Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

24 päivänä syyskuuta 2019 (*)

Kumoamiskanne – Valtiontuet – Italian käyttöön ottama tukiohjelma tiettyjen terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajien hyväksi – Äitiysvapaasta tai huollettavina olevien perheenjäsenten avustamisesta johtuviin poissaoloihin liittyvät kustannukset – Valtion yksityisille yrityksille suorittamat maksut – Vastustamatta jättämistä koskeva päätös – Epäedulliseen kilpailutilanteeseen asettamisesta johtuva virhe – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T-491/17,

Istituzione pubblica di assistenza e beneficenza ”Opere Pie d’Onigo”, kotipaikka Pederobba (Italia), edustajanaan asianajaja G. Maso,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati ja D. Recchia,

vastaajana,

jossa on kyseessä SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan 27.3.2017 annettu komission päätös olla vastustamatta Italian käyttöön ottamaa tukiohjelmaa tiettyjen terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajien hyväksi (valtiontuki SA.38825 (2016/NN)) (EUVL 2017, C 219, s. 1),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit F. Schalin (esittelevä tuomari) ja M. J. Costeira,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asian tausta

1        Kantaja Istituzione pubblica di assistenza e beneficenza ”Opere Pie d’Onigo” on terveys- ja sosiaalipalveluja esimerkiksi vanhuksille ja vammaisille tarjoava voittoa tavoittelematon itsenäinen julkinen elin, jolla on julkisen avustus- ja hyväntekeväisyyslaitoksen (Istituzione Pubblica di Assistenza e Beneficienza, IPAB) asema. Euroopan komissio sai kantajalta 20.5.2014 kantelun, jota on tukenut sittemmin usea muu voittoa tavoittelematon itsenäinen julkinen elin, julkinen avustus- ja hyväntekeväisyyslaitos ja hoitopalveluja tarjoava julkinen yritys (Azienda Pubblica di Servizi alla persona, APSP) (jäljempänä kantelijat). Näistä 19:n kotipaikka on Veneton alueella (Italia).

2        Kanteluissa on tuotu esille, että toisin kuin julkisten avustus- ja hyväntekeväisyyslaitosten ja hoitopalveluja tarjoavien julkisten yritysten kaltaiset voittoa tavoittelemattomat itsenäiset julkiset elimet, vain yksityiset terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajat saavat tukea seuraavista kansallisista ohjelmista (jäljempänä kyseiset kansalliset toimenpiteet):

–        osallistuminen Istituto nazionale per la previdenza socialen (Italian kansallinen sosiaaliturvalaitos, jäljempänä INPS) hallinnoimaan vakuutusjärjestelmään niiden maksujen osalta, joista säädetään äitiyden ja isyyden suojelemista ja tukemista koskevien säädösten koonnoksesta 8.3.2000 annetun lain nro 53 15 §:n mukaisesti 26.3.2001 annettuun lakiin nro 151 (decreto legislativo n. 151 – Testo unico delle disposizioni legislative in materia di tutela e sostegno della maternità e della paternità, a norma dell’articolo 15 della legge 8 marzo 2000; GURI nro 93, Supplemento ordinario, 26.4.2001, s. 1) sisältyvissä äitiyden ja isyyden tukemista koskevissa säännöksissä, ja

–        niiden kustannusten korvaaminen, joita aiheutuu työnantajille vammaisten henkilöiden avustamisesta, sosiaalisesta integraatiosta ja oikeuksista 5.2.1992 annetun puitelain nro 104 (legge n. 104 – Legge quadro per 1’assistenza, 1’integrazione sociale e i diritti delle persone handicappate; GURI nro 39, 17.2.1992 – GURI nro 30, Supplemento ordinario) 33 §:ssä tarkoitetuista, vakavasti vammautuneita perheenjäseniään avustavien työntekijöiden poissaoloista, lain nro 151 42 §:n 5 momentin mukaisista palkallisista vapaista (lain nro 104 33 §) ja muun tyyppisistä vapaista (23.4.2003 annetulla lailla nro 115 muutettu laki nro 151).

3        Kantelijoiden mukaan niiden edustamat julkiset avustus- ja hyväntekeväisyyslaitokset ja hoitopalveluja tarjoavat julkiset yritykset kattavat suoraan kyseisiä kansallisia toimenpiteitä vastaavat kustannukset, eikä niillä ole mahdollisuutta suorittaa maksuja INPS:lle ja hyötyä vastaavista etuuksista (äitiys- ja isyysvapaa), eivätkä ne myöskään saa INPS:ltä (viime kädessä valtiolta) mitään korvausta muun tyyppisistä poissaoloista. Kantelijoiden mukaan tilanteesta aiheutuu valikoivaa etua ja kyseessä on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki yksityisten terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajien hyväksi.

4        Kantelijat ovat väittäneet lisäksi, että vaikka niitä on pidetty aiemmin valtion määräysvallassa olevina julkisina eliminä niiden hallinnoinnin sääntöjenmukaisuuden ja perusteltavuuden osalta ja niiden omaisuuden hajaantumisen estämiseksi, ne ovat todellisuudessa itsenäisiä elimiä, jotka rahoittavat itse toimintansa ja joita on tämän vuoksi pidettävä yksityisoikeudellisina oikeushenkilöinä. Niiden mukaan Italian valtion on muutettava niiden asemaa ja annettava niille mahdollisuus hyötyä vakuutukseen perustuvasta sosiaaliturvajärjestelmästä eli INPS:n hallinnoimasta järjestelmästä.

5        Kantelijat valittavat toisin sanoen siitä, ettei julkisia ja yksityisiä sosiaalipalvelujen tarjoajia kohdella yhdenvertaisesti tiettyjen työntekijöille myönnettyjen etuuksien kattamisen osalta ja että Italian valtio katsoo niiden olevan julkisia elimiä eikä yksityisiä elimiä.

6        Komission yksiköt toimittivat 6.8. ja 8.8.2014 päivätyillä kirjeillä Italian viranomaisille kanteluista versiot, joissa ei ollut luottamuksellisia tietoja. Italian viranomaiset vastasivat näihin 25.9.2014 päivätyllä kirjeellä. Komission yksiköt pyysivät muita tietoja 10.12.2014. Komission yksiköt pyysivät 7.5.2015 puhelimitse Italian viranomaisia toimittamaan lisätietoja. Italian viranomaiset vastasivat tähän 5.6.2015 päivätyllä kirjeellä. Komission yksiköt lähettivät Italian viranomaisille 5.8.2015 päivätyllä kirjeellä uuden tietojensaantipyynnön, johon Italian viranomaiset vastasivat 12.10.2015 päivätyllä kirjeellä.

7        Komission yksiköt lähettivät kantelijoille 16.3.2016 alustavan arvioinnin, jossa ne totesivat, ettei kyseinen toimenpide ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kantelijat vastasivat tähän 13.4. ja 22.4.2016 toimittamalla enemmän tietoja ja pyytämällä komission yksikköjä tarkastelemaan niiden asemaa uudelleen. Komission yksiköt vahvistivat 19.5.2016 päivätyllä kirjeellä alustavan arviointinsa, jonka mukaan kyseinen toimenpide ei ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kantelijat pyysivät 26.5.2016 päivätyllä kirjeellä, että komission yksikköjen alustavista toteamuksista tehtäisiin muodollinen päätös. Komission antoi tämän perusteella 27.3.2017 päätöksen C(2017) 1939 final valtiontuesta SA.38825 – oletettu valtiontuki yksityisille terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajille (jäljempänä riidanalainen päätös). Koska toimenpiteen katsomista valtiontueksi koskevat SEUT 107 artiklan kriteerit ovat kumulatiivisia, komissio otti lopullisesti kantaa ainoastaan valikoivuuden kriteeriin sekä ylimääräisenä seikkana edun olemassaoloa koskevaan kriteeriin ja totesi, etteivät kyseiset toimenpiteet ole valtiontukea.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

8        Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.8.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.

9        Komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.11.2017 toimittamallaan asiakirjalla, että kanne jätetään tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla.

10      Tämän johdosta IPAB di Vicenzan 13.10.2017, IPAB Casa Gino e Pierina Maranin 23.10.2017, IPAB Centro Residenziale per Anziani di Cittadellan 9.11.2017 ja Azienda Pubblica dei Servizi alla Persona ”Grimani Buttari – residenze per Anziani in Osimon” 10.11.2017 kantajan vaatimusten tueksi esittämien väliintulohakemusten sekä Italian tasavallan 22.11.2017 komission vaatimusten tueksi esittämän väliintulohakemuksen käsittely keskeytettiin työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

11      Kantaja esitti 5.1.2018 oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa.

12      Menettely keskeytettiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 13.4.2018 tekemällä päätöksellä työjärjestyksen 69 artiklan b alakohdan mukaisesti, kunnes unionin tuomioistuin on antanut käsittelyn päätteeksi ratkaisun yhdistetyissä asioissa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, jotka on kirjattu asianumeroilla C‑622/16 P–C‑624/16 P.

13      Unionin tuomioistuin vahvisti 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873) kanteiden tutkittavaksi ottamisen kyseisissä asioissa SEUT 263 artiklan 4 kohdan virkkeen viimeisen osan perusteella.

14      Asianosaisia kehotettiin 7.11.2018 annetulla prosessinjohtotoimella ilmoittamaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, mitkä päätelmät ne tekivät käsiteltävässä asiassa 6.11.2018 annetusta tuomiosta Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873). Komissio vastasi unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen 19.11.2018 ja kantaja 23.11.2018.

15      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        toteaa, että on olemassa toinen valtiontukitoimenpide, jossa ainoastaan yksityisillä terveys- ja sosiaalipalvelualan toimijoilla on mahdollisuus hyötyä INPS:n hallinnoimasta vakuutusjärjestelmästä äitiyden ja isyyden suojelemista ja tukemista koskevissa oikeussäännöissä tarkoitettujen kustannusten osalta

–        toteaa, että toinen valtiontukitoimenpiteistä tai ne molemmat voidaan poistaa lainsäädännön muutoksilla

–        toteaa, että edellä mainitut kaksi toimenpidettä ovat valtiontukia, koska ne täyttävät SEUT 107 artiklassa tarkoitetut valtiontuen edellytykset, jotka komissio on tutkinut 16.3. ja 19.5.2016 antamissaan alustavissa huomautuksissa muttei riidanalaisessa päätöksessä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen siksi, että se on jätettävä tutkimatta

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

17      Työjärjestyksen 130 artiklan 1 ja 7 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi pääasian käsittelyä aloittamatta ratkaista vastaajan pyynnöstä, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä.

18      Koska komissio on pyytänyt käsiteltävässä asiassa unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, se päättää ratkaista pyynnön asian käsittelyä jatkamatta.

19      Komissio väittää oikeudenkäyntiväitteessään, että tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja tukeutuu, eivät ilmene johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi kannekirjelmän tekstistä ja että vaatimukset ylittävät kumoamiskanteen kohteen. Komissio väittää myös, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virkkeen viimeisen osan perusteella.

20      Kantaja kiistää komission väitteet. Kantajan mukaan kannekirjelmä on riittävän selkeä ja unionin yleinen tuomioistuin voi todeta, että kyseiset kansalliset toimenpiteet ovat valtiontukea, vaikka komissio on ottanut riidanalaisessa päätöksessä kantaa ainoastaan valikoivuuden kriteeriin sekä ylimääräisenä seikkana SEUT 107 artiklassa tarkoitetun edun olemassaoloa koskevaan kriteeriin. Kantaja väittää, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virkkeen viimeisen osan valossa kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. Riidanalainen päätös on nimittäin sääntelytoimi, johon ei sisälly kantajan oikeusasemaan suoraan vaikuttavia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Kantaja viittaa tässä 6.11.2018 annettuun tuomioon Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873).

21      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tarkastella kanteen tutkittavaksi ottamista SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virkkeen viimeisen osan suhteen, ennen kuin se tutkii tarvittaessa muut komission esittämät tutkimatta jättämisen perusteet. Kuten edellä 20 kohdassa todetaan, mainitusta määräyksestä ilmenee, että kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat nostaa kanteen sääntelytoimista, jotka koskevat heitä suoraan ja jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin suoraan koskemisen kriteerin ja sitten tarvittaessa muut SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virkkeen viimeisen osan kriteerit.

22      Kantaja väittää suoraan koskemisen kriteeristä erityisesti, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan, sillä riidanalaisen päätöksen ansiosta Italian tasavalta pystyy soveltamaan terveys- ja sosiaalipalveluja tarjoaviin yksityisiin yrityksiin työvoimakustannusten alan etujärjestelmää ja että kyseinen päätös tuottaa oikeusvaikutuksensa täysin automaattisesti pelkän Euroopan unionin oikeuden nojalla ilman muuta välissä olevaa sääntöä, ja näin Italian tasavalta pystyy soveltamaan kyseistä etujärjestelmää. Kantaja muistuttaa, ettei komissio kiistä siitä, että kantaja toimii terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoamisen markkinoilla Italiassa yksityisten palveluntarjoajien kanssa kilpaillen, kuten kaikki muutkin 21 julkista elintä, jotka osoittivat komissiolle kantelun vuonna 2014 laittomista valtiontuista. Julkisilla yksiköillä on samat tulot kuin yksityisillä palveluntarjoajilla, mutta niiden on vastattava korkeammista kustannuksista kyseisten kansallisten toimenpiteiden vuoksi. Kantelussa, jonka esitti 21 julkista elintä, ja kannekirjelmässä on laskettu sen tosiasiallisen vahingon määrä, joka aiheutuu julkisille terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajille siitä, etteivät ne voi hyötyä kyseisistä kansallisista toimenpiteistä, jotka on varattu yksityisille palveluntarjoajille. Kantaja nimittäin selittää olennaisin osin, että koska palkkakustannukset ovat terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajille aiheutuvista kustannuksista suurin (noin 70 prosenttia liikevaihdosta), kantajalle aiheutuu vuosittain noin 528 000 euron vahinko sen vuoksi, ettei se pysty hyötymään kyseisistä kansallisista toimenpiteistä. Kantaja selittää myös, että SEUT 107 artiklan soveltamisen kannalta merkityksellinen tosiasiallinen tilanne, jossa se on julkisena yrityksenä vastakkain täsmälleen samanlaisia palveluja tarjoavien yksityisten yritysten kanssa, muodostuu terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajien markkinoista, sellaisina kuin ne on määritetty sosiaalihuollon toimenpiteiden ja sosiaalipalvelujen yhdennetyn järjestelmän käyttöönotosta 8.11.2000 annetussa puitelaissa nro 328 (legge n. 328 – Legge quadro per la realizzazione del sistema integrato di interventi e servizi sociali; GURI nro 265, 13.11.2000 – GURI nro 186, Suplemento ordinario, s. 1).

23      On muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti sen edellytyksen osalta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24      Erityisesti valtiontukisääntöjen osalta on korostettava, että kyseisten sääntöjen tarkoituksena on kilpailun säilyttäminen. Näin ollen siitä, että kyseisellä alalla komission päätöksessä ei puututa kansallisten toimenpiteiden vaikutuksiin, jotka kantajan komissiolle tekemän kantelun mukaan eivät olleet kyseessä olevan tavoitteen mukaisia ja asettivat kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen, voidaan päätellä, että kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja erityisesti EUT-sopimuksen valtiontukia koskeviin määräyksiin perustuvaan oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta kansallisten toimenpiteiden vuoksi (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      On muistettava, ettei sitä, koskeeko toimenpide tällaista kantajaa suoraan, voida päätellä yksinomaan mahdollisesta kilpailusuhteesta (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Siltä osin kuin se, että toimen katsotaan koskevan yksityistä suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Kantaja tuo olennaisin osin esille, että sille aiheutuu vahinkoa siitä, että se joutuu vastaamaan suuremmista palkkakustannuksista kuin yksityiset terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajat, jotka hyötyvät kyseisistä kansallisista toimenpiteistä, jotka Italian valtio on säilyttänyt riidanalaisen päätöksen vuoksi.

28      Tässä yhteydessä on muistutettava, että 6.11.2018 annetun tuomion Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 50 kohta) taustalla olevan asian kantajat ovat väittäneet näyttöä esittäen, että niiden kummankin toimitilat sijaitsivat sellaisten yhteisöjen välittömässä läheisyydessä, joilla oli lähtökohtaisesti oikeus hyötyä asianomaisessa päätöksessä arvioiduista kansallisista toimenpiteistä, ja että ne harjoittivat niiden kanssa samankaltaista toimintaa ja toimivat näin samoilla palvelumarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla.

29      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että pelkkä maininta vahingosta, joka aiheutuu terveys- ja sosiaalipalveluiden markkinoilla Italiassa toimivia yksityisiä toimijoita korkeammista palkkakustannuksista, ei ole syiden esittämistä asianmukaisesti sille, että riidanalainen päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan. Tästä on täsmennettävä, etteivät kyseiset kansalliset toimenpiteet koske erityisesti tiettyjä palveluita tai maantieteellisiä markkinoita, vaan yksityisiä toimijoita Italiassa yleensä. Lisäksi on korostettava, että vaikka laki nro 328 voi koskea terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajia, koska se on puitelaki, siihen sisältyy yleisiä viittauksia alan järjestämiseen, muttei täsmällisiä tietoja merkityksellisistä markkinoista, joten on mahdotonta selvittää, kilpailevatko kaikki lain soveltamisalaan kuuluvat toimijat keskenään.

30      Näissä olosuhteissa on tutkittava, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti markkinat, joilla se toimii, ja täsmentänyt, keiden kyseisistä kansallisista toimenpiteistä mahdollisesti hyötyvien toimijoiden kanssa se kilpailee, niin että riidanalaisella päätöksellä säilytettyjen kansallisten toimenpiteiden mahdollista kielteistä vaikutusta kantajan kilpailukykyyn voidaan arvioida.

31      Tästä on todettava, että kantaja tarjoaa terveys- ja sosiaalipalveluja ja että asiakirja-aineistosta ilmenee kantajan sijoittautuneen Veneton alueella sijaitsevaan Pederobban kuntaan. Kantaja katsoo kilpailevansa terveys- ja sosiaalipalveluja tarjoavien yksityisten toimijoiden kanssa. Se luettelee muutamia samalla alalla toimivia yrityksiä, jotka tulevat muista unionin jäsenvaltioista ja ovat sijoittautuneet Italiaan, sen osoittamiseksi, että SEUT 107 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskeva kriteeri täyttyy käsiteltävässä asiassa.

32      Ensiksi on kuitenkin todettava, ettei merkityksellisiä markkinoita eikä kyseisten markkinoiden kilpailutilannetta pystytä määrittämään kantajan väitteiden eikä edellä 31 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella. Kantaja nimittäin ainoastaan mainitsee terveys- ja sosiaalipalveluiden tarkoittavan esimerkiksi vanhusten hoitoa täsmentämättä näiden palvelujen tarjoamisen edellytyksiä ja tarkentamatta lähemmin, tarkoitetaanko ”terveys- ja sosiaalipalveluilla” yksittäistä markkinaa vai useita palvelumarkkinoita. Asia ei käy selvästi ilmi kantajan kirjeistä, sillä kantaja vaikuttaa nimittäin viittaavan pikemmin alaan kuin yksittäiseen markkinaan. Tätä vaikutelmaa vahvistaa se seikka, että kantaja mainitsee usean tyyppisiä palveluita, kuten tehdään myös kantajan mainitsemassa laissa nro 328. Kantaja luettelee esimerkiksi ”sairaanhoitopalveluja”, ”terveyspalveluja” sekä ”laitoshoito- ja asumispalveluja” tarjoavia yrityksiä ja yrityksiä, joilla on ”vanhuksille tarkoitettuja hoivakoteja”.

33      Asiakirja-aineistosta ei käy myöskään ilmi, millä maantieteellisillä markkinoilla kantaja toimii. Kantaja ilmoittaa toimivansa Italian markkinoilla täsmentämättä tätä mitenkään. Samalla se luettelee sekä ulkomaisia toimijoita että toimijoita, jotka toimivat useilla Italian alueilla, kuten Emilia-Romagnan, Lazion, Ligurian, Lombardian, Piemonten, Puglian, Toscanan, Sardinian ja Veneton alueella. Kantaja ilmoittaa niin ikään, että sen kotipaikka on Pederobban kunta. Näiden tietojen perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, millä maantieteellisillä markkinoilla kantaja katsoo tosiasiallisesti toimivansa, ja näin on erityisesti siksi, ettei terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoamisen edellytyksiä ole täsmennetty. Kantaja ei täsmennä etenkään sitä, tarjotaanko näitä palveluja paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti vai kansainvälisesti.

34      Toiseksi on todettava, ettei kantaja ole tarkentanut, keiden kyseisistä kansallisista toimenpiteistä mahdollisesti hyötyvien toimijoiden kanssa se katsoo kilpailevansa. Koska tästä ei anneta konkreettisia tietoja, kantaja ei itse asiassa ole osoittanut kilpailutilanteensa olevan epäedullinen. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, kuten edellä 25 kohdassa tuodaan esille, ettei sitä, että toimi koskee kantajaa suoraan, voida päätellä pelkästään mahdollisen kilpailusuhteen perusteella. Ei siis ole riittävää pelkästään mainita yksityisten toimijoiden kaltaista abstraktia käsitettä tai luetella samalla alalla toimivia yrityksiä – kuten kantaja tekee – vaan on selitettävä, miksi ja miten mainittujen yritysten olisi katsottava olevan kantajan kilpailijoita.

35      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että edellä 32–34 kohdassa mainittujen täsmennysten puuttuessa kantaja ei edellä 26 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ole esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että riidanalainen päätös on voinut asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan, joten suoraan koskemisen kriteeri ei täyty käsiteltävässä asiassa.

36      Tästä seuraa, että kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta eikä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virkkeen viimeisen osan muista kriteereistä ja komission esille ottamista muista kanteen tutkimisen edellytyksistä ole tarpeen lausua.

37      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos vastaaja tekee mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten tai tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, väliintulohakemus ratkaistaan vasta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite on hylätty tai lykätty ratkaistavaksi pääasian yhteydessä. Lisäksi työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaan väliintulo liittyy pääasian oikeudenkäyntiin ja menettää tarkoituksensa muun muassa, jos kanne jätetään tutkimatta.

38      Koska käsiteltävässä asiassa kanne hylätään kokonaisuudessaan, ei IPAB di Vicenzan, IPAB Casa Gino e Pierina Maranin, IPAB Centro Residenziale per Anziani di Cittadellan, Azienda Pubblica dei Servizi alla Persona ”Grimani Buttari – residenze per Anziani in Osimon” eikä Italian tasavallan esittämiä väliintulohakemuksia ole tarpeen ratkaista.

 Oikeudenkäyntikulut

39      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

40      Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

41      Lisäksi IPAB di Vicenza, IPAB Casa Gino e Pierina Marani, IPAB Centro Residenziale per Anziani di Cittadella, Azienda Pubblica dei Servizi alla Persona ”Grimani Buttari – residenze per Anziani in Osimo” ja Italian tasavalta vastaavat kukin työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaisesti väliintulohakemuksiin liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Lausunnon antaminen IPAB di Vicenzan, IPAB Casa Gino e Pierina Maranin, IPAB Centro Residenziale per Anziani di Cittadellan, Azienda Pubblica dei Servizi alla Persona ”Grimani Buttari – residenze per Anziani in Osimon” ja Italian tasavallan väliintulohakemuksista raukeaa.

3)      Istituzione pubblica di assistenza e beneficenza ”Opere Pie d’Onigo” velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4)      IPAB di Vicenza, IPAB Casa Gino e Pierina Marani, IPAB Centro Residenziale per Anziani di Cittadella, Azienda Pubblica dei Servizi alla Persona ”Grimani Buttari – residenze per Anziani in Osimo” ja Italian tasavalta vastaavat kukin väliintulohakemuksiin liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Annettiin Luxemburgissa 24 päivänä syyskuuta 2019.

E. Coulon      M. Prek

*      Oikeudenkäyntikieli: italia.