1)

Onko vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24.2.2005 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2005/214/YOS, (1) sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, (2) jäljempänä puitepäätös, 7 artiklan 2 kohdan i alakohdan iii alakohdan säännöstä ja 20 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että tuomioistuin voi sen nojalla kieltäytyä päätöksen antaneen valtion muun viranomaisen kuin tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, jos todetaan, että se on annettu tiedoksi siten, että se loukkaa asianomaisen oikeutta tehokkaaseen puolustautumiseen tuomioistuimessa?

2)

Erityisesti: voiko kieltäytymisen peruste olla sen toteaminen, että siitä huolimatta, että noudatetaan päätöksen antaneessa valtiossa voimassa olevia menettelyjä, jotka koskevat neuvoston puitepäätöksen 2009/214/YOS 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa ja iii alakohdassa tarkoitetun päätöksen tiedoksiantoa ja päätöksen muutoksenhakuun säädettyjä määräaikoja, päätöksen täytäntöönpanovaltiossa asuvalle asianomaiselle ei asian saattamista tuomioistuimeen edeltävässä menettelyn vaiheessa taattu todellista ja tehokasta mahdollisuutta omien oikeuksiensa suojaan, koska ei ollut riittävää määräaikaa reagoida asianmukaisesti langetettua seuraamusta koskevaan ilmoitukseen?

3)

Voiko neuvoston puitepäätöksen 2009/214/YOS 3 artiklan säännösten mukaan sellaisten henkilöiden oikeussuojan laajuus, joita koskeva taloudellinen seuraamus tunnustetaan, riippua siitä, onko seuraamuksen määräämistä koskeva menettely luonteeltaan hallinnollinen, rikkomusta koskeva vaiko rikosoikeudellinen?

4)

Onko neuvoston puitepäätöksen 2009/214/YOS mukaisten tavoitteiden ja periaatteiden valossa, mukaan lukien sen 3 artikla, pantava täytäntöön muiden viranomaisten kuin tuomioistuimen päätökset, jotka on annettu päätöksen antaneen valtion lainsäädännön säännösten nojalla, joilla vastuu tieliikennerikkomuksesta kohdistetaan henkilöön, jonka nimiin ajoneuvo on rekisteröity, siis päätökset, jotka on annettu ainoastaan tietojen perusteella, jotka on saatu ajoneuvorekisteritietojen rajat ylittävässä vaihdossa, sivuuttaen kaiken tutkintamenettelyn tässä asiassa, mukaan lukien rikkomusten tosiasiallisen tekijän määrittämisen?