1)

Ovatko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) säännökset, erityisesti direktiivin johdanto-osan 12, 21 ja 23 perustelukappale sekä 6 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta ja 8 artikla esteenä kansallisten tuomioistuinten soveltamalle tulkinnalle, jonka mukaan kuluttaja ei voi vedota täytäntöönpanon vastustuksen — joka on kansallisessa oikeudessa erityinen vaatimus, joka voidaan esittää tietyssä määräajassa ja tietyin rajoituksin — yhteydessä elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn luottosopimuksen — joka on lain mukaan täytäntöönpanoperuste ja jonka perusteella pakkotäytäntöönpano on aloitettu kuluttajaa vastaan — ehtojen kohtuuttomuuteen sen jälkeen kun pakkotäytäntöönpano on aloitettu vastustamisilmoituksen esittäjää vastaan, koska tällaista oikeussuojakeinoa ei voida hyväksyä kansallisen lainsäädännön perusteella, jossa säädetään yleisestä kanteesta, joka ei voi vanhentua ja jolla kuluttaja voi milloin tahansa vaatia ehtojen toteamista kohtuuttomiksi ja niiden tekemistä vaikutuksettomiksi, ilman että päätöksellä, joka tehdään tällaisen menettelyn yhteydessä, olisi välittömiä vaikutuksia pakkotäytäntöönpanomenettelyyn, jolloin on olemassa se vaara, että pakkotäytäntöönpano saatetaan päätökseen ennen kuin yleisellä kanteella vireille pannussa oikeudenkäynnissä annetaan ratkaisu?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko kyseiset direktiivin säännökset esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla vahvistetaan 15 päivän määräaika, joka lasketaan ensimmäisten pakkotäytäntöönpanotoimien tiedoksiannosta (pakottavalla oikeusjärjestyksen perusteita koskevalla säännöksellä, jonka rikkomisesta seuraa, että vaatimus hylätään liian myöhään esitettynä) ja jonka aikana vastustamisilmoituksen esittävän kuluttajan (velallisen, johon pakkotäytäntöönpano kohdistuu) on vedottava elinkeinonharjoittajan kanssa tehtyyn luottosopimukseen sisältyvien ehtojen kohtuuttomuuteen, kun sama järjestelmä on olemassa kansallisessa lainsäädännössä myös siltä osin kuin kyseessä on mahdollisuus vedota samanlaisiin väitteisiin, joita pidetään asiakysymystä koskevina väitteinä, ja kun otetaan toisaalta huomioon, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen tuomioistuin on velvollinen tutkimaan viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuuden heti kun sillä on käytettävissään tähän tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat?