1)

Onko arvonlisäverodirektiivin ( 1 ) säännöksiä ja niihin liittyen puolustautumisoikeutta koskevaa perusperiaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle ja tähän perustuvalle käytännölle, jonka mukaan verohallinnon on otettava verovelvollisuuden perustana olevan oikeussuhteen (sopimus, liiketoimi) osapuolia koskevassa tarkastuksessa yhden osapuolen (pääasiassa laskujen laatija) luona toimittamassaan menettelyssä tehdyt, kyseisen oikeussuhteen uudelleen määrittelyyn johtavat arvioinnit huomioon viran puolesta kyseisen oikeussuhteen toisen osapuolen (pääasiassa laskujen saaja) luona toimitettavassa tarkastuksessa, tilanteessa, jossa tällä oikeussuhteen toisella osapuolella ei ole alun perin toimitetussa tarkastusmenettelyssä ollut minkäänlaisia, etenkään asianosaisasemaan perustuvia oikeuksia?

2)

Jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen kieltävästi, ovatko arvonlisäverodirektiivin säännökset ja niihin liittyen puolustautumisoikeutta koskeva perusperiaate ja perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sellaiselle jäsenvaltion käytännölle, jolla sallitaan se, että ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaisessa menettelyssä on mahdollisuus menetellä siten, ettei oikeussuhteen toisella osapuolella (pääasiassa laskujen saaja) ole alun perin toimitetussa tarkastusmenettelyssä asianosaisasemaan perustuvia oikeuksia eikä se siis voi hakea muutosta kyseisessä menettelyssä, jossa tehdyt arvioinnit verohallinnon on otettava huomioon viran puolesta toisen osapuolen verovelvollisuuteen liittyvässä tarkastusmenettelyssä ja joita voidaan käyttää tätä vastaan, silloin, kun verohallinto ei anna toiselle osapuolelle mahdollisuutta tutustua oikeussuhteen yhden osapuolen (laskujen laatijan) luona tehtyyn tarkastukseen liittyvään merkitykselliseen asiakirja-aineistoon, erityisesti kyseisten arviointien perustana oleviin todisteisiin, pöytäkirjoihin ja hallinnollisiin päätöksiin, vaan antaa tämän tutustua vain osaan niistä antaen niistä kokoamallaan otteella toiselle osapuolelle pelkästään epäsuoria tietoja, jotka se on valinnut omien perusteidensa mukaan, eikä toisella verovelvollisella ole mahdollisuutta näitä tarkistaa?

3)

Ovatko arvonlisäverodirektiivin säännökset ja niihin liittyen puolustautumisoikeutta koskeva perusperiaate ja perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sellaiselle jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaan verohallinnon on otettava verovelvollisuuden perustana olevan oikeussuhteen osapuolten luona toimittamassaan tarkastuksessa ja kyseisen laskun laatijan luona toimitetussa menettelyssä tekemänsä toteamukset siitä, että laskujen laatija on osallistunut aktiivisesti veropetokseen, huomioon viran puolesta laskujen saajan luona toimitettavassa tarkastuksessa, tilanteessa, jossa laskujen saajalla ei ole laskujen laatijan luona toimitetussa tarkastusmenettelyssä ollut asianosaisasemaan perustuvia oikeuksia eikä se siis ole voinut hakea muutosta kyseisessä menettelyssä, jossa tehdyt arvioinnit verohallinto ottaa viran puolesta huomioon laskujen saajan luona toimitettavassa, tämän omaan verovelvollisuuteen kohdistuvassa tarkastusmenettelyssä ja joita voidaan käyttää tätä vastaan, tilanteessa, jossa verohallinto ei anna laskujen saajalle mahdollisuutta tutustua laskujen laatijan luona tehtyyn tarkastukseen liittyvään merkitykselliseen asiakirja-aineistoon, varsinkaan kyseisten arviointien perustana olleisiin todisteisiin, pöytäkirjoihin ja hallinnollisiin päätöksiin, vaan antaa tämän tutustua vain osaan niistä antaen niistä kokoamallaan otteella toiselle osapuolelle pelkästään epäsuoria tietoja, jotka verohallinto on valinnut omien perusteidensa mukaan, eikä toisella verovelvollisella ole mahdollisuutta näitä tarkistaa?