perusteella takaisinperittävien tukien määrää koskevan laskelman oikeellisuus olisi voitu tarkistaa.

43

Kreikan viranomaiset eivät komission mukaan ole siten panneet täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa tuomiota.

44

Lisäksi komissio katsoo, että sillä, että Larcon nostama kanne päätöksen 2014/539 kumoamiseksi on 26.3.2020 annetun tuomion Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) johdosta edelleen vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta. Komissio väittää, että SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely on riippumaton SEUT 263 artiklan nojalla vireille pannusta menettelystä. Kyseinen toimielin täsmentää, että kyseisellä tuomiolla unionin tuomioistuin kumosi osittain 1.2.2018 annetun tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57), mutta se ei kuitenkaan kumonnut päätöstä 2014/539, joka on edelleen täysin täytäntöönpanokelpoinen. Helleenien tasavallan on komission mukaan siis pantava tämä päätös täytäntöön kokonaisuudessaan.

45

Helleenien tasavalta väittää puolustuksekseen ensinnäkin, että Kreikan viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä, joilla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanossa edistyttiin merkittävästi. Larcon taloudellisten vaikeuksien vuoksi Kreikan viranomaiset säätivät siten 14.2.2020 Larcon asettamisesta erityishallintoon, jonka soveltaminen siihen aloitettiin 28.2.2020, ja erityishallinnon oli määrä päättyä 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona erityishallinnon soveltaminen siihen aloitettiin, tai yhdeksän kuukauden kuluttua Larymnan tehtaan omistusjärjestelyä koskevan välitystuomion julistamisesta.

46

Helleenien tasavalta toteaa aluksi, että erityishallinto on suhteessa yleisen lainsäädännön mukaiseen konkurssimenettelyyn ja lailla 4307/2014 käyttöön otettuun erityismenettelyyn erityinen maksukyvyttömyysmenettely, jossa hallinnonhoitaja myy viipymättä asianomaisen yrityksen varat ja järjestää julkisen tarjouspyyntömenettelyn varojen arvon alenemisen välttämiseksi.

47

Helleenien tasavalta toteaa tosin, että Larcon asettaminen erityishallintoon ei johda siihen, että sen toiminta päättyisi välittömästi. Larymnan tehtaan toiminnan jatkamista pidettiin kuitenkin tarpeellisena yhtäältä Larcon varojen hinnan nostamiseksi mahdollisimman korkeaksi ja toisaalta sen varmistamiseksi, että nikkelin tuotanto jatkuu Kreikassa, mikä on erityisen tärkeää sekä Kreikan että Euroopan talouden kannalta.

48

Helleenien tasavallan mukaan Kreikan ympäristö‑ ja energiaministeriöllä on kansallisen oikeuden nojalla mahdollisuus myöntää valtion tukia, joiden tarkoituksena on kattaa erityishallinnon toteuttamisen edellyttämät kustannukset sekä toimintakustannukset, jotta yritys voi jatkaa toimintaansa loppuun asti. Tältä osin mahdollisesti maksetut määrät on kuitenkin vähennettävä varojen myyntihinnasta ja palautettava valtiolle ottamatta huomioon muita saatavaluetteloon kirjattuja saatavia.

49

Toiseksi Helleenien tasavalta toteaa, että hallinnonhoitajan on viiden päivän kuluessa tarjouspyyntömenettelyn päättymisestä pyydettävä velkojia kirjauttamaan saatavansa lopullisesti ja laadittava sitten luettelo saatavien lopullisesta luokittelusta. Siltä osin kuin on erityisesti kyse päivämäärästä, jolloin kirjaaminen saatavaluetteloon tehdään, Helleenien tasavalta väittää, että toisin kuin yleisen lainsäädännön mukaisessa konkurssimenettelyssä, jossa kirjaaminen saatavaluetteloon tapahtuu ennen yrityksen purkamista, erityishallintomenettelyssä kirjaaminen tehdään sen jälkeen, kun asianomaisen yhtiön varat on myyty. Sovellettavista yleisistä säännöksistä poiketen sääntöjenvastaisten ja sisämarkkinoille soveltumattomien tukien takaisinperintään liittyvillä valtion saatavilla on etusija muiden velkojien yleisiin tai erityisiin etuoikeuksiin nähden.

50

Kolmanneksi Helleenien tasavalta väittää, että Larcon toiminta päättyy lopullisesti myytäessä yhtiön varat, millä taataan se, että asianomaisilla markkinoilla ei esiinny taloudellista jatkuvuutta ja kilpailun vääristymistä. Larcon asettaminen erityishallintoon on siten peruuttamaton menettely, jonka on määrä johtaa kyseisen yhtiön purkamiseen ja sen toiminnan päättymiseen lopullisesti. Helleenien tasavalta väittää joka tapauksessa, että julkisen tarjouspyyntömenettelyn epäonnistuessa Larco asetetaan konkurssiin ja sen varat realisoidaan yleisen lainsäädännön mukaisessa konkurssimenettelyssä. Helleenien tasavallan mukaan tarjouspyyntömenettelyn on todettava epäonnistuneen, jos 75:tä prosenttia kyseisen yrityksen varoista ei ole myyty erityishallintomenettelyn aikana.

51

Helleenien tasavalta ei myöskään kiistä sitä, että päätös 2014/539 on edelleen täysin täytäntöönpanokelpoinen 26.3.2020 annetun tuomion Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) julistamisen jälkeen. Kyseisen jäsenvaltion mukaan komissio katsoo kuitenkin sääntöjenvastaisten ja sisämarkkinoille soveltumattomien valtiontukien takaisinperintää koskevassa tiedonannossaan, että kun takaisinperintäpäätöksestä on vireillä kanne, päätöksen väliaikainen täytäntöönpano voidaan varmistaa esimerkiksi siten, että tuensaaja maksaa takaisinperittävän kokonaismäärän sulkutilille.

52

Toiseksi Helleenien tasavalta väittää ilmoittaneensa komissiolle 13.3.2020 kirjeitse kaikista toteuttamistaan toimenpiteistä kyseessä olevien tukien takaisinperimiseksi. Helleenin tasavalta määräsi 14.5.2020 tukien koko määrän takaisinperittäväksi.

53

Aluksi on todettava, että kumoamiskanteella, jonka Larco nosti päätöksestä 2014/539 ja jonka johdosta annettiin 26.3.2020 tuomio Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238), ei ole vaikutusta kyseisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen eikä näin ollen nyt käsiteltävään oikeusriitaan. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä nimittäin todetaan, että niin kuin SEUT 278 artiklasta käy ilmi, kumoamiskanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, jollei unionin yleinen tuomioistuin toisin päätä. Siten kumoamiskanteen nostaminen ei lähtökohtaisesti vaikuta sen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen, jonka kumoamista vaaditaan (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2015, komissio v. Ranska,C‑63/14, EU:C:2015:458, 47 kohta).

54

Siltä osin kuin on kyse Helleenien tasavallan argumentista, jonka mukaan komissio toteaa sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää koskevassa tiedonannossaan, että kun takaisinperintäpäätöksestä on vireillä kanne, päätöksen väliaikainen täytäntöönpano voidaan varmistaa esimerkiksi siten, että tuensaaja maksaa takaisinperittävän kokonaismäärän sulkutilille, riittää, kun todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseinen jäsenvaltio ei ole esittänyt näyttöä, joka osoittaisi määrän maksamisen.

55

Ensinnäkin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltion, jolle päätös, jossa se velvoitetaan perimään sisämarkkinoille soveltumattomiksi todetut sääntöjenvastaiset tuet takaisin, on osoitettu, on SEUT 288 artiklan neljännen kohdan mukaan toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet kyseisen päätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltion on saatava maksettavat summat perityiksi tehokkaasti takaisin kyseisten tukien antamasta kilpailuedusta aiheutuvan kilpailun vääristymän poistamiseksi (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen on nimittäin toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Tässä tarkoituksessa asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Tilanteista, joissa sääntöjenvastaisesti maksetut sisämarkkinoille soveltumattomiksi todetut valtiontuet on perittävä takaisin vaikeuksissa tai konkurssissa olevilta yrityksiltä, on muistutettava, että mainitunlaiset vaikeudet eivät vaikuta velvollisuuteen periä tuki takaisin. Jäsenvaltion on näin ollen tapauksen mukaan vaadittava yhtiön selvittämistä, merkityttävä saatavansa yhtiön velkoihin tai toteutettava kaikki muut toimenpiteet, jotka mahdollistavat tuen maksamisen takaisin (tuomio 17.1.2018, komissio v. Kreikka,C‑363/16, EU:C:2018:12, 36 kohta).

58

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että aiemman tilanteen palauttaminen ja kyseisistä tuista johtuvan kilpailun vääristymisen poistaminen voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa siten, että kyseessä olevien tukien palauttamisesta johtuva saatava kirjataan velkojien saatavista laadittavaan luetteloon (tuomio 17.1.2018, komissio v. Kreikka,C‑363/16, EU:C:2018:12, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

On kuitenkin todettava, että mainitunlaisella kirjaamisella pystytään täyttämään takaisinperintävelvollisuus vain, jos siinä tapauksessa, että valtion viranomaiset eivät pysty perimään koko tukimäärää takaisin, konkurssimenettely johtaa yrityksen purkamiseen eli sen toiminnan lopulliseen päättymiseen, jonka valtion viranomaiset voivat saada aikaan osakkeenomistajina tai velkojina (tuomio 17.1.2018, komissio v. Kreikka,C‑363/16, EU:C:2018:12, 38 kohta).

60

Tästä seuraa, että valtiontuen saajayrityksen toiminnan lopullista päättymistä edellytetään vain siinä tapauksessa, että koko tukimäärän takaisin periminen konkurssimenettelyn kuluessa on mahdotonta (tuomio 17.1.2018, komissio v. Kreikka,C‑363/16, EU:C:2018:12, 39 kohta).

61

On myös syytä todeta, että SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä ratkaisevana ajankohtana on tällaisen noudattamatta jättämisen arvioinnin kannalta pidettävä tämän määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisajankohtaa (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Kuten tämän tuomion 20 kohdassa muistutettiin, koska komissio lähetti nyt käsiteltävässä asiassa Helleenien tasavallalle virallisen huomautuksen SEUT 260 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 25.1.2019, tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittu ratkaiseva ajankohta on kyseisessä virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisajankohta eli 25.3.2019.

63

On selvää, että Kreikan viranomaiset eivät kyseiseen päivään mennessä olleet noudattaneet velvollisuutta periä kyseessä olevia tukia takaisin.

64

Kuten tämän tuomion 23–25, 45 ja 52 kohdasta ilmenee, Kreikan viranomaiset toteuttivat toimenpiteitä kyseessä olevien tukien takaisinperimiseksi vasta nyt käsiteltävän kanteen nostamispäivän eli 29.1.2020 jälkeen. Ensinnäkin on todettava, että laki 4664/2020, jolla otettiin käyttöön erityishallinto, annettiin 14.2.2020 eli lähes vuosi virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisen jälkeen ja lähes kuusi vuotta päätöksen 2014/539 täytäntöönpanon alkuperäisen määräajan päättymisen jälkeen. Toiseksi on kiistatonta, että Helleenien tasavalta asetti Larcon erityishallintoon 28.2.2020. Kolmanneksi pyyntö, joka koski kyseessä olevia tukia vastaavan määrän takaisin maksamista 30 päivän kuluessa, esitettiin Larcolle 13.3.2020. Neljänneksi Kreikan viranomaiset lähettivät Kreikan veroviranomaisille 14.5.2020 kirjeen, jossa ne vaativat, että kyseessä olevat tuet peritään takaisin Larcolta täysimääräisesti.

65

Tässä tilanteessa Helleenien tasavalta ei voi pätevästi väittää toteuttaneensa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisajankohtaan mennessä kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kyseessä olevien tukien takaisinperintämenettelyn panemiseksi täytäntöön.

66

Siltä osin kuin on toiseksi kyse komissiolle ilmoittamatta jättämisestä, on todettava, että Helleenien tasavalta ei ollut 25.1.2019 päivätyssä kirjeessä asetetun määräajan päättymisajankohtaan mennessä esittänyt komissiolle päätöksen 2014/539 5 artiklassa lueteltuja tietoja.

67

Näin ollen on todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

68

Komissio katsoo, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta Helleenien tasavaltaa moititaan, jatkui silloin, kun unionin tuomioistuin tutki asian tosiseikat.

69

Komissio esittää, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä määrätään muun muassa uhkasakko, ja se tukeutuu 12.12.2005 antamaansa tiedonantoon SEC(2005) 1658, jonka otsikko on ”[SEUT 260] artiklan soveltaminen” (EUVL 2007, C 126, s. 15; jäljempänä vuoden 2005 tiedonanto), tiedonantoonsa, jonka otsikko on ”Komission Euroopan unionin tuomioistuimen rikkomusmenettelyissä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja päiväkohtaisten uhkasakkojen laskentatavan muuttaminen” (EUVL 2019, C 70, s. 1), ja tiedonantoonsa, jonka otsikko on ”Komission Euroopan unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyn yhteydessä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennassa käytettävien tietojen päivittäminen” (EUVL 2019, C 309, s. 1). Komissio tuo esiin, että vuoden 2005 tiedonannossa mainitun kaavan mukaan päiväkohtainen uhkasakko on määrältään 3116 euron yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella, kestoon perustuvalla kertoimella ja n‑kertoimella.

70

Siltä osin kuin on kyse vakavuuteen perustuvasta kertoimesta, komissio väittää, että EUT‑sopimuksen valtiontukia koskevat määräykset, joita nyt käsiteltävässä asiassa on rikottu, ovat luonteeltaan perustavanlaatuisia. Komissio korostaa haitallista vaikutusta, jota sääntöjenvastaisilla, sisämarkkinoille soveltumattomilla ja takaisinperimättömillä tuilla on ollut niille markkinoille, joilla Larco harjoittaa toimintaansa. Kyseisten markkinoiden ominaispiirteet huomioon ottaen komissio katsoo, että takaisinperimättömien tukien kielteinen vaikutus kilpailuun vaikuttaa yrityksiin paitsi Kreikassa myös yleisemmin Euroopan unionissa.

71

Sen kysymyksen osalta, onko asiassa raskauttavia tai lieventäviä seikkoja, komissio kiinnittää ensiksi huomiota Helleenien tasavallan toistuviin laiminlyönteihin valtiontukialalla ja katsoo toiseksi, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole lieventäviä seikkoja. Näin ollen komissio esittää, että asiassa sovelletaan rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa, joka on vuoden 2005 tiedonannossa vahvistetun, yhdestä kahteenkymmeneen olevan asteikon perusteella 7.

72

Rikkomisen keston osalta komissio väittää, että ajankohtana, jona se päätti saattaa nyt käsiteltävän asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi eli 27.11.2019, rikkomisen, jonka alkamisajankohdaksi on vahvistettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion julistamispäivä eli 9.11.2017, kesto oli 24 kuukautta, joten asiassa on sovellettava kestoon perustuvaa kerrointa, joka on 2,4 kyseisessä tiedonannossa vahvistetulla asteikolla yhdestä kolmeen.

73

Menettelyn kohteena olevan jäsenvaltion maksukyvystä ja erityisesti n‑kertoimesta komissio toteaa, että unionin tuomioistuin katsoi 14.11.2018 antamassaan tuomiossa komissio v. Kreikka (C‑93/17, EU:C:2018:903), että n‑kertoimen osalta ei enää 1.4.2017 lähtien voitu ottaa huomioon kyseisen jäsenvaltion äänimäärää Euroopan unionin neuvostossa, koska neuvoston äänestysjärjestelmä on muuttunut, ja että tärkeimpänä tekijänä oli pidettävä jäsenvaltioiden bruttokansantuotetta (BKT).

74

Komission mukaan asianomaisen jäsenvaltion institutionaalinen painoarvo unionissa on säilytettävä olennaisena tekijänä n‑kertoimen laskennassa, jotta voidaan määrätä seuraamuksia, jotka ovat sekä oikeasuhteisia että riittävän varoittavia. Komission mukaan pelkän BKT:n huomioon ottaminen kasvattaa huomattavasti jäsenvaltioiden välistä eroa kyseisen kertoimen kannalta. Komissio väittää, että n‑kertoimen laskentamenetelmän on perustuttava väestöllisen tai taloudellisen painoarvon lisäksi myös siihen, että kullakin jäsenvaltiolla on itseisarvo unionin toimielinjärjestelmässä. Tasapainon säilyttämiseksi jäsenvaltion maksukyvyn ja jäsenvaltiolla unionissa olevan institutionaalisen painoarvon välillä n‑kerroin on komission mukaan laskettava yhtäältä BKT:n ja toisaalta asianomaiselle jäsenvaltiolle Euroopan parlamentissa annettujen edustajanpaikkojen lukumäärän perusteella. Komissio katsoo näin ollen, että Helleenien tasavallan n‑kertoimeksi on vahvistettava 0,51.

75

BKT:n ja Euroopan parlamentin edustajanpaikkojen lukumäärän käyttäminen ilman mukauttamismahdollisuutta johtaa komission mukaan viitearvoon, joka on selvästi alhaisempi kuin se arvo, joka saadaan soveltamalla n‑kertoimen vanhaa laskentamenetelmää. Komissio ehdottaa näin ollen uhkasakon kiinteän vakiomäärän laskemisessa mukautuskertoimen 4,5 käyttämistä sen takaamiseksi, että komission unionin tuomioistuimelle ehdottamat seuraamusten määrät ovat edelleen oikeasuhteisia ja riittävän varoittavia.

76

Uhkasakon jaksottamisesta komissio toteaa, että uhkasakon pitäisi olla päiväkohtainen eikä puolivuosittainen. Se katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa päiväkohtaisia uhkasakkoja ei saa alentaa asteittain.

77

Helleenien tasavalta väittää, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole syytä määrätä taloudellisia seuraamuksia, koska merkittävää edistymistä on tapahtunut jo lain 4664/2020 antamisella ja Larcon asettamisella erityishallintoon. Lisäksi kyseinen jäsenvaltio korostaa, että kokonaisuutena katsoen erityishallinnolla pyritään varmistamaan Larcon purkaminen viipymättä joko siten, että hallinnonhoitaja myy Larcon varat tavalla, jolla saadaan mahdollisimman korkea hinta, tai siinä tapauksessa, että 75:tä prosenttia varoista ei ole myyty 12 kuukauden kuluessa, siten, että Larcoon sovelletaan yleisen lainsäädännön mukaista konkurssimenettelyä.

78

Helleenien tasavalta toteaa, että jos unionin tuomioistuin katsoisi, että uhkasakko on kuitenkin määrättävä, komission vaatiman uhkasakon määrä ei ole asianmukainen käsiteltävän asian erityisolosuhteiden kannalta eikä se ole suhteellisuusperiaatteen mukainen.

79

Rikkomisen vakavuudesta Helleenien tasavalta väittää aluksi, että huomioon on otettava ensinnäkin tähän mennessä toteutetut toimenpiteet ja toiseksi se, että nyt käsiteltävässä asiassa takaisinperittävä määrä korkoineen, jotka lasketaan 14.5.2020 asti, on 160 miljoonaa euroa, kun taas 14.11.2018 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑93/17, EU:C:2018:903) johtaneessa asiassa takaisinperittävä määrä oli 670 miljoonaa euroa. Tässä tilanteessa Helleenien tasavalta vaatii, että uhkasakko vahvistetaan puolivuosittaiseksi, kun otetaan huomioon Larcon selvitysmenettelyssä merkittävään edistymiseen tarvittava aika.

80

Toiseksi Helleenien tasavalta väittää, että on epätodennäköistä, että kyseisillä tuilla olisi ollut voimakas vaikutus kilpailuedellytyksiin unionissa ja että tuet olisivat johtaneet kilpailun vääristymiseen.

81

Kolmanneksi kyseinen jäsenvaltio väittää siltä osin kuin on kyse siitä, että sen väitetään toistuvasti rikkoneen kilpailusääntöjä valtiontukialalla, että 14.11.2018 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑93/17, EU:C:2018:903) johtaneessa asiassa Kreikan viranomaiset olivat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet takaisinperintämenettelyn saattamiseksi päätökseen realisoimalla asianomaisen yhtiön varat.

82

Helleenien tasavalta katsoo näin ollen, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole aihetta soveltaa vakavuuteen perustuvaa kerrointa, joka on korkeampi kuin 1.

83

Kestoon perustuvan kertoimen osalta Helleenien tasavalta katsoo, ettei se saa ylittää yhtä.

84

Siltä osin kuin on lopuksi kyse maksukyvystä ja erityisesti n‑kertoimesta, Helleenien tasavalta katsoo komission tavoin, että kyseisen kertoimen arvoa laskettaessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion taloudellisen painoarvon lisäksi myös sen institutionaalinen painoarvo unionissa. Helleenien tasavallan mukaan on näin ollen otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion edustajanpaikkojen lukumäärä Euroopan parlamentissa.

85

Aluksi on palautettava mieleen, että SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn päämääränä on kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio ja siten varmistaa unionin oikeuden tehokas soveltaminen ja että molemmilla tässä määräyksessä määrätyillä toimenpiteillä eli uhkasakolla ja kiinteämääräisellä hyvityksellä pyritään tähän samaan päämäärään (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

On myös muistutettava, että unionin tuomioistuimen on päätettävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, niistä rahamääräisistä seuraamuksista, jotka ovat asianmukaisia muun muassa vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uhkasakon määrääminen on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan siltä osin kuin aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii tosiseikat (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Jotta voitaisiin selvittää, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta vastaajaa syytetään, jatkunut siihen hetkeen saakka, jolloin unionin tuomioistuin on tutkinut nyt käsiteltävän asian tosiseikat, on tutkittava toimet, jotka vastaajana olevan jäsenvaltion mukaan on toteutettu virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja,C‑610/10, EU:C:2012:781, 98 kohta ja tuomio 17.9.2015, komissio v. Italia, C‑367/14, ei julkaistu, EU:C:2015:611, 89 kohta).

89

Nyt käsiteltävässä asiassa Helleenien tasavalta toteaa, että Larcon erityishallinto ei ole päättynyt ja että kumpikin tarjouspyyntömenettely, jossa Larcon varat voidaan myydä, oli määrä saattaa päätökseen 8.7.2021.

90

Näin ollen on riittävää todeta, että Helleenien tasavalta ei ole osoittanut toteuttaneensa silloin, kun unionin tuomioistuin tutki nyt käsiteltävän asian tosiseikat, kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanemiseksi.

91

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta Helleenien tasavaltaa moititaan, jatkui siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutki nyt käsiteltävän asian tosiseikat.

92

Tässä tilanteessa Helleenien tasavallan velvoittaminen maksamaan uhkasakko on asianmukainen taloudellinen keino kannustaa sitä toteuttamaan toimet, jotka ovat tarpeen todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi sekä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

93

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että uhkasakko on tuomittava sen mukaisesti, minkä verran tarvitaan taivuttelua, jotta jäsenvaltio, joka ei ole pannut täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa tuomiota, muuttaa toimintaansa ja lopettaa moititun toiminnan (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Unionin tuomioistuimen on asiaa koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava uhkasakko siten, että se yhtäältä on mukautettu olosuhteisiin ja toisaalta on oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn (tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja,C‑610/10, EU:C:2012:781, 118 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 22.2.2018, komissio v. Kreikka,C‑328/16, EU:C:2018:98, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Komission uhkasakkoa koskevat ehdotukset eivät voi sitoa unionin tuomioistuinta, ja ne ovat vain hyödyllinen viiteperusta. Vastaavasti komission tiedonantoihin sisältyvien suuntaviivojen kaltaiset suuntaviivat eivät sido unionin tuomioistuinta vaan ne palvelevat avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden toteutumista itse komission toiminnassa, kun kyseinen toimielin tekee ehdotuksia unionin tuomioistuimelle. SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvassa menettelyssä, joka liittyy sellaiseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen, joka jatkuu jäsenvaltion osalta huolimatta siitä, että tämä sama noudattamatta jättäminen on jo todettu SEUT 258 artiklan tai SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla annetussa ensimmäisessä tuomiossa, unionin tuomioistuimella on edelleen oltava vapaus vahvistaa asetettu uhkasakko määrältään ja muodoltaan tarkoituksenmukaiseksi kyseisen jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan unionin tuomioistuimen kyseisen ensimmäisen tuomion mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönti (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Uhkasakon määrän vahvistamiseksi peruskriteerit, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan uhkasakon pakottava luonne unionin oikeuden yhtenäisen ja tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi, ovat lähtökohtaisesti rikkomisen vakavuus, sen kesto ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, ja se, miten kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion on noudatettava velvoitteitaan (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

Ensimmäiseksi on korostettava rikkomisen vakavuuden osalta EUT‑sopimuksen valtiontukimääräysten perustavanlaatuisuutta (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 150 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Päätöksen 2014/539 ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion kohteena olevat oikeussäännöt ilmentävät nimittäin yhtä unionille SEU 3 artiklan 3 kohdassa annetuista keskeisistä tehtävistä eli sisämarkkinoiden luomista sekä sisämarkkinoista ja kilpailusta tehtyä pöytäkirjaa N:o 27, joka on SEU 51 artiklan mukaan erottamaton osa perussopimuksia ja jonka mukaan sisämarkkinat käsittävät järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy.

99

Nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa rikottujen unionin määräysten tärkeyttä kuvastaa muun muassa se, että sääntöjenvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisinmaksulla poistetaan tukien antamasta kilpailuedusta johtuva kilpailun vääristymä ja että kyseisen tukien palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna saamansa edun (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100

Nyt käsiteltävässä asiassa todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen osalta on muistutettava ensimmäiseksi, että siitä huolimatta, että Helleenien tasavalta on toteuttanut toimenpiteitä kyseessä olevien valtiontukien takaisinperimiseksi, se ei ole perinyt kyseisiä tukia täysimääräisesti takaisin. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 94 kohdassa mainittu sääntö, jonka mukaan uhkasakko on mukautettava todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen olosuhteisiin ja sen on oltava oikeassa suhteessa todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen, on kuitenkin pidettävä mielessä se, että vaikka Larco edelleen vuokrasi Larymnan metallitehdasta ja kaivoskompleksia, välitystuomioistuin tunnusti Kreikan valtion omistusoikeuden näihin varoihin 24.9.2020 antamallaan ja 8.10.2020 oikaistulla välitystuomiolla.

101

Toiseksi on korostettava takaisin perimättä jääneen tuen huomattavaa määrää. Tämä määrä korkoineen oli 160 miljoonaa euroa 14.5.2020.

102

Kolmanneksi on otettava huomioon, että markkinat, joilla Larco harjoittaa toimintaansa, kuten ferronikkelin markkinat, ovat rajatylittäviä. Näin ollen sääntöjenvastaisilla, sisämarkkinoille soveltumattomilla ja takaisinperimättömillä tuilla on haitallinen vaikutus markkinoihin, jotka eivät rajoitu Helleenien tasavallan alueeseen.

103

On vielä todettava kyseisen jäsenvaltion syyllistyneen toistuvasti sääntöjenvastaisuuksiin valtiontukialalla. Helleenien tasavalta on nimittäin tuomittu yhtäältä SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla nostettujen kanteiden yhteydessä tukien takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanon laiminlyönnistä asioissa, jotka johtivat 1.3.2012 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑354/10, ei julkaistu, EU:C:2012:109), 28.6.2012 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑485/10, ei julkaistu, EU:C:2012:395), 17.10.2013 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑263/12, ei julkaistu, EU:C:2013:673), 9.11.2017 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑481/16, ei julkaistu, EU:C:2017:845) ja 17.1.2018 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑363/16, EU:C:2018:12), sekä toisaalta EY 228 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla nostettujen kanteiden yhteydessä asiassa, joka johti 7.7.2009 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑369/07, EU:C:2009:428).

104

On todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa EUT‑sopimuksen valtiontukisääntöjen rikkomista on pidettävä luonteeltaan merkittävänä.

105

Toiseksi on mainittava rikkomisen keston osalta, että sitä on arvioitava siten, että otetaan huomioon ajankohta, jolloin unionin tuomioistuin arvioi tosiseikat, eikä ajankohtaa, jolloin komissio saattoi asian unionin tuomioistuimen tutkittavaksi (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 156 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Tässä tilanteessa on katsottava, että koska Helleenien tasavalta ei ole pystynyt osoittamaan, että se olisi lopettanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täysimääräistä täytäntöönpanoa koskevan velvoitteensa rikkomisen, mainitun rikkomisen on katsottava jatkuneen yli neljän vuoden ajan mainitun tuomion julistamisesta lukien, mitä on pidettävä huomattavana kestona.

107

Kolmanneksi on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyvyn suhteen on otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion BKT:n viimeaikainen kehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutkii tosiseikat (tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja,C‑610/10, EU:C:2012:781, 131 kohta; tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 158 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.2.2021, komissio v. Espanja (Henkilötietodirektiivi – rikosasiat), C‑658/19, EU:C:2021:138, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Seuraamusten oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden takaamiseksi komissio ehdottaa, että asianomaisen jäsenvaltion BKT:n lisäksi otettaisiin huomioon myös jäsenvaltion institutionaalinen painoarvo unionissa ilmaistuna sinä äänimääränä, joka kyseisellä jäsenvaltiolla on Euroopan parlamentissa. Lisäksi komissio katsoo, että seuraamusten oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden takaamiseksi on käytettävä mukautuskerrointa 4,5.

109

Tältä osin on muistutettava, että komission uhkasakkoa koskevat ehdotukset eivät voi sitoa unionin tuomioistuinta, ja ne ovat vain hyödyllinen viiteperusta, kuten tämän tuomion 95 kohdasta ilmenee.

110

Koska ne matemaattiset muuttujat, joita komissio käyttää uhkasakon määrää laskiessaan, ovat ohjeellisia sääntöjä, joilla määritetään ne menettelytavat, joita komissio aikoo noudattaa, ne myötävaikuttavat siihen, että taataan komission toiminnan avoimuus, ennustettavuus ja oikeusvarmuus sekä se, että ne uhkasakkojen määrät, joita komissio aikoo ehdottaa, ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2000, komissio v. Kreikka,C‑387/97, EU:C:2000:356, 86 ja 87 kohta).

111

Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että 1.4.2017, josta lähtien jäsenvaltioiden äänimäärän neuvostossa määrittävää aikaisempaa painotettuihin ääniin perustuvaa järjestelmää ei enää sovelleta, jälkeisessä oikeuskäytännössään unionin tuomioistuin on ottanut jäsenvaltioiden maksukyvyn arvioimisessa huomioon tärkeimpänä tekijänä asianomaisen jäsenvaltion BKT:n (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 141 ja 142 kohta).

112

Siltä osin kuin on toiseksi kyse asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisen painoarvon huomioon ottamisesta seuraamusten oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden takaamiseksi, on aluksi muistutettava, että tämän tuomion 94 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että taloudellisten seuraamusten oikeasuhteisuutta arvioidaan todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen ja asianomaisen jäsenvaltion maksukyvyn perusteella.

113

Toiseksi on katsottava, että pyrkimys määrätä seuraamuksia, jotka ovat riittävän varoittavia, ei välttämättä edellytä, että asianomaisen jäsenvaltion institutionaalinen painoarvo unionissa otetaan huomioon, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 35 kohdassa.

114

Asianomaisen jäsenvaltion institutionaalinen painoarvo unionissa on riippumaton kyseessä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen ominaispiirteistä, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa.

115

Näin ollen asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisen painoarvon huomioon ottaminen ei ole välttämätöntä, jotta riittävä varoittavuus voidaan taata ja kyseinen jäsenvaltio saadaan muuttamaan nykyistä tai tulevaa valtiontukien myöntämiseen liittyvää toimintatapaansa.

116

Helleenien tasavallan maksukyvyn arvioimiseksi tärkeimpänä tekijänä on näin ollen pidettävä sen BKT:tä ilman, että otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion institutionaalista painoarvoa unionissa ilmaistuna sinä äänimääränä, joka kyseisellä jäsenvaltiolla on Euroopan parlamentissa, jotta voidaan määrätä seuraamuksia, jotka ovat riittävän varoittavia ja oikeasuhteisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission mahdollisuutta ehdottaa taloudellisia seuraamuksia, jotka perustuvat useisiin kriteereihin, jotta muun muassa eri jäsenvaltioiden välillä voidaan säilyttää asianmukainen ero.

117

Siltä osin kuin on kyse komission ehdotuksesta käyttää mukautuskerrointa 4,5, kyseinen toimielin ei ole osoittanut, minkä objektiivisten kriteerien perusteella se on vahvistanut kyseisen kertoimen.

118

Uhkasakon jaksottamisesta komissio toteaa, että uhkasakon tulee olla päiväkohtainen.

119

Huomioon on kuitenkin otettava kyseessä oleviin tukiin liittyvien takaisinperintätoimenpiteiden poikkeuksellisuus.

120

Tältä osin on otettava huomioon, että Kreikan viranomaiset ovat toteuttaneet tiettyjä toimenpiteitä, joita voitaisiin pitää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon perustana. Näiden toimenpiteiden seurauksia ei kuitenkaan voida havaita välittömästi. Vaikuttaa siis siltä, että päätöstä 2014/539 ja siten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa tuomiota ei pystytä panemaan täysimääräisesti täytäntöön lyhyellä aikavälillä.

121

Tästä seuraa, että rikkomisen päättyminen voidaan mahdollisesti todeta vasta sellaisen kohtuullisen ajan jälkeen, jolloin voidaan arvioida kaikki saavutetut tulokset.

122

Niinpä on aiheellista määrätä puolivuosittainen uhkasakko, jotta komissio voi arvioida jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanotoimenpiteiden etenemistä kyseisen ajanjakson päättymisajankohdan mukaisen tilanteen perusteella.

123

Edellä todetun perusteella, ja kun otetaan huomioon harkintavalta, joka unionin tuomioistuimelle on tunnustettu SEUT 260 artiklan 3 kohdassa, Helleenien tasavalta on velvoitettava maksamaan komissiolle 4368000 euron uhkasakko kultakin kuuden kuukauden jaksolta, jolla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden täytäntöönpano viivästyy, tämän tuomion julistamispäivästä siihen saakka, kunnes jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön.

124

Komissio ehdottaa, että unionin tuomioistuin määrittäisi kiinteämääräisen hyvityksen määrän kertomalla päiväkohtaisen määrän niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan rikkominen on jatkunut.

125

Komissio ehdottaa, että kiinteämääräisen hyvityksen laskemisessa sovellettaisiin samaa rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa ja samaa n‑kerrointa kuin uhkasakon määrittämisessä. Perusmääräksi se vahvistaa sen sijaan 1039 euroa päivältä. Uhkasakon laskemisesta poiketen kestoa ilmentävää kerrointa ei sovellettaisi, sillä rikkomisen kesto otettaisiin jo huomioon, kun päiväkohtainen määrä kerrotaan niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut.

126

Komissio ehdottaa näin ollen, että kiinteämääräisen hyvityksen määrä vastaisi 1039 euron perusmäärää kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella (7) ja n‑kertoimella (0,51), eli määrä olisi 3709,23 euroa, joka puolestaan kerrotaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion julistamisen ja sen ajankohdan, jolloin jäsenvaltio täyttää velvoitteensa tai – jos se ei täytä niitä – nyt annettavan tuomion julistamisen välillä kuluneiden päivien lukumäärällä.

127

Helleenien tasavalta väittää, että komission ehdottama kiinteämääräinen hyvitys ei ole asianmukainen erityisolosuhteiden kannalta ja että se ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen.

128

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin on sille kyseessä olevalla alalla myönnettyä harkintavaltaa käyttäessään toimivaltainen määräämään kumulatiivisesti uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 163 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129

Kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittaminen ja hyvityksen määrän vahvistaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että sen jäsenvaltion asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. Kyseisellä määräyksellä annetaan tältä osin unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä ja määrittää tarvittaessa sen suuruus (tuomio 12.3.2020, komissio v. Italia (Sardinian hotellialalle myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet), C‑576/18, ei julkaistu, EU:C:2020:202, 164 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

130

Nyt käsiteltävässä asiassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseen johtaneiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kokonaisuus on osoitus siitä, että se, että vastaavanlaisten unionin oikeuden rikkomisten toistuminen tulevaisuudessa tosiasiallisesti estetään, edellyttää kiinteämääräisen hyvityksen määräämisen kaltaista ehkäisevää toimenpidettä.

131

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen on harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava kyseisen kiinteämääräisen hyvityksen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa rikkomiseen (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 156 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132

Merkityksellisiin tekijöihin kuuluvat tältä osin muun muassa todetun rikkomisen vakavuus ja sen ajanjakson pituus, jonka rikkominen on jatkunut sen todenneen tuomion julistamispäivän jälkeen (tuomio 14.11.2018, komissio v. Kreikka,C‑93/17, EU:C:2018:903, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133

Nyt käsiteltävässä asiassa huomioon otettavat olosuhteet käyvät ilmi erityisesti edellä 97–117 kohdassa esitetyistä perusteluista, jotka liittyvät rikkomisen vakavuuteen ja kestoon sekä kyseessä olevan jäsenvaltion maksukykyyn.

134

Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin katsoo, että nyt käsiteltävän asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti, kun Helleenien tasavallan maksettavaksi määrättävän kiinteämääräisen hyvityksen määräksi määrätään 5500000 euroa.

135

Helleenien tasavalta on näin ollen velvoitettava maksamaan komissiolle 5500000 euron kiinteämääräinen hyvitys.

136

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Helleenien tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu, Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: