1

Kantaja Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A. on kaasu- ja öljyalalla pääsääntöisesti Puolassa toimivan PGNiG-konsernin emoyhtiö. Kyseinen konserni harjoittaa erityisesti kaasun ja raakaöljyn etsintää ja tuotantoa sekä kaasun maahantuontia, myyntiä ja jakelua.

2

Kantaja vaatii kumoamaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39816 – Tuotantoketjun alkupään kaasuntoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa) 24.5.2018 annetun Euroopan komission päätöksen C(2018) 3106 final (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla määrättiin Gazprom PJSC:n ja Gazprom export LLC:n (jäljempänä yhdessä Gazprom) esittämät sitoumukset velvoittaviksi.

3

Riidanalaisella päätöksellä päätettiin hallinnollinen menettely, jossa komissio oli tutkinut SEUT 102 artiklassa vahvistetun, määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon suhteen kaasualaan muutamissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa (jäljempänä KIE-maat) eli Bulgariassa, Tšekissä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa (jäljempänä yhdessä kyseiset KIE-maat) vaikuttavien tiettyjen Gazpromin menettelytapojen unionin oikeuden mukaisuutta.

4

Komissio toteutti vuosina 2011–2015 useita toimenpiteitä Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoiden toiminnan tutkimiseksi. Se lähetti erityisesti [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18 ja 20 artiklan mukaisesti tiedonsaantipyyntöjä useille markkinatoimijoille, myös Gazpromille ja sen muutamille asiakkaille, kuten kantajalle, ja teki tarkastuskäyntejä myös kantajan tiloihin vuonna 2011. Kyseistä tutkimusta vastaava hallinnollinen menettely, josta käsiteltävässä asiassa on suoraan kyse, kirjattiin viitteellä ”AT.39816 – Tuotantoketjun alkupään kaasuntoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa” (jäljempänä asia AT.39816).

5

Komissio aloitti kyseisen asian yhteydessä muodollisesti 31.8.2012 menettelyn antaakseen asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan sekä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18) 2 artiklan mukaisesti asetuksen N:o 1/2003 III luvun mukaisen päätöksen.

6

Komissio lähetti Gazpromille 22.4.2015 asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan mukaisesti väitetiedoksiannon. Komissio totesi kyseisessä väitetiedoksiannossa alustavasti, että Gazpromilla oli määräävä asema kyseisten KIE-maiden tuotantoketjun alkupään kaasuntoimituksen kansallisilla tukkumarkkinoilla ja että se käytti kyseistä asemaa väärin SEUT 102 artiklan vastaisesti harjoittamalla kilpailunvastaista strategiaa, jolla tähdättiin kyseisten markkinoiden pilkkomiseen ja eristämiseen ja siten kaasun vapaan liikkumisen estämiseen kyseisissä KIE-maissa.

7

Komission mukaan kyseinen Gazpromin strategia piti sisällään kolme kilpailua rajoittavien menettelytapojen kokonaisuutta, jotka vaikuttivat Gazpromin asiakkaisiin kyseisissä KIE-maissa (jäljempänä kyseiset asiakkaat) ja näiden asiakkaiden ja Gazpromin välillä tehtyihin sopimuksiin (jäljempänä kyseiset sopimukset):

8

Gazprom vastasi väitetiedoksiantoon 29.9.2015 ja kiisti komission esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet, minkä jälkeen Gazpromia kuultiin asetuksen N:o 773/2004 12 artiklan mukaisesti 15.12.2015 pidetyssä kuulemisessa.

9

Gazprom esitti 14.2.2017 asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti sitoumusluonnoksen (jäljempänä alkuperäiset sitoumukset), mutta kiisti edelleen väitetiedoksiannossa esitetyt kilpailua koskevat huolenaiheet. Tätä luonnosta edeltävästi oli annettu epävirallisia sitoumusehdotuksia.

10

Kootakseen asianomaisilta osapuolilta alkuperäisiä sitoumuksia koskevat huomautukset komissio julkaisi 16.3.2017 Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedonannon (EUVL 2017, C 81, s. 9), johon sisältyi tiivistelmä asiasta AT.39816 sekä alkuperäisten sitoumusten olennainen sisältö. Saman säännöksen mukaisesti asianomaisilla osapuolilla oli kyseisen tiedonannon julkaisemisesta lähtien seitsemän viikkoa aikaa esittää huomautuksensa (jäljempänä markkinoiden kuuleminen). Komissio vastaanotti 44 huomautukset sisältävää kannanottoa asianomaisilta osapuolilta, kuten kantajalta, Puolan hallitukselta, Puolan energia-alan sääntelyviraston (Urząd Regulacji Energetyki; jäljempänä Puolan sääntelyvirasto) johtajalta ja Gaz-System S.A:lta, joka on Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevasta osasta vastaava siirtoverkonhaltija.

11

Saatuaan asianomaisten osapuolten esittämistä huomautuksista versiot, joista luottamukselliset tiedot oli poistettu, Gazprom esitti 15.3.2018 muutetun sitoumusluonnoksen (jäljempänä lopulliset sitoumukset).

12

Komissio kuuli asetuksen N:o 1/2003 14 artiklan mukaisesti kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (jäljempänä neuvoa-antava komitea) ja välitti tälle erityisesti alustavan päätösluonnoksen. Neuvoa-antava komitea antoi 2.5.2018 hyväksyvän lausunnon kyseisestä alustavasta luonnoksesta. Lisäksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antoi loppukertomuksensa 2.5.2018 kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 annetun komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU (EUVL 2011, L 275, s. 29) 16 artiklan mukaisesti.

13

Komissio antoi riidanalaisen päätöksen, johon lopulliset sitoumukset oli liitetty, 24.5.2018. Kyseisellä päätöksellä komissio hyväksyi edellä mainitut sitoumukset ja määräsi ne velvoittaviksi sekä päätti hallinnollisen menettelyn todeten, ettei sen ollut enää tarpeen toteuttaa toimia väitetiedoksiannossa alun perin yksilöityjen väitetysti väärinkäytöksiksi katsottavien menettelytapojen osalta.

14

Komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä ensin ennakkoarvioinnin Gazpromin menettelytavoista, alkuperäiset sitoumukset, markkinoiden kuulemisen tulokset sekä lopulliset sitoumukset. Sitten komissio esitti arviointinsa lopullisista sitoumuksista ja syistä, joiden vuoksi komissio katsoi lopullisten sitoumusten olevan tyydyttäviä sen esittämien kilpailua koskevien huolenaiheiden osalta.

15

Riidanalaisen päätöksen 4 jaksossa, jossa käytiin läpi ennakkoarviointi, komissio määritteli merkitykselliset markkinat tuotantoketjun alkupään kaasuntoimituksen kansallisiksi tukkumarkkinoiksi. Komissio totesi tältä osin myös, että Gazpromilla oli määräävä markkina-asema kyseisten KIE-maiden merkityksellisillä markkinoilla.

16

Komission mukaan Gazprom oli saattanut käyttää määräävää asemaansa väärin SEUT 102 artiklan vastaisesti harjoittamalla kilpailunvastaista strategiaa, jolla pyrittiin estämään kaasun vapaa liikkuminen kyseisissä KIE-maissa ja siten eristämään kyseisten maiden merkitykselliset markkinat. Komissio katsoi erityisesti, että kyseiseen strategiaan kuului kolme kilpailua rajoittavien menettelytapojen kokonaisuutta, jotka vastasivat olennaisin osin väitetiedoksiannossa yksilöityjä ja edellä tämän tuomion 7 kohdassa läpi käytyjä kilpailua koskevia huolenaiheita.

17

Markkinoiden kuulemisen yhteydessä osa asianomaisista osapuolista oli ottanut esille, että Jamal-väitteet poistavat sitoumukset puuttuivat, ja komissio selvitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, ettei komission kilpailua koskeville alustaville huolenaiheille ollut saatu vahvistusta tarkemmissa tutkimuksissa. Yhtäältä komissio toi esille Puolan sääntelyviraston todenneen erityisesti 19.5.2015 tehdyssä päätöksessä, jolla Gaz-System hyväksyttiin Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan riippumattomaksi verkonhaltijaksi (jäljempänä sertifiointipäätös), että Gaz-System käytti ratkaisevaa määräysvaltaa kyseiseen putkenosaan kohdistuvia investointeja ja niiden toteutusta koskevissa päätöksissä. System Gazociągów Tranzytowych EuRoPol Gaz S.A. (jäljempänä EuRoPol) kaasuputken omistajana ja Gazprom EuRoPolin osakkaana eivät pystyneet siten estämään näitä päätöksiä. Toisaalta komissio toi esille, että Puolan kaasualalla toimivien osapuolten väliset suhteet olivat luonteeltaan hallitustenvälisiä erityisesti Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan rakentamisen ja hallinnoinnin osalta, ja komissio totesi, että tämä seikka saattoi suureksi osaksi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten asianomaiset osapuolet menettelivät.

18

Riidanalaisen päätöksen liitteenä olevilla lopullisilla sitoumuksilla pyritään poistamaan komission esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet.

19

Ensinnäkin alueellisia rajoituksia koskevien huolenaiheiden poistamiseksi annetuilla sitoumuksilla (jäljempänä alueellisiin rajoituksiin liittyvät sitoumukset) Gazprom sitoutui lähinnä poistamaan kyseisiin KIE-maihin sijoittautuneiden asiakkaidensa kanssa tekemistään kaasuntoimitussopimuksista kaikki lausekkeet, joilla kiellettiin suoraan tai välillisesti kaasun vapaa liikkuminen kyseisistä maista muodostuvalla alueella tai haitattiin tätä liikkumista suoraan tai välillisesti.

20

Jotta yhtäältä Bulgarian ja Baltian maiden ja toisaalta muiden kyseisten KIE-maiden väliset kaasuvirrat olisivat mahdollisia ensin mainittujen maiden infrastruktuurien eristyneisyydestä huolimatta, Gazprom sitoutui sitten toteuttamaan toimenpiteitä antaakseen kyseisille asiakkaille mahdollisuuden pyytää, että tiettyihin toimituspisteisiin Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa toimitettavat sopimuksenmukaiset kaasumäärät toimitettaisiin kokonaan tai osittain muuhun toimituspisteeseen Bulgariassa tai Baltian maissa. Markkinoiden kuulemisen jälkeen Gazprom vahvisti lopullisissa sitoumuksissa erityisesti ehdotuksensa, joka koski toimituspisteiden vaihtamista.

21

Lisäksi jotta Bulgarian siirtoverkonhaltija voisi määrätä kaasuvirroista Bulgariassa, Gazprom sitoutui erityisesti toteuttamaan toimenpiteitä asiaankuuluvien kaasuntoimitus- ja ‑siirtosopimusten muuttamiseksi niin, että Bulgarian ja muiden jäsenvaltioiden, erityisesti Kreikan, välisiin rajayhdysputkiin liittyviä sopimuksia voitaisiin tehdä ja kaasunjakomenetelmää voitaisiin mukauttaa.

22

Toiseksi Gazprom sitoutui hintoja koskevien huolenaiheiden poistamiseksi antamillaan sitoumuksilla (jäljempänä hinnoittelukäytäntöihin liittyvät sitoumukset) lisäämään hinnantarkistuslausekkeet kyseisten asiakkaiden kanssa Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa tekemiinsä sopimuksiin tai tarvittaessa muuttamaan näihin sopimuksiin jo sisältyviä lausekkeita. Näiden uusien tai muutettujen hinnantarkistuslausekkeiden mukaan sopimuksen osapuolet, jos ne eivät pääse sovintoon uudesta hinnasta 120 päivän kuluessa, voivat kumpikin saattaa riidan välimiestuomioistuimen ratkaistavaksi, ja välimiestuomioistuimen, joka on perustettava Euroopan unionissa, on käytettävä perusteena kyseisiin lausekkeisiin sisältyviä hinnoitteluohjeita. Lisäksi tarkistetut hinnat tulevat voimaan taannehtivasti siitä hetkestä, jona hinnantarkistuspyyntö annetaan tiedoksi.

23

Kolmanneksi niihin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin liittyvillä sitoumuksilla, joissa on kyse siitä, että Bulgarian tukkukauppiaalta vaaditaan tiettyyn hintaan tapahtuvan kaasuntoimituksen edellytyksenä South Stream ‑kaasuputkihankkeeseen kohdistuviin investointeihin liittyviä vakuutuksia, Gazprom sitoutui antamaan kyseisessä hankkeessa mukana oleville bulgarialaisille yhteistyökumppaneille mahdollisuuden vetäytyä hankkeesta vaatimatta näitä siviilioikeudelliseen vastuuseen ja perimättä takaisin kaasunhinnanalennuksia, jotka se oli myöntänyt vastineeksi hankkeessa mukana olosta. Lisäksi kun huomioon otetaan kyseisen kaasuputkihankkeen Bulgariassa sijaitsevasta osasta luopuminen, Gazprom sitoutui niin ikään olemaan vaatimatta kyseisen luopumisen perusteella erityisiä vahingonkorvauksia korkoineen.

24

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä olennaisin osin, että lopulliset sitoumukset olivat tehokkaita ja välttämättömiä – eivät kuitenkaan suhteettomia – kilpailua koskevien huolenaiheiden poistamiseksi, ja se ilmoitti ottaneensa tältä osin huomioon väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen kaasumarkkinoilla tapahtuneen kehityksen. Komissio huomautti ensinnäkin, että Gazprom oli jo toteuttanut erinäisiä toimenpiteitä, jotta sen menettely vastaisi paremmin kilpailusääntöjä; toiseksi, että kaasuinfrastruktuurin osalta tilanne oli parantunut muutamissa kyseisistä KIE-maista eli Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa niin, että rajatylittävät kaasuvirrat olivat mahdollisia, joskin Baltian maiden ja Bulgarian kaasumarkkinat olivat edelleen eristyksissä muista unionin kaasumarkkinoista, ja kolmanneksi, että öljynhinnan laskettua jyrkästi osa kaasun pitkän aikavälin hinnoista, joiden laskemisessa käytettäviin lausekkeisiin sisältyi indeksointi öljytuotteiden hintoihin, olivat niin ikään laskeneet.

25

Komissio päätti tämän vuoksi määrätä lopulliset sitoumukset velvoittaviksi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti. Riidanalaisen päätöksen mukaan lopulliset sitoumukset ovat voimassa kahdeksan vuotta siitä päivästä, jona kyseinen päätös annetaan tiedoksi Gazpromille, lukuun ottamatta edellä tämän tuomion 23 kohdassa esille otettuja South Stream ‑kaasuputkihankkeeseen liittyviä sitoumuksia, jotka ovat velvoittavia 15 vuotta kyseisestä päivästä.

26

Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

Liitteessä luetellut sitoumukset velvoittavat [Gazpromia] sekä kaikkia suoraan tai välillisesti [Gazpromin] määräysvallassa olevia oikeushenkilöitä kahdeksan vuoden ajan, lukuun ottamatta liitteessä olevassa 21 kohdassa yksilöityjä sitoumuksia, jotka ovat velvoittavia 15 vuoden ajan kyseisissä sitoumuksissa määritellystä ajankohdasta lukien.

2 artikla

[Komission] ei ole enää tarpeen [toteuttaa toimia] tässä asiassa – –”

27

Kantaja oli tehnyt 9.3.2017 samaan aikaan komission aloittaman, riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kanssa asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan mukaisesti kantelun, joka koski Gazpromin väitettyjä väärinkäytöksiä (jäljempänä kantelu). Kyseiset menettelytavat, jotka olivat suureksi osaksi päällekkäisiä väitetiedoksiannossa jo esille otettujen huolenaiheiden kanssa, sisälsivät erityisesti väitteitä, jotka koskivat Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan liittyviä Gazpromin väärinkäytöksiä.

28

Komissio vahvisti 29.3.2017 vastaanottaneensa kantelun, joka kirjattiin sitten viitteellä ”asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa” (jäljempänä asia AT.40497).

29

Komissio toi esille 31.3.2017 päivätyllä kantajalle osoitetulla kirjeellä, että kantelussa esille otetut menettelytavat ja alkuperäisiin sitoumuksiin liittyvät menettelytavat vaikuttivat päällekkäisiltä, ja se pyysi kantajaa esittämään huomautuksia näistä sitoumuksista 16.3.2017 käynnistetyn markkinoiden kuulemisen yhteydessä. Kantajan pyydettyä ja saatua pidennettyä asiassa sovellettua määräaikaa se jätti huomautuksensa 19.5.2017

30

Gazprom toimitti komissiolle kantelua koskevat huomautuksensa 15.5.2017.

31

Komissio ilmoitti kantajalle 23.1.2018 osoitetulla kirjeellä (jäljempänä hylkäämisaikomusta koskeva kirje) asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti aikovansa hylätä kantelun, ja se kehotti kantajaa esittämään näkemyksensä neljän viikon kuluessa kyseisen kirjeen vastaanottamisesta. Komissio toimitti kantajalle myös väitetiedoksiannon version, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, sekä edellä tämän tuomion 30 kohdassa mainitut, kantelua koskevat Gazpromin huomautukset, joista luottamukselliset tiedot oli poistettu.

32

Kantaja esitti huomautuksensa 2.3.2018 vastauksena hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen. Sen lisäksi, että kantaja ilmaisi olevansa tyytymätön kyseisessä kirjeessä esitettyihin päätelmiin, se arvosteli komission suorittamaa tutkimusta ja huomautti komission loukanneen kantajan oikeuksia kantelijana asiassa AT.39816 erityisesti siten, että useista pyynnöistä huolimatta komissio ei ollut antanut sille väitetiedoksiantoa tutustuttavaksi lähes vuoteen eikä myöskään mahdollisuutta esittää huomautuksia kyseisestä väitetiedoksiannosta.

33

Kantaja esitti 5.9.2018 eli riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle päätöksen 2011/695 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun perustellun pyynnön, jossa se vaati saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joihin komissio oli perustanut hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä esitetyn väliaikaisen arvioinnin, ja erityisesti väitetiedoksiannon versioon, josta ei ollut poistettu niin paljon tietoja. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja välitti kyseiset, 5.9.2018 päivätyssä kirjeessä esitetyt asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt komission kilpailun pääosastolle 17.9.2018. Komissio hylkäsi 25.9.2018 päivätyllä kirjeellä kantajan 2.3.2018 ja 5.9.2018 päivätyillä kirjeillä esittämät asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt.

34

Kantaja lähetti 24.1.2019 kilpailusta vastaavalle komission jäsenelle kirjeen, jossa se kehotti komissiota SEUT 265 artiklan toisen kohdan perusteella tekemään ratkaisun joko antamalla päätöksen kantelun hylkäämisestä tai jatkamalla menettelyä asiassa AT.40497. Komissio vastasi kyseiseen kirjeeseen 8.2.2019 ja muistutti, että kantelusta oli jo käyty runsaasti tietojenvaihtoa niiden välillä. Komissio huomautti myös asiasta AT.39816 antaneensa riidanalaisen päätöksen, jossa se oli ottanut huomioon erityisesti kantajan markkinoiden kuulemisen yhteydessä esittämät huomautukset, ja asiasta AT.40497 lähettäneensä hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen, johon kantaja oli vastannut, sekä viimeistelevänsä kantelua koskevan arviointinsa.

35

Komissio antoi 17.4.2019 kantelun hylkäämistä koskevan päätöksen C(2019) 3003 final (asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa).

36

Kantaja nosti 25.6.2019 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, joka koski kyseistä kantelun hylkäämistä koskevaa päätöstä ja joka kirjattiin asianumerolla T‑399/19.

37

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.10.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä. Vastinekirjelmä toimitettiin 9.1.2019, kantajan vastaus 27.2.2019 ja vastaajan vastaus 8.5.2019.

38

Kantaja pyysi kannekirjelmän liitteenä olevalla erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 152 artiklan mukaisesti unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan asian nopeutetussa menettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen pyynnön 30.11.2018 tekemällään päätöksellä.

39

Gazprom pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2019 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Overgas Inc., Liettuan tasavalta ja Puolan tasavalta toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2019, 27.2.2019 ja 28.2.2019 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia.

40

Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi pääasian asianosaisia kuultuaan 5.4.2019 antamallaan päätöksellä Puolan tasavallan väliintulohakemuksen. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi pääasian asianosaisia kuultuaan 17.5.2019 Liettuan, Gazpromin ja Overgasin väliintulohakemukset.

41

Liettuan tasavalta toimitti väliintulokirjelmänsä 30.8.2019, Puolan tasavalta ja Overgas toimittivat omansa 6.9.2019 ja Gazprom toimitti omansa 4.10.2019. Kantaja ja komissio esittivät väliintulokirjelmiä koskevat huomautuksensa 15.11.2019, mutta komissio jätti kuitenkin esittämättä huomautuksia Gazpromin väliintulokirjelmästä.

42

Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 4.10.2019, esittelevä tuomari siirrettiin kahdeksanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän vuoksi siirrettiin.

43

Prosessinjohtotoimien yhteydessä 17.12.2019 päivätyillä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamon kirjeillä kantajaa kehotettiin toimittamaan useita asiakirjoja ja komissiota kehotettiin vastaamaan kirjallisesti kysymykseen, joka koski erinäisten väitetiedoksiannon luottamukselliseen versioon sisältyvien tietojen luottamuksellisuutta.

44

Samana päivänä unionin yleinen tuomioistuin määräsi komission yhtäältä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ensimmäisen kohdan ja toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan ja 92 artiklan 3 kohdan nojalla, jollei kyseisen työjärjestyksen 103 artiklan soveltamisesta muuta johdu, toimittamaan jäljennöksen väitetiedoksiannon luottamuksellisesta versiosta kokonaisuudessaan.

45

Asianosaiset vastasivat asetetuissa määräajoissa 17.12.2019 annettuihin prosessinjohtotoimiin sekä unionin yleisen tuomioistuimen samana päivänä antamaan asian selvittämistoimia koskevaan määräykseen.

46

Kantajaa ja komissiota kehotettiin 6.5.2020 päivätyillä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamon kirjeillä toimittamaan asiakirjoja ja vastaamaan kirjallisesti unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimina esittämiin kysymyksiin. Asianosaiset noudattivat näitä kehotuksia asetetussa määräajassa.

47

Kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti 28.5.2020 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen työjärjestyksen 19 artiklan 2 kohdan kanssa, nojalla käsiteltävän asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen ratkaista asian nopeutetussa menettelyssä.

48

Unionin yleinen tuomioistuin päätti kahdeksannen jaoston ehdotuksesta 8.6.2020 siirtää asian työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti laajennetun kahdeksannen jaoston käsiteltäväksi. Koska yksi laajennetun kahdeksannen jaoston tuomareista oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimettiin täydentämään jaoston kokoonpano 15.6.2020 annetulla päätöksellä.

49

Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa oikeudenkäynnin suullisen vaiheen. Tätä varten kantajaa, komissiota ja Overgasia kehotettiin toimittamaan asiakirjoja ja vastaamaan kirjallisesti unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimina esittämiin kysymyksiin. Vastauksena näihin kehotuksiin Overgas toimitti huomautuksensa 26.11.2020, ja kantaja ja komissio toimittivat huomautuksensa sekä pyydetyt asiakirjat 8.12.2020 (jäljempänä 8.12.2020 annetut vastaukset).

50

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin päätti komission toimittamasta jäljennöksestä, joka käsitti väitetiedoksiannon luottamuksellisen version kokonaisuudessaan (ks. edellä tämän tuomion 43 ja 45 kohta), työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa kyseisen asiakirjan kantajan edustajien tietoon edellyttäen, että nämä allekirjoittavat etukäteen salassapitositoumukset, jotta kantaja voisi esittää siitä huomautuksensa. Kantajan edustajien toimitettua allekirjoitetut salassapitositoumukset kyseinen asiakirja luovutettiin niille, ja kantaja esitti huomautuksensa 8.12.2020.

51

Covid-19-pandemian vuoksi laajennetun kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti muutamien osapuolten pyynnöstä lykätä istuntoa, joka oli alun perin sovittu pidettäväksi 20.1. ja 21.1.2021.

52

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 18.5. ja 19.5.2021 pidetyssä istunnossa. Samassa yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti myös ottaneensa huomioon suullista käsittelyä varten laadittua kertomusta koskevat huomautukset, jotka komissio oli esittänyt 27.4.2021.

53

Toisena istuntopäivänä tarkasteltaessa kanteen tutkittavaksi ottamista koskevia unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä komissio tarkisti kantaansa kanteen tutkittavaksi ottamiseen ja väitti, ettei kantaja ole osoittanut, että sillä on oikeussuojan tarve käsiteltävässä asiassa, joten kannetta ei voitu tutkia.

54

Kantaja pyysi useisiin menettelytoimiin sisältyvien erinäisten tietojen luottamuksellista käsittelyä suhteessa Liettuan tasavaltaan, Puolan tasavaltaan, Gazpromiin ja Overgasiin. Viimeksi mainitut eivät vastustaneet näitä pyyntöjä.

55

Kantaja, jota Liettuan tasavalta, Puolan tasavalta ja Overgas tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

56

Komissio, jota Gazprom tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

57

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kuusi kanneperustetta:

58

Kantaja vaati kirjelmissään, että komissio määrättäisiin toimittamaan ensisijaisesti ”asiaan AT.39816 liittyvät asiakirjat”, ”asiaan AT.40497 liittyvät asiakirjat” ja tiettyjä tarkemmin yksilöityjä asiakirjoja, jos ne eivät vielä kuuluneet kyseisiin kahteen asiakirjaryhmään. Toissijaisesti komission olisi toimitettava viimeksi mainitut asiakirjat sekä väitetiedoksiannosta versio, josta luottamukselliset tiedot on poistettu ja josta on poistettu vähemmän tietoja kuin kantajan hallussa jo olevasta versiosta. Pyydetyt asiakirjat ovat kantajan mukaan hyödyllisiä, koska unionin yleinen tuomioistuin pystyy tutkimaan riidanalaisen päätöksen laillisuuden vain ottaen huomioon asiayhteyden, joka muodostuu kaikista asiaan AT.39816 ja asiaan AT.40497 liittyvistä asiakirjoista.

59

Komission mukaan väitetiedoksiantoa lukuun ottamatta yksikään kyseisistä asiakirjoista tai tiedoista ei ole asian käsittelyn kannalta tarpeellinen eikä kantaja perustele vaatimuksiaan riittävästi.

60

Tältä osin on muistettava, että kantelijalla tai asetuksen N:o 773/2004 5 ja 11 artiklassa tarkoitetulla menettelyyn hyväksytyllä muulla henkilöllä ei ole sellaista asetuksen 15 artiklan mukaista oikeutta tutustua kyseessä olevan kaltaiseen asiakirja-aineistoon, joka on osapuolilla, joille väitetiedoksianto on osoitettu ja joille kyseisen oikeuden erityisenä tarkoituksena on antaa mahdollisuus saada tietoonsa komission asiakirja-aineistoon sisältyvä selvitysaineisto, jotta nämä voisivat ottaa asianmukaisesti kantaa kyseisen selvitysaineiston perusteella niihin päätelmiin, jotka komissio esittää väitetiedoksiannossaan (ks. erityisesti tuomio 14.5.2020, NKT Verwaltung ja NKT v. komissio, C‑607/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:385, 261 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseisen asetuksen 6 artiklan mukaisesti kantelijalla on sitä vastoin oikeus saada jäljennös asiassa, josta komissiolle on tehty kantelu, annetun väitetiedoksiannon sellaisesta toisinnosta, josta on poistettu luottamukselliset tiedot.

61

Näitä sääntöjä ei sovelleta kuitenkaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, johon sovelletaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestystä. Tässä yhteydessä sen arvioiminen, onko prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen toteuttaminen tarkoituksenmukaista, kuuluu tuomioistuimille eikä asianosaisille, ja nämä jälkimmäiset voivat tarvittaessa kyseenalaistaa ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyn valinnan muutoksenhaussa (tuomio 12.5.2010, komissio v. Meierhofer, T‑560/08 P, EU:T:2010:192, 61 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin voi siis vaatia asianosaisia toimittamaan kaikki sen haluamat asiakirjat ja antamaan kaikki sen haluamat tiedot työjärjestyksen 89 artiklan mukaisesti. Tätä varten kantaja voi vaatia unionin yleiseltä tuomioistuimelta, että tämä määräisi vastaajan toimittamaan hallussaan olevia asiakirjoja, mutta jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi ratkaista, onko asiakirjojen esittäminen tarpeen asian käsittelyn moitteettoman kulun kannalta, kantajan on yksilöitävä pyydetyt asiakirjat ja esitettävä ainakin vähimmäismäärä selvitystä siitä, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta tarpeellisia (ks. vastaavasti tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 90–93 kohta).

62

Käsiteltävässä asiassa kantaja esittää vain suurelta osin vaatimuksia, jotka koskevat laajoja asiakirjakokonaisuuksia, yksilöimättä riittävän täsmällisesti toimitettavaksi vaatimiaan asiakirjoja ja täsmentämättä syitä, joiden vuoksi vaaditut asiakirjat saattaisivat olla asian käsittelyn kannalta tarpeellisia, muutoin kuin toteamalla näiden asiakirjojen muodostavan asiayhteyden, joka unionin yleisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon tutkiessaan riidanalaisen päätöksen laillisuuden.

63

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa siten tutkittuaan kantajan esittämät vaatimukset kanneperusteisiin ja esitettyihin argumentteihin nähden, ettei vaadittuja prosessinjohtotoimia voida määrätä työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti. Tästä huolimatta on tuotava esille, että unionin yleinen tuomioistuin on määrännyt, kuten edellä tämän tuomion 43, 46 ja 49 kohdassa mainitaan, useita prosessinjohtotoimia kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden tarkastelemista varten, ja näihin kuuluu muun muassa asiakirjojen toimittamista koskevia pyyntöjä.

64

Väitetiedoksiannon ja erityisesti väitetiedoksiannon luottamuksellisen version tarkastelemisesta on tuotava esille, että tämä seikka tutkitaan jäljempänä kuudennen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä.

65

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, miten komissio käsitteli Jamal-väitteet. Se jakautuu kahteen osaan.

66

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, arvostelee komissiota siitä, että komissio luopui Jamal-kaasuputkea koskevista alkuperäisistä väitteistä, minkä seurauksena näihin väitteisiin liittyvät sitoumukset puuttuvat. Kantaja katsoo, että komission oli perusteltava kyseinen menettelytapansa, toisin kuin komissio itse väittää nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä. Lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleeseen sisältyvät kaksi tähän liittyvää perustetta muodostavat ilmeisen arviointivirheen.

67

Komission mukaan nyt tarkasteltava kanneperusteen osa on hylättävä perusteettomana.

68

Kantaja väittää, ettei komissio ole noudattanut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa säädettyjä vaatimuksia siltä osin kuin se on käsitellyt Jamal-väitteitä ja erityisesti luopunut niistä.

69

Kantajan mukaan komissio on nimittäin tuonut väitetiedoksiannossa esille menettelyn, jolla Gazprom esti kaksisuuntaisten virtuaalisten tai fyysisten kaasuvirtojen toteuttamiseen Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevassa osassa tarvittavat EuRoPolin päätökset, ja pitänyt tätä menettelyä oikeudellisesti riittävällä tavalla osoitettuna kilpailua rajoittavana menettelytapana. Kun huomioon otetaan asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa asetetut vaatimukset, komissio ei siten olisi kantajan mukaan saanut hyväksyä sitoumuksia, jotka eivät poista Jamal-väitteitä. Todellisuudessa komissio oli lähinnä muuttanut Gazpromia vastaan esitettyjen väitteiden laajuutta noudattamatta tätä varten säädettyä menettelyä ja selittämättä syitä tälle muutokselle.

70

Lisäksi kantaja kiistää komission näkemyksen, jonka mukaan riidanalaiseen päätökseen sisältyvässä ennakkoarvioinnissa (4 jakso) esitetyt kilpailua koskevat huolenaiheet ovat ensisijaisia väitetiedoksiannossa esitettyihin huolenaiheisiin nähden. [SEUT] 101 ja [SEUT] 102 artiklan mukaisissa menettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä annetun komission tiedonannon (EUVL 2011, C 308, s. 6; jäljempänä käytännesäännöt) 123 kohdan mukaisesti on niin, että jos väitetiedoksianto on jo annettu asianomaiselle yritykselle tiedoksi, se ”täyttää ennakkoarvioinnin vaatimukset”. Mikään ei viittaa siihen, että komissio olisi antanut käsiteltävässä asiassa väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen uuden ennakkoarvioinnin, jossa Jamal-väitteet olisi poistettu. Komissio ei siten muuttanut väitetiedoksiantonsa laajuutta muodollisesti missään vaiheessa.

71

Kantaja katsoo tästä, ettei komissio voi jättää huomiotta riidanalaisen päätöksen antamista edeltäneen hallinnollisen menettelyn vaiheita, etenkään väitetiedoksiannon tiedoksi antamista. Tällainen menettely estäisi nimittäin unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan, sillä niiden on tutkittava, ovatko komission päätöksen antamiseen johtaneet tosiseikat paikkansapitäviä, kattavia ja luotettavia, eikä niitä saa estää käyttämästä väitetiedoksiantoa tällaisen päätöksen tulkinnassa. Komission käyttämä lähestymistapa johtaisi siihen, että sitoumusten hyväksymiseen liittyvästä komission toimivallasta tulisi mielivaltaista, koska komissio pystyisi yhtenäistämään ennakkoarviointinsa sisällön niiden sitoumusten sisällön kanssa, jotka yritys olisi valmis antamaan.

72

Komissio muistuttaa puolestaan, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan soveltamisen yhteydessä sen tehtävänä on tutkia sitoumukset, joita asianomainen yritys ehdottaa komission sille ennakkoarvioinnissa ilmoittamien kilpailua koskevien huolenaiheiden perusteella. Komissio erottaa toisistaan väitetiedoksiannossa esitetyt huolenaiheet ja riidanalaisen päätöksen ennakkoarvioinnissa esitetyt huolenaiheet, koska Jamal-väitteet eivät ole enää mukana viimeksi mainituissa. Näistä väitteistä luopumisen jälkeen komissio saattoi siis tutkia sitoumukset virhettä tekemättä, vaikkei niillä poisteta näitä väitteitä.

73

Komissio korostaa lisäksi, että kantaja tulkitsee virheellisesti 10.7.2008 annettua tuomiota Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala (C‑413/06 P, EU:C:2008:392) ja antaa väitetiedoksiannolle suuremman painoarvon, kuin mikä tämäntyyppisellä asiakirjalla menettelyn ja valmistelutöiden kannalta yleensä katsotaan olevan, ja lisäksi käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annetussa riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä mitään rikkomisen tapahtumista koskeva sitovaa toteamusta, toisin kuin kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla annetuissa päätöksissä. Väite, jonka mukaan luonteeltaan ennakoivan arvioinnin sisältävän riidanalaisen päätöksen laillisuuden arviointia koskevan tuomioistuinvalvonnan tulisi tapahtua luonteeltaan väliaikaisessa väitetiedoksiannossa esitetyt huolenaiheet huomioon ottaen, on siten hylättävä.

74

Komissio huomauttaa vielä lähestymistapansa väitetystä mielivaltaisuudesta, ettei komission tarvinnut perustella Jamal-väitteistä luopumista kuulluksi tulemista koskevasta oikeudesta annettuun oikeuskäytäntöön tai asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annettua päätöstä koskevaan perusteluvelvollisuuteen nähden. Koska asianomaiset osapuolet olivat tiedustelleet komissiolta Jamal-kaasuputkea koskevan sitoumuksen puuttumisesta, komissio oli näin ollen ilmoittanut hyvän hallinnon periaatteen ja avoimuusperiaatteen mukaisesti syyt, joiden vuoksi komission alkuperäiset huolenaiheet eivät olleet vahvistuneet.

75

On muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos komissio aikoo tehdä päätöksen, jossa rikkominen määrätään lopetettavaksi, ja kun asianomaiset yritykset esittävät sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa komission ennakkoarvioinnissaan niille esittämät huolenaiheet, komissio voi päätöksellään määrätä kyseisten sitoumusten noudattamisen yritystä velvoittavaksi.

76

Tältä osin asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa käyttöön otetulla mekanismilla pyritään varmistamaan kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen tarjoamalla mahdollisimman nopea ratkaisu komission määrittämiin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin sen sijaan, että rikkominen todettaisiin muodollisesti. Kyseisen säännöksen taustalla ovat prosessiekonomiset syyt, ja sen ansiosta yritykset voivat osallistua menettelyyn täysimääräisesti ehdottamalla ratkaisuja, jotka niistä näyttävät tarkoituksenmukaisimmilta ja sopivimmilta mainittujen huolenaiheiden poistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Alrosa, C‑441/07 P, EU:C:2010:377 (jäljempänä tuomio Alrosa), 35 kohta ja tuomio 15.9.2016, Morningstar v. komissio, T‑76/14, EU:T:2016:481 (jäljempänä tuomio Morningstar), 39 kohta.

77

Sitä paitsi, vaikka asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa ei mainita nimenomaisesti oikeasuhteisuuden käsitettä, toisin kuin kyseisen asetuksen 7 artiklassa, joka koskee rikkomisen toteavia päätöksiä, suhteellisuusperiaate on silti unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena kaikkien unionin toimielinten toimien laillisuuden mittari. Tämän vuoksi kyseisen asetuksen 7 ja 9 artiklassa säädettyjen mekanismien erityispiirteet ja kyseisessä asetuksessa näihin molempiin säännöksiin perustuvat toimintakeinot ovat erilaisia: ensimmäisen mekanismin tavoitteena on lopettaa rikkominen, ja toisen mekanismin tavoitteena on poistaa komission huolenaiheet, jotka perustuvat sen tekemään ennakkoarviointiin. Komissiolle kuuluva velvollisuus varmistaa suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on siten ulottuvuudeltaan ja sisällöltään erilainen sen mukaan, kumman artiklan yhteydessä sitä tarkastellaan (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 36–38 kohta ja 46 kohta ja tuomio Morningstar, 43 ja 44 kohta).

78

Sovellettaessa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa kyseisen artiklan mukainen ennakkoarviointi osoitetaan siis komission suorittaman tutkimuksen kohteena oleville yrityksille, jotta nämä yritykset voivat arvioida mahdollisuutta ehdottaa sopivia sitoumuksia. Komissio on puolestaan vapautettu velvollisuudesta luonnehtia ja todeta rikkominen, ja sen tehtävänä on ainoastaan tutkia ja mahdollisesti hyväksyä ehdotetut sitoumukset ottamalla huomioon ennakkoarvioinnissa yksilöidyt kilpailua koskevat huolenaiheet sekä päämäärät, joita se tavoittelee. Tässä asiayhteydessä suhteellisuusperiaatteen täytäntöönpano tapahtuu vain tarkastamalla, että yhtäältä kysymyksessä olevilla sitoumuksilla poistetaan kyseiset huolenaiheet ja että toisaalta kyseiset yritykset eivät ole esittäneet vähemmän pakottavia sitoumuksia, joilla nämä huolenaiheet voitaisiin poistaa yhtä asianmukaisesti. Tämän tarkastuksen tehdessään komission on otettava huomion käsiteltävän asian olosuhteet eli erityisesti kolmansien edut ja yksilöityjen huolenaiheiden laajuus (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 40 ja 41 kohta; tuomio 9.12.2020, Groupe Canal + v. komissio, C‑132/19 P, EU:C:2020:1007, 105 kohta ja tuomio Morningstar, 45 kohta).

79

Käsiteltävässä asiassa on todettava aluksi, että huolimatta siitä, mitä komissio on voinut antaa ymmärtää, väitetiedoksianto täyttää asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin vaatimukset, mikä ilmenee selvästi riidanalaisesta päätöksestä ja vastaa lisäksi käytännesääntöjen 123 kohdan tilannetta.

80

Komissio ei siis voi väittää, että hallinnollisen menettelyn päätteeksi annettuun riidanalaiseen päätökseen sisältyvän otsikon ”Ennakkoarviointi” (4 jakso) alla esitetyt seikat on otettava viitekohdaksi, jonka perusteella ennen kyseisen päätöksen antamista esitettyjen sitoumusten asianmukaisuus on arvioitava. Komissio ei myöskään yksilöi mitään muuta asiakirjaa, joka olisi laadittu väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen ja riidanalaisen päätöksen antamisen välisenä aikana ja jossa komissio olisi esittänyt Gazpromille erityisesti Jamal-väitteiden osalta tarkistetun ennakkoarvioinnin, ennen kuin kyseinen yritys esitti epävirallisia sitoumusluonnoksia vuosina 2015 ja 2016 ja sitten alkuperäiset sitoumukset helmikuussa 2017.

81

Tämän väitetiedoksiantoa koskevan toteamuksen perusteella on katsottava, etteivät suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevat vaatimukset merkitse sitä, että asianomaisen yrityksen ehdottamilla sitoumuksilla olisi poistettava kaikki ennakkoarvioinnissa esitetyt kilpailua koskevat huolenaiheet myös siinä tapauksessa, että arviointi esitetään väitetiedoksiannon muodossa, kuten kantaja on myöntänyt muiden tilanteiden kuin Jamal-väitteiden osalta käsiteltävässä asiassa.

82

Jos asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa ja suhteellisuusperiaatetta tulkittaisiin toisin, voisi komission tekemä, luonteeltaan väliaikainen ennakkoarviointi jähmettyä ja tietyissä olosuhteissa sitoumuksia koskeva menettely menettäisi merkityksensä. Myös oikeuskäytännöstä ilmenee, että väitetiedoksianto on menettelyyn liittyvä ja valmisteleva asiakirja, jolla rajataan komission vireille paneman hallinnollisen menettelyn kohde, sillä komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon hallinnolliseen menettelyyn perustuvat seikat, jotta se voi erityisesti hylätä perusteettomat väitteet (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C‑413/06 P, EU:C:2008:392, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83

Käsiteltävän asian olosuhteissa ja erityisesti tarkistetun ennakkoarvioinnin puuttuessa komissio oli, toisin kuin se väittää, asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla velvollinen esittämään syyt, joiden vuoksi Jamal-väitteet poistava sitoumus puuttui. Siltä osin kuin komissio väittää, ettei sen virhe voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen edes osittain, unionin yleinen tuomioistuin toteaa samoin, että kyseinen virhe sisältyy kyseisen päätöksen päätösosaan, koska vaikka kyseisiä väitteitä ei mainita päätöksen 1 artiklassa, jossa lopulliset sitoumukset määrätään velvoittaviksi, ne kuuluvat 2 artiklan soveltamisalaan, sillä kyseisen artiklan mukaan toimet eivät ole enää tarpeen asiassa AT.39816.

84

Muilta osin kyseinen sitoumuksen puuttumisen perustelemista koskeva velvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että komission odotetaan osoittavan rikkomisen toteamisen olevan mahdotonta. Tällainen lähestymistapa ei olisi yhteensopiva sitoumuksia koskevan menettelyn luonteen kanssa, sillä asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti, luettuna kyseisen asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen valossa, sitoumuksia koskevassa päätöksessä ei vahvisteta, onko rikkominen tapahtunut tai tapahtuuko se edelleen, eikä sitoumuksia koskeva päätös ole esteenä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten toimivallalle esittää tällaisia toteamuksia (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2017, Gasorba ym., C‑547/16, EU:C:2017:891, 26 ja 30 kohta ja tuomio 9.12.2020, Groupe Canal + v. komissio, C‑132/19 P, EU:C:2020:1007, 108 kohta).

85

Käsiteltävässä asiassa on joka tapauksessa todettava, että komissio on esittänyt syyt, joiden vuoksi se ei määrännyt Jamal-väitteet poistavaa sitoumusta velvoittavaksi, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa olevien kahden perusteen muodossa. Ensimmäinen peruste koskee sertifiointipäätöstä, ja toinen peruste liittyy Puolan kaasualan suhteiden hallitustenväliseen luonteeseen (kuten edellä tämän tuomion 17 kohdassa tuodaan esille).

86

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, väittää ensimmäisen väitteen yhteydessä komission todenneen virheellisesti sertifiointipäätökseen tukeutuen, etteivät Jamal-väitteet edellyttäneet Gazpromilta sitoumusta.

87

Kantaja katsoo ensinnäkin, ettei Puolan sääntelyviraston sertifiointipäätöksellä voida perustella Jamal-väitteitä koskevan komission arvioinnin muuttumista 22.4.2015 tapahtuneen väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen ja 14.2.2017 esitettyjen alkuperäisten sitoumusten, jotka eivät poistaneet näitä väitteitä, välisenä aikana. Vaikka Puolan sääntelyvirasto antoi kyseisen päätöksen 19.5.2015, todellisuudessa komission tarkasteltavana olevat seikat olivat säilyneet kokonaisuutena olennaisilta osin muuttumattomina siitä, kun komissio oli esittänyt huolenaiheensa väitetiedoksiannossa, siihen, kun kyseinen päätös annettiin muutamia viikkoja väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen, ja jopa siihen, kun asian AT.39816 käsittely päättyi.

88

Toiseksi komissio oli saanut erityisesti tiedon Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvaa Gazpromin vaikutusvaltaa koskevista kysymyksistä, kun huomioon otetaan nimenomaan komission osallistuminen Gaz-Systemin sertifiointimenettelyyn. Komissio oli siis tutkinut Puolan sääntelyviranomaiselle osoittamissaan kahdessa lausunnossa, jotka se antoi 9.9.2014 ja 19.3.2015 ja jotka koskivat sertifiointipäätöksen kaltaisia päätösluonnoksia, edellytykset, jotka Gaz-Systemillä oli kyseisen putkenosan hallinnointiin, ja se oli suositellut nimenomaisesti, että kyseisellä putkenosalla sijaitsevien kompressio- ja mittausasemien toiminta siirrettäisiin Gaz-Systemin huolehdittavaksi, jotta vältettäisiin kilpailun vääristyminen Gazpromin hyväksi.

89

Tätä taustaa vasten komission riidanalaisessa päätöksessä esittämä lopullinen arviointi on yllättävä, kun otetaan huomioon, että kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirtäminen ei lopulta toteutunut, vaikka sertifiointipäätöksessä vahvistettiin 24 kuukauden määräaika, joka umpeutui toukokuussa 2017. On merkityksetöntä, että kyseinen siirto oli pelkkä suositus, sillä tärkein seikka on se, että siirron estäminen johtui Gazpromista ja että komissio oli saanut tästä tiedon markkinoiden kuulemisen yhteydessä Puolan hallitukselta, Puolan sääntelyviraston johtajalta, Gaz-Systemiltä ja kantajalta.

90

Kolmanneksi komissio ei ollut ottanut huomioon myöskään uhkausta kaasuntoimitusten keskeyttämisestä, jos toiminnan siirto toteutuisi, mistä kantaja oli ilmoittanut komissiolle kantelussa. Kyseinen uhka oli kuitenkin todellinen, sillä Gazprom oli syöttänyt Jamal-kaasuputkeen laadultaan Puolan kaasunsiirtoverkkoon soveltumatonta kaasua vähän sen jälkeen, kun siirron toteutumiselle asetettu 24 kuukauden määräaika oli päättynyt, ja sillä Venäjän energiaministeri oli lähettänyt Puolan energiaministerille 30.8.2016 kirjeen, jossa oli uhattu keskeyttää Gazpromin kaasuntoimitukset, jos Gazprom pakotettaisiin toteuttamaan kyseinen siirto.

91

Venäjän energiaministeri oli muistuttanut kyseisessä kirjeessä, että kaasuntoimitukset Puolaan edellyttivät, että Puolan tasavallan hallitus noudattaa velvoitteitaan, jotka perustuivat joukkoon Puolan tasavallan ja Venäjän federaation välillä tehtyjä hallitustenvälisiä sopimuksia ja koskivat erityisesti Puolaan toimitettavan kaasun määriä sekä Jamal-kaasuputken rakentamista ja hallinnointia (jäljempänä Puolan ja Venäjän väliset sopimukset), eli varsinaisesti velvoitteita, joiden mukaan kompressio- ja mittausasemien toiminnan tulisi säilyä EuRoPolin hallinnassa. Kantaja korostaa, että kyseisestä toiminnasta huolehtiminen oli Gaz-Systemin tehtävä, jotta varmistetaan Gaz-Systemin riippumattomuus kaasualalla annetun unionin lainsäädännön mukaisesti, ja että komissio itse katsoi 19.3.2015 antamassaan lausunnossa, että kyseessä on yksi siirtoverkonhaltijan toimivaltaan kuuluvista keskeisistä tehtävistä.

92

Komission mukaan kyseinen väite on hylättävä perusteettomana.

93

Tältä osin on muistettava, että komissio voi käyttää harkintavaltaa hyväksyessään sitoumuksia asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti, koska komission on suoritettava tutkimus, joka edellyttää monien taloudellisten tekijöiden huomioon ottamista, kuten tulevaisuuteen suuntautuva tutkimus, jossa arvioidaan kyseessä olevan yrityksen ehdottamien sitoumusten asianmukaisuutta, ja unionin yleisen tuomioistuimen on otettava tämä harkintavalta huomioon valvontaansa harjoittaessaan. Kyseisessä valvonnassa tutkitaan siis ainoastaan se, ettei komission arviointi ole ollut ilmeisen virheellinen, eivätkä unionin tuomioistuimet voi korvata komission arviointia omalla arvioinnillaan esittämällä oman arviointinsa monitahoisista taloudellisluonteisista seikoista, tai muussa tapauksessa ne puuttuvat komission harkintavaltaan sen sijaan, että valvovat kyseisen arvioinnin laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 42, 60 ja 67 kohta ja tuomio Morningstar, 41 kohta).

94

Käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että Jamal-väitteitä tarkastellaan lähinnä väitetiedoksiannon 13 ja 15.9 jaksossa. Näistä ilmenee, että komission huolenaiheet keskittyivät Gazpromin väitettyihin menettelyihin, joilla pyrittiin säilyttämään sen vaikutusvalta Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa tai vahvistamaan tätä vaikutusvaltaa erityisesti siten, että kyseinen yritys pyrki hankkimaan itselleen merkittävän päätösvallan EuRoPolissa ja säilyttämään EuRoPolilla kyseiseen putkenosaan kohdistuviin investointeihin liittyvän toimivallan kyseisestä putkenosasta vastaavan siirtoverkonhaltijan, Gaz-Systemin, sijaan. Tässä asiayhteydessä komissio oli tutkinut EuRoPolin ja Gaz-Systemin välillä vuonna 2010 tehdyn hallinnointisopimuksen, vuonna 2011 hyväksytyn EuRoPolin uuden yhtiösäännön ja [luottamuksellinen]. ( 1 )

95

Kuten erityisesti väitetiedoksiannon 15.9.2 jaksosta ilmenee, väitetysti väärinkäyttönä pidettävien Gazpromin menettelyjen, joilla pyrittiin säilyttämään Gazpromin määräysvalta Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa, tavoitteena oli estää infrastruktuurin kehittäminen toimituslähteiden ja kaasuntoimittajien (Gazpromin kilpailijoiden) monipuolistamiseksi. Gazprom onnistui erityisesti viivästyttämään virtuaalisten ja fyysisten vastakkaisvirtausten käyttöönottoa kyseisellä putkenosalla ja siten estämään tällaisen monipuolistamisen. Komissio totesi näin ollen väliaikaisesti, että investointeihin liittyvää vaikutusvaltaa hankkimalla Gazprom oli ainakin mahdollisesti syyllistynyt väärinkäyttöön estämällä kilpailijoiden pääsyn kyseiseen putkenosaan SEUT 102 artiklan d alakohdan vastaisesti.

96

Komissio suostui kuitenkin tämän jälkeen määräämään lopulliset sitoumukset, joihin ei sisälly mitään Jamal-väitteet poistavaa toimenpidettä, velvoittaviksi. Tuotuaan esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137 perustelukappaleessa, että osa asianomaisista osapuolista oli yllättynyt markkinoiden kuulemisen yhteydessä tällaisen toimenpiteen puuttumisesta, komissio selvitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, että kilpailua koskevat alkuperäiset huolenaiheet eivät olleet vahvistuneet kyseisessä perustelukappaleessa esitetyistä kahdesta syystä.

97

Ensimmäinen näistä perusteista koskee sertifiointipäätöstä, jonka osalta komissio huomautti erityisesti, että Puolan sääntelyvirasto oli todennut sertifiointipäätöksellä nimenomaisesti, että Gaz-System käytti ratkaisevaa määräysvaltaa Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvista investoinneista tehtävissä päätöksissä sekä näiden investointien toteuttamisessa. EuRoPol kaasuputken omistajana ja Gazprom EuRoPolin osakkaana eivät siten pystyneet estämään näitä päätöksiä.

98

Tältä osin on tuotava esille ensinnäkin, että sertifiointipäätökseen sisältyy, kuten komissio perustellusti väittää, merkityksellisten seikkojen, kuten 25.10.2010 tehdyn hallinnointisopimuksen ja EuRoPolin yhtiösäännön, yksityiskohtaisen tarkastelun perusteella esitettyjä useita toteamuksia Gaz-Systemin määräysvallasta Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa. Näiden toteamusten perusteella Puolan sääntelyviraston johtaja teki lopullisen päätöksen riippumattomuussertifikaatin myöntämisestä Gaz-Systemille, mikä osoitti kyseisen yrityksen täyttävän siirtoverkonhaltijan tehtävään liittyvät vaatimukset erityisesti investoinneista määräämisen osalta.

99

Kantaja ja Puolan tasavalta esittävät tosin useita seikkoja, jotka voivat viitata siihen, että Gaz-System saattoi olla haluton tekemään tiettyjä päätöksiä kyseiseen putkenosaan kohdistuvissa investoinneissa tai että sille voisi aiheutua merkittäviä kustannuksia erityisesti EuRoPolin vireille panemista hallinnollista menettelyistä tai tuomioistuinmenettelyistä. Näin ne kyseenalaistavat sertifiointipäätöstä koskevan komission arvioinnin.

100

Kantaja ja Puolan tasavalta eivät kuitenkaan riitauta Puolan sääntelyviraston tekemän sertifiointipäätöksen pätevyyttä sinällään, eivätkä ne ole tuoneet esille virheitä, joita Puolan sääntelyvirasto olisi tehnyt ja jotka liittyisivät kyseisessä päätöksessä esitettyihin yksittäisiin toteamuksiin, eivätkä ne ole ilmaisseet myöskään, mitä toteamuksia ne pitävät virheellisinä. Tässä tilanteessa ja kun huomioon otetaan jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille kaasualaa koskevassa unionin lainsäädännössä ja erityisesti maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94; jäljempänä kaasudirektiivi) annettu asema, komission oli perusteltua ottaa huomioon tällaisen viranomaisen esittämät toteamukset ja käyttää käsiteltävässä asiassa ratkaisunsa perusteena kyseistä päätöstä, jossa Puolan sääntelyvirasto on todennut Gaz-Systemin käyttävän määräysvaltaa Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa ja vahvistanut kyseisen toimijan siirtoverkonhaltijaksi.

101

Toiseksi kantajan ja Puolan tasavallan esittämät, sertifiointipäätöstä koskevat argumentit keskittyvät erityisesti kyseisessä päätöksessä annetun, kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirtoa koskevan suosituksen olemassaoloon ja luonteeseen sekä kyseisen suosituksen väitettyyn noudattamatta jättämiseen. Kyseisestä päätöksestä tai kantajan ja Puolan tasavallan esittämistä argumenteista ei kuitenkaan ilmene, että Gaz-Systemin määräysvalta Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa edellyttäisi kyseisen suosituksen täytäntöönpanoa.

102

Tältä osin on tuotava esille, ettei kompressio- ja mittausasemien päivittäinen toiminta sekoitu Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan kaasuvirtojen valvontaa koskevaan kysymykseen. Kantaja vahvisti tämän pitävän paikkansa, kun siltä tiedusteltiin, pystyikö Gaz-System tosiasiallisesti määräämään kyseisen putkenosan kaasuvirroista. Näin ollen kyseistä toimintaa koskevan suosituksen toteuttamatta jättäminen ei merkitse sitä, että nämä virrat olisivat mahdollisesti Gazpromin määräysvallassa EuRoPolin välityksellä, niin että kyseiseen putkenosaan kohdistuvia investointeja ja siten kaasun hankintalähteiden monipuolistamismahdollisuuksia koskevan Gaz-Systemin määräysvallan merkitystä olisi syytä epäillä.

103

Näissä olosuhteissa toiminnan siirtoa koskevan suosituksen toteuttamatta jättämistä sekä kyseistä toteutumista jarruttavaa menettelyä, johon Gazpromin väitetään syyllistyneen EuRoPolin välityksellä, koskevat argumentit eivät horjuta komission tekemää arviointia investointeihin liittyvästä Gaz-Systemin määräysvallasta.

104

Puolan sääntelyvirastolle osoitettuihin kahteen komission lausuntoon, jotka annettiin Gaz-Systemin siirtoverkonhaltijaksi hyväksymistä koskevan menettelyn yhteydessä, liittyvät kantajan argumentit eivät voi myöskään kyseenalaistaa riitautettua perustetta koskevaa komission arviointia. On nimittäin tuotava esille, että Puolan sääntelyvirasto on vastannut useissa lopulta hyväksytyn sertifiointipäätöksen johdanto-osan perustelukappaleissa komission kyseisissä lausunnoissa esittämiin huomautuksiin.

105

Lisäksi vaikka komissio oli esittänyt kahdessa lausunnossaan huomautuksia, jotka koskivat kompressio- ja mittausasemien päivittäisen toiminnan siirtämisen välttämättömyyttä, ja vaikka se oli katsonut kyseisen toiminnan olevan yksi siirtoverkonhaltijan keskeisistä tehtävistä, kyseiset huomautukset eivät koskeneet investointien suunnittelua ja investoinneista määräämistä, vaan ne perustuivat pikemmin muita kaasudirektiivistä johtuvia vaatimuksia koskeviin näkökohtiin, jotka liittyivät erityisesti siihen vaaraan, että EuRoPol saisi tietoonsa muita toimijoita koskevia luottamuksellisia tietoja. Tällainen vaara ei vastannut huolenaiheita, jotka komissio esitti Jamal-väitteissä.

106

Lisäksi on huomautettava, että kyseiset kaksi lausuntoa laatinut komission yksikkö tarkasteli Puolan sääntelyviraston päätösluonnoksia kaasualaa koskevan unionin lainsäädännön pohjalta, kun taas kilpailun pääosasto arvioi merkitykselliset tosiseikat SEUT 102 artiklan soveltamiseen liittyvän menettelyn yhteydessä. Vaikka kyseisissä lausunnoissa mahdollisesti ilmaistut varaumat saattoivat siten ainakin joiltakin osin kiinnostaa kilpailun pääosastoa, ne eivät kuitenkaan voineet ohjata määräävällä tavalla kyseisen pääosaston kilpailuoikeuden alalla tekemää arviointia etenkään Jamal-väitteiden säilyttämisen ja näihin liittyvän sitoumuksen mahdollisen tarpeellisuuden osalta. Tältä osin on todettava, että vaikka komissio ottaa itse esille väitetiedoksiannon 1016 kohdassa ilmeisen ristiriidan 25.10.2010 tehdyn hallinnointisopimuksen sisällön ja kaasudirektiivin säännösten välillä, Puolan sääntelyviranomainen on huomauttanut sertifiointipäätöksessä, että EuRoPolin laatima verkonkehittämissuunnitelma koski olennaisin osin uudistamista eikä se joka tapauksessa rajoittanut investointeihin liittyvää Gaz-Systemin toimivaltaa, johon kuuluu kyseisessä direktiivissä tarkoitetun kymmenvuotisen kehittämissuunnitelman laatiminen.

107

Kolmanneksi kantajan näkemykseen on mahdotonta yhtyä sen väittäessä, että komissio oli tehnyt virheen muuttaessaan Jamal-väitteitä koskevaa arviointiaan vuoden 2015 huhtikuun, jolloin komissio antoi väitetiedoksiannon tiedoksi Gazpromille, ja vuoden 2018 toukokuun, jolloin komissio antoi riidanalaisen päätöksen, välisenä aikana, vaikkei merkityksellisissä seikoissa ollut tapahtunut mitään muutosta. Sertifiointipäätöksen antaminen oli näet tällainen merkityksellinen seikka. Lisäksi sertifiointipäätöksen antaminen tapahtui asiayhteydessä, jossa merkittäviä investointeja Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan tai siihen liittyviä investointeja oli toteutettu, ja näiden investointien piti nimenomaisesti auttaa monipuolistamaan kaasun hankintalähteitä. Puolan sääntelyviraston johtaja olikin todennut kyseisessä päätöksessä, että fyysisten vastakkaisvirtausten käyttöönottoon Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevassa osassa kohdistuvat investoinnit olivat toteutuneet. Komissio oli tuonut tästä jo alustavasti esille, että Gazpromin viivyttävät menetelmät oli toteutettu vuosina 2009–2013 ja että Gaz-System oli onnistunut tekemään useita investointeja vastakkaisvirtausten toteuttamiseksi vuodesta 2014 lähtien (ks. väitetiedoksiannon 734 ja 1033 kohta).

108

Tämän perusteella ja kun huomioon otetaan edellä tämän tuomion 83 kohdassa mainittu velvollisuus sekä sitä edeltävät sertifiointipäätöksessä toistettuja toteamuksia ja Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevassa osassa tehtyjä investointeja koskevat seikat, komissio saattoi hyväksyä ilmeistä arviointivirhettä tekemättä kyseiseen sertifiointipäätökseen perustuvasta syystä lopulliset sitoumukset, vaikkei niihin sisälly Jamal-väitteet poistavaa toimenpidettä. Näin ollen käsiteltävä väite on hylättävä.

109

Näissä olosuhteissa ja koska komission riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 308 perustelukappaleessa esittämät kaksi perustetta ovat kiistatta itsenäiset, ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan toisen väitteen, jolla riitautetaan Puolan ja Venäjän välisiin sopimuksiin ja niin sanotun valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamiseen pohjautuva peruste, perusteltavuutta ei ole tarpeen tutkia. Kyseinen toinen väite, myös siinä tapauksessa, että se olisi perusteltu, ei voisi nimittäin johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska riidanalaisella päätöksellä päätetään asian AT.39816 käsittely, joten kyseinen väite on hylättävä tehottomana.

110

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

111

Tukeakseen kantajan argumentteja, jotka koskevat sitoumusmenettelyn aikana tapahtuneeseen väitteistä luopumiseen liittyvän tuomioistuinvalvonnan laajuutta, Puolan tasavalta esittää argumentteja, jotka koskevat hyvän hallinnon periaatteen, avoimuusperiaatteen ja vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista.

112

Komissio, jonka mukaan kyseiset argumentit muodostavat olennaisin osin uuden kanneperusteen, toteaa sitä vastoin, että toinen osa on hylättävä perusteettomana.

113

Puolan tasavallan esittämien argumenttien tutkittavaksi ottamisesta on todettava tältä osin, että ne voivat muodostaa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuvasta ensimmäisestä kanneperusteesta, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmässä, erillisen kanneperusteen.

114

Kyseiset argumentit sijoittuvat kuitenkin samaan yhteyteen, jossa kantaja esittää Jamal-väitteet poistavien sitoumusten puuttumista koskevat vastaväitteensä, joten ne eivät muuta riidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu pääasian asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa. Kyseiset argumentit voidaan siis ottaa tutkittavaksi unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 1 kohdan, siten kuin näitä kohtia on tulkittu oikeuskäytännössä, mukaisesti sovellettavan edellä mainitun perussäännön 40 artiklan toisen kohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C‑449/14 P, EU:C:2016:848, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 20.9.2019, Port autonome du Centre et de l’Ouest ym. v. komissio, T‑673/17, ei julkaistu, EU:T:2019:643, 44 ja 45 kohta ja määräys 15.11.2019, Front Polisario v. neuvosto, T‑279/19, ei julkaistu, EU:T:2019:808, 41 kohta).

115

Puolan tasavalta ei kiistä komission oikeutta luopua joistakin väitetiedoksiannossa alun perin esitetyistä väitteistä, mutta se väittää komission loukanneen hyvän hallinnon periaatetta ja avoimuusperiaatetta SEU 1 artiklan, SEU 10 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan vastaisesti. Kyseiset periaatteet edellyttävät nimittäin erityisesti sitä, että hallinnolla on velvoite perustella päätöksensä. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137 ja 138 perustelukappaleeseen sisältyvien yleisten toteamusten ei voida katsoa muodostavan riittäviä perusteluja, ja tätä perustelujen riittämättömyyttä on sitäkin vaikeampi perustella, sillä komissio on esittänyt vuosien saatossa Puolan viranomaisille Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan hallinnointiin liittyviä huolenaiheitaan.

116

Lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappale johtaa harhaan antamalla sellaisen vaikutelman, että sertifiointipäätös olisi valtion toimia koskevan poikkeuksen tapauskohtaisen soveltamisen sijaan Jamal-väitteistä luopumisen pääsyy. Puolan ja Venäjän väliset sopimukset on otettu tässä yhteydessä esille yleisluonteisesti, eikä niiden perusteella voida katsoa komission vetoavan kyseiseen poikkeukseen, mikä on ilmennyt vasta käsiteltävän kanteen yhteydessä. Komissio ei ole myöskään selvittänyt Gazpromin menettelyä väitetysti ohjanneita Venäjän lainsäädäntötoimenpiteitä eikä kyseiseen poikkeukseen vetoamisen mahdollisuutta, kun huomioon otetaan oikeuskäytäntö ja kilpailulainsäädännön tehokkuus silloin, kun pakkokeinon on asettanut kolmas valtio.

117

Komissio kiistää nämä väitteet.

118

Tältä osin on muistutettava, että unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (ks. tuomio 27.9.2012, Applied Microengineering v. komissio, T‑387/09, EU:T:2012:501, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119

Vaikka käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että Puolan tasavalta kiistää Jamal-väitteistä luopumista koskevan komission arvioinnin, se ei ilmoita kuitenkaan niitä käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka komission olisi pitänyt tutkia huolellisesti ja puolueettomasti, eikä se vetoa myöskään asetuksessa N:o 1/2003 ja asetuksessa N:o 773/2004 säädettyjen menettelysääntöjen erityiseen rikkomiseen. Vastaavasti Puolan tasavalta ei selitä, miten komissio on loukannut avoimuusperiaatetta, sellaisena kuin se vahvistetaan kyseisissä asetuksissa.

120

Lisäksi tällainen väite on hylättävä niin ikään siltä osin, kuin Puolan tasavalta ja olennaisin osin myös kantaja kiistävät todellisuudessa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleeseen sisältyvien perustelujen riittävyyden.

121

On näet muistettava, että perusteluvelvollisuutta on sovellettava lähtökohtaisesti kaikkiin unionin toimiin, joilla on oikeusvaikutuksia. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat valvoa kyseisen toimen laillisuutta (ks. tuomio 19.12.2019, Puppinck ym. v. komissio, C‑418/18 P, EU:C:2019:1113, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joilla on asiavaltuus, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122

Käsiteltävässä asiassa komissio on esittänyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa kaksi perustetta Jamal-väitteet poistavien sitoumusten puuttumiselle. Ensimmäisenä perusteena on sertifiointipäätös, ja sen osalta kantajalle ja Puolan tasavallalle, joilla on erityisesti ollut tiedossaan Puolan kaasualan tilanne ja Puolan sääntelyviranomaisen toiminta, vaikuttavat kyseiseen perusteeseen liittyvän väitteen tarkastelun perusteella (ks. edellä tämän tuomion 86–110 kohta) selvinneen kyseiseen perusteeseen liittyvät perustelut, niin että ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa pystyvän tutkimaan riidanalaisen päätöksen laillisuuden erityisesti sen johdanto-osan 138 perustelukappaleen osalta. Komissio on siis täyttänyt tähän liittyvän perusteluvelvollisuutensa.

123

Toinen peruste liittyy kaasualan osapuolten välisten suhteiden hallitustenväliseen luonteeseen Puolassa, ja kantaja ja Puolan tasavalta kohdistavat pääosan kritiikistään siihen katsomalla olennaisin osin, että komissio on perustellut riittämättömällä tavalla kantansa siltä osin, kuin se vetoaa valtion toimia koskevan poikkeuksen mahdolliseen soveltamiseen lähinnä siitä syystä, että Puolan ja Venäjän väliset sopimukset ja Venäjän lainsäädäntö sekä Venäjän federaation hallituksen menettely ovat vaikuttaneet Gazpromin menettelyyn.

124

Kuten edellä tämän tuomion 108 ja 109 kohdassa tuodaan esille, unionin yleinen tuomioistuin on todennut tältä osin, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä hyväksyessään sertifiointipäätökseen perustuvan perusteen nojalla lopulliset sitoumukset, vaikkei niihin sisälly Jamal-väitteitä poistavaa toimenpidettä, ja että tästä syystä toista perustetta koskevan kantajan väitteen perusteltavuutta ei ole tarpeen tutkia, kun huomioon otetaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleeseen sisältyvien kahden perusteen itsenäinen luonne. Tämän perusteella kantajan ja Puolan tasavallan esittämät argumentit, jotka koskevat toisen perusteen puutteellista perustelua, ovat niin ikään tehottomat.

125

Koska Puolan tasavalta pyrkii tosiasiassa riitauttamaan komission arvioinnin Jamal-väitteistä luopumisen osalta, on riittävää huomauttaa, että tätä koskeva väite on jo hylätty ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelun yhteydessä.

126

Hyvän hallinnon periaatteen ja avoimuusperiaatteen loukkaamista koskevat argumentit on näin ollen hylättävä.

127

Puolan tasavallan ja kantajan mukaan riidanalainen päätös merkitsee SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista. Todetessaan, etteivät Jamal-väitteet olleet ”saaneet vahvistusta”, komissio totesi nimittäin tosiasiassa, ettei SEUT 102 artiklaa ollut tältä osin rikottu, ja antoi päätöksen, joka ylitti sen, mikä on asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla sallittua. Näin tehdessään komissio käsitteli kysymystä, jota lopulliset sitoumukset eivät kattaneet ja jota kansalliset kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet olisivat voineet arvioida tarvittaessa erikseen. Komissio esti siten viimeksi mainittuja toimimasta kyseisissä väitteissä tarkoitettujen menettelytapojen suhteen, vaikka viimeksi mainituilla oli olennainen tehtävä unionin kilpailusääntöjen soveltamisessa.

128

Kyseistä loukkaamista pahentaa se seikka, etteivät kansalliset kilpailuviranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet pystyneet toimimaan niin kauan, kuin asian AT.39816 käsittely oli kesken. Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseiset viranomaiset ja tuomioistuimet menettivät näet toimivaltansa jo lähes kuudeksi vuodeksi eli muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 31.8.2013 riidanalaisen päätöksen antamiseen 24.5.2018. Siitä syystä, että komissio oli muuttanut väitetiedoksiannon sisältöä muodollisesti, Puolan kansallisen kilpailuviranomaisen ja sen kansallisten tuomioistuinten oli perusteltua odottaa, että komissio toimisi kyseisten väitteiden suhteen, erityisesti kun otetaan huomioon tähän liittyvät Gaz-Systemin, Puolan sääntelyviraston johtajan ja Puolan hallituksen markkinoiden kuulemisen yhteydessä ilmaisemat kannat. Erityisesti kansallisissa tuomioistuimissa viivästysten salliminen voi johtaa tiettyjen toimien vanhentumiseen.

129

Komissio kiistää nämä väitteet.

130

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan mukaisesti on totta, että kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet eivät voi tehdä riidanalaisen päätöksen vastaisia päätöksiä. Kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet eivät voi myöskään jättää huomiotta asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annettua päätöstä, koska tällainen toimi on joka tapauksessa luonteeltaan päätös ja koska sekä SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vilpittömän yhteistyön periaate että unionin kilpailuoikeuden tehokkaan ja yhtenäisen soveltamisen tavoite edellyttävät, että kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet ottavat huomioon komission ennakkoarvioinnin ja pitävät sitä viitteenä tai alustavana todisteena SEUT 101 artiklan ja SEUT 102 artiklan rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2017, Gasorba ym., C‑547/16, EU:C:2017:891, 29 kohta).

131

Käsiteltävässä asiassa komissio tosin täsmentää riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, etteivät Jamal-väitteiden muodossa esitetyt kilpailua koskevat alkuperäiset huolenaiheet ”saaneet vahvistusta”.

132

Vaikka kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten on tosiasiassa otettava huomioon riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappale ja pidettävä sitä tarvittaessa viitteenä siitä, ettei SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa ole rikottu, ei kyseisen perustelukappaleen sanamuodosta eikä riidanalaisen päätöksen muustakaan sisällöstä ilmene komission todenneen nimenomaisesti Jamal-väitteiden kohdalla, ettei SEUT 102 artiklaa ole rikottu. Riidanalaisen sanamuodon on ymmärrettävä merkitsevän näin ollen pikemmin sitä, että komissio on päättänyt luopua kyseisistä väitteistä ja tyytyä lopullisiin sitoumuksiin, vaikkei niillä poisteta kyseisiä väitteitä.

133

Joka tapauksessa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleen riidanalainen sanamuoto ei voi muuttaa riidanalaisen päätöksen luonnetta eikä estää kansallisia kilpailuviranomaisia ja tuomioistuimia toimimasta. Komissio voi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna saman asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen valossa, toteuttaa pelkän ennakkoarvioinnin kilpailutilanteesta ja jättää vahvistamatta sittemmin tämän artiklan perusteella tekemässään sitoumuksia koskevassa päätöksessä, onko kilpailusääntöjä rikottu. Kansallinen tuomioistuin voi siten todeta, että käytäntö, jota sitoumuksia koskeva päätös koskee, on SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan vastainen, ja näin ollen vahvistaa, toisin kuin komissio, että jompaakumpaa artiklaa on rikottu. Vastaavalla tavalla asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 13 ja 22 perustelukappaleessa, luettuina yhdessä, todetaan nimenomaisesti, että sitoumuksia koskevat päätökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten valtuuksiin päättää tapauksesta eivätkä jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja kilpailuviranomaisten toimivaltaan soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2017, Gasorba ym., C‑547/16, EU:C:2017:891, 26 ja 27 kohta).

134

Siten komissio ei ole loukannut vilpittömän yhteistyön periaatetta, eivätkä tätä päätelmää kyseenalaista muut Puolan tasavallan ja kantajan esittämät argumentit.

135

Ensinnäkin se, että kansalliset kilpailuviranomaiset eivät ole pystyneet toimimaan kuuteen vuoteen, johtuu ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanosta, sillä kyseisen kohdan mukaan nämä kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamiseen, kun muodollinen tutkintamenettely aloitetaan. Kansallisten kilpailuviranomaisten toimivalta palautuu niille, kun komission aloittama menettely päättyy (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C‑17/10, EU:C:2012:72, 80 kohta ja 83–87 kohta).

136

Kansalliset tuomioistuimet eivät menetä rajattomasti kaikkia mahdollisuuksiaan toimia asioissa, jotka koskevat Jamal-väitteisiin liittyviä tosiseikkoja, kun muodollinen tutkintamenettely aloitetaan. Asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdassa säädetään vain, että niiden on vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa sen päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee käynnistämässään menettelyssä, ja ne voivat tässä tarkoituksessa arvioida, onko niiden käsittely keskeytettävä. Väite, jonka mukaan osa kansallisista toimista vanhentuisi puolalaisissa tuomioistuimissa tapahtuneiden viivästymisten vuoksi, on merkityksetön, koska asian kannalta merkitykselliset vanhentumisajat ja kyseisten toimien käsittely tuomioistuimissa kuuluvat asiassa sovellettavan unionin lainsäädännön puuttuessa Puolan tasavallan menettelyllisen itsemääräämisoikeuden alaan.

137

Yhdessäkään asetuksen N:o 1/2003 tai asetuksen N:o 773/2004 säännöksessä ei sitä paitsi velvoiteta komissiota ilmoittamaan muodollisesti kansallisille kilpailuviranomaisille tai yleisemmin asianomaisille kolmansille osapuolille siitä, että komissio luopuu menettelyn aikana joistakin asianomaista yritystä koskevista väitteistä. Kantaja ja Puolan tasavalta eivät joka tapauksessa tuo esille mitään erityistä kansallista menettelyä, johon komission menettely käsiteltävässä asiassa olisi väitetysti vaikuttanut.

138

Toiseksi Puolan tasavallan väite, jonka mukaan Puolan kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten oli perusteltua odottaa, että komissio toimisi Jamal-väitteiden suhteen, koska komissio ei ollut muuttanut muodollisesti väitetiedoksiannon laajuutta, on hylättävä. Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädetty seuraus, jonka mukaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen poistaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilta toimivallan soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa kyseisen menettelyn kohteena oleviin tosiseikkoihin, merkitsee nimittäin sitä, että asianomaiset yritykset suojataan kyseisten viranomaisten rinnakkaisilta menettelyiltä (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 18 kohta, ja määräys 15.3.2019, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, T‑410/18, EU:T:2019:166, 20 kohta), mutta se ei merkitse kuitenkaan sitä, että komissiolla on velvollisuus antaa uusi päätös kyseisen asetuksen 7 tai 9 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2018, EAEPC v. komissio, T‑574/14, EU:T:2018:605, 86 kohta).

139

Siltä varalta, että Puolan tasavalta vetoaa luottamuksensuojan periaatteeseen, on vielä muistutettava, että oikeus vedota kyseiseen periaatteeseen on jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin, elin tai laitos on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluita synnyttänyt perusteltuja odotuksia (ks. tuomio 13.6.2013, HGA ym. v. komissio, C‑630/11 P–C‑633/11 P, EU:C:2013:387, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Puolan tasavalta ei ota esille mitään täsmällistä vakuuttelua, jonka komissio olisi antanut. Muilta osin väitetiedoksiantoa ei voida pitää tällaisena vakuutteluna, koska kyseinen asiakirja oli osoitettu Gazpromille ja koska se oli luonteeltaan väliaikainen. Tällaisia vakuutteluja eivät ole myöskään markkinoiden kuulemisen järjestäminen eikä se, että osa asianomaisista osapuolista esitti huomautuksia kyseisen kuulemisen yhteydessä, koska nämä seikat kuuluvat asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan normaaliin täytäntöönpanoon.

140

Vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista koskeva argumentti on siten hylättävä, samoin kuin on hylättävä ensimmäisen kanneperusteen toinen osa.

141

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan osaksi perusteettomana ja osaksi tehottomana.

142

Kantaja, jota Puolan tasavalta ja Liettuan tasavalta tukevat, väittää komission tehneen useita ilmeisiä arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä, joilla se on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta toteamalla, että hinnoittelukäytäntöjä koskevat sitoumukset (lopullisten sitoumusten 18 ja 19 kohta) olivat asianmukaiset, vaikka kantajan, Puolan tasavallan ja Liettuan tasavallan mukaan kyseisillä sitoumuksilla ei voitu säilyttää tai palauttaa kaasun hintoja nopeasti ja tehokkaasti kilpailukykyisiä viitehintoja vastaavalle tasolle. Kanneperuste jakautuu neljään osaan.

143

Komissio, jota Gazprom tukee, katsoo, että toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

144

Kantajan mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään sitoumukset, jotka rajautuvat niiden hinnantarkistuslausekkeiden (price revision clauses) muuttamiseen, jotka sisältyvät Gazpromin asiakkaidensa kanssa hinnoittelukäytäntöjen kohteena olevissa viidessä KIE-maassa tekemiin sopimuksiin, vaikka väitetiedoksiannossa ilmaistut kilpailua koskevat huolenaiheet eivät koskeneet hintojen tarkistamista vaan Gazpromin kyseisten sopimusten yhteydessä soveltamien hintojen (jäljempänä sopimushinnat) kohtuuttomuutta ja liiallisuutta. Kyseiset sitoumukset, jotka koskevat vain uuden hinnantarkistusmenetelmän käyttöönottoa, eivät korjaa ongelman alkulähdettä eli tiettyjen öljytuotteiden hintoihin indeksoitujen hinnanlaskentakaavojen (price formulae) olemassaoloa.

145

Kantaja huomauttaakin ensimmäiseksi, että komission olisi pitänyt todeta väitetiedoksiannossa kyseisten käytäntöjen olevan ristiriidassa SEUT 102 artiklan a alakohdan ensimmäisen osan, joka koskee kohtuuttomia hintoja, kanssa eikä sen toisen osan, joka koskee muita kohtuuttomia kauppaehtoja, kanssa. Kilpailua koskevissa huolenaiheissa tarkoitetaan siis kohtuuttomia hintoja, ei hinnantarkistusmenetelmää.

146

Komissio on todennut tältä osin itsekin väitetiedoksiannossa, että käytössä olevat, öljynhintoihin indeksoidut hinnanlaskentakaavat, olivat liiallisten sopimushintojen pääsyy. Se on todennut niin ikään, että kaasunhintojen indeksointi öljytuotteiden hintoihin on vanhentunut käytäntö, jonka tuloksena saatavat hinnat eivät vastaa kaasun taloudellista arvoa. Komissio on esittänyt väitetiedoksiannossa vastaavalla tavalla nimenomaisesti korjaavia toimenpiteitä, erityisesti kyseisten laskentakaavojen muuttamista, jotta laskentakaavoilla tulokseksi saatavat hinnat eivät ylittäisi Alankomaissa sijaitsevan Title Transfer Facility (TTF) ‑markkinapaikan hintoja tai jotta hinnat olisivat sidoksissa Gazpromin kustannuksiin. Koska komissio ei edellyttänyt lopullisilta sitoumuksilta hinnanlaskentakaavojen muuttamista ja jätti näin mahdollisuuden kohtuuttomien hintojen palaamiselle, komissio ei poistanut hinnoittelukäytäntöjä koskevien alustavien huolenaiheidensa olennaista sisältöä eikä kohtuuttomien hintojen todellista syytä, joten hinnoittelukäytäntöihin liittyvät sitoumukset ovat epäasianmukaiset ja riidanalainen päätös on vastoin SEUT 102 artiklan tavoitteita.

147

Liettuan tasavalta muistuttaa vastaavasti, että hinnoittelukäytäntöjen kohteena olevissa viidessä KIE-maasta voimassa olevat kohtuuttomat ja liialliset hinnat johtuivat siitä, että kaasu hinnoiteltiin kyseisissä maissa toisella tavalla kuin Länsi-Euroopassa. Kyseisen lopputuloksen välttämiseksi hinnanlaskentakaavalla olisi saatava tulokseksi kilpailukykyiset hinnat, joten kyseistä laskentakaavaa olisi pitänyt muuttaa pikemmin kuin hinnantarkistusmenetelmää, joka kesti kuusi kuukautta ja oli riippuvainen Gazpromin hyväntahtoisuudesta.

148

Toiseksi kantaja pitää riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 165 perustelukappaleessa esitettyä ainoaa todellista perustetta, jolla komissio perustelee päätöstään olla muuttamatta hinnanlaskentakaavoja, perusteettomana. Komissio ei näet voinut päätellä pelkästään sillä perusteella, että kyseisillä laskentakaavoilla tulokseksi saadut hinnat olivat laskeneet ja lähentyneet hieman markkinapaikkojen hintoja vuosina 2015 ja 2016, etteivät komission toimet olleet enää perusteltuja.

149

Kyseinen peruste ei saa tukea etenkään taloudellisista analyyseistä, eikä siinä oteta lainkaan huomioon öljynhintojen luonnollista vaihtelevuutta, joka johtuu siitä, ettei unionin toimielinten määräysvalta ulotu öljynhintoihin, eikä siten sitä mahdollisuutta, että sopimushinnat saattaisivat palata kohtuuttomiksi. Komissio ei ollut ottanut huomioon sitä, että öljynhinnat olivat vuosina 2015 ja 2016 erilaisista syistä hyvin alhaiset ja poikkesivat kyseisten hintojen keskihinnoista.

150

Komissio kiistää sen, ettei se olisi poistanut hinnoittelukäytäntöihin liittyvissä väitteissä tarkoitettujen kilpailua koskevien huolenaiheiden olennaista sisältöä.

151

On muistettava, että hinnoittelukäytäntöihin liittyvät sitoumukset esitetään lopullisten sitoumusten 18 ja 19 kohdassa. Lopullisten sitoumusten 18 kohdan mukaan Gazpromin oli ehdotettava kyseisten sopimusten muuttamista kymmenen viikon kuluessa sopimusten voimaantulosta, jotta niihin voitiin lisätä uusi hinnantarkistuslauseke tai niissä olevia lausekkeita voitiin muuttaa samaan lopputulokseen pääsemiseksi, eli varsinaisesti kyseisessä kohdassa esitetään uusi kaasun sopimushintojen määrittämisessä käytettävien hinnanlaskentakaavojen tarkistusmenetelmä. Gazpromin oli ehdotettava tätä kaikkiin vähintään kolmivuotisiin kaasuntoimitussopimuksiin – sekä voimassa oleviin että uusiin. Lopullisten sitoumusten 19 kohdassa määritetään viisi osatekijää, jotka uuden menetelmän oli sisällettävä, jotta uudet hinnanlaskentakaavat syntyisivät menetelmän käyttöönoton tuloksena.

152

Lopullisten sitoumusten 18 ja 19 kohdan perusteella komissio on siis päättänyt tosiasiassa pikemmin sallia uuden hinnantarkistusmenetelmän kuin varmistaa hinnanlaskentakaavojen välittömän muuttamisen.

153

Tältä osin on totta, ettei komissio keskittynyt väitetiedoksiannossa hinnantarkistusmenetelmiin, vaan se tutki kyseisissä sopimuksissa olleet hinnanlaskentakaavat ja erityisesti näihin laskentakaavoihin sisältyvän öljytuotteiden hintoihin indeksoinnin, ja se pohti kyseisestä indeksoinnista kaasun sopimushintoihin kohdistuvia inflaatiovaikutuksia, kuten erityisesti väitetiedoksiannon 11.4 jaksosta, jonka otsikko on ”[luottamuksellinen]”, ilmenee. Komissio oli havainnut, että syyt, joilla hinnanlaskentakaavojen indeksointia öljytuotteiden hintoihin oli alun perin perusteltu, eli erityisesti kaasumarkkinoiden kypsymättömyys, olivat suureksi osaksi kadonneet (väitetiedoksiannon 545 kohta), ja tämä toteamus ilmenee olennaisin osin myös riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 76 perustelukappaleesta. Komission väitetiedoksiannossa ensisijaisesti esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet koskivat kuitenkin ennen kaikkea mahdollisesti kohtuuttomien sopimushintojen olemassaoloa, eikä komissio ollut [luottamuksellinen] (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 949 ja 981 kohta). Tämä toistetaan olennaisin osin riidanalaiseen päätökseen sisältyvässä ennakkoarvioinnin tiivistelmässä (johdanto-osan 62 ja 63 perustelukappale).

154

Riippumatta siitä, miten komissio suhtautui hinnanlaskentakaavojen indeksointiin ennakkoarviointinsa aikana, on tuotava ensinnäkin esille, että hallinnollisen menettelyn vaiheessa Gazpromin ehdottamia sitoumuksia tutkittaessa öljytuotteiden laskeviin hintoihin sidoksissa olleet sopimushinnat laskivat, joten kyseiset hinnat lähentyivät Länsi-Euroopan kaasun markkinapaikoilla sovellettuja hintoja. Tämä toteamus, jonka komissio ja Gazprom esittävät käsiteltävän kanteen yhteydessä, ilmenee riidanalaisesta päätöksestä (ks. johdanto-osan 76 perustelukappale ja alaviite 49 sekä johdanto-osan 162 ja 164 perustelukappale), eikä kantaja ole sitä tosiasiassa riitauttanut, vaan kantaja korostaa pikemmin sitä vaaraa, että öljynhinta nousee tulevaisuudessa ja sitä vastaavasti sopimushinnat kohoavat mahdollisesti kohtuuttomalle tasolle.

155

Kun huomioon otetaan lopullisten sitoumusten antamisen ajankohtana vallinnut hintataso, ongelmana eivät siten olleet mahdollisesti kohtuuttomat hinnat, jotka olisivat vaatineet välittömästi vaikuttavaa hinnanlaskentakaavan muuttamista.

156

Tähän on lisättävä, että kyseiset asiakkaat saattoivat esittää nopeasti hinnantarkistuspyynnön hinnanlaskentakaavojen muuttamiseksi. Lopullisten sitoumusten 19 kohdan ii alakohdan viimeisen alakohdan mukaisesti kyseiset asiakkaat saattoivat nimittäin esittää ensimmäisen hinnantarkistuspyyntönsä milloin tahansa sen jälkeen, kun uusi hinnantarkistusmenetelmä oli lisätty sopimukseen, ja Gazpromin oli ehdotettava kyseistä lisäämistä kymmenen viikon kuluessa riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamisesta.

157

Toiseksi on korostettava, että kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 176 perustelukappaleessa esitetään, valitsemalla keinoksi uuden hinnantarkastusmenetelmän komission ei tarvinnut laatia itse yhteistyössä Gazpromin kanssa uusia hinnanlaskentakaavoja jokaista kyseistä sopimusta varten, mikä ei olisi ollut helppoa tällaisen tehtävän monimutkaisuuden vuoksi. On näet niin, että [luottamuksellinen] (kuten väitetiedoksiannon 223 ja 1065 kohdasta ilmenee). Tämän perusteella komissio ei toiminut ilmeisen kohtuuttomasti, erityisesti kun otetaan huomioon tarve tutkia kunkin kyseisen sopimuksen taloudellinen tasapaino ja erityispiirteet, kun se ei ryhtynyt sitoumusten laatimisen yhteydessä muokkaamaan hinnanlaskentakaavoja tällä tavoin.

158

Lisäksi on hylättävä argumentti, jonka mukaan hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten vuoksi alun perin kyseenalaistetut menettelytavat voisivat toistua, eli hinnoista voisi tulla kohtuuttomia, mikä olisi siis vastoin asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettua yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan kanssa. Koska uuden hinnantarkistusmenetelmän valitsemisen pitäisi estää öljynhintojen mahdollisen tulevan nousun vaikutukset varmistamalla, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 179 perustelukappaleessa todetaan, etteivät hinnat poikkea hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä KIE-maassa Länsi-Euroopan kilpailukykyisistä viitehinnoista ”muutoin kuin hyvin lyhytaikaisesti”, kyseisellä valinnalla pyritään nimenomaan välttämään kyseinen toistuminen.

159

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissio saattoi hyväksyä ilmeistä arviointivirhettä tekemättä sitoumuksen, joka koskee kyseisen uuden menetelmän käyttöönottoa hinnanlaskentakaavojen välittömän muuttamisen sijaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden toisen kanneperusteen muiden osien tutkimista, joilla kantaja kiistää lähinnä uuden hinnantarkistusmenetelmän asianmukaisuuden sinällään.

160

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

161

Kantaja kyseenalaistaa toisen osan yhteydessä hinnoittelukäytäntöihin liittyvissä sitoumuksissa esitetyn uuden hinnantarkistusmenetelmän tehokkuuden. Tämä toinen osa jakautuu neljään väitteeseen.

162

Komissio kiistää kantajan väittämät virheet.

163

Kantaja väittää komission tehneen virheitä arvioidessaan syitä, joiden vuoksi Gazprom oli päätynyt säilyttämään kohtuuttomat sopimushinnat, mikä johti uuden tehottoman hinnantarkistusmenetelmän hyväksymiseen.

164

Komissio on nimittäin todennut virheellisesti, että aiemmat kohtuuttomat sopimushinnat johtuivat siitä, ettei kyseisissä sopimuksissa ollut asianmukaisiin viitehintoihin, kuten kaasun markkinapaikkojen hintoihin, viittaavia tehokkaita hinnantarkistuslausekkeita. Tällainen päätelmä on vastoin komission hallussa olevaa selvitysaineistoa ja sen väitetiedoksiannossa esittämiä toteamuksia. Erityisesti jos komissio olisi tutkinut asianmukaisesti kantajan ja Gazpromin väliseen sopimukseen sisältyneen hinnantarkistuslausekkeen, se olisi todennut, että kyseisen lausekkeen nojalla voitiin jo vedota tiettyjen viitehintojen tasoon sekä hinnantarkistuksen käynnistämisen perusteena että uuden hinnan määrittämisperusteena.

165

Vaikka voimassa olevissa hinnantarkistuslausekkeissa viitattiin jo kilpailukykyisiin viitehintoihin ja tiettyjen tarkistusten tekemiseen, Gazpromin asiakkaiden kohdalla tarkistetut hinnat ja kilpailukykyiset kaasunhinnat olivat kuitenkin poikenneet jatkuvasti toisistaan, ja ne olivat joutuneet maksamaan hintoja, jotka eivät olleet kilpailukykyisiä.

166

Tosiasiassa hinnantarkistamisen esti varsinaisesti – kuten komissio on sitä paitsi todennut väitetiedoksiannossa – Gazpromin harjoittama jarruttelu, sillä Gazprom oli kieltäytynyt aiemmin tarkistamasta hintojaan ja soveltamasta tarkistettuja hintoja. Koska käytössä ollut hinnanlaskentakaava suosi Gazpromia, Gazprom venytti hinnantarkistusmenettelyiden kestoa, sillä sen asiakkaat, jotka joutuivat maksamaan kohtuuttomia hintoja, olivat lopulta valmiita hyväksymään hyvin pienetkin hinnanalennukset.

167

Kantaja tuo erityisesti esille ensinnäkin, että hinnan tarkistaminen edellytti Gazpromin yhteistyötä eri vaiheissa ja vähintäänkin sitä, että Gazprom oli valmis käymään hyväntahtoisesti hintaneuvotteluja ja hyväksymään tarkistamismenetelmän tuloksena saadut tarkistetut hinnat panemalla tarvittaessa täytäntöön mahdollisen välitystuomion. Gazprom hyödynsi kuitenkin olemassa olleiden lausekkeiden mukaiselle hinnantarkistusmenetelmälle ominaisia heikkouksia ja harjoitti asiakkaidensa kiristämistä useiden vuosien ajan muun muassa uhkaamalla kaasuntoimitusten vähentämisellä tai keskeyttämisellä, jos nämä vaativat tarkistetun hinnan soveltamista. Lisäksi Gazprom pystyi myös pilaamaan välitysmenettelyn tehokkuuden kieltäytymällä välitystuomioiden täytäntöönpanosta tai pitkittämällä välitysmenettelyn kestoa. Nämä menettelytavat käyvät ilmi Ukrainaan sijoittautuneen Naftogazin ja kantajan tilanteista. Tosiasiassa komission tarkastelemalla aikavälillä ainoastaan länsieurooppalaiset asiakkaat hyötyivät varsinaisesti tarkistetuista hinnoista, kun taas väitetyt hinnantarkistukset toteutuivat hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä KIE-maassa vain tietyissä tilanteissa, joissa määräysvalta säilyi olennaisin osin Gazpromilla.

168

Komissio ei voinut väittää tästä, että tarkistettujen hintojen hyväksyminen olisi ollut kyseisille tilanteille ominaisissa olosuhteissa ja erityisesti ”pakkovälityksen” yhteydessä Gazpromin asiakkaiden itsenäisesti tekemä valinta. Kyseiset valinnat tapahtuivat päinvastoin Gazpromin harjoittaman painostuksen alla, ja kyseessä olivat vain Gazpromin harjoittaman määräävän markkina-aseman väärinkäytön osatekijät tai vaikutukset.

169

Komissio ei voi väittää myöskään, ettei menettelytavoilla, joita Gazprom käytti aiemmin hinnantarkistuspyynnön saatuaan, eikä etenkään komission tiedossa olleilla menettelytavoilla ollut merkitystä arvioitaessa uuden hinnantarkistusmenetelmän asianmukaisuutta pelkästään siitä syystä, että kyseinen uusi menetelmä vahvistettiin velvoittavissa sitoumuksissa. Tällaisen lähestymistavan vuoksi merkitykselliset tosiseikat jäisivät huomiotta, mikä olisi siten vastoin SEUT 102 artiklaan perustuvan komission tehtävän luonnetta sekä todistusharkintaa koskevia vaatimuksia, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne vahvistanut 15.2.2005 antamassaan tuomiossa komissio v. Tetra Laval (C‑12/03 P, EU:C:2005:87) ja 10.7.2008 antamassaan tuomiossa Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala (C‑413/06 P, EU:C:2008:392). Todellisuudessa todisteiden, jotka osoittavat Gazpromin asiakkaiden aiemmat vaikeudet ja siten hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten tehottomuuden, olisi pitänyt katsoa olevan niin selviä, ettei niitä voitu kiistää, joten komission alustavia päätelmiä ei olisi pitänyt muuttaa tältä osin.

170

Vastaavalla tavalla komissio ei ole selvittänyt konkreettisesti, miten Gazpromin harjoittama jarruttelu vältettäisiin jatkossa hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten avulla tai miten Gazpromin harjoittama jarruttelu voitaisiin katsoa kyseisten sitoumusten laiminlyönniksi. Kuten väitetiedoksiannossa todetaan, kohtuuttomien hintojen lakkaamista ei voida taata todellisuudessa hintaneuvotteluilla eikä edes välitysmenettelyillä, sillä Gazpromin menettelytavat jatkuvat niin kauan kuin rakenteellisesti epäoikeudenmukaiset hinnanlaskentakaavat ovat käytössä.

171

Tältä osin ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyn yleissopimuksen tehokkuus on vain suhteellinen Gazpromin käyttämiin menettelytapoihin nähden, sillä Gazprom kieltäytyi panemasta välitystuomioita täytäntöön, jarrutti täytäntöönpanomenettelyitä ja piilotti varojaan siirtämällä ne niiden tuomioistuinten toimivallan ulottumattomiin, joiden puoleen välitystuomion voittaneet osapuolet saattoivat kääntyä.

172

Puolan tasavalta ja Liettuan tasavalta korostavat samansuuntaisesti kantajan argumenttien kanssa, että Gazprom on edelleen välttämätön kaasuntoimittaja alueella ja että suunniteltujen infrastruktuuriin kohdistuvien investointien toteuttamisesta ja erityisesti Puolan ja Liettuan välisen rajayhdysputken rakentamisesta huolimatta Gazpromin neuvotteluvalta ei ole heikentynyt. Näissä olosuhteissa komission olisi pitänyt vaatia Gazpromilta kunnianhimoisempia sitoumuksia, joilla olisi varmistettu hintojen tosiasiallinen tarkistaminen, koska esille otettu Gazpromin harjoittama jarruttelu ei ole muodollisesti vastoin hinnoittelukäytäntöihin liittyviä sitoumuksia niiden nykymuodossaan.

173

Komissio, jota Gazprom tukee, kiistää uuden hinnantarkistusmenetelmän tehottomuutta koskevat kantajan argumentit ja vaatii siten esillä olevan väitteen hylkäämistä.

174

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että kantaja arvostelee argumenteillaan komissiota ilmeisestä arviointivirheestä, joka on kaksiosainen, mikä selittää kantajan mukaan uuden hinnantarkistusmenetelmän tehottomuuden. Yhtäältä komissio on todennut virheellisesti, että aiemman hinnantarkistuksen tehottomuus johtui siitä, että kilpailukykyisiin viitehintoihin oli mahdotonta vedota, ja toisaalta komissio ei ole selvittänyt eikä poistanut hinnantarkistuksen tehottomuuden tosiasiallista syytä eli Gazpromin harjoittamaa jarruttelua.

175

Kantajan esittämien argumenttien ensimmäisestä osasta, joka koskee kilpailukykyisten viitehintojen puuttumista käytössä olevista hinnantarkistuslausekkeista, on todettava, että väitetiedoksiannossa (erityisesti sen 226–232 kohdassa, kuten komissio huomauttaa) annetuista sopimusesimerkeistä ilmenee, toisin kuin kantaja väittää, ettei ainakaan muutamien kyseisten sopimusten voida katsoa sisältävän hintojen määrittämistä tai tarkistamista koskevissa lausekkeissa viittauksia selkeästi määriteltyihin kilpailukykyisiin viitehintoihin, joita komissio tarkoittaa riidanalaisessa päätöksessä. Näistä esimerkeistä käy ilmi lausekkeita, joiden sanamuoto poikkeaa merkittävästi lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohtaan sisältyvien hinnoitteluohjeiden sanamuodosta erityisesti siten, että näissä hinnoitteluohjeissa mainitaan ”läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisten kaasumarkkinoiden hintataso” ja tarkoitetaan maahantuodun kaasun painotettuja keskihintoja Saksassa, Ranskassa ja Italiassa sekä Manner-Euroopan yleisesti hyväksyttyjen vilkkaiden kaasun markkinapaikkojen hintatasoa.

176

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa erityisesti Gazpromin ja kantajan välillä tehtyyn sopimukseen sisältyvästä lausekkeesta, jonka jäljennöksen kantaja toimitti 8.12.2020 annetuissa vastauksissa, että [luottamuksellinen].

177

Arvioidessaan hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten asianmukaisuutta ja erityisesti tilaisuutta edetä uuden hinnantarkistusmenetelmän avulla komissio saattoi siten tukeutua ilmeistä arviointivirhettä tekemättä erityisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 63 perustelukappaleessa (ja vastaavalla tavalla kyseisen päätöksen johdanto-osan 78, 79 ja 177 perustelukappaleessa) esitettyyn alustavaan toteamukseen, jonka mukaan selkeästi määritellyn, kilpailukykyisen ja julkisesti saatavilla olevan viitehinnan (kuten kilpailukykyisillä kaasun markkinapaikoilla sovellettujen hintojen) puuttuminen hinnantarkistuslausekkeista oli yksi pääsyistä, joiden vuoksi hinnat olivat voineet nousta kohtuuttomiksi hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä KIE-maassa.

178

Kantajan esittämien argumenttien toisesta osasta, joka koskee Gazpromin harjoittamaa jarruttelua, on korostettava ensinnäkin, että hinnoittelukäytäntöihin liittyvillä sitoumuksilla pyritään saamaan käyttöön uusi hinnantarkistusmenetelmä, joka vahvistaa kyseisissä KIE-maissa toimivien Gazpromin asiakkaiden asemaa verrattuna niiden nykyiseen tilanteeseen, sellaisena kuin se ilmenee väitetiedoksiannosta (erityisesti väitetiedoksiannon 226–232 kohdasta). Kuten edellä tämän tuomion 151 kohdasta ilmenee, lopullisten sitoumusten 19 kohdassa esitetään viisi osatekijää, joiden on sisällyttävä kyseiseen menetelmään.

179

Viittauksia kilpailukykyisiin viitehintoihin sisältävien hinnoitteluohjeiden (ks. edellä tämän tuomion 175 kohta) antamisen lisäksi (ks. lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohta, jonka otsikko on ”Adjustment part of the price review clause” (hinnantarkistuslausekkeeseen sisältyvä mukauttamista koskeva osa)) uudessa menetelmässä määrätään erityisesti seuraavista:

180

Näiden uuden hinnantarkistusmenetelmän osatekijöiden ohella kantaja ei voi jättää huomioimatta etenkään yhtä merkittävää eroa verrattuna erään Gazpromin asiakkaan aikaisemmin esittämiin hinnantarkistuspyyntöihin. Vaikka asiakkaan olisi esitettävä hinnantarkistuspyyntö kyseisen menetelmän mukaisesti, pyyntö esitettäisiin sellaisten sitoumusten täytäntöönpanon yhteydessä, jotka on määrätty velvoittaviksi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

181

Gazpromin menettelyä lopullisten sitoumusten täytäntöönpanossa valvoo ensinnäkin näiden sitoumusten seuraamiseen valtuutettu henkilö kyseisten sitoumusten 5.2 jakson mukaisesti. Kyseisten Gazpromin asiakkaiden, myös kantajan, olisi siten hyväksyttävää ilmoittaa kyseiselle valtuutetulle ja komissiolle menettelyistä, jotka eivät näiden asiakkaiden mukaan ole lopullisten sitoumusten mukaisia. Jos komissio joutuu toteamaan valtuutetun tai asiakkaiden toimittamien tietojen perusteella, että menettely on ristiriidassa kyseisten sitoumusten sanamuodon ja tavoitteen kanssa, komissio voi määrätä Gazpromille sakon asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

182

Tällainen sitoumusten vastainen menettely antaisi myös komissiolle mahdollisuuden aloittaa hallinnollinen menettely uudelleen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. On tuotava esille, että kyseisten sitoumusten seuraamisesta vastaavan valtuutetun tai kyseisten asiakkaiden toimittamien tietojen perusteella komissio voi vastaavalla tavalla aloittaa kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti kyseisen menettelyn uudelleen, jos komissio joutuu toteamaan, että jokin päätöksen perusteena olleista tosiseikoista on muuttunut merkittävästi tai että päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin. Kun huomioon otetaan jo toteutettu perusteellinen tutkimus ja väitetiedoksiannon tiedoksi antaminen, tällainen menettelyn uudelleen aloittaminen, sen läpi käyminen ja sen aikajärjestys eivät ole rinnastettavissa uuden tutkimuksen aloittamiseen ab initio kyseistä yritystä vastaan.

183

Jollei lopullisten sitoumusten seuraamisesta vastaavan valtuutetun tai komission mahdollisista myöhemmistä havainnoista tai päätelmistä muuta johdu, on näin ollen todettava, vaikka Gazpromin tietyssä tilanteessa noudattamaa menettelyä olisi hankalaa arvioida ja luonnehtia, että Gazprom aiheuttaisi itselleen haittaa, jos se ryhtyisi tarvittaessa harjoittamaan jarruttelua tulevien hinnantarkistusmenettelyjen yhteydessä. Kuten erityisesti komissio tuo esille, etenkin menettelyt, joilla Gazprom joko yrittäisi liittää hintaneuvotteluiden lopputuloksen sellaisiin sitä itseään hyödyttäviin etuihin, jotka eivät liity hintoihin mitenkään, tai haittasi merkittävästi välitysmenettelyn kulkua, voisivat johtaa tämän tuomion kahdessa edellisessä kohdassa esille otettuihin seurauksiin.

184

Lisäksi kun huomioon otetaan edellä esitetyt seikat, on todettava, etteivät väitetiedoksiannon 976–979 kohtaan sisältyvät alustavat toteamukset, jotka koskevat olemassa olevien hinnantarkistuslausekkeiden riittämättömyyttä ja riidanalaisen päätöksen antamista edeltänyttä tilannetta, riitä kyseenalaistamaan hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten asianmukaisuutta. Myöskään pelkästään se riidanalaisen päätöksen antamista myöhempi seikka, ettei yhtään hinnantarkistuspyyntöä ole esitetty kyseisten sitoumusten voimaantulon jälkeen, minkä paikkansapitävyyden komissio kiistää, ei riitä kyseenalaistamaan kyseisten sitoumusten asianmukaisuutta.

185

Lisäksi on hylättävä Liettuan tasavallan esittämät argumentit, joiden mukaan komissio ei ole ottanut huomioon Liettuan energiaministerin esittämiä huomautuksia ja lopullisten sitoumusten seuraamisesta vastaava valtuutettu saa palkkionsa Gazpromilta. Ensimmäisen argumentin tueksi ei nimittäin ole esitetty todisteita. Toisesta argumentista on todettava, kun huomion otetaan lopullisten sitoumusten 23–44 kohdassa esitetyt toimenpiteet, ettei se, että kyseisen valtuutetun palkkion maksaa Gazprom, riitä kyseenalaistamaan valtuutetun riippumattomuutta. Valtuutettu valitaan erityisesti tiukkaa menettelyä noudattaen, ja tarvittaessa komissio voi itse tehdä kyseisen valinnan. Lisäksi edellä mainituissa kohdissa täsmennetään selvästi valtuutetun tehtävä ja ilmoitetaan, että komissio voi antaa valtuutetulle määräyksiä.

186

Toisen kanneperusteen toisen osan ensimmäinen väite on siten hylättävä.

187

Kantaja väittää, että sitoumuspäätöksen on poistettava komission määrittämät kilpailua koskevat huolenaiheet nopeasti. Uuden hinnantarkistusmenetelmän mukaisesti aloitettavien menettelyiden odotettu kesto tekee menetelmästä tehottoman. Vaikka komissio on ottanut itse tämän hinnantarkistuslausekkeisiin liittyvän ongelman esille väitetiedoksiannossa, komissio ei selitä mitenkään sitä, miten uudella hinnantarkistusmenetelmällä voidaan korjata kohtuuttomat hinnat riittävän ajoissa.

188

Etenkään mahdollisuus esittää hinnantarkistuspyyntöjä useammin ei poista kohtuuttomien hintojen riskiä eikä niiden vaikutuksia useita vuosia kestävän tarkistusprosessin aikana. Välitysmenettelyn aloittamista edeltävän neuvotteluajan lyhentäminen 60 päivällä 180 päivästä 120 päivään ei vaikuta varsinaisten välitysmenettelyiden pituuteen, sillä Gazpromin mahdollisuus hidastaa hinnantarkistusta toteutuu välitysmenettelyvaiheessa, jonka kestoa se pystyy pitkittämään. Kantaja tuo tältä osin esille, että Gazpromin ja sen asiakkaiden välillä käydyt välitysmenettelyt ovat kestäneet noin 25 kuukautta. Tähän on lisättävä välitystuomioiden täytäntöönpanoon tarvittavien tuomioistuinmenettelyiden kesto, erityisesti kun huomioon otetaan Gazpromin käytäntö kieltäytyä johdonmukaisesti välitystuomioiden täytäntöönpanosta. Hinnoittelukäytäntöihin liittyvät sitoumukset eivät velvoita Gazpromia pyrkimään hintoja koskevan riidan nopeaan ratkaisuun joko ryhtymällä hintaneuvotteluihin tai panemalla välitystuomio viipymättä täytäntöön.

189

Kantajan mukaan tarkistettujen hintojen taannehtiva soveltaminen, sellaisena kuin siitä määrätään lopullisten sitoumusten 19 kohdan v alakohdassa, ei myöskään poista tarkistusprosessin kestoon liittyviä riskejä, eikä tällainen taannehtiva soveltaminen poista todellisuudessa Gazpromin asiakkaiden kohtaamia vaikeuksia eli pitkittynyttä tappiollista toimintaa, maksuvalmiuden heikkenemistä, tulevan kehityksen rahoittamiskyvyn puutetta tai jopa konkurssia.

190

Komissio, jota Gazprom tukee, katsoo, että esillä oleva väite on hylättävä.

191

On muistettava, että kun komissio panee suhteellisuusperiaatteen täytäntöön asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan yhteydessä, se vain tarkastaa, että kysymyksessä olevilla sitoumuksilla poistetaan sen asianomaisille yrityksille esittämät huolenaiheet ja että kyseiset yritykset eivät ole esittäneet vähemmän pakottavia sitoumuksia, joilla huolenaiheet voidaan poistaa yhtä asianmukaisesti (tuomio Alrosa, 41 kohta). Vaikka nämä vaatimukset voivat edellyttää sitä, että tällaisilla sitoumuksilla poistetaan kilpailua koskevat huolenaiheet nopeasti, kuten kantaja esittää, tämän edellytyksen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.

192

Tältä osin on muistettava, että hallinnollisen menettelyn vaiheessa, jossa Gazpromin ehdottamat sitoumukset tutkittiin, sopimushinnat olivat laskeneet öljytuotteiden hintojen laskun seurauksena, ja ne olivat siten lähellä Länsi-Euroopan markkinapaikoilla sovellettuja hintoja. Tuossa vaiheessa ei siis ollut kyse välitöntä ratkaisua edellyttävistä mahdollisesti kohtuuttomista hinnoista.

193

On muistettava niin ikään, että lopullisten sitoumusten 18 kohdan mukaisesti Gazpromin oli ehdotettava kyseisten sopimusten muuttamista melko lyhyessä määräajassa eli kymmenen viikon kuluessa niiden voimaantulosta siten, että sopimuksiin lisättäisiin uusi hinnantarkistuslauseke tai niissä jo olevia hinnantarkistuslausekkeita muutettaisiin niin, että uusi tarkistusmenetelmä tulisi käyttöön. Lisäksi lopullisten sitoumusten 19 kohdan i alakohdan viimeisessä alakohdassa määrätään, että ensimmäinen hinnantarkistuspyyntö voidaan esittää milloin tahansa uuden menetelmän käyttöönoton jälkeen (ks. edellä tämän tuomion 156 kohta).

194

Lisäksi uuden hinnantarkistusmenetelmän yhteydessä kyseisten Gazpromin asiakkaiden kohdalla jatketaan tosin olemassa olevien hinnanlaskentalausekkeiden soveltamista, kun odotellaan kuukausia tai jopa vuosia kestävissä välitysmenettelyissä sovittavia tarkistettuja hintoja. Kantaja ja Gazprom ottava esille esimerkkejä tällaisten menettelyjen keskimääräisestä kestosta, joka on kantajan mukaan 25 kuukautta ja Gazpromin mukaan 17,6 kuukautta.

195

Kuten edellä tämän tuomion 178–182 kohdassa on jo tuotu esille, yhtäältä hinnoittelukäytäntöihin liittyvillä sitoumuksilla pyritään kuitenkin ottamaan käyttöön uusi hinnantarkistusmenetelmä, joka vahvistaa kyseisissä KIE-maissa toimivien Gazpromin asiakkaiden asemaa niiden nykytilanteeseen verrattuna. Toisaalta menettelemällä lopullisten sitoumusten sanamuodon ja tavoitteen vastaisesti Gazprom ottaisi sen riskin, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohtaa ja 23 artiklan 2 kohdan c alakohtaa olisi mahdollisesti sovellettava.

196

Näin ollen kantaja väittää virheellisesti, ettei hinnoittelukäytäntöjä koskevissa sitoumuksissa velvoiteta Gazpromia millään tavalla muuttamaan menettelyään aikaisempaan hinnantarkistukseen verrattuna etenkään välitysmenettelyjen tai välitystuomioiden täytäntöönpanon yhteydessä. Jollei jäljempänä esitetystä väitteiden ja kanneperusteen osien tarkastelusta muuta johdu, on katsottava vastaavalla tavalla, että uudesta hinnantarkistusmenetelmästä seuraava tilanne on erotettava väitetiedoksiannon 977 ja 978 kohdassa havainnollistavana esimerkkinä mainituista olosuhteista, joihin kantaja vetoaa ja joissa välitysmenettelyt ovat kestäneet erityisen pitkään tai joissa välitysmenettelyt eivät ole välttämättä johtaneet kilpailukykyisiin hintoihin.

197

Kyseisille Gazpromin asiakkaille tarkistettujen hintojen odottelun aikana näiden hintojen taannehtivasta soveltamisesta huolimatta väitetysti aiheutuvista talousvaikeuksista on todettava lisäksi, ettei kantaja ole esittänyt itsensäkään osalta mitään konkreettista, tällaiset väitetyt vaikeudet havainnollistavaa aikaisempaa esimerkkiä eikä sitä tukevia tietoja.

198

Taloudellisessa tutkimuksessa, jonka kantaja toimitti Gazpromin väliintulokirjelmästä esittämiensä huomautusten liitteenä U.6, täsmennetään kaiken lisäksi, että kantajan kaltaiseen kaasunostajaan kohdistuu monenlaisia taloudellisia haittoja, kuten kaasunhintaan liittyvistä lisäkustannuksista aiheutuvia tappioita ja mahdollisia asiakkaiden menetyksiä näiden siirtyessä edullisemmalle kilpailijalle (kyseisen tutkimuksen 19–21 kohta). On huomautettava, ilman että kyseisen tutkimuksen tämän osan tutkittavaksi ottamisesta olisi tarpeen lausua, etteivät myöskään numerotiedot tai aiemmat konkreettiset esimerkit tue kyseisiä haittoja eivätkä ne joka tapauksessa merkitse niin vakavaa, konkurssin tai asianomaisilta markkinoilta poistumisen kaltaista taloudellista haittaa, että sen perusteella voitaisiin kyseenalaistaa uuden hinnantarkistusmenetelmän asianmukaisuus etenkään siltä osin kuin se edellyttää mahdollista välitysmenettelyn käyttöä.

199

Tällaisten haittojen todennäköisyyttä pienentää vielä sekin seikka, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, että useat kyseisistä asiakkaista ovat yleisesti kunkin kyseisen KIE-maan päätukkukauppiaita, jotka eivät ole perinteisesti vastaanottaneet muista kyseisistä KIE-maista peräisin olevia suuria kaasumääriä.

200

Edellä esitetyn perusteella komissio saattoi todeta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 133 perustelukappaleessa, päinvastoin kuin kantaja väittää, että lopullisilla sitoumuksilla voitiin poistaa välittömästi kilpailua koskevat huolenaiheet ja ne tarjosivat vakuuttavan ennakoivan kehyksen (forward-looking framework) sille, ettei Gazprom toistaisi samaa määräävän markkina-asema väärinkäyttöä enää jatkossa.

201

Muilta osin on todettava, että siltä osin kuin kantaja väittää esillä olevan väitteen yhteydessä, että komission olisi pitänyt edellyttää kyseisiin sopimuksiin sisältyvien hinnanlaskentakaavojen suoraa muuttamista, on riittävää muistuttaa, että tämä väite on hylätty esillä olevan kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä.

202

Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komissio ole tehnyt sitä kantajan väittämää ilmeistä arviointivirhettä, ettei hinnoittelukäytäntöjä koskevilla sitoumuksilla poistettaisi riittävän ajoissa kyseisiä käytäntöjä koskevia väitteitä.

203

Toisen kanneperusteen toisen osan toinen väite on siten hylättävä.

204

Kantajan mukaan komissio ei ole ottanut huomioon välitysmenettelyn huomattavia kustannuksia, vaikka tämä hankaluus todettiin väitetiedoksiannossa. Gazpromin asiakkaat saattoivat toki pyytää hinnantarkistamista, mutta niihin kohdistui kaksinkertainen taloudellinen rasitus tarkistusprosessin aikana, sillä ne joutuivat vastaamaan kohtuuttomien hintojen vaikutuksista sellaisinaan sekä merkittävistä summista, jotka olivat välttämättömiä välitysmenettelyjen kustannusten kattamiseksi.

205

Lisäksi jos Gazpromin asiakkaat halusivat riitauttaa välitystuomion SEUT 102 artiklan mukaisuuden, aiheutui niille lisäkustannuksia taloudellisten todisteiden esittämisestä tai asiantuntijoiden nimeämisestä.

206

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

207

Tältä osin pitää paikkansa, että komissio on ottanut väitetiedoksiannossa esille hintojen tarkistamisen yhteydessä käynnistettävien välitysmenettelyiden suuret kustannukset ja komissio on huomauttanut, että kun huomioon otetaan myös kyseisten menettelyiden epävarma lopputulos ja niiden pitkällisyys, [luottamuksellinen] (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 236 ja 977 kohta).

208

Näistä alustavista toteamuksista ei kuitenkaan ilmene komission katsoneen, etteivät Gazpromin asiakkaat pystyisi selviytymään välitysmenettelyyn liittyvistä kustannuksista. Kuten edellä tämän tuomion 178–182 kohdassa tuodaan olennaisin osin esille, kyseisten Gazpromin asiakkaiden asema on vahvistunut lopullisten sitoumusten hyväksymisen jälkeen hyväksymistä edeltäneeseen asemaan verrattuna, kun huomioon otetaan kyseisten sitoumusten 19 kohdassa mainitut seikat sekä Gazpromiin kohdistuvat riskit, jotka liittyvät asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan c alakohdan mahdolliseen soveltamiseen.

209

Näissä olosuhteissa komissio saattoi pätevällä tavalla katsoa, että uuden hinnantarkistusmenetelmän yhteydessä nämä asiakkaat ovat voineet päätyä erilaisiin johtopäätöksiin edellä tämän tuomion 207 kohdassa läpi käytyjen alustavien toteamusten suhteen arvioidessaan välitysmenettelyn vireillepanon mahdollisuutta ja erityisesti että nämä asiakkaat olivat paljon halukkaampia vastaamaan tällaiseen välitysmenettelyyn liittyvistä kustannuksista.

210

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, joka olisi johtunut siitä, ettei komissio ole ottanut riittävällä tavalla huomioon uuden hinnantarkistusmenetelmän yhteydessä käynnistettävien välitysmenettelyjen kustannuksia.

211

Toisen kanneperusteen toisen osan kolmas väite on siten hylättävä.

212

Liettuan tasavallan mukaan komissio antoi Gazpromille mahdollisuuden kiertää hinnoittelukäytäntöihin liittyvät sitoumuksensa, kun se rajoitti uuden hinnantarkistuslausekkeen lisäämisen koskemaan vain vähintään kolmivuotisia sopimuksia, jollaisia ei tehdä Liettuassa lainkaan, koska Gazprom saattoi sisällyttää sopimuksiin jatkossakin kohtuuttomiin hintoihin johtavia hinnanlaskentakaavoja tekemällä lyhempiaikaisia sopimuksia.

213

Tämän Gazpromille jätettyyn mahdollisuuteen liittyvän riskin vahvistaa se seikka, että komissio on itse todennut SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39317 – E.ON Gas) 26.7.2016 annetussa päätöksessään C(2016) 4764 final, että Gazpromin asiakkaina olevat kaasun tukkukauppiaat suosivat enenevissä määrin lyhytaikaisia sopimuksia.

214

Lisäksi komissio on todennut riidanalaisessa päätöksessä kyseisten sopimusten pitkäaikaisuuden myötävaikuttavan siihen, että Gazprom säilytti määräävän markkina-asemansa hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä KIE-maassa. Näin ollen on käsittämätöntä, että komissio kannustaa kyseisiä asiakkaita tekemään vastedes tällaisia sopimuksia rajaamalla uuden hinnantarkistusmenetelmän koskemaan vain pitkäaikaisia sopimuksia.

215

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

216

Tältä osin on todettava, että sekä väitetiedoksiannosta (ks. erityisesti 206, 217, 396, 458 ja 498 kohta sekä yleisesti 15.8.2 jakso) että riidanalaisesta päätöksestä (ks. erityisesti johdanto-osan 70, 72, 75, 162 ja 176 perustelukappale) ilmenee, että komission ilmaisemat hinnoittelukäytäntöihin liittyvät kilpailua koskevat huolenaiheet koskivat ainoastaan pitkäaikaisia eli vähintään kolmivuotisia sopimuksia.

217

Komission mukaan tämä tilanne johtuu erityisesti siitä, että alle kolme vuotta voimassa olevat sopimukset edellyttävät tiheämmin käytäviä uusia hintaneuvotteluja, mikä poistaa sen riskin, että kyseisistä hinnoista tulisi pysyvästi kilpailukykyisiä viitehintoja, päinvastoin kuin mitä väitetiedoksiannossa todettiin alustavasti pitkäaikaisista sopimuksista, joita Gazprom oli tehnyt hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä kyseisessä KIE-maassa toimivien asiakkaidensa kanssa.

218

Kun huomioon otetaan erityisesti se, että hinnoittelukäytäntöihin liittyvät väitteet koskivat pitkäaikaisia sopimuksia, komissiota ei voida näin ollen arvostella siitä, että se hyväksyi näiden väitteiden poistamiseksi hinnoittelukäytäntöihin liittyviä sitoumuksia, joita sovelletaan vähintään kolmivuotisiin sopimuksiin.

219

Lisäksi väitteestä, jonka mukaan kyseisten sitoumusten rajaaminen koskemaan pitkäaikaisia sopimuksia antoi Gazpromille mahdollisuuden kiertää kyseisiä sitoumuksia tekemällä alle kolmivuotisia sopimuksia, on huomautettava, että kantaja ja komissio ovat ilmaisseet molemmat 8.12.2020 annetuissa vastauksissa, kun niiltä tiedusteltiin yhtäältä Gazpromin asiakkaiden intressistä ja toisaalta Gazpromin intressistä tehdä pitkä- tai lyhytaikaisia sopimuksia, että merkityksellisiä näkökohtia oli monia erilaisia ja että sekä kyseisillä asiakkailla että Gazpromilla saattoi olla intressi jommankumman sopimustyypin tekemiseen, joten valintaa oli tarkasteltava tapauskohtaisesti.

220

Kantaja tuo lisäksi esille edelleen 8.12.2020 annetuissa vastauksissa, että Gazpromille on selvästi vähemmän tärkeää tehdä pitkäaikaisia sopimuksia Baltian maiden markkinoilla toimivien asiakkaidensa kanssa, koska se ei saa kyseisillä markkinoilla takeita merkittävistä määristä, joten Gazpromin oli helppo päättää luopua pitkäaikaisista sopimuksista lyhytaikaisten (yleensä vuoden pituisten) sopimusten hyväksi. Tämä seikka osoittaa, ettei Gazpromin päätöstä tehdä lyhytaikaisia sopimuksia ohjannut välttämättä sen halu kiertää hinnoittelukäytäntöihin liittyviä sitoumuksia.

221

Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toisen osan neljäs väite on hylättävä, ja siten kyseinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

222

Tarkasteltavana olevan kanneperusteen toisella osalla riitautettiin uuden hinnantarkistusmenetelmän tehokkuus, ja sen jatkoksi kantaja väittää komission tehneen ilmeisiä arviointivirheitä, jotka koskevat lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohdassa, jonka otsikko on ”Adjustment part of the price review clause” (hinnantarkistuslausekkeeseen sisältyvä mukauttamista koskeva osa), annettujen hinnoitteluohjeiden sisältöä. Tämä osa jakautuu viiteen väitteeseen.

223

Komissio kiistää väitetyt virheet.

224

Kantajan mukaan hinnoitteluohjeissa annetaan kolme hinnanlaskentakaavojen tarkistamiskriteeriä, jotka ovat tässä tapauksessa ensinnäkin maahantuodun kaasun painotettu keskihinta Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, toiseksi hinnat yleisesti hyväksytyillä vilkkailla kaasun markkinapaikoilla Manner-Euroopassa ja kolmanneksi tietyn sopimuksen mukaisesti toimitetun kaasun ominaispiirteet. Nämä kolme kriteeriä poikkeavat vertailukohdista, joita komissio käyttää väitetiedoksiannossa arvioidessaan sopimushintojen mahdollista kohtuuttomuutta.

225

Kantaja väittää, että kyseiset kolme hinnoitteluohjeissa annettua kriteeriä olisi pitänyt asettaa etusijajärjestykseen ja että hintoja yleisesti hyväksytyillä markkinapaikoilla koskevan kriteerin olisi pitänyt olla ensisijainen. Etusijajärjestyksen puuttumista ei voida perustella niiden riskien vähentämisellä, joita liittyy hinnan merkittävään muuttumiseen yhden kriteerin seurauksena, koska välitystuomioistuimet asettavat kriteerit tällöin etusijajärjestykseen vapaasti mahdollisesti Gazpromia suosivin soveltamissäännöin.

226

Lisäksi kantaja ja Puolan tasavalta väittävät, että hinnoitteluohjeet on laadittu liian yleisluonteisesti, niin että tarkistetut hinnat voivat vaihdella sen mukaan, mikä välitystuomioistuin on kyseessä, miten välitystuomioistuimet tulkitsevat sopimuslausekkeita, keitä asiantuntijoita kuullaan tai millaisiksi kuhunkin hintoja koskevaan riitaan liittyvät erityiset seikat arvioidaan. Viime kädessä tämä auttaa Gazpromia varustautumaan käytännössä hintojen laskemista vastaan, mikä ei edesauta vapaan ja vääristymättömän kilpailun palauttamista Euroopan kaasumarkkinoille.

227

Komissio, jota Gazprom tukee, pitää hinnoitteluohjeita asianmukaisina, joten se vaatii esillä olevan väitteen hylkäämistä.

228

On muistettava, että lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohdan mukaan kyseisten sopimusten asiaankuuluvan lausekkeen on sisällettävä seuraavat hinnoitteluohjeet:

”sopimushintaa koskevia määräyksiä tarkistaessaan osapuolet ottavat huomioon hintatason läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla, muiden muassa maahantuodun kaasun painotetut keskihinnat valtionrajoilla Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, sekä hintatason yleisesti hyväksytyillä vilkkailla kaasun markkinapaikoilla (mukaan lukien mm. TTF ja NCG) Manner-Euroopassa, ja ne pitävät asianmukaisesti mielessään kaikki tämän sopimuksen mukaisesti toimitettuun maakaasuun liittyvät ominaispiirteet (esimerkiksi määrän, laadun, jatkuvuuden ja joustavuuden)”.

229

Kun hinnoitteluohjeet luetaan yhdessä riidanalaisen päätöksen (erityisesti sen johdanto-osan 103 ja 155 perustelukappaleen) kanssa, havaitaan hinnoitteluohjeiden sisältävän kantajan yksilöimien kolmen kriteerin sijaan pikemmin kaksi kriteeriä. Kuten komissio on tuonut esille erityisesti istunnossa, uusia hinnanlaskentakaavoja määritettäessä on otettava ensinnäkin huomioon hintataso läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla, ja samalla on pidettävä toisena asianmukaisesti mielessä hinnantarkistuksen kohteena olevan sopimuksen ominaispiirteet.

230

Ensin mainitun kriteerin osalta hinnoitteluohjeista ilmenee vielä, että läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisten kaasumarkkinoiden hintatason on ymmärrettävä tarkoittavan erityisesti kahdentyyppisiä tietoja eli ensinnäkin maahantuodun kaasun painotettuja keskihintoja Saksassa, Ranskassa ja Italiassa (jäljempänä maahantuonnin keskihinnat) ja toiseksi hintatasoa yleisesti hyväksytyillä vilkkailla kaasun markkinapaikoilla Manner-Euroopassa (jäljempänä markkinapaikkahinnat).

231

Kantajan esittämiä argumentteja on arvioitava näiden näkökohtien perusteella.

232

Kantajan esille ottamasta etusijajärjestyksen puuttumisesta on korostettava, että käytetyistä tiedoista riippumatta asianomaisen sopimuksen osapuolien ja välitystuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia mahdollisesti saatetaan, on käytettävä keskeisenä kriteerinä ”hintatasoa läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla”.

233

Kun osa läntisessä Manner-Euroopassa ostetusta kaasusta ostetaan sellaisten mahdollisesti pitkäaikaistenkin kaasuntoimitussopimusten nojalla, jotka on tehty muiden liiketoimien kuin kaasun markkinapaikoilla tapahtuvien liiketoimien yhteydessä, kyseisten sopimusten mukaiset kaasunhinnat ovat mukana muodostamassa hintoja läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla, mitä kantaja ei kiistä. Lisäksi on huomattava, että komissio on käyttänyt Gazpromin ja sen saksalaisten asiakkaiden välillä tehdyissä pitkäaikaisissa sopimuksissa sovellettuja hintoja esittäessään väitetiedoksiannossa ennakkoarvioinnin kyseisissä KIE-maissa toimivien Gazpromin asiakkaiden kanssa tehdyissä sopimuksissa sovellettujen hintojen mahdollisesta kohtuuttomuudesta (ks. väitetiedoksiannon 10.2.1 jakso). Kantaja ei ole arvostellut tätä komission väitetiedoksiannossa noudattamaa lähestymistapaa.

234

Hinnoitteluohjeissa maahantuonnin keskihintoja koskevista tiedoista saadaan siis selville kaasuntoimitussopimuksissa sovelletut hinnat, jotka poikkeavat markkinapaikkahinnoista. Kyseisten hintojen voidaan näin ollen kohtuudella katsoa vastaavan hintatasoa läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla.

235

Lisäksi on tuotava esille, että hinnoittelukäytäntöihin liittyvillä sitoumuksilla ei pyritä takaamaan kyseisille asiakkaille hintoja, jotka vastaavat alimpia hintoja läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä markkinoilla, vaan hinnat, jotka vastaavat yleistä hintatasoa kyseisillä markkinoilla, ja tämä taso saadaan selville sekä markkinapaikkahinnoista että maahantuonnin keskihinnoista. Näin ollen kantaja ei voi väittää pätevällä tavalla komission tehneen ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole asettanut hinnoitteluohjeissa mainittuja kahdentyyppisiä tietoja etusijajärjestykseen.

236

Argumentista, jonka mukaan hinnoitteluohjeiden sanamuoto on epämääräinen ja liian yleisluonteinen, on huomautettava ensinnäkin, ettei sen seikan perusteella, että hinnoitteluohjeiden soveltaminen voisi johtaa siihen, että tarkistetut hinnat vaihtelevat sopimuksesta toiseen erityisesti sen mukaan, mikä välitystuomioistuin on ratkaissut asian, ole perusteltua pitää hinnoitteluohjeita epäasianmukaisina, sillä kyseisten sopimusten ominaispiirteiden vaihtelun vuoksi kyseisissä sopimuksissa sovellettavien hintojen väliset erot eivät sellaisinaan oikeuta pitämään kyseisiä ohjeita ilmeisen epäasianmukaisina. Hinnoittelukäytäntöihin liittyvillä sitoumuksilla ei nimittäin pyritä siihen, että tarkistetut hinnat olisivat eri sopimuksissa hyvin lähellä toisiaan tai täysin identtiset.

237

Sitten on muistettava, että siltä osin kuin ensimmäinen kriteeri koskee nimenomaisesti hintatasoa läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla, sillä tarkoitetaan viitehintoja (benchmark), jotka ovat selvästi kilpailukykyisempiä kuin ne viitehinnat, jotka mainitaan kyseisiin sopimuksiin sisältyvissä hintojen määrittämistä tai tarkistamista koskevissa lausekkeissa, myös kantajan sopimukseen sisältyvässä lausekkeessa, jossa viitataan ”[luottamuksellinen]”. Tältä kannalta katsottuna hinnoitteluohjeet eivät ole lainkaan epämääräiset, vaan niillä parannetaan olemassa olevia lausekkeita.

238

Unionin yleinen tuomioistuin korostaa lisäksi, että ehdottaessaan komissiolle hallinnollisen menettelyn päättämistä asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa soveltaen eli antamalla päätös, jolla sitoumukset määrätään velvoittaviksi, ja antaessaan komission kanssa käytyjen neuvottelujen jatkua Gazprom hyväksyi sen, että lopulliset sitoumukset määrättäisiin velvoittaviksi riidanalaisen päätöksen 1 artiklalla. Tämän keinon valitseminen antoi Gazpromille mahdollisuuden välttää sen, että komissio toteaa mahdollisesti kilpailuoikeuden rikkomisen ja määrää tästä rikkomisesta mahdollisesti sakon (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 35 ja 48 kohta), minkä vahvistaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklaan sisältyvä toteamus siitä, etteivät komission toimet ole enää tarpeen. Tämä merkitsee kuitenkin sitä, että Gazpromin on noudatettava kyseisiä sitoumuksia, tai muussa tapauksessa vaarana on, että sen todetaan jättäneen noudattamatta kyseistä päätöstä ja sille määrätään edellä tämän tuomion 181 ja 182 kohdassa mainittuja seuraamuksia, kuten sakko. Gazpromia myös valvotaan jatkuvasti sen selvittämiseksi, noudattaako se näitä sitoumuksia niiden voimassaolon ajan, mikä ilmenee kyseisten sitoumusten 5 jaksosta, jossa määrätään erityisesti sitoumusten täytäntöönpanoa seuraavan valtuutetun nimeämisestä.

239

Tässä asiayhteydessä Gazpromia velvoittaa lopullisten sitoumusten sisällön lisäksi riidanalainen päätös, ja samoin on muistettava, että säädöksen säädösosaa on tarkasteltava sen perustelujen valossa (ks. vastaavasti määräys 10.7.2001, Irish Sugar v. komissio, C‑497/99 P, EU:C:2001:393, 15 kohta; tuomio 22.10.2013, komissio v. Saksa, C‑95/12, EU:C:2013:676, 40 kohta ja tuomio 13.12.2013, Unkari v. komissio, T‑240/10, EU:T:2013:645, 90 kohta). Lopullisia sitoumuksia täytäntöön pantaessa eli myös hinnoitteluohjeita täytäntöön pantaessa ja tulkittaessa Gazpromin on näin ollen sovellettava ja tulkittava kyseisiä sitoumuksia riidanalaisen päätöksen perustelujen mukaisesti, ja tämä koskee myös sen kantaa hintaneuvotteluissa sekä kyseisten sitoumusten 19 kohdan iv alakohdan mukaisen välityslausekkeen mukaisesti käynnistettävissä välitysmenettelyissä.

240

Riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee, että markkinapaikkojen hintataso on komission mukaan erityisen merkityksellinen määriteltäessä tarkistettuja hintoja (ks. erityisesti johdanto-osan 103, 164 ja 178 perustelukappale). Yksittäisen välitysmenettelyn yhteydessä Gazpromin on siis muodostettava kantansa kyseisten perustelujen mukaisesti, eikä se lähtökohtaisesti voi väittää, että välitystuomioistuimen olisi jätettävä kyseisten markkinapaikkojen hintataso huomiotta.

241

Kantaja ja Puolan tasavalta eivät ole esittäneet kyseisille ohjeille vaihtoehtoisia laskentakaavoja, joilla voitaisiin niiden mukaan varmistaa hinnoitteluun liittyvien sitoumusten asianmukaisuus. Ne eivät ole esittäneet omissa kirjelmissään myöskään täsmällisiä argumentteja hinnoitteluohjeiden epämääräisyyttä ja liiallista yleisluonteisuutta koskevan arvostelunsa tueksi. Kyseisen arvostelun tueksi esitetyt ainoat täsmällisemmät selvitykset sisältyvät taloudelliseen tutkimukseen, jonka kantaja toimitti Gazpromin väliintulokirjelmää koskevien huomautusten liitteenä.

242

Nämä kantajan toimittamaan taloudelliseen tutkimukseen sisältyvät selvitykset on jätettävä suureksi osaksi tutkimatta.

243

Muilta osin kuin vastauksena näyttöön, jonka Gazprom esittää väliintulokirjelmänsä liitteenä olevassa taloudellisessa tutkimuksessa, kantajan toimittamaan taloudelliseen tutkimukseen sisältyvät selvitykset on nimittäin toimitettu myöhässä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2018, Monolith Frost v. EUIPO – Dovgan (PLOMBIR), T‑830/16, EU:T:2018:941, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 72 kohta). Etenkään 3.2 ja 3.5 jaksoon sisältyviä selvityksiä ei ole annettu vastauksena komission tai Gazpromin esittämään vastanäyttöön, eikä mikään viittaa siihen, että kantajan toimittaman taloudellisen tutkimuksen kyseisiä osia ei olisi voitu tilata asianomaiselta konsultilta aiemmin niin, että niistä olisi voitu esittää vähintäänkin uuden näytön esittämistä koskeva pyyntö kannekirjelmässä.

244

Kantajan toimittamaan taloudelliseen tutkimukseen sisältyvät todisteet ovat vastaavalla tavalla argumentteja, jotka olisi pitänyt esittää kannekirjelmässä tai Gazpromin väliintulokirjelmää koskevissa kantajan huomautuksissa. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei nimittäin ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä. Edellytykset ovat samat, kun kanneperusteen tueksi esitetään väite. Näin ollen mainittuja vaatimuksia ei tyydytä väite, jonka olennaiset seikat on esitetty pelkästään kannekirjelmän liitteissä (ks. tuomio 13.7.2011, Polimeri Europa v. komissio, T‑59/07, EU:T:2011:361, 161 ja 162 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

245

Unionin yleinen tuomioistuin tutkii kuitenkin kantajan toimittaman taloudellisen tutkimuksen 25, 27, 32 ja 33 kohdassa esitetyt merkitykselliset seikat.

246

Ensinnäkin argumentista, jonka mukaan hinnantarkistuksessa voidaan ottaa huomioon ainoastaan tuonnin keskihinnat ja jättää markkinapaikkahinnat huomiotta (taloudellisen tutkimuksen 25 kohta), on katsottava, että edellä esille otettujen kahden tietoryhmän nimenomainen sisällyttäminen hinnoitteluohjeisiin siten, että niiden edellä käytetään ilmausta ”muiden muassa” korostaa näiden kahdentyyppisten tietojen merkitystä, mikä hinnoitteluohjeita soveltavien välitystuomioistuinten on otettava huomioon, vaikkei riidanalainen päätös varsinaisesti niitä sidokaan.

247

Lisäksi Gazpromia velvoittavat niin lopulliset sitoumukset kuin riidanalainen päätös, jolla kyseiset sitoumukset on määrätty velvoittaviksi. Riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee, että markkinapaikkahintaa koskevat tiedot ovat erityisen merkityksellisiä määriteltäessä tarkistettuja hintoja (ks. erityisesti johdanto-osan 103, 164 ja 178 perustelukappale). Yksittäisen välitysmenettelyn yhteydessä Gazpromin on siis muodostettava kantansa kyseisten perustelujen mukaisesti, eikä se lähtökohtaisesti voi väittää, että välitystuomioistuimen olisi jätettävä kyseiset markkinapaikkahinnat huomiotta.

248

Toiseksi kantajan toimittaman taloudellisen tutkimuksen mukaan (27 kohta) tietyn kyseisen sopimuksen ominaispiirteisiin (kuten määrään, laatuun, jatkuvuuteen ja joustavuuteen) liittyvä kriteeri antaa Gazpromille mahdollisuuden jättää markkinapaikkojen hintatason täysin huomiotta. Koska tällainen tulkinta on vastoin hinnoitteluohjeita eikä sen tueksi ole esitetty todisteita, se on näin ollen hylättävä.

249

Kolmanneksi kantajan toimittaman tutkimuksen mukaan hinnoitteluohjeet ovat epäasianmukaiset, sillä niissä ei määrätä mitään sopimushintojen jatkuvasta indeksoinnista öljytuotteiden hintoihin (kyseisen tutkimuksen 32 ja 33 kohta). Tältä osin on riittävää tuoda esille, ettei tätä indeksointia ole otettu nimenomaisesti esille kyseisissä ohjeissa, koska näillä ohjeilla pystytään korjaamaan kyseisen indeksoinnin mahdolliset inflaatiovaikutukset varmistamalla hintojen olevan lähellä Länsi-Euroopan kilpailukykyisiä hintoja.

250

Hinnoitteluohjeet eivät ole kantajan mukaan myöskään tehokkaita, koska niissä mainitaan epämääräisesti ”hintataso” läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla sen sijaan, että niissä määrättäisiin indeksoinnista kyseisiin hintoihin, minkä osalta on riittävää huomauttaa, ettei kantaja selvitä mitenkään, miten tällainen indeksointi tapahtuisi käytännössä, ja että neuvottelun tai välitysmenettelyn kautta tapahtuvassa hinnantarkistuksessa on mahdollista päätyä tällaiseen ratkaisuun. Lisäksi kuten edellä tämän tuomion 239 kohdassa tuodaan esille, hinnoitteluohjeita on sovellettava riidanalaisen päätöksen perustelut huomioon ottaen, ja näiden perustelujen mukaan lopullisilla sitoumuksilla ”pyritään varmistamaan, että öljyindeksoiduissa sopimuksissa sovellettavat kaasunhinnat säilyvät [kyseisissä KIE-maissa] kilpailukykyisten viitehintojen mukaisina” (johdanto-osan 164 perustelukappale) ja että kyseisillä sitoumuksilla ”pyritään siten varmistamaan, että [hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa] viidessä [KIE-maassa] sovellettavat hinnat vahvistetaan tarkistamisen jälkeen Länsi-Euroopan kilpailukykyisten viitehintojen suuntaisesti” (johdanto-osan 179 perustelukappale).

251

Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komission ole osoitettu tehneen kantajan väittämiä ilmeisiä arviointivirheitä. Siinäkin tapauksessa, että kantaja väittäisi, että hinnoitteluohjeiden olisi annettava kyseisille asiakkaille mahdollisuus saada hinnat markkinapaikkahintojen tapaan mahdollisimman mataliksi, on riittävää huomauttaa, ettei se, että myös muita sitoumuksia olisi voitu hyväksyä tai että ne olisivat olleet kilpailun kannalta jopa suotuisampia, voi sellaisenaan johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen (ks. vastaavasti tuomio Morningstar, 59 kohta).

252

Toisen kanneperusteen kolmannen osan ensimmäinen väite on siten hylättävä, sanotun kuitenkaan estämättä muiden väitteiden käsittelyä.

253

Kantaja korostaa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevaa National Balancing Point ‑markkinapaikkaa (NBP) ei ole mainittu nimenomaisesti viitemarkkinapaikkana hinnoitteluohjeissa (toisin kuin Title Transfer Facility (TTF) ja NetConnect Germany (NCG)), vaikka NBP olisi ollut perusteltua mainita sen riittävän kypsyyden perusteella sekä siksi, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan toimitetaan kaasua Manner-Euroopasta. Toisin kuin komissio alun perin väitti, kyseiseen markkinapaikkaan ei ole kuitenkaan mahdollista viitata, sillä hinnoitteluohjeiden sanamuodossa mainitaan Manner-Euroopan markkinapaikat. Tämä virhe vahvistaa muut väitetyt tulkintavaikeudet.

254

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

255

Tältä osin on todettava, että Manner-Eurooppaa koskevat kaksi mainintaa hinnoitteluohjeissa estävät käyttämästä NBP-markkinapaikasta peräisin olevia hintatietoja.

256

Pelkästään tämä seikka ei kuitenkaan ole riittävä, jotta komission voitaisiin todeta tehneen hinnoitteluohjeiden laadintaan liittyvän ilmeisen arviointivirheen, koska kyseisissä ohjeissa annetaan mahdollisuus käyttää muita yleisesti hyväksyttyjä markkinapaikkoja ja mainitaan nimenomaisesti TTF ja NCG, joiden soveltuvuutta ja vilkkautta kantaja ei kiistä. Kantajan toimittamassa taloudellisessa tutkimuksessa täsmennetään sitä paitsi nimenomaisesti, että TTF-markkinapaikka on riittävän kypsynyt, ja se on yksi Euroopan vilkkaimmista markkinapaikoista.

257

Toisen kanneperusteen kolmannen osan toinen väite on siten hylättävä.

258

Kantajan mukaan maahantuonnin keskihintoja Saksassa, Ranskassa ja Italiassa koskevat tiedot ovat epäasianmukaiset eikä niitä ole sitä paitsi käytetty väitetiedoksiannossa. Ensinnäkään hinnoitteluohjeissa ei ilmoiteta lähdettä, jota on käytettävä merkityksellisiä hintoja määritettäessä, eivätkä julkisesti saatavilla olevat tiedot vastaa todellisia hintoja tietyllä aikavälillä, sillä kyseisiä tietoja ei korjata taannehtivasti eikä säännönmukaisesti silloin, jos hintoja tarkistetaan jälkikäteen neuvottelun tai välitysmenettelyn yhteydessä.

259

Toiseksi maahantuonnin keskihinnat ovat epäasianmukainen tieto, koska Ranskan ja Italian kaasumarkkinoilla, jotka eivät ole kaikista vilkkaimmat eivätkä vapaimmat, hinnat ovat pääsääntöisesti korkeammat kuin Saksan markkinoilla. Sitä paitsi hinnoittelukäytäntöjen kohteena olleissa viidessä KIE-maassa Gazpromin asiakkaat käyttävät edellä mainituissa kahdessa maassa sovellettavia hintoja vain harvoin viitehintoina.

260

Kolmanneksi kaasumarkkinat muuttuvat lopullisten sitoumusten kahdeksanvuotisen soveltamisen aikana, joten maahantuonnin keskihinnat yhdessä näistä kolmesta maasta saattavat menettää asemansa viitehintana, mutta hinnoitteluohjeissa ei varauduta tähän mahdollisuuteen. Komissio ei ole ottanut myöskään huomioon kantajan markkinoiden kuulemisen aikana esittämää ehdotusta siitä, että viitehinnat määritettäisiin objektiivisen menetelmän avulla.

261

Neljänneksi maahantuonnin keskihinnat ovat yleisesti markkinapaikkahintoja korkeammat, joten ne aiheuttavat korotuspainetta hinnoitteluohjeiden tuloksena saataville hinnoille.

262

Komissio pitää maahantuonnin keskihintojen käyttöä asianmukaisena ja vaatii esillä olevan väitteen hylkäämistä.

263

Tältä osin on huomautettava alkuun samansuuntaisesti, kuin mitä edellä tämän tuomion 233–235 kohdassa on jo tuotu esille, ettei maahantuonnin hintoihin liittyviä tietoja ole lähtökohtaisesti mitään syytä jättää pois. Kantajan esittämät yksittäiset väitteet eivät horjuta tätä näkemystä.

264

Ensinnäkin kantajan yksilöimistä käytännön esteistä ja teknisistä esteistä on huomautettava, etteivät ne ole sellaisia, että hintoja koskevien riitojen ratkomisessa mukana olevat henkilöt eli kyseisten asiakkaiden henkilöstö, välimiehet tai välitystuomioistuimen käyttämät asiantuntijat, eivät pystyisi reagoimaan tai ottamaan niitä huomioon hinnanlaskentakaavoja laatiessaan. Kyseiset henkilöt voisivat siis käyttää viranomaisten (kansallisten viranomaisten tai Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin) antamia hintatietoja sekä yksityisten yritysten toimittamia hintatietoja ja määritellä tällaisia laskentakaavoja siten, että ne kattavat mahdolliset kyseisten tietojen puutteet ja erityisesti sen, etteivät ne vastaa hinnantarkistuksia, jotka on tehty sen jälkeen, kun edellä mainitut viranomaiset tai yksityiset yritykset ovat keränneet merkitykselliset tiedot. Kyseisten henkilöiden voidaan kohtuudella odottaa ottavan huomioon maahantuonnin keskihintojen ja markkinapaikkahintojen välillä yleisesti havaittavat erot etenkin ”maahantulokustannusten” (entry costs) sisällyttämisen osalta.

265

Toiseksi vaikka kaupankäynnin oletettaisiin olevan Ranskan ja Italian kaasumarkkinoilla vähemmän vilkasta ja vapaata kuin Saksan kaasumarkkinoilla, tämän perusteella ei voida katsoa komission tehneen ilmeisen arviointivirheen ottaessaan mukaan kaksi ensin mainittua maata. Kunkin kolmen maan kaasumarkkinat ovat kilpailukykyisiä Gazpromin merkittävistä markkinaosuuksista huolimatta. Argumentista, jonka mukaan kaupankäynti on vilkkaampaa muilla markkinoilla, esimerkiksi Belgian ja Alankomaiden markkinoilla, on vielä riittävää todeta, etteivät hinnoitteluohjeet estä sopimuksen osapuolia ja välitystuomioistuimia ottamasta näitä muita markkinoita huomioon.

266

Kolmanneksi kuten komissio tuo esille, kantaja ei esitä mitään syytä, jolla voitaisiin perustella sitä pelkoa, että olosuhteet muuttuisivat siten, etteivät Saksan, Ranskan tai Italian kaasumarkkinat olisi enää kilpailukykyiset eikä näiden maiden maahantuonnin keskihintoja voitaisi enää käyttää viitehintana. Joka tapauksessa jos riidanalaisen päätöksen perusteena olevat tosiseikat muuttuvat merkittävästi, komissio voi aloittaa menettelyn uudelleen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

267

Neljänneksi kuten edellä tämän tuomion 233–235 kohdassa ja 263 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, vaikka maahantuonnin keskihinnat olisivat markkinapaikkahintoja korkeammat ja aiheuttaisivat näin korotuspainetta hinnoitteluohjeiden mukaiselle hintatasolle, kantaja ei ole osoittanut, että kyseiset keskihinnat olisivat lähtökohtaisesti epäasianmukaiset.

268

Toisen kanneperusteen kolmannen osan kolmas väite on siten hylättävä.

269

Kantaja väittää, ettei komissio ole ottanut huomioon hinnoitteluohjeiden toisen kriteerin osalta, jonka mukaan ”huomioon on otettava asianmukaisesti kaikki [tietyn sopimuksen] mukaisesti toimitetun kaasun ominaispiirteet”, että Gazprom on hyödyntänyt näitä ominaispiirteitä aikaisemmin epäsuotuisalla tavalla. Gazprom on nimittäin esittänyt pitkän aikavälin sopimuksensa ”premium-tuotteena” markkinapaikoilta ostettuun kaasuun verrattuna, minkä perusteella hinnat ovat olleet korkeammat. Lisäksi kukin hinnoitteluohjeissa nimenomaisesti mainituista ominaispiirteistä (eli määrä, laatu, jatkuvuus ja joustavuus) voivat olla perusteena hinnankorotuksille, kun taas yhtään hinnanlaskuun oikeuttavaa ominaispiirrettä ei ole otettu mukaan.

270

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

271

Kuten edellä tämän tuomion 229 kohdassa on jo tuotu tältä osin esille, hinnoitteluohjeissa määrätään, että sovellettavaksi tulee kaksi kriteeriä, joten hinnantarkistuksen aikana on otettava ensinnäkin huomioon hintataso läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisillä kaasumarkkinoilla ja toiseksi samalla on pidettävä asianmukaisesti mielessä asianomaisen sopimuksen erityiset ominaispiirteet.

272

Hinnoitteluohjeista ilmenee siis, että ensimmäisellä kriteerillä edellytetään tietyn sopimuksen ulkopuolisten seikkojen eli läntisen Manner-Euroopan kilpailukykyisten kaasumarkkinoiden hintatason kertovien tietojen huomioon ottamista. Tällaisten tietojen perusteella voi syntyä erilaisia, mahdollisesti kyseisestä sopimuksesta poikkeavia sopimuksia, esimerkiksi jos ne liittyvät markkinapaikoilla tapahtuviin liiketoimiin. Näissä olosuhteissa komissiota ei voida arvostella siitä, että se on hyväksynyt hinnoitteluohjeisiin sisältyvän toisenkin kriteerin, jonka nojalla huomioon voidaan ottaa kyseisen sopimuksen sisäiset ominaispiirteet.

273

Lisäksi on pidettävä mielessä, toisin kuin kantaja antaa ymmärtää, että toisen kriteerin ja hinnoitteluohjeissa nimenomaisesti mainittujen ominaispiirteiden mukaan ottaminen ei johda välttämättä tarkistettujen hintojen korotuspaineeseen. Siinäkään tapauksessa, että välitystuomioistuin, jonka käsiteltäväksi riita on mahdollisesti saatettu, päättää soveltaa yksittäistapauksessa ensimmäistä kriteeriä käyttämällä pääosin tietoja, jotka koskevat pitkäaikaisiin sopimuksiin – joiden ominaispiirteet ovat mahdollisesti samankaltaiset kuin kyseisillä sopimuksilla – perustuvaa kaasuntoimitusta läntisessä Manner-Euroopassa, mikään ei nimittäin estä kyseistä välitystuomioistuinta ottamasta huomioon tätä päätöstä mukauttamalla toisen kriteerin täytäntöönpanoa.

274

Toisen kanneperusteen kolmannen osan neljäs väite on siten hylättävä.

275

Kantaja ja Liettuan tasavalta väittävät olennaisin osin, että hinnoitteluohjeisiin olisi pitänyt sisältyä muitakin tietoja. Ensinnäkin kyseisten ohjeiden olisi pitänyt sisältää toimituskustannuksia koskeva tieto, sillä toimituskustannukset vaihtelevat tuntuvasti toimituspisteen mukaan ja Gazpromin toimituskustannukset ovat esimerkiksi selvästi alemmat Liettuaan suuntautuvien kaasuntoimitusten osalta Venäjän maantieteellisen läheisyyden vuoksi Länsi-Eurooppaan suuntautuviin toimituksiin verrattuna.

276

Toiseksi kantaja tuo esille, että hinnoittelukäytännöissä ei anneta lainkaan painoarvoa joihinkin kyseisiin sopimuksiin sisältyville vähimmäisostovelvoitteille (take or pay), kuten kantajan toimittamasta taloudellisesta tutkimuksesta ilmenee, vaikka näiden velvoitteiden arvo Gazpromille on merkittävä. Kyseiset ohjeet sisältävät ainoastaan tekijöitä, joiden perusteella hintoja voidaan korottaa.

277

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

278

Tältä osin lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohdassa annettujen hinnoitteluohjeiden sanamuodosta ilmenee tietyn sopimuksen ominaispiirteiden huomioon ottamisen osalta selvästi, ettei kyseisissä ohjeissa nimenomaisina esimerkkeinä mainittuja ominaispiirteitä ole lueteltu tyhjentävästi.

279

Komissio ei siis ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se on hyväksynyt hinnoitteluohjeet, joissa ei mainita nimenomaisesti toimituskustannuksiin ja vähimmäisostovelvoitteisiin (take or pay) liittyviä ominaispiirteitä.

280

Siltä osin kuin kantaja väittää yleisemmin, ettei komissio ole ottanut riittävällä tavalla huomioon lopullisten sitoumusten asianmukaisuutta arvioidessaan, että Gazprom on edellyttänyt vähimmäisostovelvoitetta koskevia lausekkeita kyseisissä sopimuksissa, on riittävää tuoda lisäksi esille, että vaikka komissio on tarkastellut väitetiedoksiannossa näiden lausekkeiden sisältymistä kyseisiin sopimuksiin, se ei ole esittänyt nimenomaisesti niihin liittyviä kilpailua koskevia huolenaiheita eikä myöskään tähän liittyvää korjaavaa toimenpidettä. Näin ollen komissio ei ole varmistanut, että lopullisilla sitoumuksilla poistetaan kyseiset huolenaiheet.

281

Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen kolmannen osan viides väite on hylättävä, ja siten kyseinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

282

Kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 178 perustelukappaleeseen sisältyvistä perusteista ilmenee komission tehneen oikeudellisia virheitä sekä olennaisin osin ilmeisiä arviointivirheitä, jotka liittyvät yhtäältä unionin aineellisen oikeuden soveltamiseen lopullisten sitoumusten 19 kohdan iv alakohdassa tarkoitetuissa välitysmenettelyissä ja toisaalta komission mahdollisuuteen osallistua näihin menettelyihin ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae).

283

Komissio katsoo, ettei se ole tehnyt tältä osin virheitä.

284

Kantajan mukaan komissio on ensinnäkin katsonut virheellisesti 1.6.1999 annetun tuomion Eco Swiss (C‑126/97, EU:C:1999:269, 36 kohta; jäljempänä tuomio Eco Swiss) virheellisen tulkinnan perusteella, että välitystuomioistuinten on ratkaistava, koska ne sijaitsevat unionissa, Gazpromin ja sen kyseisten asiakkaiden väliset hintoja koskevat riidat unionin aineellisen oikeuden perusteella.

285

Unionin tuomioistuin on nimittäin osoittanut sanansa tuomiossaan Eco Swiss yksinomaan Hoge Raad der Nederlandenille (Alankomaiden ylin tuomioistuin) ja välillisesti muille jäsenvaltioiden tuomioistuimille, muttei välitystuomioistuimille, jotka eivät ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettuja tuomioistuimia. Kyseisessä tuomiossa velvoitetaan ainoastaan kyseiset tuomioistuimet soveltamaan unionin oikeutta vain silloin, kun ne harjoittavat ”oikeusjärjestyksen perusteiden” noudattamisen jälkikäteistä valvontaa, eikä kyseisten tuomioistuinten edellytetä soveltavan unionin aineellista oikeutta.

286

Tosiasiassa välitystuomioistuinten olisi sovellettava ainoastaan lopullisten sitoumusten 19 kohtaa, ei SEUT 102 artiklaa eikä riidanalaista päätöstä sellaisenaan. Mikään ei siis viittaa siihen, että Gazpromin asiakas pystyisi vetoamaan vaivatta kyseisen päätöksen sisältöön välitysmenettelyssä, koska tämä mahdollisuus voidaan vahvistaa ainoastaan välitystuomion täytäntöönpanoa valvovan kansallisen tuomioistuimen esittämällä ennakkoratkaisupyynnöllä, mikä on ajallisesta näkökulmasta tehotonta.

287

Toiseksi välitysmenettelyjen tehokkuutta heikentää merkittävästi se, ettei lopullisissa sitoumuksissa viitata riidanalaiseen päätökseen eikä SEUT 102 artiklaan. Välitystuomioistuimet eivät tutki välttämättä sitä, ovatko tarkistetut hinnat kyseisen päätöksen tai kyseisen EUT-sopimuksen määräyksen tavoitteiden mukaisia, ja ne saattaisivat jopa ylittää toimivaltansa tällaisen tutkimuksen tekemällä, minkä vuoksi niiden tuomiot voitaisiin kumota.

288

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

289

On muistettava, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 178 perustelukappaleessa viitataan tuomioon Eco Swiss (35 ja 36 kohta) ja huomautetaan, että lopulliset sitoumukset ”edellyttävät, että välitysmenettelyt käydään unionissa”, ja että ”näin välitystuomioistuinten on noudatettava ja sovellettava unionin kilpailuoikeutta oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana oikeuden alana välitysmenettelyn osapuolten yksityisistä intresseistä riippumatta”.

290

Tältä osin SEU 3 artiklan 3 kohdan ja Lissabonin sopimukseen liitetyn sisämarkkinoista ja kilpailusta tehdyn pöytäkirjan N:o 27 (EUVL 2010, C 83, s. 309) perusteella SEUT 101 ja SEUT 102 artikla ovat perustavanlaatuisia määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä unionille annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi, sillä niiden tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen yleisen edun, yksittäisten yritysten ja kuluttajien kustannuksella (ks. vastaavasti tuomio Eco Swiss, 36 kohta ja tuomio 17.2.2011, TeliaSonera Sverige, C‑52/09, EU:C:2011:83, 20–22 kohta). SEUT 101 ja SEUT 102 artikla ovat siten oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvia määräyksiä myös ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitetussa merkityksessä, ja kansallisten tuomioistuinten on sovellettava niitä viran puolesta; kansallisen tuomioistuimen on hyväksyttävä välitystuomion kumoamista koskeva vaatimus, jos se katsoo kyseisen tuomion olevan ristiriidassa edellä mainittujen artiklojen kanssa (ks. vastaavasti tuomio Eco Swiss, 36–41 kohta ja tuomio 13.7.2006, Manfredi ym., C‑295/04–C‑298/04, EU:C:2006:461, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

291

Tästä seuraa, ettei unionin kilpailuoikeus kokonaisuutena eikä muukaan unionin aineellinen oikeus sido välttämättä kyseisiä välitystuomioistuimia, vaikka nämä sijaitsevat unionin alueella. On niin ikään totta, kuten kantaja väittää, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittama välitystuomioiden valvonta on rajoitettua (ks. tuomio 6.3.2018, Achmea, C‑284/16, EU:C:2018:158, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos jonkin näistä tuomioistuimista antaisi SEUT 102 artiklan vastaisen välitystuomion, jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten olisi kumottava kyseinen tuomio, jos sitä vaaditaan. Tämä voi johtaa siihen, että kyseiset tuomioistuimet varmistavat, että annettu välitystuomio on EUT-sopimuksen määräysten mukainen.

292

Lisäksi on otettava huomioon, että vaikka käsiteltävä asia ei koske suoraan SEUT 102 artiklaa, vaan asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annetun sitoumuspäätöksen noudattamista, edellä tämän tuomion 290 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella ja koska kyseinen asetus on annettu SEUT 103 artiklan mukaisesti ja koskee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan täytäntöönpanoa, kansalliset tuomioistuimet voivat hyväksyä välitystuomion kumoamista koskevan vaatimuksen, jos ne katsovat kyseisen tuomion olevan vastoin kyseistä päätöstä.

293

Kantajan argumentti, jonka mukaan kansallisilla tuomioistuimilla voi olla väitetysti käytännön vaikeuksia tutkia välitystuomioiden SEUT 102 artiklan mukaisuus tai asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla annetun päätöksen mukaisuus siltä osin, kuin tällaisten riitojen käsittely kuuluu kyseisten tuomioistuinten aineelliseen toimivaltaan, ei kyseenalaista riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 178 perustelukappaleessa mainittujen, välitystuomioistuinten sijaintia unionissa koskevasta vaatimuksesta aiheutuvien vaikutusten tällaista tulkintaa.

294

Lisäksi kuten edellä on jo korostettu, Gazpromin on sovellettava lopullisia sitoumuksia riidanalaisen päätöksen perustelujen mukaisesti, tai muussa tapauksessa on vaara, että sen todetaan jättäneen noudattamatta kyseistä päätöstä. Gazpromin on siten varmistettava välitysmenettelyn osapuolena, kun se päättää välitystuomioistuimesta ja laatii kirjelmänsä, että välitystuomioistuin tarkistaa hinnanlaskentakaavat kyseisen päätöksen mukaisella tavalla.

295

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 178 perustelukappale on laadittu riidanratkaisun osalta hieman kömpelösti, komissio ei ole tehnyt siinä oikeudellista virhettä eikä ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että velvollisuus järjestää välitysmenettely unionin alueella saattoi lisätä hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten tehokkuutta. Toisen kanneperusteen neljännen osan ensimmäinen väite on siten hylättävä.

296

Kantajan mukaan komissio on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 178 perustelukappaleessa pystyvänsä osallistumaan välitysmenettelyihin ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae). Unionin oikeuteen ei sisälly nykyisellään mitään oikeusperustaa, jolla otettaisiin käyttöön tämäntyyppinen yhteistyö komission ja välitystuomioistuinten välillä. Välitysmenettelyn osapuolten olisi siten annettava lupa tällaiseen osallistumiseen, mikä ei ole millään tavalla taattua käsiteltävässä asiassa, koska Gazprom ei ole sitoutunut tällaiseen millään tavalla ja koska monet asiakkaat saattaisivat olla haluttomia ottamaan komission mukaan, kun huomioon otetaan vaihdettujen tietojen arkaluonteisuus ja luottamuksellisuus sekä komission asettuminen asiassa AT.39816 Gazpromia suosivalle kannalle.

297

Kantaja lisää komission myöntäneen, että sen osallistuminen ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) ei olisi aina taattua, ja painottaneen pikemmin mahdollisuutta osallistua asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla välitystuomioiden valvontaa koskeviin tuomioistuinmenettelyihin.

298

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

299

Tältä osin on todettava, kuten kantaja esittää, ettei lopullisissa sitoumuksissa esitetä komissiolle minkäänlaista oikeutta osallistua ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) kyseisten sitoumusten 19 kohdan iv alakohdassa annetun välityslausekkeen perusteella käynnistettyyn välitysmenettelyyn, eikä tällaista oikeutta taata millään muullakaan tavalla unionin oikeudessa.

300

Koska lopullisten sitoumusten 19 kohdan iv alakohdassa oleva välityslauseke ei kata komission osallistumista ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae), se, että komissio on ottanut tällaisen mahdollisuuden esille riidanalaisessa päätöksessä, vaikka kyseistä mahdollisuutta ei ole taattu asianomaisissa sitoumuksissa, ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa kyseisen päätöksen laillisuutta. Oikeudellista virhettä koskeva kantajan väite on siten tehoton.

301

Kaiken edellä esitetyn perusteella neljännen osan toinen väite on hylättävä, ja siten toinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

302

Kantaja, jota Puolan tasavalta, Liettuan tasavalta ja Overgas tukevat, väittää komission tehneen useita ilmeisiä arviointivirheitä ja rikkoneen näin asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukanneen suhteellisuusperiaatetta toteamalla, että alueellisiin rajoituksiin liittyvät sitoumukset (lopullisten sitoumusten 5–17 kohta) olivat asianmukaiset. Kanneperuste jakautuu kolmeen osaan.

303

Komissio, jota Gazprom tukee, katsoo, että kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana. Komissio väittää, että valtaosa Overgasin väliintulokirjelmässä olevista argumenteista on jätettävä tutkimatta, koska ne eivät liity riidan kohteeseen, sellaisena kuin pääasian asianosaiset ovat sen määritelleet.

304

Kantajan mukaan alueellisiin rajoituksiin liittyvät sitoumukset eivät ole kokonaisuutena asianmukaiset. Vaikka tulevaisuuteen suuntautuvan komission arvioinnin olisi oltava erityisen uskottava, komissio ei ole ottanut huomioon erinäisiä seikkoja, joilla olisi pitänyt olla ratkaiseva vaikutus kyseisten sitoumusten sisältöön.

305

Siitä huolimatta, että komissio totesi väitetiedoksiannossa nimenomaisesti, että Gazprom oli ottanut käyttöön markkinoiden segmentointiin tähtäävän strategian, se nimittäin hyväksyi selektiivisiä sitoumuksia, joilla ei poisteta kyseistä strategiaa kokonaan. Erityisesti alueellisiin rajoituksiin liittyvillä sitoumuksilla luovuttiin lähinnä tietyistä sopimusjärjestelyistä, mutta Gazprom käytti erilaisia sopimusten ulkopuolisia menetelmiä kaasun jälleenviennin estämiseksi. Keskittyminen sopimusjärjestelyihin on sitäkin tehottomampaa, kun otetaan huomioon, että valtaosa näistä järjestelyistä on lakkautettu jo kauan sitten. Gazprom käytti laajasti sopimusten ulkopuolisia menetelmiä, joista komissio oli tietoinen.

306

Tämän toteamuksen osoittaa se, että komissio oli lopettanut kilpailun alan tutkimuksia vuosina 2003 ja 2005 sellaisten epävirallisten liiketoimien perusteella, joilla poistettiin nimenomaisia alueellisia ehtoja Gazpromin sekä E.ON Ruhrgas AG:n ja ENI SpA:n välisistä sopimuksista, mikä ei ollut estänyt Gazpromia jatkamasta kaasun jälleenviennin estämistä muilla keinoin. Kaudella 2019/2010 koetun kriisin yhteydessä kantajalla oli pahoin pulaa kaasusta Ukrainan kautta kulkevissa kaasuntoimituksissa olleiden häiriöiden vuoksi, minkä lisäksi komissio oli saanut tiedon menettelytavoista, joilla Gazprom oli supistanut kaasuntoimituksia talvikaudella 2014/2015, jotta kaasun jälleenvienti Ukrainaan lakkaisi, ja tällä oli ollut vaikutusta muutamissa kyseisissä KIE-maissa. Näitä esimerkkejä ei voida pitää pelkkinä sopimusrikkomuksina, eikä komission omaksumassa liian teoreettisessa lähestymistavassa huomioida lainkaan sitä, että kyseiset toimitushäiriöt ja toimitusten supistaminen olivat yksi osa Gazpromin strategiaa.

307

Näiden sopimusten ulkopuolisten menetelmien lisäksi kantaja korostaa, että kyseisten KIE-maiden välinen kaasukauppa oli ollut hankalaa kaasunsiirtoinfrastruktuuriin liittyvien toimintahäiriöiden vuoksi, jotka olivat johtuneet suurelta osin Gazpromin asettamista alueellisista rajoituksista, jotka olivat tukahduttaneet etenkin kaasun rajatylittävän kysynnän. Myöhemmin toteutetut infrastruktuurien parannukset eivät voi perustella edellä mainittujen sitoumusten epäasianmukaisuutta, vaan sitoumuksiin olisi pitänyt sisältyä Gazpromin aktiivisia toimenpiteitä.

308

Komissio kiistää kantajan ja Puolan tasavallan esittämät argumentit, jotka perustuvat virheellisiin olettamiin, joten esillä oleva osa on komission mukaan hylättävä.

309

Komission ennakkoarvioinnista ilmenee tosin tältä osin (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 8 jakson otsikko ja 246 kohta), että Gazprom harjoitti yleistä kaasumarkkinoiden segmentointiin tähtäävää strategiaa. Ennakkoarvioinnista ilmenee kuitenkin niin ikään, että kyseinen strategia koostui erilaisista yksittäisistä kilpailua rajoittavista menettelytavoista (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 248 kohta sekä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 54–60 perustelukappale). Komission oli siis hyväksyttävää pyrkiä kyseisen strategian asteittaiseen poistamiseen toimenpiteillä, joilla poistettiin nimenomaisesti kukin näistä menettelytavoista, mikä hajotti kyseisen strategian.

310

Tässä asiayhteydessä sen tutkimiseksi, poistetaanko alueellisiin rajoituksiin liittyvillä sitoumuksilla kyseisiä rajoituksia koskevissa väitteissä tarkoitetut erilaiset menettelytavat kokonaan, on tuotava esille, että sekä väitetiedoksiannosta että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee kyseisten väitteiden koskevan seuraavia kahta menettelytapojen ryhmää:

311

Nämä väitteet poistavia alueellisiin rajoituksiin liittyviä sitoumuksia (lopullisten sitoumusten 5–17 kohta) olivat seuraavat:

312

Edellä tämän tuomion 311 kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella lopullisten sitoumusten 5–17 kohta käsittävät kaikki menettelytavat, jotka kuuluvat edellä tämän tuomion 310 kohdassa läpi käytyihin alueellisia rajoituksia koskeviin väitteisiin sisältyviin kahteen ryhmään. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis ole todennut kyseisiä väitteitä ja sitoumuksia verratessaan mitään puutteita mainittujen sitoumusten laajuudessa.

313

Kantajan esittämät muut argumentit eivät horjuta edellisessä kohdassa esitettyä päätelmää.

314

Kantaja nimittäin väittää, ettei Gazpromin käyttämiä kyseisten KIE-maiden markkinoiden segmentoimiseen tähtääviä sopimusten ulkopuolisia järjestelyjä ole otettu riittävällä tavalla huomioon, mihin on todettava, että edellä esitetyn perusteella komissiolle on annettu sitoumukset, joilla pyritään poistamaan alueellisia rajoituksia koskevissa väitteissä nimenomaisesti yksilöidyt neljä erimuotoista sopimuksiin perustuvaa ja sopimusten ulkopuolista järjestelyä.

315

Etenkin sopimuksiin perustuvista ja sopimusten ulkopuolisista järjestelyistä, jotka näkyvät Gazpromin tapana käyttää niin sanottua laajentamislauseketta yhdistettynä velvollisuuteen antaa Gazpromille tietoa (mainitaan edellä tämän tuomion 310 kohdan toisessa luetelmakohdassa luetelluista järjestelyistä ensimmäisenä ja tuodaan esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 57 perustelukappaleessa), on todettava komission tarkoittaneen sitä, että Gazprom käytti erilaisia sopimusehtoja, joiden avulla se pystyi nimenomaisia alueellisia rajoituksia asettamatta tekemään Gazpromin toimittaman kaasun jälleenmyynnistä tai ‑viennistä asiakkailleen taloudellisesti vähemmän houkuttelevaa ja siten estämään rajatylittävän myynnin.

316

On todettava, että lopullisten sitoumusten 5 ja 6 kohdalla pyritään poistamaan jälleenmyyntiä rajoittavat lausekkeet (Clauses Restricting Resale) ja alueellisen rajoituksen asettava lauseke (Territorial Restriction Clause) ja että lopullisten sitoumusten 4 kohdassa annettujen määritelmien mukaan tämäntyyppiset lausekkeet pitävät sisällään hyvin monenlaisia ehtoja. Tämän vahvistaa kyseisten sitoumusten liitteessä 1 oleva ohjeellinen luettelo, jonka mukaan kiellettyjä ovat muun muassa kyseisiin sopimuksiin sisältyvät laajentamislausekkeet, valvontamekanismit ja tiedonantovelvoitteet.

317

Sitten on todettava ensinnäkin, että kantaja antaa ymmärtää, että Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset olisi pitänyt laajentaa koskemaan kaikkia kyseisiä KIE-maita, mutta kantaja ei selitä, millä tavalla kyseiset sitoumukset olisivat merkityksellisiä muiden kyseisten KIE-maiden tilanteen kannalta. Toiseksi vuosina 2003 ja 2005 sovittuja epävirallisia liiketoimia koskeva argumentti on hylättävä, sillä kyseiset liiketoimet koskivat menettelytapoja, jotka eivät liittyneet kyseisiin KIE-maihin, ja erityisesti koska alueellisiin rajoituksiin liittyvät sitoumukset kattavat muitakin menettelytapoja kuin nimenomaisia alueellisia rajoituksia. Kolmanneksi toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset (joita tarkastellaan jäljempänä esillä olevan kanneperusteen toisen osan yhteydessä) kattavat Gazpromin menettelyt, joka liittyvät kauden 2009/2010 kriisiin ja koskevat toimituspisteen tai mittausaseman vaihtamisesta kieltäytymistä. Neljänneksi alueellisia rajoituksia koskevat väitteet eivät kata talvikauteen 2014/2015 liittyviä menettelytapoja, joten komission ei tarvinnut poistaa niitä. Lisäksi kantaja itse myöntää, että kyseiset menettelytavat koskivat lähinnä Ukrainaa, selittämättä, miten niiden kyseisiin KIE-maihin kohdistuvat väitetyt seuraukset saattaisivat toistua lopullisten sitoumusten antamisesta huolimatta. Kantaja yrittää vedota väitetiedoksiannon 8.2.2.2 alajaksossa esille otettuihin tosiseikkoihin, mihin on riittävää todeta viidenneksi, kuten kyseiseen alajaksoon ja yleisemmin 8.2 jaksoon sisältyvistä seikoista selvästi ilmenee, että kyseisessä alajaksossa käsitellään nimenomaisia alueellisia rajoituksia koskevien aiempien lausekkeiden noudattamisen valvontaa, jota Gazprom on harjoittanut, ei niitä sopimusten ulkopuolisia järjestelyjä, joita sitoumukset eivät väitetysti kata.

318

Kaasunsiirtoinfrastruktuureihin liittyviä toimintahäiriöitä koskevat kantajan argumentit on vielä hylättävä, koska kantajan mainitsemat vaikeudet, mukaan lukien Nord Stream 2 ‑kaasuputken valmistumisen tulevat vaikutukset, eivät sisälly komission esittämiin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin. Väitetiedoksiannossa esitetyistä väitteistä ei myöskään ilmene, että lopullisiin sitoumuksiin olisi pitänyt sisältyä infrastruktuuriin liittyviä toimintavelvoitteita, jotta niillä voitaisiin poistaa kyseiset väitteet asianmukaisella tavalla, eikä kantaja etenkään erittele konkreettisesti, mitkä kilpailua rajoittavat menettelytavat edellyttäisivät tällaisia velvoitteita.

319

Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, joka koskisi alueellisiin rajoituksiin liittyvien sitoumusten asianmukaisuutta kokonaisuutena. Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä perusteettomana.

320

Kantaja, Puolan tasavalta, Liettuan tasavalta ja Overgas esittävät olennaisin osin kuusi väitettä, jotka koskevat toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten (lopullisten sitoumusten 9–17 kohta) epäasianmukaisuutta.

321

Komissio, jota Gazprom tukee, kiistää nämä väitteet ja vaatii, että Overgasin väliintulokirjelmä on jätettävä osittain tutkimatta.

322

Kantaja ja Liettuan tasavalta katsovat, että toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten olisi pitänyt koskea useampia pisteitä kuin vain lopullisten sitoumusten 15 kohdassa mainittuja, koska komission esille ottamilla infrastruktuuriin tehdyillä parannuksilla, joilla sitoumuksiin valittujen pisteiden riittävyys perusteltiin, ei varmistettu kaasun vapaata liikkuvuutta kyseisissä KIE-maissa.

323

Kantaja korostaa ensin erityisesti kaasun liikkumisesta Puolan ja sen naapurivaltioiden välillä, että kun huomioon otetaan määräysvalta, jota Gazprom käytti Jamal-kaasuputken Saksassa ja Puolassa sijaitsevissa osissa, Gazprom pystyi vaikuttamaan Saksasta Puolaan suuntautuviin vastakkaisvirtauksiin. Lisäksi Tšekin, Unkarin, Puolan ja Slovakian rajatylittävän infrastruktuurin nykytilassa Puolan ja Unkarin välinen kauppa ei olisi todellisuudessa parantunut. Myös Nord Stream 2 ‑kaasuputken rakentaminen tulisi lisäämään Gazpromin kykyä kilpailua rajoittavaan menettelyyn Puolan markkinoilla. Näistä toteamuksista ilmenee, että Baltian maihin rajautuvat toimituspisteet ovat Puolan osalta riittämättömät, mikä on ristiriidassa siihen erityiseen huomioon nähden, jota Puolaan kiinnitettiin väitetiedoksiannossa.

324

Liettuan tasavalta arvioi lisäksi, että toimituspisteiden riittämättömän määrän vuoksi toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla ei pystytä estämään Liettuan, Latvian ja Viron kaasumarkkinoiden segmentoitumista.

325

Komissio kiistää kantajan ja Liettuan tasavallan esittämät argumentit ja vaatii, että tarkasteltava väite on hylättävä.

326

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla on toinen kohde kuin jälleenmyynnin ja ‑viennin kieltoon liittyvillä sitoumuksilla ja että niiden merkityksellisyys riippuu siitä, onko rajatylittävää kaasunsiirtoinfrastruktuuria eli kyseiset KIE-maat yhteen liittäviä kaasuputkia tai tarvittaessa nesteytetyn maakaasun käsittelemiseen tarkoitettuja laitteistoja olemassa ja onko sitä riittävästi.

327

Yhtäältä jos tällaista infrastruktuuria on olemassa kyseisten KIE-maiden välillä, kaasun suora siirto kahden tällaisen maan välillä on teknisesti mahdollista, mutta kyseistä Gazpromin asiakasta voitaisiin estää jälleenmyymästä tai ‑viemästä venäläistä kaasua sopimuksiin perustuvilla tai sopimusten ulkopuolisilla toimenpiteillä, jotka estävät tällaisen jälleenmyynnin tai ‑viennin tai rajoittavat sitä. Komission ennakkoarvioinnin mukaan Gazprom oli ottanut aiemmin käyttöön tällaisia toimenpiteitä, jotka pyrittiin poistamaan jälleenmyyntiä tai ‑vientiä koskeviin rajoituksiin liittyvillä sitoumuksilla.

328

Toisaalta jos tällaista infrastruktuuria ei ole olemassa kyseisten KIE-maiden välillä tai jos sitä ei ole riittävästi, jälleenmyyntiä ja ‑vientiä koskeviin rajoituksiin liittyvät sitoumukset ovat tehottomia, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 171 perustelukappaleen lopusta olennaisin osin ilmenee, sillä kaasun suora siirto kahden tällaisen maan välillä on teknisesti mahdotonta tai se ei toteudu riittävissä määrin. Tässä nyt esillä olevan kanneperusteen toisen osan kohteena olevassa tilanteessa venäläisen kaasun jälleenmyynti tai ‑vienti voidaan toteuttaa tällöin vaihtamalla toimituspistettä tai mittausasemaa niin, että kyseisen Gazpromin asiakkaan ostama kaasu voidaan ohjata uudelleen alkuperäisestä toimituspisteestä siihen uuteen toimituspisteeseen, josta kyseinen asiakas haluaa sen jälleenmyydä.

329

Toimituspisteen vaihtaminen edellyttää kuitenkin Gazpromin suostumusta tai yhteistyötä eli Gazpromin aktiivista toimintaa (kuten ilmenee erityisesti väitetiedoksiannon 362, 363 ja 373–375 kohdasta, samoin kuin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 59, 60 ja 171 perustelukappaleesta). Komission ennakkoarvioinnin mukaan Gazprom oli kieltäytynyt tästä aikaisemmin kieltäytymällä vaihtamasta kaasun toimituspistettä tai mittausasemaa.

330

Toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla pyritään nimenomaisesti takaamaan tietyissä olosuhteissa Gazpromin aktiivinen toiminta velvoittamalla kyseinen yritys hyväksymään toimituspisteen vaihto, jota asiakas vaatii halutessaan jälleenmyydä omaan maahansa toimitettavan kaasun toiseen kyseiseen KIE-maahan, ja tämä toimituspisteen vaihto sisältää tarvittaessa mittausaseman vaihdon. Kyseisissä sitoumuksissa otetaan erityisesti huomioon neljä erilaista toimituspisteiden vaihtamisen yhdistelmää, joiden avulla kaasua voidaan jälleenmyydä kaksisuuntaisesti ensinnäkin Puolan ja Baltian maiden välillä, toiseksi Slovakian ja Baltian maiden välillä, kolmanneksi Unkarin ja Bulgarian välillä ja neljänneksi Slovakian ja Bulgarian välillä (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 170–172 perustelukappale ja lopullisten sitoumusten 15 kohdan i–iv alakohta).

331

Tässä yhteydessä kantaja pitää mahdollisuutta jälleenmyydä kaasua ja ostaa jälleenmyytyä kaasua vain Baltian maista käsin riittämättömänä. Tältä osin on tuotava esille, että komission väitetiedoksiannossa esille ottama kieltäytyminen vaihtamasta toimituspistettä tai mittausasemaa koski tosiasiassa erityisesti Puolaa, sillä kyseisillä vaihtopyynnöillä pyrittiin tasoittamaan Puolaa kaudella 2009/2010 koetelleesta kriisistä johtunutta äkillistä kaasun kysyntää Puolassa (kuten erityisesti väitetiedoksiannon 342–386, 648 ja 878–893 kohdasta sekä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 59 ja 60 perustelukappaleesta ilmenee).

332

On kuitenkin todettava, että Puola on hyötynyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 170 perustelukappaleessa todetusta rajatylittävän kaasunsiirtoinfrastruktuurin parantamisesta, koska Puola voi tuoda maahan merkittäviä määriä kaasua Saksasta, ja nämä määrät ylittävät selvästi 2,5 miljardin kuutiometrin kaasuvajeen, josta Puolan oli selviydyttävä kauden 2009/2010 kriisin aikana.

333

Kuten väitetiedoksiannon 734 ja 1033 kohdasta nimittäin ilmenee, tarvittavat toimet oli toteutettu, jotta fyysiset vastakkaisvirtaukset Saksasta saatiin käyttöön Jamal-kaasuputkessa vuodesta 2014 lähtien. Myös Gaz-Systemin julkaisemasta 8.1.2015 päivätystä lehdistötiedotteesta ilmenee, että kun huomioon otetaan erilaiset tekniset parannukset, Saksasta on ollut mahdollista tuoda vuoden 2015 alusta lähtien lähes 5,5 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa kiinteänä kapasiteettina Jamal-kaasuputken virtuaalisten vastakkaisvirtausten avulla (ks. väitetiedoksiannon alaviite 76). Saman lehdistötiedotteen mukaan kyseisestä ajankohdasta lähtien on ollut niin ikään mahdollistaa siirtää Puolan länsi- ja eteläosista yli 90 prosenttia Puolan tarvitsemasta tuontikaasusta, kun huomioon otetaan muut tekniset keinot, kuten mahdollisuus tuoda maahan Jamal-kaasuputkea pitkin 2,7 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa keskeytyvän kapasiteetin yhteydessä.

334

Unionin yleinen tuomioistuin korostaa lisäksi, että toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla pyritään lieventämään infrastruktuuriin liittyviä toimintahäiriöitä, jotka eivät varsinaisesti ole Gazpromin vastuulla – joskin Gazprom saattaa olla osittaisessa vastuussa määräysvaltaa käyttävänä yrityksenä. Toimituspisteiden vaihtaminen ei myöskään ole välttämättä mahdollista tai helppoa, sillä vaihto asettaa Gazpromille teknisiä rajoituksia, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 59 ja 173 perustelukappaleessa.

335

Lisäksi on mahdollista, että komissio olisi voinut tarvittaessa todeta asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan nojalla annetun päätöksen yhteydessä, että väitetiedoksiannossa mainittu toimituspisteen tai mittausaseman vaihtamisesta kieltäytyminen, josta Gazpromia arvostellaan, rikkoo SEUT 102 artiklaa. Tällainen mahdollinen toteamus ei kuitenkaan merkitse sitä, että Gazpromin olisi pitänyt välttämättä antaa takeet useammista toimituspisteen vaihdoista, vaikka tällainen toimenpide olisi voinut olla kilpailun kannalta suotuisampi (ks. vastaavasti tuomio Morningstar, 59 kohta).

336

Tämän perusteella on todettava, että vaikka toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten taustalla ovat Gazpromin menettelytavat, joilla se kieltäytyi vaihtamasta toimituspistettä tai mittausasemaa, ja vaikka kyseisillä sitoumuksilla olisi voitu mahdollisesti välttää se, että Puola joutuisi uudelleen samaan tilanteeseen kuin kauden 2009/2010 kriisissä, tämä ei merkitse sitä, että kyseisillä sitoumuksilla pitäisi antaa Puolassa toimiville kyseisille asiakkaille mahdollisuus jälleenmyydä kaasua tai ostaa jälleenmyytyä kaasua useista maista käsin. Kun huomioon otetaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 171 perustelukappaleessa mainittu Baltian maiden ja Bulgarian eristyneisyys, komissio saattoi keskittyä näiden KIE-maiden mahdollisuuksiin.

337

Tässä tilanteessa komissio saattoi hyväksyä ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, että toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset koskivat Puolan kohdalla ainoastaan lopullisten sitoumusten 15 kohdan i alakohdassa tarkoitettua vaihtojen yhdistelmää eli mahdollisuutta jälleenmyydä tai ostaa jälleenmyytyä kaasua ainoastaan Baltian maiden kanssa.

338

Tätä päätelmää eivät horjuta kantajan esittämät väitteet, jotka koskevat Gazpromin käyttämää määräysvaltaa Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevassa osassa. Siltä osin kuin nämä väitteet koskevat ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä esitettyjä väitteitä, on nimittäin riittävää muistuttaa, että kyseinen osa on hylätty perusteettomana. Lisäksi komissio on todennut 9.9.2014 antamassaan lausunnossa, että Gaz-System määräsi kaasuvirroista kyseisellä putkenosalla, minkä kantaja on sitä paitsi vahvistanut 8.12.2020 annetuissa vastauksissa.

339

Liettuan tasavallan esittämästä argumentista, jonka mukaan toimituspisteiden riittämättömyys ei antanut mahdollisuutta estää Baltian maiden kaasumarkkinoiden segmentoitumista, on riittävää tuoda esille, ettei Liettuan tasavalta ole esittänyt argumenttinsa tueksi todisteita eikä se ole etenkään ilmoittanut, mitkä ylimääräiset toimituspisteet olisivat auttaneet poistamaan väitetyn segmentoitumisen.

340

Kolmannen kanneperusteen toisen osan ensimmäinen väite on siten hylättävä.

341

Kantaja, jota Puolan tasavalta, Liettuan tasavalta ja Overgas tukevat, katsoo komission tehneen ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään lopullisten sitoumusten 15 kohdan mukaiset maksut (jäljempänä palvelumaksut), jotka olivat kohtuuttomat ja tekivät siten toimituspisteen kannattavasta vaihtamisesta mahdotonta tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

342

Palvelumaksujen kohtuuttomuus johtui ensinnäkin siitä, että ne vahvistettiin tietylle tasolle ilman yhteyttä Gazpromille todellisuudessa aiheutuviin kustannuksiin. Näihin kustannuksiin vaikuttivat monet eri tekijät, jotka vaihtelivat erityisesti sen mukaan, oliko siirtokapasiteetti jo varattu tai siirrettiinkö kaasua Gazprom-konsernille kuuluvissa kaasuverkoissa. Komission olisi pitänyt esittää pikemmin näiden maksujen läpinäkyvää laskentamenetelmää, kuten asianomaiset osapuolet olivat tuoneet esille markkinoiden kuulemisen yhteydessä. Todellisuudessa mikään ei viitannut siihen, että komissio olisi tehnyt taloudellisen analyysin tai kerännyt tarvittavat tiedot. Liettuan tasavalta ja Overgas tuovat tästä esille, että Gazpromille aiheutuvat siirtokustannukset olivat hyvin vähäiset ja alittivat joka tapauksessa kyseiset maksut.

343

Toiseksi kantaja katsoo esittäneensä riittävät todisteet palvelumaksujen kohtuuttomuudesta, toisin kuin komissio väittää, sillä kantaja oli tuonut esille tähän liittyviä taloudellisia tekijöitä markkinoiden kuulemisen yhteydessä. Kyseisten maksujen kohtuuttomuuden ja läpinäkyvyyden tarpeen vahvistaa Overgasin mukaan myös kyseisten maksujen määrän laskeminen merkittävästi, noin 30 prosenttia, alustavissa sitoumuksissa vahvistetulta tasolta lopullisissa sitoumuksissa vahvistetulle tasolle.

344

Kolmanneksi Overgas väittää, että maksun suorittaminen heikentää sitoumusten tehokkuutta, joten kyseisillä sitoumuksilla vain vaihdettiin este eli se, että Gazprom kieltäytyi järjestelmällisesti vaihtamasta toimituspistettä, toiseen esteeseen eli kyseisten maksujen suorittamiseen. Toimituspisteen vaihtamisen yleisellä maksullisuudella ei nimittäin voida perustella palvelumaksujen suorittamista käsiteltävässä asiassa, ja Gazpromin olisi pitänyt tarjota vaihdot maksutta, kun huomioon otetaan Gazpromin erityinen vastuu määräävässä asemassa olevana yrityksenä.

345

Neljänneksi palvelumaksujen kohtuuttomuuden vahvistavat toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten ristiriitaiset tavoitteet. Yhtäältä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 172 perustelukappaleessa todetaan, että kyseisten sitoumusten tavoitteena on ”lisätä Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoiden yhdentymistä ja päästä eroon Baltian maiden ja Bulgarian kaasumarkkinoiden infrastruktuurista johtuvasta eristyneisyydestä”. Tämä tavoite viittaa siihen, että kyseiset maksut olisi vahvistettava sellaiselle tasolle, että tukkukauppiaat voivat käydä säännöllistä kauppaa keskenään, jotta kaasuntoimituksia Bulgarian ja Baltian maiden tukkumarkkinoilla saadaan monipuolistettua kestävällä tavalla. Toisaalta kyseisen päätöksen johdanto-osan 174 perustelukappaleesta ilmenee, että toimituspisteiden vaihtaminen olisi houkuttelevaa vain, jos kyseisten KIE-maiden hinnat ”vaihtelisivat huomattavasti”.

346

Komissio ja Gazprom pitävät palvelumaksuja puolestaan asianmukaisina, ja ne vaativat esillä olevan väitteen hylkäämistä. Gazprom viittaa argumenttiensa tueksi useisiin seikkoihin, jotka esitetään sen toimittamassaan taloudellisessa tutkimuksessa mutta kiistetään kantajan toimittamassa taloudellisessa tutkimuksessa.

347

Tältä osin asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio ja Gazprom harkitsivat palvelumaksujen määrittämiseksi alun perin lähestymistapaa, joka perustuu kaasunsiirrosta toimituspisteparien välillä aiheutuvia kustannuksia koskevaan arvioon ja jota on havainnollistettu [luottamuksellinen], mutta tällainen lähestymistapa osoittautui monimutkaiseksi ja johti hyvin suuriin palvelumaksuihin.

348

Palvelumaksujen suuruuden vuoksi komissio ja Gazprom päättivät sitten käyttää toista lähestymistapaa eli kyseisten maksujen vahvistamista niin, että hinta-arbitraasi (price arbitrage) on mahdollista ja maksut muodostavat vain pienen osan uuteen pisteeseen toimitetun kaasun hinnasta. Tähän perustuvat lopullisten sitoumusten 15 kohdassa esitetyt palvelumaksut, joiden suuruudeksi vahvistettiin 0,76 ja 1,52 euroa/MWh (megawattitunti) sen mukaan, mikä toimituspisteiden yhdistelmä on kyseessä, ja jotka olivat pienemmät alustavissa sitoumuksissa esitettyihin maksuihin verrattuna (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 151 perustelukappale).

349

On huomattava erityisesti, että ainoiden kantajaa koskevien palvelumaksujen eli toimituspisteen vaihtamisesta Puolan ja jonkin Baltian maan välillä perittävien palvelumaksujen, joiden suuruus on 0,76 euroa/MWh, osuus kantajan maksamasta kaasunhinnasta vuosina 2017 ja 2018, jolloin kyseinen hinta oli lähentynyt Länsi-Euroopassa sovellettuja hintoja, oli komission mukaan noin [luottamuksellinen], mitä kantaja ei ole kiistänyt. Tämä toteamus ilmenee myös vastinekirjelmään sisältyvässä kaaviossa nro 1 (ks. jäljempänä) esitetystä hintakehityksestä, koska kyseinen kaavio vastaa [luottamuksellinen].

350

Kun Puolan ja Baltian maiden välisten hintojen oletetaan olevan yhtenäiset ja vastaavan kantajan vuosina 2017 ja 2018 maksamaa kaasunhintaa, tällä palvelumaksujen tasolla toimituspisteen vaihdosta tulisi kannattavaa, jos hinnat eroaisivat Puolassa ja Baltian maissa yli [luottamuksellinen] vuosien 2017 ja 2018 hintoihin verrattuna, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia lisäkustannuksia ja jälleenmyyjänä olevan kyseisen asiakkaan voittomarginaalia.

[luottamuksellinen]

351

Lisäksi kyseisestä kaaviosta nro 1 ilmenee niin ikään, että kaasun hinnat ovat [luottamuksellinen] kyseisissä KIE-maissa vuosina 2009–2017. Vastaava toteamus ilmenee Gazpromin toimittamaan taloudelliseen tutkimukseen sisältyvästä kontrafaktuaalisesta arvioinnista.

352

Toimituspisteen vaihto voisi siten olla kannattavaa tietyissä olosuhteissa, jotka vastaavat kyseisessä kaaviossa esitettyjä olosuhteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia lisäkustannuksia ja jälleenmyyjänä olevan kyseisen asiakkaan voittomarginaalia. Tältä osin kantaja on vain maininnut mahdolliset maahantulokustannukset, esittämättä kuitenkaan niiden tai muiden mahdollisten kustannusten määriä.

353

Lisäksi on korostettava, kuten edellä tämän tuomion 334 kohdassa on jo tehty, että toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla pyritään lieventämään infrastruktuuriin liittyviä toimintahäiriöitä, jotka eivät ole sellaisinaan Gazpromin vastuulla. Tämä toteamus merkitsee sitä, että vaikka komissio saattoi vaatia toimituspisteisiin liittyvissä sitoumuksissa esitetyn kaltaista järjestelyä niiden huolenaiheiden perusteella, jotka se oli esittänyt siitä, että Gazprom oli kieltäytynyt aiemmin toimituspisteen vaihdosta, komission tehtävänä ei ollut taata kyseisillä sitoumuksilla vastaavan hinta-arbitraasin onnistumista kuin rajatylittävän infrastruktuurin ollessa olemassa.

354

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio saattoi hyväksyä ilmeistä arviointivirhettä tekemättä lopullisten sitoumusten 15 kohdassa esitetyt palvelumaksut, kun huomioon otetaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 174 perustelukappaleeseen sisältyvä toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten tavoite, jonka mukaan kyseisillä sitoumuksilla on pystyttävä poistamaan tilanteet, joissa kyseisten KIE-maiden kaasumarkkinoiden hinnat vaihtelevat merkittävästi.

355

Tätä päätelmää eivät horjuta kantajan sekä sitä tukevien väliintulijoiden eli Liettuan tasavallan, Puolan tasavallan ja Overgasin esittämät muut argumentit.

356

Kantaja väittää, että vertaaminen riidanalaisen päätöksen antamista edeltävään aikaan ja erityisesti vuosiin 2009–2014 ei ole asianmukaista, sillä kaasunhinnat olivat kohtuuttomia, mihin on huomautettava yhtäältä ensinnäkin, että palvelumaksujen asianmukaisuutta on arvioitava kyseisten KIE-maiden välisen hintaeron, ei kyseisten hintojen tason, perusteella. Toisaalta edellä mainitusta kaaviosta nro 1 ilmenee, että hinta-arbitraasi onnistui myös silloin, kun hinnat lähenivät Länsi-Euroopan hintoja (sellaisina kuin ne ilmenivät ”TTF – month ahead” ‑hinnan kehityskäyrästä) eli erityisesti [luottamuksellinen]. Joka tapauksessa toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten ei voida odottaa tekevän hinta-arbitraasista mahdollista olosuhteissa, joissa KIE-maiden hinnat ovat kilpailukykyisiä eivätkä eroa toisistaan.

357

Overgas on väittänyt istunnossa, että palvelumaksuista tulisi epäasianmukaiset, jos kaasunhinnat laskisivat jyrkästi, esimerkiksi 40 prosenttia, kuten Bulgariassa tapahtui riidanalaisen menettelyn aikana, minkä osalta on korostettava, että toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten avulla voidaan hyödyntää tilanne, jossa hinta laskee jyrkästi yhdessä kyseisistä KIE-maista, muttei toisessa kyseisistä KIE-maista, sillä juuri tämän ero tekee hinta-arbitraasista mahdollista.

358

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa toiseksi argumentista, jonka mukaan olisi parempi suosia palvelumaksuja, jotka perustuvat Gazpromille toimituspisteiden vaihtamisesta todellisuudessa aiheutuviin kustannuksiin, ettei komissio vaikuta kaavailleen tällaista menetelmää, joka vaikuttaisi päällisin puolin järkevältä, eikä se ole pyrkinyt määrittämään edes suuntaa-antavasti näiden todellisten kustannusten tasoa, kun huomioon otetaan siirto- ja tasapainotuskustannusten kaltaisia tekijöitä.

359

Kun huomioon otetaan kuitenkin sitoumusmenettelyssä komission käytettävissä oleva laaja harkintavalta, komission oli hyväksyttävää hyväksyä läpinäkyvyyteen ja ennakoitavuuteen liittyvät edut huomioon ottaen kiinteät palvelumaksut, jotka tekivät hinta-arbitraasista mahdollista. Lisäksi vaikka toimituspisteiden vaihtamiseen liittyvät todelliset kustannukset olisivat kyseisiä maksuja pienemmät, tämä seikka ei voi kyseenalaistaa maksujen asianmukaisuutta edellyttäen, että toimituspisteiden vaihtaminen on mahdollista ja kannattavaa, kun kyseisten KIE-maiden hinnat eroavat merkittävästi toisistaan.

360

Koska kantaja ja Overgas korostavat siihen hypoteettiseen tilanteeseen liittyviä riskejä, jossa todelliset kustannukset ylittäisivät kyseiset maksut, jolloin Gazprom laskuttaisi kyseiset kustannukset kiinteiden palvelumaksujen sijaan, on korostettava kolmanneksi, että Gazpromin on esitettävä asiakirjatodisteet kyseisistä kustannuksista ja Gazpromin ja kyseisen asiakkaan välinen mahdollinen erimielisyys voidaan saattaa lopullisten sitoumusten seurannasta vastaavan valtuutetun tietoon (ks. lopullisten sitoumusten 15 ja 16 kohta sekä 32 kohdan vi alakohta).

361

Argumentista, jonka mukaan Gazpromin olisi tarjouduttava vaihtamaan toimituspiste maksutta, on riittävää korostaa, ettei komissio ole missään vaiheessa – ei myöskään laatiessaan väitetiedoksiannossa esitettyjä huolenaiheita – kyseenalaistanut Gazpromin oikeutta laskuttaa asiakkailtaan tällaisen vaihdon kustannukset (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 883 kohta).

362

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 172 ja 173 perustelukappaleessa esitettyjen perusteiden välillä väitetysti olevasta ristiriidasta on todettava viidenneksi olevan mahdollista, että kyseisen päätöksen johdanto-osan 172 perustelukappaleeseen sisältyvä toteamus, jonka mukaan toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset ”ovat tehokas keino lisätä Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoiden yhdentymistä”, on suurellinen. Kyseinen toteamus ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen laillisuutta, koska se ei ole kyseisen päätöksen päätösosan välttämätön tuki (ks. vastaavasti määräys 28.4.2004, Alankomaat v. komissio, C‑164/02, EU:C:2004:54, 21 kohta).

363

Kolmannen kanneperusteen toisen osan toinen väite on siten hylättävä.

364

Kantajan ja Liettuan tasavallan mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään sen, että toimituspisteisiin liittyviä sitoumuksia sovelletaan ainoastaan vähintään 18 kuukauden pituisiin sopimuksiin, sillä tämä tekee sitoumuksista tehottomia niiden Gazpromin liettualaisten asiakkaiden kohdalla, jotka eivät tee yleensä yli vuoden pituisia sopimuksia. Lisäksi kyseisiin sitoumuksiin liittyvät rajoitukset eivät kannusta Gazpromia pidentämään sopimusten voimassaoloaikaa.

365

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

366

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että toimituspisteisiin liittyvissä sitoumuksissa edellytetään vähintään 12 kuukauden toimituskautta uuteen pisteeseen ja asetetaan vähintään neljän kuukauden läpimenoaika (lead-time) toimituspisteen vaihtamista koskevan pyynnön täyttämiseksi (ks. lopullisten sitoumusten 10 kohdan toinen alakohta ja 11 kohta). Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 173 perustelukappaleesta ilmenee komission pitävän kyseisiä vaatimuksia oikeasuhteisina toimituspisteen vaihtoon liittyvien teknisten rajoitusten vuoksi.

367

Kantaja ja Liettuan tasavalta eivät ole kyseenalaistaneet sitä seikkaa, että nämä 12 ja 4 kuukautta eli yhteensä 16 kuukautta ovat oikeasuhteiset edellä mainitut tekniset rajoitukset huomioon ottaen. Näiden 16 kuukauden vuoksi komissio saattoi rajata ilmeistä arviointivirhettä tekemättä toimituspisteiden vaihtamisen koskemaan vähintään 18 kuukauden pituisia sopimuksia.

368

Lisäksi on tuotava esille, että vaikka tukkumyyjien, jotka olivat Gazpromin asiakkaita 23.4.2015, oli tehtävä jatkossa vähintään 18 kuukauden pituisia sopimuksia, ne saattoivat vedota toimituspisteisiin liittyviin sitoumuksiin, vaikkeivät niiden silloiset sopimukset olleet yleensä voimassa kuin vuoden (ks. lopullisten sitoumusten 4 kohta, jossa määritellään ”Eligible Customer” (asiakas, jota toimituspisteen vaihtamista koskeva oikeus koskee), ja 9 kohta). Liettuan tasavallan mukaan kyseiset sitoumukset eivät kannusta Gazpromia tekemään vähintään 18 kuukauden pituisia sopimuksia, mihin on riittävää todeta, että lyhytaikaisiin sopimuksiin liittyvien kilpailua koskevien huolenaiheiden puuttuessa komission ei tarvinnut velvoittaa Gazpromia ehdottamaan vähintään 18 kuukauden pituisia sopimuksia.

369

Lisäksi kantajan argumentti, jonka mukaan neljän kuukauden läpimenoaika antoi Gazpromille mahdollisuuden tarjota parempia ehtoja tukkumyyjälle, joka osti toisesta kyseisestä KIE-maasta peräisin olevaa kaasua, on hylättävä, koska tällainen tilanne johtuu hinta-arbitraasista ja toimituspisteen vaihtomahdollisuuden nimenomaisesti aikaan saamasta kilpailusta.

370

Kolmannen kanneperusteen toisen osan kolmas väite on siten hylättävä.

371

Kantaja ja Liettuan tasavalta väittävät, että toimituspisteen vaihtamista koskevan pyynnön edellytyksenä oleva kaasun vähimmäismäärä, 50 miljoonaa kuutiometriä, on liian suuri, kun huomioon otetaan määrät, joiden kohdalla toimituspiste olisi vaihdettavissa. Toimituspisteen vaihtaminen on näet tuolloin mahdollista vain suurille tukkumyyjille, ja se edellyttää, että kyseiset tukkumyyjät voivat odottaa pystyvänsä hankkimaan merkittäviä markkinaosuuksia vajeesta kärsiviltä uuden toimituspisteen markkinoilta, mikä tekee kyseisistä sitoumuksista täysin näennäisiä. Kyseinen vähimmäismäärä vastaa näin ollen vähintään 10:tä prosenttia Baltian maiden merkittävimpien tukkumyyjien vuotuisista tarpeista, ja kantajan toimittaman taloudellisen tutkimuksen mukaan sen osuus kaasunkulutuksesta on 17 prosenttia Viron markkinoilla, 12 prosenttia Latvian markkinoilla ja 3 prosenttia Liettuan markkinoilla.

372

Niillä kyseisillä asiakkailla, jotka haluavat jälleenmyydä kaasuaan, ei myöskään ole käytännössä merkittäviä ylimääräisiä määriä, joten toimituspisteen vaihtaminen merkitsee Gazpromille todellisuudessa lisätilausta, jotta kynnysarvoksi asetettu 50 miljoonan kuutiometrin kaasumäärä täyttyisi, kun taas toimituspisteen vaihtoon liittyvä jälleenmyynti on epävarmaa, koska esimerkiksi Gazprom voi kieltäytyä toimituspisteen vaihdosta siirtokapasiteetin puuttumisen vuoksi.

373

Komission mukaan esillä oleva väite on hylättävä.

374

Tältä osin on muistettava, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 173 perustelukappaleesta ilmenee komission pitävän kyseisiä vaatimuksia oikeasuhteisina toimituspisteen vaihtamiseen liittyvien teknisten rajoitusten vuoksi, kun huomioon otetaan kyseisten kaasumarkkinoiden koko. Vaikka kantaja ja Liettuan tasavalta kiistävät olennaisin osin lopullisten sitoumusten 20 kohdassa esitetyn 50 miljoonan kuutiometrin vähimmäismäärän oikeasuhteisuuden Baltian maiden kaasumarkkinoiden koon perusteella, ne eivät kyseenalaista edellä mainittuihin rajoituksiin liittyviä seikkoja.

375

Sitten on korostettava, että koska kolmella Baltian maalla on merkittävä rajayhdysputkikapasiteetti, kuten komissio on tuonut esille ilman, että tästä olisi esitetty vastaväitteitä, ja kuten väitetiedoksiannon 138 kohdasta ilmenee, on huomioon otettava niiden kaasunkulutuksen kokonaismäärä. Vaadittu 50 miljoonan kuutiometrin vähimmäismäärä vastasi vuonna 2018 vain 1,25:tä prosenttia tästä kokonaiskulutuksesta, joten komissio saattoi katsoa, kuten se on tehnyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 173 perustelukappaleessa, että kyseinen määrä oli oikeasuhteinen, kun huomioon otetaan kyseisten markkinoiden yhteenlaskettu koko.

376

Myöskään kantajan argumentilla, jonka mukaan yli jäävän kaasun määrä ei ole riittävä, jotta toimituspisteen vaihtamisesta saisi hyötyä, ei voida perustella vähimmäismäärän epäasianmukaisuutta koskevaa päätelmää, sillä asiakkaiden tekemät päätökset Gazpromilta alun perin ostettujen määrien käyttämisestä tai lisämäärien ostamisesta ovat näiden asiakkaiden vastuulla. Joka tapauksessa on huomattava, että Baltian maihin sijoittautuneet asiakkaat voivat hankkia kaasua mahdollisesti muilta kyseisissä maissa toimivilta tukkumyyjiltä, kun huomioon otetaan edellisessä kohdassa esille otetut kyseisten maiden väliset rajayhdysputket sekä Liettuassa sijaitseva nestekaasuterminaali (kuten väitetiedoksiannon 135 kohdassa tuodaan esille).

377

Edellä esitetyn perusteella ja kun huomioon otetaan myös edellä tämän tuomion 334 ja 335 kohdassa esille otetut seikat, on todettava, ettei toimituspisteisiin liittyvissä sitoumuksissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä vahvistettaessa toimituspisteen vaihtamista koskevan pyynnön edellytyksenä oleva kaasun vähimmäismäärä. Kolmannen kanneperusteen toisen osan neljäs väite on siten hylättävä.

378

Overgasin mukaan toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset ovat epäasianmukaiset, kun tarkastellaan Bulgarian markkinoiden eristyneisyyteen liittyviä kilpailua koskevia huolenaiheita ja komission tavoitetta muuttaa kyseisten markkinoiden rakennetta pysyvästi. Kyseisillä sitoumuksilla ei lisätä kaasun toimitusvarmuutta eikä monipuolisteta kaasuntoimituksia Bulgariassa, koska todellisuudessa niiden vaikutuksesta bulgarialaisten maahantuojien toteuttamat venäläisen kaasun toimitukset ainoastaan korvautuisivat slovakialaisten tai unkarilaisten kaasunviejien toteuttamilla venäläisen kaasun toimituksilla.

379

Overgasin mukaan Gazpromin olisi pitänyt sitoutua ensinnäkin sallimaan paitsi venäläisen kaasun toimituspisteiden vaihtaminen, myös kaupankäynti venäläisen kaasun ja nestekaasun välillä; toiseksi perustamaan kaasun markkinapaikkoja Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän välisille rajoille ja kolmanneksi pidättymään haittaamasta kaasuntoimitusten monipuolistamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista. Komissio on tehnyt virheen kieltäytymällä esittämästä tämäntyyppisiä toimenpiteitä katsottuaan, että tällaiset toimenpiteet jäivät asiassa AT.39816 tehdyn komission tutkimuksen ulkopuolelle.

380

Joka tapauksessa toimituspisteisiin liittyvillä sitoumuksilla ei voida poistaa huolenaiheita, jotka kuuluvat kyseisen tutkimuksen soveltamisalaan, sellaisena kuin komissio on sen määritellyt, koska kyseiset asiakkaat, jotka haluavat toimittaa kaasua Bulgariaan, eivät pysty siirtämään myytyä kaasua Negru Vodăssa (Romania) sijaitsevia toimituspisteitä edemmäs eikä tällainen siirtäminen ole niistä myöskään houkuttelevaa. Bulgartransgazin ja Gazpromin välillä tehdyn siirtosopimuksen mukaan 99,5 prosenttia Bulgarian siirtokapasiteetista on näet varattu Gazpromille, mikä estää muiden kyseisten KIE-maiden tukkumyyjiä siirtämästä kaasuaan Negru Vodăn tietystä pisteestä mahdollisille asiakkaille Bulgariassa. Lisäksi Gazpromin ja Bulgargazin välillä tehtyyn toimitussopimukseen sisältyy huomattavia kaasumääriä koskeva vähimmäisostovelvoite (take or pay); kyseiset kaasumäärät vastaavat merkittävää osaa Bulgarian tarpeesta ja muodostavat siten kokoon perustuvan esteen kyseisten tukkumyyjien markkinoillepääsylle. Bulgarialaisilla asiakkailla on yleensä pitkäaikaisia toimitussopimuksia niiden nykyisen kaasuntoimittajan – tässä tapauksessa Bulgargazin – kanssa, joten ne eivät muodosta edellä mainituille tukkumyyjille tarjolla olevaa asiakaskuntaa.

381

Komission mukaan kyseinen väite on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta, kuten edellä tämän tuomion 303 ja 321 kohdassa on jo tuotu esille, ja toissijaisesti todettava perusteettomaksi.

382

Overgas on vastustanut tutkimatta jättämistä 26.11.2020 antamissaan vastauksissa, ja se väittää olennaisin osin, että oikeuskäytännön mukaan väliintulijat voivat esittää monenlaisia argumentteja ja että kaikki Overgasin argumentit liittyvät suoraan riidan kohteeseen. Jos riidan kohdetta tulkittaisiin komission esittämällä tavalla, olisivat väliintulokirjelmät täysin hyödyttömiä, sillä väliintulijoiden olisi tyydyttävä vain toistamaan pääasian asianosaisten lausumat.

383

Tältä osin on tuotava esille, että vaikka kantaja keskittyy niihin vaikutuksiin, joita toimituspisteisiin liittyvistä sitoumuksista aiheutuu Puolalle, Overgas kyseenalaistaa esillä olevalla väitteellä näiden sitoumusten asianmukaisuuden, joten väite ei ylitä riidan kohdetta ja se on tutkittava.

384

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa esillä olevan väitteen perusteltavuudesta, että siltä osin kuin Overgas olisi toivonut sitoumusten monipuolistavan kaasun hankintalähteitä, jotta Bulgarian riippuvuus venäläisestä kaasusta lakkaisi, tällaiset sitoumukset ylittävät, kuten komissio on tuonut esille, toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten laajuuden, sellaisena kuin se on määritelty väitetiedoksiannossa esitetyissä kilpailua koskevissa huolenaiheissa. Kyseiset huolenaiheet eivät koske kaasulähteiden monipuolistamista, vaan erityisesti Gazpromin strategiaa, jolla pyritään välttämään se, että Gazpromin asiakkaan toimittama Gazpromin venäläinen kaasu kilpailisi muiden Gazpromin asiakkaiden toimittaman Gazpromin venäläisen kaasun kanssa (ks. mm. väitetiedoksiannon 250 kohta ja riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 160 perustelukappale, jossa mainitaan ”Russian-on-Russian gas competition” (venäläisen kaasun keskinäinen kilpailu)).

385

Lisäksi siitä seikasta, että 99,5 prosenttia Bulgartransgazin verkkokapasiteetista on varattu Gazpromille, on tuotava esille komission todenneen, että kyseinen varaus koskee Negru Vodăn kaasunsyöttökohtia ja siihen liittyy lopullisten sitoumusten 15 kohdan toiseksi viimeisessä alakohdassa asetettu Gazpromin velvollisuus käyttää olemassa olevia kapasiteettivarauksiaan, mitä Overgas ei ole kiistänyt.

386

Bulgargazille väitetysti asetetuista vähimmäisostovelvoitteista on samoin riittävää huomauttaa, että vaikka komissio tutki tämäntyyppisten velvoitteiden olemassaoloa väitetiedoksiannossa, komissio ei ole esittänyt tähän liittyviä kilpailua koskevia huolenaiheita, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 134 perustelukappaleesta ilmenee. Sitä paitsi kyseiset vähimmäisostovelvoitteet eivät estä Slovakiassa tai Unkarissa sijaitsevia kyseisiä Gazpromin asiakkaita jälleenmyymästä kaasumääriä muille tukkumyyjille kuin Bulgargazille.

387

Myös väite, joka koskee bulgarialaisia toimitusketjun loppupään asiakkaita sitovia pitkäaikaisia sopimuksia, on hylättävä, sillä nämä sopimukset eivät kuulu väitetiedoksiannossa esitettyihin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin. Overgas ei myöskään selitä, miten kyseisten markkinoiden mahdolliset puutteet johtuvat Gazpromista tai millaisia sitoumuksia Gazprom olisi voinut antaa sellaisten sopimusten vaikutusten poistamiseksi, joissa se ei ole osapuolena.

388

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei komissio ole tehnyt Overgasin väittämää ilmeistä arviointivirhettä jättämällä ottamatta riittävällä tavalla huomioon markkinaolosuhteita Bulgariassa. Kolmannen kanneperusteen toisen osan viides väite on siten hylättävä.

389

Overgasin mukaan toimituspisteisiin liittyvissä sitoumuksissa ei oteta asianmukaisesti huomioon Gazpromin kauttakuljetuspolitiikan todennäköistä ja ennustettavissa olevaa kehityskulkua, kun otetaan huomioon erityisesti Nord Stream 2 ‑kaasuputken ja TurkStream-kaasuputken rakentamishankkeet, vaikka tämä kehityskulku vaikuttaa suoraan kyseisten sitoumusten tehokkuuteen. Tätä epäkohtaa ei voida perustella myöskään kyseisten kaasuputkien käyttöönottoon liittyvillä epävarmuuksilla, kun otetaan huomioon Gazpromin selkeät aikeet ja kaasualalle ominainen epävarmuus.

390

Komission olisi pitänyt ottaa sitoumuksia laadittaessa huomioon erityisesti Bulgarian osalta hypoteettinen tilanne, jossa Gazprom päättäisi jonkin ajan kuluttua olla jatkamatta ukrainalaisen Naftogaz-nimisen yrityksen kanssa tekemäänsä kauttakuljetussopimusta ja ohjata sen sijaan kaasunsa uuteen toimituspisteeseen Turkin ja Bulgarian väliselle rajalle. Turkin tasavalta ei ole energiayhteisön jäsen, joten sen alueella sijaitseviin toimituspisteisiin ei sovelleta unionin oikeutta.

391

Komission mukaan esillä oleva väite ensisijaisesti jätettävä tutkimatta ja toissijaisesti todettava perusteettomaksi.

392

Tältä osin on todettava, että esillä oleva Overgasin väite on tutkittava edellä tämän tuomion 383 kohdassa esitetyistä syistä ja koska se koskee toimituspisteisiin liittyviä sitoumuksia.

393

Siltä osin kuin kantaja väittää, että Gazpromin kauttakuljetuspolitiikan väitetty kehityskulku voi tehdä lopullisten sitoumusten 15 kohdassa esitetyt yhdistelmät merkityksettömiksi, on kyseisen väitteen perusteltavuudesta tuotava esille, kuten komissio perustellusti tekee, että toimituspisteisiin liittyvissä sitoumuksissa annetaan mahdollisuus vaihtaa yksi kyseisistä toimituspisteistä toiseen, jos Gazprom lakkaa käyttämästä alkuperäistä toimituspistettä (lopullisten sitoumusten 10 kohdan neljäs alakohta).

394

Se seikka, että uusi toimituspiste sijaitsee unionin alueen tai energiayhteisön jäsenistä muodostuvan alueen ulkopuolella, ei myöskään kyseenalaista sitoumusten tehokkuutta, koska niiden tehokkuus ei riipu siitä, noudattaako kyseisen kolmannen maan siirtoverkonhaltija unionin oikeutta, vaan se perustuu siihen, että ne velvoittavat Gazpromia.

395

Sitä paitsi, vaikka Overgas pyrkisi väittämään nyt tarkasteltavalla väitteellä, että komission olisi pitänyt esittää nimenomaisesti Nord Stream 2 ‑kaasuputken ja TurkStream-kaasuputken rakentamiseen ja toteuttamiseen liittyviä sitoumuksia, on riittävää muistuttaa, ettei väitetiedoksianto sisällä näihin kaasuputkiin liittyviä kilpailua koskevia huolenaiheita.

396

Siltä osin kuin kyseisten kaasuputkien toteuttaminen muuttaa merkittävästi Gazpromin menettelyä kyseisten KIE-maiden kaasumarkkinoilla, on huomautettava, että tämä seikka voisi olla merkittävä muutos yhdessä riidanalaisen päätöksen perusteena olleista tosiseikoista, minkä perusteella komissio voisi aloittaa hallinnollisen menettelyn uudelleen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tämä seikka ei ole kuitenkaan sellainen, että komission voitaisiin katsoa sen perusteella tehneen ilmeisen arviointivirheen toimituspisteisiin liittyvien sitoumusten yhteydessä.

397

Kolmannen kanneperusteen toisen osan kuudes väite on siten hylättävä.

398

Overgas on korostanut istunnossa, että toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset ovat edellä tarkastelluissa kuudessa väitteessä esitettyjen epäkohtien ja laiminlyöntien kokonaisarvioinnin perusteella epäasianmukaiset, minkä osalta on todettava, että jokainen näistä väitteistä on hylätty eikä niiden perusteella voida päätellä yhdessäkään tarkasteltuina, että kyseisten sitoumusten hyväksymisessä oli tehty ilmeinen arviointivirhe, huolimatta siitä, että kyseiset Gazpromin asiakkaat voivat vaihtaa toimituspistettä vain tietyissä olosuhteissa.

399

Edellä esitetyn perusteella kolmannen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana kokonaisuudessaan.

400

Overgasin mukaan Bulgarian kaasuverkkoon liittyvillä sitoumuksilla, sellaisina kuin ne esitetään lopullisten sitoumusten 7 ja 8 kohdassa, ei poisteta asianmukaisesti tähän liittyviä kilpailua koskevia huolenaiheita. Ensinnäkin komissio on jakanut nämä huolenaiheet kahteen ryhmään niiden rajoitusten perusteella, joista Gazpromia arvostellaan ja joita ovat rajoitukset, jotka estävät kaasun viennin Bulgariasta, ja rajoitukset, jotka estävät kaasun maahantuonnin Bulgariaan. Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 167–169 perustelukappaleesta ilmenee, Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset poistavat ainoastaan kaasun maahantuonnin Bulgariaan estävät rajoitukset.

401

Toiseksi Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset ovat epäasianmukaiset, koska ne loukkaavat kaasualaa koskevan unionin lainsäädännön perusperiaatteita. Gazpromin ja Bulgargazin välillä tehtyyn kaasuntoimitussopimukseen sisältyy näet lausekkeita, jotka ovat vastoin sitä kaasudirektiivissä säädettyä periaatetta, jonka mukaan siirtoverkonhaltijan toiminta on erotettava kaasuntuotannosta tai ‑toimituksesta. Edellä mainituissa sitoumuksissa ei edellytetä näiden lausekkeiden poistamista.

402

Kolmanneksi Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset eivät täytä Overgasin mukaan käytännesääntöjen 128 kohdassa ja oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia, joiden mukaan sitoumusten on oltava suoraan voimaan tulevia ja kun sitoumusta ei voida panna täytäntöön ilman kolmansien osapuolten suostumusta, yrityksen on toimitettava näyttöä kolmannen osapuolen suostumuksesta. Kyseisissä sitoumuksissa edellytetään näiden vaatimusten vastaisesti nimenomaan etenkin suostumuksen saantia kolmansilta, tässä tapauksessa Bulgargazilta ja Bulgartransgazilta (ks. lopullisten sitoumusten 7 kohdan a ja b alakohta), ja ne edellyttävät, että Bulgartransgaz täyttää useita edellytyksiä (ks. lopullisten sitoumusten 7 kohdan i–iii alakohta). Komissio ei ole myöskään pyytänyt Gazpromia toimittamaan todisteita siitä, että kyseiset kaksi yritystä haluavat tehdä yhteistyötä kyseisten sitoumusten täytäntöönpanossa.

403

Neljänneksi Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset ovat epäasianmukaiset myös moniselitteisyytensä vuoksi. Kyseisten sitoumusten merkityksellisten kohtien sanamuodossa ei nimittäin esitetä selkeästi Gazpromin sitoumuksia, vaan niissä jätetään liikaa tulkinnanvaraa, mikä vaikeuttaa lisäksi lopullisten sitoumusten täytäntöönpanon seurantaa, jota tähän tehtävään nimitetty valtuutettu harjoittaa.

404

Komissio katsoo puolestaan ensisijaisesti, että esillä oleva kanneperusteen osa on jätettävä tutkimatta, kuten edellä tämän tuomion 303 ja 321 kohdassa on jo tuotu esille. Toissijaisesti se kiistää Overgasin argumenttien perusteltavuuden.

405

Edellä tämän tuomion 114 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan, edellä mainitun perussäännön 40 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa väliintulijaksi hyväksytty osapuoli ei voi muuttaa oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu pääasian asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa. Tästä seuraa, että vaikka tällainen osapuoli voi esittää muitakin argumentteja kuin pääasian asianosainen, jota osapuoli tukee, tutkittavaksi voidaan ottaa vain argumentit, jotka kuuluvat kyseisissä vaatimuksissa ja perusteissa määriteltyyn yhteyteen.

406

Käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että kantajan nostama kanne keskittyy kilpailutilanteeseen Puolassa sekä Puolan kaasumarkkinoihin kohdistuvaan yleisesti sovellettavien sitoumusten vaikutukseen. Argumenteilla, jotka kantaja esittää kirjelmissään ja erityisesti kolmannen kanneperusteen yhteydessä, pyritään nimittäin riitauttamaan alueellisiin rajoituksiin liittyvien sitoumusten asianmukaisuus Puolan osalta. Kantaja ei ole myöskään esittänyt argumentteja, jotka koskisivat nimenomaisesti Bulgarian kaasumarkkinoihin liittyvien sitoumusten epäasianmukaisuutta.

407

Toiseksi on todettava, että päinvastoin kuin muut alueellisiin rajoituksiin liittyvät sitoumukset, jotka kantaja on riitauttanut, eli jälleenmyyntiä ja ‑vientiä koskeviin rajoituksiin liittyvät sitoumukset (lopullisten sitoumusten 5 ja 6 kohta) sekä toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset (lopullisten sitoumusten 1.2 jakso sekä 9–17 kohta), Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset koskevat olennaisin osin Bulgarian kaasumarkkinoita, eikä niitä sovelleta useammassa kyseisessä KIE-maassa. Tältä osin Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset, joiden otsikkona on ”Changes to the Bulgarian Gas System” (Bulgarian kaasuntoimitusjärjestelmän muutokset), käydään läpi erikseen ja esitetään muista alueellisiin rajoituksiin liittyvistä sitoumuksista erillisinä. Vastaavalla tavalla kyseisiä Bulgarian kaasuverkkoon liittyviä sitoumuksia, joita tarkastellaan riidanalaisen päätöksen 7.1.2 jaksossa, jonka otsikko on ”The Commitment dealing with the Bulgarian gas system” (Bulgarian kaasuntoimitusjärjestelmään liittyvä sitoumus), käsitellään riidanalaisessa päätöksessä erillään kahdesta muusta alueellisiin rajoituksiin liittyvien sitoumusten ryhmästä, joita tarkastellaan kyseisen päätöksen 7.1.1 ja 7.1.3 jaksossa, joiden otsikot ovat ”The Commitment to remove territorial restrictions and measures of an effect equivalent to such restrictions” (alueellisten rajoitusten ja tällaisia rajoituksia vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden poistamiseen liittyvä sitoumus) ja ”The Commitment dealing with the changes of gas delivery points” (kaasun toimituspisteiden vaihtamiseen liittyvä sitoumus).

408

Overgas ei ole tuonut tältä osin esille, mikä yhteys Bulgarian kaasuverkkoon liittyvillä sitoumuksilla on tarvittaessa muihin lopullisiin sitoumuksiin, joiden maantieteellinen soveltamisala kattaa useampia kyseisiä KIE-maita. Overgasin esittämistä argumenteista – etenkään sen 26.11.2020 antamissa vastauksissa esitetyistä – ei ilmene, että Bulgarian kaasuverkkoon liittyvien sitoumusten mahdollinen epäasianmukaisuus vaikuttaisi väistämättä muiden lopullisten sitoumusten, etenkin alueellisiin rajoituksiin liittyvien sitoumusten, asianmukaisuuteen.

409

Tätä toteamusta ei kyseenalaista kantajan väite, jonka mukaan Overgasin esittämät argumentit koskevat komission virheitä, jotka liittyvät myös muiden KIE-maiden kuin Bulgarian kaasumarkkinoihin. Kantaja nimittäin vain toistaa olennaisin osin muutamia Overgasin argumentteja ja korostaa niiden muistuttavan argumentteja, jotka se itse on esittänyt hinnoittelukäytäntöihin liittyvistä sitoumuksista, mutta kantaja ei kuitenkaan tuo esille, miten nämä argumentit osoittavat lopullisten sitoumusten epäasianmukaisuuden Bulgarian kaasuverkkoon liittyvien sitoumusten lisäksi.

410

Toisin kuin Overgas väittää, on siis katsottava, että kun huomioon otetaan kantajan esittämien argumenttien sisältö ja Bulgarian kaasuverkkoon liittyvien sitoumusten maantieteellinen soveltamisala, käsiteltävässä asiassa riidan kohde ei määräydy riidanalaisen päätöksen koko soveltamisalan perusteella eikä kaikkien niiden kilpailua koskevien huolenaiheiden perusteella, jotka lopullisilla sitoumuksilla on tarkoitus poistaa.

411

Edellä esitetyn perusteella Overgasin argumentit, joilla se riitauttaa Bulgarian kaasuverkkoon liittyvien sitoumusten asianmukaisuuden, ylittävät riidan kohteen, ja siten kolmannen kanneperusteen kolmas osa on jätettävä tutkimatta.

412

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan osaksi perusteettomana ja osaksi se on jätettävä tutkimatta.

413

Kantaja, jota Puolan tasavalta, Liettuan tasavalta ja Overgas tukevat, korostaa, että unionin energiapolitiikan tavoitteisiin, jotka luetellaan SEUT 194 artiklan 1 kohdassa ja erilaisissa unionin toimielinten julkaisemissa asiakirjoissa, sisältyvät erityisesti kaasualalla kaasun hankintalähteiden ja kaasun siirtokeinojen monipuolistaminen sekä jäsenvaltioiden välisen vapaan kaasun virtauksen takaaminen kohtuulliseen ja kilpailukykyiseen hintaan. Lisäksi SEUT 194 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan energiayhteisvastuun periaate.

414

Komission olisi siis pitänyt ottaa huomioon unionin energiapolitiikan tavoitteet, kun se antoi riidanalaisen päätöksen, koska se toteutti toimenpiteitä, joiden perusteella unionin kaasumarkkinoiden rakenne ja siellä vallitsevat olosuhteet määräytyisivät vähintään kahdeksan vuoden ajan ja joista olisi pitänyt tehdä SEUT 7 artiklan nojalla kattava arviointi sen selvittämiseksi, että toimenpiteet olisivat johdonmukaisia kyseisten tavoitteiden kanssa. Myös riidanalaisen päätöksen laillisuus SEUT 194 artiklan mukaisuuden suhteen olisi tutkittava tuomioistuimessa niiden vaatimusten lisäksi, jotka unionin tuomioistuimet ovat ottaneet esille asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti annettujen päätösten osalta.

415

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen 10.9.2019 antamassa tuomiossa Puola v. komissio (T‑883/16, EU:T:2019:567, 70–73 kohta) esitetyt seikat vahvistavat kantajan näkemyksen. Kyseisestä tuomiosta ilmenee erityisesti, että yhteisvastuuperiaatteeseen, joka ei rajaudu vain poikkeuksellisiin tilanteisiin, sisältyy myös unionia ja jäsenvaltioita niiden käyttäessä toimivaltuuksiaan koskeva yleinen velvollisuus ottaa huomioon muiden toimijoiden edut. Lisäksi kyseinen periaate on erillinen niistä mahdollisista erityisistä vaatimuksista, jotka koskevat komissiota sen antaessa johdetun oikeuden säännöksiin perustuvia päätöksiä. Riidanalaisen päätöksen antamiseksi komission olisi pitänyt paitsi tarkistaa sitoumusten asianmukaisuus, myös löytää tasapaino unionin edun ja niiden jäsenvaltioiden edun välillä, joihin Gazpromin menettelytavat vaikuttavat.

416

Riidanalainen päätös on vastoin energiapolitiikan tavoitteita ja energiayhteisvastuun periaatetta, eikä sitä ole perusteltu riittävällä tavalla näiden seikkojen osalta, mikä on sitäkin vakavampaa, kun huomioon otetaan, että komissio vahvisti lopullisten sitoumusten olevan voimassa kahdeksan vuotta esittämättä mitään mekanismia, jolla sitoumuksia voitaisiin mukauttaa nopeasti kaasumarkkinoiden kehityskulun mukaisesti. Komission käyttämä lähestymistapa johtaa lisäksi siihen, ettei sääntelyyn rinnastuvaa komission toimintaa arvioida käsiteltävässä asiassa muiden EUT-sopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden perusteella eivätkä SEUT 194 artiklassa vahvistetut tavoitteet toteudu. Kantaja korostaa erityisesti seuraavaa:

417

Komission mukaan neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

418

SEUT 7 artiklan mukaan unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen. Näihin tavoitteisiin sisältyvät SEUT 194 artiklan 1 kohdassa määrätyt tavoitteet eli erityisesti tavoite varmistaa energian toimitusvarmuus unionissa ja tavoite edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä.

419

Kilpailun alalla unionin tuomioistuimet ovat jo katsoneet, että muissa perussopimuksen määräyksissä asetettuja tavoitteita voidaan ottaa huomioon selvitettäessä, onko kilpailua rajoitettu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym., C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tai arvioitaessa SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen soveltamisen edellytyksiä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.1977, Metro SB-Großmärkte v. komissio, 26/76, EU:C:1977:167, 43 kohta; tuomio 15.7.1994, Matra Hachette v. komissio, T‑17/93, EU:T:1994:89, 139 kohta ja tuomio 11.7.1996, Métropole télévision ym. v. komissio, T‑528/93, T‑542/93, T‑543/93 ja T‑546/93, EU:T:1996:99, 118 kohta).

420

Tästä seuraa, että komissio voi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisessa menettelyssä ennakkoarvioinnin yhteydessä ottaa huomioon muissa perussopimuksen määräyksissä asetettuja tavoitteita ja todeta niiden perusteella alustavasti, ettei kilpailusääntöjä ole rikottu (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2020, Groupe Canal + v. komissio, C‑132/19 P, EU:C:2020:1007, 46–54 kohta). Sitoumuksia tarkasteltaessa komissio tarkastaa kuitenkin yhtäältä ainoastaan, poistetaanko kyseisillä sitoumuksilla sen asianomaiselle yritykselle esittämät huolenaiheet, ja toisaalta, ettei kyseinen yritys ole esittänyt vähemmän pakottavia sitoumuksia, joilla kyseiset huolenaiheet voidaan poistaa yhtä asianmukaisesti (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 40 ja 41 kohta ja tuomio Morningstar, 45 kohta), mutta menettely ei saa johtaa perussopimusten erityismääräysten vastaiseen tulokseen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.9.2000, Saksa v. komissio, C‑156/98, EU:C:2000:467, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C‑390/06, EU:C:2008:224, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

421

Käsiteltävässä asiassa edellä tämän tuomion 416 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, että todellisuudessa kantaja arvostelee komissiota olennaisin osin siitä, että tämä kieltäytyi tutkimasta tiettyjä Gazpromin huolestuttavia menettelyjä kaasualalla ja hyväksyi väitetiedoksiannossa esille otettuihin kyseisen yrityksen menettelyihin nähden riittämättömät tai epäasianmukaiset sitoumukset.

422

Siltä osin kuin kantaja on riitauttanut lopulliset sitoumukset siksi, etteivät niillä poisteta riittävällä tavalla kyseisiä menettelytapoja, sen esittämä arvostelu on jo hylätty olennaisin osin käsiteltävän kanteen ensimmäisen, toisen ja kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä. Muilta osin komissio ei ollut unionin energiapolitiikan tavoitteiden huomioon ottamiseksi velvollinen tutkimaan Gazpromin menettelytapoja tarkemmin asiassa AT.39816 viran puolesta aloittamansa tutkimuksen yhteydessä eikä vaatimaan pakottavampia sitoumuksia Gazpromilta. Kyseisten tavoitteiden mahdollinen huomioon ottaminen unionin kilpailusääntöjen soveltamisessa ei ole peruste asettaa komissiolle tällaisia toimintavelvoitteita.

423

Siltä osin kuin kantaja väittää lopullisten sitoumusten olevan sellaisenaan vastoin energiapolitiikan tavoitteita tai energiayhteisvastuun periaatetta, on todettava lisäksi, ettei kantaja näytä tätä toteen. Toisin kuin kantaja antaa ymmärtää, riidanalaisella päätöksellä ja kyseisillä sitoumuksilla ei nimittäin saada kyseisten markkinoiden tilannetta jähmettymään eikä niillä estetä millään tavalla unionin toimielimiä tai jäsenvaltioita käyttämästä muita keinoja komission määrittämien ongelmien poistamiseksi. Unionin toimielimet tai kansalliset kaasualan sääntelyviranomaiset voivat etenkin toteuttaa toimia kaasualan sääntelyn muuttamiseksi tai tarvittaessa kyseisen sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi – mahdollisesti kantajan toiveiden suuntaisesti.

424

Tältä osin voidaan tuoda esille, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat 17.4.2019 direktiivin (EU) 2019/692 (EUVL 2019, L 117, s. 1), jolla muutettiin direktiiviä 2009/73 ja jolla pyritään sen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan puuttumaan maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamisen esteisiin, jotka johtuivat siitä, ettei unionin markkinasääntöjä sovellettu ennen kyseisen direktiivin antamista kolmansista maista tulevien ja niihin menevien kaasunsiirtoputkien osalta.

425

Myös kansalliset kilpailuviranomaiset voivat tutkia Gazpromin väitettyjä kilpailua rajoittavia menettelytapoja, joihin kuuluvat komission käsiteltävässä asiassa määrittämissä kilpailua koskevissa huolenaiheissa tarkoitetut menettelytavat, kuten edellä tämän tuomion 133 kohdassa muistutetaan.

426

Toisin kuin kantaja väittää, komissio voi käyttää tarvittaessa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä mahdollisuutta aloittaa menettely uudelleen, jos jokin riidanalaisen päätöksen perusteena olleista tosiseikoista muuttuu merkittävällä tavalla muun muassa kaasumarkkinoiden kehityskulun seurauksena.

427

Kantajan väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt perustella riidanalainen päätös sen SEUT 194 artiklan 1 kohdan mukaisuutta koskevilta osin, on lisäksi hylättävä. Kun huomioon otetaan edellä tämän tuomion 121 kohdassa mainittu toimien perustelemista koskeva oikeuskäytäntö, komission ei näet voida odottaa esittävän järjestelmällisesti syitä, joiden vuoksi riidanalainen päätös on perussopimusten kaikkien niiden erityissäännösten mukainen, joilla voi olla yhteys kyseisen säädöksen taustalla olevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista muodostuvaan asiayhteyteen, vaikka ne eivät olisi kyseisen säädöksen oikeusperustana, etenkään silloin, kun kantaja ei ole, kuten käsiteltävässä asiassa, esittänyt riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana huomauksia alkuperäisten sitoumusten ristiriidasta kyseisen määräyksen kanssa.

428

Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

429

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, väittää riidanalaisen päätöksen loukkaavan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kyseinen päätös vaikuttaa välillisesti palvelujen tarjoamisen vapauden sekä tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden toteutumisasteeseen, ja se syrjii kansallisuuden perusteella asiakkaita, jotka ovat tehneet Gazpromin kanssa pitkäaikaisen kaasuntoimitussopimuksen, koska kyseisiin KIE-maihin sijoittautuneita asiakkaita kohdellaan eri tavalla kuin Länsi-Eurooppaan sijoittautuneita.

430

Kyseisissä KIE-maissa toimivien Gazpromin asiakkaiden tilanne on nimittäin rinnastettavissa Länsi-Euroopassa toimivien Gazpromin asiakkaiden tilanteeseen, koska sen lisäksi, että nämä kaksi asiakasryhmää hankkivat kaasua Gazpromilta, ne kaikki ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin, eikä unionin lainsäädännössä tehdä mitään eroa näiden kahden alueen välillä. Tämä toteamus saa tukea myös hinnoitteluohjeiden sanamuodosta, jossa mainitaan hintataso läntisessä Manner-Euroopassa. Komissio on vahvistanut itsekin väitetiedoksiannossa, että kaikkien näiden asiakkaiden tilanne on samanlainen.

431

Vaikka kaikkien näiden asiakkaiden erilaiseen kohteluun ei ole olemassa mitään objektiivista syytä, lopullisilla sitoumuksilla lisätään näiden asiakkaiden välistä eroa säilyttämällä markkinaolosuhteet vähemmän kilpailukykyisinä kyseisten KIE-maiden markkinoilla Länsi-Euroopan markkinoihin verrattuna. Kyseisissä KIE-maissa toimivia Gazpromin asiakkaita ei ole etenkään suojattu kohtuuttomien hintojen palauttamiselta, toisin kuin Länsi-Euroopassa toimivia asiakkaita, joihin ei kohdistu kyseistä riskiä, vaikka niihinkin sovelletaan öljytuotteiden hintoihin indeksoituja hinnanlaskentakaavoja, koska kaasuntoimittajat käyvät keskenään kilpailua Länsi-Euroopan markkinoilla.

432

Komission mukaan viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

433

On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 26.7.2017, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C‑517/15 P, ei julkaistu, EU:T:2017:598, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.7.2018, Prysmian ja Prysmian Cavi e Sistemi v. komissio, T‑475/14, EU:T:2018:448, 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

434

Kantajan ja Puolan tasavallan esittämistä näkökohdista huolimatta ja myös siinä tapauksessa, että eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet Gazpromin asiakkaat olisi mahdollista jakaa kahteen ryhmään, käsiteltävässä asiassa on todettava, että kyseisiin KIE-maihin sijoittautuneiden asiakkaiden tilanteet eivät ole rinnastettavissa Länsi-Eurooppaan sijoittautuneiden asiakkaiden tilanteisiin.

435

Komission asiassa AT.39816 suorittamasta tutkimuksesta ja erityisesti väitetiedoksiantoon sisältyvistä alustavista toteamuksista, joita kantaja ja Puolan tasavalta eivät ole riitauttaneet, ilmenee nimittäin, että Euroopan kaasumarkkinoiden tilanteet eroavat Länsi-Euroopassa ja kyseisissä KIE-maissa merkittävästi toisistaan. Länsi-Euroopan maihin sijoittautuneet yritykset voivat etenkin hankkia kaasua muilta yrityksiltä kuin Gazpromilta, ja niiden kaasuverkkojen välillä on rajayhdysputkia, mutta kyseiset KIE-maat ovat suurelta osin riippuvaisia Gazpromin toimittamasta kaasusta, ja niiden kaasuntoimituksissa käytetyt kaasuputket on suunniteltu siten, että kaasu virtaa idästä länteen (ks. erityisesti väitetiedoksiannon 121 ja 136 kohta sekä 489–491 kohta).

436

Tätä päätelmää ei horjuta väitetiedoksiannon 488 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan ”unionin kaasumarkkinoiden [Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta] ja KIE-maiden kaasumarkkinoiden voidaan katsoa olevan riittävällä tavalla rinnastettavissa toisiinsa” maantieteellisen läheisyyden ja sääntely-ympäristön samankaltaisuuden perusteella. Komissio on tosin ottanut esille jonkinasteisen rinnastettavuuden KIE-maiden ja muun unionin välillä, mutta yhtäältä tämä on tapahtunut verrattaessa kaasunhintaa Euroopassa kaasunhintaan Yhdysvalloissa ja toisaalta komissio on todennut myös, että unionin kansallisten markkinoiden kilpailutilanteissa oli merkittäviä eroja.

437

Lisäksi lopullisten sitoumusten 19 kohdan iii alakohdassa annetuissa hinnoitteluohjeissa (joita on tarkasteltu erityisesti edellä kolmannen kanneperusteen kolmannen osan yhteydessä) oleva viittaus Länsi-Euroopassa sovellettuihin kilpailukykyisiin hintoihin pikemmin kumoaa kuin vahvistaa sen toteamuksen, että Gazpromin asiakkaiden tilanne kyseisellä alueella oli rinnastettavissa kyseisten KIE-maiden asiakkaiden tilanteeseen. Jos näet kaikkien unionissa toimivien asiakkaiden tilanteet olisivat olleet rinnastettavissa toisiinsa, ei olisi ollut tarpeen antaa sitoumusta, jolla pyritään nimenomaisesti säilyttämään tai takaamaan kyseisissä KIE-maissa toimiviin asiakkaisiin sovellettavien hintojen ja Länsi-Euroopassa toimiviin asiakkaisiin sovellettavien hintojen keskinäinen lähentyminen.

438

Siltä osin kuin kantaja väittää lopullisten sitoumusten lisäävän kyseisissä KIE-maissa toimivien asiakkaiden ja Länsi-Euroopassa toimivien asiakkaiden välistä eroa, on huomautettava, ettei komission tarvinnut pyrkiä lopulliset sitoumukset hyväksymällä tarjoamaan ensin mainituille yhtäläisiä markkinaolosuhteita jälkimmäisiin verrattuna, vaan varmistamaan, että kyseisillä sitoumuksilla poistetaan komission määrittämät kilpailua koskevat huolenaiheet.

439

Koska Länsi-Euroopassa toimivien Gazpromin asiakkaiden ja kyseisissä KIE-maissa toimivien Gazpromin asiakkaiden tilanteet olivat erilaiset asiassa AT.39816 käydyn menettelyn kattamalla ajanjaksolla, komissio ei näin ollen ole – toisin kuin kantaja väittää – käsitellyt näitä kahta asiakasryhmää sääntöjenvastaisesti eri tavalla riidanalaisen päätöksen antaessaan.

440

Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

441

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on käytetty harkintavaltaa väärin ja loukattu useita menettelyllisiä oikeuksia – jopa rikottu olennaisia menettelymääräyksiä – kanteen käsittelyn yhteydessä. Harkintavallan väärinkäytön osoittavat asiassa AT.39816 käydyn menettelyn kululle ominaiset tosiseikat, Jamal-väitteiden käsittelyssä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet ja edellä mainitut rikkomiset.

442

Komission mukaan kuudes kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

443

Esille tuodut tosiseikat, väitetyt sääntöjenvastaisuudet ja menettelyllisten oikeuksien väitetyt loukkaamiset on tutkittava yksitellen ennen mahdollisen harkintavallan väärinkäytön arviointia.

444

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, väittää kolmen tosiseikan osoittavan harkintavallan väärinkäytön. Ensinnäkin komission näkemys sitoumusten käyttämisen mahdollisuudesta muuttui vuosien 2013 ja 2017 välillä, mikä herätti käsiteltävän asian taustalla olevassa asiayhteydessä huolen käytännesääntöjen 121 kohdassa tarkoitetusta Gazpromin ”todellisesta halusta” esittää sitoumuksia.

445

Toiseksi kantaja korostaa, että riidanalaisen päätöksen yhteydessä annettiin epätavanomaisesti lehdistötiedotteita ja julkilausumia, joissa liioiteltiin kyseisen päätöksen hyödyllisiä vaikutuksia ja joilla pyrittiin siis suuntaamaan huomio pois tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista.

446

Kolmanneksi menettelyn tiettyjen vaiheiden läpikäynti pelkkinä muodollisuuksina osoittaa väitetyn harkintavallan väärinkäytön. Yhtäältä markkinoiden kuulemisen päätteeksi vastaanotetut huomautukset sivuutettiin, koska ne ylittivät Gazpromin alkuperäisten sitoumusten laajuuden, ja lopullisiin sitoumuksiin tehtiin vain pieniä muutoksia. Toisaalta hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen lähettäminen (myöhässä) ja Gazpromin antamien sitoumusten hyväksyminen vain yhdeksän arkipäivän päästä siitä, kun kantajan vastauksena kyseiseen kirjeeseen esittämät huomautukset oli vastaanotettu, osoittavat komission päättäneen kantansa jo aikaisemmin ja lakanneen pyrkimästä kilpailupolitiikan tavoitteisiin.

447

Komissio puolestaan kiistää näiden väitteiden paikkansapitävyyden.

448

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, etteivät kaksi ensimmäistä kantajan esille ottamaa tosiseikkaa ole sinällään epätavallisia tai erikoisia. Ensinnäkin komissiolla on nimittäin oikeus muuttaa sitoumusten käyttämisen mahdollisuutta koskevaa kantaansa menettelyn kuluessa, minkä kantaja myöntää itsekin, joten tämä seikka ei voi sellaisenaan herättää epäilyjä sen arvioinnin pätevyydestä, joka koskee Gazpromin todellista halukkuutta esittää sitoumuksia.

449

Toiseksi lehdistötiedotteiden julkaiseminen kilpailumenettelyjen yhteydessä on nimenomaisesti sallittua, kuten ilmenee käytännesääntöjen 20, 76, 91, 129 ja 147 kohdasta, eikä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen kilpailumenettelyn päätteeksi antamia lausumia voida pitää tilanteeseen sopimattomina etenkään asiassa, jonka seuraukset ovat merkittäviä, koska asia koskee kahdeksaa jäsenvaltiota ja merkittävää energia-alaa. Sitä paitsi riidanalaiseen päätökseen liittyvien lehdistötiedotteiden ja lausumien sisällön ei ole väitetty olevan ristiriidassa riidanalaisen päätöksen kanssa.

450

Lisäksi väitteestä, jonka mukaan asiassa AT.39816 käydyn menettelyn tietyt vaiheet vietiin läpi väitetysti pelkkinä muodollisuuksina, on todettava yhtäältä, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että markkinoiden kuulemisen yhteydessä vastaanotetut huomautukset otettiin huomioon. Tätä ei sitä vastoin kyseenalaista se, että komissio täsmentää kyseisessä päätöksessä nimenomaisesti jättäneensä muutamat huomautukset huomioimatta siksi, että ne ylittivät alkuperäisten sitoumusten laajuuden.

451

Toisaalta väitteestä, jonka mukaan lopulliset sitoumukset oli hyväksytty ottamatta huomioon kantajan vastausta hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen, sillä komissio oli vastaanottanut kyseisen vastauksen vain yhdeksän arkipäivää ennen kyseisten sitoumusten hyväksymistä, on riittävää todeta, että kyseisessä väitteessä rinnastetaan virheellisesti lopullisten sitoumusten vastaanotto, joka tapahtui 15.3.2018, lopullisten sitoumusten myöhempään hyväksymiseen. Tästä ei voida päätellä komission hyväksyneen kyseiset sitoumukset välittömästi, ja joka tapauksessa kyseisessä pitkälle edenneen menettelyn vaiheessa oli mahdollista, että komissio pystyi tutkimaan kyseisen vastauksen ja ottamaan kantaa siihen sekä kyseisiin sitoumuksiin tällaisen määräajan kuluessa.

452

Kantajan ja Puolan tasavallan väittämän harkintavallan väärinkäytön osoittavat myös useat sääntöjenvastaisuudet, joita tapahtui Jamal-väitteiden käsittelyssä ja erityisesti Gazpromin sitoumusten asianmukaisuuden arvioinnissa. Lisäksi komissio on pyrkinyt useaan otteeseen perustelemaan näitä sääntöjenvastaisuuksia jälkikäteen.

453

Ensinnäkin kyse on lopullisten sitoumusten hyväksymisestä siitä huolimatta, etteivät sitoumukset kattaneet asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan vastaisesti kaikkia väitetiedoksiannossa esitettyjä huolenaiheita, joten komissio antoi Gazpromin olla esittämättä sitoumuksia Jamal-väitteiden osalta. Komissio arvioi tältä osin sitoumusten asianmukaisuutta ilmeisen virheellisellä tavalla, sillä se ei ottanut huomioon merkityksellisiä seikkoja, kuten sertifiointipäätöstä koskevasta arvioinnista käy ilmi, mikä on vastoin sertifiointipäätöksen sisältöä ja ristiriidassa Puolan sääntelyviraston johtajan markkinoiden kuulemisen yhteydessä ilmaiseman kannan kanssa.

454

Toiseksi kantaja väittää, että kolmansille kuuluvia oikeuksia on loukattu muuttamalla kilpailua koskevia huolenaiheita tosiasiassa mielivaltaisesti väitetiedoksiantoa mukauttamatta yhdistettynä menettelyn liian pitkään kestoon, kun mahdollisuutta saattaa asia kansallisten kilpailuviranomaisten tai tuomioistuinten käsiteltäväksi ei ollut siksi, että komissio tutki näennäisesti Jamal-väitteitä.

455

Kolmanneksi komission olisi pitänyt perustaa sekä käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös että asiassa AT.40497 kantelun hylkäämisestä tehty päätös asetuksen N:o 1/2003 10 artiklaan, koska kantelun hylkääminen perustui valtion toimia koskevan poikkeuksen käsitteeseen, johon sisältyy sellaisenaan mahdollisuus soveltaa kyseistä poikkeusta, kun kyseessä on kolmannen valtion harjoittama pakkokeino.

456

Neljänneksi Puolan tasavalta korostaa Jamal-kaasuputkeen liittyvistä kilpailua koskevista huolenaiheista luopumisen perusteeksi esitettyjen syiden riittämättömyyttä ja jopa harhaanjohtavuutta, sillä kyseistä luopumista perusteltiin valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamisella, vaikka riidanalaisessa päätöksessä viitataan tähän poikkeukseen vain lyhytsanaisesti ja riittämättömällä tavalla. Todellisuudessa tätä luopumista perusteltiin kyseisessä päätöksessä lähinnä muutamilla sertifiointipäätökseen sisältyneillä toteamuksilla.

457

Viidenneksi Puolan tasavalta väittää komission johtaneen jäsenvaltioita harhaan jättämällä kuulematta neuvoa-antavaa komiteaa valtion toimia koskevaan poikkeukseen liittyvästä kysymyksestä vastoin vilpittömän yhteistyön periaatetta sekä kantajan mukaan vastoin asetuksen N:o 1/2003 14 artiklaa. Kantaja väittää vastaavasti, että kyseisen asetuksen 27 artiklan 4 kohtaa on rikottu johtamalla harhaan myös asianomaisia osapuolia niiden todellisten syiden osalta, jotka olivat saaneet komission luopumaan Jamal-väitteistä.

458

Komissio puolestaan kiistää nämä sääntöjenvastaisuudet. Viidennen sääntöjenvastaisuuden perusteena olevaa argumenttia ei voida tutkia, koska siltä osin kuin sen on esittänyt Puolan tasavalta, se on kuudennesta kanneperusteesta erillinen ja muuttaa riidan kohdetta, ja koska siltä osin kuin kantaja on toistanut sen ja täsmentänyt sitä, se on uusi kanneperuste.

459

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että ensimmäisessä esille otetussa sääntöjenvastaisuudessa kantaja toistaa olennaisin osin väitteet, jotka on käsitelty ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä. Kyseinen osa on hylätty (ks. edellä tämän tuomion 86–110 kohta), joten on todettava, ettei tätä sääntöjenvastaisuutta ole näytetty toteen.

460

Toisena esille otettu sääntöjenvastaisuus, joka koskee kolmansille kuuluvien oikeuksien loukkaamista muuttamalla tosiasiallisesti kilpailua koskevia huolenaiheita yhdistettynä menettelyn liian pitkään kestoon, vastaa olennaisin osin vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista koskevaa väitettä, joka on hylätty ensimmäisen kanneperusteen toisen osan yhteydessä, ja siten kyseinen sääntöjenvastaisuus on hylättävä perusteettomana. Lisäksi siltä osin kuin toisena esille otettu sääntöjenvastaisuus koskee asiassa AT.39816 käydyn menettelyn väitetysti liian pitkää kestoa, on riittävää todeta, ettei kantaja yhtäältä ole osoittanut kyseisen menettelyn ylittäneen kohtuullisen keston rajan eikä toisaalta ole esittänyt todisteita, joiden mukaan tämä väitetty liian pitkä kesto olisi vaikuttanut riidanalaisessa päätöksessä annettuun ratkaisuun (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2014, Bolloré v. komissio, C‑414/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:301, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

461

Kolmantena esille otetusta sääntöjenvastaisuudesta on muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 10 artiklassa säädetään, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamiseen liittyvän unionin yleisen edun sitä edellyttäessä komissio voi omasta aloitteestaan tehdä päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 101 artiklaa ei voida soveltaa sopimukseen, yritysten yhteenliittymien päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, koska joko SEUT 101 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty tai SEUT 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät. Komissio voi tehdä vastaavanlaisen toteamuksen SEUT 102 artiklan osalta. Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen asetuksen 10 artiklaa voidaan soveltaa poikkeustapauksissa oikeuden selventämiseksi ja sen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi unionissa.

462

Tästä seuraa, ettei komission tarvinnut antaa päätöstä asetuksen N:o 1/2003 10 artiklan nojalla myöskään siinä tapauksessa, että sen tapa soveltaa valtion toimia koskevaa poikkeusta tilanteessa, johon liittyi kolmas valtio, olisi ollut uudenlainen tai erikoinen ja olisi johtanut SEUT 102 artiklan soveltamatta jättämiseen. Komissiota ei voida siten arvostella siitä, ettei se ole antanut riidanalaista päätöstä myös kyseisen artiklan perusteella.

463

Neljäntenä esille otetusta sääntöjenvastaisuudesta, joka koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen riittämättömyyttä, on muistettava, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut ensimmäisen kanneperusteen toisen osan tarkastelun yhteydessä, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleeseen sisältyvä perustelu, joka koskee sertifiointipäätökseen liittyvää perustetta, oli riittävä ja että kun huomioon otetaan kummankin kyseiseen johdanto-osan perustelukappaleeseen sisältyvän perusteen itsenäinen luonne, jälkimmäisen perusteen, joka liittyy Puolan ja Venäjän välisiin sopimuksiin sekä valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamiseen, puutteellista perustelua koskevat argumentit olivat tehottomia (ks. edellä tämän tuomion 123 ja 124 kohta). Kyseisten kahden perusteen itsenäisestä luonteesta seuraa vielä, että kantajan argumentti, jonka mukaan Jamal-väitteistä luopumisen pääsyy liittyi kyseisiin sopimuksiin ja mainittuun poikkeukseen eikä sertifiointipäätöksen perusteeseen, päinvastoin kuin mitä edellä mainitusta johdanto-osan perustelukappaleesta ilmenee, on niin ikään hylättävä.

464

Viidentenä esille otettu sääntöjenvastaisuus käsittää olennaisin osin kaksi erillistä argumenttia, joiden mukaan jättäessään mainitsematta nimenomaisesti vetoavansa valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamiseen komissio on johtanut harhaan yhtäältä jäsenvaltioita, mikä on vastoin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja asetuksen N:o 1/2003 14 artiklaa, ja toisaalta asianomaisia osapuolia, mikä on vastoin kyseisen asetuksen 27 artiklan 4 kohtaa.

465

On joka tapauksessa todettava, että nämä kaksi argumenttia on hylättävä perusteettomina, eikä niiden tutkittavaksi ottamista ole tarpeen tarkastella. Sen argumentin osalta, jonka mukaan komissio on johtanut harhaan jäsenvaltioita, vilpittömän yhteistyön periaatteen väitetty loukkaaminen ja asetuksen N:o 1/2003 14 artiklan väitetty rikkominen on tutkittava nimittäin yhdessä, koska komission toteuttamissa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisissa menettelyissä muodostuvien suhteiden osalta yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat velvollisuutta tehdä vilpitöntä yhteistyötä, on täsmennetty erityisesti kyseisen asetuksen 11–16 artiklassa, jotka kuuluvat asetuksen IV lukuun, jonka otsikko on ”Yhteistyö” (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2012, Espanja v. komissio,T‑398/07, EU:T:2012:173, 47 kohta).

466

Tältä osin on todettava, että vaikka asetuksen N:o 1/2003 14 artiklassa säädetty neuvoa-antavan komitean kuuleminen on olennainen muotomääräys, käsiteltävässä asiassa ei ole kyse menettelystä, jolla neuvoa-antavaa komiteaa on estetty antamasta lausuntoa täysin tietoisena asiaan vaikuttavista tekijöistä, eikä siten riidanalaisen päätöksen laillisuuteen vaikuttavasta rikkomisesta. Vaikka on totta, että valtion toimia koskevan poikkeuksen käsitettä ei mainita nimenomaisesti neuvoa-antavalle komitealle toimitetun, riidanalaisen päätöksen kanssa täsmälleen identtisen alustavan päätösluonnoksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, sen viimeisen virkkeen sanamuodon perusteella voidaan ymmärtää Puolan ja Venäjän välisiin sopimuksiin liittyvän perusteen olennainen sisältö eli se, että komissio epäili, etteivät Jamal-väitteet johtuneet Gazpromista. Lisäksi jäsenvaltioiden edustajat ovat voineet esittää tarvittaessa neuvoa-antavan komitean kuulemisen yhteydessä varauksia, jotka koskevat kyseisistä väitteistä luopumisen perusteita, sekä tiedustella komissiolta erityisesti siitä, miten kyseisessä viimeisessä virkkeessä esitetty peruste olisi ymmärrettävä, tai kyseisen perusteen sisällön puutteellisuudesta. Neuvoa-antavaa komiteaa ei siten ole johdettu olennaisen seikan osalta harhaan epätäsmällisyyksillä tai laiminlyönneillä (ks. vastaavasti tuomio 10.7.1991, RTE v. komissio, T‑69/89, EU:T:1991:39, 21–23 kohta; tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, EU:T:2000:77, 742 kohta ja tuomio 12.12.2018, Servier ym. v. komissio, T‑691/14, valitus vireillä, EU:T:2018:922, 148 ja 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

467

Joka tapauksessa koska Jamal-väitteistä luopuminen perustuu, kuten ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, myös sertifiointipäätökseen liittyvään perusteeseen, jolla kyseinen luopuminen voidaan yksin perustella ja joka on perusteltu riittävällä tavalla, väitetty rikkominen ei voi menestyä, sillä Puolan ja Venäjän välisiin sopimuksiin liittyvän perusteen väitetysti riittämätön perustelu ei olisi vaikuttanut kuulemisen lopputulokseen.

468

Argumentista, jonka mukaan komissio on johtanut asianomaisia osapuolia harhaan markkinoiden kuulemisen yhteydessä, on todettava, ettei kyseinen väitetty sääntöjenvastaisuus kuulu käsiteltävässä asiassa olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, etenkään koska kyseisestä kuulemisesta ei määrätä nimenomaisesti perussopimuksissa ja se koskee asianomaisia kolmansia osapuolia, ei kilpailumenettelyn kohteena olevaa yritystä.

469

Muilta osin on muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaan komissio on velvollinen julkaisemaan vain tiiviin yhteenvedon asiaan liittyvistä seikoista sekä sitoumusten tai ehdotetun toimintatavan pääkohdat. Komissio on täyttänyt kyseisen velvollisuuden käsiteltävässä asiassa julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä edellä tämän tuomion 10 kohdassa mainitun tiedonannon, jolla markkinoiden kuuleminen käynnistettiin. Lisäksi komission verkkosivustolla julkaistuista, kyseiseen kuulemiseen liittyvistä asiakirjoista ja erityisesti kantajan esille ottamasta, Puolaa koskevasta tiedotteesta ilmenee komission kertoneen Jamal-väitteistä luopumisesta, mikä voitiin päätellä jo siitä, ettei aihetta mainittu lainkaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa tiedonannossa. Komissio oli täsmentänyt siinä niin ikään, että kyseinen luopuminen johtui siitä, ettei kilpailumenettely voinut muuttaa tilannetta Puolan ja Venäjän välisten sopimusten vaikutuksen vuoksi.

470

Edellä esitetyn perusteella yksikään kantajan ja Puolan tasavallan väittämistä sääntöjenvastaisuuksista ei ole perusteltu.

471

Kantaja, jota Puolan tasavalta tukee, väittää komission loukanneen kantelun käsittelyn yhteydessä erinäisiä menettelyllisiä oikeuksia, jotka kuuluivat kantajalle kantelijan ominaisuudessa. Joidenkin näiden oikeuksien noudattaminen on olennainen menettelymääräys, jota komission on noudatettava. Tältä osin kantaja ja Puolan tasavalta vetoavat olennaisin osin neljään rikkomiseen.

472

Komissio kiistää syyllistyneensä näihin rikkomisiin. Lisäksi komissio väittää, että kantaja voi esittää mahdollisen menettelyllisten oikeuksiensa noudattamista koskevan väitteen asiassa T‑399/19 kyseessä olevan, kantelun hylkäämispäätöstä koskevan kanteen yhteydessä.

473

Kantaja väittää, että kantelun tutkimiseksi aloitettiin sääntöjenvastaisesti erillinen menettely (asia AT.40497), minkä tarkoituksena oli estää kantajan osallistuminen asiaan AT.39816 kantelijana ”siirtämällä” näin kantajan oikeudet rinnakkaiseen menettelyyn. Tällä tavoin menetteleminen on ristiriidassa kantelun sisällön kanssa, siltä osin kuin siinä viitataan asiaan AT.39816; kyseisten toimien sisällön kanssa, kun huomioon otetaan etenkin kantelussa esitettyjen väitteiden olevan valtaosin päällekkäisiä komission esittämiin huolenaiheisiin nähden, sekä komission hallinnollisen käytännön kanssa.

474

Alun perin 29.3.2017 ja 31.3.2017 päivätyt komission kirjeet olivat synnyttäneet perustellun luottamuksen siihen, että kantaja saattoi osallistua asiaan AT.39816, koska niissä mainittiin komission pitävän kantelun tutkittavana ja kehottavan osallistumaan markkinoiden kuulemiseen, kuten käytännesääntöjen 129 kohdassa todetaan kantelijan osalta. Lisäksi vaikka riidanalaisen päätöksen 183 kohdassa mainitaan, että ”komissio on arvioinut huolellisesti myös kaikki kantelussa – – esitetyt argumentit – – sekä vastauksena [hylkäämisaikomusta koskevaan] kirjeeseen esitetyt huomautukset”, komissio ei aikonut tutkia kantelua tosiasiallisesti ja ottaa sitä huomioon asiassa AT.39816.

475

Komission mukaan väitetty rikkominen on perusteeton.

476

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission, jonka SEUT 105 artiklan 1 kohdan mukaan on huolehdittava SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta, edellytetään määrittelevän ja panevan täytäntöön unionin kilpailupolitiikan, ja sillä on tätä varten harkintavaltaa kantelujen käsittelemisessä. Tämän tehtävän täyttämiseksi komissiolla on oikeus asettaa saamansa kantelut tärkeysjärjestykseen (ks. tuomio 16.5.2017, Agria Polska ym. v. komissio, T‑480/15, EU:T:2017:339, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vastaavalla tavalla komissiolla on myönnettävä olevan harkintavaltaa sen suhteen, millä tavalla se aikoo järjestää kantelun käsittelyn, edellyttäen että se noudattaa asiassa sovellettavia asetuksen N:o 773/2004 säännöksiä ja erityisesti kantelijoille kuuluvia oikeuksia.

477

Käsiteltävässä asiassa asianosaisten välillä on riidatonta, että kantelu sisältää väitteitä, jotka vastaavat suurelta osin kilpailua koskevia huolenaiheita, joita komissio tutki asiassa AT.39816 ja jotka on esitetty väitetiedoksiannossa. Näin ollen on mahdollista, että kyseiset väitteet olisi ollut toivottavaa käsitellä saman menettelyn yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta erottaa muita väitteitä, jotka eivät vastanneet kyseisiä huolenaiheita.

478

Tästä huolimatta kyseinen seikka ei riitä kyseenalaistamaan komission esittämiä hyväksyttäviä perusteita, jotka liittyvät prosessiekonomiaan ja komission haluun olla viivästyttämättä pitkälle edenneen asian tutkimista laajentamalla sen kohdetta, joten käsiteltävässä asiassa erillisen menettelyn aloittamista kantelun käsittelemiseksi ei voida pitää sinällään sääntöjenvastaisena.

479

Argumentti, joka koskee tätä väitetysti sääntöjenvastaista aloittamista, on siten hylättävä.

480

Kantaja arvostelee komissiota ensinnäkin siitä, ettei tämä ole ottanut missään vaiheessa kantaa kantajalla olevaan oikeutettuun etuun osallistua asiaan AT.39816. Komissio ei siis ole ottanut riidanalaisessa päätöksessä kantaa vastoin asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan 1 kohdan kanssa, siihen, onko kantajalla oikeutettu etu osallistua kyseiseen menettelyyn kantelijana, vaikka muutamia kuukausia aikaisemmin lähetetyssä hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä täsmennettiin, ettei komissio ollut ottanut vielä kantaa tähän kysymykseen. Kyseinen etu oli kiistaton, erityisesti koska Gazpromin menettelytavat olivat kohdistuneet kantajaan ja komission yksiköt olivat tutkineet kantajan toimitilat.

481

Toiseksi kantaja väittää, että asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu; kyseisessä kohdassa annetaan kantajalle kantelijana oikeus saada väitetiedoksianto ja esittää siitä huomautuksia, mitä kantaja oli vaatinut useaan otteeseen hallinnollisen menettelyn aikana. Komissio oli nimittäin kieltänyt tämän oikeuden käyttämisen sillä perusteella, että kantelu oli jätetty myöhässä, vaikka oikeuskäytännön mukaan kantelijalla on kyseinen oikeus neuvoa-antavan komitean kuulemiseen asti. Tämä asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohtaan perustuvien oikeuksien loukkaamista koskeva kysymys koskee asian AT.39816 käsittelyn päätteeksi annettua riidanalaista päätöstä, sillä kantajalta evättiin siten mahdollisuus esittää huomautuksia Gazpromin esittämistä sitoumuksia koskevista ehdotuksista, kun se oli saanut tätä ennen tietoonsa tutkimuksen yhteydessä kerättyjä tietoja, mikä oli rajoittanut aiheettomasti kantajan kykyä riitauttaa kyseisten sitoumusten asianmukaisuus.

482

Komissio väittää siten virheellisesti noudattaneensa asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohtaa vetoamalla väitetiedoksiannon toimittamiseen hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen liitteenä, sillä tällainen toimittaminen ei ollut kyseisen säännöksen sääntöjenmukaista täytäntöönpanoa monesta syystä. Tuossa yhteydessä toimitettu versio, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, oli näet ensinnäkin puutteellinen; toiseksi väitetiedoksiannon toimittamisen ja vastauksena annettujen huomautusten tutkimisen olisi pitänyt tapahtua ennen hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen lähettämistä; kolmanneksi kyseinen toimittaminen 11 kuukauden kuluttua asian AT.40497 yhteydessä hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen liitteenä merkitsi kantelun tutkimisesta kieltäytymistä asiassa AT.39816 ja esti kantajaa esittämästä lisähuomautuksia markkinoiden kuulemisen yhteydessä; neljänneksi vastauksena hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen esitetyillä huomautuksilla kommentoitiin kantelun aiotun hylkäämisen perusteita, ei väitetiedoksiantoa, ja viidenneksi komissio oli ilmoittanut asiassa T‑399/19 kyseessä olevan kanteen yhteydessä toimittamissaan kirjelmissä, ettei väitetiedoksiantoa ollut käytetty hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen sisältyvän väliaikaisen arvioinnin pohjana, mikä merkitsee sitä, että komissio oli pitänyt kantajan vastauksena kyseiseen kirjeeseen esittämiä huomautuksia merkityksettöminä myös asian AT.40497 yhteydessä, siltä osin kuin ne koskivat väitetiedoksiantoa.

483

Komission mukaan väitetyt rikkomiset ovat perusteettomia.

484

Asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan 1 kohdan mukaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden on osoitettava asian koskevan oikeutettua etuaan voidakseen tehdä kantelun asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan mukaisesti. Saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio antaa väitetiedoksiannon asiasta, josta sille on tehty kantelu, se toimittaa kantelijalle jäljennöksen väitetiedoksiannon sellaisesta toisinnosta, josta on poistettu luottamukselliset tiedot, ja asettaa määräajan, jonka kuluessa kantelija voi esittää näkökantansa kirjallisesti.

485

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja täytti asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien nauttimisen edellytykset. Komissio myöntää nimittäin yhtäältä, että kantajalla, johon Gazpromin väitetyt menettelytavat kohdistuivat, oli oikeutettu etu kantelun tekemiseen, ja komission mukaan se on ottanut implisiittisesti kantaa tähän etuun, koska asiassa AT.40497 annetulla päätöksellä kantelu hylätään asiasisältöä koskevilla perusteilla. Toisaalta on katsottava, että asiassa AT.39816 käyty menettely koskee asiaa, josta komissiolle on tehty kantelu, koska asianosaisten välillä on riidatonta, kuten edellä tämän tuomion 477 kohdassa tuodaan esille, että osa kyseisessä kantelussa esitetyistä väitteistä vastaa suurelta osin väitetiedoksiannossa esitettyjä väitteitä.

486

Lisäksi vaikka on totta, että kantaja teki kantelun vasta, kun asiassa AT.39816 käyty menettely oli edennyt jo pitkälle, ja kantaja oli tuossa vaiheessa ollut tietoinen kyseisestä menettelystä useiden vuosien ajan, koska kantaja oli osallistunut kyseiseen menettelyyn useita kertoja (ks. edellä tämän tuomion 4 kohta), tämä seikka ei kyseenalaista sitä, että kantajalla on asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet. Oikeutta saada väitetiedoksiannosta versio, josta luottamukselliset tiedot on poistettu, voidaan nimittäin käyttää niin kauan kuin menettely on vireillä eli siihen asti, kun kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea antaa lausuntonsa komission toimittamasta päätösluonnoksesta, koska kyseisessä säännöksessä ei säädetä tietystä määräajasta, jonka kuluessa kantelijan, jolla on oikeutettu intressi, olisi käytettävä kyseisessä säännöksessä vahvistettuja oikeuksiaan (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2006, Österreichische Postsparkasse und Bank für Arbeit und Wirtschaft v. komissio, T‑213/01 ja T‑214/01, EU:T:2006:151, 148 ja 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

487

Näin ollen, vaikka komissio saattoi aloittaa erillisen menettelyn kantelun käsittelemistä varten virhettä tekemättä, kuten edellä tämän tuomion 477 ja 478 kohdassa tuodaan esille, tällainen menettelytapa ei saa kuitenkaan estää kantajaa käyttämästä asian AT.39816 yhteydessä asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia.

488

On todettava, ettei komission toiminta ole ollut yksiselitteistä asiassa AT.39816 ja asiassa AT.40497 rinnakkain käytyjen menettelyjen yhteydessä suhteessa kantajan osallistumiseen sekä oikeuteen saada väitetiedoksiannon jäljennös ja esittää väitetiedoksiannosta huomautuksia asiassa AT.39816.

489

Kantelun tekemisen jälkeen komissio nimittäin ilmoitti kantajalle 9.3.2017 ottaneensa kantelun käsiteltäväksi ja kehotti kantajaa 29.3.2017 päivätyllä kirjeellä osallistumaan 16.3.2017 käynnistettyyn markkinoiden kuulemiseen asiassa AT.39816; lopulta komissio ilmoitti kantajalle 31.3.2017 kantelun kirjaamisesta toiseen menettelyyn eli asiaan AT.40497. Kantaja pyysi komissiolta useaan otteeseen väitetiedoksiannosta versiota, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, mihin komissio reagoi sitten 28.4.2017 ja 24.8.2017 päivätyillä kirjeillä joko ilmoittamalla, että tähän liittyvä arviointi oli kesken ja komissio ottaisi aikanaan yhteyttä kantajaan, tai pelkästään panemalla merkille kyseisen pyynnön toistamisen tuoden samalla kuitenkin esille, että kantelu oli tehty asian AT.39816 käsittelyn edettyä jo pitkälle.

490

Tämän jälkeen komissio toimitti 23.1.2018 päivätyn, asian AT.40497 yhteydessä lähetetyn hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen liitteenä väitetiedoksiannosta version, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, mutta korosti ”[jättävänsä] avoimeksi kysymyksen siitä, vaikuttiko kantelun tekeminen myöhään – – kantajan oikeutettujen etujen luonnehdintaan tai kantajan oikeuteen osallistua asiassa AT.39816 käytävään menettelyyn”. Vasta sen jälkeen, kun riidanalainen päätös annettiin 24.5.2018, komissio vastasi 25.9.2018 päivätyllä kirjeellä vastaväitteisiin, joiden mukaan väitetiedoksiannon versio, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, oli puutteellinen ja jotka kantaja oli esittänyt vastatessaan hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen.

491

Näissä olosuhteissa kantaja saattoi epäillä sitä, otettiinko sen vastauksena hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen esitetyt huomautukset huomioon asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti asian AT.39816 yhteydessä. On tuotava erityisesti esille, että komissio kieltäytyi olennaisin osin ottamasta kantaa kantajan asemaan kantelijana asiassa AT.39816, että väitetiedoksianto toimitettiin nimenomaisesti asiaa AT.40497 koskevan eikä asiaa AT.39816 koskevan kirjeen yhteydessä ja että väitetiedoksianto toimitettiin yhtenä niistä asiakirjoista, joiden pohjalta komissio oli tehnyt väliaikaisen arviointinsa, jonka mukaan kantelu oli hylättävä, asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan perusteella eikä väitetiedoksiantoa koskevien kirjallisten huomautusten keräämiseksi kantajalta kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan perusteella.

492

Nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuttaneet siihen, että kantaja saattoi käyttää tehokkaasti asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksiaan.

493

On nimittäin tuotava esille, että vaikka väitetiedoksianto toimitettiin muodollisesti asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan perusteella, kantaja sai tosiasiallisesti käyttöönsä väitetiedoksiannon version, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, ja saattoi siten esittää hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen vastatessaan kirjallisia huomautuksia, jotka koskivat erityisesti kyseisen väitetiedoksiannon version sisältöä, ennen käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen antamista. Lisäksi on huomautettava, että vaikka kantaja kiistää, että kyseisessä vastauksessa esitettyjä huomautuksia voidaan pitää asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina kirjallisina huomautuksina, kantaja on kuitenkin ilmoittanut kyseisen vastauksen 3 kohdassa, että kyseisiin huomautuksiin sisältyi perusteellinen uudelleenarviointi markkinoiden kuulemisen ja kantelun tekemisen yhteydessä jätetyistä aiemmista huomautuksista, jotta komissio voisi päättää Gazpromia koskevan kilpailualan tutkimuksen antamalla päätöksen, joka parantaisi kilpailutilannetta kyseisissä KIE-maissa.

494

Lisäksi komissio pystyi saamaan kyseiset huomautukset tietoonsa asiassa AT.39816 käydyn menettelyn yhteydessä, ja se oli ottanut ne huomioon kyseisen asian yhteydessä, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viittauskappaleista sekä 17 ja 183 kohdasta ilmenee.

495

Viimeksi mainittua toteamusta eivät kyseenalaista kantajan argumentit, joiden mukaan komissio ei ole ottanut todellisuudessa huomioon huomautuksia, jotka on esitetty vastauksessa hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen, koska komissio oli hyväksynyt Gazpromin sitoumukset vain yhdeksän arkipäivää kyseisen vastauksen vastaanottamisen jälkeen ja koska kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan asiassa AT.39816 antamassa loppukertomuksessa ei mainita kantelua lainkaan. Yhtäältä kuten edellä tämän tuomion 451 kohdassa todetaan, yhdeksän arkipäivän kulumista koskeva argumentti perustuu siihen, että lopullisten sitoumusten vastaanottopäivä on rinnastettu virheellisesti siihen myöhempään päivään, jona komissio hyväksyi lopulliset sitoumukset. Toisaalta se, ettei kantelua mainita kyseisessä loppukertomuksessa, ei riitä tukemaan sitä olettamaa, ettei komissio ollut tutkinut kyseistä vastausta huolellisesti, etenkään kun otetaan huomioon, että kyseisessä kertomuksessa keskitytään asianmukaisesti Gazpromin menettelyllisten oikeuksien noudattamiseen.

496

Kantajan esittämä arvostelu, jonka mukaan kantajan olisi pitänyt saada väitetiedoksiannosta versio, josta luottamukselliset tiedot on poistettu, ennen kuin sen hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen antamasta vastauksesta erillisten huomautusten jättämisen määräaika oli kulunut markkinoiden kuulemisen yhteydessä, on hylättävä. Asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdasta tai asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdasta ei näet ilmene, että kantajalla olisi ollut oikeus saada väitetiedoksiannosta jäljennös, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, riittävän ajoissa, jotta kantaja olisi voinut ottaa kyseisen jäljennöksen huomioon huomautuksissa, jotka se esitti kyseisen kuulemisen yhteydessä. Lisäksi on pidettävä mielessä, että kantaja teki kantelun vain muutamia päiviä ennen kyseisen kuulemisen käynnistämistä, ja huomioon on otettava väitetiedoksiannon version, josta luottamukselliset tiedot on poistettu, valmisteluun tarvittava aika.

497

Siltä osin kuin kantaja väittää, ettei väitetiedoksiannon versio, josta luottamukselliset tiedot on poistettu, ole riittävän kattava, on vielä muistettava, kuten edellä tämän tuomion 50 kohdassa tuodaan esille, että unionin yleinen tuomioistuin antoi väitetiedoksiannon luottamuksellisen version kantajan edustajien tietoon sen jälkeen, kun nämä edustajat olivat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen. Tämän jälkeen kyseiset edustajat jättivät väitetiedoksiannon luottamuksellisesta versiosta huomautuksensa, joissa ne yksilöivät muutamia kyseisen version merkityksellisiä kohtia ja täsmensivät, miten kyseisiä kohtia olisi voitu niiden mukaan käyttää kantajan esittämien väitteiden tukemiseksi, täsmentämiseksi tai vahvistamiseksi sekä hallinnollisen menettelyn että unionin yleisessä tuomioistuimessa nyt käytävän oikeudenkäynnin yhteydessä.

498

Väitetiedoksiannon luottamuksellista versiota koskevista huomautuksista ilmenee kuitenkin, että vaikka kantaja olisi voinut saada tarkemmat tiedot niistä menettelyistä, joista Gazpromia arvosteltiin, kantajalla oli käytettävissään merkityksellisten tietojen olennainen sisältö ja kantaja tunsi jo erityisesti kyseessä olevien kilpailua rajoittavien menettelytapojen sisällön. Tältäkin osin on siis katsottava, ettei tämä seikka vaikuttanut siihen, että kantaja saattoi käyttää tehokkaasti asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksiaan.

499

Edellä esitetyn perusteella argumentti, joka koskee asetuksen N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan rikkomista, on hylättävä.

500

Kantaja väittää, että asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu, kun hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen yhteydessä toimitettiin puutteelliset tiedot valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamisesta käsiteltävässä asiassa sekä asiakirjoista, joiden perusteella komissio aikoi hylätä kantelun. Kantaja ei myöskään saanut missään vaiheessa jäljennöstä Gazpromin vastauksesta väitetiedoksiantoon, vaikka kyseinen vastaus oli vaikuttanut kantelun hylkäämistä koskevaan päätökseen, toisin kuin komissio antoi ymmärtää menettelyn aikana. Kyseisten säännösten noudattamatta jättäminen kyseisissä kahdessa menettelyssä (AT.39816 ja AT.40497) on olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, jonka perusteella kummassakin menettelyssä annettu päätös on kumottava, sillä sääntöjenvastaisuuden korjaaminen yhdessä asiassa ei vaikuta toisessa asiassa tapahtuneeseen sääntöjenvastaisuuteen.

501

Komission mukaan väitetty rikkominen on perusteeton.

502

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 773/2004 7 ja 8 artikla koskevat kantelun hylkäämisessä sovellettavia sääntöjä. Kantelu hylättiin asiassa AT.40497 käydyn menettelyn – ei asiassa AT.39816 käydyn menettelyn – päätteeksi annetulla päätöksellä. Näin ollen kyseisissä säännöksissä vahvistettujen oikeuksien noudattamista koskeva kysymys liittyy väistämättä asiaan AT.40497, eikä näiden oikeuksien mahdollinen loukkaaminen voi kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen laillisuutta.

503

Asetuksen N:o 773/2004 7 ja 8 artiklan rikkomista koskevat argumentit ovat siten tehottomia käsiteltävän kanteen yhteydessä, ja ne on hylättävä.

504

Kantajan mukaan sen esille ottamat tosiseikat, Jamal-väitteiden käsittelyssä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet ja kantajalle kantelijana kuuluvien menettelyllisten oikeuksien loukkaaminen osoittavat harkintavallan väärinkäytön, koska komissio antoi riidanalaisen päätöksen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan perusteella muussa kuin kyseisessä artiklassa säädetyssä tarkoituksessa.

505

Komissio väittää, että kantajan ja Puolan tasavallan esille ottamat seikat eivät osoita harkintavallan väärinkäyttöä eikä niillä ole todellisuudessa suurelta osin mitään yhteyttä tällaista väärinkäyttöä koskevan kanneperusteen kohteeseen.

506

Tältä osin on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai EUT-sopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C‑407/04 P, EU:C:2007:53, 99 kohta ja tuomio 9.12.2020, Groupe Canal + v. komissio, C‑132/19 P, EU:C:2020:1007, 31 kohta).

507

Käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, ettei kantaja ole esittänyt selvästi, mihin väitetty harkintavallan väärinkäyttö kohdistuu. Vetoamalla edellä esitetyssä pohdinnassa käsiteltyihin tosiseikkoihin, sääntöjenvastaisuuksiin ja menettelyllisten oikeuksien loukkaamisiin sekä väittämällä, että nämä seikat ilmenevät ”haluttomuutena toteuttaa unionin etuja”, kantaja ja Puolan tasavalta ovat koonneet yhteen hajanaisia tietoja yksilöimättä, mihin todelliseen ja väitetysti peiteltyyn päämäärään komissio oli pyrkinyt tai minkä menettelyn komissio oli välttänyt.

508

Koska kantaja katsoo, että komission olisi pitänyt sen sijaan, että se päätti asian AT.39816 käsittelyn määräämällä lopulliset sitoumukset velvoittaviksi, jatkaa tutkimustaan ja antaa asetuksen N:o 1/2003 7 artiklaan perustuva päätös, on huomautettava, ettei kantaja ole esittänyt lisäksi tämän suuntaista argumenttia ja että sitä paitsi komissiolla on laaja harkintavalta määrätä sitoumusta koskeva ehdotus velvoittavaksi tai hylätä se (ks. vastaavasti tuomio Alrosa, 94 kohta), koska kyseisen asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa täsmennetään, että sitoumuksia koskevat päätökset eivät sovellu asioihin, joissa komissio aikoo määrätä sakkoja.

509

Toiseksi edellä tarkasteltuun kuudenteen kanneperusteeseen liittyvästä pohdinnasta ilmenee joka tapauksessa ensinnäkin, ettei yksikään asiassa AT.39816 käydyn menettelyn kulkuun liittyvä esille otettu tosiseikka ole epätavallinen tai erikoinen niin, että sitä olisi pidettävä mahdollisena osoituksena harkintavallan väärinkäytöstä (ks. edellä tämän tuomion 444–451 kohta); toiseksi, että Jamal-väitteiden käsittelyyn väitetysti liittyneitä sääntöjenvastaisuuksia ei ole näytetty toteen (ks. edellä tämän tuomion 444 kohta ja 452–470 kohta), ja kolmanneksi, ettei menettelyn aloittaminen asiassa AT.40497 ole sinällään sääntöjenvastaista, joten kyseisen menettelyn yhteydessä väitetysti tapahtuneet menettelyllisten oikeuksien loukkaamiset joko osoittautuivat perusteettomiksi tai ne eivät koskeneet riidanalaista päätöstä (ks. edellä tämän tuomion 473–503 kohta).

510

Edellisessä kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella kantajan ja Puolan tasavallan esittämät seikat eivät riitä yhdessäkään tarkasteltuina osoittamaan harkintavallan väärinkäyttöä siinäkään tapauksessa, että väitetyn harkintavallan väärinkäytön kohde voitaisiin määrittää. Lisäksi kuten edellä tämän tuomion 58–64 kohdassa on olennaisin osin todettu, nämä seikat eivät ole riittäviä myöskään perustelemaan sen väitetyn merkityksellisen asiayhteyden tutkimista, jonka kaikki asiaan AT.39816 ja asiaan AT.40497 liittyvät asiakirjat muodostavat, joten unionin yleinen tuomioistuin pitää kantajan pyytämien prosessinjohtotoimien määräämistä jopa hyödyttömänä.

511

Kaiken edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä perusteettomana. Kanne on siten hylättävä, eikä sen tutkittavaksi ottamisesta ole tarpeen lausua, kun huomioon otetaan erityisesti komission istunnossa esittämä oikeudenkäyntiväite, sellaisena kuin se on tuotu esille edellä tämän tuomion 53 kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 51 ja 52 kohta).

512

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission ja Gazpromin oikeudenkäyntikulut näiden vaatimusten mukaisesti.

513

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, samoin kuin väliintulija, joka ei ole jäsenvaltio tai unionin toimielin, jos unionin yleinen tuomioistuin niin päättää. Käsiteltävässä asiassa Liettuan tasavalta, Puolan tasavalta ja Overgas vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

I Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tapahtumat

A Riidanalaisen päätöksen antamiseen johtanut hallinnollinen menettely

B Riidanalainen päätös

1. Kyseisten menettelytapojen ennakkoarviointi

2. Lopullisten sitoumusten sisältö

3. Lopullisten sitoumusten arviointi ja täytäntöönpano

C Kantelu

II Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

III Oikeudellinen arviointi

A Prosessinjohtotoimien määräämistä koskevat vaatimukset

B Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta tekemällä ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että Jamal-väitteet ovat osoittautuneet perusteettomiksi, ja hyväksyessään sitoumukset, joilla ei poisteta näitä väitteitä

1. Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio teki virheitä Jamal-väitteistä luopumisen ja kyseiset väitteet poistavan sitoumuksen puuttumisen osalta

a) Väite, jonka mukaan komissio on velvollinen perustelemaan Jamal-väitteet poistavan sitoumuksen puuttumisen

b) Väitteet, joiden mukaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleeseen sisältyvät kaksi perustetta ovat perusteettomat

2. Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen, avoimuusperiaatteen ja vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista

a) Hyvän hallinnon periaatteen ja avoimuusperiaatteen loukkaaminen

b) Vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaaminen

C Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta hyväksymällä lopulliset sitoumukset, vaikkei niillä poisteta asianmukaisesti hinnoittelukäytäntöjä koskevia väitteitä

1. Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan hinnoittelukäytäntöihin liittyvien sitoumusten kohteen osalta on tapahtunut virhe, sillä näillä sitoumuksilla ei poisteta kyseisiä menettelytapoja koskevien väitteiden olennaista sisältöä

2. Toisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan uusi hinnantarkistusmenetelmä on tehoton

a) Sitoumukset ovat tehottomia Gazpromin harjoittaman jarruttelun vuoksi (ensimmäinen väite)

b) Sitoumuksilla ei kyetä poistamaan kilpailua koskevia huolenaiheita riittävän ajoissa (toinen väite)

c) Välitysmenettelyjen kustannuksia ei ole otettu huomioon (kolmas väite)

d) Sopimusten voimassaoloaikaan perustuva epäasianmukainen rajoitus (neljäs väite)

3. Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee hinnoitteluohjeiden laadinnassa tehtyjä virheitä

a) Hinnoitteluohjeissa käytettyjen kriteerien etusijajärjestyksen puuttuminen ja ohjeiden epämääräisyys (ensimmäinen väite)

b) Kaasun markkinapaikkojen hintatasoa koskeva kriteeri on epäasianmukainen (toinen väite)

c) Maahantuonnin keskihinnat Saksassa, Ranskassa ja Italiassa ovat epäasianmukainen kriteeri (kolmas väite)

d) Tietyn sopimuksen mukaisesti toimitetun kaasun ominaispiirteet (neljäs väite)

e) Tiedot, joita hinnoitteluohjeissa ei mainita (viides väite)

4. Toisen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee unionin oikeuden ja välitysmenettelyn yhteensovittamiseen liittyviä oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä

a) Unionin aineellisen oikeuden soveltaminen välitysmenettelyissä (ensimmäinen väite)

b) Komission mahdollisuus osallistua ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) (toinen väite)

D Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 9 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta hyväksymällä lopulliset sitoumukset, vaikkei niillä poisteta asianmukaisesti alueellisia rajoituksia koskevia väitteitä

1. Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan alueellisin rajoituksiin liittyvät sitoumukset eivät ole kokonaisuutena asianmukaiset

2. Kolmannen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan toimituspisteisiin liittyvät sitoumukset eivät ole asianmukaiset

a) Toimituspisteitä ei ole riittävästi (ensimmäinen väite)

b) Palvelumaksut ovat epäasianmukaiset (toinen väite)

c) Sopimusten voimassaoloaikaa koskeva epäasianmukainen rajoitus (kolmas väite)

d) Kaasun vähimmäismäärää koskeva edellytys on epäasianmukainen (neljäs väite)

e) Markkinaolosuhteita Bulgariassa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon (viides väite)

f) Gazpromin kauttakuljetuspolitiikan todennäköisen ja ennustettavissa olevan kehityskulun huomioimatta jättäminen (kuudes väite)

3. Kolmannen kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan Bulgarian kaasuverkkoon liittyvät sitoumukset ovat epäasianmukaiset

E Neljäs kanneperuste, jonka mukaan SEUT 194 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 7 artiklan kanssa, on rikottu, sillä riidanalainen päätös on ristiriidassa unionin energiapolitiikan tavoitteiden kanssa, kun huomioon otetaan kyseisestä päätöksestä eurooppalaisille kaasuntoimitusmarkkinoille aiheutuva kielteinen vaikutus

F Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut SEUT 18 artiklan 1 kohtaa ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kohtelemalla eri tavalla Länsi-Euroopan jäsenvaltioissa ja kyseisissä KIE-maissa toimivia Gazpromin asiakkaita

G Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin ja rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä, sillä se ei ole ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan tavoitetta eikä hallinnollisen menettelyn hoitamiseen liittyvän toimivaltansa rajoja

1. Asiassa AT.39816 käydyn menettelyn kululle ominaiset tosiseikat

2. Jamal-väitteiden käsittelyssä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet

3. Useiden menettelyllisten oikeuksien loukkaaminen ja jopa olennaisten menettelymääräysten rikkominen kantelun käsittelyn yhteydessä

a) Erillisen menettelyn väitetysti sääntöjenvastainen aloittaminen kantelun tutkimiseksi (ensimmäinen rikkominen)

b) Asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan rikkominen (toinen ja kolmas rikkominen)

c) Muiden kantelijan asemaan liittyvien menettelyllisten oikeuksien loukkaaminen (neljäs rikkominen)

4. Harkintavallan väärinkäyttö

Oikeudenkäyntikulut