1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan 2 kohdan, luettuna SEUT 67, 81 ja 82 artiklan valossa, tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Demarchi Gino Sas ja Graziano Garavaldi ja toisaalta Ministero della Giustizia (oikeusministeriö, Italia) ja jotka koskevat sellaisten määrien maksamista, jotka oikeusministeriön on suoritettava kohtuullisena korvauksena tuomioistuinmenettelyiden kohtuuttoman pitkän keston takia.

3

Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen tuomioistuinmenettelyn kestettyä kohtuullista aikaa kauemmin ja siviiliprosessilain 375 §:n muuttamisesta 24.3.2001 annetun lain nro 89 (legge n. 89.– Previsione di equa riparazione in caso di violazione del termine ragionevole del processo e modifica dell’articolo 375 del codice di procedura civile) (GURI nro 78, 3.4.2001; jäljempänä laki nro 89/2001) mukaan osapuolella, jolle on aiheutunut oikeudenkäynnin kohtuuttoman keston vuoksi varallisuus- tai muuta vahinkoa, on oikeus saada ”kohtuullinen korvaus” tässä laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja sen määräisenä kuin siinä on vahvistettu.

4

Kyseisen lain 3 pykälässä säädetään, että korvausvaatimus on jätettävä sen Corte d’appellon (toisen asteen tuomioistuin, Italia) presidentille, jonka tuomiopiirissä sijaitsevassa ensimmäisen asteen tuomioistuimessa oikeudenkäynti, jonka katsotaan kestäneen kohtuuttoman pitkään, on käyty.

5

Lakia nro 89/2001 muutettiin valtion vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimisesta 28.12.2015 annetulla lailla nro 208 (legge n. 208 – Disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale dello Stato (GURI nro 302, 30.12.2015, Supplemento ordinario)). Erityisesti lakiin otettiin 5 sexies pykälä, joka kuuluu seuraavasti:

”1.   Saadakseen maksun tämän lain mukaisesti suoritettavista määristä velkoja antaa velallisviranomaiselle ilmoituksen, – – jossa todetaan, ettei kyseisiä määriä ole vielä saatu perityksi ja että saatavan osalta on ryhdytty oikeudellisiin toimiin, ja ilmoitetaan määrät, jotka viranomaisen on vielä maksettava, ja tämän pykälän 9 momentin mukaisesti valittu perimistapa; – – lisäksi velkojan on toimitettava 3 momentissa tarkoitetuissa asetuksissa säädetyt tarvittavat asiakirjat.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on voimassa kuusi kuukautta, ja se on viranomaisen pyynnöstä uusittava.

3.   Talous- ja valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö antavat viimeistään 30.10.2016 asetukset, joilla hyväksytään mallit 1 momentissa tarkoitetuiksi ilmoituksiksi ja yksilöidään velallisviranomaiselle edellä mainitun 1 momentin mukaisesti toimitettavat asiakirjat. Viranomaiset julkaisevat omilla virallisilla verkkosivustoillaan edellisessä virkkeessä tarkoitetut lomakkeet.

4.   Jos edellisissä momenteissa tarkoitettua ilmoitusta tai niissä tarkoitettuja asiakirjoja ei toimiteta tai ne toimitetaan puutteellisina tai ne eivät ole sääntöjenmukaisia, maksukehotusta ei voida antaa.

5.   Viranomainen suorittaa maksun kuuden kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin edellisissä momenteissa säädetyt velvoitteet on kokonaisuudessaan täytetty. Edellisessä virkkeessä tarkoitettu määräaika ei ala kulua, jos edellisissä momenteissa tarkoitettua ilmoitusta tai niissä tarkoitettuja asiakirjoja ei toimiteta tai ne toimitetaan puutteellisina tai ne eivät ole sääntöjenmukaisia.

[– –].

7.   Ennen 5 momentissa tarkoitetun määräajan päättymistä velkojat eivät voi ryhtyä pakkotäytäntöönpanotoimiin tai maksukehotuksen tiedoksiantoon eivätkä käynnistää täytäntöönpanon hakemista koskevaa menettelyä.

– –”

6

Demarchi Gino Sas ja Garavaldi osallistuivat velkojina kahteen erilliseen konkurssimenettelyyn, joista ensimmäinen käytiin Tribunale di Genovassa (Genovan ensimmäisen asteen tuomioistuin, Italia) ja toinen Tribunale di La Speziassa (La Spezian ensimmäisen asteen tuomioistuin, Italia).

7

Koska menettelyt kestivät kohtuuttoman pitkään, pääasioiden kantajat nostivat Corte d’appello di Torinossa (Torinon toisen asteen tuomioistuin, Italia) kanteen, jossa he hakevat lain nro 89/2001 perusteella korvausta kärsitystä vahingosta.

8

Corte d’appello di Torino katsoi, että pääasian kantajilla oli oikeus kohtuulliseen korvaukseen sillä perusteella, että ne tuomioistuinmenettelyt, joihin kantajat olivat osallistuneet, olivat kestäneet kohtuuttoman kauan, ja määräsi oikeusministeriön maksamaan tuomioistuimen vahvistamat määrät.

9

Odotettuaan turhaan, että kyseinen viranomainen maksaa nämä määrät oma-aloitteisesti, pääasian kantajat nostivat Tribunale amministrativo regionale per il Piemonteen (Piemonten alueellinen hallinto-oikeus, Italia) hallintolainkäyttökoodeksista 2.7.2010 annetun asetuksen nro 104 (decreto legislativo n. 104 – Codice del processo amministrativo) (GURI nro 156, 7.7.2010, Supplemento ordinario) 112 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetyn kanteen, jossa ne vaativat hallintotuomioistuinta panemaan täytäntöön lainvoimaisessa tuomiossa viranomaiselle asetetut velvoitteet.

10

Ennakkoratkaisupyynnöistä käy ilmi, että vaikka pääasian kantajat olivat jättäneet kanteen lain nro 89/2001 5 sexies §:n voimaantulon jälkeen, he eivät olleet täyttäneet sitä ennen kyseisen pykälän 1 momentissa asetettuja velvoitteita, minkä takia ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen olisi jätettävä kanteet tutkimatta.

11

Kyseinen tuomioistuin esittää nimittäin, että lain nro 89/2001 5 sexies §:ää on tulkittava siten, että kohtuullisen korvauksen velkoja ei voi ryhtyä tuomioistuinteitse mihinkään toimiin tämän korvauksen perimiseksi, ellei se ole ensin täyttänyt kaikkia kyseisen pykälän 1 momentissa säädettyjä muodollisuuksia ja ellei näiden muodollisuuksien täyttämisestä ole kulunut vähintään kuutta kuukautta.

12

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että säännöksessä asetetaan ensinnäkin kohtuullisen korvauksen velkojalle joukko velvoitteita, joihin kuuluu velvollisuus antaa sisällöltään kattava ilmoitus, joka on välttämätön edellytys sille, että velkojalle voidaan maksaa vahvistettu hyvitys, ja toiseksi kyseisessä säännöksessä pidennetään merkittävästi määräaikaa, jonka kuluessa valtion on annettava maksun suorittamista koskeva määräys.

13

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin esittää vielä, että velkojalta viedään lain nro 89/2001 5 sexies §:llä mahdollisuus vaatia myöhemmin kohtuullista korvausta siitä vahingosta, joka tälle on aiheutunut maksettavaa hyvitystä koskevan suorituksen viivästymisen takia.

14

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pohtii näin ollen, loukataanko lain nro 89/2001 5 sexies §:llä perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä SEUT 67, 81 ja 82 artiklan kanssa, vahvistettuja oikeuksia.

15

Tällaisessa tilanteessa Tribunale amministrativo regionale per il Piemonte on päättänyt lykätä kummakin asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko [perusoikeuskirjan] 47 artiklan 2 kohdassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettu periaate, jonka mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenkäyntiin puolueettomassa tuomioistuimessa – periaate, joka on tullut osaksi unionin oikeutta SEU 6 artiklan 3 kohdan nojalla, kun se luetaan yhdessä SEUT 67 artiklasta johtuvan periaatteen kanssa, jonka mukaan unioni muodostaa yhteisen oikeusalueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia – sekä SEUT 81 ja 82 artiklasta johdettavissa oleva periaate, jonka mukaan unioni kehittää tuomioistuinratkaisujen ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvaa oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa ja rikosoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, esteenä Italian lain 89/2001 5 sexies §:ään sisältyvän sääntelyn kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, kun siinä henkilöt, joilla on jo vahvistettu olevan Italian valtiolta saatavia tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman keston vuoksi maksettavan kohtuullisen korvauksen muodossa, velvoitetaan täyttämään erilaisia velvoitteita saadakseen vastaavan maksun ja odottamaan edellä mainitussa lain 89/2001 5 sexies §:n 5 momentissa säädetyn määräajan päättymistä ilman, että heillä on tällä välin mahdollisuutta ryhtyä mihinkään oikeudellisiin täytäntöönpanotoimiin, ja ilman, että he voivat myöhemmin vedota viivästyneeseen maksuun perustuvaan vahinkoon, kun näin on myös sellaisissa tapauksissa, joissa kyseinen kohtuullinen korvaus on vahvistettu vaikutuksiltaan rajatylittävän yksityisoikeudellisen menettelyn kohtuuttoman keston perusteella tai muutoin asiassa, joka kuuluu unionin toimivallan alaan, ja/tai asiassa, jonka osalta unionissa on säädetty tuomioistuinratkaisujen vastavuoroisesta tunnustamisesta?”

16

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 67, 81 ja 82 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa henkilöitä, joille on aiheutunut vahinkoa oikeudellisen yhteistyön alaan kuuluvan tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman pitkän keston vuoksi, vaaditaan suorittamaan joukko monitahoisia hallinnollisia toimia sitä varten, että heille maksetaan kohtuullinen korvaus, joka valtio on määrätty maksamaan heille, ilman, että heillä on tällä välin mahdollisuutta ryhtyä oikeudellisiin täytäntöönpanotoimiin ja vaatia myöhemmin viivästyneestä maksusta aiheutuvan vahingon korvaamista.

17

Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta. SEU 6 artiklan 1 kohdassa samoin kuin perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, etteivät perusoikeuskirjan määräykset laajenna millään tavoin perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa (ks. määräys 14.4.2016, Târșia, C‑328/15, ei julkaistu, EU:C:2016:273, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 10.11.2016, Pardue, C‑321/16, ei julkaistu, EU:C:2016:871, 18 kohta).

18

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia voidaan soveltaa kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin. Unionin tuomioistuin on muistuttanut tästä, ettei se voi arvioida suhteessa perusoikeuskirjaan sellaista kansallista lainsäädäntöä, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan (tuomio 26.2. 2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 6.3.2014, Siragusa, C‑206/13, EU:C:2014:126, 21 kohta ja tuomio 8.12.2016, Eurosaneamientos ym., C‑532/15 ja C‑538/15, EU:C:2016:932, 52 kohta).

19

On muistettava myös, että perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettu käsite ”unionin oikeuden soveltaminen” edellyttää tietynasteisen sellaisen yhteyden olemassaoloa, joka ylittää kyseisten alojen läheisyyden tai niiden väliset epäsuorat vaikutukset (tuomio 6.10.2016, Paoletti ym.C‑218/15, EU:C:2016:748, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Sen määrittämiseksi, onko kansallisen säännöstön osalta kyse perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta, on muiden seikkojen ohessa tarkastettava se, onko sen tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne sekä se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö (tuomio 6.3.2014, Siragusa, C‑206/13, EU:C:2014:126, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.7.2014, Julián Hernández ym., C‑198/13, EU:C:2014:2055, 37 kohta).

21

Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että unionin perusoikeuksia ei sovellettu kansalliseen lainsäädäntöön, kun kyseisen alan unionin säännöksissä ei asetettu jäsenvaltioille minkäänlaista velvoitetta pääasiassa kyseessä olleen tilanteen osalta (tuomio 6.3.2014, Siragusa, C‑206/13, EU:C:2014:126, 26 oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Kuten ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös koskee sellaisten määrien perimismenettelyä, jotka valtion on maksettava lain nro 89/2001 5 sexies §:n nojalla kohtuullisena korvauksena oikeudenkäynnin kohtuuttoman keston takia.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vaikka lakia nro 89/2001 ei voida katsoa toimeksi, joka on annettu SEUT 81 ja 82 artiklan perusteella tai erityisen asetuksen tai direktiivin nojalla, siinä taataan unionin oikeusalueen moitteeton toiminta, kun sillä pyritään rajoittamaan kaikkien tuomioistuinmenettelyiden kestoa, ja ehkäistään se, että tuomioistuinratkaisujen vastavuoroisesta tunnustamisesta, johon oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden ja rikosoikeuden alalla perustuu, saatava hyöty häviäisi tuomioistuinmenettelyiden kohtuuttoman keston takia.

24

Kyseinen tuomioistuin korostaa myös sitä, että pääasioissa kyseessä olevat menettelyt, joiden liian pitkän keston takia valtio on velvoitettu maksamaan korvausta, ovat konkurssimenettelyitä ja että ne kuuluvat siten alaan, jolla unioni on jo käyttänyt toimivaltaansa antamalla useita toimia, joihin kuuluu muun muassa maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19).

25

On kuitenkin korostettava, että niissä EUT-sopimuksen määräyksissä, joihin ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin viittaa, ei aseteta jäsenvaltioille erityisiä velvoitteita sellaisten määrien perimisen osalta, jotka valtion on maksettava kohtuullisena korvauksena tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman pitkän keston takia, ja että unionin oikeuteen ei sisälly tällä hetkellä tätä asiaa koskevaa erityistä säännöstöä.

26

Näin ollen on todettava, että käsiteltävässä asiassa ei ole olemassa mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että yleisesti sovellettavan lain nro 89/2001 tavoitteena oli unionin sellaisen säännöksen täytäntöönpano, joka kuuluu oikeudellisen yhteistyön alaan, ja vaikka tällä lailla voidaankin vaikuttaa välillisesti oikeusalueen toimintaan unionissa, sillä tavoitellaan eri päämääriä kuin ne, joita ennakkoratkaisupyynnöissä mainitut määräykset koskevat.

27

Toisaalta unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että pääasiassa kyseessä olevat konkurssimenettelyt kuuluvat asetuksen 2015/848 soveltamisalaan; siinä määritellään oikeudelliset puitteet rajat ylittäville maksukyvyttömyysmenettelyille säätämällä erityisesti tuomioistuinten toimivallasta, maksukyvyttömyysmenettelyiden tunnustamisesta ja sovellettavasta laista.

28

Tästä seuraa, että minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että pääasia koskee jonkin muun unionin oikeuden säännön kuin perusoikeuskirjassa olevien sääntöjen tulkintaa tai soveltamista. Silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan asiaa, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa (määräys 18.2.2016, Rîpanu, C‑407/15, ei julkaistu, EU:C:2016:167, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Tällaisessa tilanteessa on todettava unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan nojalla, että unionin tuomioistuin ei selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan Tribunale amministrativo regionale per il Piemonten esittämään ennakkoratkaisukysymykseen.

30

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan unionin tuomioistuin ei selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan Tribunale amministrativo regionale per il Piemonten (Piemonten alueellinen hallinto-oikeus, Italia) 11.1.2017 tekemillä päätöksillä esittämään ennakkoratkaisukysymykseen.